TOUKOKUU 2003

---

Kun neljännen vuosikurssin opiskelijat valmistuvat

Yksiköstämme valmistuvat opiskelijat kahvitetaan neljännen vuoden keväällä jonakin kauniina toukokuisena päivänä. Niin tänäkin vuonna. Vaikka kahvitilaisuus olikin pienimuotoinen, oli ilmassa silti kevätjuhlan tuntua. Lauluesitysten ja puheiden myötä moni herkistyi muistelemaan menneitä neljää vuotta sekä pohtimaan tulevaisuuttaan. Myös opiskelijoiden saamat tunnustukset toivat arvokkuutta tilaisuuteen.

Vaikka emme valmistukaan samalla päivämäärällä – osa on jo valmistunut ja osa ei vielä pitkään aikaan – on mukavaa, että voimme silti juhlistaa urakkamme loppumista yhdessä. Menneet neljä vuotta ovat olleet varmaankin kaikkien mielestä antoisaa aikaa. Mukaan on mahtunut juhlia, retkiä, illanviettoja sekä sitä opiskeluakin. Opettajankoulutus on mitä todennäköisimmin monipuolisin, laaja-alaisin ja hauskin koulutusohjelma, mitä vain löytyy. Ja se, että olemme kaikki samanhenkistä porukkaa, tuo oman lisänsä vuosikurssin hengen muodostumiseen.

Perinteisesti neloset ovat saaneet myös kengänkuvat takamuksiinsa kolmosten toimesta. Mutta kuinkas olikaan tänä vuonna? Ensi syksynä järjestetään ”Potkiaisten peruskurssi” (2ov), jonka voi liittää vapaavalintaisiin opintoihin.

Viime vuosituhannella aloittanut vuosikurssi vaikenee ja toivottaa kaikille nykyisille ja tuleville opiskelijoille antoisia opiskeluhetkiä. (LK)

 

 

Savonlinnalaisia vieraita Kajaanin opettajankoulutusyksikössä

Keskiviikkona 14.5.2003 Kajaanin opettajankoulutusyksikössä vieraili parikymmentä Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen opettajaa ja tutkijaa. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos on Joensuun yliopiston filiaali. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos täytti viime vuonna 50 vuotta, joten heidän laitoksensa on hieman nuorempi kuin Kajaanin opettajankoulutusyksikkö. Muuten laitokset muistuttavat monin tavoin toisiaan, mikä tuli hyvin esille kajaanilaisten ja savonlinnalaisten välisissä keskusteluissa.

Vierailun aluksi professori Pentti Hakkarainen ja allekirjoittanut esittelivät Kajaanin yksikön historiaa ja nykytilaa. Vieraat esittivät innokkaasti kysymyksiä. Sen jälkeen kiertelimme kampusalueella, jonka monivaiheinen, Suomen historiaan monin tavoin liittyvät vaiheet tuntuivat kiinnostavan suuresti savonlinnalaisia ystäviämme. Intellissä KT Kaisa Jakkula esitteli omaa tutkimustaan ja tuottaja Veli-Matti Karppinen kertoi IS-Centerin toiminnasta ja laitoksen opiskelijoiden integroimisesta tv-työhön. Kajaanissa on valmistunut tähän mennessä yli puolen sataa tv-dokumenttia, jotka on esitetty paikallisessa kaapelitelevisiossa. Opiskelijatuotosten käyttö tv-kanavalla herätti savonlinnalaisten keskuudessa runsaasti mielenkiintoa, ja he antoivat varsin myönteisen palautteen Kajaanin prosessilaboratorion ja studion käytöstä.

Lounaan jälkeen savonlinnalaisille vieraille esiteltiin Kajaanin opettajankoulutusyksikön koulutushankkeita, terveyskasvatuksen opetussuunnitelmaa, monialaisia opintoja, opetusharjoittelua ja opiskelijavalintoja. Tämä keväinen tutustumiskäynti oli hyödyllinen molemmille osapuolille, sillä saimme vierailtamme varsin myönteistä palautetta hankkeistamme, ja saimme samalla kuulla heidän omista projekteistaan. Toivottavasti me kajaanilaiset voimme lähitulevaisuudessa tehdä vastavierailun Savonlinnaan mukavia kollegoja tapaamaan. (RH)

 

 

Erasmus-opettajavaihdossa Unkarissa

Olimme Erasmus-opettajavaihdossa Unkarissa huhtikuussa. Matka kulki Budapestin kautta Nyiregyhazaan. Unkarissa oli EU-äänestys juuri matkan aikana ja pääsimme osallisiksi monista äänestyksen oheen liitetyistä tapahtumista. Saimme käsityksen, että unkarilaiset ovat poliittisesti hyvin valveutuneita. Siksi olikin yllättävää, kun äänestysprosentti 12.4.2003 järjestetyssä EU-äänestyksessä jäi alle 50 %:n. Yli 80% äänestäneistä kannatti EU:iin liittymistä.

Neuvottelussa Nyiregyhazin foiskolan vararehtorin ja lehtorin kanssa.

Varsinainen matkakohteemme oli Nyiregyhaza. Ohjelma oli tiivis ja täysipainoinen. Maanantaina 7.4.2003 tutustuimme Nyiregyhazan korkeakouluun. Marjatalla oli opettajaksi opiskeleville luento Suomen koulujärjestelmästä ja suomalaisesta opettajankoulutuksesta ja tutustuimme myös harjoittelukouluun. Koulussa oli isot opetusryhmät ja oppilaat näyttivät työskentelevän hyvin motivoituneesti. Kaikkiaan unkarilainen koulutus ja kasvatusjärjestelmä vaikuttaa asiakeskeiseltä ja kurinalaiselta. Harjoittelukoulun esittämän toivomuksen suomalaisesta lukiotason yhteistyöstä olemme välittäneet eteenpäin Kajaanin kaupungin lukioille.

Kävimme myös useissa päiväkodeissa, mm. Kekissä ja Buzaszemin lastentarhassa. Edellisessä paikassa saimme osallistua lastentarhanopettajien koulutuspäivään. Siellä Aulikilla oli esitelmä matematiikan opettamisesta satumetodin avulla. Koko Kekin kylä oli osallistunut päivien järjestämiseen. Paikat oli koristeltu juhlakuntoon ja koulutettavat ja vieraat saivat nauttia runsaista aterioista ja juhlaleivonnaisista. Tiiviin ohjelman keskeytti mukavasti torstaipäivä 10.4.2003, jolloin olimme Valeria Revayn johtamalla unkarin kielen opiskelijoiden retkellä itä-Unkarissa.

Mustalaislapset esiintyvät päiväkodissa.

Perjantaina tutustuimme vielä Szabolcs-Szatmar-Bereg -läänin Pedagogian Instituuttiin ja Täydennyskoulutuskeskukseen. Instituutissa suunnittelimme yhteistyönä läänin lastentarhanopettajien opintomatkaa tutustumaan Kajaanin päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen. Alustavasti sovittiin tutustumiskäynti ensi elokuuksi ja vastavierailulle kajaanilaiset lastentarhanopettajat lähtenevät vuonna 2004. Koko matkan aikana unkarilainen ystävällisyys ja vieraanvaraisuus ympäröi meitä. Meistä huolehdittiin hyvin. Saimme tilaisuuden harjoitella hieman oppimaamme unkarin kieltä. Joitakin kömmähdyksiä tosin sattui, mutta koimme, että etukäteisvalmistelu kieltä opiskelemalla ja kulttuurin tutustumalla on tärkeä osa opettajavaihtokokemusta. Suosittelemme kollegoillemme ja opiskelijoille vaihtoon lähtöä lämpimästi ! (AK ja MH)

 

 

Silmussa tapahtuu

Beth Ferholtin haastattelu
Beth Ferholt vieraili Viidennen dimension konsortion vaihto-ohjelman puitteissa Kajaanissa maalis- ja huhtikuussa. Hän osallistui Silmussa toimivan lasten luovan leikin kerhon toimintaan ja kertoo vaikutelmistaan seuraavasssa haastattelussa.

Mistä olet kotoisin?
Olen syntyisin New Yorkista ja kasvoin New Havenissa aivan New Yorkin tuntumasssa.

Opiskelet nyt San Diegossa Michael Colen ohjauksessa ja olet ollut intensiivisesti mukana Viidennen dimension oppimisympäristöjen kehittelyssä. Mitä teit ennen San Diegoon siirtymistä?
Ennen San Diegoon siirtymistä opetin useita vuosia lapsia New York Cityssä. Opetin aluksi 1.–2. luokkia ja vedin 4–12-vuotiaiden iltapäiväkerhoja. Sitten siirryin esiopetusryhmiin. Toimin yksityisen päiväkodin johtajana ja opetin yksityisesti lapsia (ja aikuisiakin), joilla oli lukemisvaikeuksia (tein lopputyöni luku- ja kirjoitustaidosta)

Millaisia odotuksia sinulla oli ennen Kajaanin saapumistasi?
Kun minulle tarjoutui tilaisuus osallistua vaihto-ohjelmaan, pyysin päästä Kajaaniin sen vuoksi, että täällä tehdään työtä alle kouluikäisten kanssa viidennen dimension ympäristössä. Luin etukäteen kuvausta täällä tehtävästä työstä ja se kiinnosti todella. Siitä huolimatta en oikein pystynyt kuvittelemaan mikä minua odotti. Varasin kilotolkulla kurssikirjallisuutta mukaani Pohjolan kylmien iltojen lämmikkeeksi. Mutta en totta puhuen kerennyt avata yhtäkään vierailun aikana.

Seurasit toimintaa Silmussa. Millaisia olivat vaikutelmasi?
Kolme asiaa teki vaikutuksen minuun. 1) Opettajana minuun teki vaikutuksen Silmuun luotu oppimisympäristö. Lapset selvästi kokevat, että Silmu on heidän oma ympäristönsä, jossa he voivat kokeilla leikkiä ja kuvittelua. Muistan selvästi kuinka he repivät päältään takin ja päällyshousut ja ryntäsivät aloittamaan leikin. Lapset seuraavat kuitenkin aikuisten vihjeitä ja seuraavat tarkkaan roolihahmojen tekemistä, josta sitten poimivat ideoita omiin leikeihinsä. Minusta syntynyt leikki on monipuolista ja rikasta. 2) Silmun tutkimusohjelma on vakuuttava. Lasten toimintaa taltioitiin kahdella tai useammalla kameralla. Tämä tarjoaa mahdollisuuden palata uudelleen tapahtumiin ja huomata useamman katselun jälkeen sellaista mitä aluksi ei tajunnut. Kerätty runsas aineisto avaa mahdollisuuden monenlaisiin analyyseihin ja mielenkiintoisten tutkimusaiheiden käsittelyyn. 3) Olin yllättynyt opiskelijoiden ja lasten työskentelyn korkeasta laatutasosta Silmussa. Opiskelijoiden kehittelemät hahmot toivat esille luonteenpiirteiden nyansseja ja vuorovaikutuksen ongelmia. Lapset vastaavat osuvaan dramatisointiin ja osallistuvat juonen kehittelyyn (dialogisen draaman periaatteiden mukaisesti). Vaikuttava dramatisointi heijastui lasten leikkiin, piirrustuksiin, maalauksiin ja tarinointiin. En mielestäni liioittele yhtään, kun totean, että merirosvoleikki, Nalle Puh ja jotkut lasten maalaukset ovat parasta mitä koskaan olen tavannut tämän ikäisten lasten parissa.

Miten kuvaisit Silmun ja muiden viidennen dimension toimintaympäristöjen eroja?
Silmussa on viidennen dimension ympäristöjen peruspiirteet. Labyrintti ja Velho ovat molemmat sellaisia, jotka eivät ole välttämättömiä periaatteiden kannalta. Silmussa näkyy erittäin vahvana lasten yhteisön kehittämisen pyrkimys. Yhteisyys ei rajoitu vain erityistilanteisiin, kuten juhliin. En oikein osaa selittää mistä Silmun kodikas ilmapiiri syntyy. Ehkä opiskelijoiden ikärakenne on jotenkin pelissä mukana. Koulutuksen painopisteet saattavat poiketa eri kulttuureissa. Amerikkalaiset voivat olla todella yksilökeskeisiä äärimmäisyyksiin saakka. Yksi syy voi olla yhteisissä toiminnan avaustilanteissa, aamupiireissä, jotka loivat ryhmässä toimimisen edellytykset. Kartta, labyrintti tai näkymätön hahmo (Velho) ei oikein voi synnyttää yhteistä ryhmätoimintaa samalla tavalla kuin tarina tai dramatisoitu tilanne.

Tutustuit myös koulujen ja päiväkotien toimintaan. Millaisia olivat vaikutelmasi?
Yleisvaikutelmani on, että suomalaisia lapsia kohdellaan oikeudenmukaisemmin kuin amerikkalaisia lapsia. Ohjelmat tuntuvat olevan korkealaatuisia kautta linjan. On turhauttavaa ajatella miten taloudellisesti rikas Yhdysvallat panostaa niin vähän lasten hoitoon ja kasvatukseen.

Yleisvaikutelmasta huolimatta havaitsin kuitenkin joitakin ongelmia, jotka tuntuvat olevan yhteisiä. Koulut ovat taipuvaisia konservatiivisuuteen ja olin havaitsevinani perinteiden kannattajien uskovan perinteen voimaan ja kosmeettisiin uudistuksiin ja siksi vastustavan aktiivisesti opetuksen uudistajia. Kaikki instituutiot heijastavat ympäröivää kulttuuria ja havaitsin, että syrjintä ei ole vierasta täälläkään.

Minulle jäi vierailuista kuva, jossa aikuinen kumartui kuuntelemaan lasta. Suomalaiset opettajat osaavat selvästikin kuuntelemisen taidon ja oletan, että lapset kokevat tulevansa kuulluiksi. Muistan myös nähneeni opettajan hymyilevän rohkaisevasti lapselle. Kuulluksi ja arvostetuksi itsensä kokeminen ovat usein (ei tosin aina riitäviä) oppimisen ehtoja, jotka puuttuvat monesta amerikkalaisesta koulusta. Nämä ehdot näyttävät olevan arvostettuja suomalaisessa ympäristössä.

Mitä opit Kajaanin vierailustasi?
Vierailu osoitti, että lapsia voidaan kohdella inhimillisemmin kuin mihin olemme tottuneet. Opettajakokemukseni perusteella olin ajatellut, että kirjallisuus, taide, draama, leikki ja oppiminen kuuluvat yhteen. Nyt olen siitä entistä vakuuttuneempi. Opettajat, opiskelijat, vanhemmat ja lapset Silmussa tarjosivat mainion havainnollisen mallin siitä, miten ne kuuluvat yhteen.

Olen hyvin kiitollinen tästä mallista. Yritän ottaa sen käyttöön Yhdysvalloissa. Haluan kiittää kaikkia, jotka toimivat isäntinä ja opettajina vierailuni aikana. Kiitos paljon!

PS. San Diegosta tulleet sähköpostiviestit kertovat, että Michael Colen johtama ryhmä on päättänyt käynnistää uuden viidennen dimension toimintaympäristön UCSD:n kampuksella Silmun toimintamallin mukaisesti. (PH)

 

 

Musiikin sivuaineopiskelijoiden kevät huipentui konserttiin

Kevät on tunnelmien ja musiikin aikaa. Me Kajaanin opettajankoulutusyksikön musiikin sivuaineen tänä lukuvuonna aloittaneet opiskelijat järjestimme tiistaina 6.5. toisen yhteisen konserttimme, jossa taitojamme punnittiin monipuolisesti säestämisen, kuorolaulun, kuoronjohtamisen ja sooloesitysten kautta. Ensimmäinen konserttimme järjestettiin syyslukukauden päätteeksi kauneimpien koulu- ja talvilaulujen merkeissä. Tämän kevään urakkana oli puolestaan elokuvasävelmien ja kevyen klassisen musiikin työstäminen esityskuntoon. Opiskelijoista koottu kuoro lauloi konsertissa moniäänisesti Exoduksen, Oulujärvi-hymnin, Puhu hiljaa rakkaudesta ja Surujen kitaran. Sooloesitysten kautta yleisö eläytyi puolestaan muun muassa Titanicin, Kissa-dueton ja rakkauslaulujen tunnelmiin.

Kevään konsertti edelsi tiivistä harjoittelua sekä henkistä valmistautumista. Useat opiskelijat olivat lavalla ensimmäisiä kertojaan säestämässä, esittämässä soolo- tai duettolauluja tai johtamassa kuoroa. Myös kuorolaulujen harjoittelu sitoi opiskelijoiden aikaa useana iltana varsinkin huhtikuussa.

Me opiskelijat koimme konserttiin valmistautumisen toisaalta voimia vievänä prosessina lukuisine iltaharjoituksineen ja omista vastuutehtävistä jännittämisineen, mutta toisaalta erittäin antoisana päätöksenä kevätlukukaudelle. Esiintymisjännityksestä huolimatta useat meistä kokivat kehittyneensä niin yhdessä laulamisessa, kuoronjohtamisessa kuin säestystehtävissäkin. Kuoronjohtajina toimineiden mielestä ehdottomasti paras palkinto yhteistyöstä ja harjoittelusta oli kuulla, kuinka vaikeammatkin moniääniset kuorolaulut hitsautuivat yhteen ja lopputuloksena oli hyvin soiva kokonaisuus, josta myös yleisö nautti silminnähden.

Kaiken kaikkiaan olemme iloisia siitä, että yksikön opettajamme ovat ottaneet perinteeksi musiikin sivuaineopiskelijoiden yhteisen konsertin järjestämisen kaksi kertaa lukuvuodessa eli aina lukukauden päätteeksi. Voimia vievä ja henkistä kapasiteettia testaava prosessi palkitsee aina, kun lopputuloksena on yleisöä liikuttava monipuolinen musiikillinen kokonaisuus. Esiintymiskokemus ja omien taitojen kehittäminen ovat musiikinopettajan tärkeitä ominaisuuksia, jotka tällaisten konserttihankkeiden myötä varmasti kehittyvät. Yhdessä tekemisen ilo kasvaa, kun saadaan myönteisiä kokemuksia ja onnistumisen elämyksiä. (LT)

 

 

Runoprinssi ja -prinsessa -lausuntakilpailun palaute

Tuomaristo kiinnitti huomiota esiintyjän kokonaisilmaisuun: äänenkäyttöön, lavaesiintymiseen, yleisön huomioon ottamiseen ja tekstin tulkintaan.

Äänenkäyttö oli yleensä selkeää ja kuului hyvin. Jotkut esiintyjät eivät malttaneet sanoa sanoja loppuun saakka ja hyvin usein esiintyjällä oli liika kiire saada esittää runo äkkiä loppuun. Runon sisäistämisen ja tekstintulkinnan kannalta on ensiarvoisen tärkeää osata teksti ulkoa ja luoda tekstille maisema. Pitää miettiä: kenelle puhun, kuka olen, millaisia tunnetiloja läpikäyn. Tämä ei lapsiesiintyjälle ole suinkaan helppoa. Esitetyt tekstit olivat hyvin esiintyjille sopivia ja oli mielenkiintoista nähdä monenlaisia tulkintoja samasta tekstistä. Joukkoon mahtui myös lausuntaan usein liitettävää pateettisuutta, sanoilla maalailua. Ohjauksessa voisi lähteä purkamaan tekstiä lapselle läheisten tilanteiden kautta ja hänen omasta kokemusmaailmastaan lähtien. Etsiä puhetta, pyrkiä rikkomaan runon rytmiä, niin että asia tulee paremmin esiin. Tekstivalinnat olivat onnistuneita, mutta joidenkin liian lyhyt teksti ei saanut tuomaristoa vakuuttumaan esiintyjän kyvyistä. Erityisesti 4–6-luokkalaisten sarjassa olisimme mielellämme kuulleet pitempiä tekstejä.

Näyttämöilmaisussa painotimme lausuntataiteelle ominaisesti tekstin tulkintaa. Kuinka esiintyjä onnistui välittämään tekstin sisällön yleisölle. Toki ei ole kiellettyä viittelöidä joitakin asioita, mikäli ne luontevasti tilanteeseen sopivat. Joissakin tapauksissa esiintyjä lähti liikaa kuvittamaan tekstiä, teki kaiken kuulijalle valmiiksi - yksyhteen. Rekvisiitta ja liikehdintä tukevat esitystä, mutta eivät saa tulla itsetarkoitukseksi. Erityisen ansiokas esitys löytyi 4–6-luokkalaisten poikien sarjasta - runoprinssi Panu Korkkonen - jonka esitys vei totaalisesti mukanaan. Se oli sisäistynyt, valmis esitys. Tekeminen lähti ajatuksesta ja oli harkittua loppuun saakka.

Ohjaustyössä voisi painottaa näyttämölle tuloa. Runon aloitus on kaikkein tärkeintä. Jos alku lähtee hyvin ja yleisö lähtee mukaan, tilanne on sujuva. Lavalle tullaan varmasti tiettyyn paikkaan ja liikehdintä ei saa olla pientä hiperrystä vaan se mikä tehdään on tarkkaan harkittua ja loppuun saakka vedettyä.

Kaiken kaikkiaan tilaisuus oli iloinen ja välitön. Lapset nauttivat esiintymisistä ja pienet unohtamiset eivät haitanneet. Toivomme kilpailun innostavan lapsia ja nuoria lausuntataiteeseen ja runojen lukemiseen. Esiintymisen kautta saa itsevarmuutta ja uskaltaa tuoda mielipiteensä esiin myös muissa elämäntilanteissa. Erityisen suuret kiitokset ohjaaville opettajille, joiden taustatyö näkyi lopputuloksissa, mutta jäi kilpailupäivänä erikseen sanomatta. Samoin kaikki kouluilla mukana olleet avustajat ja vanhempainyhdistyksen aloite saavat meiltä suuren kiitoksen.

Esitämme kouluille toivomuksena, että ottaisitte näitä hyvin menestyneitä esiintyjiä mukaan koulujen tilaisuuksiin (päivän avaukset, vanhempainillat, kouluvierailut, kylätoimikuntien tilaisuudet jne.). Kainuun lausujat vievät viestiä Runoviikolle, että parhaita menestyjiä tuotaisiin esille esim. Eino Leino -iltamissa.

Lämpimästi jatkoa toivottaen ja yhteistyöstä kiittäen
Lea Suopelto, Sirkka Kirkkopelto ja Juha Vartiainen
 

 

Vieraita Unkarista ja Ruijasta

Nyiregyhazan korkeakoulu Unkarissa on meidän ystävyysyliopisto
 ja sieltä olivat vierailulla kuvataideopettajat: Kuvataideopetuksen
 johtaja Nagy Imre Lajos, Agnes Fekete ja Thomas Havasi. Viikon
aikana he tutustuivat kuvataideopetukseen sekä  luennoivat  itse
omista erikoisaloistaan. He vierailivat Kajaanin  normaalikoululla,
tutustuivat Silmun toimintaan ja Intellin  tutkimuslaboratorioon.
Viikonloppuna he viettivät kauniin  kevätpäivän Nuasjärven  rannalla
jääkävelyllä ja  uskalsivat myös kokeilla hiihtämistä. (RP)

 

 

Vappuviikolla saimme vieraan yhteistyökorkeakoulusta Norjan
Alattiosta. Lehtori John B. Hansen tutustui Kajaanissa opetta-
jankoulutukseen sekä ammattikorkeakouluun ja ammatti-
instituuttiin. Henkisten eväiden lisäksi kotiin viemisiksi lähtivät
niin puu-uuni- kuin tippaleivätkin. (JV)

 

 

Tuula Koivusta juhlittiin Vanahiksella

Varsinainen juhlateksti löytyy huhtikuun Kampuksesta.

 

 

Kajaanin kampus on jälleen puhkeamassa kukkaan.

 

 

Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) kesäkuun numeroon 9.6. mennessä mieluiten sähköisesti tänne.