TOUKOKUU 2008

---

Oulun yliopisto juhli 50-vuotistaivaltaan

Oulun yliopiston 50-juhlavuoden kevään juhlaviikkoa vietettiin eri toimipisteissä toukokuussa viikolla 20. Juhlavuoden pääjuhla Oulussa maanantaina 12. toukokuuta aloitti tapahtumat. Kajaanissa juhlaviikon ohjelmassa olivat Flooran päivän juhla Akava Kainuun ja Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa. Juhlaa vietettiin Martti Helan salissa tiistaina 13. toukokuuta.

Perjantaina 16. toukokuuta jaettiin Kajaanin yliopistokeskuksen henkilökunnalle rehtorin myöntämät yliopiston juhlavuoden mitalit. Kajaanilaisista yliopistotyöntekijöistä juhlamitalin sai 87 työntekijää. Mitalit jakoi rehtorin puolesta yliopistokeskuksen johtaja, professori Juhani Suortti.

Juhlamitalin on suunnitellut taiteilija Jani Rättyä, jonka ehdotus "Piirilevy" tuli valituksi neljästä kutsukilpailuehdokkaasta. ”Piirilevy” oli raadin mielestä nelikon kiintoisin ehdotus. Sen etupuoli on jäntevä, sen muoto plastinen ja teksti muotoa tukeva. Ehdotuksen etu- ja takapuoli suhteutuvat symmetrisesti toisiinsa ja toimivat hyvin yhdessä. Ehdotus hyödyntää innovatiivisesti mitalitaiteen traditioita, ja sen symboliikka avautuu moneen suuntaan.

Oulun yliopiston 50-vuotisjuhlamitali on toteutettu yliopiston ja Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan hoitokunnan yhteistyönä. Mitalilla huomioidaan ja kiitetään erityisesti yliopiston omaa henkilökuntaa, jonka ansiosta Oulun yliopiston tieteellinen tutkimustyö ja opetus ovat kansainvälisesti korkeatasoista sekä yhteiskunnallisesti vaikuttavaa.

Juhlamitalien kahvitarjoilussa näkyi yliopiston pohjoisuus muun muassa puolukkahyytelöleivoksilla. Oulun yliopiston 50-juhlavuoden ohjelma jatkuu syksyllä Kajaanin yliopistokeskuksessa 11. syyskuuta pidettävillä tiedepäivillä sekä seuraavana päivänä pidettävillä lukuvuoden avajaisilla.. (Anja Hongisto)

 

 

Keväinen leikkitapahtuma kokosi yhteen pikkusilmulaisia kolmen vuoden ajalta

Varhaiskasvatuksen opiskelijat ovat voineet kokeilla, tutkia ja kehitellä taitojaan sekä syventää tietojaan alle kolmivuotiaiden lasten kehityksen ja kasvatuksen ymmärtämiseksi Pikku-Silmun luovan leikin kerhossa keväästä 2005 lähtien. Tämä lukuvuosi oli kerhotoiminnan viimeinen ja siksipä kutsuttiin entiset pikkusilmulaiset leikkimään yhdessä nykyisten kanssa kevään kunniaksi ja yhteiseksi riemuksi.

Kolmen ja puolen vuoden aikana toteutuneessa silmutoiminnassa on ollut mukana äiteineen, isineen, mummoineen tai pappoineen kaikkiaan 49 lasta, noin vastasyntyneestä kolmivuotiaaseen. Viikoittaisen kolmen tunnin aikana on lapsille avautunut kampusalueen kodikkaassa ja houkuttelevassa puutarhurin talossa leikin, tarinoiden, kuvien, musiikin ja liikkumisen maailma - tutkittavaksi, koettavaksi, leikittäväksi. Varhaiskasvatuksen viimeiseksi jäävän vuosikurssin – tämänvuotisten kakkosten – opiskelijaryhmä loi osaamisellaan ja luovuudellaan toukokuisesta lauantaista tapahtuman, jossa mukaan päässeet 14 lasta vanhempineen saivat täyttää iloisella puuhakkuudellaan ja hyväntuulisuudellaan vielä kerran pikkusilmulaisina koko talon!

Pikkusilmutoiminta on ollut ydinosa varhaiskasvatuksen ainepintoihin kuuluvaa alle 3-vuotiaiden pedagogiikan kurssia. Työskentelyssä on lähdetty liikkeelle opiskelijoiden omista käytännön kokemuksista ja havainnoista, joita opiskelijat ovat voineet tutkia suhteessa lasten kehitykseen, lapsiryhmän toimintaan ja omaan kehitykseensä. Toiminnassa on tavoiteltu opiskelijoiden keskinäistä yhteistyötä niin, että yhdessä sitouduttaisiin Pikku-Silmun toiminnan kehittämiseen ja siitä oppimiseen vastuuta ottavina, vuorovaikutuksessa lasten ja vanhempien kanssa toimivina aikuisina. On pyritty näkemään ja ratkomaan kasvatuksen ja kehityksen teoreettisia ja käytännöllisiä kysymyksiä jokapäiväisissä tilanteissa. On tavoiteltu toisista huolehtivan ilmapiirin luomista ja ylläpitämistä; sellaista, jossa lapset, vanhemmat ja opiskelijat tuntisivat olonsa hyväksi ja levolliseksi.

Toiminnan pääperiaatteena on ollut, että Pikku-Silmussa työskennellään olemalla aktiivisessa vuorovaikutuksessa lasten kanssa, tavoitteena rakentaa lapsiin henkilökohtainen, lasta kuunteleva ja ymmärtävä suhde, pienten lasten elämän tärkeät asiat tunnistaen. Lasten aloitteista ja kiinnostuksista lähtien on etsitty tapoja rikastuttaa ja tukea leikkiä ja mielikuvitusta, kieltä ja kommunikaatiota, sosiaalisia suhteita ja liikkumista. Pikkusilmun omat hahmot Nella-nalle ja Jörö-koira sekä tänä keväänä koko joukkoa seikkailuihin kuljetellut vallaton punainen Pallo ovat luoneet lapsille yhteistä tarinallista kokemusta. Opiskelijat ovat voineet kasvattaa myös omaa mielikuvitustaan, herkkyyttään ja eläytymistään!

Vanhemmille Silmu on ollut paikka, jossa on voinut nähdä uusia asioita omasta lapsestaan, jakaa kokemuksia toisten vanhempien kanssa, kertoa lapsestaan, solmia uusia tuttavuuksia – ja saada oma hetki kahvikupposen kera keittiön pöydän ääressä! Opiskelijat ovat voineet omakohtaisesti kokea, miksi kumppanuus vanhempien kanssa on välttämätöntä ja että se on myös luontevaa.

Meille opettajille pienten pedagogiikan kurssin ideoiminen ja rakentaminen Pikku-Silmun ympärille on ollut oppimisen paikka opettamisesta ja oppimisesta. Elämällä pikkusilmuelämää yhdessä opiskelijoiden ja lasten kanssa on ollut välttämätöntä muokata työskentelyä uusia toimintatapoja etsien ja kokeillen. Monet ajatukset ovat jääneet toteutuksessaan epäonnistuneina puolitiehen, monia toimivia ratkaisuja on luotu - ja kootuksi on tullut rikas videoaineisto, jota analysoimalla voidaan kysyä pienten luovaa pedagogiikkaa ja kehitystä koskevia olennaisia kysymyksiä ja ehkä myös löytää vastauksia. Muutama gradu aineiston pohjalta onkin jo käynnistynyt.

Pienten pedagogiikan johtoajatuksena on ollut, että kolmen ensimmäisen vuoden aikana lapsen ollessa avoimimmillaan ja uteliaimmillaan suhteessa maailmaan ja kun kehityksessä tapahtuu lyhyessä ajassa enemmän kuin koskaan myöhemmin, on aikuisen tehtävänä mahdollistaa lapselle turvallisten ihmissuhteiden kannattelemana rikas, monipuolinen, lapsentahtinen ympäristö. Tällä hetkellä suomalaisissa alle kolmivuotiaitten lasten päiväkotiryhmissä koetaan kuormittumista; lapsiryhmät ovat liian isoja, lasten päivät pitkiä. Usein on menetetty usko ja toivo siihen, että pienten lasten kanssa voitaisiin ja kerittäisiin muutakin kuin huolehtia perushoidosta – ja monasti myös ajatellaan, että pienten kanssa ei mitään muuta voikaan. On loistavaa, että Kajaanista on vielä voinut valmistua varhaiskasvattajia, jotka päivähoidon arkeen törmättyään pohtivat, kuten eräs opiskelija harjoittelupäiväkirjassaan, ”eivätkö lapset tarvitse muuta? … Uskon vahvasti, että jo alle kolmevuotiaalle on syytä tarjota elämyksiä ja kokemuksia turvaa tuovan perushoidon lisäksi.” Ja myös näyttävät tämän! Tätä osaamista varhaiskasvatuksen kenttä tänä päivänä tarvitsee!

Viikko Pikku-Silmun viimeisen keskiviikkokerhon ja jälkeen tuli pikkusilmukonkarin äidiltä tekstiviesti: ”Lauri ilmoitti äreänä tänään, että mikäs keskiviikko se on, jos ei ole silmua!” Pitkä kesä tulossa tässä suhteessa, oli äidin kommentti. Onneksi Lauri ja muutkin jo isommat kaverit pikkusisaruksineen pääsevät syksyllä jatkamaan isossa Silmussa! (Hilkka Munter ja Kaisa Jakkula)

Leikkitapahtuman toteuttajat: Soile Sarkkinen, Johanna Kärki,
Riikka Saarelainen, Jaana Ollila ja Sanna Laine, Vaka 2

 

 

Kiinalaisvieraat kiinnostuivat kajaanilaisesta opettajankoulutuksesta

Kajaanin kiinalaisesta ystävyyskaupungista Jiujiangista tutustui kuuden rehtorin ja kouluhallinnon edustajan joukko Kajaanin opettajankoulutusyksikköön. Kaksipäiväisen vierailunsa toisen päivän keskiviikon 21. toukokuuta jiujiangilaiset viettivät Kajaanin yliopistokampuksella tutustuen normaalikouluun sekä opettajankoulutusyksikön peruskoulutusten ja täydennyskoulutuksen tarjontaan. Koulutuksen tehokkuus ihastutti kuten myös historiallinen ja ihmisläheinen opiskeluympäristö.

Kiinassa luokassa oppilaita voi olla jopa 60 yhdellä opettajalla. Määrä kuulosti nykysuomalaisopettajan korvissa melkoiselta, mutta onhan sitä Suomessakin suuria ikäpolvia opetettu yli 40 oppilaan ryhmissä muistutti joku vanhempi kollega.

Jiujiangilaisvieraiden delegaatioon osallistuivat Jiujiangin koulutustoimiston varajohtaja,
herra Mei Wulin, kaupungin vieraiden kielten koulun rehtori, rouva Duan Huoxiang, Jiujiangin
yliopiston Xunyangin keskikoulun rehtori, herra Li Ling, Jiujiangin normaalikoulun rehtori,
herra Wang Baoxiang sekä kaupungin koulutustoimesta osastonjohtajat,
herra Cai Jinguang ja rouva Zeng Yuhua.

Kajaanin normaalikoulua esitteli apulaisrehtori Jyrki Komulainen. Kiinalaisvieraat tapasivat myös opettajankoulutusyksikön professorikunnasta johtaja Juhani Suorttin sekä professorit Pentti Hakkaraisen ja Timo Järvilehdon. Päivä kului kuin hujauksessa opettajankoulutusyksikön laboratorioiden tutkimustoimintaan perehtyen. Kainuulainen kalakeitto nyrkkirieskoineen ja puu-uunileipineen sekä kotikaljoineen herätti tyytyväisyyttä kulinaristeiksi tunnetuissa vieraissa. (Juha Vartiainen)

 

 

Flooran päivä aloittaa kevään

Perinteinen Flooran päivän juhla kokosi Kainuun akavalaiset ja korkeakoulujen – Kajaanin ammattikorkeakoulun ja Kajaanin yliopistokeskuksen henkilökuntaa 13.5.2008 Martti Helan saliin Kajaanin yliopistokeskukseen. Flooran päivän viettohan alkoi 1848 toukokuun kolmantenatoista Suomen ylioppilaiden juhlana. Perinteiden nimissä Oulun yliopiston 50-vuotista taivalta juhlistettiin keväisin maljapuhein ja musiikkiesityksin. Tervetulosanat lausui johtaja Juhani Suorttin ollessa kaupunginvaltuuston kokouksessa kehitysjohtaja Jouko Käsmä. Ammattikorkeakoulun puolesta puhui rehtori Arto Karjalainen. Puheenjohtaja Esko Pääskylä puhui Akava Kainuun puolesta ja jakoi Akavan ansiomerkit. Musiikkia esittivät Kajaanin opettajankoulutusyksikön opiskelijat. Eino Leinon juhlavuotta kunnioitti Lea Suopelto ja illan yllättäjä: Veikko Väätämöisen sävellyksiä Eino Leinon runoihin esittivät Janne Väätämöinen ja Heikki Koskelo, laulu ja kitara. Illan loppupuolella laulettiin yhdessä tuttuja keväisiä lauluja.

 

Flooran päivän juhla on löytänyt muotonsa Kajaanissa yhtenä korkeakoulujen yhteistyön muotona. Kulut jaetaan kaikkien kolmen järjestäjän kesken ja osanottajia on vuosi vuodelta enemmän. Ensi vuonna 13.5. tavataan Kajaanin ammattikorkeakoulun tiloissa! (Anja Hongisto)

 

 

Koulutusta Acta-sarjassa julkaisemisesta Kajaanissa

Kajaanin yliopistokeskuksen kirjasto järjesti 20. toukokuuta koulutusta Acta Universitatis Ouluensis -sarjassa julkaisemisesta. Kouluttajana oli atk-suunnittelija Ville Varjonen Oulun yliopistosta. Varjosen elektronista julkaisemista ja Acta-sarjan mallipohjia käsittelevän luennon kohderyhminä olivat yliopiston henkilökunnan lisäksi tohtoriopiskelijat ja muut aiheesta kiinnostuneet.

Aihe herätti Kajaanissa kiinnostusta, ja Varjosen luentoa oli päässyt seuraamaan 14 kuulijaa. Luento oli tiivis tietopaketti Acta Universitatis Ouluensis -sarjassa julkaistaville väitöskirjoille asetetuista vaatimuksista ja materiaalin julkaisukuntoon saattamisesta. Tietoa oli tarjolla muun muassa kieliasun tarkastuksesta, käsikirjoituksen taitosta ja väitöskirjan kustannuksista. Yksityiskohtaisia ohjeita kuulijat saivat muun muassa otsikoinnista, tyyleistä, sisennyksistä, rivinväleistä sekä taulukoiden ulkoasusta ja muokkaamisesta. Kouluttaja havainnollisti myös, miten sisällysluettelon teossa voi säästää huomattavasti aikaa ja vaivaa ja miten painettaviksi kelpaavat kuvat on tehtävä. Lisäksi kouluttaja sai vastata lukuisiin sekä luennolla mieleen tulleisiin että aikaisemmin käytännön työssä ilmenneisiin kysymyksiin. Koulutus osoittautui siis hyvin tarpeelliseksi. (Paavo Keränen)

 

 

Oulun yliopiston julkaisurekisteri

Kirjastonhoitaja Raili Toivio Oulusta vieraili Kajaanin yliopistokeskuksen kirjastossa 20. toukokuuta kertomassa julkaisurekisteristä. Julkaisurekisteriin Oulun yliopiston työntekijät keräävät julkaistut artikkelinsa ja teoksensa. Julkaisurekisteri sisältää laitoksilla tapahtuvan julkaisutoiminnan vuodesta 1998 lähtien. Rekisteriin pääsee Oulun yliopiston palvelujen ja julkaisupalvelujen sivujen kautta. Julkaisurekisteri on osa Oulun yliopisto tutkii -tietokantaa.

Uutta versiota Sordino-sovelluksesta, missä tietojen syöttäminen tapahtuu, odotetaan. Tulevaisuudessa tiedot tallennetaan suoraan nettiin, yksiköitten tuotanto tulee selkeämmin esiin, koska raportointi monipuolistuu. Raili Toivio kehoitti huolellisuuteen tiedonsyötössä, linkitykset kohdalleen, jotta tarvittavat tiedot lähtevät oikeisiin osoitteisiin. KOTA-tilastoihin lähtevät tiedot artikkeleista, jotka on vertaisarvioitu. Vuosittain julkaisuista ilmestyy bibliografia "Luettelo kirjallisesta toiminnasta Oulun yliopistossa" myös elektronisena. (Hilkka Axelsen)

 

Nuori Suomi ry. palkitsee graduja

Nuoren Suomen lasten ja nuorten liikunnan alan opinnäytetyö -kilpailun palkittavat työt on valittu. Palkitsemiskriteerien perusteella valituiksi tulivat seuraavat työt.

Tunnustuspalkinnon (1 000 €) sai Helsingin yliopiston opiskelija Saija Rantala pro gradu -työstään Lähiliikuntapaikkarakentamisen vaikutukset yläasteikäisten liikunta-aktiivisuuteen.

Kaksi kunniamainintaa tulivat Kajaanin yliopistokeskuksen opiskelijoille (200 €). Arto Aspfors ja Satu Huotari  Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä tekivät pro gradu -työnsä aiheesta Liikuntakasvatuksen kehittäminen varhaiskasvatuksessa. Kyselytutkimus varhaiskasvatuksen esimiehille. Sotkamon Snowpoliksessa Jyväskylän yliopiston järjestämässä  Liikuntateknologian koulutuksessa opiskelleen Veli-Matti Nurkkalan pro gradu -työn aiheena oli Luistaako lukeminen liikkuvalla? Fyysisen aktiivisuuden ja lukutaidon välinen yhteys.

Palkinnot luovutetaan Nuoren Suomen kevätkokouksen yhteydessä keskiviikkona 4.6. alkaen kello 10.00. Kiitokset kaikille kilpailuun osallistuneille! (Riikka Eerola)

 

 

A Finnish smokesauna

First I would like to thank the people who gave us,exchange students, the chance to see and experience the real smoke sauna: Sanni Lappalainen (our mentor), Juha Vartiainen and Anna Launonen (our Erasmus coordinators and people we are very thankful for all the organized activities in Finland).

We also have sauna in Ukraine and Hungary, but it isn't so close to people as her, in Finland. As we have discovered, sauna is a part of each Finnish person,not depending on age,sex and class. In our country,it just belongs to fashion,like shopping, going to gym and so on.

We got to know a lot of things about Sauna we havent known before.E.g. that in old times,women gave birth to children in saunas.That not depending on how it looks like,sauna is a very clean place. Now we know the legends about SaunaTONTU(I'm not sure how it is spelled:)) ,the songs that are sang inside,the competitions which are held to find The Strongest Sauna-taker:),who can sit the most there.

It was very beautiful place,even though it was quite close to civilization,the townbridge was opoosite. So we were like between two worlds: the countryside and the urbanized one...

Except smokesauna,we had also chance to experience the Ice swimming!! The smokesauna place was on the river bench,so when we really got hot in the sauna,we dare to try it. Actually it was quite cold outside and in the water either,but we knew it was our first and maybe the last chance to do that It was funny to hear all those shoutings from the ice water:) ) But we DID IT!! :)

We also learned a Finnish Makkara Song which is sang during the Makkara making. It was really funny,and by the way, we got warmer bacause of the fire,of course, and singing too.

One of the things we like in Finnish people and culture is that they have many traditions and really Keep them!! That is really amazing and positive!! (Milena Kohut)

 

 

Filosofeeraava ylioppilas ja muita Leino-lauluja

Kolmannen vuosikurssin musiikin sivuaineopiskelijat järjestivät maanantaina 28.4. laulukonsertin, jonka pääteemana oli Eino Leinon juhlavuosi. Suurin osa laulujen teksteistä olikin Eino Leinon tekemiä, muista illan runoilijoista mainittakoon J. L. Runeberg, Teuvo Pakkala ja P. Mustapää. Konsertista vastaavina opettajina olivat lauluopettaja Eija-Riitta Airo-Karttunen sekä Heljä Tervo ja Marja Koskivirta. Ohjaajat olivat tehneet hienoa työtä niin konsertin ohjelman suunnittelussa kuin esiintyjien ohjaamisessa. Opiskelijat olivat selvästi myös tehneet paljon omatoimista työtä konsertin onnistumiseksi. Konserttien järjestämisessä opiskelijat saavat hyvää kokemusta paitsi laulajina ja säestäjinä myös mainonnan järjestämisessä sekä ohjelmien teossa.

Erinomaisen arvostelumenestyksen saaneessa konsertissa soololaulajina esiintyivät Anna Kaisa Miettinen, Sirpa Walkeajärvi, Anu Kurvinen, Hanna Kenttälä, Kaisu Hiltunen, Hanna Härmä, Matti Tampio, Laura Vilponen, Virve Pirttivaara sekä Jaana Vattula. Lauluryhmissa ja kuorossa lauloivat edellisten lisäksi myös Sanni Elomaa, Maija Kyllönen, Unna Vartiainen, Karoliina Aittola, Marja Pellonpää ja Henna Tampio. Konsertin mainioina pianisteina toimivat Anna Kaisa Miettinen, Henna Tampio, Virve Pirttivaara ja Jaana Vattula. Viulua soitti Sanni Elomaa ja huilua Anna Kaisa Miettinen.

Konsertin ohjelmassa kuultiin perinteisiä ja uudempia lauluja Eino Leinon teksteihin. Konsertin aloitti kuoron laulama Filosofeeraava ylioppilas, jonka oli sovittanut Anna Kaisa Miettinen. Viimeisenä numerona kuultiin tuttu Hietasen ja Wesslinin Nocturne Matti Tampion ja kuoron esittämänä. Konsertissa oli myös kantaesityksiä, joista Eino Leinon sävelletyistä runoista kirjan tehnyt Heljä Tervo kertoi omassa puheenvuorossaan. Illan muista säveltäjänimistä mainittakoon vielä O. Merikanto, Heikki Sarmanto, Yrjö Kilpinen ja Toni Edelmann. Lähes salintäyteinen yleisö sai nauttia tyylikkäästä ja tunnelmallisesta konsertista. (Anja Tuovinen)

 

 

Maakuntakorkeakoulun uutiskirje otetaan käyttöön

Kainuun maakuntakorkeakoulu on ottanut käyttöön uutiskirjeen. Uutiskirjeen tarkoituksena on tiedottaa ajankohtaisista aikuiskoulutuksista. Uutiskirjeen voi tilata sähköpostiinsa Kainuun maakuntakorkeakoulun www-sivuilta osoitteesta www.kainuunmaakuntakorkeakoulu.fi.

Kainuun maakuntakorkeakoulun uutiskirjeessä on esiteltynä Kajaanin ammattikorkeakoulun ja Kajaanin yliopistokeskuksen ajankohtainen aikuiskoulutustarjonta. Lisäksi uutiskirjeessä kerrotaan lyhyesti muista aikuiskoulutukseen liittyvistä ajankohtaisista asioista.

- Tavoitteenamme on kertoa asiakkaillemme helposti ajankohtaisista ja heitä kiinnostavista koulutuksista. Uutiskirjeen avulla pyritään parantamaan koulutusten täsmämarkkinointia, kertoo projektipäällikkö Seija Karjalainen.

Uutiskirjeen voi tilata Kainuun maakuntakorkeakoulun www-sivuilta osoitteesta www.kainuunmaakuntakorkeakoulu.fi. Uutiskirjeen sisältöön voi itse vaikuttaa valitsemalla, minkä aihepiirin aikuiskoulutuksesta on kiinnostunut. Uutiskirje tulee tilaajan sähköpostiin automaattisesti. Ensimmäinen uutiskirje ilmestyy elo-syyskuussa 2008. Jatkossa uutiskirje ilmestyy muutaman kerran vuodessa.

- Päätimme julkaista ensimmäisen uutiskirjeen syksyllä, koska silloin aikuiskoulutustarjonta on runsaimmillaan. Uutiskirjeen tilaaminen on helppoa Kainuun maakuntakorkeakoulun www-sivujen kautta ja samasta paikasta tilauksen voi myös perua. Toivomme runsaasti tilaajia jo ensimmäiseen uutiskirjeeseen, jotta pääsemme kokeilemaan uutiskirjettä käytännössä, Seija Karjalainen toivoo.

Lisätietoja Projektipäällikkö Seija Karjalainen puh. 044 7101 622 seija.karjalainen(at)kajak.fi

 

 

The Finnish art with an exchange student's eye

I was thinking a lot, what kind of topic should be the best one for, me about the finish culture, but the visual experiences stand nearest to me, because this is my subject. My first way drove into the local museum: Taido Muse. I saw a very interesting exhibition about how can you utilize to make your old things and artistic creations of them. You contrived that this was a contemporary art exhibition already presumably. I think this exhibition wasn't one of the typically finish art. But I was in an art trip whit -one of my favourite teacher- Matti, in Helsinki. Where I may have inspected Pekka Halonen periodical exhibition, and many famous pictures the biggest Finnish fine arts. For example Hugo Simberg: The Wounded Angel. It is a large oil painting. You can see in this picture: Two boys, looking very solemn, walk along a deserted road by a body of water. Between them they carry a makeshift wooden stretcher on which sits an angel-girl, who has injured her wing. The boys and the angel are depicted from the side in the foreground of the painting. The boys seem to be walking slowly and heavily, and no wonder, they are carrying something precious. The angel-girl's accident has not been very serious, resulting only in a slightly torn wing and a bandage around her head. The angel could fly (like Finland), if she wanted to, but she does not choose to do so. She would also be able to see, but instead, she keeps her eyes on the ground. She wants to be helped. That was one of my favourite picture.

I saw an other exhibition in Tampere that was Under the Snow by Ilya & Emilia Kabakov. It was so interesting. Before the perusal of the title, I thought that these are huge bedsheets, on which there are gaps, and we may gain an insight into a Finnish scene, into a conversation piece. But after when I know the title, it was a little bit funny. First I don't understand why is it under the snow?! The substance of snow was not disappearing, but rather for huge canvas, onto which holes were ripped. I saw a photo then, on which on the cobbled pavement just started to thaw the snow, and understood. If you are the pavement you may see these scenes from under the snow. I found this topic thought-provoking really. I carried on the train of thought in imagination, that if I am the pavement, then everything from bottom-view I see, and could have been even more interesting in that manner possibly. The pictures have been painted whit a very soft pastel colours and they gave rise to an impressionist effect. Sometimes they seems like a dream world whit a live persons. I enclosed a pictures to here, because I felt this a real Finn, and for one being disposed towards me near. Possibly these were my colours. I was able to write this much about the Finnish art shortly, and understands me from his effects. I agree whit Ruskin, who said that: "It is not necessary to talk about the art!" (Just see and feel it.)

Görögh Lilla (visual art exchange student from the Teacher Training Collage of Nyíregyháza; HUNGARY) 2008-04-16

Sokat gondolkoztam azon, melyik téma volna a legjobb számomra, de végül a vizuális kommunikációt választottam, szakomból kifolyólag, s az áll hozzám a legközelebb. Az els? utam a helyi múzeumba vezetett: Taido Muse-be. Ahol egy nagyon érdekes kiállítást láttam, hogyan tudta újrahasznosítani a régi dolgait, s m?vészi formába önetni azokat. Bár úgy gondolom ez a kiállítás, nem volt egy tipikus finn tárlat. Majd voltam egy m?vészeti kirándul?áson Helsibkiben -az egyik kedvenc anárommal- Mattival. Ahol felelfedezhettem Pekka Halonen id?szakos kiállítását és a leghíresebb finn m?vészeti alkotásokat. Pl.: Hugo Simberg-nek A Sebesült Angyal. Ez egy nagy olajfestmény.

A képen látható: Az egész nagyon ünnepélyesnek t?nik, két fiú sok sétál végig egy elhagyott út mentén. Közrefognak egy összetákolt fából készült hordágyat, amelyen ül egy angyal-lány sebesült szárnnyal. A fiúkat és az angyalt profilból ábrázolva találhatóak a festmény el?terében. A fiúkon az látszik,hogy nagyon sétálnak, s már nem várnak a csodára, s visznek valami nagyon értékeset. Az angyal-lány balesete nem volt nagyon komoly, hiszen csak egy kissé elszakadt a szárnya, s a feje körüli kötés látható. Az angyal tudna repülni (mint Finnország), ha akarna, de még is úgy döntött, hogy nem teszi. Ez volt az az én egyik kedvenc képem. Majd láttam egy kiállítást Tamperében Ilya & Emilia Kabakov a Hó alatt cím? tárlatát. Ez nagyon érdekesnek bizonyult a számomra, hiszen els? pillantásra a képek, úgy t?ntek, mint ha leped? vásznak lennének, rajtuk vágásokkal. S ezeken a nyílásokon kesresztükl kitárul az egész Világ. Akkor értettem csak, meg, hogy ezek nem leped?k, hanem az olvadó hó, mikor egy prospektusban láttam egy képet a macskaküves járádáról, ahol foltokban felolvadt a hó, s a kkor megértettem. A fest? a "járda" szemszögéb?l igyekezett közvetíteni a jelenteteket. Amit én még tovább vittem volna annyival, hogy akkor mindent alulnézetb?l ábrázolok, de ez az én gondolatmenetem, mert tetszett a kiállítás. A lágy pasztelles színhasználat nagyon "finnessé" teszi, s néha úgy érzi az ember, mint ha egy álomvilágba csöppent volna. A színvilága nagyon közel állt az enyémhez. Ennyire telett t?lem, hogy írjak a finn m?vészetr?l, s a rám tett benyomásairól.

MIndenesetre én egyet értek Ruskinnal, ki szerint: " A m?vészetr?l nem kell beszélni." (csak látni és érezni azt)

 

 

Hungarian wall

Úgy döntöttem, a magyar falra kitett munkámról írok ide, a "kor falára". :) A két munkám közül az els? egy bels? önarckép. Amint a hattyu (a finn szimbólum) s a turul (sólyom= Magyarország madár szimbóluma) harcolnak egy pillangóért (ami pedig a lelket szimbolizálja). Amióta itt vagyok, folyamatosan a kett?sséget érzem a munkáimban. Hiszen annyi mindent kaptam itt Finnországban (sz?kebben Kajaaniban), hogy nehéz már most elszakadnom ett?l az országtól. Így bár szívemet hazahúzza kis országom, egy darabját itt fogom hagyni "Suomiban". S azt tartják egy kép többet mond ezer szónál, így beszéljen helyettem a grafikám. (Sokszorosító eljárással készült a rézkarc és az aquatinta ötvözésével, magasnyomásos eljárás.)

I decided in that manner, I write about my work put out onto the Hungarian wall, onto the "wall of the age". My first work is an inner self-portrait. You can see a swan (the finnish symbol) and a Turul (hawk= traditional bird of Hungary) and the are fighting for a butterfly (this is mean the SPIRIT), of course it symbolize my wavering soul. I feel the duality in my works continuous since I am here. So much I received everything here in Finland (narrow in Kajaani), that heavy already now to tear from this country. My little country draws home my heart, but one ,lttle part of my soul always would like to came back to "Suomi". And it is kept, a picture says more a thousand words, let my graphics speak in this manner instead of me. (Duplicator the copper engraving and it prepared a procedure aquatinta with his alloyage, relief printing procedure.) (Görögh Lilla Eva)

 

 

Kyytöt kesälaitumille ja kantakirjan 110-vuotisjuhla

Kainuun ammattiopiston Seppälän opetustilalla vietettiin itäsuomenkarjan kantakirjan 110-vuotisjuhlia ja laidunkauden avajaisia keskiviikkona 28. toukokuuta. Koulutusjohtaja Leena Karjalainen toivotti runsaslukuisen juhlaväen tervetulleeksi ja kertoi Seppälän opetustilan olleen merkittävä kyyttö- eli itäsuomenkarjan kasvattaja ja kehittäjä eri vuosikymmenien ajan. Seppälän kyytöt olivat Suomen tuottoisin kyyttökarja aikoinaan.

Nyt kyytöt ovat palanneet Seppälään ja samalla itäsuomenkarjan elävä geenipankkitoiminta siirtyi Ylä-Savosta Kainuuseen. Hyvä hoito, ruoka ja oma paikka ovat lehmälle tärkeää, niistä syntyy tyytyväisyys. Karjalainen painotti tervetulosanoissaan, että kyyttökarja on maidontuottajakarja ja siinä tarkoituksessa sitä myös Seppälässä pidetään. Karjalainen kiitteli kainuulaisia eri tahoja, jotka ovat kannustaneet ottamaan kyyttökarjan opetustilalle.

MTT: n erikoistutkija, kansallinen geenikoordinaattori, FT Juha Kantanen toi monipuolisesti Itä-suomalaisen kyytön sankaritarina -puheessaan esille maatiaislehmien merkityksen monimuotoisuuden säilyttäjinä. Juomuselkä ja nupo kyyttö on vuosituhansien aikana osoittanut vahvuutensa Kainuun korvissa, Karjalan laulumailla, Savon kaskimailla jopa Keski-Suomea ja Pohjanmaata myöten. Hallavanpunakylkinsn kyyttökarjan lähimmät sukulaiset ovat Islannin alkuperäiskarja, länsisuomen- ja lapinkarjat sekä Ruotsin tunturi- ja Norjan Tröndenin lehmät.

Kantanen toi mielenkiintoisesti esiin suomalaisten alkuperäiskarjarotujen historiaa. Myös kyytön maidon erinomaisuus juuston valmistukseen tuli todistetuksi. Kantasen mukaan kansainvälinen tutkimus osoitti juuri itäsuomenkarjan olevan Pohjois-Euroopan suojeluarvoltaan tärkein rotu. Vaikka pienimillään kyyttöjä tavattiin 1980-luvulla vain 25 puhdasrotuista lehmää, onnistuttiin alkuperäiskarja säilyttämään monimuotoisena, koska tuolloin löydetyt lehmät olivat eri sukulinjoja. Pelastustyössä käytettiin myös 1960-luvun seitsemää keinosiemennyssonnia. Nyt keinosiemennyssonneja on jo 50.

Juhlatilaan oli järjestetty myös Kantakirjan 110-vuotisjuhlanäyttely, jossa kuvien, pienoiskipsipatsain ja muun alkuperäisaineiston avulla tuotiin esille kantakirjatoiminnan ja Seppälän opetustilan kyyttöjen historiaa. Jäipä sieltä mieleen legendaarinen Myrtti-lehmä ja Pommi-sonni.

Puolen päivän jälkeen kyyttöjen elämä repesi, sillä laidunkauden avajaisia olivat todistamassa 250 päiväkotilapsen lisäksi runsas joukko ikääntyneempääkin väkeä. Iloisin hyppelyin ja potkuin urkeni Seppälään palanneiden kyyttöjen tie kesälaitumelle. Kyyttöihin voi käydä tutustumassa laitumen reunassa tai ottamalla yhteyttä Seppälän toimipisteeseen, jossa voi tutustua myös kyyttökummitoimintaan. (Juha Vartiainen)

 

 

Saunas through foreign eyes

I would like to tell some things about the saunas for the exchange students coming to Kajaani after me. But I warn you that I'm a foreigner, so Finnish people can help you more. This article is just to take a fancy to it. The first thing that you should know, that you have a sauna where you live. It is sure. Actually, go anywhere, and you will find one. So use it! The sauna of the hostel can be used at least twice a week for free. / So anyone who thinks the student hostel is expensive, try to win back as much money as you can there! / It is worth it. Have a look at the origin of the sauna. It is told to be about 1000-2000 years old. The first written reference to the habit is from 1113, from Russia, Novgorod. There are arguments about where was founded the habit, but it is not so important. There are no arguments about which nation made it part of its national identity, and formed it through the centuries, to be the thing that we know today. So Finland has had saunas for at least 1000 years. The first still existing type of sauna is the smoke sauna. It has no chimney. They heat up a pile of rocks within, than they take out the ashes and clean the house. After that the heat stored in the rock is used to heat the place again. A newer kind of heat storage-saunas is where there is a stove and a chimney, but still heated up before using it but not during. In the modern saunas, there is continuous heating. There are two kinds: fire and electric heated. The stones are kept hot. They are more used nowadays, because it is faster to use them and you can use it as long as you want, so it is more practical at home and in a public place too. You will usually meet with the continuously heated saunas, but if you search for it, there is smoke sauna available in Kajaani too. And now the most important part. How to use the sauna? I always found the same answer: do as it pleases you. Of course, but it is not enough if you haven't tried it yet. I'll tell you my experiences. It is not so mystical or complicated task than people would think. At the first time I tried the sauna of my student hostel I took two towels, swimming suit, a bag, shower gel and I could continue. After 3 months I just jump in my slippers, take my towel and go. You can also take your swimming suit, but it is natural here, that you do not use it. Boys and girls are of course separated in time. And to be honest, I met people in the sauna only twice. So just go ahead, and after three months you will be such an expert, as I am now: you will do it as it pleases you! Finally I should write about the effects of sauna on health, but I won't do that. You can find hundreds of pages about this on the internet. But let me tell you, that despite of the 4 months of cold and snow I never got cold or flue or even a headache which is rare for me even in Hungary.

 

Szaunák idegen szemmel
Szeretnék pár dolgot mondani a szaunáról a cserediákoknak, akik utánam érkeznek majd Kajaaniba. De figyelmeztetlek titeket, hogy egy külföldi vagyok, szóval a Finnek többet tudnak segíteni nektek. Ez a cikk csak kedvcsináló. Az els? dolog, amit tudnod kell, hogy van egy szauna ott, ahol laksz. Ez biztos. Valójában menj bárhova, és találni fogsz egyet. Szóval használd! A kollégium szaunáját egy héten legalább kétszer ingyen használhatod. / Tehát aki úgy gondolja, hogy a koli drága, próbáljon meg annyi pénzt visszanyerni ezen, amennyit csak tud! / Megéri. Vessünk egy pillantást a szauna eredetére. Azt mondják, körülbelül 1000-2000 éves. Az els? írásos utalás a szokásra 1113-ból való Oroszországból, Novgorodból. Vannak viták arról, hogy hol alapították a szokást, de ez nem olyan fontos. Arról nincsenek viták, hogy melyik nemzet tette ezt a nemzeti identitása részévé, és formálta századokon át azzá, amit ma ismerünk. Szóval Finnországban legalább ezer éve vannak szaunák. Az els?, még ma is létez? szaunafajta a füstszauna. Ennek nincs kéménye. Egy halom követ melegítenek fel belül, azután kiviszik a hamut, és kitakarítják a házat. Utána a kövekben tárolt h?t használják, hogy felf?tsék újra a helyet. Egy újabb fajtája a h?t tároló szaunáknak, ahol van kályha és kémény, de még mindig használat el?tt, és nem közben f?tik fel. A modern szaunákban folyamatos f?tés van. Két fajta van: t?z- és elektromos f?tés?. A köveket melegen tartják. Manapság ezeket használják gyakrabban, mert gyorsabb beüzemelni, és addig használhatjuk, amíg csak szeretnénk, szóval praktikusabb otthon, és közösségi helyeken is. Te leggyakrabban a folyamatosan f?tött szaunával fogsz találkozni, de ha keresed, Kajaaniban is találsz elérhet? füstszaunát. És most a legfontosabb rész. Hogyan használd a szaunát? Mindig ugyanazt a választ találtam: csináld, ahogy jólesik. Persze, de ez nem elég, ha még nem próbáltad. Elmondom az én tapasztalataimat. Nem annyira misztikus és bonyolult feladat ez, mint az ember gondolná. Az els? alkalommal, amikor a kolim szaunáját kipróbáltam, vittem magammal két törölköz?t, fürd?nadrágot, táskát, tusfürd?t és folytathatnám. Három hónap után csak felkapom a papucsomat, a törölköz?met, és megyek. Viheted a fürd?ruhádat is, de itt természetes, hogy nem használják. A fiúk és a lányok természetesen el vannak választva id?ben. És hogy ?szinte legyek, én csak kétszer találkoztam emberekkel a szaunában. Szóval gyerünk, csináld, és három hónap után olyan szakért? lehetsz, mint én vagyok most: úgy fogod csinálni, ahogy jól esik. Végül a szauna egészségre gyakorolt hatásáról kellene írnom, de ezt nem fogom megtenni. Több száz oldalt találhatsz err?l az interneten. De azt el kell mondanom, hogy a négy hónap hideg és hó ellenére egyszer sem fáztam meg, kaptam influenzát, de még fejfájást sem, ami ritkaság számomra, még Magyarországon is. (Gabor Batho)

 

 

Hyviä käytäntöjä OpinTorilla

Kajaanin opettajankoulutusyksikkö oli mukana Oulun yliopiston tiedepäivien yhteydessä 14.5. pidetyllä OpinTorilla esittelemässä hyviä opetuksen, ohjauksen ja oppimisen käytäntöjä.

Ohjelma: [ http://www.oulu.fi/opintori/ohjelma.htm ]

Laatuväylällä esiteltiin postereita: [ http://www.oulu.fi/opintori/tiivistelmat/posteritiivistelmat.html ]

Kirsi Huotari, Jaana Kari ja Anneli Pönkkö: Liikunnan sivuaineopinnot (60 op) Kajaanissa

Teemaryhmissä esillä olivat: [ http://www.oulu.fi/opintori/teemaryhmat.htm ]

Jaana Kari: Liikuntakasvatuksen perusteet -kurssi esittäytyy  (Teemaryhmä 4, Työskentelymenetelmät oppimisen tukena: Hyviä käytäntöjä yksittäisillä opintojaksoilla)

Hilkka Munter, Milda Bredikyte ja Kaisa Jakkula: Leikin ja oppimisen ohjaaminen varhaispedagogiikassa - teoriaa ja käytäntöä uudella tavalla (Teemaryhmä 5, Työskentelymenetelmät oppimisen tukena: Kuvauksia opetus- ja opiskelutyöstä) 

Marja-Leena Vuorinen: Mielekäs oppiminen juonellisissa ympäristöissä -tutkimushanke (Teemaryhmä 5, Työskentelymenetelmät oppimisen tukena: Kuvauksia opetus- ja opiskelutyöstä)

Anna Launonen: Ohjausta opintielle yhteisöllisesti Rehjansaaressa (Teemaryhmä 6, Yhteisöllisyys oppimisen tukena)

 

 

Kevät muuttumassa kesäksi

Huhtikuun loppu ja vappuviikko lupasivat lämmintä kesäntuloa, mutta sitten alkoikin pohjoisesta tuulla ja sää muuttui kuin veitsellä leikaten viileäksi. Kylmää jaksoa on kestänyt lähes toukokuun loppuun asti. Viileästä säästä on toki hyvääkin sanottavaa. Sini- ja valkovuokkojen kukinta on kestänyt erityisen pitkään, sillä ensimmäiset aloittivat kukintansa jo huhtikuun puolella. Kukkivat valkovuokot lisääntyivät viimeisimmän muutaman päivän sisällä voimakkaasti. Metsässä liikkuja on voinut ihailla myös upeasti kukkivia näsiöitä. Rannalla liikkuja on päässyt kuulostelemaan joutsenten kevättoimintoja sekä upeaa laulua.

 

Myös yliopistokampuksella kesä tekee tuloaan. Rehottavien voikukkien lisäksi ovat kaksi päärynäpuuta kirjaston edustalla herenneet kukkaloistoon omenapuiden vielä vartoessa ja aukaistessa vasta silmujaan. Cityjänikset ovat tänä vuonna ajassaan kesäväritykseen siirtyessään. Viime vuonna yksi jäniksistä ei meinannut vaihtaa valkoista väriään ollenkaan, sillä silloin saimme ihailla valkoista juoksevaa pörröistä palloa pitkälle kesäkuun loppuun saakka.

Talvella kampuksen vierailijoihin ilvesten ja kärppien lisäksi ilmestyivät kauriit. Sorkkien jälkiä oli lumessa eri puolilla kampusta ja onnekkaimmat saivat viikon verran katsella kauriitten käyskentelyä kampuksen joenpuoleisessa metsikössä.

Kesällä Kajaanin yliopistokampus on kaunista katseltavaa. Omenapuiden, syreenien, tuomien ja pihlajien kukinnat luovat väriloistoa ja tuoksua. Kyllä täällä kelpaa kesällä työskennellä. Ja ne jotka viettävät ansaittuja kesävapaitaan, voivat kävelyretkillään Kajaaninjokilaaksossa pistäytyä kampukselle. (Juha Vartiainen)

 

 

 

Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) kesän 2008 numeroon 25.6. mennessä mieluiten sähköisesti osoitteeseen  kampuslehti(at)oulu.fi.