Kajaanin kampuksen tiedotuslehti

Terveystiedon opettajankoulutuksen keskustelufoorumi kokoontui Kajaanissa 19.9.2002

Lait perusopetus- ja lukiolain muuttamisesta toivat Terveystieto-oppiaineen perusopetukseen. Muutoksesta seuraa voimakas opettajankoulutuksen kehittäminen Suomessa. Keskustelufoorumin tehtävänä on käydä keskustelua sekä aineenopettajakoulutuksen että täydennyskoulutuksen opetussuunnitelmista ja koulutuksen järjestämisestä. Foorumi muodostuu eri yliopistojen edustajista.

Keskustelufoorumin avasivat Kajaanin opettajankoulutusyksikön johtaja Juhani Suortti ja professori Lasse Kannas Jyväskylän liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnasta. Juhani Suortti toivotti foorumin osallistujat tervetulleeksi Kajaaniin ja esitteli lyhyesti opettajankoulutusyksikön toimintaa, koulutustarjontaa ja yhteistyömuotoja eri instanssien kanssa. Sekä Kannas että Suortti korostivat puheenvuoroissaan yhteistyön merkitystä terveystiedon opettamisen ja opettajankoulutuksen edistämisessä.

Professori Lasse Kannas (vas.) vetää valtakunnallista
keskustelufoorumia. Koulutuspäällikkö Anneli Pönkkö esitteli
yksikköön keväällä 2002 perustettua Pohjois-Suomen lasten
liikunta- ja terveyskasvatuksen keskusta, joka on vahva
alueellinen, merkittävä kansallinen ja kehittyvä kansainvälinen
lasten liikunnan ja terveyskasvatuksen tutkimuksen, koulutuksen
ja kehittämisen keskus.

Opintoasiainpäällikkö Juha Rantakari (vas.) liikunta- ja
terveystieteiden tiedekunnasta on alusta asti ollut mukana jo 15
vuotta jatkuneen tiiviin yhteistyön kehittämisessä.

Kajaanissa opiskelijoiden on mahdollista suorittaa liikunta- ja terveyskasvatuksen opintoja luokanopettaja- ja varhaiskasvattajakoulutuksen yhteydessä. Sivuaineopinnot ovat liikuntakasvatuksessa 15 ja 38 ov, terveystiedossa 15 ja 35 ov. Lisäksi monialaisissa opinnoissa on mahdollista suorittaa 5 ov liikuntakasvatusta. Uuteen opetussuunnitelmaan esitetään myös 5 opintoviikon terveystiedon kokonaisuutta. Terveystiedon sivuaineopetus järjestetään yhteistyössä Kainuun kesäyliopiston kanssa Jyväskylän yliopiston tutkintovaatimusten mukaan. Terveystiedon 15 ov:n perusopintokokonaisuutta opiskeli viime lukuvuonna 39 opiskelijaa ja tänä syksynä opinnot on aloittanut 23 opiskelijaa. Heistä noin puolet on yksikön opiskelijoita, loput jo työelämässä toimivia. Ensi vuonna Kajaanissa aloitetaan terveystiedon aineopinnot.

Kajaanin opettajankoulutusyksikön koulutusprojekti (ESR) järjestää myös liikunta- ja terveyskasvatuksen täydennyskoulutusta. Terveystiedon kehittämisseminaari yhteistyössä Oulun lääninhallituksen kanssa järjestetään Kajaanissa 31.10 - 1.11.2002. Kohderyhmänä ovat eri kouluasteiden opettajat ja kouluterveydenhoitajat. Projektin tuella järjestetään myös monitieteisiä jatkokoulutusseminaareja ("tohtorikoulu") yhteistyössä eri asiantuntijatahojen kanssa. Lasten liikunta- ja terveyskasvatuksen keskuksen keskeiset tutkimus- ja kehittämishankkeet liittyvät lähiliikuntaan, päivittäiseen liikunta- ja terveyskasvatukseen, perheliikuntaan ja reflektion kehittämiseen liikunnan opinnoissa.

Ylitarkastaja Heidi Peltonen (oik.) arvioi, että terveystieto kiinnostaa oppilaita.

Ylitarkastaja Heidi Peltonen Opetushallituksesta esitteli terveystiedon valtakunnallisia opetussuunnitelman perusteita ja opettajien täydennyskoulutusrahoitusta. Opetussuunnitelman perusteet esiopetukseen ja luokille 1-2 ovat jo valmiina ja luokkien 3-9 ja lukion osalta työ on loppusuoralla. Marraskuussa opetussuunnitelmien perusteet käsitellään opetushallituksen johtokunnassa, jonka jälkeen päätös opetussuunnitelmien perusteista julkistetaan. Opetussuunnitelman perusteita avaava ja tarkentava tukiaineisto tuotetaan OPS:n ilmestymisen jälkeen. Opetussuunnitelman perusteet otetaan käyttöön portaittain vuoteen 2005 mennessä.

Suurimmat opetussuunnitelmahaasteet ovat terveystiedon integroinnin onnistuminen luokilla 1-4 ympäristö- ja luonnontietoon ja luokilla 5-6 biologiaan, maantietoon, fysiikkaan ja kemiaan. Luokilla 7-9 terveystietoa opetetaan erillisenä oppiaineena kolme vuosiviikkotuntia.

Erityistä terveystiedon koulutusrahoitusta ei ole tulossa, ja OPH:n rahoittaman koulutuksen piiriin pääsee tänä vuonna todennäköisesti vähemmän opettajia kuin viime vuonna - tänä vuonna noin 200 henkilöä osallistuu 3-5 ov:n täydennyskoulutukseen. Keskustelufoorumissa koulutuksen rahoitustilanteesta oltiin erittäin huolestuneita, sillä koulutustarve on erittäin suuri. Keskustelua viriteltiinkin siitä, millaisia toimintavaihtoehtoja terveystiedon täydennyskoulutuksen toteuttamiseksi tällaisessa tilanteessa on.

Päivän aikana kuultiin myös kuulumisia terveystiedon arvosanaopinnoista ja täydennyskoulutuksesta eri yliopistoista. Jyväskylän ja Kajaanin lisäksi 15 ov:n opinnot järjestetään Oulussa, Helsingissä, Kokkolassa, Seinäjoella ja Lahdessa sekä Kuopiossa, jossa kehitetään myös verkko-opintoja. Aineopintoja voi opiskella tällä hetkellä vain Jyväskylässä. Lisäksi 3 - 5 ov:n täydennyskoulutusta järjestetään mm. Jyväskylässä, Tampereella, Turussa, Helsingissä ja Vaasassa.

Foorumi piti erittäin tärkeänä terveystiedon opintojen saamista kaikille pakollisiin monialaisiin opintoihin opettajankoulutuslaitoksissa. Kaikissa yksiköissä tämä tavoite ei ole vielä toteutunut. Kajaanissa suunnitelma terveystiedon 5 ov:n opintokokonaisuudesta on valmis ja sitä esitetään opetussuunnitelmaan tulevalla opetussuunnitelman tarkistuskierroksella. Terveystiedon keskustelufoorumin seuraava tapaaminen on Oulussa 28.4.2004. (AP)

Kajaanin opettajankoulutusyksikön pitkäaikainen musiikin didaktiikan lehtori Eija Korhonen o.s. Niininen kuoli kotonaan Tuusulassa 28.9. 2002. Hän oli syntynyt Iisalmessa 25.9.1934.

Eija Korhonen tuli ylioppilaaksi vuonna 1954, ja opiskeli sen jälkeen Sibelius-Akatemiassa ja Helsingin yliopistossa. Sibelius-Akatemiassa hän suoritti musiikinopettajan tutkinnon vuonna 1958. Helsingin yliopistossa hän opiskeli pääaineenaan musiikkitiede ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1967. Filosofian lisensiaatin tutkinnon hän suoritti vuonna 1980. Hänen lisensiaattityönsä aiheena oli Ludwig van Beethovenin Bagatellit säveltäjän myöhäiskauden pianotuotannossa. Hän opiskeli myös Länsi-Saksassa vuosina 1963-64. Myöhemminkin hän teki monia opintomatkoja mm. Unkariin, jossa hän tutustui erityisesti Zoltan Koda´lyn luomaan säveltapailumetodiin. Tämän lauluun ja oman maan kansanmusiikkiin perustuvan metodin erinomaisuuden hän heti huomasi, ja halusi opettaa myös opiskelijoilleen. Hän osallistui myös moniin ulkomaisiin kongresseihin.

FL Eija Korhonen toimi
Kajaanin opettajankoulutus-
laitoksessa musiikin didaktiikan
lehtorina 1969-1997.
Opiskelijoiden keskuudessa
'Mamme' tunnettiin suurena
oopperan ystävänä ja vaa-
tivana opettajana.

Kajaanin Seminaariin Eija Korhonen tuli musiikin didaktiikan lehtoriksi vuonna 1969, ja siinä virassa hän toimi eläkkeelle jäämiseensä asti. Eläkkeelle hän jäi 30.9.1997. Eija Korhosen opetusaloista hänen sydäntään lähellä oli erityisesti musiikinhistoria, ja siinä erityisesti 1900-luvun musiikki. Opettajankoulutusyksikön julkaisusarjassa Opetusmonisteita ja selosteita julkaistiin vuonna 1994 hänen kirjoittamansa länsimaisen musiikin historiaa käsittelevä Musiikin historia I osa. Opetusmoniste oli tarkoitettu musiikin perusopintojen historian opetukseen, ja se on edelleen käytössä. Toista osaa hän ei ehtinyt kirjoittaa. Eija Korhonen opetti mielellään myös kuoronjohtoa. Itse hän johti useita vuosia Kajaanin naiskuoroa.

Eija Korhonen oli konserttien vakiokävijä, ja hänet tunnettiin erittäin puuhakkaana ja innokkaasti osallistuvana monien yhdistysten jäsenenä. Hän toimi mm. Kajaanin Akateemisten naisten puheenjohtajana ja Kajaanin Konserttiyhdistyksen sihteerinä sekä jäsenenä Kajaanin Musiikinystävät ry:ssä. Hän teki kaiken aikaa uutterasti työtä Kajaanin konserttielämän kehittämiseksi ja kirjoitti myös konserttikritiikkejä Kainuun Sanomiin. Lisäksi hän toimi monissa ystävyysseuroissa, kuten Suomi-Saksa, Suomi -Unkari ja Suomi-Kreikka-seuroissa. Matkustelu olikin hänen mieliharrastuksiaan musiikin ohella.

Eija Korhosen perheeseen kuului aviomies Pauli Korhonen ja hänen kaksi poikaansa. Hän oli sukurakas, erityisen tärkeitä hänelle olivat sisarusten lapset. Aviomiehensä Eija Korhonen kuitenkin suureksi surukseen menetti varhain. (AT)

Helsingin yliopiston lastentarhanopettajan koulutus, Lastentarhanopettajaliitto ja Ebeneser-säätiö järjestivät lastentarhanopettajakoulutuksen 110-vuotisjuhlan 11.10.2002 Helsingin yliopiston juhlasalissa. Aamupäivän tieteellisessä seminaarissa Canteburyn emeritusprofessori Tricia David johdatteli päivän aiheeseen. Kaisa Jakkula jatkoi lapsen kielenkehityksen alkujuurista edeten esikielellisestä kommunikaatiosta puheeseen. Marjatta Kallialalla oli puheenvuoro lasten leikkikulttuurista. Aamupäivän päätti Kinoksen, Karilan ja Niirasen yhteisesitys, joka oli varhaiskasvatuksen koulutuksen tutkimuksen esittely.

Presidentti Tarja Halonen toi tervehdyksen ja kunnioitti läsnäolollaan iltapäivää aavistamatta minkälaiseen juhlaan hän joutuisi yllättäen seuraavana päivänä Vantaan räjähdyksen jälkeen. Tiedämmekö mikä kasvatuksessa on tärkeätä ja ohjaako se tieto työskentelyämme todella?

Kiitos vielä Siiri Vallille ja opiskelijoille heidän panoksestaan. Posterinäyttelyssä oli myös Kajaani mukana kuuden hankkeen esittelyin. (AHe)

Varhaiskasvatuksen kouluttajat tapasivat vuosien jälkeen Raumalla syyskuun lopulla. Lukuunottamatta Joensuuta, Jyväskylää ja Pietarsaarta kaikki koulutuspisteet olivat edustettuina, joten oli mahdollista luoda melko kattava kuva siitä, mitä koulutuksen kentällä tapahtuu.

Valtakunnalliset terveiset toi Rauman opettajankoulutuslaitosta johtava professori Soile Keskinen. Bolognan sopimuksen mukaisesti yliopisto-opintoja yhtenäistetään Euroopassa: alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot tulevat jälleen kuvaan. Asiaa valmistelevan työryhmän lähtökohdissa esiintyy mainita, että varhaiskasvatus on ainoa ala, jossa on alempi tutkinto. Hyvä me - olemme aikaa edellä - MUTTA merkinnästä voi syntyä väärinkäsitys siitä, että varhaiskasvatus on alempi tutkinto ja sellaisen pysyy. Kuitenkin esimerkiksi Kajaanissa on aloitettu jo 1991 kokeiluna (1995 vakinaistuen) varhaiskasvatuksen maisteriopinnot, valmistettu satoja maistereita ja luovuttu kokonaan sisäänotosta pelkästään alempaan tutkintoon. Siitä huolimatta Kajaanista on voinut tietenkin ottaa välitutkinnon ja vuosittain joku opiskelija on niin tehnytkin. Myös kokouskeskustelu osoitti, että ajatus ylemmästä tutkinnosta oli jotenkin epämääräisesti ilmassa leijuva. Emme tiedä, mitä naapurikoulutuksissa tehdään. Kokous päätti ottaa kantaa alempaan tutkintoon ja samalla kysymykseen varhaiskasvatuksesta pääaineena.

Pentti Hakkarainen ja Eeva Hujala esittivät puheenvuoron varhaiskasvatustieteestä. On aika avata laaja-alainen keskustelu sen sisällöllisistä kysymyksistä yhtä aikaa niiden ponnistelujen kanssa, jotka tähtäävät alan tunnustamiseen varsinaiseksi pääaineeksi, kuten on aikuiskasvatus, erityiskasvatus jne. Mutta edellyttävätkö nuo ponnistelut yhteistä sarkaa luokanopettajakoulutuksen kanssa jotta kasvatustieteen rakenteet, jotka ovat muotoutuneet pitkälti koulukasvatuksen traditiosta saataisiin myötäilemään laajentuneita tarpeita. Erityisen ongelman muodostaa se, että opetus-oppimisprosessi on koulupedagogiikassa miltei ainoa toiminnan muoto, johon teoreettinen huomio on kiinnitetty. Varhaiskasvatuksessa tarvitaan laajempaa oppimiskäsitystä, koska oppimista tapahtuu kaikissa toiminnan muodoissa, erityisesti leikissä ja perustoiminnoissa sekä pienissä työtehtävissä, ei ainoastaan tietoiseen opetus-oppimisprosessiin suunnatuilla oppituokioilla, joissa halutaan edistää systemaattisesti esim. lasten liikunnallisten tai muusisten taitojen kehittymistä. Didaktiikka ei siis kata varhaiskasvatuksen keskeisiä työmuotoja. Niitä ei myöskään pitäisi redusoida oppimiseksi eikä niiden ohjausta didaktiikaksi (muistan vielä ne ajat, jolloin opetussuunnitelmasta voi tavata termin leikin didaktiikka tarkoittamassa leikkivien lasten ohjauksen keinojen opintojaksoa. Mielestäni tämä on esimerkki käsitteellisestä paradoksista).

Pentti Hakkaraisen alustus käsitteli varhaiskasvatuksen tiedonmuodostuksessa keskeiseksi muodostuvia kysymyksiä.

- INTEGROIVA MONITIETEINEN METODOLOGIA? SO. MITKÄ TUTKIMUSONGELMAT KESKEISIÄ, MITEN UUTTA TIETOA HANKITAAN, MILLAISET ANALYYSIVÄLINEET TARPEEN, MITEN TIETOA SYSTEMATISOIDAAN

Kajaanin valintojen kehittämisen kannalta mielenkiintoinen puheenvuoro oli Rauman Tuula Laeksen selostus luokanopettajakoulutukseen ja varhaiskasvatukseen hakeneista opiskelijoista. Ryhmät erosivat toisistaan selvästi. Teimme siitä päätelmän, että myös Kajaanissa olisi syytä pitää varhaiskasvatuksen valintaryhmät selkeästi erillisinä. Muutoin menetetään juuri alle kouluikäisten kasvatukseen suuntautunutta opiskelija-ainesta. Iltapäivä käytettiin tutkimusesittelyihin. Rauma tarjosi puutarhansa hedelmiä suurista omenakoreista. Raumalla toimii vielä kaksi puutarhuria huolehtimassa kauniista (sisätiloiltaan juuri kunnostetusta) kampuksesta.

Tärkeä päätös oli jatkaa kouluttajien kokoontumisia vuosittain kuten ennen vanhoina hyvinä aikoina. Tampere kutsui koolle seuraavan kokoontumisen syksyllä 2003. Sitä ennen näemme kasvatustieteen päivillä.

Kajaanista osallistuivat varhaiskasvatuksen professori Pentti Hakkaraisen lisäksi yliassistentit Aili Helenius ja Kaisa Jakkula sekä taideaineiden opettajat Anja von Zansen ja Juha Vartiainen. (AHe)

Tekstiilityön sivuaineopiskelijat alkoivat harjoittaa tulevia opintojaan jo keskellä kesää. Juhannuksen aikaan he valmistautuivat syksyä varten. Tuolloin he keräsivät kilokaupalla kasveja materiaali- ja väri-ilmaisun raaka-aineeksi. Heidän tavoitteenaan oli värjätä villalankaa punaruskeaksi kuusenkävyillä. Kupari- tai rautavihtrilliä lisättyään nämä tekstiilikemistit saivat harmaata tai vihreänharmaata nokkosilla. He loihtivat keltaista väriä kanervilla ja saivat sitä myös hieman eri sävyisenä koivunlehdillä, lepänlehdillä, kortteella, sipulinkuorella ja variksenmarjanvarsilla.

Näissä merkeissä väriliemet kiehuivat aamuvarhaisesta iltamyöhään kauniin luonnon keskellä aurinkoisessa säässä 5.-7.syyskuuta Joutenlammella. Kasvivärjäyksen työvaiheiden lomassa oli hyvä mahdollisuus hankkia myös muita materiaali- ja väri-ilmaisun taitoja tulevaa varhaiskasvatuksen tai peruskoulun käsityökasvatusta varten.

Kuviomuodoista "etanat", "seeprat" ja "aallot" tulivat tutuiksi marmoroinnin yhteydessä. Rantalaiturilla taikinabatiikin kuviot kuivuivat nopeasti, ja aurinkovärjäyksen voimasta kankaat vetivät itseensä työtavan yhteydessä käytettävien kasvien kuviomuotoja. Näitä tuotoksia työstettäessä ja edelleen jalostettaessa monen opiskelijan mietintämyssyssä hautuu monenlaista ajatusta koulun luokka-astetöiden aiheista. Mitä olisi tehdä kännykkäkotelo kuviovirkkauksella tai voisiko se olla esimerkiksi huopapohjalle tehty kirjontatyö kasvivärjätyillä langoilla? (E-ML)

Valtakunnallisen terveystiedon opettajankoulutuksen
keskustelufoorumin avauksen yhteydessä huomioitiin Kajaanin
opettajankoulutusyksikössä opiskelevat uudet Suomen mestarit
Jani Komulainen ja Kari Partanen. Yksikönjohtaja Juhani Suortti pujotti
heidän kaulaansa teemaan sopien pillin, johon oli kaiverrettu ´Koky -02`

Neljännen vuosikurssin musiikin sivuaineopiskelijat esittivät musikaalin Lumikki ja sen seitsemän kääpiötä keskiviikkona 9.10. OKY:n päärakennuksen juhlasalissa. Musikaali toteutettiin didaktisena sovelluksena, joka kuuluu vanhan luokanopettajankoulutuksen opetussuunnitelman syventäviin opintoihin. Siinä opiskelijoille annetaan vapaat kädet suunnitella ja toteuttaa jokin sivuaineeseensa liittyvä käytännön sovellus.

Kun lähdimme suunnittelemaan kurssin toteutusta, mietimme erilaisia vaihtoehtoja. Punnittuamme erilaisia ideoita päätimme tehdä musikaalin, joka ei olisi aivan perinteinen. Valitsimme sadun Lumikki ja seitsemän kääpiötä, jonka ympärille aloimme kasata eri elementtejä, kuten lauluja ja tilanteisiin sopivaa huumoria. Sivuaineryhmämme ainoasta miehestä tehtiin luonnollisesti Lumikki. Kertojan roolin sai hän, joka osaa soittaa kitaraa. Loput roolit arvottiin. Jostakin syystä arvotut roolit sopivat jokaiselle loistavasti. Tämän lisäksi kääpiöt saivat hieman lisää ominaisuuksia persooniinsa. Esimerkiksi Nuhanenää vaivasi nuhan lisäksi kaikki muutkin mahdolliset taudit ja Viisas oli todellinen Kääpiöaivo. Myöskin äitipuoli oli kaikessa kauneudessaan todella hätkähdyttävä ilmestys.

Tarina alkoi perinteisesti siitä, kun Lumikin äiti kuoli ja hän sai uuden äitipuolen. Äitipuoli oli niitä, jotka eivät koskaan kasva aikuisiksi. Häijy äiti nöyryytti Lumikkia ja halusi tappaa tämän, kun kuvastin ilmoitti Lumikin olevan kauniimpi kuin äitipuoli. Lumikki kuitenkin pakeni ja löysi kääpiöiden mökin. Hän ajatteli paikan kaipaavan hieman naisen käden kosketusta ja alkoi laulella bassoäänellä Tiskarin polkkaa siivotessaan. Kun kääpiöt saapuivat, he esittelivät itsensä laululla "Seitsemän kääpiön voima". Kääpiöt ottivat Lumikin sisarekseen ja elo jatkui onnellisena siihen saakka, kunnes äitipuoli halusi tietää, ken neitosista on kaunein. Kuvastimen ilmoitettua Lumikin olevan edelleen elossa, äitipuoli raivostui, myrkytti makkaran ja kaupitteli sen Lumikille. Lumikki-parka sai ruokamyrkytyksen ja tuupertui maahan. Kääpiöt olivat perin onnettomia löydettyään Lumikin lähes kuolleena. Pelastava prinssi ei saapunutkaan perinteisesti valkealla ratsullaan, vaan päristeli paikalle Harrikalla moottoripyöräasussaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja Lumikki sai uljaan prinssinsä.

Musikaali sai hyvät arvostelut ja sitä on kehuttu paljon. Projekti oli mielenkiintoinen ja sitä oli hauska tehdä. Valitettavasti didaktiikan sovellukset poistui uudesta opetussuunnitelmasta, mutta toivottavasti myös jatkossa musiikin sivuaineopiskelijat voivat käyttää luovuuttaan ja mielikuvitustaan projektiluontoisissa tehtävissä. (JAM & Liz)

Arvoisa vastaanottaja
Yleissivistävän koulutuksen -perusopetuksen ja lukio-opetuksen- opetussuunnitelmia uudistetaan parhaillaan. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ovat jo luettavissa ( http://www.oph.fi ), lukion osalta luonnos valmistuu vuodenvaihteeseen mennessä. Uudistustyö täsmentää opetuksen tavoitteita ja sisältöjä. Sen kautta pyritään laaja-alaiseen ja monipuoliseen opettajuuteen. Tavoitellaan yhtenäistä perusopetusta. Opetusministeriön toimesta on käynnistymässä Lasten ja nuorten hyvinvointi -hanke, jonka myötä koulu on kehittymässä kohta alueellista toimintakeskusta. Kaikilla näillä on varmasti omat vaikutuksensa opettajankoulutukseen. Siksi opetusministeriön aloitteesta ja kustantamina järjestettävien alueseminaarien tarkoituksena on alustusten ja keskustelujen avulla jäsentää yleissivistävän koulutuksen opetussuunnitelmauudistuksen vaikutusta opettajankoulutukseen. Kuinka tulevat opettajat perehdytetään koulun ja opetussuunnitelman kehittämiseen? Millaisia toimenpiteitä on tehtävä? Mitä teemme käytännön tasolla? Millaista tutkimustyötä yliopistoissa voidaan liittää opetussuunnitelmien uudistamiseen? Kuinka arvioidaan koulun toimintaa ja opetussuunnitelmien toteutumista? Kysymyksiä riittää.

Tällaiset teemat ovat opettajankoulutukselle suuria kehittämishaasteita. Näihin haasteisiin voidaan vastata vain opettajankoulutuksessa mukana olevien tahojen aktiivisella yhteistyöllä. Tässä tarvitaan yliopiston sisäistä yhteistyötä mutta myös yliopistojen välistä yhteistyötä. Opetus-ministeriön tukemien alueseminaarien yhtenä tarkoituksena on toimia foorumina tällaiselle yhteistyölle.

Seminaari on osallistujille maksuton. Matkakustannuksista kukin taho huolehtii itse. Seminaarin järjestelyistä vastaa Oulun yliopiston opettajankoulutuksen neuvottelukunnan asettama työryhmä, jonka puheenjohtaja on johtava rehtori Timo Lappi, Oulun normaalikoulu. Järjestäjät toivovat, että edustajia - sekä opettajia että opiskelijoitakin - tulisi runsaasti niin Rovaniemeltä, Kajaanista kuin Oulustakin. Ilmoittautuminen sähköpostin avulla 13.11. mennessä osoitteeseen helena.seppala@oulu.fi Tiedusteluihin vastaa johtava rehtori Timo Lappi, puh.08-5533772 tai email: timo.lappi@oulu.fi

Lämpimästi tervetuloa!
Järjestäjien puolesta
Timo Lappi Johtava rehtori Oulun normaalikoulu

Paikka: Kasvatustieteiden tiedekunnan luentosali KTK 112
Ajankohta: Ti 19.11.2002 klo 9.00-16.00
Osallistujat: Opettajankoulutukseen liittyvissä tehtävissä toimivat professorit, lehtorit ja muut opettajat Oulun yliopiston eri laitoksilta, Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä ja Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnista sekä harjoittelukouluista. Seminaarin asiantuntijoiksi tulee opetusministeriön ja opetushallituksen virkamiehiä. Myös opiskelijat ovat tervetulleita seminaariin.

Klo 9.00 Tervetuloa, professori Riitta-Liisa Korkeamäki Avaus ja seminaarin tausta, opetusneuvos Armi Mikkola, opetusministeriö

Klo 9.25 Koulutuspoliittinen ajankohtaiskatsaus, ylitarkastaja Tiina Kavilo, opetusministeriö

Klo 9.50 Yleissivistävän koulutuksen opetussuunnitelmauudistuksen perusteet, opetusneuvos Martti Apajalahti, opetushallitus

Klo 10.45 Opetussuunnitelmaprosessi kunnan tasolla, opetuspäällikkö Pertti Parpala, Oulun kouluvirasto

Klo 11.10 Opetussuunnitelma uudistuksen odotukset opettajankoulutukselta, kouluneuvos Esko Lämsä, Oulun lääninhallitus

Klo 12.30 Arviointi ja opetussuunnitelman kehittäminen, opetusneuvos Martti Apajalahti

Klo 13.15 Ryhmissä tapahtuvaa työskentelyä. Ryhmissä pohditaan mm. seuraavia kysymyksiä: Kuinka esillä oleva opetussuunnitelmauudistus liitetään käytännössä opettajankoulutukseen? Mitä se vaikuttaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä? Kuinka opettajankoulutuksen opetussuunnitelmia tulee kehittää, jotta ops -uudistus tulisi huomioon otetuksi? Miten tulevat opettajat perehdytetään opetussuunnitelmatyöhön? Mitä ops -uudistus merkitsee opettajankoulutusta koskevan tutkimuksen kannalta? Miten uudistus otetaan huomioon opettajien täydennyskoulutuksessa?

Klo 15.10 Loppukeskustelu, opetusneuvos Martti Apajalahti ja johtava rehtori Timo Lappi

Keveästi keinahdellen
vauvan kehto heijaa.
Näetkö?
Pienen pieniä sydämiä
kaikkialla leijaa.
Hymyyn kääntyy pieni suu.
Vauva syliin kurkottuu.
Onni rintaa lämmittää.
Se äitiä ja isää lähentää.

Intellin kolmannesta kerroksesta havaittiin yllättäen kadonneeksi toimiva mikroaaltouuni. Keskiviikkona iltapäivällä uuni oli jälleen paikallaan, mutta kakkoskerroksesta saatujen tietojen mukaan toimimaton entinen toisen kerroksen uuni. Mielialoja valottaa paikalle jätetty kirjallinen viesti: RYÖSTETTY!

Käytäväkuulustelujen jälkeen asiassa ilmeni, että kyseinen toimiva uuni oli siirretty Silmuun, jossa työskentelee tällä hetkellä kahdeksan ulkomaista stipendiaattia jouluun saakka. Iltapäivällä uuni oli korvattu toisella mikroaaltouunilla, mutta toisen kerroksen asiantuntijoiden mukaan tuo uuni oli toimimattomana levännyt kakkoskerroksessa jo useita vuosia. Kolmoskerroksen väki ja Silmun stipendiaatit joutuvat siis nyt kamppailemaan siitä, kumpaan paikkaan uusi uuni olisi hankittava, mikäli talossa voidaan siihen irrottaa resursseja.

Asiasta kuultuna yliassistentti Aili Helenius tunnusti, että oli erehdykseksi ilmenneen käsityksensä perusteella, jonka mukaan uunilla ei ollut käyttöä, suositellut uunin lainaamista kahdeksi kuukaudeksi stipendiaateille, jotta taloon ei tarvitsisi ostaa uutta mikroaaltouunia. Käsityksen erheellisyys oli johtunut osaksi siitäkin, että uunin päivittäinen pääkäyttäjä, muiden satunnaiskäyttäjien ohella, jotka viikonloppuisin työssä ollessaan joutuvat lounastamaan työhuoneessaan, oli vastikään laitoksessa työnsä aloittanut äidinkielen lehtori Outi Mäntyniemi. Heleniuksella, joka opetuksen vuoksi on paljon poissa kerroksesta, ei vielä ollut ehtinyt muodostua oikeaa kuvaa asiain tilasta.

Uutisen perusteella on nyt kuitenkin selvää, mistä kyseisen uunin löytää ja mikäli joustava päätöksenteko antaa myöten ennen stipendiaattien kotiinpaluuta kolmannen ja toisenkin kerroksen uunin hankkimiseen, laitoksemme on sen jälkeen näitä uuneja rikkaampi. (AHe)

Kaikkien suureksi hämmästykseksi kampusalueellamme on säilynyt vielä yksi alkuperäinen hedelmäpuu seminaariajoilta. Puu on arviolta 50-70 vuoden ikäinen. Puun löysi kesäisen työpäivän rentoutustauolla taloussihteeri Maire Säkkinen. Täydessä valkoisessa kukassaan hohtanut puu herätti mielenkiinnon. Syyskuussa kävimme useamman kampuslaisen kanssa ihmettelemässä hyväkuntoista puuvanhusta, jonka oksat notkuivat täynnä omenia. Aivan kaikkea seminaariajan kasvimaailmasta emme ole sittenkään vielä menettäneet. Yliopistoaika on ollut aiemmin kukoistaneen puiston ja puutarhan heikkenemistä. Tästä konkreettisimpina toimenpiteinä ovat kasvihuoneen purkaminen, puutarhurin viran lakkauttaminen sekä viimeisimpänä vihertilan (ns. akvaarion) kasvien myyminen. (JV)

Aurinkoisen kauniina ja lämpimänä kesäpäivänä 31.7. klo 12.00 kokoonnuimme Kajaanin kampukselle päärakennuksen eteen. Ilmassa oli tietenkin myös jännitystä. Edellisestä tapaamisesta oli kulunut kuutisen vuotta ja näin kattavalla kurssijoukolla emme olleet itse asiassa aikaisemmin OKL:stä lähdön jälkeen tavanneetkaan.

Tapaaminen alkoi halauksin ja kättelyin. Totesimme, että vaikka aikaa onkin opiskelujen aloittamisesta kulunut, niin jotenkin se aika vain on häilyväinen käsite ja aivan kuin kaikki aika väliltä olisi poispyyhkäisty ja me siinä ikään kuin olisimme taas porukkana lähdössä luennolle tai muuhun opiskeluasioihin.

Luennolle me itse asiassa olimmekin lähdössä, sillä entinen opettajamme Leenakaisa Sonny oli lupautunut tulemaan esittelemään tämän päivän yliopistoa. Kiertelimme päärakennuksen, joka oli lähtömme jälkeen remontoitu (toivottavasti ei kuitenkaan meidän takiamme!). Luentosalissa viivähdimme hieman pidemmänkin aikaa ja siellä palasimme heti menneisyyden tunnelmiin ja mietimme, missä päin luentosalia kullakin oli tapana istuskella. Leenakaisa kertoi meille mm. nykyisestä opiskelijavalinnasta, henkilökunnasta ja rakennuksista. Halusimme tietenkin tietää, ketkä meidän aikaisesta henkilökunnasta olivat vielä työelämässä. Intelliä ei meidän opiskeluaikana vielä ollut lainkaan, joten silläkin teimme kierroksen ja Jouko Käsmä lähti esittelykierrokselle mukaamme. Kiitokset Leenakaisalle ja Joukolle esittelyistä!

Olisimme mielellämme kierroksen jälkeen menneet Pedaköökkiin kahville, mutta koska se ei vielä siihen aikaan kesällä ollut auki, olimme varanneet kahvituksen Siriukseen. Leppoisasti porukassa kävellen siirryimme Siriukseen nauttimaan pientä hiukopalaa.

Kurssikokouksemme huipentui sitten "Eevanmajalla" Kylmällä. Hynysen Eeva, joka on yksi kurssilaisistamme, on vasta muuttanut perheineen uuteen, miehensä taidokkaasti rakentamaan taloon, jossa on ruhtinaallisesti tilaa kokoontua isommallakin porukalla. Nostimme aluksi rannassa maljat tapaamisen kunniaksi ja tutustuimme paikkaan. Siinä riittikin ihailtavaa. Istuimme rannalla nuotiopaikalle ja kerroimme kuulumisia niiltä kurssilaisilta, jotka eivät olleet päässeet mukaan tapaamiseen. Sitten ruokailimme sisällä, juttelimme ja nautimme olostamme sekä ihanasta kesäpäivästä, joka kyllä vielä kruunasi tapaamisemme.

Illan myötä lähdimme saunomaan Hotelli Kajaaniin, josta jatkoimme matkaamme kaupungille ravintoloihin. Innokkaimmat jaksoivat puoli neljään tanssimisen merkeissä. Selkä märkänä hiestä, kuten usein opiskeluaikoinakin, suunnistimme kukin omaan majapaikkaamme.

Uusi tapaaminen sovittiin samoihin aikoihin viiden vuoden päähän. Vaikka emme olleet mitenkään yhtenäinen ja kiinteä kurssi opiskeluaikoina, tuntuu, että yhteenkuuluvaisuuden tunne on nyt vuosien myötä vahvistunut ja varmasti kaikki mukana olleet nautimme tapaamisesta kaikin puolin. Jäimme innokkain mielin odottamaan seuraavaa tapaamistamme! (Leena Kallunki)

Kajaanin kampuksen yhteistyöryhmästä kohti strategisen johtamisen hallintoa

Apulaisrehtorin johdolla strategia työhön
Kampuksen yhteistyöryhmä (YTR) on toiminut Oulun yliopiston kampuksen yhteistyö- ja keskustelu foorumina ilman konkreettista päätösvaltaa. YTR:n toiminta on osoittanut, että Oulun yliopiston yksiköt tarvitsevat hallinnollista ja strategista johtoryhmää. Toimintaa voisi kehittää ja yhteistyöryhmän profiilia nostaa siten, että sen puheenjohtajaksi tulisi Oulun yliopiston yksi apulaisrehtoreista. Rehtoreiden vastuualueita luotaessa yhdellä apulaisrehtorilla olisi vastuullaan aluekehitys ja erityisvastuualueena Kajaanin yksiköt. Lisäksi yliopiston suunnittelupäällikkö osallistuisi kokouksiin. Näin keskusjohto saataisiin tiiviimmin integroitua strategiseen suunnitteluun ja samalla sitoutettua se paremmin kehittämistyöhön. Kokouksia olisi vuosittain kaksi syksyllä ja kolme keväällä. Myös "iltakoulut" olisivat mahdollisia tulossopimuskierrosten läheisyydessä. Vältettäisiin strategisen ajelehtimisen vaara kasvavilla koulutus-, tutkimus- ja kehittämismarkkinoilla.

Oulun yliopiston Kajaanin yksiköiden toiminnot, määrärahat ja aluekehitysvastuut ovat laajentuneet viime vuosina huomattavasti, joka näkyy konkreettisesti mm. tulossopimusneuvotteluiden entistä vaativampana ja laajempana valmisteluna. Yksiköiden virkamiesten entistä suurempana yhteistyönä. Oulun yliopiston etablointi alueelle on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin, joka vaatii entistä enemmän ylemmän tason strategisen suunnittelun keskittämistä. Strategisen suunnittelun hajaantuessa Kajaanin (Kainuun) osalta eri yksiköiden, tiedekuntien, laboratorioiden, laitosten, projektien ja keskushallinnon kesken aiheuttaa strategisen hajanaisuuden ja jopa eri strategioiden täytäntöön viemisen estymisenä. Se voisi lisäksi aiheuttaa myös taloudellisia menetyksiä.

Hallintokustannuksia ei lisätä vaan strategista koordinaatiota
Apulaisrehtorin johdolla YTR voisi valmistella ja vetää yhteen tulossopimuskuviot, mahdolliset rakentamishankkeet, uudet maisterinohjelmat, yhteisen opinto-oppaan. Tehdyt linjaukset vietäisiin yliopiston hallinnossa ja tiedotettaisiin sidosryhmille. Mallia voisi nyt testata ja saatuja kokemuksia voisi hyödyntää tulevan hallinnon rakenneuudistuksen yhteydessä, joka on käynnistymässä Oulun yliopistossa.

Kustannuksia tai lisävirkatarvetta hallintokokeilu ei tuo. Tällä linjataan vain ylemmän tason strategista johtamista ja varmennetaan Oulun yliopiston johtojärjestelmän etabloituminen alueelle niin, että toiminnot ovat "synkroonissa" itse Oulun yliopiston kuin sidosryhmien sekä opetusministeriön tavoitteiden kanssa.

Helsingin yliopistossa hallinnonuudistus kesti kaksi vuotta ja nyt on loppusuoralla. Asiat ovat vaikeita hallinnollisesti ja korkeakoulupoliittisesti. Toisaalta Oulun yliopistossa on käytävä vaalit ensin. Sen jälkeen on uudet lähtökohdat tehdä hallinnollisia parannusehdotuksia ja toisaalta vaaleissa valittu johto joutuu sitoutumaan pitemmäksi aikaa kehitystyöhön, joka on kehityksen välttämätön ehto.

Hallitusti liikkeelle
Kajaanissa lähdettäisiin liikkeelle varovaisesti ilman, että tehdään suuria hallinnollisia uudistuksia. Hallintokokeilun aikana voitaisiin kirjata ne tehtävät, joita YTR hoitaisi apulaisrehtorin johdolla. Tehtäisiin kirjallinen sopimus siitä, mitkä tehtävät siirrettäisiin YTR:n ratkaistavaksi. Tehtäviä voisi olla mm: (strategiat valmisteltu yhteisissä integroituneissa tiimeissä)

Kampuksen strategiat:
o opettajankoulutuksen
o tietohallinto
o viestintä
o kirjasto/informaatio
o kansainvälistyminen.

Tehdä esityksiä ja antaa lausuntoja:
· tehdä esityksiä yhteisistä maisteriohjelmista
· tehdä esityksiä yhteisistä viroista
· tehdä esityksiä rakentamisohjelmista
· tehdä esityksiä tilojen käytöstä
· tehdä esityksiä yhteistyösopimuksista ja projekteista
· tehdä esityksiä resurssien yhteisestä käytöstä
· tehdä lausuntoja
· koota Kainuun korkeakoulustrategia ja päivittää se
· hyväksyä vuosittain arviointiraportti tulossopimuskierroksen yhteydessä.

YTR:n kokoonpano ja esittelyjärjestelmä:
Puheenjohtajana apulaisrehtori, esittelijänä yksiköiden johtajat, jäseninä yliopiston suunnittelupäällikkö (keskushallinto), mittaustekniikan ja biotekniikan laboratorion johtajat, harjoittelukoulun rehtori, muun henkilökunnan edustus, opiskelija jäsen ja yliopiston ulkopuolinen edustaja.

Kokeilu ei edellyttäisi aluksi muutoksia lainsäädännössä eikä johtosääntötasolla vaan ko. asioiden hoito voidaan kirjata sopimuksen omaisesti Oulun yliopiston hallituksen tasolla. Nykyiset tulosyksiköt jatkavat edelleen toimintaansa normaali johtojärjestelmällä. Myöhemmin kokeilun tulokset voisivat aiheuttaa myös asetus- tai johtosääntömuutoksia, jos on aihetta. Ratkaisulla Oulun yliopiston keskushallinto on kiinteämmin mukana Kajaanin kehittämisessä muuttuvassa toimintaympäristössä. Se tuo tehokkuutta ja linjakkuutta sekä kestävää kehitystä aluekehitykseen.

Kehittämisehdotuksellani haluan virittää korkeakoulupoliittista keskustelua tulevaisuuden kehittämislinjauksista.

Kajaanin Harrastajateatteri avaa toimintansa islantilaisen Vigdis Grimsdottirin romaaniin pohjautuvalla näytelmällä "Nimeni on Isbjörg. Olen leijona". Teos ilmestyi romaanina suomeksi 1992 ja näytelmänä sitä on esitetty Suomessa kerran aiemmin. "Nimeni on Isbjörg. Olen leijona." on ekspressiivinen ja runollinen kuvaus muutoksen, rakkauden ja kasvamisen mahdottomuudesta kovassa ja väkivaltaisessa pohjoisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa, jossa nainen ja mies, yksilö ja systeemi taistelevat riivatun lailla päivästä toiseen. Näytelmä sijoittuu nykyaikaan ja pieneen islantilaiseen kaupunkiin.

Näytelmän päähenkilön nimi, Isbjörg, tarkoittaa islannin kielessä suurta jäävuorta, mutta sen voi ymmärtää tarkoittavan myös jäistä pelastettua. Isbjörg on sisäisten ristiriitojen ja rakkaudettomuuden repimä nuori nainen, jonka elämä on heittänyt parikymppisenä vankiselliin. Tutkintavankilan hyytävässä loukussa Isbjörg alkaa kertoa elämäntarinaansa asianajajalleen, punoa yhteen niitä lankoja jotka lopulta johtivat hänet epätoivoiseen tekoon ja vankilan muurien sisälle. Hänen elämänsä on täynnä pelkoa, vihaa, julmuutta ja väkivaltaa yhtä hyvin kuin kauniita, hauraita unelmia ja toisen ihmisen, rakastetuksi tulemisen tarvetta.

"Nimeni on Isbjörg. Olen leijona." avaa puhuttelevan näkyvän pahoinvointiyhteiskuntamme neuroottiseen tilaan. Isbjörgin ongelma on hänen oma vankilansa, haarniskansa. Sillä hän suojautuu sekä ulkoista että sisäistä maailmaa vastaan. Hän pitää itse tätä puolustuskoneistoa yllään ja vieläpä luulee, että se on hänen omaa luontoaan. Todellisuudessa kyseessä on sisäistetty sorto, jolle koko ihmiskasvatus perustuu. Poliittiset ja vastaavat järjestelmämme perustuvat ihmisten tunteettomuudelle. Vallanpitäjien, myös isän ja äidin, kannalta on otollista, etteivät ihmiset itse kykene tuntemaan omaa elämäänsä. Panssari on tapa estää liikutukset. Kylmässä maailmassa on helpompi olla, kun on itse kylmä.

Me elämme monien hierarkioiden, valheiden ja tukahdutettujen tarpeiden alaisina. Kajaanin Harrastajateatterin avajaisnäytös pyrkii vetämään verhoja näiden piiloteltujen alueiden edestä. Haluamme tarjota kajaanilaisille intiimin ja elämänvoimaisen esityksen, joka ei taatusti jätä ketään kylmäksi.

Kuka päättää sinun elämästäsi?
Missä teatterissa sinä näyttelet?
Valitsetko sen mitä todella haluat vai sen minkä uskallat valita?
Elätkö pelosta vai rakkaudesta?
Missä kulkee raja?

Näiden ja monien muiden kysymysten äärelle työryhmämme on yhdessä hakeutunut ja näiden kysymysten äärelle haluamme myös teidät toivottaa lämpimästi tervetulleiksi.

Kulttuuriteollisuuden täydennyskoulutusohjelma

Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksikkö toteuttaa Kulttuuriteollisuuden täydennyskoulutusohjelman yhteistyössä Oulun yliopiston taloustieteiden tiedekunnan kanssa Oulun lääninhallituksen tuella. Lisää koulutuksesta: http://kajaaninkampus.oulu.fi/koky/kokl/kulttuuriteollisuus/index.htm