Kajaanin kampuksen tiedotuslehti

本周一，来自美丽的中国杭州的浙江财经大学代表团应邀前来卡亚尼访问。这是继今年6月我校Juhani Suortti教授与Pertti Yli-Luoma教授首次访问该校之后，该校代表团对我校的首次回访。

代表团共三名成员，由该校主席，童本立教授亲自率队。童教授是中国知名的风光摄影家，另外两位分别是计算机信息中心的沈水法主任，以及外语学院的陈家旭副院长。

代表团在卡亚尼访问期间，参观了校园、访问了SkillLAB实验室、测量与遥感实验室，并参观了位于Sotkamo镇的生物实验室。在繁忙的公务参访与谈判之余，几位客人也领略了沿途的绚丽秋景。特别值得一提的是，他们还到卡亚尼联合大学国际事务负责人Juha Vartiainen先生的湖边小屋观赏了秋色。

访问结束前，双方签订了合作框架协议，为今后双方的教育与科研合作开创了广阔的空间。

另外，在卡亚尼访问期间，他们还顺访了卡亚尼应用科技大学，就多项共同感兴趣的领域与该校校长进行了友好的商谈，并最终达成了一项互派师生进修学习的协议。此项访问并不在原定行程安排当中，但正如童教授后来在接受媒体采访时说的那样，这份合作协议是“这个丰硕的秋天的一份意外的收获”。

在结束访问之前，童教授一行在Suortti校长的陪同下，前往OULU校区的经济与工商管理学院，以及信息与计算机科学学院访问，并就可能的合作前景与合作方式，分别与两个学院的正副院长进行了友好深入的商谈。(Miao Qiang)

A delegation from Zhejiang University of Finance and Economics, Hangzhou, China, came to visit Kajaani University Consortium on Monday, as a payback trip in response to the pioneering visit to ZUFE by Prof. Juhani Suortti and Prof. Pertti Yli-Luoma earlier in the June.

The delegation comprised three members, led by Prof. Tong Benli, the Chairman of ZUFE, who is a well-established photographer specializing in scenery and landscape photography in China.

During the one-and-a-half-day stay here in Kajaani, the guests were shown around the campus and the Measurement and Sensor Lab, they also took a tour to the Bio-tech lab in Sotkamo. During the breaks of the business talks which both sides found of mutual interests, the guests were very much delighted to be shown to the many breath-taking scenaries along the journey, esp. the summer cottage of Mr. Juha Vartiainen by the lake Nuasjärvi.

A framework agreement was reached and signed by both parties as a result of the visits, which opens a vast space for future co-operation in education and academic exchange.

They also visited the Kajaanin ammaattikorkeakoulu, which was not in their travel plan, but it turned out to be a "surprise visit, yet a pleasant harvest" as Chairman Tong put it after signing an agreement for student/staff exchange programs between the two institutions.

The whole trip was very successful, ending by two short meetings with the Faculty of Economics and Business Administration and Faculty of Mathematics and Sciences in Oulu. (Miao Qiang)

Kajaanin korkeakoulut yhteistyöhön kiinalaisen yliopiston kanssa

Kajaanin yliopistokeskus ja Kajaanin ammattikorkeakoulu solmivat keskiviikkona 26.9. yhteistyösopimukset kiinalaisen Zhejiangin (Zhejiang University of Finance and Economics) yliopiston kanssa. Yhteistyösopimus käsittää tutkija-, kouluttaja- ja opiskelijavaihdon.

Mittalaitelaboratoriossa vanhempi tutkija
Chun Ye esitteli tutkimusympäristöä.

ZUFE:n hallituksen puheenjohtaja, professori Tong Benli tutustui vieraiden kielten tiedekunnan varadekaanin Chen Jiaxun ja tietokonekeskuksen johtajan Shen Shuifan kanssa kahden päivän ajan Kajaanin yliopistokeskuksen yksiköihin ja ammattikorkeakouluun. Keskiviikkona ohjelmassa oli tutustuminen Oulun yliopiston taloustieteiden tiedekuntaa sekä tietojenkäsittelytieteiden laitokseen.

Kajaanin yliopistokeskuksen johtaja, professori Juhani Suortti ja ZUFE:n
hallituksen puheenjohtaja, professori Tong Benli kättelevät opettajankoulutusyksikön
opettajainhuoneessa pidetyn allekirjoitustilaisuuden päätteeksi.

ZUFE sijaitsee Hangzhoun kaupungissa Kaakkois-Kiinassa 180 kilometriä Shanghaista lounaaseen. Kaupungissa on kuusi miljoonaa asukasta ja siellä on 30 korkeakoulua, joissa on yhteensä 300 000 opiskelijaa. Kajaanilaisilla yliopistoyksiköillä on pitkä yhteistyö kiinalaisten yliopistojen kanssa, kuten vuodesta 2001 lähtien Jiangxin yliopiston kanssa.

Professori Tong Benli, varadekaani Chen Jiaxu ja johtaja Shen Shuifa
tutustuivat Oulussa taloustieteiden tiedekuntaan dekaani Kimmo
Alajoutsijärven ja opintopäällikkö Merja Ingetkin johdolla.

Hallituksen puheenjohtaja, professori Tong Benli kertoi ihastuneensa kainuulaiseen luontoon. Useita värivalokuvateoksia julkaissut professori jätti kajaanilaisille yhteistyökumppaneille aiemmilta ulkomaanmatkoiltaan tehtyjä valokuvateoksia sekä dvd:n. (Juha Vartiainen)

Kajaanissa järjestetään Kaksi kampusta -korkeakoulumessut 9.–10.10. Tapahtumapäivinä esitellään alueen korkea-asteen koulutusta ja Kajaania opiskelupaikkakuntana. Viime vuoden palautteen pohjalta tapahtumaa on tiivistetty niin, että messujen pääpaikkana toimii Kajaanin ammattikorkeakoulu. Sieltä on opastettuja bussivierailuja opettajankoulutusyksikön tiloihin. Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen tiloissa on opettajille järjestetty professori Ari Heiskasen lounasvastaanotto.

Ennakkoilmoittautuneita tapahtumaan on kaksi ja puoli tuhatta eli hieman enemmän kuin viime vuonna. Kaksi kampusta näyttääkin vakiintuvan suurimmaksi kainuulaiseksi koulutus- ja rekrytointitapahtumaksi, joka todella näkyy ja tuntuu kaupungissa kahden päivän aikana. Opiskelijat saapuvat busseilla Kainuusta, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta, Pohjois-Savosta, Koillismaalta ja Pohjois-Karjalasta.

Tapahtuma tutustuttaa nuoret Kajaanin opiskelutarjontaan. Esillä ovat myös opiskelijapalvelut kuten asuminen ja terveydenhuolto. Mukana opiskeluesittelyissä ovat myös opiskelijajärjestöt Blanko, Opela ja KAMO. Tapahtumalla luodaan positiivista mielikuvaa Kajaanista opiskelupaikkakuntana, ja kaikkien vaihtoehtojen esitteleminen yhdessä yhteisesti auttaa oppilaita huomaamaan Kajaanin mahdollisuudet.

Tapahtuma sisältää toimintapainotteista ohjelmaa, jonka avulla nuoret voivat tutustua heitä kiinnostaviin koulutusaloihin. Tapahtuman alussa saapuville opiskelijoille järjestetään lyhyt tietoisku koulutuksesta, jonka jälkeen he vapaasti tutustuvat toiminnallisiin esittelypisteisiin ja pääsevät juttelemaan opiskelijoiden kanssa. Ammattikorkeakoulun suurimmassa salissa on messuosastoja järjestäjien lisäksi myös Kajaanin kaupungilla, Kajaanin Opiskelija-asunnot Oy:llä, Opiskelijaterveydenhuolto Vitalilla, Bio Rexillä ja Eurooppa-tiedotuksella. Eri puolilla ammattikorkeakoulun ympäristöä ja Kajaanin opettajankoulutusyksikössä oppilaat pääsevät konkreettisesti näkemään, millaista kunkin alan opiskelu on ja mihin töihin opituilla taidoilla valmistutaan. Ulkoalueella toimintaansa esittelevät opiskelijoiden lisäksi Kainuun Prikaati ja Varusmiestoimikunta.

Kaksi kampusta on Kajaanissa toimivien korkeakouluyksiköiden yhteinen ponnistus koulutustarjonnan ja opiskelumahdollisuuksien esittelemiseksi. Tapahtuman järjestelyistä vastaavat Kajaanin ammattikorkeakoulu, Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitos ja Kajaanin yliopistokeskus. Oulun yliopiston perustutkintokoulutusta Kajaanissa toteuttavat Tietojenkäsittelytieteiden laitos ja Kajaanin opettajakoulutusyksikkö. Tapahtuman tukijoina ovat Kajaanin kaupunki, Kainuun Sanomat, Kainuun Osuuspankki, Osuuskauppa Maakunta, Metso Automation, Vuokatin Matkailukeskus, Kainuun Puhelinosuuskunta, Pohjolan Matka, Metapart ja Ebsolut Oy. (Ville Wittenberg)

Kajaanin yliopistokeskuksen uusin professori Vesa Linnamo piti aiheesta "Teknologian hyödyntäminen liikuntabiologisessa tutkimuksessa" luennon Snowpoliksessa nimityksen johdosta. Sotkamon kunta on lahjoittanut Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitokselle 5-vuotisen professuurin Vuokattiin. Linnamo piti luentonsa Snowpoliksen Tuisku-seminaarisalissa torstaina 27.9. kello 14 alkaen. Akateemisen perinteen mukaisesti luennon jälkeen oli kahvitarjoilu. (Juha Vartiainen)

Ohjelmasopimus tukemaan Pohjois-Suomen kärkihankkeita

Ensimmäinen Osaava Pohjois-Suomi ohjelmasopimus on allekirjoitettu Kajaanissa 14.9.2007. Sopimuksella pohjoisen Suomen korkeakoulut ja aluekehitysrahoittajat tähtäävät aiempaa laajempiin ja tehokkaampiin hankkeisiin alueen myönteisen kehityksen vauhdittamiseksi. Yksittäisten hankkeiden rinnalla ryhdytään toteuttamaan laajapohjaisia kärkihankkeita, jotka kattavat useamman maakunnan. Sopimuksen piirissä ovat Lapin, Kainuun sekä Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan maakunnat.

Pohjois-Suomen korkeakoulut ovat aiemmin sopineet yhteisestä Osaava Pohjois-Suomi-strategiasta. Sillä tiivistetään pohjoisten korkeakoulujen yhteistyötä ja luodaan vahvoja, useiden toimijoiden välisiä yhteistyöverkostoja.

Ohjelmasopimuksella toimintaa ja päätöksiä suunnataan Osaava Pohjois-Suomi -strategiassa valittuihin keskeisiin, maakunta- ja lääninrajat ylittäviin kärkihankekokonaisuuksiin. Niitä ovat Pohjois-Suomen korkeakoulujen alueellinen yhteistyöverkosto, ICT-osaamisen soveltaminen palvelualoilla, kansainvälistyvä Pohjois-Suomi, pohjoinen yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen sekä Pohjois-Suomen matkailun tutkimus- ja kehittämisverkosto.

Oulun yliopisto vastaa ICT-osaamista sekä pohjoista yrittäjyyttä ja liiketoimintaosaamista koskevien kärkihankekokonaisuuksien koordinoinnista.

Ohjelmasopimuksen allekirjoittivat Lapin ja Oulun yliopistot, Rovaniemen, Kemi-Tornion, Kajaanin, Oulun seudun ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulut sekä Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskus ja Jyväskylän yliopiston Kokkolan yliopistokeskus.

Keskeisinä kehittämishankkeiden rahoittajatahoina sen allekirjoittivat Lapin ja Oulun lääninhallitukset, maakuntaliitot ja TE-keskukset. Sopimus koskee Euroopan unionin aluekehitysrahaston ja sosiaalirahaston rahoituksella toteutettavia hankkeita ohjelmakaudella 2007–2013.

Eurooppalainen varhaiskasvatuksen tutkijoiden 17. konferenssi järjestettiin tänä vuonna Prahassa 29.8.–1.9. Järjestäjänä oli tutkijoiden järjestön (EECERA) rinnalla Kansainvälinen Step by Step järjestö (ISSA). Konferenssin teemaksi oli valittu ”Exploring Vygotsky’s ideas: Crossing borders”. Osallistumisen perusteella voi päätellä, että teeman valinta oli onnistunut. Osallistujia oli yli 800 ja Euroopan ulkopuolinen osallistuminen oli kasvanut merkittävästi (Australiasta ja Uudesta Seelannista lähes 50, USA 50, Japani 12 jne). Suomesta osanottajia oli yli 60, mutta todennäköisesti kaikki eivät kuitenkaan olleet tutkijoita.

Konferenssin teemaan kirjattua Vygotskin uutta tulemista oli vauhdittamassa ”Children in Europe” -lehden Vygotski-teemanumero. Kymmenelle kielelle käännettävä teemanumero jaettiin kaikille osanottajille perusmateriaaliksi. Vygotski-asiantuntijoiden joukkoon oli päässyt pujahtamaan professori Pentti Hakkarainen, joka kirjoitti lasten leikin merkityksestä kehitystekijänä otsikolla ”Do we really understand the worth of play?”

Konferenssin ohjelmaan sisältyi useita mielenkiintoisia yleisesitelmiä, joissa kaikissa tuotiin esille huoli yleismaailmallisesta lapsuuden muutoksesta. Lapset joutuvat yhä varhaisemmin koulumaiseen toimintaympäristöön, joka jättää yhä vähemmän tilaa lasten leikeille ja mielikuvituksen kehitykselle. Tämä lapsuuden laadullinen muutos näkyy erilaisina oireina ja kehityksen ongelmina, joiden alkuperää ei useinkaan pystytä tunnistamaan. Useinkaan ei tajuta, että lapsuuden toimintaympäristön muutos on jyrkässä ristiriidassa erilaisten luovuus- ja innovaatio-ohjelmien kehittelyn kanssa. Mielikuvituksen kehittämisen herkkyyskausi varhaislapsuudessa jää käyttämättä kun ”vakava” oppiminen vie sen tilan.

Yleisesitysten sarjan avasi Lev Vygotskin tyttären tytär Elena Kravtsova (Vygotsky Insitute of Psychology, Moskova) luonnehtimalla isoisänsä kehittelemää kulttuurihistoriallisen psykologian tutkimusotetta ja sen eroja muihin psykologian teoreettisiin lähestymistapoihin. Erityisen merkittävää on tämän psykologisen otteen tapa jäsentää ja tutkia lasten kehitystä. Lähikehityksen vyöhykkeen käsite on amerikkalaisessa psykologiassakin laajimmalle levinnyt käsite. Mutta Vygotski on edelleenkin verraten tuntematon psykologian kehittäjä. Esille tulleista arkistomateriaaleista koottavaan uuteen koottujen teosten laitokseen tulee 16 osaa kun aikaisemmin julkaistussa niitä oli kuusi. Uusi sarja tulee esittelemään tuntematonta Vygotskyn varhaistuotantoa ja runsaasti aikaisemmin julkaisemattomia tekstejä.

Toisen yleisesityksen piti Elena Bodrova (Mid-continent Research for Education and Learning, Denver, Colorado), joka on näkyvästi tehnyt tunnetuksi Vygotskin psykologiaa USA:ssa (esim. Bodrova & Leong, Tools of the Mind) ja kehitellyt varhaiskasvatuksen vaihtoehtoisia ohjelmia. Esityksen aiheena oli lasten kuvitteluleikin merkitys varhaisiän oppimisessa. Amerikkalaisessa koulutusjärjestelmässä huoli kaikkien oppimisesta (No child left behind act) on johtanut huolestuttavaan tilanteeseen: tiukka perustaitojen ja tietojen opettaminen ja siihen kytketty testiohjelma voi alkaa nelivuotiaina. ”Auttaminen” keskittyy lähinnä kielen ja matematiikan opettamiseen. Bodrova osoitti havainnollisesti miten kuvitteluleikki opettaa ja kehittää lasta (erityisesti itsekontrollia) huomattavasti tehokkaammin kuin suora akateemisten taitojen opettaminen.

Hollantilainen Bert van Oers (Department of theory and research, Free University of Amsterdam) esitteli kehittävän opetuksen merkitystä lasten kehityksen perustana. Van Oers on käynnistänyt Hollannissa 4–8-vuotiaiden lasten leikkiperustaisen yhteisopetuksen, johon osallistuu noin 20 % ikäluokasta, mutta osuus kasvaa kaiken aikaa. Kehittävän opetuksen mallia on laajennettu 2–4-vuotiaiden peruskehityksen ohjelmaksi ja jatkettu yli kahdeksanvuotiaiden kouluopetukseen. Yleisesityksessä osoitettiin juonellisen toiminnan merkitys kehitykseen vaikuttavana tekijänä.

James Wertschin yleisesitystä sävytti henkilökohtaisen kokemuksen tilitys siitä kuinka amerikkalainen yksilökeskeisyyteen sosiaalistunut psykologi yritti ymmärtää Moskovassa Vygotskin teoriaa kehityksen kulttuurisesta ja sosiaalisesta ytimestä. Yksilökeskeinen psykologia sijoittaa kaiken psykologisen toiminnan ja kehityksen yksilön ihon sisäpuolelle ja vasta sieltä sen voi jakaa toisten yksilöiden kanssa. Sosiaalinen vuorovaikutus on siis mahdollista vasta, kun vuorovaikutuksessa olevat yksilöt ovat ensiksi kehittyneet yksilöinä riittävän pitkälle. Tämän näkemyksen purkaminen on Wertschin mukaan hidasta ja on vaikeaa ymmärtää Vygotskin psyykkisen kehityksen peruslainalaisuutta, jonka mukaan psyykkiset funktiot ovat aluksi jaettuja ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita ja sen pohjalta ne voidaan sisäistää yksilöllisiksi.

Wertsch halusi osoittaa yksilökeskeisen ajattelutavan rajat kertomalla esimerkin oman tyttärensä kanssa käymästä keskustelusta.

   Tytär: ”Isä missä minun kumisaappaani ovat?”
   Jim: ”Oliko ne sinulla koulussa?”
   Tytär: ”Joo”
   Jim: ”Oliko ne jalassa koulubussissa, kun tulit koulusta?”
   Tytär: ”Oli”
   Jim: ”Eikö ne olleet eteisessä?”
   Tytär: ”Ei”
   Jim: ”Mitä sinä teit kun tulit kotiin?”
   Tytär: ”En muistanut eilen ruokkia kultakaloja ja juoksin antamaan niille ruokaa”
   Jim: ”Käy katsomassa akvaarion luota”
   Tytär: ”Täällä ne ovat!”

Wertsch esitti kysymyksen kuka tässä esimerkissä muisti kumisaappaat ja miten psyyke yleensäkin toimii? Onko yleensäkään mielekästä puhua jaetusta muistamisesta, ajattelusta ja osaamisesta, jos kaikki psyykkinen on perusolemukseltaankin kulttuurista ja sosiaalista kuten Vygotski oletti? Miksi puhumme yksilöllisistä taidoista ja niiden yhteisestä suorittamisesta, jos ne ovat aina sosiaalisesti jaettuja ja vuorovaikutuksellisia.

Kajaanilaisten järjestämä symposiumi käsitteli lähikehitystä leikissä. Siinä haettiin vastausta kysymyksiin miksi, miten ja milloin leikki kehittää lasta? Yhteisessä johdannossa professori Pentti Hakkarainen pyrki osoittamaan miten koko lähikehityksen ongelma on erilainen leikissä kuin koulun ongelmanratkaisussa. Kun lähikehitys on ymmärretty perinteisesti uuden osaamisen synnyksi opettajan tai muiden osaajien avustuksella, leikissä on vaikeaa osoittaa kuka avustaa ketä. Leikissä ei voi tuottaa uutta osaamista ongelmanratkaisun perusteella, koska leikkiä ei voi jäsentää ongelmiksi. Leikin kehitysmekanismi juonellisessa roolileikissä on erilainen ja perustuu vastavuoroisuuteen. Keskeinen kehityksen kriteeri on mielikuvituksen ja luovuuden näkyminen leikkitilanteissa.

Milda Bredikyte esitteli Silmun leikkikerhossa tehtyä tutkimusta leikin ja luovuuden kehityksestä. Tutkimusmateriaalin avulla voidaan osoittaa miten dramatisointiin ja tarinoihin perustuva aikuisten interventio tuottaa uusia piirteitä lasten leikkeihin. Toisaalta materiaaleissa näkyy miten ongelmallista on yrittää vetää rajoja leikin ja muun luovan toiminnan välille. Lasten piirtäminen voi olla yhtä hyvin leikkiä kuin nuken käyttöön nojaava tapahtumien kuvittelu. Materiaaliin sisältyy havainnollisia esimerkkejä siitä kuinka dramatisoitu tarina tai yhteisleikki siirtyy lasten maalauksiin tai aikuisten dramatisointi siirtyy lasten dramatisoinnin kautta perinteiseksi roolileikiksi (esim. Satu ”Punahilkasta”). Milda pyrki esityksessään osoittamaan kuinka tärkeäksi ja mielekkääksi kokemalle tapahtumalle tai asialle lapset poimivat kulloinkin mahdollisen kulttuurisen ilmaisukeinon, jonka hallitsevat. Erilaiset tavat ilmaista pakottava sanomisen tarve voidaan kokea leikiksi, vaikka ulkopuolinen ei sitä ehkä ymmärräkään. Asiaa havainnollistettiin kuvasarjalla yhden lapsen leikin muutoksesta kahden vuoden aikana Silmun leikkikerhossa.

Hilkka Munterin ja Kaisa Jakkulan esityksessä havainnollistettiin roolileikin esivaiheiden syntyä pienten lasten leikkikerhossa. Aineisto on syntynyt kahden vuoden aikana alle kolmivuotiaille järjestetyssä leikkikerhossa (”Pikku–Silmu”). Toiminnalla tähdätään juonellisen kuvitteluleikin edellytysten syntymiseen ja opiskelijoiden leikin ohjaamistaitojen kehittymiseen. Esitelmässä tarkasteltiin yhden pojan (”Leevi”) erilaisia leikkitilanteita kahden vuoden aikana. Otokseen oli valittu kolmestasadasta leikkitilanteesta kuusi. Niiden avulla haluttiin osoittaa miten symboliikan ja kuviteltujen tilanteiden luominen tapahtuu aikuisen ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa sekä lasten keskinäisessä toiminnassa. Mielenkiinnon kohteena on erityisesti se miten tekemisen mielekkyys syntyy mielikuvituksen avustamana, mutta samalla törmätään aikuisen ja lapsen erilaiseen merkityksen tulkintaan ja väärinymmärryksen mahdollisuuteen.

Osa kuuntelijoista joutui istumaan lattialla (Edessä lattialla Vygotskin tyttären tytär)

Yhteisenä johtopäätöksenä esityksistä totesimme, että kaikki leikki ei suinkaan aina luo automaattisesti lähikehityksen vyöhykettä. Vygotskin hyvin ehdoton väittämä siitä, että leikki aina luo lähikehityksen vyöhykkeen perustuu hänen leikin määritelmäänsä. Hän käytti termiä juonellisesta roolileikistä. Meillä leikki ymmärretään huomattavasti laajemmaksi yleiskäsitteeksi ja silloin kaikki leikki ei luo lähikehityksen vyöhykettä.

Miten aikuinen sitten voi avustaa lähikehityksen syntyä leikissä? Totesimme, että aikuinen ei pääse avustamaan oikeasti ellei hän pysty virittäytymään kuvitteluun emotionaalisesti kuin lapsi. Toinen yleinen edellytys on toimintaympäristön luominen, jossa on runsaasti erilaisia ympäröivän kulttuurin käyttämiä luovan toiminnan välineitä lapsille tarjolla (Esimerkiksi Silmussa ensimmäiset lasten ”maalaukset” syntyvät heti kävelemään oppimisen jälkeen, kun pensseli pysyy kädessä). Aikuisen ”avustaminen” ei saa olla lasten pakottamista, vaan lähikehityksen edellytyksenä on sen kytkeytyminen lasten omaan aloitteisuuteen. Tätä esittelimme johtopäätöksissämme lainaamalla Galina Zuckermanin artikkelia, jonka hän kirjoitti ”Silmusta” vierailtuaan Kajaanissa keväällä 2006 [Zuckerman, G. (2007). Child – adult interaction that creates a Zone of Proximal Development. Journal of Russian and East European Psychology 45, no 3]. Seuraavat viisi piirrettä olivat tärkeitä:

      –        leikkiympäristö houkuttelee lasta luovaan toimintaan
–        aikuiset aktiivisesti etsivät lasten luovan toiminnan ilmenemistä
–        lasten aloitteisuutta tuetaan ja pidetään yllä
–        avustaminen kohdistuu lasten aloitteisiin
–        aikuinen ei pyri korvaamaan lasten aloitetta omilla aloitteillaan

Opettajakoulutuksen karsiminen pohjoisessa kestämätöntä

Opetusministeriön asettama Opettajankoulutus 2020 -työryhmä esittää tänään julkistetussa esityksessään, että luokanopettajankoulutuksen koulutuspaikkoja siirrettäisiin vuodesta 2010 lähtien Pohjois- ja Itä-Suomesta pääkaupunkiseudulle, koska Etelä-Suomen opettajatarve on kasvava. Toteutuessaan suunnitelma vähentäisi Oulussa ja Joensuussa yhteensä 40–50 luokanopettajan aloituspaikkaa.

Oulun yliopisto kouluttaa nykyisin luokanopettajia Oulun lisäksi Kajaanin yliopistokeskuksessa. Työryhmä ei kuitenkaan pidä emoyliopistosta erillään olevia opettajankoulutusyksiköitä (filiaaleja) tarpeellisina koulutus- tai tutkimussyistä. Jos yliopistot haluavat ylläpitää filiaaliyksiköitä aluepoliittisista syistä, tulisi ne liittää hallinnollisesti yliopiston opettajankoulutuksesta vastaavaan pääyksikköön.

Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen pitää työryhmän esitystä ja perusteluja kestämättöminä.

”Esitys aiheuttaisi toteutuessaan enemmän ongelmia kuin hyötyjä. Pohjois-Suomessa opettajakoulutus on toiminut erinomaisesti. Koulutettavat ovat valmistuneet nopeasti ja työllistyneet hyvin omalle alueelleen. Jos Etelä-Suomi tarvitsee lisää opettajia, niin kyllä heitä saadaan sinne myös pohjoisesta, ovathan kaikki yliopistot valtakunnallisia kouluttajia”, Lajunen huomauttaa.

Kajaanissa opettajakoulutuksen vähentäminen aiheuttaisi resurssien karsimista ja samalla vaikeuttaisi koko yliopistokeskuksen toimintaa.

”Hallitusohjelmaan on kuitenkin kirjattu, että yliopistokeskuksien toimintaa vahvistetaan”, Lajunen ihmettelee. Työryhmä on samalla suosittelemassa erityisopettajien koulutuksen lisäämistä ja yhtenäisen peruskoulutuksen opettajakoulutuksen lisäämistä, jotka sopisivat erityisen hyvin Kajaanin tarpeisiin.

Työryhmän esityksessä ei myöskään ole huomioitu, kuinka opettajankoulutusta on jo kehitetty voimakkaasti mm. Pohjois-Suomessa.

”Teknologiakasvatuksen vahvistaminen ja musiikkikasvatuksen yhteistyö Oulun ammattikorkeakoulun kanssa on sivuutettu, vaikka ne juuri vastaavat tulevaisuuden tarpeisiin".

Kansanedustaja ja Kainuun maakunta -kuntayhtymän valtuuston puheenjohtaja Timo Korhonen toivoo yliopistokeskuksia mukaan yliopistojen kehittämislakiin. Korhonen esittää myös siirtymistä kouluttamaan peruskoulunopettajia. Korhosen mukaan tämä olisi tärkeää keskusten yhteiskunnallisen vuorovaikutustehtävän ja alueellisesti merkittävän kehittämistehtävän vuoksi. Korhonen kokee ongelmallisena, että muun muassa Kajaanin yliopistokeskuksen kokonaisrahoituksesta lähes puolet on ulkopuolista rahoitusta ja joidenkin yksiköiden osalta peräti 90 prosenttia rakennerahastojen ja Tekesin rahoitusta. Valtion budjetissa yliopistojen rahoitus kasvaa ensi vuonna, mutta ei Korhosen mielestä tarpeeseen nähden riittävästi.

Korhosen mielestä korkeakoulutus on säteillyt myös Kainuun elinkeinoelämään myönteisellä tavalla monin eri tavoin. Hänen mukaansa Kainuussa tulisi yliopistokeskuksen ja ammattikorkeakoulun yhteistyötä laajentaa tulevaisuudessa koulutusyhteistyön lisäksi myös hallinto- ja tukipalveluiden osalla. Kansanedustaja Timo Korhonen hämmästelee yhä vallalla olevaa jakoa luokanopettajiin ja aineopettajiin. Korhonen nosti esille ajatuksen siirtymisestä kouluttamaan peruskoulunopettajia. Hän esitti Kainuun maakunnalle ja Kajaanin yliopistokeskukselle aktiivista roolia asian selvitystyössä. (Aki Karjalainen)

Mittalaitelaboratorion eli MILAn liikuntateknologian mittaukset -tutkimustiimi muutti Snowpoliksen tiloihin Vuokattiin syyskuun alussa. Päätös viedä hynttyitä lähemmäs Jyväskylän yliopiston liikuntateknologian yksikköä, Biotekniikan laboratoriota ja tietysti itse urheilijoita tehtiin jo kesällä 2004, kun tiimin ensimmäinen jäsen, projektipäällikkö Mari Lahtinen, aloitti työnsä MILAssa. – MILA toimi hautomona, jossa tiimiläisten mittaustekniikan osaaminen ja projektikokemus on kasvanut. Meillä on nyt kuuden tutkijan ja kahden tutkimusapulaisen toimiva tiimi, jonka mittaustekniikan osaaminen tukee liikuntaan liittyvää tutkimusta, kertoo tiiminvetäjänä toimiva Lahtinen. Vuokatissa liikuntateknologian tutkimusympäristö monipuolistuu. Snowpoliksesta löytyy muun muassa Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laboratorio ja Urheiluopiston hiihtoputki, joissa tiimi voi jatkossa toimia aktiivisemmin. Myös Vuokatissa toimivan CWC:n (Centre for Wireless Communications) langattomien tiedonsiirtomenetelmien osaaminen sopii ihmisen mittaamiseen ja yhteistyötä onkin tarkoituksena lisätä. – Snowpoliksen toimijoilla on lisäksi aktiivisia, kansainvälisiä yhteistyöverkostoja, joiden avulla voimme kasvattaa osaamistamme merkittäväksi koko maailman mittakaavassa. Tutkijavaihdon merkitys kasvaa jatkossa. Tiimillä on tällä hetkellä monipuolisesti ihmiseen ja liikuntaan liittyviä projekteja. Hiihtotutkimus keskittyy lumen ja jään sekä suksien luisto-ominaisuuksien tutkimiseen. Tiimi on rakentanut hiihtoputkeen muun muassa suksen liikutuslaitteen. Biotekniikan laboratorion kanssa käynnistetty ei-invasiivisten mittausmenetelmien kehittäminen liittyy ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. Työhyvinvointiakaan ei ole unohdettu, sillä käynnissä on yhteishanke Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa työergonomian edistämiseksi työkoneissa. Tässä tutkimuksessa keskitytään tärinän fysiologisten vaikutusten mittaamiseen. – Tavoitteena on koota kymmenen tutkijan tiimi vuoteen 2010 mennessä. Jossain vaiheessa meidän on määrä muuttaa vielä Snowpoliksen kolmannen vaiheen rakennukseen, jonne tulee toivottavasti myös Biotekniikan laboratorio, suunnittelee Lahtinen. Tieteellisten tulosten ja yritysmaailman tukemisen lisäksi Lahtinen uskoo tiimin saavuttavan vielä yhden tavoitteen: – Töissä pitää viihtyä. Tiimimme yhteispeli ja huumori kantaa eteenpäin.

Liikuntateknologian tiimi eli Jari Palviainen, Tiina Suutari, Mari Lahtinen, Janne Katainen,
Jukka Malinen ja Timo Julku toimivat MILAn Snowpoliksen toimipisteessä.

Miten aivotutkimus auttaa ymmärtämään oppimista ja kehittämään opetusta?

Opetushallitus järjesti 24.9.2007 Helsingissä seminaarin aiheesta "Miten aivotutkimus auttaa ymmärtämään oppimista ja kehittämään opetusta?". Seminaarin keskeisenä tavoitteena oli kertoa, kuinka aivojen kannalta olisi viisasta opettaa ja kuinka viimeaikaista tutkimustietoa olisi hyvä hyödyntää käytännössä. Seminaarissa esiteltiin vuonna 1999 käynnistyneen OECD-hankkeen loppujulkaisu Understanding the Brain: The Birth of a Learning Science (2007).

Hannele Niemi Helsingin yliopistosta esitteli näkemyksiään opetuksen kehittämisestä.
Vasemmalla professori Heikki Lyytinen ja akatemiaprofessori Risto Näätänen.

Kriittisesti aivotutkimuksen suuriin lupauksiin suhtautuvalle seminaarin anti oli positiivinen kokemus. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen yllämainittua loppujulkaisua, joka on tarkoitettu kaikille oppimisen parissa työskenteleville.

Lontoon yliopiston professori Michael Branch (emeritus; School of Slavonic and East European Studies) vaimoineen vieraili Lönnrot-instituutissa Kajaanissa. Esimies Jouni Ponnikas esitteli heille instituuttia, sen historiaa ja nykyistä toimintaa sekä Kajaanin yliopistokeskusta osana Oulun yliopistoa. Keskusteluissa puhe kääntyi Lönnrot-instituutin kansainvälisiin hankkeisiin ja mahdollisiin yhteistyöaihioihin.

Tutkija Heikki Rytkölä keskusteli pitkään professori Branchin työn alla olevasta perusteellisesta Anders Johan Sjögrenin elämäntyötä hyvin yksityiskohtaisesti käsittelevästä laajasta teoksesta. Muun muassa sen henkilöhakemisto tulee olemaan massiivinen. Tämä ensi vuonna Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana ilmestyvä teos koskettaa läheisesti myös Kainuuta. Sjögren kulki tutkimusmatkallaan Pohjois-Karjalasta Kajaanin kihlakunnan kautta Vienan Karjalaan. Täällä hän tapasi useita henkilöitä, joista kansanrunouden tuntemuksen ja keruun kannalta ehdottomasta tärkein oli silloinen Kajaanin linnan ja läänin lääkäri Samuel Roos, jolta saamiinsa arvokkaisiin tietoihin Sjögren viitaa päiväkirjassaan ylitettyään rajan Kuhmosta Kiitehenjärven alueelle.

Keskusteluissa tuli esille Samuel Roosin merkitys, mikä on jäänyt pahasti Elias Lönnrotin varjoon. Näiden kolmen henkilön yhteistyöllä on ollut suuri merkitys kansanrunojen löytämisen, keruun ja eeposten synnyn kannalta. Lönnrot-instituutissa onkin ollut esillä Samuel Roosin latinankielisen väitöskirjan julkaiseminen suomeksi. Toivoa sopii, että se toteutuisi pian.

Michael Branch on usein nähty vieras Kajaanissa. Näillä näkymin yhteistyö ja tapaamiset tulevat jatkumaan muun muassa A. J. Sjögrenin merkeissä. (Jouni Ponnikas/Heikki Rytkölä)

European Master in Art, Culture and Management Programme hyväksytty Brysselissä

Kuuden Euroopan maan ja seitsemän media- ja kauppatieteen yliopiston yhteistyön tuloksena EU:ssa on hyväksytty esitys Bolognan mallin mukaisesta maisteriohjelmasta ”European Master in Art, Culture and Management Programme”. Päävalmisteluvastuu on ollut Kajaanin yliopistokeskuksessa projektipäällikkö Lasse Lyytikäisellä, valmistelutyössä ovat olleet mukana myös Lapin yliopiston kansainvälinen yksikkö sekä yliopiston ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun yhteinen Barents-yksikkö. Koordinointihanke maisteriohjelman toteuttamisesta on Lapin yliopistolla ja Kajaanin yliopiston rooli yhteistyössä toteutetaan yhteistyösopimuksella.

Ateena yliopiston professori Anna Anapoulos ruokailemassa 40 asteen helteessä ulkona.

Suomalaisia osanottajia yhteistyökokouksissa kokouksessa ovat olleet rehtori Mauri Ylä-kotolla Lapin yliopistosta ja projektipäällikkö Lasse Lyytikäinen Kajaanin yliopistokeskuksesta. Muita osapuolia ovat olleet Universidade Nova de Lisboa, Portugal, Haute École ICHEC – ISC Saint Louis, Belgia, Université de Metz Ranska, Academy of Fine Arts Katowice, Puola, ja Karol Adamiecki University of Economics in Katowice, Puola.

Ateenan Akropoliilla on käynnissä suuret restaurointityöt. Heelleenisen
kulttuurin virtuaalinen keskus on taltioinut vähitellen Kreikan rikasta
kulttuuria virtuaaliseen muotoon.

Akropoliilta löytyy runsaasti saasteen syövyttämiä ja hajottamia pylväitä ja rakenteita.

Kuuluisan Akropoliin Kharyatidi-temppelin veistokset on kaikki yhtä lukuun
ottamatta on viety British Museumiin. Kaikki esillä olevat ovat kopioita.

Neuvotteluja toteuttamisesta on pidetty vuonna 2006 Ateenassa, Belgiassa ja Rovaniemellä, vuoden 2007 puolella Helsingissä ja Lissabonissa. Hanke-esitys Euroopan Unionille toimitettiin helmikuussa 2007 ja siihen on siis saatu myönteinen vastaus.

Uudentyyppinen ohjelma
Tavoitteena on uudentyyppinen kulttuurituotannon maisteriohjelma, jossa lähtökohtana on opintomoduulien toteuttamien yhteistyöyliopistoissa. Ohjelmaan otettavat kunkin maan opiskelijat suorittaisivat moduuleja oman maansa lisäksi vähintään kahdessa muussa maassa. Yhtenä painoalana nähtiin eurooppalaisen kulttuuriperinnön tuotteistamiseen tähtäävä koulutus. Tällaisesta kulttuuriperinnön tuotteistamisesta hyvänä esimerkkinä ovat esimerkiksi Kreikan valtava taiteen ja kulttuurin perintö, joka on vaikuttanut koko Euroopan kulttuurin kehittymiseen olennaisella tavalla. Toisena esimerkkinä mainittiin kalevalainen perintö, jota etenkin ulkomailla on.

Kreikan kansallismuseoon on tallennettu keskeinen osa Kreikan
itsenäistymishistoriasta 1800-luvulta lähtien.

Pallas Athene ja Hermes vartioivat Ateenan yliopiston kaunista päärakennusta.

Tutkinnon perusopinnot suoritetaan kunkin maan omassa yliopistossa jo toimivissa maisteriohjelmissa. Koulutuksen kokonaislaajuus on 120 opintopistettä, josta kansallinen osuus on 60 opintopistettä ja kansainvälinen eurooppalainen osuus 60 opintopistettä.

Ateenan yliopiston professori Dimitris Charitos ja Lasse Lyytikäinen tervehtivät.

Lapin yliopiston rehtori, professori Mauri Ylä-Kotola Ateenan kuvataidemuseon edessä.

Kunkin maan yliopisto suunnittelee 2–3 moduulia, jota tarjotaan omille ja muiden maiden yliopistojen opiskelijoille. Kansainvälisen tutkinto-osion opiskelijat kiertävät opiskelemassa vähintään kahdessa maassa, jotta kansainvälisyyskoulutus voi aidosti toteutua.

Ateenaan helleeninen virtuaalimuseo on vaikuttava rakennus.
Museo on omistettu hellenistisen ajan suurille matemaatikoille.

Virtuaalimuseossa on kuvallistettu kolmiulotteiseen muotoon vanhaa
rakennusarkkitehtuuria. Keskeisellä sijalla on matematiikka Kreikan, Välimeren
ja Lähi-idän alueilla. Kuvassa Lapin yliopiston rehtori, professori Mauri Ylä-Kotola

Koulutussisällöissä pyritään yhdistämään taiteen, kulttuurin, johtamisen (management) ja liiketoiminnan opinnot sekä kansainvälisyysopinnot. Koulutusmoduulien nimikkeitä voivat olla international management and cultural projects, finance and marketing, cultural management and engineering, history of modern art and culture, cultural heritage, cultural tourism. Ohjelmasta valmistuu kansainvälisiä osaajia, jotka voivat olla (näyttely)kuraattoreita (curators), tuottajia (producers), managereita (managers), taiteellisia johtajia (ja taidelaitosten johtajia (art directors), kulttuuriyrittäjiä (cultural entepreneurs). (Lasse Lyytikäinen)

Satutunnit alkoivat jälleen

70 satutuntia kajaanilaislapsille syksyllä 2007
Satutunnit alkoivat jälleen keskiviikkona 12.9. Kajaanin kaupunkialueen kirjastojen lastenosastoilla. Kajaanin opettajankoulutusyksikön varhaiskasvatuksen 2. vuosikurssin opiskelijat pitävät satutunteja 12.9.–12.12. välisenä aikana joka keskiviikko.

Kajaanin kaupunginkirjasto – Kainuun maakuntakirjasto myönsi Kajaanin opettajankoulutusyksikön varhaiskasvatuksen opiskelijoille Kalevalan päivänä 28. helmikuuta kunniakirjan ansiokkaasta suomalaisen kulttuurin edistämistyöstä. Kajaanin opettajankoulutusyksikön varhaiskasvatuksen opiskelijat ovat järjestäneet alle kouluikäisten lasten satutunteja vuodesta 1979 lähtien. Vuosittain varhaiskasvatuksen opiskelijat ovat pitäneet viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 180 satutuntia kajaanilaislapsille kaupungin kirjastojen lastenosastoilla sekä Kainuun keskussairaalan lastenosastolla.

Satutunnit alkavat pääkirjaston Mielikki-salissa, Kuurnan, Lehtikankaan sekä Lohtajan kirjastoissa kello 10.15. Varhaiskasvatuksen opiskelijat pitävät satutunteja keskiviikkoisin myös Keskussairaalan lastenosaston potilaille. (Juha Vartiainen)

Lähdin kukonlaulun aikaan ajamaan Kajaanista Kokkolan kautta Suomen aurinkoisimpaan kaupunkiin Vaasaan. Siellä järjestettiin yliopistojen 23. työsuojelupäivät 23.–24.8. Lähdin myös avoimin mielin katsomaan, miltä suomenruotsalaisuuden sävyttämä rannikkokaupunki näyttää ihan omin silmin. En ollut aikaisemmin käynyt kaupungissa kuin joskus lasten ollessa pieniä. Olin kuullut puhuttavan Vaasasta paikkana, jonne ei oikein millään julkisella kulkuneuvolla pääse – junalla monta vaihtoa ja lentäen pitää mennä Helsingin kautta. Huh! Päätin siis ajella itse. Yhden pysähdyksen tein menomatkalla ja ostin energiajuomapullon tueksi ja turvaksi, jos alkaa väsyttää. Ei nimittäin ollut aikaa jäädä kahvittelemaan. Ajelin reipasta kyytiä ja löysin kuin löysinkin Vaasan yliopistolle; avausluennolta tosin myöhästyin, mutta varsinaiseen asiaan ehdin mukaan. Katsastelin noin 80 päistä osallistujajoukkoa ja löysin sieltä muutaman oululaisen tutun osallistujan. He olivatkin tulleet jo edellisenä iltana ja tutustuneet kaupungin nähtävyyksiin.

Työsuojelupäivien kantavana teemana oli muutoksen kohtaaminen. Luennot käsittelivät työsuojelun viranomaistoimintaa, Suomen Terveystalon kuulumisia, omaelämänkerrallisten kirjoitusten analyysia työuupumuksesta, palvelukeskushanketta, muutosten läpivientiä valtionhallinnossa, työyhteisöä muutoksessa ja sähkö- ja magneettikentille altistumista. Kaikki luennot olivat valmisteltuja ja keskustelua herättäviä. Seminaaritila oli valittu niin, että ruokailutilasta pääsi lounastauolla kävelemään aurinkoiseen rantamaisemaan. Ensimmäisen päivän iltana meille tarjottiin tilaisuus kokoontua illalliselle Vaasan Upseerikerholle, jossa alkuun kuulimme tietoa Vaasasta ja ruokailun välissä kuulimme heleä-äänistä mukaansa tempaavaa tyttökuoroa. Vaasa on 60 000 asukkaan kaupunki. Asukkaista noin 25 % on ruotsinkielisiä. Kaupunki on kansainvälinen ja vireä opiskelijakaupunki, jossa on runsaasti taide- ja kulttuuritarjontaa sekä urheilumahdollisuuksia. Toisen päivän päätti Ylioppilasteatteri RAMPPI ry:n esitys. Siinä esiintyjät tekivät improteatterin keinoin runo- ja laulutekstejä yleisön antamien sanojen inspiroimana. Esitys käsitteli työsuojelun teemoja myös kansainvälisestä vinkkelistä.

Mieleenpainuvin luento oli mielestäni Vaasan yliopiston professori Riitta Viitalan esitys työyhteisön muutoksesta. Hän käsitteli asiantuntevin ottein esimerkkien valossa asiaansa. Läheinen käsittelytapa, yksinkertainen ja selkeä esittelymateriaali, harjaantunut kehon kieli ja puhetaito tempaisivat mukaansa. Vaikka muutos sanana aiheuttaa yleensä epävarmuutta, kireyttä ja kyynisyyttä, pettymystä, väsymistä ja kyllästymistä, sen myötä voi avautua myös uusia mahdollisuuksia ja positiivista virtaa elämään.

Vaikka työhyvinvointia ei voi toteuttaa marjametsässä, fyysisen kunnon ylläpitäminen kyllä helpottaa selviämistä henkisistä paineista. Työntekijöiden paineensietokyky tulee entistä suuremmalle koetukselle lähivuosina. Vanhoista työtavoista poisoppiminen ja uusien asioiden opiskelu syö aikaresurssia. Perustyön tekeminen kiireessä ja muutosprosessien keskellä aiheuttaa kaaosta ja keskeneräisten asioiden viidakkoa. Se on omiaan aiheuttamaan päänvaivaa keski-ikäiselle pedantille työntekijälle, joka on tottunut hoitamaan tonttinsa perin pohjin, ajallaan ja tarkasti. On hyväksyttävä, että kaikkia tehtäviä ei enää ehdi tehdä perusteellisesti vaan pintariipaisulla ja nopeus ja tehtävistä suoriutuminen asiantuntemuksella haastavat ikääntyvää henkilöstöä. Muutosten toteuttaminen ja perustehtävän suorittaminen saattavat jopa tuplata työmäärän. Jokaisen työn kohdalla tulee eteen inventointi, mitä nykyisistä tehtävistä voi vähentää tai jättää pois, jotta jää tilaa uudelle.

Astutaan vaan rohkeasti ulos mukavuusvyöhykkeeltä uuteen, jossa voi oppia uusia asioita ja saada upeita onnistumisen elämyksiä. Ahdistuminen ja suojamuurin rakentaminen muutosta vastaan ei kannata. Muutos on globaali ilmiö, siihen ei ole syntipukkia naapurihuoneessa eikä omassa organisaatiossa. Muutoksessa ja työmäärän kasvaessa selviämisessä auttaa kommunikointi, lisäajan pyytäminen ja ikävistäkin asioista puhuminen. Ensiarvoisen tärkeää on voida tietää, mitä vaikutuksia muutos aiheuttaa henkilökohtaisella tasolla. Muutoksen kohtaaminen on sitä helpompaa, mitä enemmän on tietoa ja vähemmän arvauksia. (Lea Suopelto, työsuojeluasiamies)

Kuulumisia
Oulun yliopiston liikuntasuunnittelija Markku Saarela vieraili Kajaanissa 11.9. Palaverin tarkoituksena oli perehtyä yliopiston liikuntapalvelujen perusteisiin, vahvistaa liikuntapalveluihin liittyvää yhteistyötä Oulun ja Kajaanin välillä, pohjustaa KYK:n työhyvinvointisuunnittelua liikunnan osalta ja informoida Markku Saarelaa KYK:n henkilöstön toiveisiin ja tarpeisiin. Taustalla oli v. 2006 KYK:ssa tehty liikuntapalveluihin liittyvä kysely.

Isäntien puolelta palaveriin osallistuivat Anja Hongisto, Anneli Pönkkö, Vuokko Tolonen-Junttila, Marjo Hotta, Lea Suopelto, Timo Karjalainen ja Markku Parviainen. Ryhmä keskusteli hyvässä hengessä, ja Kajaaniin on luvassa entisten tuettujen liikuntamuotojen rinnalle joitakin uusia. Markku Saarela toimittaa uusitun tiedotteen lähiaikoina – siitä käy ilmi myös tuen määrä. Palaverimuistio on luettavissa KYK:n kotisivuilta. Vierailukäytäntöä päätettiin jatkaa aiempaa tiiviimpänä.

Työhyvinvointisuunnitelma
Tyhy-ryhmä työstää parhaillaan KYK:n omaa tyhy-suunnitelmaa (18.9. ja 4.10.). Tarkoitus on, että Oulun yliopiston henkilöstösuunnitelman pohjalta Kajaanin oma tilanne huomioon ottaen rakennetaan toimenpidesuunnitelma 2008. Valmis suunnitelma esitellään henkilöstölle marras-joulukuussa 2007.

Virkistyspäivä 24.10.2007
KYK.n työntekijöiden yhteinen virkistyspäivä järjestetään keskiviikkona 24.10.2007 Ristijärvellä. Luvassa on Seniori-Akatemian esittely, uskomaton pallopeli, yhteinen ruokailu ja retkeilyä Saukkovaaran upeissa maisemissa. Muistathan varata ajan kalenteriisi! Päivän tarkempi ohjelma ja muu tarpeellinen tieto lähetetään sähköpostitse lokakuun alkupuolella.

Tähdellistä asiaa työsuojelusta
Yliopistojen työsuojelupäivät järjestettiin elokuussa Vaasassa. Lea Suopelto, työsuojeluasiamies, toi päiviltä mukanaan mielenkiintoista ja ajankohtaista aineistoa työsuojelusta. Aineisto on luettavissa kotisivuilla osoitteessa. http://lipas.uwasa.fi/tyosuojelupaivat2007/ohjelma.htm Jos työltäsi ehdit, tutustu aineistoon - se antaa ajattelemisen aihetta!

Työhyvinvointi ja viestintä
Tästä numerosta alkaen Kampuslehdessä ilmestyy yllä olevan logon alla työhyvinvointiin liittyvää aineistoa, jota lehdelle välittää tyhy-vastaava Markku Parviainen, yhteistyössä tyhy-ryhmän kanssa. (Markku Parviainen)

Yleisradion TV-1:n päätuottaja Hannu Kahakorpi tutustui 11.9.2007 televisiosarjan kuvausmaisemiin Kainuussa vierailemalla Kuhmossa ja Ristijärvellä. Sitä ennen hän kävi Eino Leino -talolla Paltaniemellä talon emännän ja Kapsakka ky:n toimitusjohtajan Kirsi Kilpeläisen vieraana 18.4.2007.

YLE:n päätuottaja Hannu Kahakorpi tutustui Eino Leinon taloon ja Leinon maisemiin
Paltaniemellä. Kuvassa myös Leino-talon emäntä Kirsi Kilpeläinen ja dosentti Ilkka Huovio.

Kahakorven tavoitteena on synnyttää Kainuusta Kotikatu-sarjan tyyppinen, mutta Kainuuseen sijoittuva tv-sarja, jossa esitettäisiin "Kotikylän" ihmisten kehitystarina kuvattaisiin Kainuun järvi- ja varamaisemia sekä muuta kaunista luontoa. Tavoitteena on luoda myös ensimmäinen internet-pohjainen tuotanto, jonka levikki oli alusta lähtien kansainvälinen.

Syyskuussa 2007 Kahakorpi vieraili Kalevala Spririt Oy:n toimitusjohtajan Akke Virtasen johdolla Kuhmon Kalevala-kylässä, Metsähallituksen petokeskuksessa, Kuhmo-talolla sekä Juminkeossa. Etenkin Kalevala-kylä voisi olla yksi keskeinen kuvausympäristö Kainuussa. Virtanen on kunnostanut Kalevala-kylää korkeatasoiseksi toimintaympäristöksi ja kunnostus jatkuu edelleen. Alue käsittää 15 hehtaaria maa-aluetta, jolle sijoittuu moninaisia toimintoja.

Hannu Kahakorpi kertoi olevansa vaikuttunut Kalevala-kylästä
ja sen mahdollisuuksista kuvausympäristönä.

Mukana olivat Taiteen ja kulttuurin senioriakatemian projektipäällikkö Helka Luttinen, projektisihteeri Seija Pyykkönen ja Kulttuuriteollisuuden maisteriohjelman projektipäällikkö Lasse Lyytikäinen. Kotikylä-hankkeesta, Taiteen ja kulttuurin senioriakatemian toiminnan laajentamisesta Kuhmoon sekä Kulttuuriyrittäjyyden kansainvälisen maisteriohjelman toteuttamisesta keskusteltiin Kuhmo-talolla, jossa tavattiin Kuhmon kaupunginjohtaja Eila Valtanen.

Kalevala-kylän maisemissa vasemmalta Hannu Kahakorpi, Akke Virtanen,
Helka Luttinen ja Seija Pyykkönen.

Juminkeossa tutustuttiin Sirpa Niemisen johdolla keskuksen toimintaan ja katsottiin lapsille suunnattu Kalevala-aiheinen elokuva. Samalla tavattiin opetusministeriön kulttuurivientiyksikön kulttuuriasiainneuvos Kirsi Kauniskangas, jonka kanssa sovittiin jatkotapaamisesta Helsingissä.

Kuhmosta siirryttiin Ristijärvelle, jonka Virtaalassa, senioritalossa tutustuttiin tv- ja äänitysstudioon ja keskusteltiin Kotikylä-tuotannosta. Koska kalusto ja tuotanto-olosuhteet ovat erittäin modernit ja riittävät, päädyttiin keskusteluissa siihen, että Kotikylä-tuotanto tehdään kaikilta osin alusta loppuun Ristijärvellä. Ristijärvi on myös "Kotikylä", vaikkakin kuvauksia tehdään eri puolilla Kainuuta.

Kuhmo-talolla keskusteltiin yhteisistä hankkeista. Vasemmalta Akke Virtanen,
Helka Luttinen, Hannu Kahakorpi, Kuhmon kaupunginjohtaja Eila Valtanen,
Seija Pyykkönen ja Lasse Lyytikäinen.

Projektipäällikkö Teemu Ojalehto esitteli Seniorpoliksen yhteisöstudiota ja sen mahdollisuuksia. Samalla pohdittiin, millaisia rahoituskanavia hankkeille on käytettävissä. Tilaisuudessa kävivät myös Ristijärven kunnan 1.10.2007 työnsä päättävä kunnan Entinen kunnanjohtaja Reijo Fredriksson ja uusi aloittava kunnanjohtaja Juhani Kauppi. Kauppi on täysin sitoutunut Seniorpoliksen, Taiteen ja kulttuurin senioriakatemian sekä Kotikylä-hankkeen toteutukseen.

Ristijärvellä sovittiin Kotikylä-sarjan tekemisestä alusta loppuun kainuulaisena työnä.
Paikalla vasemmalta Seija Pyykkönen, uusi kunnanjohtaja Juhani Kauppi,
eläkkeelle siirtyvä kunnanjohtaja Reijo Fredriksson, projektipäällikkö
Teemu Ojalehto ja Hannu Kahaakorpi.

Projektisihteeri Seija Pyykkönen, tuottaja Hannu Kahakorpi ja projektipäällikkö Lasse Lyytikäinen sopivat lokakuun lopussa Ristijärvellä alkavan Senioriakatemian Audiovisuaalisen median – elokuvakurssin toteutusperiaatteista. (Lasse Lyytikäinen)

Viime lukuvuoden muistoihin kuuluu antoisa vaihto-opettajaviikko Liettuan Vilnassa. Syyslukukausi alkoi omalla kampuksellamme olla jo lopuillaan, kun meitä kutsuttiin keskustelemaan, tutustumaan ja opettamaan Vilnan pedagogiseen yliopistoon (Vilniaus pedagoginis universitetas). Kirsi Huotari ja Eeva-Maija Lappalainen kokivat asian läheiseksi ja tärkeäksi. Erasmus vaihto-opettajuus toteutui viime vuoden joulukuun ensimmäisellä viikolla. Tutustuimme liikunnan ja käsityönopetukseen. Vierailimme päiväkodeissa, pidimme luentoja, liikunnan ja käsityön oppitunteja. Orvokit kukkivat vielä virkeinä, ja lämmin syyssää tulvahti vastaamme Vilnan yliopistokampuksella joulukuussa 2006. Opettajavaihdon paikallisena oppaana oli Erasmus koordinaattori Valdimantas. Hän ja Sofija kansainvälisen vaihdon toimistosta ohjasivat meidät liikunnan ja käsityönopettajien juttusille. Tapasimme myös kansainvälisen vaihdon päällikön Gintautas Povilaitisin.

Tutustuimme Vilnan keskustaan ja vanhaan kaupunkiin opastettuina ja omatoimisesti!

Käsityötä ja liikuntaa sekä vilnalaisittain että suomalaisittain
Näimme opettajavaihtomme aikana opettajaopiskelijoiden ja lasten liikunnan opetusta. Seurasimme käsityön ja liikunnan aktiviteetteja myös paikallisessa päiväkodissa. Tutustuimme näkövammaisten lasten ohjaukseen vilnalaisessa päiväkodissa, jonka nimi liettuaksi oli Vilniaus Klopselisdarzelis Pasaka. Pasaka tarkoittaa liettuan kielellä sanottuna hyvät jäljet.

"Punapaidat" olivat yksi erityislapsiryhmä muiden päiväkotilasten joukossa, jotka harjoittelivat motorisia perustaitoja muun muassa värien ja muotojen käyttöä hyödyntäen. Kirsi ohjasi pedagogisen yliopiston luokanopettajaopiskelijoita heidän liikuntatunneillaan. Eeva-Maija puolestaan piti kaksi esitelmää käsityöstä ja ohjasi käsityöoppimista. Ensimmäinen esitelmä liittyi Kä-Ki-Ku-oppimistyylin esittelyyn, ts. kielen oppimisen helpottamiseen käsitöiden oppimisen avulla. Toinen esitelmä käsitteli Suomessa käytössä olevia joulutapoja. Vilnalaisen yliopiston käytävillä oli merkkejä lähestyvästä joulusta, siitä kielivät ja kertoivat moniin kerroksiin asetetut joulukoristeet.

Luminen joulukuusi syntyy: Villan huovutus piparkakkumuotteineen oli uusi ja tervetullut Suomessa käytössä olevan kulttuurin kartuttamiskokemus Vilnan pedagogisen yliopiston opettajille ja käsityönopettajaopiskelijoille. Konstruoimani Kä-Ki-Ku-oppimistyylin esittely toteutui pitämäni luennon lisäksi myös konkreetisti käsityötunnilla. Huovutuksen opettamisen yhteydessä Suomesta mukaan otetuille piparkakkumuoteille, villahahtuville ja mäntysuovalle oli tarpeellista käyttöä.

Tulevat käsityönopettajaopiskelijat ja heidän kouluttajansa oppivat myös oman re-designini kohteena olleen iskuhapsumansetin tekemisen paperinarusta. Sen lisäksi, että käyttämäni Kä-Ki-Ku-oppimistyyli oli heille entuudestaan tuntematon; Myös molemmat opettamani käsityötyötavat olivat jääneet heidän elämässään käytössä olevan kulttuuriperinnön ulkopuolelle. Opiskelijat olivat ns. teknologiapainotteisessa käsityönopettajakoulutuksessa. He valmistuivat viidessä vuodessa käsityönopettajiksi perinteitä kunnioittaen. Vaihto-opettajaviikon aikana Liettua näytti silmissäni muun muassa perinteisten lautanauhojen luvatulta maalta. Havaitsin, että käsityöopettajaopiskelijat kutoivat leipäkoriliinoja myyntiin. Näiden kankaiden rakenteet olivat perinteisiä kudekuviollisia sidoksia, kuten leppäliinaa tai taalaindrelliä. Vilnan pedagogisessa yliopistossa oli useita käsityön opettajia. He esittelivät muun muassa huonetta, jossa oli lattiasta kattoon ulottuvia kaappeja. Ne kätkivät sisäänsä satoja ja tuhansia oppimateriaalimallinäytteitä kirjontalajeista aina leikekirjontaan asti. Myös lukuisat nauhalajit, kirjoneuleet, virkkaustyöt jne. olivat edustettuina. Opetus oli taitopainotteista, muun muassa havaitsin, että likipitäen jokaisesta kirjontapistolajista n=25 oppilaitoksen opiskelijat kirjoivat ja viimeistelivät 20 cm x 35 cm kokoisen pikkuliinan. Se oli aidosti suuritöistä verrattuna työtavan opetteluun neljä senttimetriä kertaa seitsemän senttimetriä kokoisen oppimateriaalimallinäytteen tekemisen sijasta. Liikunnan osalta "erasmus-opetusvelvollisuus" koostui harjoituksista sekä luennosta. Harjoitustuntien aiheena oli sosiaalisten taitojen kehittäminen liikunnassa. Tavoitteena oli antaa ideoita/virikkeitä siitä, millaisten harjoitusten avulla voidaan kehittää sosiaalisia taitoja ryhmässä. Opiskelijat olivat innokkaasti mukana. Keskusteluissa Valdimantasin, Gintautasin ja Sofijan kanssa esittelimme Kajaanin opettajankoulutusyksikköä opiskeluvaihtopaikkana.

Myös Suomen itsenäisyyden 89. juhlapäivä sujui meiltä työpäivän merkeissä. Suosittelemme opettajavaihtoa Vilnan pedagogisessa yliopistossa. (Eeva-Maija Lappalainen ja Kirsi Huotari)

Ei ainakaan YLEn mediabussilaiset – eivätkä Kajaanin opettajankoulutusyksikön opiskelijat! Pelkokerroin asetettiin koetukselle kolmipäiväisessä työpajassa, jossa animoitiin kuvat eläviksi. Tehtävänä oli suunnitella, kuvata, äänittää ja editoida valistuselokuva animaation keinoin.

Työpajassa käytiin läpi animaation synnyn historiaa ja kuvakäsikirjoituksen tekemistä, mutta heti sen jälkeen tartuttiin käytännön toimiin eli tehtiin hahmoja ja lavasteet ja aloitettiin animaatioiden kuvaaminen. Valistuselokuvia työstettiin neljässä ryhmässä ja eri tekniikoita käyttäen: vaha-, valokuva-, lego- ja nukkeanimaatio valmistuivat kaikki ajallaan. Valistuksen aiheiksi opiskelijat olivat ottaneet itsekkyyden, hyvän käytöksen ja kehonrakennuksen vaarat.

Perusajatuksena Mediabussin toiminnassa on, että asiat oppii parhaiten konkreettisesti tekemällä. Kasvatusalan opiskelijoille "learning by doing" on teoriassa tuttu juttu, mutta onneksi sitä pääsee joskus myös itse oppijana kokeilemaan. "Hei, me tehtiin tuo!" -kokemus valtasi kuvataiteen ja äidinkielen opiskelijat viimeistään siinä vaiheessa, kun valmiit elokuvat vihdoin katsottiin. Loppukoonnissa mediakouluttaja Markku Sipi ja mediatoimittaja Rinna Härkönen kommentoivat töitä ammattilaisen silmin ja palaute oli konkreettista, kriittistä ja hyvää. Työt onnistuivat yli odotusten.

Mediakasvatuksen haasteet
Mediakasvatus jaetaan usein kolmeen: teknisten taitojen ja valmiuksien harjaannuttamiseen (tuotanto), mediailmaisuun (sisällön tekeminen) ja analyysitaitojen kehittämiseen (vastaanotto). Nämä kaikki osa-alueet olivat työpajassa läsnä. Loppupalautteessa kävi ilmi, että opiskelijoiden mielestä haastavinta animaation tekemisessä oli tekninen osaaminen. Yhtenä Mediabussin tavoitteena olikin, että työpajalaiset rohkaistuisivat kertomaan tarinoita saadessaan tukea tekniseen toteuttamiseen ja että he myöhemmin uskaltaisivat kokeilla toteutusta yksinäänkin.

Tekniset taidot haastavat tulevaisuuden kasvattajat, sillä lapset ovat usein mediatekniikan suhteen harjaantuneempia kuin opettajansa. Opettajan tulisikin siis etsiytyä mediakasvatuksen suhteen tiedon lähteille, jotta pysyisi kehityksessä mukana. Työpajan vetäjä Markku Sipi rohkaisi tulevia mediakasvattajia Kajaanissa:
– Mediakasvatuksen harjoituksia ja materiaaleja on internet pullollaan. Niihin tarttumalla ja rohkeasti kokeilemalla pääsee mediakasvatuksessa alkuun.

Mikä ihmeen Mediabussi?
Mediabussi on Yleisradion ja Opetusministeriön yhteishanke, jolla haetaan mallia siihen, miten mediatalo voi edistää koulujen mediakasvatusta. Tämänsyksyisellä kierroksella hanke kouluttaa opettajankoulutuslaitosten opiskelijoita ja heidän opettajiaan. Mediabussiin voi tutustua tarkemmin osoitteessa http://mediakompassi.yle.fi/mediabussi/esittely, johon myöhemmin ilmestyy myös kiertueen aikana tuotettava albumi opiskelijoiden tuotoksista.

Syyslukukausi on jälleen saatu kampuksellamme mukavasti käyntiin. Jotta elämä ei olisi pelkkää luennoilla ravaamista ja esseiden vääntöä, tulee opiskelijoiden muistaa heittää välillä vaihde vapaalle ja nauttia elämästä.

Opela ry järjesti 13.9 kahvikolossa lukuvuoden ensimmäisen peli-illan, joka oli ensisijaisesti suunnattu uusille opiskelijoille. Rohkeita opiskelijoita saapuikin paikalle juuri sopivasti yhden pöydän verran. Illan ohjelmassa oli mukavaa yhdessä oloa ja pelailua herkkujen kera. Peli-illalle on luvassa jatkoa vielä tämän syksyn aikana. Toivottavasti silloinkin Kahvikoloon saapuu opiskelijoita mukanaan rento ja kiireetön meininki!!

Futis-turnaus keskiviikkona 19.9.
Opela ry ja Jyskyt järjestivät perinteikkään futis-turnauksen Kajaanin kampuksen päärakennuksen viereisellä kentällä. Turnauksessa eri vuosikurssit ja koulutuslinjat ottelevat toisiaan vastaan enemmän tai vähemmän verenmaku suussa. Joukkueilla tulee olla yhtäläinen vaatetus valitsemansa teeman mukaan. Tänä vuonna nähtiin muun muassa kanoiksi pukeutunut sekä yöasuihin varustautunut joukkue. Turnaukseen osallistui joukkueita matikalta, vakalta ja lukolta. Niin pelaajia kuin kannattajiakin kertyi kentän reunoille tunnelman virittämiseen tarvittava määrä - vesisateesta huolimatta. Erityismaininta tunnelman kohottamisesta kuuluu meidän mahtaville (puolueellisille?) juontajille Emmille ja Annelle.

Finaalissa nähtiin odotetusti sekä vakan että lukon 4. vuosikurssin joukkueet.
Vaka 4:sen pelaajat eivät lennelleet kuin päättömät kanat, vaan tiukan väännön
jälkeen he höyhensivät vastustajansa.

Tuutorit järjestivät 24.9 fukseille leikki-illan Heikki Savolaisen salissa, jossa leikittiin perinteisiä leikkejä. Illan tarkoituksena oli tutustuttaa fukseja paremmin toisiinsa ja luoda yhteishenkeä. Leikki-illassa valmistauduttiin myös tulevaan fuksisuunnistukseen harjoittelemalla fuksilaulua. Sen opettelussa onkin tänä vuonna haastetta, sillä laulu on muokattu viime kesän hittibiisiin Tytöt tykkää, ja sanoja on aika paljon.

Välillä pidettiin pieniä mainoskatkoja, joissa fuksiryhmät pääsivät esittelemään keksimiään uusia opiskelijoille hyödyllisiä käyttötarkoituksia mm. kaulimelle ja miniraastimelle. Kärpäslätkäkin muuntui oivaksi tv-lupatarkastajan karkoittimeksi.

Paikalla ollut fuksi Vesa Vidgren kuvaili tapahtuman olleen järjestelyjen puolesta hyvin mielikuvituksellinen, sillä leikkejä oli paljon ja ne olivat monipuolisia. Tunnelmaa Vesa kuvailee leppoisaksi. "Hienoa, että tällaista järjestetään, en kadu yhtään, että tulin. Ja tulen toistekin jos tällaista vielä järjestetään", lupailee Vesa.

Ensimmäiseksi jokainen pääsi esittäytymään ringin keskelle ja
kertomaan mitä repussaan kantaa ja mitä sen haluaisi sisältävän.

Kajaanin kampuksella opiskelevan opiskelijan perusosaamiseen täytyy
tämän (poni)leikin kuulua. "Peppu, peppu, peppuu vasten…"

Kajaanin kampukselta on valmistunut suunnistusopetusta palveleva pihakartta. Lisäksi Normaalikoulu on mukana Kajaanin Suunnistajien kanssa valtakunnallisessa koulusuunnistuksen kehittämishankkeessa. Hankkeessa on mukana kuusi eri paikkakuntaa ja suunnistusseuraa eri puolelta Suomea. Kajaanin opettajankoulutusyksikössä hankkeeseen liittyvää opinnäytetyötä tekee Marjo Hämäläinen. Hän myös vastaa Kajaanin Suunnistajissa koulusuunnistushankkeesta. Allekirjoittanut ja KaSun juniorisuunnistajat ovat mukana hankkeessa avustamassa liikunnanopettajia valmistamalla harjoitusmalleja. (Pentti Malinen)

Sähköpostiviestintä Kajaanin yliopistokeskuksessa

Internetin hyödyllinen palvelu, sähköposti on parhaimmillaan erinomainen viestintäväline. Sähköpostin käyttämiseen liittyy myös omat hyvät tapansa, jotka kerrataan tässä lyhyesti.

Yleistä sähköpostiliikenteestä Tarkista sähköpostisi kohtuullisin väliajoin. Vastaa viesteihin aina, kun viestissä on selkeä kysymys tai lähettäjä haluaa varmistua siitä, että viesti on tavoittanut sinut. Pyri myös vastaamaan mahdollisimman nopeasti, sillä sähköposteilla on tapana unohtua helposti. Sanoman perillemenosta on yleensä turha pyytää automaattista kuittausta. Liitä automaattikuittaus ainoastaan välttämättömiin virallisiin posteihin, joiden perillemenosta haluat varmistua. Vastuu sähköpostista on sen lähettäjällä. Älä vastatessasi (Reply) lainaa turhaan koko alkuperäisviestiä – valitse vain ne kohdat, joihin todella vastaat. Älä muuta edelleen lähetettävän (Forward) sanoman sisältöä. Lisää mahdolliset omat kommenttisi sanoman alkuun. Älä lähetä eteenpäin ketjukirjeitä äläkä vastaa niihin.

Viestien sisältö Pyri pitämään viestisi mahdollisimman lyhyinä ja ytimekkäinä. Lyhyempi viesti luetaan ja ymmärretään varmemmin. Huolehdi siitä, että viestin otsikko kuvaa viestisi sisältöä riittävän selkeästi. Tämä helpottaa viestien arkistointia huomattavasti. Älä lähetä otsikottomia viestejä. Vältä viesteissäsi harvinaisten lyhenteiden käyttöä. Monet "sisäpiirin" lyhenteet jäävät täysin käsittämättömiksi suurimmalle osalle viestisi saajia. Vältä pölkkykirjainten käyttöä, sillä se tulkitaan sähköpostiviestinnässä HUUTAMISEKSI. Kenelle viestisi on tarkoitettu? Yleisviestinä lähetetyt sähköpostit eivät välttämättä ole tarpeellisia kaikille yksiköille. Yksiköillä on omat ryhmäpostitusosoitteensa, joita kannattaa käyttää.

Liitetiedostot Turhia liitetiedostoja ei kannata lähettää. Jos liitteenä oleva tieto on olemassa esimerkiksi yliopistokeskuksen nettisivuilla, liitä sähköpostiviestiisi mieluummin kyseinen www-osoite (vrt. Oulun yliopiston Suuren jakelun tiedotteet). Liitetiedostona olevan viestin sisällön voi usein lyhyesti kertoa suorassa sähköpostiviestissä. Mikäli liitteen lähettäminen on tarpeen sähköpostiviestisi lisäksi, nimeä liitetiedosto sen sisällön mukaisesti ja käytä nimeämisessä mielellään myös päiväystä.

Kajaanin yliopistokeskuksen viestintäryhmän puolesta Sirpa Korhonen