O P I S K E L I J A N U M E R O
TAMMIKUU 2002

---

Rippeitä Rokualta - KOKY vuonna 2007

Mitä on KOKY eli Kajaanin opettajankoulutusyksikkö viiden vuoden kuluttua, kun me nykyiset luokanopettajiksi ja varhaiskasvattajiksi opiskelevat olemme kuka missäkin omaa ja uuden sukupolven tulevaisuutta rakentamassa? Mikä taas on satayksivuotiaan yksikkömme maineikkaan historian vaikutus sen nykytilaan? Lisäksi, millaisena KOKY:n näkevät sen entiset, nykyiset ja tulevat opiskelijat, opettajat ja muu henkilökunta sekä ympäröivä yhteiskunta? Muun muassa tällaisia kysymyksiä kokoonnuimme pohtimaan KOKY:n tulevaisuusseminaariin, joka pidettiin 15. - 16.1.2002 Rokuan kuntokeskuksessa. Seminaariin oli kutsuttu yksikköneuvoston varsinaiset ja varajäsenet, Normaalikoulun edustajia sekä asioiden esittelijät eri toimialoilta. Työskentelyn ohjaajina ja kouluttajina toimivat Mailis Aaltonen ja Martti Hyry Oulun yliopistosta.

KOKY on kaupallisin termein nimitettynä asiakasorganisaatio, jolla on - tai ainakin tulisi olla - tietty perustehtävä, opettajankoulutus. Organisaation asiakkaita olemme me opiskelijat. Äkkiseltään tuollainen nimittely kuulostaa hiukan vieraalta, näinkin humanistisinhimillisissä olosuhteissa kuin Kajaanin kampuksella. Joka tapauksessa nykyisillään KOKY on paljon muutakin kuin opettajankoulutusta. Rokuan keskusteluissa esiin nousseita, välillä luonnontieteellisiäkin termejä lainaten seminaari-emomme on kasvattanut itselleen poikasia, joista osa haluaisi ehkä jo itsenäistyä ja kokeilla omia siipiään. Kyse onkin vain siitä, malttaako perinteikkään ja selväpiirteisen historian omaava KOKY irrottautua "rönsyistään". Toisaalta iscenterit ja lönnrotinstituutit sekä erinäiset suuremman ja pienemmän luokan projektit suuntaan (esim. liikunta- ja terveyskasvatuksen projekti) jos toiseen (mahdollisesti venäjän kielen ja kulttuurin opinto-oikeudet) tuovat yksiköllemme näkyvyyttä, houkuttelevat uusia opiskelijoita ja tuottavat näin ollen tutkintoja ja niiden mukana rahaa (= mahdollisuuden toteuttaa perustehtävää jatkossakin).

Tarkasteltaessa KOKY:n kehittämistä organisaationa havaittiin monia pieniä ja suuria asioita, joihin tulisi tarttua jo lähitulevaisuudessa. Organisaation yleisten rakenteiden, työnjaon ja päätöksenteon selkiyttäminen ovat haasteita, joihin tulisi vastata pikimmiten. Tähän liittyy myös yksikön sisäisen ja ulkoisen viestinnän kehittäminen, niin, että kaikki tietävät "missä mennään". Integroidun opetuksen kokeilujen yhteen saattamisesta ja tulosohjausta vastaavan kehysbudjetin käyttöönotosta myös keskusteltiin. Yksikön opettajia patisteltiin kirjoittamaan (ei tosin yhtä yksimielisesti kuin minua ainoana paikalla olleena "asiakkaana" tämän jutun kirjoittamiseen;) näkyvyyden lisäämiseksi vähintään yhden lehtiartikkelin vuodessa alan lehteen. Suunniteltiin alustavasti myös koko yksikön henkilökunnan vierailua johonkin yritykseen tai yhteistyökumppaniin. Lisäksi useassa puheenvuorossa peräänkuulutettiin kehityskeskusteluiden käyntiin saattamista henkilöstölle.

Mielestäni tärkein operatiivinen toimi KOKY-organisaation kehittämisessä olisi kuitenkin hiukan hilpeyttäkin herättänyt ehdotus mielikuvituksen käytön lisäämisestä tilanteessa kuin tilanteessa. Ovatko mielikuvituksen puutteesta johtuvia kaikki ne epäkohdat, joita opiskelijat koulutuksessaan tai henkilökunta työssään havaitsevat? Jos ovat, niin luulisi asian korjaantuvan suhteellisen helposti: valitaan jatko-opiskelijoiksi ja nimitetään KOKY:n avoinna oleviin virkoihin entistä mielikuvituksellisimpia henkilöitä. Voisihan ajatella niinkin, että vuoden 2007 opinto-oppaassa lukee kohdassa Pakolliset orientoivat opinnot "Y38049 Orientoituminen mielikuvitukselliseen yliopisto-opiskeluun". Mielikuvituksellisen kurssin mielikuvituksellisena vastuuopettajana voisi toimia joku mielikuvituksellisen tieteenalan mielikuvituksellinen professori... (MN)

 

 

Harjoittelujärjestelmä opiskelijan silmin

Mitä uusi harjoittelujärjestelmä tarkoittaa opiskelijan näkökulmasta? Kysymykseen on vaikea vastata, koska ainoastaan infotilasuuden pohjalta on vaikea lähteä arvioimaan todellisuudessa tapahtuvaa toimintaa ja mahdollisia muutoksia vanhaan järjestelmään.

Koska toiminnassa on mukana niin ensimmäistä kuin viimeistä harjoitteluaan suorittavia opiskelijoita, ovat odotukset myös hyvin erilaisia. Vanhempia tieteenharjoittajia pelästytti ensiksi uuden järjestelmän tuomat mahdolliset lisätyöt opetustyön ohella, kun taas uusille opiskelijoille kaikki on uutta ja sitä myöden myös kiinnostavaa, sillä vertauspohjaa ei aikaisemmista harjoitteluista ole.

Erityisesti uusille opiskelijoille kynnys ottaa yhteyttä ja keskustella opetuksesta madaltuu, sillä on varmasti helpompaa opintien alkupuolella ottaa hihasta kiinni opiskelijakollegaa kuin vastaavaa luokanopettajaa tai ainedidaktikkoa. Kuilu opiskelijan ja opettajan välillä madaltuu, sillä vanhempi tieteenharjoittaja voi toimia tukena ja ohjaajana uuden opiskelijan ja opettajan välillä. Opiskelijoilta saa usein miten opiskeluun ja käytännön toimintamalleihin tukea ja opastusta helpommin kuin opettajilta.

Tulevaisuuden koulua kuvaa yhä enemmän tiimityöskentely. Opettaja ei ole enää yksin luokassaan, vaan yhä useammin ympärille muodostuu tiimi, joka vastaa opetuksesta. Muodostuneella tiimillä on yhteinen vastuu oppilaan oppimisesta, enää vastuuta ei kanna yksittäinen opettaja. Järjestelmällä voidaan varmasti kannustaa jo opiskeluvaiheessa tulevia opettajia hakemaan tietoa ja apua opetukseensa muilta tahoilta. Taustapeikkona piilee järjestelmän ja todellisuuden välinen kuilu. Harjoittelussa toimimme yhteistoiminnallisena tiiminä, joka kehittää ja suunnittelee yhdessä luokan opetusta ja samalla tiimi tukee yksittäistä opiskelijaa omassa toiminnassaan. Kuitenkin tällaisen tiimin muodostaminen käytännön työelämässä on kiinni myös muista kuin ainoastaan uudesta ja innostuneesta opettajasta. Tuleeko käymään niin, että me tulemme jäämään yksin tiimiajattelumme kanssa, kun astumme työelämään?

Kajaanin Normaalikoulussa kokeillaan uudenlaista tiimiharjoittelua, jossa päättöharjoittelijat toimivat
ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden harjoittelun tutoreina. Tuomas Pimiä I vsk, Mikko  Reitti V vsk,
Janina Dahlstöm I vsk ja Maria Isometsä IV vsk odottavat uudenlaista kokemusta.

Toisena peikkona on oppiaineiden asema. Uusi järjestelmä tuntuu nyt ainakin aluksi paperilla ja infossa kuultuna hyvin suunnitellulta ja analysoidulta, mutta onko se liian byrokraattinen? Opiskelijoilta vaaditaan osallistumista istuntoihin, tuntien seuraamista, koulun muuhun toimintaa osallistumista sekä itse opetuksen toteuttamista. Vähättelemättä yhtään muita tärkeitä opettajan työn osa-alueita, tärkeätä on kuitenkin ainedidaktinen aineenhallinta sekä itse opetustyö. Nyt yksittäisen oppiaineen osuus on suhteellisen vähäinen. Myös tuntien jakautuminen suhteellisen pitkälle ajalle saattaa hajaannuttaa opetuskokonaisuuksia, ehkä siinä mielessä vanha vastuuviikkomalli oli toimivampi. Onhan meillä opiskelijoina kuitenkin mahdollisuus itse vaikuttaa opetustyön intensiivisyyteen.

Tutorointi on myös uusi ja mielipiteitä jakava asia. Alkuhämmennyksen jälkeen tilanne tuntuu hieman oudolta. Täysin selväksi ei ole vielä käynyt mitä ohjaavalta tutorilta odotetaan ja mikä on hänen roolinsa harjoittelun ohjaajana sekä miten aloittavia opiskelijoita voi hyödyntää omassa päättöharjoittelussaan. Luultavaa on kuitenkin, että tutoreiden rooli ja tehtävät tulevat selkiytymään harjoittelun aikana. Erityistä etua tutoroinnista on varmasti aloitteleville opiskelijoille. He tutustuvat Normaalikoulun käytännön toimintamalleihin, tutustuvat opettajiin ja oppilaisiin sekä saavat ohjausta tuntisuunnitelmien, jaksosuunnitelmien sekä käytännön toimien työstämisessä.

Edessä on kuitenkin jotain täysin uutta. Sitä ei tule kiitellä taivaisiin tai vastaavasti kritisoida suohon, vaan tulee asianmukaisesti tarkastella järjestelmän toimivuutta itse käytännössä. Tuleva näyttää miten opetusharjoittelun uudistuksessa on onnistuttu ja miten se tukee tulevaa työtämme opettajina.(JD, TP, MI, MR)

 

 

Opiskelukokemuksia ensimmäisestä lukukaudesta Kajaanin opettajankoulutusyksikössä

Ensimmäinen lukukausi Kajaanin opettajankoulutusyksikössä on takanapäin ja nyt on hyvä aika katsoa taaksepäin ja pohtia, mitä siitä ajasta jäi käteen.

Kuulun niihin opiskelijoihin, jotka eivät ole kotoisin Kajaanista, joten kaupunki oli ensimmäinen, joka vaati totuttelemista. Etelä-Suomesta tulleena minulla oli luonnollisesti pieniä ennakkoluuloja Kainuun seutua kohtaan, lähinnä tuttujen ja ystävien leikkisän naljailun johdosta. Syksyn mittaan Kajaani tuli kuitenkin suhteellisen tutuksi ja huomasin ilokseni, että tämähän on ihan kelvollinen opiskelukaupunki.

Kajaanin OKY on tunnetusti erittäin vertailukelpoinen muiden maan opettankoulutusyksiköiden kanssa. Yksi tärkeä syy, miksi valitsin Kajaanin ykkövaihtoehdokseni olikin se etu, että täällä voi kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon lisäksi lukea myös maisterin tutkinnon. Myös oppiaineiden runsaus ja kurssien laajuus olivat positiivisia yllätyksiä. Välillä jopa tuntuu, että enemmänkin kursseja ottaisi mielellään, mutta aika ei riitä.

Kokemuksia edellinen syksy toi mukanaan enemmän kuin odotin ja sopeutuminen yliopisto-opiskeluun suoraan lukiosta tulleena oli huomattavasti kivuttomampaa kuin mitä aikaisemmin pelkäsin.

Ainoana haittapuolena pidän pitkää välimatkaa kotikaupunkiin. Tarve nähdä ystäviä, tuttavia ja perhettä on kova, mutta matkustaminen on aikaavievää ja opiskelijalle hieman liian kallista. (MH)

 

 

Ensimmäinen opiskelusyksyni

Elokuun 27. päivä aloitin opiskeluni uudessa paikassa, Kajaanin opettajankoulutusyksikössä. Vatsassa oli perhosten tuntua, kuten aina uudessa tilanteessa. Ensimmäinen viikko kului nopeasti uusiin ystäviin sekä tietysti itse kouluun tutustuessa. Opiskelumotivaationi oli kuitenkin alhaalla, sillä olin jo aiemmin kesällä kokenut muutaman karvaan pettymyksen opiskelijavalintojen suhteen. Muistan ajatelleeni, että olin kuitenkin yksi onnekkaista, joilla edes oli opiskelupaikka.

Viime syksy tuntui ainakin omasta mielestäni helpolta (vähän liiankin), sillä olin odottanut rajumpaa aloitusta. Toisaalta on kuitenkin hyvä, ettei opiskelijalle heti ensimmäisenä syksynä aseteta liian kovia paineita menestymisen suhteen, kuten eräälle ystävälleni, joka aloitti opiskelunsa tänä syksynä Rauman Okl:ssa. Syksyni meni velttoillessa ja edelleen motivaationi kaipasi kipeästi tulta alleen.

Se, että päädyin opiskelemaan juuri Kajaaniin, ei ollut päällimmäinen tarkoitukseni. Mieleni halajaa edelleen joko Ouluun tai Jyväskylään, ihan perhesyidenkin vuoksi. Opiskelijakaupunkina Kajaani ei kuulostanut kovinkaan houkuttelevalta. Ensinnäkin Kajaaniin on huonot kulkuyhteydet ja sijainti on syrjäinen

Yhden lukukauden opiskelleena minun on vaikea kuvailla sitä, mitä opiskelu on minulle antanut. Syksyllä ei vielä juuri ehtinyt saada kuvaa siitä, millaista opettajan työ on. Varsinkin ne opiskelijat, jotka eivät ole toimineet kouluavustajina tai sijaisina, voivat olla pihalla kaikesta. Tosin en usko että heti alkuvaiheessa olisi tarkoituskaan paahtaa täysillä, ja etenkin harjoittelujen siirtäminen kevääseen entisen syksyn sijaan on hienoa. Toivon, että opiskelut sujuvat täällä Kajaanissa tästä eteenpäin paremmin, vaikka tulevaisuudessa ehkä vaihdankin opiskelupaikkakuntaani. (JH)

 

 

Pedagoginen kielioppi - mitä se on?

Jos lähtisin suomentamaan suoraan käsitettä pedagoginen kielioppi, herättäisi se minussa mielleyhtymän kasvatukselliseen ja opetukselliseen kielioppiin. Sehän ei kerro vielä yhtikäs mitään, joten tartuin toimeen ja tutustuin aiheeseen tarkemmin Timo Sorjasen kirjoittaman Suomen kieli -teoksen kautta. Toteutin oman opiskeluni ideaa: jos jotakin ei tiedä, siitä lähdetään ottamaan selvää joko yksin tai yhdessä.

Sorjanen (1998, 326) pitää mielekkäänä lähtökohtana pedagogisessa kieliopissa oppilaan kielellisiä intuitioita. keskusteluilla ja väittelyillä voidaan kehittää oppilaan luontaista kielitajua prototyyppisistä tapauksista kohti laajempia ja yleisempiä säännönmukaisuuksia. Päättelyin, vertailuin ja omasta kielestä tehdyin havainnoin saavutetut oivallukset ovat tärkeämpiä kuin säännöt, esimerkit sekä sääntöjen havainnollistaminen ja kuvittamiset.

Pedagoginen kielioppi ei mielestäni pyri murtamaan pois kielenkäyttäjän murretta tai slangia, vaan säilyttää sen osana kielenkäyttäjän kieltä. Omaa kieltä ei siis hylätä, vaan tilannesidonnainen kielenvaihtelu nähdään yhdenvertaisena ja osattavana taitona.

Pedagogisessa kieliopissa tulisi ottaa asioita esille ja käsitellä lapsen ajattelu- ja päättelykyvyn mukaan. Opettajana pitäisi pyrkiä kasvattamaan pois ns. prototyyppisestä ajattelusta. Tässä yhteydessä koenkin, että meidän aikuisina ja kasvattajina tulisi antaa lapsen ajatella itse. Mitä mieltä sinä olet tästä asiasta? Miten sinä toimisit tässä tilanteessa? Aikuisena ei tulisikaan luoda valmiita toimintamalleja, vaan antaa lapsen kokeilla ja yrittää.

 
Jokaisella on oma kielioppi äidinkielestään. Yksilön kielioppi muuttuu koko elämän ajan.

Pedagogisesta kieliopista tulisi luoda avoin, eri näkökulmia huomioon ottava opetusoppi, joka pyrkii monipuolisesti ilmaisemaan olennaisen osan kieliopista. Ei ole olemassa yhtä ja täydellistä kielioppia, koska kieli on monimuotoinen ilmiö. Pedagogisen kieliopin tulisi mielestäni vastata äidinkielen opetuksen tarpeisiin niin, että se tuo uusia luovia ratkaisuja ja kehittää lapsen kokonaispersoonallisuutta. Toisaalta sen tulisi antaa lapselle välineitä omaksua kieltä, kehittää hänen ajatteluaan ja oppia vieraita kieliä. Näkisin, että se on merkittävä osa äidinkielen opettamisessa.

"Keinot on monet, sanoi entinen piika, kun kissalla pöytää pyyhki" sopii mielestäni erinomaisesti tähän yhteyteen. pedagogisia taitoja on monenlaisia ja niiden soveltaminen eri oppiaineisiin on ammattilaisen taitoa. Opettajana tulisi kehitellä erilaisia työskentelytapoja, joilla voidaan lapsi tai nuori saada oppimaan "vähemmän kiinnostavia" oppiaineita. Jos opettajana itse on työssä täysillä ja innostuneena mukana, lapsi ja nuori - kuten myös opiskelija - vaistoaa myös sen.

Pedagogista kielioppia käyttäisin opetuksessani niin, että se kehittäisi lapsen ja nuoren kielen hallintaa. Pyrkisin tarjoamaan sellaisia välineitä, että lapsi tai nuori saisi monipuolisia käyttötaitoja kielen hankkimiseen. Ottaisin huomioon lapsen tai nuoren sen hetkiset tarpeet tai kysymykset, jotka askarruttavat mieltä. Lähtisin työskentelemään niiden pohjalta yhdessä heidän kanssaan.

Opettajan sijaisuuksia tehdessäni olen kielioppiasioita opettaessani ottanut mukaan leikin, runot, riimit, näytelmät, kirjallisuuden ja yhteiset kuuntelu- ja keskusteluhetket. Nämä edellä mainitut asiat ovat mielestäni sitä pedagogista kielioppia eli niitä keinoja, joilla voidaan saada aikaan hauskojakin oppimiskokemuksia. Olen huomannut, että lapsi ja nuori tarvitsee aikaa ja kuuntelijaa, joka jakaa hänen kanssaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan. (HE)

 

 

Luokanopettajako on suomen kielen ammattilainen?

Luokanopettajan suomen kielen ammattilaisuudesta voidaan olla monta eri mieltä. Suomen kielen ammattilainen tuskin kukaan meistä on täydellisesti, mutta pääasiallisia taitajia pyrkivät olemaan tietenkin suomen kieltä pääaineenaan opiskelleet. Luokanopettaja saa koulutuksensa aikana omasta mielenkiinnostaan riippuen joko viiden opintoviikon mittaisen kurssin äidinkielen osa-alueesta tai innostuessaan aiheesta joko 15 tai 35 opintoviikon sivuaineopinnot suomen kielestä ja kirjallisuudesta.

Tämä vaikuttaa mielestäni suuresti opettajan pätevyyteen äidinkielen opettajana. Viiden opintoviikon pakettiin sisältyy pääosin suomen kielen rakenteen perusteet, lasten- ja nuortenkirjallisuus sekä ainedidaktinen opintojakso. Näiden kurssien aikana opettajaksi opiskeleva joutuu perehtymään suureen määrään kirjallisuutta, opiskelee kielen koukerot ja saa vinkkejä aineen opetukseen. Nämä kaikki osaltaan puoltavat luokanopettajan ammattilaisuutta suomen kielen taitajana. Laaja kirjallisuuteen perehtyminen lasten- ja nuortenkirjojen ohella lisää opettajan yleistietoutta kirjallisuudesta samalla kehittäen hänen omaa kirjoitustaitoaan. Kielen rakenteen tunneilla opettajaopiskelija oppii tuntemaan viimeisimmän tiedon kielen säännöistä ja metodeista käyttää kieltä. Didaktiikan osio antaa toivon mukaan puolestaan vinkkejä, joita opettajaopiskelija voi myöhemmin työssään soveltaa.

Opettajan on hallittava työssään suomen kieli niin kirjoittaessaan tekstejä kuin puhuessaan ja opettaessaan. Hän huoltaa ja ohjaa oppilaiden kirjoitusta. Opettajia pidetään myös muualla kuin koulussa oikeakielisyyden ja äidinkielen asiantuntevuuden perikuvina, jolloin myös luokanopettajan äidinkielen taitojen on oltava riittävät. Opettajalta odotetaan myös kirjallisuuden hallintaa, jolloin hänen on tiedettävä edes suosituimmat ja yleisimmät kirjallisuuden teokset.

Luokanopettajankoulutuksen viiden opintoviikon opintopaketti ei kuitenkaan mielestäni takaa suomen kielen ammattilaisuutta suoralta kädeltä. Opiskellessaan opettaja voi toki itse vapaa-ajallaan perehtyä tarpeelliseen lisämateriaaliin ammattitaitonsa kehittämiseksi. Viisi opintoviikkoa luo ammattiuden perustan. Suomen kielen ammattius vaatii myös kokemusta kieleen ja kirjallisuuteen perehtymisen lisäksi. Sivuaineopinnoilla voi vahvistaa omaa ammattiuttaan.

Luulen ihmisten pääosin luovan käsitteen luokanopettajan äidinkielen taituruudesta omissa ajatuksissaan. Luokanopettaja on monen lajin osaaja. Opettajalla tulee olla tietyn tason yleistietous, jota koulutuksessa varmastikin pyritään laajentamaan ja syventämään eri oppiaineissa. Hyvä on myös muistaa, että opettaja voi ohjata oppilasta tiedon lähteille herättäen hänen kiinnostuksensa. (TH)

 

 

WomenIT – Women in Industry & Technology

WomenIT – kehittämiskumppanuushanke on käynnistynyt. WomenIT:tä koordinoi ja hallinnoi Oulun yliopiston Kajaanin kehittämiskeskus vuoteen 2005 saakka. WomenIT -hankkeen päätavoitteena on tukea tyttöjen ja naisten teollisuus- ja teknologia-alojen ammatinvalintaa sekä helpottaa IT-, teollisuus ja teknologia-alojen työvoima- ja rekrytointiongelmia. WomenIT:tä rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto (ESR) EU:n Equal-yhteisöaloiteohjelmasta. Equal -ohjelmassa testataan kansainvälisen yhteistyön avulla uusia tapoja torjua syrjintää ja eriarvoisuutta työmarkkinoilla. Hankkeella on käytössä kotisivut: http://www.womenit.info

WomenIT hankkeen taustasta
Työmarkkinat ovat korkean teknologian aloilla voimakkaasti segregoituneet. Asennekasvatus ja tiedottaminen ei enää riitä: on vaikutettava koulutuksen ja työelämän rakenteisiin sekä kansalliseen politiikkaan. Kaikilla koulutusasteilla teknisten aineiden opiskelijoista alle 20% on naisia. Kuitenkin pääsy opiskelemaan tekniikan ja liikenteen aloille on helpompaa kuin muille aloille. Työelämässä ei-perinteisen alan valinneista naisista kolmannes on esimiestehtävissä, mutta vain prosentin verran ylimmässä johdossa. Vain viidennes yritysjohtajista on naisia. Samat ongelmat ovat myös muissa Euroopan maissa.

WomenIT hankkeen punaisena lankana toimii sukupuolisensitiivinen eli sukupuoliherkkä näkemys naisten ja miesten erojen hyväksymisestä ja yhtäläisestä arvostamisesta: tavoitteena ei ole sukupuolten välisten erojen korostaminen, vaan se, että naiset ja miehet voisivat tehdä valintoja omien henkilökohtaisten taipumustensa ja kiinnostuksensa , ei sukupuolen mukaan.

Mottona on : "Jotta teknologia ei syrjäytyisi naisista."

WomenIT:n tavoitteena on rakentaa toimivia tukiverkostoja sekä ohjata tyttöjen uravalintoja sukupuolisensitiivisemmin ja saada lisää naisia teknologian suunnittelu-, sisältö- ja johtotehtäviin. Tarkoituksena on myös vaikuttaa niihin rakenteisiin, jotka aiheuttavat sukupuolten välistä epätasa-arvoa: sukupuoli ei saa olla este tai rajoite valinnoille koulutuksessa tai työelämässä.

Hankkeen toteuttamisesta
Equal-yhteisöaloitteessa tuodaan yhteen tietyn toimialan tärkeimmät toimijat. Yhteistyökumppaneina nämä yhdistävät asiantuntemuksensa , kokemuksensa ja muodostavat kehittämiskumppanuuden. WomenIt –hankkeessa on mukana eri sektoreilta kumppaneita ja niiden kumppanitoimijoita, asiantuntijoita ja asiantuntijaorganisaatioita. Hankkeessa rakennetaan myös kansainvälinen yhteistyöverkosto, jonka kautta vaihdetaan tietoa ja kokemuksia, haetaan uusia malleja eri maiden kumppaneiden kesken. Kehittämiskumppanuuteen voi sisältyä myös kansainvälistä henkilövaihtoa.

WomenIT kehittämiskumppanuus muodostuu seitsemästä eri osaprojekteista:

1. WomenIT- koordinointi
2. Sukupuolisensitiivisen ohjaus- ja rekrytointimallien ja –menetelmien luominen sekä työelämän käytäntöjen kehittäminen
3. Opetussuunnitelmien, -sisältöjen ja –menetelmien kehittäminen
4. Naisyrittäjyys ja –johtajuus IT-, teknologia- ja teollisuusaloilla
5. Sukupuolisensitiivinen teknologiakasvatus varhaiskasvatuksessa
6. IT-, teknologia- ja teollisuusalojen muuntokoulutuksiin valmentavat koulutukset naisille
7. TV-WWW – WomenIT- materiaalin tuotanto ja jakelu

Eri kumppanit, toimijat ja kohderyhmät osallistuvat osaprojekteihin oman kiinnostuksensa ja asiantuntemuksensa mukaan. Kullakin osaprojektilla on erityistehtävänsä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

WomenIT:n kohderyhmänä ovat mm. päiväkotien, perusasteen, lukion, ammatillisen toisen asteen, ammattikorkeakoulujen sekä yliopistojen tytöt ja naiset. Myös yritysten henkilöstö, opettajat, erilaiset rekrytoinnista ja uraohjauksesta vastaavat henkilöt, tyttöjen vanhemmat, syrjäytymisvaarassa olevat tytöt ja naiset sekä nk. Suuri yleisö, jolle hankkeesta tiedotetaan.

Hankkeen tuloksena on:

• uusia sukupuolisensitiivisiä ammatinvalinta-, ohjaus- ja rekrytointimalleja
• toimivia yritys-koulu yhteistyöverkostoja
• sukupuolisensitiivisiä luma-aineiden, tekniikan sekä naisten yrittäjyyteen ja johtajuuteen rohkaisevia opetussisältöjä, -menetelmiä ja –suunnitelmia
• malleja työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen
• lisää työvoimaa ja osaajia teollisuus- ja teknologia-aloille
• Levitettäviä tuotteita ovat:
• uraohjausmateriaali ohjauskansioissa ja verkossa
• oppilaitosten, yritysten ja uraohjauksesta vastaavien yhteinen rekrytointiportaali ja extranet
• koulu TV –materiaalia ja videotuotantoa
• uusi oppikirja sukupuolisensitiiviseen matematiikan opetukseen
• eLearning-mallit ja oppimisympäristöt
• opettajien oppaat ja opetuskansiot
• seminaarien ja kansainvälisten konferenssien julkaisut
• yritysten tasa-arvo-oppaat

Hankkeen pysyviä vaikutuksia ovat sukupuolen huomioonottavien uraohjausjärjestelmien, rekrytointimallien ja opetusmenetelmien käyttöönotto moniammatillisena yhteistyönä sekä uudet työelämän käytännöt.

WomenIT henkilöstö
Projektin koordinaattorina toimii Marja-Leena Haataja, joka on hankkinut vankan asiantuntemuksen toimiessaan erilaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä koulutukseen ja tasa-arvoon liittyvissä hankkeissa. Projektipäällikkönä tammikuun alusta aloittaa Leena Teräs. Hän siirtyi tehtäväänsä Barentsin alueen kriisikeskusverkoston (A Network for Crisis Centres for Women in the Barents region – NCRB) IT -koordinaattorin tehtävästä. Koko kehittämiskumppanuuden budjetointi ja tulosseuranta asioista vastaa projektisihteeri Eila Ilkko. Aiemmin hän on toiminut erilaisissa Kajaanin Kehittämiskeskuksen järjestämissä kansallisissa ja kansainvälisissä ESR -rahotteisissa hankkeissa. Projektisihteeri Anja Leinonen hoitaa johdon ja hallinnon sihteerin tehtävät. Anja Leinonen on toiminut Kajaanin Kehittämiskeskuksen toteuttamissa, erityisesti varhaiskasvatukseen suunnatuissa koulutusohjelmissa. WomenIT:n tiedotus- ja markkinointivastaavana toimii Irma Toivonen-Okuogume. Hänen toimenkuvaansa sisältyy myös kansainvälisten partnerien haku ja yhteyksien ylläpito. Aiemmin hän on toiminut erilaisten tutkimus- ja markkinointitoimeksiantojen parissa liike-elämässä. Koko henkilöstöllä on kokemusta sekä kansallisista että kansainvälisistä projekteista. (IT)

 

 

Knut Pitkäjalka

Semppa-teatteri esittää kokoperheen näytelmän: Knut Pitkäjalka. "Tämä tarina kertoo ajasta ja maailmasta kauan sitten. Ajasta, jolloin suuret tunteet järisyttivät ihmismieltä. Oli onnettomia rakkaustarinoita, monenmoista onnea ja onnettomuutta, mutta myös satuja ja sankareita. Yksi heistä oli Knut. Knut Pitkäjalka, jolle luoja oli suonut kultaisen käytöksen ja huomattavan pitkät jalkaterät. Sinänsä ne olivat ihan käyttökelpoiset jalkaterät, mutta jostain syystä ne saivat ihmiset ilkkumaan ja pilkkaamaan tuota hyväntahtoista poikaa. Knutista tuli yksinäinen ja arka, mutta haaveilemista hän ei unohtanut koskaan. Nyt me kerromme, miten Knutista tuli peloton sankari, sydänystävä ja suurenmoinen poika kaikenkaikkiaan..."

Kutsumme Teidät nauttimaan näytelmästämme, jota esitetään Kajaanin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä (Sissilinna). Esityksiä on seuraavasti: Ensi-ilta ti 19.2.2002 kello 18. Muut esitykset: ke 20.2. kello 18, to 21.2. ja to 28.2. sekä ma 25.2. kello 12 ja 18 sekä la 2.3. ja su 3.3. kello 14 ja 18. Lippujen hinnat on 6 euroa / 5 euroa ryhmäalennus (väh. 20 hlöä). Voitte halutessanne varata koko näytännön (n. 120 hlöä) hintaan 550 euroa. Näytelmän kesto on noin 1 tunti ja 45 minuuttia. Näytelmässä on väliaika. Näytelmän on käsikirjoittanut Sirkku Peltola ja näytelmän on ohjannut Anne Heikkilä. Lippuvaraukset arkisin kello 9 - 15 numerosta 08 628 341 / Opela. (SE)

 

 

Konsertti Martti Helan salissa

Sakari Kukon ja Ossi Säilyn konsertin ajankohta on 31.1. kello 12.00 Martti Hela-salissa. Konsertissa avustaa Eija Airo-Karttunen. (OS)

 

Lauri Sonny, 

Sivut päivitetty 08.09.2003