TAMMIKUU 2008

---

Kainuun kulttuurituotannon kehittämishankkeen esiselvitys käynnistyi

Kajaanin yliopistokeskus teki vuosi sitten kärkihanke-esityksen Kainuun maakunta -kuntayhtymälle Kainuun kulttuurituotannon kehittämishankekeksi. Hanketta on työstetty syksyn 2007 aikana ja Maakunta on myöntänyt hankkeen esiselvitystä varten EU-rahoitusta ajalle 1.1.–31.3.2008. Rahoitus on kanavoitu Elias Lönnrot -seuran kautta ja valmistelu tapahtuu seuran ja yliopistokeskuksen ohjauksessa.

Lähtökohtana valmistelussa on ollut Kainuun maakuntasuunnitelma. Maakuntasuunnitelmassa 2025 on kulttuuriteollisuutta koskeva visio. Kulttuuriteollisuus käsitteenä yhdistää taiteellisen luovuuden ja innovatiivisuuden tuotantoon ja yrittäjyyteen. Visiossa kulttuuriteollisuuteen sisältyvät Kainuun oloissa mm. seuraavat alat: 1) kulttuuri-, luonto-, liikunta-, seikkailu- ja elämysmatkailu, 2) audiovisuaalinen mediakulttuuri, 3) ympäristö- ja esinekulttuuri, 4) esittävä kulttuuri (teatteri, tanssi, musiikki) ja 5) kirjallinen kulttuuri (kirjallisuus ja sanataide).

Yleisradion päätuottaja Hannu Kahakorpi (vas.) ja projektipäällikkö, tuottaja
Eero Ahonalan tutustuivat Elias Lönnrot -keskukseen Kajaanin Raatihuoneella.

Visiossa uskotaan kasvuun erityisesti mediakulttuurin ja matkailun aloilla. Vision toteutumisen edellytys ja samalla strategia on, että julkinen sektori tukee 1) kansalaisia taiteen ja perinteen harrastamisessa tuottajina ja vastaanottajina 2) ammattimaista taiteen tekemistä sekä 3) ammatillista ja korkea-asteen kulttuurialaan liittyvää koulutusta ja sitä, että 4) Kainuussa tehtävä kulttuurialan tutkimus kytkeytyy kansalliseen ja kansainvälisen innovaatiotoimintaan. 2010 mennessä halutaan vietävän eteenpäin etäopetustekniikkoja ja käytäntöjä, elokuvien tuotantoalueen kehitystä ja kulttuuriteollisuuden ja matkailun keskinäistä integraatiota.

Kulttuuriyrittäjyys sekä EU- ja Venäjä-osaaminen keskeisellä sijalla
Hankkeen tavoitteena on synnyttää kulttuurituotannon kehittämisyksikkö Kajaanin yliopistokeskuksen, Lapin yliopiston ja Kajaanin ammattikorkeakoulun sekä Kainuun kulttuuritoimijoiden yhteistyönä.  Hankkeessa edistetään Kainuun kulttuurituotannon osaamisen yhdistämistä ja kulttuurituotteiden valmistamista, kehitetään mediateknologista toiminta- ja oppimisympäristöä sekä luodaan Kainuun kulttuuritoimijoiden yhteistyöverkosto hankkeen toteuttamiseksi. Yksikköön kootaan ja siinä hyödynnetään kulttuurituotantoon, -yrittäjyyteen ja -matkailuun liittyvää tutkimus-, liiketoiminta- ja markkinointiosaamista sekä kulttuurialan EU- ja Venäjä-osaamista. Hankkeen kautta toimeenpannaan ns. Kajaani-prosessia osana kulttuurituotannon kehittämishanketta.

Kulttuurituotannon kehittämishanketta esiteltiin toimistopäällikkö Aila Vähämaalle
(toinen vasemmalta) ja palvelusihteeri Marja-Liisa Jokelaiselle (oikealla) Kajaani-Infossa.

Kainuussa on paljon merkittävää kulttuuritoimintaa, mutta vain muutama elinvoimainen ja vain lyhyen osan vuodesta toimiva hanke. Lisäksi kulttuuriyrittäjyyden ja -matkailun alalla on vain harvoja yrityksiä, vaikka potentiaalia kehittämiseen olisi paljon. EU- ja Venäjä-kulttuuriyhteistyötä yrittäjyyden ja matkailun kehittämisessä on hyödynnetty vain hyvin vähän. Suurin osa toiminnasta on laajuudeltaan vähäistä ja yritykset ovat erittäin pieniä. Kainuussa tulisi kehittää lisää ympärivuotista toimintaa vahvistamalla olemassa olevia hankkeita ja tapahtumia sekä luomalla yhteistyön avulla uusia.

Yhteistyön kautta luodaan uusia kulttuurituotantoja ja -tuotteita, yhdistämällä osaamista, verkostoitumalla ja muodostamalla suurempia hankekokonaisuuksia. Yritysten osaaminen lisääntyy ja yrityksiä syntyy lisää. Työllisyysvaikutus voi muodostua tärkeäksi. Kansainvälinen kokemus osoittaa, että luovaan elämystalouteen, kulttuurituotantoon ja -teollisuuteen liittyvät alat ovat yksi maailman nopeimmin kehittyä toimialoja.

Lisäksi hankkeella kehitetään yliopistollista tutkimusta ja korkeakoulutason kulttuuriyrittäjyys- ja matkailuosaamista sekä kansainvälisyysosaamista.

Kulttuurituotannon kehittämisyksikön perustaminen Kajaanin yliopistokeskukseen
Kajaanin yliopistokeskukseen perustetaan kulttuurituotannon kehittämisyksikkö esimerkiksi Lapin yliopiston, Kajaanin yliopistokeskuksen ja Kajaanin ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Yksikköä kehitetään pienimuotoisesti ja matalalla organisaatiolla. Keskeinen toimintapa on verkostoyhteistyö Kainuun kulttuuritoimijoiden kanssa, jonka kautta löydetään synergiaetuja. Yksikkö voisi olla osa Lönnrot-instituuttia.

Kaupunginjohtaja Erkki Vähämaa kuuli kulttuurihankkeen valmistelijoiden näkemyksiä.

Yksikköön voitaisiin sijoittaa suunniteltu Lapin yliopiston Kulttuuriyrittäjyyden kansainvälinen maisteriohjelma, Lapin yliopiston koordinoima European Master in Art, Culture and International Management programme`n (Erasmus Mundus) Kainuussa toteutettavat toiminnot sekä Taiteen ja kulttuurin senioriakatemia sekä suunniteltu Kulttuurituotannon kehittämishanke, mikäli sen rahoitus toteutuu.

Yksikön tehtäviin kuuluisi taide- ja kulttuurituotantoon, kulttuuriyrittäjyyteen ja -matkailuun liittyvän koulutuksen, tutkimuksen ja yhteiskunnallisen palvelutoiminnan toteuttaminen sekä kulttuurialan EU- ja Venäjäosaamisen kokoaminen ja hyödyntäminen. Yliopistokeskuksen johtajan, professori Juhani Suorttin valmistelema yhteistyö Venäjän osapuolten kanssa pedagogiikan ja taideopetuksen alueella, professori Jorma Rantasen selvitysmiesraportti Kajaanin korkeakoulukeskushankkeesta ja siihen sisältyvästä Luoteis-Venäjä-instituutista ja dosentti Ilkka Huovion selvitysmiesraportti Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin toimintojen kehittämisestä ja hajasijoittamisesta tukevat hanketta. Opetusministeriö on niin ikään myöntänyt Kulttuurituotannon kehittämishankkeelle osarahoitusta ”käytettäväksi kulttuurialan EU- ja Venäjä-osaamisen kehittämiseen sekä Kajaani-prosessin toimeenpanoon osana Kulttuurituotannon kehittämishanketta.”

Kainuun kulttuuritoiminnan edistäminen, kulttuurituotantojen toteuttaminen ja tuotteiden valmistaminen
Tavoitteena on korkeatasoisen taiteen ja kulttuurin tuotanto sekä kulttuuriyrittäjyyden ja matkailun kehittäminen yhteistyössä kulttuuritoimijoiden ja yrittäjien kanssa. Hankkeessa määritellään ne kohteet, joihin keskitytään.

Kulttuurituotannon kehittämishanke edistää ja tukee keskeisiä Kainuun olemassa olevia taide- ja kulttuurihankkeita ja yhteistyöosapuolten kanssa ja yhteistyön kautta em. hankkeiden kehittämistä ja luo uusia kulttuuritapahtumia, -toimintoja ja yksiköitä (vrt. Kajaanin runoviikko, Kuhmon kamarimusiikki, Elias Lönnrot-keskus, Eino Leino -talo, Juminkeko) ym.). Keskeinen tavoite on kehittää vahvimmille kulttuuritapahtumille ympärivuotista toimintaa.

Kajaanin kaupunginteatterissa esitettiin Aino Kallaksen ja Eino Leinon suhteeseen liittyvä
pienoisooppera Nainen kuin jäätynyt samppanja. Oopperan tuottivat Kainuun Eino Leino -seura,
Yliopistokeskuksen Kulttuuriteollisuuden maisteriohjelma, Kainuun Sanomat ja kaupunginteatteri.
Teatterinjohtaja Ilkka Laasonen oli kutsunut mukaan tuottajien edustajat ja kulttuurihankkeen
valmistelijat esityksen jälkeen pidettyyn tilaisuuteen. Kuvassa vasemmalta lukien Ilkka Laasonen,
Leino-seuran puheenjohtaja Esko Piippo, Eero Ahonala ja projektisihteeri Mervi Tolonen.

Hanke tukee edellytysten luomista elokuva-, tv-, teatteri- tanssi-, musiikki-, kirjallisuus- ja sanataide-esitysten toteuttamiselle sekä em. alojen yhteiselle esiintymiselle. Hanke tukee myös nyky- ja perinnekulttuuria ja niiden yhdistelmiä. Perinnekulttuurin osalta toteutetaan uusia esitystapoja (esim. suunnitteilla oleva Kalevala-rock-ooppera). Hanke kehittää kulttuurimatkailupalveluja ja -tuotteita yhdessä alan yrittäjien kanssa. Hanke käyttää hyväksi uutta teknologiaa taide- ja kulttuurialojen tuotantojen tukemisessa ja toteuttamisessa.

Mediateknologisen toiminta- ja oppimisympäristön kehittäminen
Hankkeen kautta pyritään kehittämään yhteistyötä ja päivittämään, kehittämään ja yhteen sovittamaan olemassa olevia tv-, media-, ääni- ja musiikkistudioita, -laboratorioita ja etäopetustiloja ja -ratkaisuja. Em. yksiköiden ja niiden teknologian avulla valmistetaan ko. yksiköiden ja niiden yhteistyön kautta kulttuurituotantoja ja -tuotteita. Yksiköt toimivat myös etäopetuksen toimintaympäristöinä. Tällaisia yksiköitä ovat mm. Kajaanin yliopistokeskuksen IS-Center ja Ristijärven Yhteisöstudio.

Paltaniemen Eino Leino -talon emäntä Kirsi Kilpeläinen toivotti
kulttuurihankkeen edustajat tutumaan Leino-taloon.

Kainuun kulttuuritoimijoiden yhteistyöverkoston luominen
Hankkeen piiriin pyritään saamaan yhteistyöhakuisia kulttuuritoimijoita, joita voivat olla mm. korkea-asteen koulutus ja -tutkimus, kulttuuri- ja matkailuyritykset, taiteen ja kulttuurin tuottajat (media-, teatteri-, tanssi-, musiikki- ja sanataideryhmät, tuottajat ja taiteilijat), kulttuurijärjestöt, kulttuuritapahtumat, kulttuurilaitokset ja erilliset kulttuurihankkeet. (Lasse Lyytikäinen)

 

 

Vuoden 2008 opiskelijavalinnat Kajaanin opettajankoulutusyksikössä

Yliopiston hallitus on kokouksessaan 12.12.2007 hyväksynyt Kajaanin opettajankoulutusyksikön aloituspaikat vuodelle 2008. Kajaanissa on luokanopettajakoulutuksessa 60 ja ruotsin kielen kielikylpykoulutuksessa 16 aloituspaikkaa.

Hakuaika päättyy 11.4.2008 klo 16.15. Korkeakoulukelpoinen hakija merkitsee luokanopettajakoulutuksen hakulomakkeeseen kolme hakukohdetta. Korkeakoulukelpoisuus tarkistetaan yliopistossa. Korkeakoulukelpoisuuteen edellytettävien tutkintojen on oltava valmiina 2.6.2008 mennessä. Kirjallisen VAKAVA-kokeen aineisto julkaistaan verkossa (Internet) 2.4.2008.

Pääsykokeet ovat kaikissa VAKAVA-hankkeeseen osallistuvissa yliopistoissa samaan aikaan, 7.5.2008 kello 14–16. Hakemuksen määräajassa toimittaneet pyrkijät osallistuvat ilman eri kutsua VAKAVA-kokeeseen. Toisen vaiheen valintoihin kukin yliopisto kutsuu hakijat VAKAVA-kokeen perusteella. Valinnat ovat Kajaanissa 5.–6.6.2008 välisenä aikana. Valinnan tulokset julkaistaan viimeistään 25.6.2008. Oikaisuaika loppuu 9.7.2008.

Tarkemmat hakuohjeet löytyvät kasvatustieteiden tiedekunnan ja Kajaanin opettajankoulutusyksikön www-sivuilta. Valintaoppaat ja hakulomakkeet valmistuvat helmikuun alussa. (Anja Hongisto)

 

 

Kajaanin opettajankoulutusyksikkö ylitti jälleen tavoitteensa

Kajaanista valmistui 99 kasvatustieteen maisterin ja 6 kasvatustieteen kandidaatin tutkintoa. Tutkintotavoite 95 tutkintoa ylittyi selvästi. Yliopistoissa tutkintotulos lasketaan myös kolmen vuoden keskiarvoa. Kajaanissa se on 103 tutkintoa keskimäärin vuosina 2005–2007. Vuonna 2007 kolmen vuoden keskiarvotavoite oli 95. Hyvää työtä. Kiitos koko yksikölle.

Linjoittain tutkintoja suoritettiin odotetusti. Alla olevassa taulukossa matemaattisten aineiden koulutuskokeilun tutkintoja on luokanopettajakoulutuksen tutkinnoissa. Erityisen maininnan ansaitsee kulttuuriteollisuuden koulutus. Rahoituksen päättyessä 90 % opiskelijoista on valmistunut.

Kandidaatin tutkintoja odotetaan tälle vuodelle huomattavasti enemmän kuin viime vuonna suoritettiin, koska vuonna 2005 uuden tutkintoasetuksen mukaan aloittaneet ovat valmistumassa kasvatustieteen kandidaateiksi. Opiskelijoille tiedoksi: Myös kandidaatin tutkinnon vahvistamista pitää hakea netistä löytyvällä lomakkeella http://www.kajaaninkampus.oulu.fi/index.php?671. Osoite on aivan sivun alareunassa. Kandidaatin tutkinnon suorittaminen on periaatteellinen kynnys maisterivaiheeseen. (Timo Mauno)

 

 

KYK:ille puitesopimus Moskovan Psykologis-sosiaalisen instituutin kanssa

Kajaanin yliopistokeskus solmi Moskovan Psykologis-sosiaalisen instituutin (Moscow Psychological-Social Institute) kanssa puitesopimuksen opiskelija-, opettaja- ja tutkimushenkilökunnan vaihdosta. Rehtori Svetlana Bondyrevan mukaan Kajaanin yliopistokeskus on kiinnostava yhteistyökumppani. Maahanmuuttajien sekä vähemmistökielien opetus ovat tällä hetkellä erittäin ajankohtaisia tutkimuksen ja koulutuksen aiheita. Vaihdon lisäksi tarkoituksena on järjestää yhteisiä seminaareja.

Johtaja Juhani Suortti ja rehtori Svetlana Bondyreva allekirjoittivat puitesopimuksen
yliopistokeskuksen päärakennuksen konferenssihuoneessa torstaina 20. joulukuuta.

 

 

Oulun yliopiston 50-vuotisjuhlavuosi alkoi

Oulun yliopisto viettää kuluvana vuonna juhlavuottaan. Ensi heinäkuun 8. päivänä tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun tasavallan presidentti Urho Kekkonen vahvisti allekirjoituksellaan lain Oulun yliopistosta. Yliopiston muodostivat alussa filosofinen tiedekunta, teknillinen tiedekunta ja vuonna 1953 perustettu Oulun opettajakorkeakoulu. Yliopiston toiminta esittäytyy monin eri tavoin juhlavuonna. Vuoden varrella yliopistossa järjestetään runsaasti tapahtumia ja näyttelyitä, joihin henkilökunta, opiskelijat ja suuri yleisö ovat tervetulleita. Varsinaiset juhlatapahtumat on koottu kahdelle viikon jaksolle toukokuussa ja syyskuussa.

Juhlavuoden pääjuhlaa vietetään Linnanmaalla Saalastinsalissa 12. toukokuuta, yliopiston perinteisenä alumnipäivänä. Samalla viikolla yliopisto esittelee laajasti toimintaansa tiedepäivillä. Silloin ovat esillä yliopiston opetus ja koulutus sekä tutkimus ja tiede. Koko perheelle tarkoitettua tieteiden yötä vietetään Linnanmaan kampuksella 15. toukokuuta. Kajaanissa juhlitaan yliopistomme 50-vuotisjuhlavuotta Flooran päivän juhlassa 13. toukokuuta Martti Helan salissa sekä yliopistokeskuksen publiikissa 4.4. Floran päivän juhlassa ohjelmana on keväisiä maljapuheita, musiikkia ja vapaata viihtymistä akateemisessa seurassa sekä ansiomerkkien jako.

Syksyn juhlaviikko alkaa yliopiston 50. lukuvuoden juhlallisilla avajaisilla Saalastinsalissa 8. syyskuuta. Avajaisviikolla yliopisto näkyy myös Oulun keskustassa Rotuaarilla ja kaupunginkirjastossa, jonne yliopistolaiset järjestävät kulttuuriohjelmaa. Opiskelijoiden perinteinen Vulcanalia kokoaa juhlavuoden kunniaksi opiskelijat ja henkilöstön yhteiseen lukuvuoden aloitustapahtumaan Rotuaarille ja Kuusisaareen. Yliopiston henkilöstö viettää omaa juhlaansa jo tammikuun lopussa. Yliopiston kirjasto ja arkkitehtuurin osasto pystyttävät Oulun yliopiston vuosista kertovia näyttelyitä, joihin yleisöllä on vapaa pääsy.

Syksyn juhlaviikko päättyy Kajaanissa, jossa pidetään yliopistokeskuksen juhlalliset avajaiset pidetään 12. syyskuuta. Edeltävänä päivänä on yliopistokeskuksen tiedepäivän seminaari ja näyttelyt. Kainuun kesäyliopisto viettää 40-vuotisjuhlaansa 12.11. Oulun yliopiston toiminta laajeni Kajaaniin vuonna 1974, kun vuonna 1900 perustettu Kajaanin seminaari liitettiin yliopistoon Kajaanin opettajankoulutuslaitoksena. Kajaanin yliopistokeskukseen yliopistolliset toiminnot yhdistettiin 2004. Kajaanin yliopistokeskuksessa on opiskelijoita tuhatkunta ja henkilökuntaa lähes 250. Yliopistokeskus toimii Kajaanin lisäksi Sotkamossa.

50-vuotisjuhlavuoden ohjelma näyttelyineen ja käyntikohteineen on luettavissa verkossa. Sivuilla on myös Oulun yliopiston historia pähkinänkuoressa.

 

 

Japanilaiset erityispedagogiikan asiantuntijat Kajaanissa

Japanilaisten professorien ryhmä Tsurun yliopistosta vieraili 10.–14.12. Kajaanin opettajankoulutusyksikössä.  Vierailijat kuuluvat japanilaiseen erityispedagogiikan tutkimusrenkaaseen, josta käytetään lyhennettä CREA (Clinical Research on Educational Activity).  Teoreettisena viitekehyksenä on kulttuuripsykologia, erityisesti Lev Vygotsky ja Henry Wallon. Kliinisen otteen juuret ovat viime vuosisadan psykologisessa tutkimuksessa, joka pyrki kartoittamaan mahdollisimman kattavasti tutkittavien koko elämäntilanteen. Erityispedagogiikan alueella tästä käytetään nimitystä ”yhteisöllinen lähestymistapa” (community approach). Yksilöllisen ongelmien diagnostiikan sijaan pyritään muodostamaan kokonaiskuva erityislasten lähiyhteisöistä ja hoitamaan koko yhteisöä, eikä vain yksilön ongelmia.

Pohdintaa ”Äännemetsän” seikkailun jälkeen.

Kolmen seminaaripäivän aikana vieraat esittelivät yhteisöllisen lähestymistavan historiaa ja sovelluksia erityispedagogisten ongelmien ratkaisemisessa. Vieraiden toivomuksena oli saada kuulla opettajankoulutuksen uudistamisen suuntaviivoista Suomessa ja erityisesti uusien menetelmien kehittelystä.  Valitettavasti kajaanilaiset erityspedagogiikan harrastajat olivat estyneitä osallistumaan. Vieraille esiteltiin Oulun erityispedagogiikan opetuskäytänteitä sekä juonellisen oppimisen kokeiluja Kajaanissa.

Professorit Tanaka, Mori ja Sato.

Vierailijat olivat erityisen kiinnostuneita lasten toiminnasta Silmun kerhoissa sekä normaalikoulun kokeiluluokassa. Japanilaisessa erityiskasvatuksessa käytetään yhteisöjen ja yksilöiden tarinoita kokonaistilanteen hahmottamisen menetelmänä. Aikaisempien vierailujen aikana vieraat keräsivät suomalaisten koululaisten tarinoita vertailuaineistoksi. Kajaanin kokeiluissa painopiste on hieman toisenlainen. Satuja ja tarinoita käytetään leikin ja ongelmanratkaisun kehittämisen välineinä.

Äänneseikkailu jatkui Pyörteen tilalla.

Normaalikoulun kokeiluluokassa vieraat seurasivat opiskelijoiden roolityöskentelyä ja varjoteatteria ”Äännemetsän”  karmeista tapahtumista. Esityksestä lapset siirtyivät ryhmiin ratkomaan äännemaailman arvoituksia auttaakseen seikkailijoita selviytymään pulasta. Seminaari-istunnossa pohdittiin miten perinteiset oppimistehtävät muuttuvat psykologisesti juonelliseen ympäristöön kytkettyinä.

Viimeisenä iltana vieraat pääsivät mukaan lasten ja heidän vanhempiensa yhteiseen seikkailuiltaan Pyörteen tilalla, jossa vastassa oli tallitonttu avustajineen.

Tiikerille löytyi koti

Vieraat esittivät toivomuksen yhteistyösopimuksen solmimisesta yliopistojen välillä Seuraava tapaaminen on helmikuun puolessa välissä Tsurussa. Teemana on ”Juonellisuus opettajankoulutuksessa”. Kajaaniin vieraat haluaisivat tulla seuraavan kerran touko–kesäkuun vaihteessa 2008. (Pentti Hakkarainen)

 

 

Saksasta oppia hakemassa

Saksassa ollaan monessa asiassa uusiutuvan energian tiennäyttäjiä. Aurinkoenergiassa ja biokaasun hyötykäytössä siellä ollaan maailman kärkikastia.

Saksasta kävi hakemassa oppia 14 biokaasulaitoksista ja aurinkoenergiasta kiinnostunutta kainuulaista asiantuntijaa ja alan investoinneista kiinnostunutta yrittäjää joulukuussa 2007. Opintomatkalle osallistui Lönnrot-instituutista Timo Karjalainen. Matka suuntautui Etelä-Saksan Baijeriin, jossa tutustuttiin useisiin biokaasulaitoksiin ja aurinkoenergiakohteeseen. Mielenkiintoinen vierailukohde oli myös Straubingin kaupungissa sijaitseva uusiutuvien luonnonvarojen tutkimus ja neuvontakeskus C.A.R.M.E.N.

 
Saksassa on tuhansia biokaasulaitoksia, jotka tuottavat sähköä yleiseen verkkoon.
Freysingin kaupungissa tutustuttiin Grandlin viljelijäperheen biokaasulaitokseen.

Suomessa uusiutuvien energialähteiden tietotaito liittyy lähinnä puuenergian tuotantoon ja käyttöön. Saksa on biokaasun ja aurinkoenergian käytössä edellä kävijöitä ja Suomea valovuosia edellä. Saksassa biokaasulaitokset saavat sähköverkkoon syöttämästään sähköstä 18 senttiä kilowatti-tunnilta, mikä on rohkaissut investointeihin. Opintomatka toteutettiin juuri oikeaan aikaan, sillä Kainuussakin useat maatilat harkitsevat biokaasun tuotannon aloittamista. Ilmeistä on, että muutaman vuoden kuluttua Kainuussakin on pari sähköä ja lämpöä tuottavaa biokaasulaitosta.

Saksan maaseudulla aurinkoenergiaa hyödyntävä talo oli tavallinen näky. Tilastollisesti puolet Euroopan aurinkolämpökeräimistä ja -kennoista onkin juuri Saksassa. Myös Suomessa voidaan hyödyntää auringosta saatavaa energiaa nykyistä tehokkaammin. Pohjois-Saksan auringon säteilyenergia vastaa täysin Etelä-Suomen tilannetta. Esimerkiksi Kainuussa säteilyenergia on vain noin 10 % pienempi kuin Etelä-Suomessa.

Münchenin joulukaduilla oli iltaisin loistoa ja tunnelmaa.

Bioenergia-alan kehittäminen tulee olemaan jatkossakin osa Lönnrot-instituutin toimintaa, sillä yksikkö tulee koordinoimaan Kainuun bioenergiateemaohjelmaa. Teemaohjelmassa mukana olevien projektien yhteenlaskettu kustannusarvio on noin miljoona euroa ja työpanos 12 henkilötyövuotta/v. (Timo Karjalainen)

 

 

"Osaava ja osallistuva Kainuu" OPEKATTI 2007

Opetusalan messut järjestettiin Sotkamossa 9.–10.11.2007 yhteistyössä Oulun lääninhallituksen sivistysosaston, Kajaanin yliopistokeskuksen aikuiskoulutusyksikön ja Kainuun kuntien kanssa. Messut kokosivat yhteen noin 700 kainuulaista opetusalan asiantuntijaa.

Opetusalan messujen suunnittelu aloitettiin lähes kaksi vuotta sitten Kajaanin yliopistokeskuksen aikuiskoulutusyksikön vetämässä Opetusalan täydennyskoulutuksen koordinointi -työryhmässä. Työryhmää vetää Tuula Honkanen Kajaanin yliopistokeskuksen aikuiskoulutusyksiköstä. Työryhmään kuuluvat täydennyskoulutuksen yhdyshenkilöt kaikista Kainuun kunnista, Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä ja koulutoimentarkastaja Arja-Sisko Holappa Oulun lääninhallituksen sivistysosastolta. Opetusalan messujen toinen koulutuspäivä sovittiin yhteiseksi VESO-päiväksi kaikille Kainuun perusopetuksen opetushenkilöstölle.

Messujen ensimmäiseen päivään osallistui noin 100 henkilöä. Päivän teemana oli hyvinvointia työstä ja liikunnasta. Aktiviteettejä liikunnan parissa olivat: sauvakävely, kuntosali, vesijuoksu, body-flow ja tramboliini. Illalla opettajajärjestöt tapasivat kokouksien merkeissä Katinkullassa.

Messujen toinen päivä

Koulutoimentarkastaja Arja-Sisko Holappa toivotti kaikki tervetulleeksi OPEKATTI 2007 -opetusalan messuille. Yhteinen ponnistelumme on nyt päätepisteessä, päivä käynnistyköön, hän kiitteli.

Koko Kainuun yhteinen VESO-päivä Osaava ja osallistuva Kainuu 10.11.2007 ohjelma käynnistyi Jousiyhtye Jouheiden musiikkiesityksellä.

Avauspuheenvuorossa Sotkamon kunnanjohtaja Jari Tolonen toivotti kaikki tervetulleeksi Sotkamoon ja esitteli hieman kuntansa tulevaisuuden visioita.

Lääninsivistysneuvos Pertti Kokkonen pohti avauspuheenvuorossaan kouluikäisten lasten määrän vähenemistä ja sen mukanaan tuomia haasteita Kainuulle. Yhteistyön merkitys kuntien välillä tulee korostumaan ja sen tiivistäminen yli kuntarajojen on tärkeää. Kokkonen toivotti jaksamista vaativassa opettajan työssä.

Esitys – Minä – muuttuva opettaja sai monen katsojan nauramaan, mutta teki monet myös mietteliääksi. Esityksen tarjosivat Tiina Kemppainen, Sirpa Kemppainen, Helena Kärmeniemi, Jarmo Airaksinen, Juha Maskonen ja Tuula Honkanen.

Päivä jatkuu…

Koulutuspäivä jatkui työpajatyöskentelyllä. Työpajoja oli 33, osallistujat pääsivät mukaan kahteen työpajaan iltapäivän kuluessa. Lähes kaikissa työpajoissa vetäjänä oli kainuulaisia osaajia. Suosituimpia työpajoja olivat: Oppilaan psyykkinen tukeminen opetuksessa, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Liisa Eloranta. Ensiapu – onko taitosi kunnossa, sairaankuljettaja Mika Hiljanen. Miten vierasta kieltä opitaan, lehtori Petri Vuorinen. Joustavat erityisopetuksen järjestelyt, erityisluokanopettaja Tiina Pilbacka-Rönkä. Mediakasvatuksen paja, uutispäällikkö Seppo Turunen. Kuvataiteen paja- kuvankäsittely kuvistunnilla, TaM Leila Viitala.

Näihin pajoihin ilmoittautui ensisijaisesti yli 100 henkilöä.

Oppimista, tutkimista, iloa ja riemua työpajoissa:

Kuviksen paja.

Matematiikan paja.

Bändipaja.

Liikuntapaja.

Yhteinen päätös
Koulutuspäivän yhteisessä päätöksessä lehtori Anne-Maarit Kiuttu Suomussalmelta kiitteli järjestäjiä tapahtumasta osallistujien puolesta. Jatkumoa samanlaisille tapahtumille toivottiin.

Koulutoimentarkastaja Arja-Sisko Holapan kiitossanat Oulun Lääninhallituksen puolesta tapahtuman onnistumisesta kohdistuivat koko Kainuun opetustoimelle, Sotkamon kunnalle ja erityisesti viimeistelytyöryhmälle, johon kuuluivat: Leena-Inkeri Rönty, Kajaani, Ari Huttu, Suomussalmi, Ari Kontro, Sotkamo, Mika Kilpeläinen, Sotkamo, Anne Lukkari, Sotkamo, Pekka Tölli, Sotkamo, Martti Määttä, Sotkamo, Anja Leinonen, Kajaanin yliopistokeskus aikuiskoulutusyksikkö, Juha-Matti Turpeinen, Kajaanin yliopistokeskus opettajankoulutusyksikkö ja Tuula Honkanen, Kajaanin yliopistokeskus aikuiskoulutusyksikkö.

Tilaisuudessa Holappa myönsi Oulun lääninhallituksen puolesta kehityspäällikkö Tuula Honkaselle "Vuoden 2007 Valopilkku" -arvonimen tehdystä opetusalan täydennyskoulutuksen koordinoinnista Kainuussa. 

Messupäivä päättyi musiikkitervehdykseen, jonka toteutti opettajayhtye Hetken Hurma. (Tuula Honkanen)

 

 

Tuhat tuntia kirjoen

Kajaanin yliopistokeskuksessa järjestetään kuluvana vuonna Avoimen yliopiston järjestämänä Käsityön (25 op) sivuaine. Opiskelijat tulevat Kajaanista, lähikunnista ja kaukaisimmat kulkevat Oulun seudulta asti. Suuri osa tämän lukuvuoden käsityön opiskelijoista työskentelee luokanopettajana.

Anjan upea revinnäinen.

Satun ikkunatekstiili.

Mallinäytteitä Pirjon kansiosta.

Innokas 18 opiskelijan ryhmä aloitti opintonsa syyskuussa kauniilla Kajaanin kampuksella. Vaikka opintomme painottuvat pitkiin työskentelyihin viikonloppuisin, ei se ole opiskelijoita lannistanut, päinvastoin. Iloinen (ja taukoamaton) puheensorina siivittää käsitöiden tekemistä.

 Annikan tähti.

Näyttelyn pääteos Kaisan ikkunatekstiili.

Marraskuussa pystytimme ensimmäisen näyttelymme, Tuhat tuntia kirjoen, päärakennuksen toiseen kerrokseen. Oppilastyöt toteutettiin kirjontajaksoon liittyen käsin ja ompelukoneella kirjoen. Upeat ikkuna- ja sisustustekstiilit saivat hienot puitteet valoisasta aulasta ja niistä myös huokui itsenäisyyden henki. Näyttelymme ajoittui juuri Suomen itsenäisyyspäivän tienoille. (Minna Vastimo)

 

 

Milloin läksit karjalainen?

Syyskuun lopussa 2007 järjestettiin kahdeksas suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi Tverin kaupungissa. Ohjelmaan oli varattu yksi päivä myös Tverin alueen karjalaiskyliin tutustumiseen. Teemaksi oli valittu "Virtuaaliviestintä - internet, kulttuuri, nuoriso". Avajais- ja päätösistuntojen välissä oli alakohtaisia seminaareja ja yhteistyötä tekevien tai aloittelevien tahojen tapaamisia. Kaupunkiin tutustuminen oli järjestetty kiertoajeluina. Iltaohjelmana oli ensimmäisenä päivänä konsertti ja toisena venäläistä nykytanssia ja -musiikkia.

Istuntojen puheenvuorot vaikuttivat ehkä hieman vanhahtavilta. Kajaanissa alkanut foorumitoiminnan jonkinlainen väsähtäminen tuntui jatkuvan. Alakohtaisten seminaarien alustajista vain osa oli paikalla. Esimerkiksi Pietarin arkistojen digitoinnin olisi luullut kiinnostavan! Kaupunkiin tutustuttiin keskustan alueella linja-auton ikkunasta. Joissakin kohteissa noustiin autosta katselemaan nähtävyyksiä. Kokonaisemman kuvan sai "karkumatkoilla".

Suomalaisten järjestäjien välittämä tieto alueen karjalaisen väestön alkuperästä oli varsin pinnallinen. Sen mukaan asutus oli syntynyt 1600-luvun puolivälissä Käkisalmen läänistä tulleista pakolaisista. Isäntien versio oli ajallisesti ja alueellisesti paljon monipuolisempi. Alueelle muutti väkeä Käkisalmen läänistä, Vienan Karjalasta ja Inkeristä. Ensimmäiset tulivat jo 1300-luvulla. Käsitystä tukee vahvasti esimerkiksi professori Matti Kuusen tutkimus Tverin (neuvostoaikana Kalininin) läänistä kootuista kansanrunoista. Muuttaneella väestöllä oli uuden seudun kanssa pitkä taloudellisen kanssakäymisen perinne. Tuntemattomaan maahan lähtijät eivät siis menneet.

"Tutustuminen karjalaiskyliin" oli juhlapuheita ja taitavien harrastajien estraditaidetta. Kosketuksen kyliin ja ihmisiin sai poikkeamalla ohjelmasta omille teille. Kaupungissakin upeat, mutta mitä ilmeisimmin väistymässä olevat "pitsitalot" olisivat jääneet näkemättä ilman näitä omilla poluilla kuljettuja tuokioita. Kylissä niille löytyi hieman vaatimattomampia, mutta parempikuntoisia ja eläviä vertailukohtia.

Sää suosi matkalaisia, joita oli Suomesta ennätysmäärä. Tverin Karjala ilmeisesti kiinnosti. Vastasiko anti odotuksia? Ainakin omalla aloitteellisuudella sai kohtuullisen kuvan kaupungista ja kahdesta kylästä. Paluumatkalla kokemus askarrutti. Onko foorumitoiminta jonkinlaisessa käännekohdassa? Joka tapauksessa osallistujien käyttäytyminen niin Kajaanissa kuin Tverissäkin osoittaa, että virallinen ohjelma ei nykymuotoisena pysty enää vastaamaan odotuksia. Miten uudistua? Siinäpä kysymys. (Heikki Rytkölä)

 

 

Dialogissa monikulttuurisuuden haasteet, opettajankoulutus ja koulu

Monikulttuurisuuden kohtaajat ja kulttuurien kohtauttajat elävät jatkuvan kasvun prosessissa. Siihen tarvitaan oppilaitosmuodosta huolimatta monikulttuurisuuspedagogiikkaa. Maahanmuuttajien oppimisympäristöt jatkuvasti suorastaan janoavat suomen kieltä helpottavia oppimismenetelmiä ja -tyylejä. Kulttuurien kohtautumiseen ja kohtauttamiseen tähtäävä maahanmuuttajien kouluttaminen edellyttää sekä toiminnallista, käytännöllistä, teoreettista, opiskeluorientoitunutta että tutkimuksellista ymmärrystä ja osaamista. Jokaisessa oppiaineessa tarvitaan kulttuuristen erojen ja yhtäläisyyksien havaitsemista, siihen voidaan mielestäni vastata ainoastaan kulttuurisesti sensitiivisellä pedagogiikalla.

Monien yliopistojen opettajankoulutus suuntautuu monikulttuurisuuspedagogiikan kehittämiseen. Sain kutsun panelistiksi Joensuun yliopistossa 22. lokakuuta järjestettyyn "Monikulttuurisuuden haasteet, opettajankoulutus ja koulu" -keskusteluun. Kohtasin toistasataapäisen opiskelijajoukon kuuntelijana ja kysymysten esittäjänä. Lisäksi keskustelukumppaneitani olivat FT Mirja-Tytti Talib, FM Leila Luukkainen ja FL Olga Davydova. Paneelikeskustelu antoi mahdollisuuden asettua vuorovaikutteiseen dialogiin monikulttuurisuuspedagogiikan pohtimisessa. Monet historian, suomen tai vieraiden kielten aineenopettajiksi opiskelevat olivat kiinnostuneita väitöstyössäni syntyneestä Kä-Ki-Ku-oppimistyylistä. Eräs kouluttaja kertoi, että väitöskirjani auttoi suuntautumaan monikulttuurisuusharjoitteluun. Sen antaman tuen turvin pelot ja häiritsevät ennakkokäsitykset hälvenivät. Kerroin paneelissa rakentamastani Kä-Ki-Ku-oppimistyylistä. (Lappalainen 2005).

Mitä Kä-Ki-Ku-oppimistyyli on?
Käsityön, kielen ja kulttuurin oppimisen yhdistäminen tarkoittaa sitä, että käsityöoppimisen prosessiin sisällytetään kielen oppimista. Mielivaltaisuuden tai arvauksen sijaan Kä-Ki-Ku-oppimistyylin käyttäjät poimivat harkitun tietoisesti suomen kielen oppimista palvelevaa sanastoa, ääntämistä, ilmaisua ja kielen rakenteita. Samalla on käsityönopetuksessa tärkeää huolehtia vastuullisesti, että valmista käsityötä on mahdollista käyttää jossakin. Koulutus eroaa sekä tavanomaisesta käsityönoppimisympäristöstä että käsityön opettamisesta vieraalla kielellä. Nämä pelisäännöt ovat Kä-Ki-Ku-oppimistyylin omaksumisessa ja käytössä tärkeitä.

Kä-Ki-Ku-oppimistyyylin pohjana on etniseen kulttuuriorientaatioon kuuluva kulttuuritietoisuus käytössä olevasta kulttuuriperinnöstä. Sitä suodattavat arvot, normit ja asenteet, joista juontuvat mielikuvat ja skeemat. Kulttuuritietoisuus sisältää tietoisuuden muun muassa omasta kielestä ja sen oppimisesta. Lisäksi on tarpeen hyvä kulttuuritietoisuus historiasta, taiteesta, tavoista ja ihmiskädentöistä. Kulttuuritietoisuus ihmiskädentöistä/käsitöistä ts. artefakteista voi rakentua syvästi. Parhaimmillaan kulttuuritietoisuus voi edustaa laadukasta tietämystä ja tuntemusta käsityön materiaalien, muotojen, mallien, työtapojen, värien jne. käytöstä. Korostetusti on erittäin tärkeää, että opettaja tuntee hyvin oman kulttuurinsa pystyäkseen kohtaamaan ja kohtauttamaan erilaisista kielellisistä ja kansallisista taustoista tulevat maahanmuuttajat. Kä-Ki-Ku-oppimistyyli tukee maahanmuuttajien oppimista ja rakentaa silti monikulttuurista suomalaista yhteiskuntaa.

Kä-Ki-Ku-oppimistyyli sopii monien käsityötapojen opiskeluun, sille on käyttöä sekä kielenopiskelun alkeis- että jatkoryhmissä. Kä-Ki-Ku-oppimistyylin käytön tavoitteena on, että opiskelija oppii kielellistämään tekemisen opiskelua. Aloittelija voi substantiivien lisäksi yhdessä oppijaryhmän kanssa poimia kontekstikohtaisesti käsitteelliseltä tuntuvia sanoja, sanaluokkia ja -muotoja kuten verbejä, adjektiiveja ja adverbeja. Denotointi toimii hyvin poimittaessa yleismerkityksellisiä ts. suurifrekvensiivisiä sanoja. Sekä kielen että käsityön oppimisen - tulkinnan ja analysoinnin vaikeusastetta voidaan lisätä konnotoinnin avulla. Näin käsityöoppimisen analysointi sopii vasta-alkajien kielen oppimisen edistämisen lisäksi hyvinkin vaativaan kielen opiskeluun. Tarinoiden, kehyskertomusten ja muiden kuva-analyyttisten kirjoitusten tuottamisessa tai/ja kerronnassa voidaan edetä pitkälle. Kä-Ki-Ku-oppimistyylin käyttöä on hyödynnetty väitöstyön ilmestymisen jälkeen monissa oppilaitoksissa eri puolella Suomea. Väitöskirjastani on otettu kolme loppuunmyytyä painosta.

Koosteeksi: Ihmisten välinen vuorovaikutus tarkoittaa käsitysten vaihtoon tähtäävää inhimillistä toimintaa. Kahden tai useamman ihmisen keskustellessa kasvotusten voidaan kysyä, miten heidän keskinäinen kielensä, kulttuurinsa, toimintansa ja tietonsa voidaan yhteisen kielen puuttuessa jakaa ja ottaa tarkastelun kohteeksi. Tehtävänä on keskustelussa vastakkain asettuvien kaksien kasvojen näkemisen lisäksi havaita kasvojen väliin sijoittuva kuvio. Se mielletään psykologiassa maljakoksi. Kiintoisaa on nähdä samanaikaisesti kahdet kasvot, maljakko ja hahmottaa maljakon sisältö. Se on helppoa, jos keskustelijoilla on yhteinen kieli, jolla kommunikoida.

Entä voivatko kädet, käsityömateriaalit, työvälineet ja -tavat tulla kulttuurisesti sensitiivisen vuorovaikutuksen avuksi? Koska keskustelijoilta puuttuu yhteinen kieli, kulttuuritietoisuuden ilmaiseminen kielestä, yhteiskunnasta, vuorovaikutuksesta, tarkoituksesta, tavoitteista ja muusta kulttuuriperinnöstä on vaikeaa. Mahdottomuuden sijaan se rakentuu maahanmuuttajapedagogiikassa haasteelliseksi dialogiksi. Opettajan pääomaan kuuluu kulttuuritietoisuus käytössä olevasta omasta kulttuuriperinnöstään. Vastaavasti maahanmuuttaja säilyttää oman kulttuuriperintönsä.

Pidän tärkeänä, että opettaja tuntee hyvin etnisenä kulttuuriorientaationa ilmenevän oman kulttuurinsa. Pohjan luominen kulttuurien kohtauttamiseen ja asettamiseen keskinäiseen dialogiin on tärkeää. Se korostuu, koska käsitykset erilaisuuksista ja samanlaisuuksista puhuttavat monikulttuurisissa konteksteissa. Ne pitävät yllä loputonta keskustelua, joihin voidaan monikulttuurisuuspedagogiikassa vastata etniseen kulttuuriorientaatioon sisältyvällä kulttuurisesti sensitiivisellä otteella. Erilaisuudessa voi olla samaa ja samanlaisuudessa erilaisuutta. Tärkeiden kommunikaatiota palvelevien yhtymäkohtien havaitseminen ilmaisee sensitiivisyyttä.

Kasvotusten keskustelun riittämättömyys tarvitsee tuekseen kättä pidempää. Kielen oppimisen helpottamisesta kiinnostunut käsityönopettaja ottaa kädet, käsityömateriaalit, työvälineet ja -tavat kulttuurisesti sensitiivisen vuorovaikutuksen avuksi. Automaation sijaan yhteinen kulttuuritietoisuus oppimisen sisältöalueista ilmenee yleismerkityksinä denotaatioina ja erityismerkityksisinä konnotaatioina. Niistä rakentuvat kulttuurisesti sensitiiviset yhtymäkohdat ts. analogiat ja assosiaatiot. Siinä vaikuttaa toiminnan kokonaisvaltaisuus, tiedollinen, toiminnallinen ja yhteiskunnallinen kulttuurien kohtauttamisen näkökulma.

Kulttuurisesti sensitiivinen monikulttuurisuuspedagogiikka sisältää kulttuurin, tiedon, toiminnan, kokemusten, elämäkerrallisuuden, kulttuurien kohtauttamiseen vaikuttavien havaintojen tekemisen herkkyyden. Myös käsitys yhteiskunnallisista ilmiöistä, kuten maahanmuuttajapolitiikan muodostamasta kokonaisuudesta ja monitieteisen taustan luomisesta tarvitaan. Kädet, käsityömateriaalit, työvälineet ja -tavat kulttuurisesti sensitiiviseen vuorovaikutukseen avuksi saanut maahanmuuttaja voi jatkaa tyytyväisenä kielen ja kulttuurin oppimista. Käsityön, kielen ja kulttuurin oppimisen yhdistymisen onnistuessa maahanmuuttaja oppii omassa asioinnissaan käyttämään ansiokkaasti suomen kieltä. Hän voi ennen pitkää huudahtaa varttuneiden ihmisten käyttämän sananparren tavoin, että kielihän se maan leikkaa! (Eeva-Maija Lappalainen.)

 

 

European Master in Art, Culture and International Management -maisteriohjelman valmistelu alkoi

EU on hyväksynyt seitsemän eurooppalaisen media- ja kauppatieteen yliopiston maisteriohjelma hankkeen – European Master in Art Culture and International Management Programme. Ohjelma on rahoitettu Erasmus Mundus -ohjelmasta. Ohjelman valmistelutapaaminen – Kick-off-seminaari pidettiin Lapin yliopistossa 3.–4.12.2008.  Hankkeessa on mukana seitsemän yliopistoa kuudesta EU-maasta. Osapuolia ovat Universidade Nova de Lisboa, Portugal, Haute École ICHEC – ISC Saint Louis, Belgia, Université de Metz Ranska, Academy of Fine Arts Katowice, Puola, ja Karol Adamiecki University of Economics in Katowice, Puola ja Lapin yliopisto.

 
Kick-off-seminaain puheenjohtajanina toimivat varadekaani
Seppo Ahon ja projektipäällikkö Lasse Lyytikäinen.

Hanketta koordinoi Lapin yliopisto, jonka vastuuhenkilöitä Kauppatieteiden ja matkailun tiedekunnassa ovat varadekaani, kehitysjohtaja Seppo Aho ja projektipäällikkö Lasse Lyytikäinen, joka työskentelee Lapin yliopiston edustajana Kajaanin yliopistokeskuksessa. Hankkeen idea on syntynyt Kajaanin opettajankoulutusyksikössä toteutetussa Kulttuuriteollisuuden maisteriohjelmassa – Lasse Lyytikäisen esityksen pohjalta. Hanketta on valmisteltu yhteisissä neuvotteluissa muun muassa Ateenassa, Brysselissä, Lissabonissa, Kajaanissa ja Rovaniemellä.

Kick-off-seminaarin puheenjohtajina toimivat Seppo Aho ja Lasse Lyytikäinen. Kaksipäiväisen tilaisuuden avasi Lapin yliopiston rehtori Mauri Ylä-Kotola. Hankkeen saamalla rahoituksella valmistetaan maisteriohjelma. Valmistelu kestää kaksi vuotta. Valmisteluvastuu jaettiin seminaarissa siten, että kukin yliopisto valmistelee hanketta varten yhden "wordpackagen", mutta koordinoiva Lapin yliopisto kuitenkin yhteensä kolme.

Katowicen Kuvataidekorkeakoulun rehtori, professori Marian Oslislo (vas.), Metzin yliopiston
projektipäällikkö André Mayer ja professori Eric Pedon ja Ateenan yliopiston professori
Michael Meimaris innostuivat jammailemaan työseminaarin tauolla.

Maisteriohjelmaan otettavat kunkin maan opiskelijat suorittaisivat moduuleja oman maansa lisäksi vähintään kahdessa muussa maassa. Yhtenä painoalana on nähty eurooppalaisen kulttuuriperinnön tuotteistamiseen tähtäävä koulutus. Tällaisesta kulttuuriperinnön tuotteistamisesta hyvänä esimerkkinä ovat esimerkiksi Kreikan valtava taiteen ja kulttuurin perintö, joka on vaikuttanut koko Euroopan kulttuurin kehittymiseen olennaisella tavalla. Toisena esimerkkinä mainittiin kalevalainen perintö, jota etenkin ulkomailla on hyödynnetty paljon.

Kansainvälinen tapaaminen päättyi juhlaillallisiin.

Tutkinnon perusopinnot suoritetaan kunkin maan omassa yliopistossa jo toimivissa maisteriohjelmissa. Koulutuksen kokonaislaajuus on 120 opintopistettä, josta kansallinen osuus on 60 opintopistettä ja kansainvälinen eurooppalainen osuus 60 opintopistettä. Kunkin maan yliopisto suunnittelee 2–3 moduulia, jota tarjotaan omille ja muiden maiden yliopistojen opiskelijoille. Kansainvälisen tutkinto-osion opiskelijat kiertävät opiskelemassa vähintään kahdessa maassa, jotta kansainvälisyyskoulutus voi aidosti toteutua.

Rehtori Mauri Ylä-Kotolalla ja professori Michael Meimariksella oli hauskaa,
kun raskas seminaari oli saatu päätökseen.

Koulutussisällöissä pyritään yhdistämään taiteen, kulttuurin, johtamisen (management) ja liiketoiminnan opinnot sekä kansainvälisyysopinnot. Koulutusmoduulien englanninkielisiä nimikkeitä voivat olla esimerkiksi cultural industry, international management, finance and marketing, history of modern art and culture, cultural heritage ja cultural tourism. Ohjelmasta valmistuu kansainvälisiä osaajia, jotka voivat olla näyttelykuraattoreita (curators), tuottajia (producers), managereita (managers), taiteellisia johtajia ja taidelaitosten johtajia (art directors), kulttuuriyrittäjiä (cultural entrepreneurs). (Juha Vartiainen)

 

 

Parasta ja vain parasta lapselle –  käsityöoppiminen muotoiluksi

Käsityön opetuksesta ja sen tilasta nyt ja tulevaisuudessa keskustellaan paljon. Yhtäältä pohditaan, mitä käsityössä tulisi opettaa, ja mitä käsityön sisältöjen tulisi olla, toisaalta aineelle asetetaan suuriakin vaatimuksia. Käsityönoppisisällöt siitä, mitä käsityöllä opitaan ja voitaisiin oppia edellyttävät entistä parempaa määrittelyä päiväkodissa, peruskoulun alemmilla ja ylemmillä luokka-asteilla. On kysyttävä mikä on parasta lapselle, ja vain parasta lapselle! Ajattelen, että käsityöoppimisen konteksteissa sekä keskeneräinen että valmis käsityö kantavat sisällään symboleja, merkkejä ja jopa mystifioituneita merkityksiä. On suorastaan vahinko, kun ne liian usein jäävät tulkitsematta.

Miten autamme käsityöoppimisen tilan kohentumista, koulussa, yksityisesti, ja yleisesti ihmisten elämässä yhteiskunnassa yli oppilaitosrajojen. Valistuksen ajalta alkaen käsityöoppimista ja käsityön tekemistä on pidetty vastakohtana ja -painona teoreettiselle oppimiselle. Käsityöoppimiselta on silti puuttunut tai siinä on torjuttu tulkinta ja analyysi; negaatioita on kuitenkin asetettu. Näin ilmiöt ovat luoneet vastakohtansa ja vastakulttuuri on teilannut valtakulttuurin. Perinteikkyyden, modernin ja postmodernin aallot vaihtelevat ja vuorottelevat. Ilmiö välittyy käsityöoppimisen käytännöissä ja näkyy myös keskusteluissa, kun jopa käsityöoppimista tuntevatkin asettavat käsityön vastapooliksi teorian. Onko koulukäsityöoppimisessa opettaja asetuttu liian helposti tilausompelijan, -kutojan tai muun käsityöntekijän rooliin?

Muistetaanko myös oppimisessa konteksteista huolimatta erottaa toisistaan mekaaninen ja merkityksellinen käsityöoppiminen? Mihin on jäänyt laatuerojen määrittely, erittely, erottelu, analyysi ja tulkinta? Voidaanko koulussa hyödyntää käsityöoppimista yhteistoiminnallisesti, kun peruskoulusta ammattioppilaitoksiin käsityön opetuksen konteksteissa on vuosikymmeniä taisteltu olemassaolon oikeutuksesta? Käsityöoppimisen ammattilaiset ovat asiantuntijoita. He pystyvät oman taitotietonsa perusteella määrittelemään esimerkiksi, mistä lähtöisin otettua ajattelua tai tyyliä kuhunkin käsityöhön on mahdollisesti lainattu ja käytetty.

Monissa käsityöoppimisen konteksteissa alan ammattilaiset havaitsevat myös, miten tehtävästä työstä prosessina ja produktina välittyvät entistä paremmin käsityöoppimisen laatuosaamista palvelevat seikat. Siksi valotan asiaa kysymällä, miten käsityöpedagogiikassa voidaan ottaa huomioon kuva-analyysien antamat mahdollisuudet? On tärkeää pohtia ilmiöiden ja asioiden välisiä suhteita käsityöoppimisen osana. Valitettavasti puolustus- ts. defenssimekanismien käyttö välittyy monien oppilaiden ja opettajien välisistä dialogeista käsityöoppimisessa. Näin ollen opiskelija saattaa paeta tilannetta, sanomalla, kun mä halusin tällaisen ja tällaisen. Siksi analyysi- ja tulkintamenetelmien sisällyttäminen osaksi käsityöoppimista on tärkeää ja palkitsevaa. Se ilmentää käsityöoppimista yleismerkityksinä ts. denotaatioina, erityismerkityksinä ts. konnotaatioina ja muiden kuva-analyysitapojen käytön tuloksena syntyvinä semioottisina viesteinä.

Huovutetut lumihiutaleet leijuvat pellavalangassa. Villahahtuva ja pellava ilmaisevat tässä tapauksessa lumisadetta. Ne ilmaisevat parasta lapselle, ja vain parasta lapselle -ajattelua. Lumisateen tunnelma välittyy kuvasta, mutta se voidaan nähdä aidosti ilmissä. Tulkinnat voivat jatkua päiväkodissa ja luokkahuoneessa. Niihin löytyy esimerkiksi Internetistä runo "Lumikeijut" (http://www.lumikeijut Johanna Hakalahti)

Lumikeijut
”Pehmeästi untuvaiset lumikeijut karkeloi.
Pehmeästi, hiljaisesti lumen triangeli soi.
Unessa on lumikeiju kultahiuksinen.
Hiljaa maahan keiju leijuu hieman hymyillen.” 

Hiljaa maahan keiju leijuu hieman hymyillen." Monet runot, tarinat, lorut, kertomukset ja sadut toimivat alkusysäyksen antajana käsityöoppimisen tulkinnalle. Ne toimivat myös valmiin työn analysoinnissa. Sanataideteokset aktivoivat myös käsityöoppimisen uudenlaiseen arviointiin. Pellavalankaan kiinnittyneet huovutetut villaiset lumihiutaleet ilmaisevat käsityöoppimisessa harkittua ja tarkoituksenmukaista materiaalin käyttöä. Se on parasta lapselle. Siksi on tärkeää, että selkeästi, pelkistetysti, aidosti, kauniisti, ekologisesti ja eloisan visuaalisesti toteutettu veistoksellisuus saa elinvoiman, kun käsityöoppiminen muuttuu muotoiluksi. (Eeva-Maija Lappalainen)

 

 

YLE:n päätuottaja Hannu Kahakorpi opetti elokuvaa Ristijärvellä

Yleisradion päätuottaja Hannu Kahakorpi koulutti Taiteen ja kulttuurin senioriakatemian opiskelijoita Audiovisuaalisen mediakulttuurin kurssilla elokuvan tekemiseen Ristijärven Virtaalassa 25.–28.10.2005. Muina kouluttajina toimivat Kajaanin yliopistokeskuksen projektipäällikkö Lasse Lyytikäinen ja Ristijärven studiokoulun projektipäällikkönä toiminut Teemu Ojalehto. Kurssi on osa TE-keskuksen rahoittamaa Senioriakatemian työllisyyttä edistävää hanketta. Koulutuksen aloitti 10 innokasta opiskelijaa.

Kurssin oppimateriaalina käytettiin Lyytikäisen valitsemia Taideteollisen korkeakoulun elokuvaopiskelijoiden harjoitustöitä viideltä vuosikymmeneltä – 1960-luvulla aina 2000 luvulle, Kahakorven tuottamaa Kotikatu-televisiosarjaa sekä Ojalehdon studiokoulun ja senioriakatemian oppilastöitä.

Hannu Kahakorpi johti elokuvakurssia yhdessä Teemu Ojalehdon,
projektisihteeri Seija Pyykkösen ja Lasse Lyytikäisen kanssa.
Kuvassa Hannu Kahakorpi ja kurssilaiset Saukkovaaralla.

Hannu Kahakorpi esitteli elokuvan valmistusprosessia käyttäen hyväksi Taideteollisen korkeakoulun virtuaalista Elokuvantaju-oppimateriaalia taustoittaen aineistoa myös omien tuotantojensa käytännöllisillä kokemuksilla. Käsitellyiksi tulivat yleiskuvauksina mm. elokuvakulttuuri, elokuvantuotanto ja ohjaus, käsikirjoitus, kuva ja kuvaus, ääni ja äänitys, lavastus, jälkituotanto ja levitys.

Sen jälkeen syvennyttiin perusteellisemmin käsikirjoituksen tekemisen eri vaiheisiin.  Kurssilaiset jaettiin kahteen ryhmään, jotka ideoivat yhteistä käsittelyä varten omat käsikirjoitusluonnoksensa. Viimeisenä koulutuspäivänä käsikirjoitusideoita vedettiin yhteen ja päädyttiin valmistamaan ennen seuraavaa marraskuuta pidettävää jaksoa yksi yhteinen käsikirjoitus, jonka lähtökohtana on ongelmallinen Ristijärven ja Kainuun terveyspalvelujen organisointi maakunnallisella tasolla, jossa yhteydessä potilaita kierrätetään eri kunnissa, sekä palvelujen ulkoistaminen. Marraskuun jakson jälkeen pidetään vielä kolmas jakso marras-joulukuun vaiheessa, jolloin kurssin harjoituselokuva on suunnitelmien mukaan valmis.

 

 

Second time in Finland – more experiences 

Sziasztok, Bathó Gábor vagyok, egy Erasmus cserediák Magyarországról. Két hete érkeztem Finnországba, hogy négy hónapot töltsek el az itteni testvéregyetemünkön.

Nem ez az első alkalom, hogy Finnországba látogatok, hiszen már kétszer sikerült eljutnom ide, igaz csak rövidebb időre.

Most viszont komoly megmérettetés elé kerülök, hiszen egyedül kell boldogulnom egy idegen országban. Az első akadályokat sikerrel vettem, hiszen eljutottam Kajaaniig, ami természetesen nem volt nehéz, eltekintve attól, hogy a katonai sorozás napját sikerült kifognom, így a segítőm ( Sanni Lappalainen ) igen nagy bajban volt, hogy kiválasszon engem a sokaságból. De végül sikerült, és nem soroztak be engem is a többiekkel.
Az azóta csak a tanulmányok megkezdésével töltöttem az időmet, és a könyvtárakon és a múzeumon kívül nem sikerült még eljutnom máshova. Ez majd a következő hónapok feladata lesz.

Az első lépések viszont már megtörténtek, hogy ne csak tanulással töltsem az időmet, hiszen szauna és Kutyaszános túra is szerepel a programban, de már rénszarvaslesre is kaptam ígéretet. Remélem, hogy a legközelebbi írásomban már nem a várakozásaimról, hanem az élményeimről tudok majd beszámolni. (Bathó Gábor) 

Hi, my name is Gábor Bathó, I’m an Erasmus exchange student from Hungary. I have been here in Finland for two weeks, and I’m going to four months here at our twin-university.

This is not my first time in Finland. I have been here two times, but only a few days long.

But now I have to face a more serious challenge, since I have to get along alone in a foreign country. I got through the first difficulties, because I got to Kajaani, but of course it was not tough task apart from one thing. I arrived at the day of the conscription, so my helper ( Sanni Lappalainen ) was in trouble to choose me from the crowd. But I was lucky, and I wasn’t conscripted. From that time I spent my time with starting my studies here, and I couldn’t go anywhere apart from the libraries and the museum. So those will be the objects of the following months.

Of course the first steps were done in order not to spend my whole time with studying, since there will be sauna and husky safary organized, and I have a promise about a raindeer watching tour too. I hope that in my next writing I can report not only my expectations, but my experiences too. (Gábor Bathó)

 

 

Nettiradio ”Mehiläinen” suunnitteilla

Elias Lönnrot -seuran hallinnoima ja Kajaanin yliopistokeskuksen tiloissa toteutettava Kainuun kulttuurituotannon kehittämishanke valmistelee nettiradio ”Mehiläistä”. Nimeä on ehdottanut Lapin yliopiston dosentti Ilkka Huovio, joka toimii kehittämishankkeessa asiantuntijana. Mehiläinen oli aikaan myös Elias Lönnrotin perustaman aikakauslehden nimi. Lönnrot-seuran hallitus ottikin nimen vastaan mielihyvällä käsitellessään kulttuurihanketta kokouksessaan 21.1.2008.

Radio Kajauksen toimituspäällikkö Pekka Riihonen (vas.) ja
dosentti Ilkka Huovio ovat keskustelleet mm. ”Lauantaiseuran”
kulttuuripitoisen keskusteluohjelman radioinnista yhteistyössä.

Yhteistyöosapuolia Kainuussa olisivat mm. Kajaanin yliopistokeskus, Ristijärven  monimediayhdistys NAPA ry ja mahdollisimman monipuolisesti kainuulaiset kulttuuritoimijat. Tavoitteena on taidetta, kulttuuria ja tiedettä popularisoiva, jossa myös kokeellisilla ryhmillä olisi mahdollisuus esiintyä.

Projektin johtaja Lasse Lyytikäinen ja suunnittelija Teemu
Ojalehto valmistelevat kulttuuriradio ”Mehiläisen” perustamista.

Radion toiminta-alueena olisi Kainuun lisäksi ainakin Koillismaa, Ylä-Savo ja Vienan-Karjala. Helmi-maaliskuun vaiheessa kulttuurihankkeen edustajat ovat suunnitelleet vierailua Petroskoihin, jossa on tarkoitus neuvotella yhteistyöstä paitsi nettiradiosta, laajemminkin kulttuuriyhteistyöstä ja -vaihdosta. Vierailukohteita ovat mm. Petroskoin yliopisto, Petroskoin kansallinen teatteri, sanomalehti Karjala, jotka molemmat ovat suomenkielisiä, taidemuseo ja eräät muut kulttuurikohteet. Järjestelyt ja yhteydet hoitaa Petroskoin yliopiston suomen kielen lehtori Marianne Nissinen.

Elias Lönnrot -seuran hallitus käsitteli Kulttuurituotannon kehittämishanketta
kokouksessaan 21.1.2008. Kuvassa vasemmalta lukien taloudenhoitaja Raili Suortti,
jäsen, toimialajohtaja Tuomo Tahvanainen ja puheenjohtaja Lasse Lyytikäinen.

Kaukametsässä 18.–19.9.2006 pidetyssä Suomalais-venäläisessä kulttuurifoorumissa Karjalan kulttuuriministerin erityisavustaja Natalia Rekunova esitti kutsun tulla vierailemaan Petroskoissa kulttuurivaihdon merkeissä. Hän ehdotti mm., että Petroskoin kansallisen teatterin tuottama Kalevala-rock-ooppera voitaisiin esittää Kainuussa.

Karjalan kulttuuriministerin erityisavustaja Elias Lönnrot -seuran edustajat
neuvottelivat kulttuurivaihdosta Karjalan kulttuuriministerin erityisavustajan
Natalia Rekunovan kanssa Suomalais-venäläisessä kulttuurifoorumissa
syyskuussa 2006. Kuvassa mukana Lönnrot-seuran puheenjohtaja Lasse
Lyytikäinen ja kunniapuheenjohtaja Tuulikki Yli-Lonttinen.

Ajatusta kainuulaisesta kulttuuriradiosta on kehitelty myös yhteistyössä Radio Kajauksen kanssa. Ohjelmaehdotuksia ovat olleet mm. kuukausittaisen ”Lauantaiseuran” tunnin mittaisen keskusteluohjelman radiointi Elias Lönnrot -keskuksesta Kajaanin Raatihuoneelta sekä joka toinen viikko esitelmä kulttuuritutkimuksen tai -tuotannon aloilta. Luennoitsijaehdokkaita kartoitettaessa on tullut esiin lukuisia nimiä, mm. tutkija, FT Heikki Rytkölä, dosentti, KT Reijo Heikkinen, Pro Kuhmon toiminnanjohtaja Tuula Karjalainen jne. (Lasse Lyytikäinen)

 

 

SkilLabin kotisivut siirtyivät uudelle aikakaudelle

Uusilta kotisivuilta saat yksityiskohtaista tietoa psykologian tutkimusyksikössä käynnissä olevista tutkimuksista, teoreettisesta taustasta, tutkimuslaitteistoista ja julkaisuista. (Veli-Matti Nurkkala)

www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/is-center/index.htm 

 

 

Laboratorioinsinöörin määräaikainen virkasuhde haettavana

Jyväskylän yliopistossa on haettavana liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnassa laboratorioinsinöörin määräaikainen virkasuhde ajaksi 1.3.2008–31.10.2010 liikuntateknologian maisteri- ja tohtorikoulutushankkeessa Vuokatissa. Täydellinen hakuilmoitus on nähtävänä yliopiston www-sivulla www.jyu.fi ja virkasuhteen täyttösuunnitelma tiedekunnan www-sivulla www.jyu.fi/sport/tiedekunta/haettavana/ sekä tilattavissa maksutta yliopiston kirjaamosta puh. (014) 260 1024. Tiedustelut: professori Vesa Linnamo, puh. (014) 260 3162, vesa.linnamo(at)sport.jyu.fi tai professori Janne Avela, puh. (014) 260 3164. Hakemukset osoitetaan Jyväskylän yliopistolle ja toimitetaan yliopiston kirjaamoon, Seminaarinkatu 15 tai postitse PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto. Hakuaika päättyy 1.2.2008 kello 16.15. Hakemuksia ei palauteta. (PDF)

 

 

 

"Jos ei Paavoa palella ja Kynttelinä kylmää, ei ole kelpoa kesästä!"

Kampuslehden toimitus toivoo lukijoilleen liukasta laskiaista!

Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) helmikuun 2008 numeroon 25.2. mennessä mieluiten sähköisesti osoitteeseen  kampuslehti(at)oulu.fi.