TAMMIKUU 2003
TAMMIKUU 2003
Pienten koulujen esiopetuksen kehittäminen - entisajan alakoulusta esikouluun
Rehtori, KL Taina Peltonen väitteli Kajaanin opettajankoulutusyksikössä lauantaina 25. tammikuuta Martti Helan salissa aiheenaan Pienten koulujen esiopetuksen kehittäminen - entisajan alakoulusta esikouluun. Hän on valmistunut ylioppilaaksi 1974 Suonenjoen yhteislyseosta, peruskoulun luokanopettajaksi 1977 Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksesta, Joensuun korkeakoulu, HuK 1982 Joensuun yliopisto. Kasvatustieteen maisterin tutkinnon Peltonen on suorittanut 1994 sekä kasvatustieteen lisensiaatin tutkinnon 1998 Kajaanin opettajankoulutuslaitoksessa. Taina Peltonen työskentelee tällä hetkellä Kärsämäen Keskuskoulun rehtorina.
Vastaväittäjäna toimi professori Kari Niinistö Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitokselta ja väitöstilaisuuden kustoksena toimi Kajaanin opettajankoulutusyksikön johtaja, professori Juhani Suortti. Väitöskirja löytyy osoitteesta: http://herkules.oulu.fi/isbn951468962/
Kajaani-TV:ssä on torstaina 30.1. kello 19 ohjelma Taina Peltosen väitöstilaisuudesta. Sitä kaikki katsomaan! (JV)
Tiivistelmä
Väitöskirjan tehtävänä on selvittää pienten koulujen esiopetuksen järjestämistä. Esiopetusta on järjestetty Suomessakin jo yli kolmekymmentä vuotta, mutta laaja esiopetuksen järjestämisen aika kuusivuotiaille on vasta aluillaan vuoden 2001 alusta. Teoreettisessa osassa 1 tarkastelen pienten koulujen historiallista kehittymistä, koulutuspolitiikkaa, pedagogiaa ja esiopetuksen järjestämistä osana koko koululaitosta. Vertailen Suomen naisten työssäkäyntiä, päivähoidon järjestämistä ja naisten tasa-arvoa muuhun Eurooppaan, samoin lasten koulumenestystuloksia. Esiopetuksen järjestämisen laatua tarkastelen Helakorven (1993) esittämästä opetuksen laatuelementtimallista kootun mallin avulla. Empiirisessä osassa 2 analysoin hallinnon edustajien, vanhempien, opettajien ja lasten käsityksiä esiopetuksesta. Toteutin tutkimuksen kyselylomakkeilla neljässä vaiheessa vuosina 1999-2000 ja sain yhteensä 2271 palautuskirjettä. Faktorianalyysien tehtävänä oli jäsentää ilmiötä ja antaa tukea teoreettisen tiedon ja oman praktisen työkokemuksen pohjalta laaditulle tulkinnalle. Esiopetuksen järjestämisessä on samankaltaisuutta alkuopetuksen järjestämisessä 1800-luvulla maaseudun lapsille: Maaseudun lapset ovat olleet opetuksen saamisessa huonommassa asemassa kuin taajamien lapset. Syrjäseudun esioppilaille tulisi antaa kuljetusetu erityispalveluna erityisesti vanhempien mielestä. Suomen pitäisi tiedostaa selkeästi oman identiteettinsä perustekijät eli suuri maa ja pieni väestö. Siksi yhdysluokkaopetusta ja eri-ikäisten lasten oppimista yhdessä pitäisi yleensäkin tutkia ja kehittää enemmän. Esiopetukseen suhtautumisessa eri ryhmien vastaukset eroavat vain vähän toisistaan. Hallinnon edustajat, vanhemmat ja opettajat korostavat käytöstapojen ja tapakasvatuksen tärkeyttä. Lapset korostavat ulkoleikkiä ja yleensä leikkiä sekä ilmapiirin merkitystä samoin kuin vanhemmat. Kansainvälisyyden ja tieto- ja viestintätekniikan opetusta ei nähdä tärkeiksi alueiksi esiopetuksessa. Koulutuksen tehtävä on ihmisyyteen kasvattaminen. Esiopetusikää pitäisi vaalia omana ikäkautenaan. Suomessa onkin satsattu opettajien koulutukseen ja päivähoidon kehittämiseen, ei lapsen varhaiseen koulunaloitukseen. Oppilaiden myöhemmät koulumenestystulokset tukevat Suomen linjan säilyttämistä, ei muiden Euroopan maiden matkimista. Hallinnollisesti esiopetuksen johtamisen keskeinen haaste on päiväkodin johtajien sekä koulutoimen ja perusturvan esiopettajien asiantuntemuksen laajempi hyödyntäminen sekä paikallisuuden huomioon ottaminen. Opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta erityisesti erityispedagogiikassa, vuorovaikutustaitojen harjoittamisessa ja vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Yhteistyöhön tulisi saada resursseja ja aikaa hallinnolta. Jatkotutkimusvaiheessa voisi toimintatutkimuksen avulla kehittää kodin ja koulun yhteistyötä. Arviointimallin käyttö tapauskohtaisissa kuntatutkimuksissa, haastattelut eri ryhmien edustajilta ja seurantatutkimus esiopetuksen järjestämisen vakiintumisen jälkeen tarjoavat mielenkiintoisia jatko-tutkimusmahdollisuuksia. (TP)
Aili Heleniuksesta varhaiskasvatuksen professori
Kajaanin opettajankoulutusyksikön varhaiskasvatuksen yliassistentti Aili Helenius on valittu 1.1.2003 alkaen Turun yliopiston varhaiskasvatuksen professoriksi, jonka sijoituspaikkana on Rauman opettajankoulutuslaitos. Aili Heleniuksen arvostettu ja laaja-alainen tieteellinen tuotanto sekä hänen ansiokas elämäntyönsä ovat huomattavasti vahvistaneet varhaiskasvatuksen asemaa ja merkitystä maassamme sekä edistäneet esikasvatuksen toteuttamista opetushallinnossa ja erityisesti päiväkodeissa. Helenius on väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa 1982. Lisäksi hän on Berliinin Humboldt-Universitätin Doctor paedagogicae vuodelta 1980. Heleniuksella on monipuolinen työura eri yliopistojen palveluksessa. Yli 20 vuoden ajan hän on työskennellyt Kajaanissa.
31. lokakuuta vuonna 2001 Aili Heleniukselle luovutettiin Cygnaeus-palkinto Kajaanissa. Cygnaeus-palkinto on kunnianosoitus oppivelvollisuuskoulumme alkuunpanijan ja ensimmäisen kehittäjän Uno Cygnaeuksen elämäntyölle. Se myönnetään yksityiselle henkilölle tai yhteisölle erityisistä ansioista Opetushallituksen alaisen yleissivistävän koulutuksen, ammatillisen koulutuksen, aikuiskoulutuksen tai muun sivistystoimen kentällä. Ansioina pidetään oppilaitoksen tai opetuksen kehittämistä, esimerkillistä tuloksellisuutta tai uusien opetuksen ja oppimisenlaatua parantavien järjestelyjen luomista. Juhlallisuuksiin liittyen Kajaanin opettajankoulutusyksikössä järjestettiin Leikki, mielikuvitus ja oppiminen -seminaari, jossa esitelmöi sekä kotimaisia että ulkomaisia tutkijoita. Aili Helenius on ollut laitoksessamme arvostettu ja hyvin pidetty työkaveri. Lämpimästi toivotamme hänelle onnea ja menestystä uudessa työtehtävässä ja uusien haasteiden edessä. (KJ)
Moi Mico ja muita näkökulmia lehtikuvaan
"Junan veturi levisi ennen Jämsää, ja olemme nyt keskellä metsää. Kerron lisää kun tiedän". Tällainen viesti Anjan kännykässä kertoi, että Tampereelta junalla matkalle lähteneen luennoitsijamme Anssi Männistön oli pakkanen pysäyttänyt ja meiltä oli vaarana jäädä kulttuuriteollisuuden koulutusjakso kokematta perjantaina 10:s tammikuuta 03. Viestintävallankumouksen aikana sanomat kulkevat kuitenkin vikkelään ja kännykkä toi pian meille harjoitustehtävät, joita kokoonnuimme pohtimaan kirjastoon. Anssin viilettäessä taksikyydillä Kuopiosta me etsimme journalistisia valokuvia, joista löysimme kiinnostavia, tylsiä, outoja ja tyypillisiä piirteitä. Ehdimme vielä samana iltana opettajan johdolla analysoidakin lehtileikkeitämme.
Teorian vuoro oli seuraavana päivänä. Journalistista kuvaa pidetään yleensä tekstille alisteisena, vaikka kuvat muodostavat lehdessä visuaalisen kertomuksen ja ovat lehden keskeistä journalistista aineistoa. Kuvilla voidaan näkökulman valinnalla ja kuvatekstin sanomalla hienovaraisesti ohjata lukijaa merkitysviestien välillä hylkäämään tai valitsemaan tietyt merkitykset. Kuvalla on keskeinen tehtävä mielikuvien synnyttäjänä. Kuvan yhteydessä oleva teksti on lehden tulkinta. Onpa sanottu, että yhteiskunnan ideologia sijaitsee kuvatekstissä. Journalismi on perusteiltaan visuaalista, eivätkä kuvat ole koskaan neutraaleja. Leipätekstin neutraalisuus voi kaatua jyrkän visuaalisen kuvaston myötä. Se, missä yhteydessä kuva julkaistaan, vaikuttaa siihen, millainen kuva valitaan, millainen ensivaikutelma halutaan antaa. Ensivaikutelma on tärkeä, koska monet silmäilevät lehdestä vain otsikot ja kuvat eli lehden tyypillinen lukija on ns. selaaja.
"Tämä todella tapahtui ja tämä kuva on siitä todiste." Onko näin vai onko kysymyksessä enemmänkin rajauksen todellisuus kuin todellisuuden rajaus? Uutiskuvat ovat oma valokuvatyyppinsä. Niiden kamppailussa palstatilasta vallitsee "journalistisen ekologian" laki, vain vahvimmat selviävät. Kansakunnan albumiin päätyvät eivät välttämättä ole tosimaailman visuaalisia jäljennöksiä, niissä voi myös näkyä propagandan ja kuvamanipulaation jäljet. Opettajamme oli tutkinut kuvavalintoja kansainvälisen politiikan tapahtumien uutisoinnissa erityisesti islamin näkökulmasta. Näimme kiinnostavia esimerkkejä, kuinka musliminaiset huntuineen ilmentävät islamin stereotypioita.
Internet on tuonut uusia piirteitä lehtikuvaan. Kansainvälisten uutistoimistojen sivustot on suunnattu globaalille yleisölle, joten ne eivät voi enää tiukasti sitoutua kansallisiin ideologioihin. Käsitykset poliittisista tapahtumista ovat monipuolistuneet, linkkejä myös vastustaviin ja kyseenalaistaviin lähteisiin tehdään. Viestintä ei ole enää poliittisen, sotilaallisen ja taloudellisen eliitin käsissä, teknologia on demokratisoinut tiedonvälityksen. Männistö esitti hypoteesinaan, että Internet voi johtaa myös perinteisempää mediaa neutraalimpaan ja vähemmän provokatiiviseen suuntaan. Voimmeko luottaa Internetiin? Arvelisin, että vaikka netissä on paljon epäluotettavaa, niin paradoksaalista kyllä, juuri tuo epäluotettavuus takaa sen luotettavuuden. On mahdollista tarkastaa ja tutustua vastakkaisiin näkökantoihin, eikä tiedon julkistamisella ole enää kustannuskynnystä. (HA)
Kun filmaan kaverin tunnin!
Harjoittelutunteja kannattaa filmata monistakin syistä
Miksi joku tuttu tai tuntematon opiskelijakaveri istuisi kuuntelemassa, kun yhdessä voi sopia, että kuuntelijakin toimisi?
Näin tallennettua tuntia voi käyttää monin tavoin. Harjoittelija voi katsella kotonaan. Harjoittelija ja didaktiikko voivat yhdessä katsella, keskustella, ja katsella olennaisimpia osia vielä uudestaan.
Filmattu tunti toimii erinomaisesti alustuntina, koska sitä voi seurata ja siitä voi keskustella samanaikaisesti. Myöskin didaktiikko yhdessä yksittäisten harjoittelijoiden kanssa voi neuvotella etukäteen siitä, mitkä filmatut tunnit sopivat parhaiten alustunnin käyttöön.
Kumma miten vähän tunteja filmataan
Koulu lainaa kameroita ja kasetteja, ja kaverit voivat toimia kameramiehinä. Kuitenkin tunteja kuvataan harvoin koska:
- Tunninpitäjä pelkää, että hän näyttää lihavalta televisiossa.
- Uskotaan, että virhettä, jota itse ei näe, ei ole olemassakaan.
- Asetetaan liian korkeita teknisiä ja taiteellisia tavoitteita, vaikka oikeastaan ei ole suurtakaan vahinkoa, vaikka koko kuvaus epäonnistuisi täydellisesti.
Miten tehdään jännittävää elokuvaa
Tässä kuitenkin neuvoja siitä, mitenkä tuntia voidaan kuvata kiinnostavammin.
Kun filmaan kaverin tunnin:
1. Käytän pientä kätevää käsikameraa (ilman tukijalkaa).
2. Käytän ladattua akkua ja vara-akkua voimanlähteenä tai käytän sähköä ja pitkää jatkojohtoa.
3. Siirryn paikasta toiseen. En kuvaa aina samasta paikasta.
4. Kuvaan myöskin oppilaita, heidän toimintaansa ja heidän reaktioitaan opettajan toimintaan.
5. Käytän zoomausta paljon. Kuvaan kohteita läheltä ja kaukaa ja siltä väliltä.
6. Voin vaihteeksi filmata esineitä, kuten luokkahuoneen kelloa, opetus- materiaalia, oppilaan oppikirjan sivuja, jne.
7. Filmaan eri kulmilta, eri asennoista.
8. Alussa ja lopussa filmaan kokonaistilannetta, esim. opettajaa kun hän odottaa oppilaita, oppilaita kun he tulevat ovesta sisään, muita mahdollisia kuuntelijoita luokkahuoneessa.
9. Jos mahdollista käytän 60:n minuutin videokasettia, joten kuvausaika varmasti riittää.
10. Minä en hermostu, eikä kukaan muukaan hermostu, koska siihen ei ole syytä. (CK)
Umpiviisas, mies parhaassa iässä ja muutenkin ihana
Kainuun kesäyliopiston koulutussuunnittelija Keijo Tervo muutti maisemaa. Viiden vuoden kainuulaisen taivalluksen jälkeen Keijo palasi kotiseudulleen Keski-Pohjanmaalle aloittaakseen uuden uran työhallinnon palveluksessa.
Kainuussa Keijo teki itsensä tykö monella tavalla. Koulutuksen suunnittelussa tutuiksi tulivat niin Kainuun rajaseudut kuin Kaukametsän kulttuuri- ja kongressikeskuskin. Harrastuspuolella Keijon aktiivisuutta jäivät kaipailemaan mm. viini- ja kokkikerhot sekä lentopallo-, sulkapallo- ja hiihtoporukat.
Vielä läksiäisiltansa tuprakassa Keijo kerkesi huokailla, miten kainuulainen keli ottaa henkeen. Katto Kassinen -elokuvalla yritettiin helpottaa Keijon kulttuurishokkia idästä länteen. Viimeinen karaisu tapahtui Kajaaninjoessa.
Määräaikaisena koulutussuunnittelijana Kainuun kesäyliopistossa aloittaa 3.2.2003 alkaen Vesa Anttila. (SK)
Salibandyssä menestystä, Kajaanin Kampus vahvasti kuvassa
Salibandy on saavuttanut myös opettajien keskuudessa ennätysosanoton. 16. - 17.11.2002 pelattu opettajien SM -salibandysarjaan osallistui yli 40 joukkuetta. Kajaanin opettajien salibandyjoukkueen sijoitus oli 3. SM-kisoissa Helsingissä. Joukkueessa pelasivat Juha Turpeinen, Jyrki Timonen, Jukka Sirviö, Jukka Hakala, Ville Kolehmainen, Marko Halinen, Pentti Mankinen, Erkki Välikangas, Pasi Auvinen, Ville Lehtinen, Harri Voutilainen ja Jarno Kaajavirta.
Samassa turnauksessa oli mukana poikkeussäännöllä pelannut Kajaanin opettajankoulutusyksikön opiskelijoiden joukkue. Keskinäinen ottelu päättyi tasan 2 - 2, joten paluu matkan rauha oli turvattu. Tällä ottelulla samaan lohkoon sijoitetut Kajaanilaiset eivät siis ratkaiseet järjestystään vaan aikaisempien pelien maali ero oli opiskelijoilla kaksi maalia parempi ja he siis voittivat yhteisen alkulohkon. Tästä he etenivät loppuotteluun, jonka hävisivät sarjassa vuosia jyränneelle Porvoolle ja opettajien joukkue meni pronssiotteluun, jossa he murskasivat Lahden joukkueen.
Pelit ja tulokset: http://www.kll.fi/opesm.htm (JT)
Ei kesää ilman approa
Kesälukukauden appro on arvottu: Puhe- ja ilmaisukasvatuksen perusopinnot on ohittamaton paikka. Se antaa opiskeluun, työhön ja elämään valmiuksia, joita ilman harvan kannattaa jäädä.
Kesäappro tarjoilee mm. äänenkäytön, puhetekniikan, ryhmädynamiikan, draamapedagogiikan, sähköisen viestinnän, teatterityön ja nukketeatterin pelit ja rensselit ihan kenelle tahansa. Suorituksia kertyy kokemalla kainuulaista kesäteatteria ja Runoviikkoa.
Avoimessa yliopistossa voi suorittaa 15 ov:n kokonaisuuden, puhekasvatuksen 6 ov, ilmaisukasvatuksen 6 ov tai yksittäisiä jaksoja uteliaisuuden mukaan. Tutkintovaatimukset ovat luonnollisesti Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksikön. Appron hinta on 340 euroa ja 6 ov:n palasten 190 euroa.
Varmista paikkasi ilmoittautumalla kesäyliopiston toimistoon heti, mutta viimeistään Mainin päivänä 5.5. Opiskelu kestää toukokuun puolivälistä syyskuun alkuun ja tapahtuu iltaisin, viikonloppuisin sekä kesäöin. (MH)
Puhe- ja ilmaisukasvatus vapauttaa kummasti kainuulaistakin
kanssaihmistä. Elä, kerro kokemuksia ja löydä uutta itsestäsi!
WomenIT - Women in Industry and Technology järjestää avoimet ovet Oulun yliopiston väelle
Yliopistolaisia kutsutaan 19.2. kello 12 - 14 tutustumaan WomenIT:hen. Hankkeen toimitilat löytyvät Kajaanin kehittämiskeskuksen 2. kerroksesta.
WomenIT on Kajaanin kehittämiskeskuksen hallinnoima tutkimus-, koulutus- ja kehittämishanke. Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) Equal -yhteisöaloiteohjelma rahoittaa hanketta. Hankkeen tavoitteena on purkaa työelämän jakoa miesten ja naisten ammatteihin ja työtehtäviin. Hankkeen toimintaympäristöinä ovat päiväkodit, koulut, toisen asteen oppilaitokset, ammattikorkeakoulut, yliopistot, yritykset ja työmarkkinajärjestöt.
Työelämäsektorille suuntautuneessa osaprojektissa kehitetään ja mallinnetaan uusia toimintatapoja
· oppilaan- ja ammatinvalinnanohjaukseen
· muuntokoulutuksiin valmentavaan koulutukseen
· naisten ja tyttöjen yrittäjyys- ja johtajuuskoulutukseen.Kasvatus- ja koulutussektorille suuntautuneessa osaprojektissa kehitetään opetusmenetelmiä ja kansallisia opetussuunnitelmia hankkeen tavoitteiden suuntaan.
Kansainväliset kumppanit ovat Tanskan "Get a Life Engineer!" -projekti ja Englannin Jive-partners.
Käy WomenIT:n kotisivuilla http://www.womenit.info
TERVETULOA TUTUSTUMAAN WomenIT:n TOIMINTAAN! (IT-O)
Eija Korhosen musiikkikirjasto yksikölle
Syksyllä edesmennyt opettajankoulutuksen entinen musiikin didaktiikan lehtori Eija Korhonen on testamentannut koko musiikkikirjastonsa yksiköllemme. Lähetys Tuusulasta tuli ennen joulua, ja olen pikkuhiljaa käynyt sitä läpi. Kirjastossa oli cd-levyjä, kirjoja, musiikkilehtiä, sekä piano-, laulu- ja kuoronuotteja. Sovin kirjaston kanssa, että käyn aineiston läpi ja jätän musiikin opetuksen käyttöön kaiken, mikä meistä tuntuu tarpeelliselta jatkuvassa käytössä. Muut sijoitetaan sitten kirjastoon. Musiikin opetuksen käyttöön jäivät kaikki levyt ja nuotit, osa kirjoista ja musiikkilehdistä. Kirjastoon menevissä kirjoissa oli esim. monta saksankielistä kirjaa. Nämä käsittelivät erityisesti Beethovenia, josta Eija Korhonen teki lisensiaattityönsä. Me, nykyiset musiikinopettajat, olemme kiitollisia lahjoituksesta, ja muistamme lämmöllä entistä kollegaamme. (AT)
"Päivänavaus sähköpostia avattaessa"
Työpäivänsä voi aloittaa myös murteeseen tutustumalla! Vai mitä sanotte Rytkölän Heikin iloisesti yllättäneestä sähköpostiviestin avauksesta:
Pohojalaaset taivutukset:
Moon oikias
Soot vääräs
Son kans vääräs
Moomma oikias
Tootta vääräs
Non aivam mettäs
Ks. Lokakuun Kampus. Ainoa vapaa esitys to 13.2.2003 kello 19.
Varaa lippusi ajoissa 044-2944311
Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) helmikuun numeroon 17.2.
mennessä mieluiten sähköisesti tänne.
| Sivut päivitetty 08.09.2003 |
