Kajaanin kampuksen tiedotuslehti

Kajaanin opettajankoulutusyksikön Pedaköökissä vietettiin tiistai-iltana 18.5.2003 historiallisia läksiäisiä, sillä eläkkeelle jäi peräti neljä pitkän päivätyön tehnyttä työntekijää. Pedaköökkiin oli kokoontunut runsaslukuinen joukko työtovereita saattamaan puhelinvälittäjä Terttu Haapamäkeä, korkeakoulusihteeri Kaija Itkosta, lehtori Leenakaisa Sonnya ja lehtori Irma Vornasta eläkkeelle.

Aluksi Juha Mikkosen johtama jämerä mieskuoro esitti useita tilaisuuteen sopivia kappaleita. Lea Suopelto lausui sen jälkeen muutamia läksiäistunnelmaan liittyviä runoja. Illan menu oli kreikkalainen. Ruokailun jälkeen seurasi puheita eläkkeelle siirtyville. Tiedekunnan puheenvuoron käytti dekaani Pauli Siljander, joka totesi lähtijöiden palvelleen todella pitkään Oulun yliopistoa, sillä heille oli kertynyt palvelusvuosia yhteensä yli 126.

Lehtori Leenakaisa Sonny on toiminut Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen ja sen edeltäjän Kajaanin seminaarin äidinkielen lehtorina peräti 37 vuotta. Näin hänelle on kertynyt opettajakunnan eniten virkavuosia koko laitoksen 104-vuotisen historian aikana. Hän on syntynyt Helsingissä, mutta hän tuli jo vuonna 1967 Kajaanin seminaarin väliaikaiseksi lehtoriksi ja nimitettiin vuonna 1974 opettajankoulutuslaitoksen äidinkielen didaktiikan lehtoriksi. Lehtori Sonny on lähes 40 vuotta ansiokkaasti vaalinut suomen kielen opetusta laitoksessamme. Hänen ohjauksessaan on arviolta 2500 luokanopettajaa perehtynyt armaan äidinkielemme salaisuuksiin ja saanut vankat didaktiset eväät opettajantyöhönsä.

Vuosina 1981–1982 lehtori Sonny toimi myös laitoksen esimiehenä ja 2000-luvun alkupuolella myös linjanjohtajana. Opetustyönsä ohella Leenakaisa Sonny on toiminut myös Kainuun Radion avustajana, lausujana useissa tilaisuuksissa ja Kainuun matkaoppaiden primus motorina. Hänen opastuskierroksillaan tuhannet kotimaiset ja ulkomaalaiset turistit ovat saaneet rautaisannoksen Kajaani- ja Kainuu-tietoutta. Lähtiäispuheessaan Leenakaisa Sonny muisteli lennokkaasti tuloaan Kajaaniin, ensimmäisiä opetusvuosiaan ja opetustyönsä kohokohtia.

Myös lehtori Irma Vornasella on pitkä opettajankouluttajan ura takanaan. Hän valmistui Kajaanin seminaarista vuonna 1967 kansakoulunopettajaksi ja on työskennellyt laitoksessa eri tehtävissä vuodesta 1968 lähtien. Hänelle kertyi virkavuosia kaikkiaan 36. Myöhemmin hän jatkoi opintojaan Jyväskylän yliopistossa ja valmistui kasvatustieteen kandidaatiksi vuonna 1975 ja lisensiaatiksi vuonna 1981. Hän väitteli kasvatustieteen tohtoriksi vuonna 1984 aiheesta Ensiluokkalaisten lukukäsitteen kehittäminen. Kasvatuspsykoloinen näkökulma. Pisimmän päivätyön hän on tehnyt alkuopetuksen didaktiikan lehtorina. Lehtori Vornanen on toiminut myös laitoksen esimiehenä vuonna 1976. Lisäksi hän on useaan otteeseen hoitanut kasvatustieteen apulaisprofessuureja. Vuodesta 1976 lähtien hän on kesäisin opettanut myös Kainuun kesäyliopistossa ja toiminut kehittämiskeskuksen kasvatustieteen luennoitsijana. Vuonna 1999 hänet valittiin Vuoden kesäyliopisto -opettajaksi. Lähtiäispuheessaan hän kiitti tunteikkaasti monia opiskelutovereitaan, työtovereitaan ja yhteistyökumppaneitaan.

Korkeakoulusihteeri Kaija Itkonen on myös tehnyt kunnioitettavan virkauran Kajaanin opettajankoulutusyksikön palveluksessa. Hän tuli osastosihteeriksi vuonna 1975, joten hänelle kertyi virkavuosia yhteensä 29. Ennen Kajaanin tuloaan hän työskenteli mm. Lääkintöhallituksessa osastosihteerinä. Kaija Itkonen on hoitanut uskollisesti moninaiset virkatehtävänsä, taloushallinnon, moninaiset hallintotehtävät ja alkuvaiheessa myös opetushenkilökunnan lukujärjestysasiat ja opiskelijoiden ohjauksen sekä tiedottamisen. Hänen vastuullaan ovat olleet myös työläät laitoksen remontit, jotka ovat aiheuttaneet runsaasti tilajärjestelyjä ja työmaakokouksia. Lisäksi hän on opastanut laitokseen tutustuneita ulkomaalaisia ja kotimaisia vieraita.

Puhelinvälittäjä Terttu Haapamäki on toiminut 24 vuotta Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen keskuksessa. Hänen ansiostaan laitoksen yhteydet ulkomaailmaan ovat pelanneet ja henkilökunta on päässyt nopeasti linjoille. Jos puhelinnumerot ovat olleet epäselviä, Terttu Haapamäki on hetkessä selvittänyt ongelmat.

Näille neljälle Kajaanin opettajankoulutusyksikön työntekijälle on kertynyt laitoksen palveluksessa yhteensä yli 126 virkavuotta. Tuskin missään muualla Oulun yliopistossa on yhden laitoksen henkilökunnalle kertynyt moista virkauraa. Leenakaisan, Irman, Kaijan ja Tertun työuran pituus on vankka todistus siitä, että Kajaanin opettajankoulutusyksikössä työntekijät viihtyvät ja että laitoksen henkilökunnan vaihtuvuus on varsin vähäistä. Laitos on ollut vakaa ja turvallinen työpaikka.

Tilaisuudessa lähtijöitä muistettiin monin puhein ja lahjoin. Ansaituille eläkevuosille siirtyvät jättivät suuren, vaikeasti täytettävän aukon Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen henkilökuntaan. Läksiäisten tunnelma oli sen vuoksi luonnollisesti haikea. Lämmin kiitos Leenakaisalle, Irmalle, Kaijalle ja Tertulle kaikista yhteisistä mukavista työvuosista. Teidän elämässänne alkaa nyt uusi vaihe, jossa te itse päätätte aikatauluista. Mukavia eläkevuosia! (RH)

Elon huippuhetket kantavat käsivarsillaan
ilon liinoja, joihin on saanut kietoutua
monta kertaa.

Ystävien verkko on saalistanut pyydykseensä
heikkona hetkenä.
On itketty ja naurettu
sanamittareilla mitattuna monta desibelilitraa.

Vietimme pariviikkoisen (26.4.–7.5.) opettajavaihdossa Vilnan pedagogisessa yliopistossa, jonka kanssa KOKY:llä on Erasmus-vaihtosopimus. Ensimmäisen vaihtoviikon vietimme yliopiston kampuksella, jossa opiskelee noin 14000 opiskelijaa. Luennoimme varhaiskasvatuksen eri vuosikurssien opiskelijoille suomalaisesta varhaiskasvatus- ja päivähoitojärjestelmästä ja alan koulutuksesta sekä KOKY:n pikkulapsia koskevasta tutkimuksesta. Liettualaiset lastentarhanopettajat saavat alemman korkeakoulututkinnon ja lisäksi koulutetaan varhaiskasvatuksen maistereita kuten meilläkin. Suurta huolta liettualaiset kollegat kantoivat suunnitelmista, jotka koskivat opettajankoulutuksen siirtämistä pois yliopistoista.

Luentojen lisäksi osallistuimme valmistuvien varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijoiden ”gradunesittelykonferenssiin”, jossa opiskelijat esittelivät tutkimuksiaan ja kuulijat sekä ohjaajat kommentoivat Konferenssi päättyi palautekeskusteluun, jossa arvioitiin konferenssia ja tutkimuksen tekemistä. Keskustelussa myös meiltä odotettiin aktiivista osallistumista. Osallistumista haittasi jonkun verran se, että toimimme englanninkielellä, jota ei vielä kovin hyvin siellä hallita ja se täytyi tulkata liettuaksi – ja päinvastoin.

Toisella viikolla teimme tutustumiskäyntejä erilaisiin päiväkoteihin ja myös kouluun. Erityisesti mieleen jääviä olivat montessoripäiväkodin yhteydessä toimiva montessorikoulu sekä SOS-lapsikylän päiväkoti. Eri päiväkodeissa työskentely tapahtui toimintapisteissä (matematiikka, äidinkieli, kuvaamataide…). Toiminta vaikutti suunnitelmalliselta, mutta meidän päiväkoteihin verrattuna opettajajohtoisemmalta ja kurinalaisemmalta. Lastentarhanopettajien lisäksi päiväkodeissa työskenteli musiikinopettaja, jonka työn jälki näkyy lasten taidoissa. Joissakin päiväkodeissa oli oma puheopettaja. Musiikin- ja puheopettajan tarpeellisuudesta käydään nyt myös keskustelua. Vilnan ohella vierailimme päivän Kaunaksessa, joka on kaunis ja historiallisesti kiinnostava kaupunki. Kaunaksessa tutustuimme perinnepäiväkotiin. Yleisestikin maan oma kansanperinne oli keskeisesti esillä vierailukohteissamme. Päiväkodit Liettuassa toimivat hyvin heikoilla taloudellisilla resursseilla, mutta siitä huolimatta työntekijät näyttivät tekevän työtään ilolla ja sydämellä – asenteella, josta meillä kaiken hyvinvoinnin keskellä olisi kyllä oppimista.

Vilnan historia ja kulttuuri tuli monin tavoin esille matkamme aikana. Erityiset kiitoksen ansaitsee Mr. Povilas Sidaravicius, jonka asiantuntevalla opastuksella tutustuimme Vilnan historialliseen vanhaan kaupunkiin. Liettualaiset ovat ylpeitä omasta kulttuuristaan, mutta haluavat myös kiihkeästi kuulua osana Euroopan unioniin. Vierailun aikana (1.5.) Liettuasta tuli Euroopan unionin jäsen. Tapahtumaa juhlittiin näyttävästi koko viikonlopun ajan ja mekin koimme olevamme keskellä merkittävää historiallista tapahtumaa.

Yhteistyö länsieurooppalaisten korkeakoulujen kanssa tuntui olevan myös hyvin tärkeää pedagogiselle yliopistolle. Tunsimme itsemme todella tervetulleiksi, vierailumme oli hyvin suunniteltu ja ihmiset olivat äärimmäisen ystävällisiä ja avuliaita. Kiitämme tässä yhteydessä laitoksemme assistenttia Milda Bredikyteä, joka toimi erinomaisena yhdyshenkilönä Kajaanista Vilnaan. Yhteistyön laitostemme välillä toivottiin jatkuvan ja kehittyvän edelleen. Syksyllä odotammekin puolestamme liettualaisten kollegojen vierailua Kajaaniin, myös opiskelijoita on tulossa tänne vaihtoon. Toivomme kajaanilaisten opiskelijoiden osaltaan valitsevan Vilnan pedagogisen yliopiston vaihto-opiskelupaikakseen tulevina vuosina ja omille kajaanilaisille kollegoillemme voimme myös lämpimästi suositella vaihtovierailua sinne. (KJ, AK)

WomenIT-hanke julkaisi 20.4.2004 tytöille suunnatun yrittäjyyspelin ”Johtotähti – päiväni toimitusjohtajana”. Julkaisutilaisuudet pidettiin Kajaanissa ja Oulussa. Ravintola Siriuksessa pidettyyn julkaisutilaisuuteen osallistui yli 30 kutsuvierasta, joille peliä esiteltiin. Mukaansa jokainen osallistuja sai tilaisuudesta pelin cd-romin.

Naisyrittäjyys ja -johtajuus teemat ovat olleet WomenIT-hankkeessa mukana alusta lähtien. Tämän tematiikan alaisuudessa on toiminut neljä eri alaprojektia, jotka sijoittuvat Paltamon viestintälukioon, Kajaanin Linnan lukioon, Pyhäjoen yrittäjyyslukioon sekä Lappeenrannan teknilliseen korkeakouluun. Laajuudeltaan kurssit ovat olleet vuodesta kahteen kestäviä kursseja, jotka ovat olleet kaikki vapaaehtoisia valinnaiskursseja. Näistä kursseissa on opiskeltu johtajuutta ja yrittäjyyttä - teknologia on tullut sivussa ikään kuin huomaamatta.

Positiivisten kokemuksen pohjalta WomenIT-hankkeessa päätettiin, että tytöt tarvitsevat ikioman yrittäjyyspelin. Ensimmäinen idea pelistä tuli WomenIT:n kumppanitoimijalta, kajaanilaisen IT-Mind yrityksen yhteistyökumppaneilta Arja Ranta-aholta ja Petri Lintulalta. Vastaavanlaista peliä ei ole markkinoilla. Pelin tuottajaksi valittiin helsinkiläinen Platinum Media Oy. Platinum Media Oy toteuttaa viestintää uuden teknologian keinoin verkko- ja pelihankkeisiin.

Peli on tarkoitettu ensisijaisesti peruskoulun yläluokkien ja toiseen asteen oppilaitosten käyttöön, mutta kokemusten perusteella voidaan jo todeta, että se kiinnostaa nuorempia ja vanhempiakin. Myös pojat ovat osoittaneet kiinnostuksensa peliä kohtaan. Pelin verkkosivulla http://www.womenit.info/johtotahti.php on käynyt paljon pelaajia. Verkkoversiosta löytyy ranking-lista, jonka kärkeen pääsee rikottuaan edellisen ennätyksen.

Paltamon viestintälukion tytöt vasemmalta oikealle: Heidi
Töhönen, Ella Karjalainen, Elisa leinonen ja Mari Sainio.

Johtotähti-pelissä voi pelata autokorjaamo Romurallin toimitusjohtajan Natalian (24 v.), Piirolan arkkitehtitoimiston johtaja Oonan (32 v.), psykologi Kristiina Kanniston (39 v.) tai mainostoimisto Design vision toimitusjohtaja Annin (55 v.) elämää päivän ajan ja tasapainotella yrittäjyyden, perheen ja vapaa-ajan välillä. Pelin avulla halutaan viestittää, että yrittäjän elämä on muutakin kuin työntekoa, myös perheelle ja vapaa-ajalle on jätettävä aikaa. Ei muuta kuin pelaamaan! (M-RT)

Tietojenkäsittelytieteen tiedonlähteet

Kajaanin yliopistokeskuksen kirjasto sai vierailijoita Oulusta keväisenä tiistaipäivänä 20.4.2004. Kirjastonhoitaja Tiina Jounio Oulun yliopiston pääkirjastosta valmisteli meitä syksyllä alkavaan tietojenkäsittelytieteen opetukseen ja esitteli alan tiedonlähteitä. Yliopiston kirjaston ATK-suunnittelija Ville Varjonen puolestaan kertoi Oulun yliopiston elektronisesta julkaisemisesta. Kumpikin esitys keräsi 11 kuulijaa.

Oulun yliopiston kirjasto on hankkinut yliopistoyhteisön käyttöön n. 150 erilaista tietokantaa. Tietokantoihin pääsee tutustumaan kirjaston osoitteessa www.kirjasto.oulu.fi. Yliopiston verkossa oltaessa salasanoja tietokantoihin ei tarvita. Yliopiston henkilökunta ja opiskelijat voivat kuitenkin käyttää tietokantoja myös kotona tietokonekeskuksen antamilla salasanoilla (etäkäyttöön linkki elektronisista kokoelmista). Tietokannat on ryhmitelty tieteenaloittain ja tietojenkäsittelytieteelläkin on oma sivunsa, jonka kautta pääsee hakemaan artikkeleita, lehtiä ja kirjastopalveluita.

Oula on kirjaston oma kokoelmatietokanta josta löytyvät viitteet paperimuotoisiin ja linkit elektronisiin kirjoihin ja lehtiin. Linda on yliopistokirjastojen yhteistietokanta, jota voi käyttää apuna silloin kun aineistoa ei löydy Oulun yliopiston kirjastosta. Elaine on erillinen elektronisten lehtien tietokanta, joka on hieman kattavampi kuin Oula. Linkki Elaineen ja tietokantoihin on otsikon Elektroniset kokoelmat alla.

ACM Digital Library on keskeinen ja korkeatasoinen tietojenkäsittelytieteen tietokanta, josta löytyvät Association of Computing Machineryn elektroniset lehdet ja konferenssijulkaisut lehtien ensimmäisistä vuosikerroista alkaen. Tässä tietokannassa aloittelijankin kannattaa käyttää helppokäyttöistä Advanced search-hakua.

IEL Online – IEEE/IEE Electronic Library Online on myös laadukas tietokanta, joka sisältää lehtiä, konferenssijulkaisuja ja standardeja tietojenkäsittelytieteen lisäksi myös muilta tekniikan aloilta (ks. tietokannan kuvaus). Yliopiston kirjastolla on sopimus viidestä yhtäaikaisesta käyttäjästä joten tietokannasta on syytä kirjautua ulos kun lopettaa haun. Tästä tietokannasta Tiina suosittelee hakemaan Basic search-haulla ja käyttämään help-linkkien vihjeitä.

Elsevier Science Direct -tietokannan lehdet ovat saatavissa kokotekstinä vuodesta 1995 alkaen. Tämä on monialainen tietokanta, mutta tietojenkäsittelytiede on hyvin edustettuna. Lehtiä voi selata aihealueittain ja aakkosjärjestyksessä. Vihreällä merkittyihin lehtinimekkeisiin on hankittu käyttöoikeus, valkoisella merkityt eivät ole käytössä. Tästäkin tietokannasta Tiina suosittelee hakemaan Basic search –haulla ja valitsemaan yläreunan palkeista Journals –osion jolloin vältytään turhilta Medline-tietokannan viitteiltä. Tietokoneen ruudulta lukiessa kannattaa suosia HTML-muotoista tekstiä, se sisältää erilaisia ”herkkuja”, mm. linkkejä ja viittauksia toisiin artikkeleihin ja hakija saa näin mahdollisesti lisää hyödyllisiä artikkeleita hakemastaan aihepiiristä. PDF on tulostukseen sopiva teksti. Tähän tietokantaan voi luoda oman profiilin mieliaiheistaan, jolloin sähköposti tuo tiedon uusista artikkeleista tai lehden ilmestymisestä.

Tietojenkäsittelytieteen opiskelijat tarvitsevat myös taloustieteellisiä tiedonlähteitä, joten Tiina esitteli myös niitä. ABI/INFORM on monialainen tietokanta, jossa on viitetietojen lisäksi myös kokotekstilehtiä. Advanced search on tässä tietokannassa helppo. Toinen hyvä ja helppokäyttöinen talousalan tietokanta on Emerald Library (130 lehteä). EBSCOhost Academic Search Elite on monitieteinen “jokaiselle jotakin” –tietokanta joissa on viitteitä ja kokotekstilehtiä (haun voi rajata kokotekstilehtiin). Kaikki materiaali ei ole tieteellistä, mukana on esimerkiksi yritysten asiakaslehtiä.

Viitetietoja löytää em. lisäksi myös Computer and information science abstracts, Inspec, Helecon online FINP ja TALI-tietokannoista.

Elektronisten lehtien lisäksi kannattaa muistaa myös elektroniset kirjat joita löytää suoraan Oulasta tai Ebrary –linkin kautta. Ebraryssä on noin 1400 hyvää ja tuoretta elektronista kirjaa, jotka on ryhmitelty aiheen mukaan. Tietokantaan voi tehdä oman käyttäjätunnuksen, jolloin kirjoja voi alleviivata ja tehdä siihen muistiinpanoja. Kirjan tekstistäkin voi tehdä hakuja. Kirjan saa tulostaakin, mutta se onnistuu vain viisi sivua kerrallaan.

Tiina muistutti vielä elektronisista sanakirjoista joita ovat esimerkiksi NetMot -tietokannan englannin, ruotsin, saksan ja ranskan perussanakirjat ja kaupan ja tekniikan englannin ja ruotsin sanakirjat. Lisäksi seminaaritöiden ja tutkielmien kirjoittajien kannattaa ottaa käyttöön RefWorks –viitteidenhallintaohjelma, jolla voi tehdä tutkielmaan lähdeviittaukset ja lähdeluettelon, ja säästää aikaa ja vaivaa.

Vuosittain Oulun yliopistossa julkaistaan yli sata väitöskirjaa, yli sata muuta sarjajulkaisua ja yli 3000 artikkelia ja lisäksi 1000 muuta julkaisua, eli nimekkeitä tuotetaan runsaasti. Tyypillisesti painokset ovat pieniä, koska myös lukijoita on vähän, siten julkaisut eivät ole tekijälleen mitään rahasampoja. Tieteelliset julkaisut ovat kuitenkin tärkeitä näille pienille käyttäjäryhmille. Paperimuotoiset julkaisut eivät kuitenkaan välttämättä saavuta kaikkia potentiaalisia lukijoita, sillä eri puolilla maapalloa toimivat tutkijat eivät välttämättä saa edes tietoa paperimuotoisesta julkaisusta, ja vielä vaikeampaa on saada käsiinsä itse julkaisu.

Yksi keino helpottaa julkaisun saatavuutta on elektroninen julkaiseminen. Oulun yliopiston kirjastossa elektroninen julkaiseminen aloitettiin kokeiluna vuonna 1996 ja vuoden 2000 kesäkuusta lähtien mm. kaikki Acta-sarjojen väitöskirjat ovat olleet saatavina myös elektronisina open access -periaatteella. Väitöskirjat julkaistaan rinnakkain sekä elektronisesti että painettuna, painettu ja elektroninen versio eivät siis ole toisiaan poissulkevia kilpailijoita. Painettuja versioita tehdään kysynnän mukaan ja painettu kappale on virallinen arkistokappale. Elektroninen versio edeltää lähes poikkeuksetta painettua ja on aina painettua laajempi. Elektroninen julkaisu voidaan tallentaa erilaisille välineille ja erilaisina versioina, painettu versio on siis elektronisen julkaisun erään ulkoasun ja sisällön fyysinen ilmentymä.

Yliopiston kirjaston tähän mennessä julkaisemiin nimekkeisiin on tehty kuukausittain noin 150 000 hakua. Vähiten luettuakin väitöskirjaa oli esimerkkikuukauden aikana luettu 73 kertaa. Elektroninen julkaisu saa siis lyhyessä ajassa huomattavasti laajemman lukijakunnan kuin yksi paperimuotoinen kirja. Käyttäjiä on tilastoitu noin 100 eri maasta. Oulun yliopiston kirjaston elektroniset julkaisut löytyvät kirjastojen kokoelmaluetteloista eli Oulasta ja Lindasta, Internetin hakukoneiden kautta, suomalaisten tiedekirjastojen virtuaalisesta kirjakaupasta GRANUMista tai viidakkorummun välityksellä. Jokaisella julkaisulla on kotisivu, josta on linkki kokotekstiin.

Yliopiston kirjaston julkaisutoimintaa ollaan laajentamassa. Taustalla on tarve yhtenäistää yliopiston elektronisen julkaisemisen ”villejä” käytäntöjä ja näin parantaa elektronisten julkaisujen löytyvyyttä. Monet laitokset ovat olleet myös halukkaita julkaisemaan sarjansa painetun lisäksi tai asemesta myös elektronisena, näin julkaisut olisivat myös koti- ja ulkomaisten yhteistyökumppaneiden saatavissa aikaisempaa helpommin ja edullisemmin. Yliopiston kirjastossa on käynnistetty pilotti, jossa kokeillaan elektronisen julkaisemisen laajentamista tiettyihin laitossarjoihin (mukaan pääsee vielä ottamalla yhteyttä Ville Varjoseen). Pilotissa on tarkoitus tehdä esimerkki julkaisusopimuksesta laitossarjoille ja luvanantolomake verkkojulkaisemista varten. Ohjeita ja työnjakoa vielä selvitetään. (OV)

Kirjailijatalo Villa Kivi ja kirjailijatapaaminen

Raportti suomen kielen sivuaineopiskelijoiden Helsingin-matkasta 10.–12.3.2004
Vierailimme Helsingin-matkallamme Kirjailijatalo Villa Kivessä. Emme olleet koskaan aiemmin kuulleet kyseisestä paikasta, mutta vierailun ja esitteisiin tutustumisen jälkeen olimme huomattavasti viisaampia. Töölönlahden rannalla, Linnunlauluntiellä sijaitsee vuonna 1890 valmistunut Kirjailijatalo Villa Kivi. Talon rakennutti Niilo Michelsson lähinnä herrasväen vuokrahuvilaksi. Talossa asui myös Suomen ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Selim Lindqvist. Alkuajoista lähtien talossa harjoitettiin kirjallisuutta. Kirjailija Maila Talvio ja hänen miehensä kielitieteilijä Jooseppi Mikkola muuttivat huvilaan vuonna 1904. Huvilassa pidettiin maineikkaita Lukupiiri-iltoja vuodesta 1907 vuoteen 1919. Lukupiirissä luettiin maailmankirjallisuuden klassikoita ja uutta suomalaista kirjallisuutta. Huvilassa usein nähtyjä vieraita olivat monet aikansa tunnetut kulttuuripersoonat ja kirjailijat kuten Juhani Aho, V. A. Koskenniemi, F. E. Sillanpää, Ilmari Kianto ja Eino Leino.

Huvilan on omistanut mm. Moisanderin perikunta, joka harjoitti talossa asunnon- vuokrausta. Talo pääsi pahoin rapistumaan ja Helsingin kaupunki osti sen omakseen ja luovutti sen vuonna 1985 Kivi-talo Säätiön omistukseen ja hallintaan. Kivi-talo Säätiö on vuonna 1985 perustettu säätiö, jonka tarkoituksena on parantaa kirjailijoiden työskentelymahdollisuuksia sekä helpottaa keskinäistä kanssakäymistä ja yhteydenpitoa lukijoihin. Kivi-talo Säätiön hallituksessa ovat opetusministeriö, Suomen Kirjailijaliitto, Suomen Näytelmäkirjailijaliitto, Finlands Svenska Författareförening ja Helsingin Kirjailijat.

Peruskorjattu huvila vihittiin kirjailijatalo Villa Kiveksi 10.10.1990. Talossa on 14 kirjailijoiden työhuonetta, kirjasto ja juhlasali. Huvilan alakerran juhlasalia vuokrataan mm. kokouksiin, seminaareihin, karonkkaan, häihin ja syntymäpäiväjuhliin. Tila soveltuu 60–80 hengelle. Huvilan piharakennuksessa on lisäksi sauna sekä kolme vierashuonetta koti- ja ulkomaisille kirjailijoille sekä muille vieraille. Kirjailijatalo Villa Kivessä pidetään merkittäviä kirjallisuus- ja taidetilaisuuksia yleisölle. Avoimia tilaisuuksia ovat Lukupiirit, Runoklubit ja Taiteiden yö, joka järjestetään vuosittain elokuun lopussa.

Lukukeskus
Villa Kivessä toimii myös Lukukeskus – Läscentrum, joka on valtakunnallinen kaksikielinen lukemis- harrastuksen edistämis- ja palvelukeskus. Lukukeskus auttaa eri organisaatioita (esimerkiksi kouluja, kirjastoja) rekrytoimaan kirjallisuustapahtumiin suomen- ja ruotsinkielisiä kaunokirjailijoita ja tietokirjailijoita sekä kääntäjiä, kriitikoita, kuvittajia ja tutkijoita. Lukukeskus siis toimii organisaatioiden ja esim. kirjailijoiden ”välikätenä”. Lisäksi se neuvoo erilaisten kirjallisuustapahtumien ja laajojenkin projektien järjestämisessä sekä järjestää itse kirjallisia tapahtumia, projekteja ja kampanjoita.

Lukukeskus järjestää vuosittain Lukuviikon, joka kampanjoi lukemisen ja kirjojen puolesta. Lukuviikko järjestetään joka vuosi huhtikuussa ja Kirjan ja ruusun päivän vietto ajoittuu samalle viikolle. Lukukeskus organisoi myös valtakunnallista Mielikirjapäivää, jota vietetään kouluissa vuosittain 10.10. eli Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä. Lukukeskuksen julkaisemat kirjallisuuslehdet ovat LUKUfiilis ja Vinski sekä verkkolehti Kiiltomato.net.

LUKUfiilis on Suomen ainoa nuorten kirjallisuuslehti. Se ilmestyy neljä kertaa vuodessa, mm. teemanumero ilmestyy Lukuviikoksi. LUKUfiilis esittelee kirjoja ja kirjailijoita haastatteluin ja kritikein. Toimituskuntaan ja kirjoittajaverkostoon kuuluu ammatti- kriitikoiden lisäksi lehden nuoria lukijoita. Vinski puolestaan on ahmimisikäisten (= noin ala-asteikäiset) oma kirjallisuuslehti. Se antaa hyvät lukuvinkit ja kertoo hauskasti ja monipuolisesti kirjoista ja niiden tekijöistä. Myös Vinski ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Suuri osa lehden kriitikoista on 8–12-vuotiaita kirjoittajia eri puolilta Suomea. Kaksikielinen verkkolehti Kiiltomato.net – Lysmasken, on lisää julkisuutta ansaitsevan kirjallisuuden kritiikkisivusto. Se arvioi niin kotimaisia kuin käännöskirjojakin: proosaa, lyriikkaa, tietokirjallisuutta. Kiiltomato.net on myös kaikille avoin kirjallisuuden keskustelufoorumi. Ilmoitustaululta voi seurata kirjallisen kentän menoja ja uutisia. Kiiltomadon kirjoittajaverkossa on lähes 200 kriitikkoa.

Lukukeskuksen jäsenjärjestöjä ovat Finlands svenska författareförening, Kansanvalistus-seura, Suomen arvostelijain liitto, Suomen Kirjailijaliitto, Suomen kirjastoseura, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto, Suomen Nuorisokirjailijat, Suomen Näytelmäkirjailijat, Suomen Tietokirjailijat sekä Äidinkielen opettajien liitto.

Kirjailija Katri Tapola
Tapasimme vierailullamme Lukukeskuksessa kirjailija Katri Tapolan. Hän on yksi niistä neljästätoista kirjailijasta, joilla on työhuone Villa Kivessä. Katri Tuulikki Tapola on syntynyt 21.12.1961 Ilmajoella. Hän on valmistunut vuonna 1994 Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan yleinen kielitiede ja sivuaineena romaaninen filologia (ranska). Tapola on työskennellyt mm. kustannustoimittajana, tiedotusneuvojana, kirjastovirkailijana sekä kotiäitinä. Vapaaksi kirjailijaksi hän ryhtyi vuonna 2001. Kaunokirjallisen työn ohella hän kirjoittaa lehtiartikkeleja.

Tapolalta on ilmestynyt kaksi aikuisille suunnattua romaania: Kalpeat tytöt (1998) sekä Näiden seinien sisällä me emme näy (2002). Häneltä on ilmestynyt myös kaksi lastenromaania: Kivikauppaa ja ketunleipiä (2002) sekä Konnanmontulle hyvä kyyti (2003). Lisäksi hän on kirjoittanut novellin Juhannus kaupungissa (2000), joka julkaistiin Helsingin 450-vuotisjuhlakirjassa sekä kaksi novellia, jotka ilmestyivät kokoelmassa Loputtomat hunnut (1988).

Tapola on saanut myös palkintoja kirjailijantyöstään. Marraskuussa 1998 hän sai Helsingin Sanomain esikoiskirjapalkinnon kirjastaan Kalpeat tytöt. Samasta teoksesta hänet palkittiin Akateemisen kirjakaupan tunnustuspalkinnolla eniten myydystä esikoisteoksesta. Vuonna 2002 Tapola sai Arvid Lydecken -palkinnon lasten-romaanistaan Kivikauppaa ja ketunleipiä. Palkinto jaetaan taiteellisesti merkittävälle lasten- ja nuortenkirjalle. Katri Tapola on jäsenenä sekä Suomen kirjailijaliitossa (2003–) että Suomen nuorisokirjailijat ry:ssä (2003–).

Tapola kertoi vierailumme aikana hyvin monipuolisesti ja mielenkiintoisesti kirjailijan ammatistaan. Olimme etukäteen pohtineet muutamia kysymyksiä, joita meidän oli tarkoitus kysyä häneltä. Esitellessään itseään ja ammattiaan hän tuli kuitenkin maininneeksi suurimman osan niistä asioista, joita olisimme kysyneet. Voi siis sanoa, että hän oli valmistautunut huolellisesti esittelyynsä. Halusimme kuitenkin vielä kysyä hänen lastenkirjojensa kuvituksista, jotka mielestämme oli erittäin onnistuneita. Hän kertoi kuvittajan, Virpi Talvitien, olevan saman kustantamon ”alainen” kuin hän itse. Tapola oli itsekin hyvin tyytyväinen kirjojensa kuvitukseen ja kertoi yhteistyö yhä jatkuvan. Toinen asia, joka meitä kiinnosti, oli Tapolan kokemukset kouluaikaisista (äidinkielen) opettajistaan. Olivatko opettajat olleet kannustavia vai olivatko he kenties lannistaneet hänen kirjoitusinnostustaan? Tapola kertoi, että hänen kansakouluaikainen äidinkielenopettajansa oli ollut sopivassa määrin kannustava, joka oli antanut kehuja ja kannustusta silloin kun se oli ollut ansaittua. Kaiken kaikkiaan Katri Tapolan tapaaminen oli oikein miellyttävä ja mukava tapahtuma. Oli erittäin mielenkiintoista tavata ”ihan oikea kirjailija” ja kuulla hänen ajatuksiaan ammatistaan. (Paula Hanni, Satu Hursti ja Leena Hänninen)

Jos opettaja on taitava, topakka ja tomera, ovatko oppilaatkin?
Jos puolet koulun oppilaista laulaa ja soittaa, johtuuko se opettajasta?
Jos tällainen ryhmä vielä konsertoi, mistä on kysymys?
Kontinjoen koulun kuoro musisoi opettajansa Satu Ahon kanssa keväisessä konsertissa normaalikoulun juhlasalissa Erkin päivänä 2004.

Koulun 43 oppilaasta, kuorossa laulaa 22. Eivätkä he vain laula. Tarpeen mukaan kuultiin bassokitaraa, rumpuja, bongoja, Orff-, ja rytmisoittimia. Ida Pitkänen esitti kaksi soolokappaletta isolla kanteleella. Hänen soittonsa paljasti nuoren neidon monivuotisen harrastuksen. Samoin huilisti Jenny Tolonen oli soitossaan jo varsin pitkällä.

Oppitunnin mittaisen konsertin kuoro-ohjelmisto oli taiten laadittu. Se oli sopiva sekoitus haastavaa, kannustavaa ja motivoivaa ala-asteikäisille laulajille ja kuuntelijoille. Laulajat olivat varsin ponnekkaita ja tarmokkaita. Musiikillinen ilmaisu oli hyvin hallussa. Lauluja oli harjoiteltu hartaasti, sillä ohjelmisto sujui jo osittain ulkoa. Lapset lauloivat vapaasti, ja eläytyivät kunkin kappaleen sisältöön ilman että se haittasi tulkintaa.

Kuuntelijalle jäi konsertista hyvä mieli. Mihinkään muuhun lopputulokseen en voi päätyä, kuin että Satu Aho on taitava opettaja. Monta haastetta hän on kääntänyt voitokseen. Pienestä koulusta ei voi noin vain valita musikaalisimpia, ja luulenpa , että hänen kuoroonsa saavat tulla kaikki halukkaat. Se, miten hän on kääntänyt mahdottoman mahdolliseksi, on pedagogiaa, joskus salattua sellaista. Enkä tiedä, voiko sitä suoranaisesti opettaa (niin opettajankouluttaja kuin olenkin). Arvelen, että kysymys on ”hoksaamisesta” ja sen varioivasta toistumisesta uudelleen ja uudelleen. Hieno juttu on vielä se, että Kainuun Kulttuurirahasto on arvostanut Sadun tekemää työtä. Kysymys on mielestäni ihastuttavasta musiikkikasvatuksesta! (MK)

Naisten ja miesten palkkaeroa kuvaava naisten euro -kampanja alkoi WomenIT:n luovuttaessa naisten europinssin sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäreelle tasa-arvoseminaarissa Helsingissä. Ministeri Mönkäre toimii kampanjan suojelijana. Naisten europinssi on euro, josta on napattu noin 20%:n kokoinen pala pois kuvaamaan naisten ja miesten välisen palkkaeron suuruutta.

Kampanjan toteuttaa Euroopan sosiaalirahaston Equal-yhteisöaloiteohjelmasta rahoitettu WomenIT – Women in Industry and Technology -hanke (www.womenit.info). Kampanja-aika on toukokuu 2004 – huhtikuu 2005. Idea on lainattu www.htf.se/kvinnoslanten.
Kampanjassa tuodaan esille, että Suomessa on edelleen palkkaero naisten ja miesten välillä. Tämä ero on noin 20 %:n suuruinen miesten hyväksi.

Naisten euro on 80 senttiä!
Palkkataso täytyy yhdenmukaistaa:
- samasta työstä ja samanarvoisesta työstä tulee maksaa sama palkka
- tasa-arvosuunnitelmissa tulee huomioida naisten palkka- ja urakehityksen tukeminen
- palkkauudistuksessa tulee henkilökohtaista palkanlisää käyttää naisten ja miesten palkkatason yhdenmukaistamiseen
- naisten korkeampi koulutustaso tulee näkyä naisten palkassa ja urakehityksessä
- vanhemmuuden kustannukset tulee jakaa tasaisesti molempien vanhempien työnantajien kesken

Matalapalkkaiset alat ovat naisvaltaisia aloja. Tulopoliittisissa neuvotteluissa on hyväksyttävä riittävät naispalkkaerät, jotta naisalojen palkkataso saadaan nousemaan tasavertaiselle tasolle miesvaltaisten alojen kanssa. Naisvaltaisten alojen arvostusta voidaan täten nostaa konkreettisilla toimenpiteillä.

Pinssikampanja on ajoitettu todella sopivaan ajankohtaan, sillä hallitusohjelmaan kirjattu tasa-arvon toimintaohjelma julkistetaan kevään lopulla. Ohjelmaan sisältyy sekä kaikkien ministeriöiden yhteisiä että eri ministeriöiden omia hallinnonalakohtaisia toimenpiteitä. Hallitus pyrkii kaventamaan naisten ja miesten välisiä palkkaeroja ensi vuoden alusta voimaan tulevalla tasa-arvolain uudistuksella. Parhaillaan valmistellaan myös yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa samapalkkaisuutta edistävää ohjelmaa.

WomenIT–hankkeen tavoitteena on purkaa työelämän jakoa sukupuolen mukaisiin naisten ja miesten ammatteihin ja työtehtäviin. Lisäksi vaikutetaan niihin rakenteisiin ja toimintamalleihin valtakunnallisesti ja Euroopan laajuisesti, jotka ylläpitävät tätä jakoa ja samalla aiheuttavat muillakin yhteiskunnan alueilla epätasa-arvoa. WomenIT:n toimintaympäristöinä ovat päiväkodit, koulut, toisen asteen oppilaitokset, ammattikorkeakoulut, yliopistot, yritykset ja työmarkkinajärjestöt. Näissä organisaatioissa toimii yhteensä yli 40 erilaista kerhoa, kurssia, koulutusta, tutkimus- tai kehittämistoimintoa, joiden avulla innostetaan tyttöjä ja naisia teknologian pariin ja teknologia-alalle sekä kannustetaan heitä etenemään urallaan. (IT-O)

Voivatko kaikki ”tiput” verkottua? Pääsiäiskoristeaiheiset käsityökasvatuksen perusopintojen työt haastoivat tekemään tulkintoja!

Huhtikuussa liki 60 ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaa kokosi päärakennuksen toisen kerroksen aulaan pääsiäiskoristenäyttelyn. Sen teemana oli, voivatko kaikki ”tiput” verkottua? Näyttelyssä mukana olevat työt koostuivat etupäässä käsityökasvatuksen monialaisten opintojen oppimateriaali- ja mallinäytteistä. Muun muassa varhaiskasvatuksen opiskelijat eläytyivät siihen, miten pienet lapsen kädet solmivat päiväkodin pihamaalla ryijynukkaa kanaverkkoon. Omalta osaltaan huovutettu verkko kuvasti kanojen verkottumista. Se näyttäytyi myös pöytäkoruna pöydällä, samalla kun kasvivärjätyistä langoista tehdyt tiput katsoivat näyttelyyn tulijoita neilikkasilmillään. Niiden seurana oli huovutettuja kirjontakoristeisia pääsiäismunia ja aurinkovärjättyjä kankaita. Jokaisen yksilön työpanoksen painottumisen ohella tavoitteena oli pohjustaa opiskelijaryhmien välistä verkottumista ja edistää yhteistyön ja –toiminnallisuuden ajatusta.

Näyttely otti kantaa myös valtakunnallisen käsityönopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Se on tarpeen, kun käsityönopetuksen sisältöalueet ovat saaneet uutta puhumisen aihetta. Maamme kouluissa on saatu vauhtia käsityönopetuksen sisältöalueiden puolustamiseen ja sitä on jouduttu ottamaan, kun Opetushallitus julkaisi tämän vuoden tammikuussa uudet opetussuunnitelman perusteet. Varsinkin tekstiilityön postituslistoilla on Internetin sivuilla keskusteltu aiheesta ahkerasti. Opetushallitus antoi vielä maaliskuussa 2004 normitarkennuksen käsityönopetuksen järjestämiseen. Siinä kirjoitetaan teknisen työn ja tekstiilityön pakollisesta vaihtotyöskentelystä näin: ”Mikäli opetus päätetään järjestää siten, että oppija painottaa opinnoissaan joko teknistä työtä tai tekstiilityötä, on samalla turvattava, että opetus käsittää myös sen osa-alueen sisältöjä, joita oppija ei painota. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi yhteistyöprojektein tai ns. vaihtokurssein. Projektien tai kurssien aikana oppijan tulee voida toteuttaa tavoitteiden mukaisia kokonaisprosesseja.” Näin ollen jos oppija painottaa esimerkiksi teknistä työtä oman valintansa mukaisesti, hänelle tulee taata myös tekstiilityön sisältöjen opiskelu. Mikäli vaihtoa tai yhteisprojektia ei järjestetä, rikotaan normia. Mallinäytteiden tekemisen lisäksi ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijat harjoittelivat pienimuotoisten kuva- ja sisällönanalyysien tekemistä näyttelystä. Verkottumisen ideaa kuvastavasta näyttelystä erottui myös yhteistyön tekemisen merkitys, värien käytön tulkinta, peruskoulun käsityönopetuksen luokka-astetöiden valinta, käsityökasvatuksen muihin oppiaineisiin integrointi, materiaalien käytön merkitys, käsityöllisenä toimintana tehtyjen esineiden funktio eli käyttöyhteys käsityökasvatuksessa ja käsityöllisen toiminnan asema yhteiskunnassa.

Verkottumisen idea välittyi näyttelyä analysoineille katsojille seuraavasti:
- Verkot kuvaavat näyttelyssä nykyistä yhteiskuntaa ja yhteistyötä. Tiput eivät pärjää myöskään yksin , ne tarvitsevat verkkoja. - Yhteistyöllä rakennettu näyttely kokosi tiput yhteen. Tipujen tapaamispaikkaa yhdisti laaja verkko, jonka voisi yhdistää IT-maailman Internettiin. Jokainen persoonallinen tipu oli osa yhtä suurta verkkoa.

- Käytetyt muodot ja verkkomaisuus liittyivät hyvin toisiinsa. - Hauska idea kanojen verkottuminen, ajankohtainen. - Pääsiäisaiheinen, mutta samalla hyvin moderni näyttely tipuista, munista, verkoista jne. oli moniulotteinen. Perinteiseen pääsiäiseen kuuluvat koristeelliset munat ja keltaiset tiput toivat pääsiäisen sanomaa, samalla kun näyttely otti kantaa nyky-yhteiskunnan edellyttämään verkottumiseen. - Näyttely oli mukavan näköinen ja piristävä. Näyttelyn aihe, voivatko kaikki tiput verkottua näkyi suunnittelusta ja esillepanosta. Verkottumista oli kuvattu sekä vaaka- että pystysuoralla pinnalla. - Verkostorakenne pystysuoralla pinnalla oli sommittelun kannalta keskeisessä roolissa. Sen päällä ja välissä olevat yksityiskohdat olivat hienosti toteutettuja. Katiskaverkkoon solmittu ryijynukka toi esiin raikkaan väri-ilmaisun. Tässä olisi hieno työ lasten maailmaan. - Verkottuminen oli hieno idea, joka välittyi näyttelystä.

Myös yhteistyön tekemisen merkitys pääsi pohdinnan kohteeksi näyttelyyn tutustujien ajattelussa:
- Pääsiäiskoristeet syntyivät monen ryhmän voimalla. Nyt kaikki muistavat tulosta saa aikaan yhteisyöllä. Käsityön tunneillakin voi yhdessä suunnitella ja valmistaa ja syntyy tulostakin. Tarvitaan vain rohkeita ideoita, kun ennakkoluulot on raivattava tieltä. - Yhteistyö korostui näyttelyssä loistavasti. Eri ryhmissä tehdyt työt tulivat kokonaisuudessaan hienosti esille. Yhteistyön merkityksestä näyttely oli upea esimerkki. Pidin myös väreistä kevään värit. Harmoonisia! Myös materiaalien käyttö samoin kuin huovutettujen pääsiäismunien kirjonnat viehättivät. Pidin myös risuista kudotuista lautasliinapidikkeistä. Innovoiva näyttely, joista hyvä idea – ideoita tulevaan opettajuuteen.

- Pääsiäikoristenäyttely oli mukava valonpilkahdus kevätauringon keskellä. Yhteistyö oli synnyttänyt tuloksia, joita oli hauska katsoa. Näyttely antoi myös vinkkejä siihen, miten yksinkertaisista aineksista saa koottua mukavan kokonaisuuden. Tulevaisuudessa toimiessani opettajana tulen toivottavasti koostamaan näyttelyitä oppilaiden töistä samalla tavoin. - Näyttelyssä oli tehty yhteistyötä eri tekstiilityön ryhmien kesken. Esillä oli monenlaisia töitä. Erityisen kiintoisia olivat oljista tehdyt pirtanauhat. - Näyttelyssä korostui yhdessä tekeminen ja yhteistyö. Jokaisen panos tärkeä. - Näyttelyn avulla monien yksilöiden oma panos on osana suurempaa kokonaisuutta. - Pääsiäiskoristenäyttely oli mukava valonpilkahdus kevätauringon keskellä. Yhteistyö oli synnyttänyt tuloksia, joita oli hauska katsoa. Näyttely antoi myös vinkkejä tulevaisuutta varten siihen, miten yksinkertaisista aineksista saa koottua mukavan kokonaisuuden.

Näyttely oli koottu julkiseen tilaan, joten väritkin oli valittu sen mukaisesti. Tutustujat kiinnittivät eniten huomiota pääsiäiskoristeiden värien valintaan:
- Pääsiäiseen liittyvä näyttely oli värimaailmaltaan kauniin harmooninen ja materiaalit kävivät hyvin yhteen. Näyttelyn aihe oli erikoinen ja mielenkiintoinen. Jäin pohtimaan, mistä olit keksinyt idean? - Pehmeä tunnelma, värit ja materiaalit tekivät sen. Sommittelu oli pelkistetyn rauhallinen ja hyvä.

- Hienoa värien käyttöä, mielenkiintoinen toteutus ja omaperäinen idea. - Näyttelyssä oli pääsiäistunnelma parhaimmillaan. Värit olivat pääsiäisen aikaan liittyviä. Näyttelyssä korostuivat erilaiset huovutustyöt. Tiput, munat ja verkot olivat järjestyneet toimiviksi kokonaisuuksiksi. - Hienoja töitä, jotka liittyivät väreiltään ja aiheiltaan hyvin pääsiäiseen ja kevääseen. Töiden sijoittuminen oli mielestäni onnistunut ja paransi töiden näyttävyyttä. Varsin yksinkertaisista töistä oli onnistuttu kokoamaan mielekäs kokonaisuus. Lapset olisivat innoissaan jos pääsisivät katsomaan näyttelyä. - Näyttelyn värimaailma oli kaunis ja pääsiäisen väreihin soveltuva. Munat olivat kauniita ja tiput olivat ehdottomasti sellaisia, joita voi tehdä pientenkin lasten kanssa.

- Usean ryhmän yhteistyönä toteutettu näyttely oli yllättävän harmooninen etenkin värimaailman puolesta. Erilaiset materiaalit toimivat hyvin yhdessä. Niitä olivat esimerkiksi huovutetut esineet pirta- ja lautanauhat, pääsiäismunat, aurinkovärjätyt kankaat, ja suoraan luonnosta saadut materiaalit kuten olki ja risut ”kananpojan tikapuissa". Toisaalta näyttely oli kyllä erikoisemmasta päästä, mitä tähän mennessä pääsiäiseen liittyen olen nähnyt.

- Näyttely sopi hyvin isoon tilaan ja toi siihen pehmeyttä. Näyttely oli harmoninen kokonaisuus, jossa yhdistyivät hyvin eri käsityötekniikat. - Näyttelyssä tiput olivat muuhun näyttelyn aiheeseen ja töihin sopivia. Värit sulautuivat toisiinsa ja töissä oli käytetty ”pääsiäisen värejä. Tiput olivat yhtä yhdessä kuin sen tekijät olivat yhteistyössä. Näyttelyssä nähdään, miten suurella osallistujien yhteistyöllä saadaan yhtenevä kokonaisuus. - Upea idea ja hieno kokonaisuus värit ovat pääsiäiseen ja kevääseen sopivat. Pääsiäiskoristeissa oli käytetty monipuolisesti eri tekniikoita.

- Näyttely oli lumoavan keväisen värikäs. Pääsiäistunnelman mieleeni toivat tiput, munat ja keltaisen ja violetin eri värisävyt. - Hieno kokonaisuus … mielenkiintoisesti rakennettu ja koottu yhteen. Monipuolisesti käytetty erilaisia työtapaoja ja menetelmiä. Värit mukavan pirteitä ja juuri pääsiäiseen ja yleensäkin kevääseen sopivia. Kiva, että oli hyödynnetty myös luonnosta saatavaa materiaalia. Varmasti hyvin toteutettavissa pientenkin oppilaiden kanssa. - Näyttely oli hieno. Erilaisia työtapoja oli käytetty näyttelyn töiden tekemiseen ja niistä syntyi yhtenäinen kokonaisuus. Värimaailma oli iloinen ja rauhallinen. - Näyttely oli värimaailmaltaan yhtenäinen ja selkeä. Jokainen meistä teki pienen osan näyttelyä varten ja aikaan saatu näyttely oli meidän kaikkien yhdessä tekemä. - Näyttelyssä loistivat pääsiäisen värit. Tipujen tikapuut -idea oli hauska. Pääsiäismunahelistin oli myös näppärä vinkki. Pirtanauhoille oli keksitty mielenkiintoisia käyttötarkoituksia, kun ne toimivat esimerkiksi lautasliinan pidikkeinä. Kokonaisuudessaan näyttely oli esteettisesti miellyttävä. - Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden töistä kootussa näyttelyssä tiput ja pääsiäismunat koristivat aulaa ja piristivät koulumaista tunnelmaa. Näyttely johdatteli opiskelijoita kevääseen raikkaiden värien ja monien käsintehtyjen pääsiäiskoristeiden avulla. - Näyttely oli keväisen raikas. Värit kuvastivat valoa, lämpöä ja uuden elämän alkua. Mielestäni näyttelyssä kuvastui ja oli tärkeää elämän moninaisuus. - Näytti hyvin maanläheiseltä ja kotoisalta sekä lämpimältä. materiaalit olivat pehmeitä, jotka ilmeisesti johtivat lämpimään tunnelmaan. Värit olivat pirtsakoita, joka liittyy hyvin pääsiäiseen. - Varsinkin aurinkovärjäyksen kauniit värit hivelivät silmiä.

Näyttelyyn tutustujat löysivät esineille uusia käyttöyhteyksiä. Muun muassa helisevät pääsiäismunat miellettiin ääniä antaviksi instrumenteiksi:
- Monipuolisesti käytetty eri työtapoja, kauniit pohjakankaat, huovutettuja munia voisi käyttää myös rytmisoittimina.

- Muutamat yksityiskohdat miellyttivät minua, esimerkiksi rytmimunat olivat onnistuneita.

- Pääsiäismunistakin oli saatu eläviä ja niiden sisään oli laitettu pieniä kiviä. Näitä voi käyttää esimerkiksi soittimina musiikin tunnilla. Kännykkäkotelon tekeminen kinnasneulatekniikalla oli hieno juttu, ei aivan tavallinen juttu.

Näyttelyn työt sopivat toteutettavaksi peruskoulun käsityönopetuksen luokka-astetöinä:
- Huovutetut kirjontakoristeiset munat olivat kivan näköisiä samoin lautanauhatekniikalla tehdyt lautasliinapidikkeet. - Tiput olivat kivoja. Näkee, että pienestä ja yksinkertaisesta voi saada näyttävää.

- Kasvivärjätyillä langoilla kirjotut huovutetut pääsiäismunat olivat mielenkiintoisia. Suurin osa töistä on toteutettavissa ihan pientenkin oppilaiden kanssa - Monenlaisia tekniikoita, pieniä yksityiskohtia. Tarkemmin katsomalla voi erottaa tipuista omia persoonallisuuksia. - Näyttely oli keväinen ja pääsiäiseen liittyvä. Käsityöt yhdistyivät siinä mukavalla tavalla samaan aiheeseen.- Näyttely oli mielenkiintoisella tavalla kytketty pääsiäiseen. Värit sopivat hyvin yhteen ja erilaisia käsityötekniikoita oli monipuolisesti esillä. - Käsityökansioiden materiaali sulautui yhdeksi näyttelyksi pääsiäisen hengessä. Näyttely voisi herättää ala-asteikäisissä paljon kiinnostuksen kohteita. - Pääsiäisen ajankohtaan sopiva tipunäyttely oli hyvin esillä. Näyttelyssä saatiin esille monenlaisia käsityötekniikoita, joista osa ei ole kovinkaan yleisiä. Tiput olivat hyvin esillä verkkomaisella pohjalla.

Käsityökasvatuksen kytkeminen muihin oppiaineisiin sai sijaa katsojien mielissä:
- Näyttely kuvastaa hyvin, kuinka käsityökasvatukseen voi integroida erilaisia muita asioita.

- Mukava, kun perusopetukseen sisällytettyjä työtapoja oli hyödynnetty tietyn teeman ympärille. Yllättävän mukavannäköisiä, ennen kaikkea kestäviä ja ajattomia pääsiäiskoristeita.

Muutamat näyttelyn kommentoijat pohtivat myös käsityöllisen toiminnan asemaa yhteiskunnassa:
- Käsityö ei ole tämän ajan yhteiskunnassa kovin suuressa suosiossa, tai paremminkin se ei ole kovin yleistä. Kestävä kehitys ei kuulu vallitseviin arvoihin tässä kulutusyhteiskunnassa. Käsityö voi omalta osaltaan olla nostamassa kestävän kehityksen arvoja näkyviin. Näyttely oli osoitus siitä, että kuinka pienille lapsille voidaan opettaa yksinkertaisten käsitöiden avulla käsityön arvoja ja yhteistoiminnan merkitystä.

Jotkut opiskelijaryhmät pohtivat materiaalien käyttöä esineiden funktiota käsityökasvatuksessa:
- Pääsiäisnäyttely oli kaunis ja siinä oli käytetty monipuolisesti erilaisista materiaaleista valmistettuja töitä. Tiput sekä risuista ja oljista tehdyt lauta- ja pirtanauhat olivat sulassa sovussa. Ne edustivat kauniiden luonnonmateriaalien käyttöä. Pääsiäispöytä rairuohoineen ja pääsiäismunineen oli kaunis keskipiste, jota taustalla oleva seinä lumoavilla töillään korosti.

- Näyttely oli rakennettu tiettyjen teemojen mukaan, jotka muodostivat omat kokonaisuudet. Tavalliset materiaalit kuten oksat saivat uuden käyttötarkoituksen hyötyesineinä. - Työt olivat hienoja, niissä oli yhdistetty hieman tavallisesta poikkeavia tekniikoita pääsiäiseen, materiaalia oli käytetty hauskasti. - Näyttelyn työt olivat mielenkiintoisia ja niissä oli käytetty hienosti erilaisia materiaaleja. - Värikäs näyttely, jossa materiaaleja ja eri tekniikoita oli yhdistetty rohkeasti. Luonnonmateriaalit toivat pääsiäisen ja sen hetkisen luonnon kauneuden mieleen. Näyttelyyn tutustuminen johdatti hyvin tunnin aiheeseen. - Näyttelyssä olleissa töissä oli käytetty monia erilaisia työtapoja. Pääteemana näyttelyssä oli pääsiäinen, mikä näkyi väreissä ja töiden muotoilussa.! - Materiaalit olivat mielenkiintoisia, mutta eivät tulleet tarpeeksi esille.

- Mielenkiintoinen esimerkki käsityön maailmasta. Värien käyttö osuvaa ja materiaaleja oli yhdistetty taitavasti. (E-M.L.)

Oulun yliopiston rahallisesti tukemat liikuntavuorot Kajaanin uimahallissa, Vuokattihallissa (uinti ja sulkapallo), Body-Centerissä, Tupiinassa ja Kajaanin Keilahallilla keskeytyvät kesän ajaksi 1.6.–31.8.2004. (MS)

Runsaat lämpimät ja samalla haikeat kiitokset jäähyväisjuhlasta 18.5. ja silloin ja 6.4. saamistani kukista ja lahjoista. Vaikka työn merkeissä emme enää tapaakaan, niin kaupungilla kuitenkin! Tapaamisiin – tai kirjoitellaan. Minut tavoittaa myös sähköpostiosoitteesta kaija.itkonen ät luukku.com

Seuraavassa on puhe, jonka jätin jäähyväisissä pitämättä:
Ensi marraskuussa tulee 30 vuotta siitä, kun 3-viikkoisen tyttären kanssa lensin Helsingistä lumisateiseen Kajaaniin. Mieheni oli tänne tullut paluumuuttajana jo puoli vuotta aikaisemmin.

Uusi työpaikka selvisi sitten keväällä ja aloitin Kajaanin opettajankoulutuslaitoksessa 1.8.1975. Tehtäväkenttä oli silloin hyvin laaja: luokanopettajankoulutuksen työjärjestys, opiskelijavalinnat, laitoskollegion ja erinäisten työryhmien sihteeriys, toiminta- ja taloussuunnitelmat, määräyskirjat jne. Laitos oli paljon nykyistä pienempi ja ”selkeämpi”, itse olin 30 vuotta nuorempi ja tehtävistäni innostunut, joten asiat sujuivat kohtuudella, usein tosin vihoviimetipassa.

Kajaanin seminaari oli vuotta aikaisemmin lakkautettu ja perustettu Kajaanin opettajankoulutuslaitos kasvatustieteiden tiedekuntaan. Laitoksessa oli samalla aloittanut väliaikainen uudenmuotoinen lastentarhanopettajakoulutus. Parina vuonna 70-luvun lopulla laitoksessa oli myös opinto-ohjaajien poikkeuskoulutusta ja 80-luvun alussa alkoi laitoksessa kasvatusalan täydennyskoulutus Kajaanin kaupungin lahjoitusvaroin. Tähän aikaan minä vielä tunsin kaikki kampuksella yliopiston palkkalistoilla työskentelevät, pääosin myös rakennushallituksen väen. Opettajankoulutuksen ja varhaiskasvatuksen henkilökunnassa muutokset ovat olleet pieniä ja nekin tapahtuneet harvakseltaan. Normaalikoululla on jo toteutunut sukupolvenvaihdos ja kehittämiskeskuksen puoli taas on kasvanut niin vauhdikkaasti, etten sieltä enää tunne kuin murto-osan henkilöistä.

Näin jälkeenpäin yksikköä katsellessa varmaankin aika kultaa muistot. Mielikuva on, että meillä oli silloin hauskaa yhdessä, hauskempaa kuin nykyään. Joskus kauan sitten vietimme hauskoja ulkoilupäiviä Vuokatissa – laskimme muovisäkeillä pyllymäkeä ja paistoimme nuotiolla makkaraa. Pari kertaa teimme myös syksyllä puolukkaretken. Yksi niistä on jäänyt parhaiten muistiin. Sillä kertaa teimme retken pienen järven rannalle ja olimme saaneet käyttöömme myös talon järven rannalla. Talon avain oli luovutettu minun haltuuni pari päivää ennen retkeä ja olin sen kiinnittänyt nastalla ilmoitustauluun silmieni eteen, että varmasti sen muistaisin. Puolivälissä matkaa retkipaikalle huomasin sitten bussissa, että avain on edelleen yöhuoneessani. Paniikki iski, mutta lopulta päivä onnistui hyvin. Markku Parviainen luovutti retkipannunsa ja mukinsa yhteiseen käyttöön, Sakari Jankko ryhtyi kahvinkeittäjäksi ja keitti koko päivän nuotiolla kahvia, jonka joimme vuorollamme. Näin kaunis syyskuinen retkipäivä sujui hauskasti eikä kenenkään tarvinnut edes siivota taloa päivän päätteeksi. Vähitellen nämä retket jäivät pois ohjelmasta ja siirryimme järjestämään yhdistettyjä henkilöstökoulutus- ja virkistyspäiviä Bomballa, Rautavaaralla, Vuokatissa.

Opettajankoulutuslaitos alkoi muuttua seminaarista yliopistoksi 1979 tehdyn opetussuunnitelmamuutoksen ja Kajaaniin työskentelemään ja asumaan saapuneiden tohtoreiden Luukkonen, Suortti ja Hämäläinen myötä. Heistä tosin vain Juhani Suortti jäi tänne pysyvästi. Jatkotutkintoja alkoi syntyä tasaiseen tahtiin. Toki opetussuunnitelmassa edelleen on paljon samoja otsikoita kuin vuoden 1910 seminaarin opetussuunnitelmassa, mutta paljon on tullut lisääkin ja ainakin sisällöt muuttuneet. Ensi talvena yksikössä varmaankin jälleen kehitetään suunnitelmaa, ovathan Bolognan sopimuksen edellyttämät muutokset tehtävänä.

Yliopistojen siirtyminen tulosohjaukseen ja sen mukaiseen rahanjakoon on vaikuttanut suuresti yksikön toimintaan. Alkuvuosien aika näyttää nyt lintukodolta: palkkarahat tulivat automaattisesti jokaiselle viralle eikä tuntiopetusmäärärahojenkaan kanssa ollut suuria ongelmia. Kirja-, kalusto- ja laitehankintarahat olivat niukkoja ja niistä taisteltiin tiedekunnan sisällä. Aina emme pitäneet määrärahojen jakoa oikeudenmukaisena, mm. kalustomäärärahaa jaettiin monena vuonna sama summa Oulun opettajankoulutuslaitokselle, käyttäytymistieteiden laitokselle ja tiedekunnan hallinnolle – jotka kaikki toimivat samassa rakennuksessa, kuin Kajaanin opettajankoulutuslaitokselle, joka toimi kahdeksassa rakennuksessa. Nykytilanteessa taas ei määrärahaa enää tule riittävästi edes kaikkien virkojen palkkarahoihin ja hankinta- ja muut käyttörahat otetaan samasta potista kuin palkkarahatkin. Alkuvuosien hankintarahojen niukkuus oli paljon pienempi paha kuin nykyinen palkkarahojen niukkuus. Toivottavasti yliopistokeskukseen kohdistuvat toiveet toiminnan laajenemisesta ja synergiaeduista toteutuvat ja helpottavat yksikönkin taloutta.

Kokouskäytännöissä muutokset ovat olleet suuria. Aikoinaan laitoskollegion kokoukset olivat huonosti valmisteltuja ja kestivät tuntikausia. Kokouskutsussa oli mainittuna kenties 5 asiaa ja pöytäkirjassa oli kohdassa Muut asiat jopa 10 kohtaa. Tehtäviini on kuulunut myös toimiminen laitoksen (käyttäjän) edustajana rakennusten korjaustöiden työmaakokouksissa. Niissä olen aina ihastellut kokousten tehokkuutta ja nopeutta. Lähelle sitä on päästy laitosneuvoston/yksikköneuvoston kokouksissa sen jälkeen, kun yliopisto siirtyi esittelijäkäytäntöön. Huono puoli nykyisissä kokouksissa on se, että jäsenet usein kokevat neuvoston leimasimeksi ja kokouksissa kysellään ja keskustellaan liian vähän.

Etenkin alkuaikoina koin työyhteisön huonoksi puoleksi sen, että se jakaantui opettajiin ja ns. muuhun henkilökuntaan. Jako on jossain määrin edelleen olemassa, toisaalta ns. muun henkilökunnan osuus on kasvanut huimaavasti 70-luvusta eivätkä siihen kuuluvat enää tunne olevansa alempaa kastia. Yliopistokeskuksen henkilökunta on jakaantunut moniin suuriin ja pieniin yksiköihin, joiden määrä vain kasvaa lähivuosina. Hajallaan olevan henkilökunnan yhteen hitsaamisessa ja me-hengen luomisessa on yliopistokeskuksen ja sen eri yksiköiden johdolla suuri ja tärkeä tehtävä.

Opettajankoulutusyksikön henkilökunnassa on tapahtumassa raju muutos ja toivoakseni myös sukupolvenmuutos. Muutaman vuoden sisällä vaihtuu lähes kymmenen viran haltijaa ja kymmenen vuoden kuluttua en enää tunne juuri ketään kampuksella. Muutos on hyvä asia ja antaa paljon mahdollisuuksia, vaikka siihen sisältyykin myös eron haikeutta.

Toivotan yliopistokeskukselle ja opettajankoulutusyksikölle menestystä tulevassa toiminnassa, onnistunutta henkilöstön rekrytointia, paljon uusia ideoita ja toimintamuotoja. (KI)

Lämpimät kiitokset läksiäisjuhlasta ja muusta muistamisesta 18.5.2004 Läksiäispuhe täältä. Leenakaisa Sonny
Lämpimät kiitokset Irma Vornanen
Sydämelliset kiitokset muistamisesta Terttu Haapamäki