SYYSKUU 2004
SYYSKUU 2004
”Jokainen tsaanssi on mahdollisuus”, totesi Jyväskylän yliopiston vararehtori Timo Tiihonen Kajaanissa
Yliopistokeskus avasi ensimmäisen lukuvuotensa näyttävästi
Kajaanin yliopistokeskuksen väki käytti tsaanssinsa ensimmäisen lukuvuotensa avajaisissa loistavasti. Jo avajaiskulkue kampukselta läpi Kajaanin keskustan kirkkoon Oulun yliopiston rehtorin Lauri Lajusen johdolla oli huikea näky. Väkeä kulkueessa oli enemmän kuin vappumarsseissa vuosikymmeneen. Myös avajaisjuhlaan osallistui poikkeuksellisen paljon sidosryhmien edustajia, mikä viestii sitä, että yliopistokeskuksen toiminta nähdään maakunnassa hyvin tärkeänä. Tätä vuorovaikutusta varten yliopistokeskus on perustettukin.
Kulkuetta ja lukuvuoden avajaisia kuvailtiin tiedotusvälineissä valonpilkahduksena Kainuulle. Ja sitä se todellakin oli. Lukuvuosi alkoi monessakin mielessä aurinkoisissa merkeissä. Ensimmäiset tietojenkäsittelytieteiden perustutkinto-opiskelijat ja matematiikan aineenopettajaopiskelijat aloittivat aherruksensa Kajaanissa. Kesällä allekirjoitettiin sopimus viiden yliopiston välillä yhteistyöstä Kajaanin yliopistokeskuksessa. Nyt Kainuussa odotetaan sanojen ja sopimusten muuttumista teoiksi. Tätä peräänkuulutti myös rehtori Lajunen juhlapuheessaan:
”Viime kesäkuussa allekirjoitetun yhteistyösopimuksen mukaan yliopistokeskuksen toimintaan osallistuvat myös Jyväskylän, Joensuun, Kuopion ja Lapin yliopistot. Kukin yliopisto tuo keskuksen toimintaan omia vahvuusalueitaan. Yhteistyöyliopistojen kanssa toimintakenttää voidaan laajentaa aloille, jotka eivät ole edustettuina Oulun yliopistossa. Yliopistokeskuksien toiminnan onnistumiselle on ensiarvoisen tärkeää, että sen toimintaan osallistuvien yliopistojen tiedekunnat ja ainelaitokset ovat siinä kiinteästi mukana ja kokevat sen omaksi toiminnakseen. Yhteistyö toimii jos kaikki siihen osallistuvat hyötyvät”, Lajunen totesi.
Muutosten tuulet puhaltavat
Yliopistojen toimintaympäristö on Lajusen mukaan jatkuvassa muutostilassa, mistä on seurauksena, että yliopistoihin kohdistuu uusia odotuksia ja että niille asetetaan uusia tehtäviä.
”Yliopistot ovat kiitettävästi vuosien varrella mukautuneet muuttuneisiin olosuhteisiin ja myös vastanneet niihin kohdistuneisiin uusiin haasteisiin. Niin nytkin. Jo seuraavana lukuvuonna 2005–2006 Suomessa siirrytään uuteen kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään. Myös alueellisessa toiminnassa sekä yhteistyössä ympäröivän yhteiskunnan kanssa suomalaiset yliopistot ovat eturintamassa maailman yliopistojen joukossa. Oulun yliopiston toiminta Kainuussa on ollut yhtenä mallina Suomessa muotoutuneelle yliopistojen alueelliselle toiminnalle.”
Kainuussa sijaitsevat yksiköt ovat myös olleet muutoksen kohteena viimeisen kymmenen vuoden aikana. Merkittävinä toimenpiteinä voidaan mainita mm. Kajaanin kehittämiskeskuksen luominen 1990-luvun alussa ja maamme ensimmäisen alueellisen korkeakoulustrategian laatiminen neljä vuotta sitten. Nyt Kainuun yksiköt on koottu Kajaanin yliopistokeskukseksi, joka hallinnollisesti on Oulun yliopiston erillislaitos.
”Oulun yliopiston toiminta Kainuussa on viime vuosina merkittävästi vahvistunut ja yliopistokeskuksen perustamisen myötä se on edelleen vahvistumassa. Aluestrategiassa asetetut ensisijaiset kehittämiskohteet ja tavoitteet ovat pitkälle toteutuneet tai ovat toteutumassa. Näitä ovat mm. mittalaitelaboratorion toiminnan vahvistaminen ja laajentaminen, yhteistyön kehittäminen sekä VTT:n että Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa, tietojenkäsittelytieteen opetuksen aloittaminen ja matematiikan aineenopettajakoulutuksen käynnistyminen. Kainuun kuntien ja yritysten lahjoituksen turvin mittalaitelaboratorion tutkimus- ja koulutusedellytykset tulevat paranemaan edelleen”, sanoi Lajunen.
Oulun yliopiston rehtori painotti laadun merkitystä. Kaiken yliopistotoiminnan tulee kestää kriittinen arviointi. ”Tärkeää on lopulta se, että yliopistokeskuksessa keskitytään alueen kehittämisen kannalta oikeisiin alueisiin ja että työllä on yhteiskunnallista vaikuttavuutta. On muistettava, että määrä ei korvaa laatua. Vahvistetaan siis vahvuuksia ja hoidetaan kunnolla se toiminta, joka on pystytty aloittamaan uusilla resursseilla. Alueen toimijoiden välisellä yhteistyöllä, erikoistumisella ja resurssien keskittämisellä yhteisesti valituille alueille pystytään synnyttämään kriteereiden täyttävää toimintaa.”
Tiedettä vai puuhastelua
”Tiede on järjestelmä, joka on maailmanlaajuinen verkottunut kokonaisuus. Se ei hahmotu kokonaisuudeksi kovinkaan helposti. Tämä järjestelmä on suunnattoman monimutkainen. Joskus se tuntuu itsestään käyvältä koneelta, jossa yksilöllä ei ole varsinaisesti näkyvää merkitystä”, totesi Kajaanin yliopistokeskuksen johtaja, professori Juhani Suortti avajaispuheessaan.
Hänen mukaansa, kun siirryttiin tieteellisen toiminnan tuloksellisuuden systemaattiseen arviointiin syntyi hyvin paljon uusia ongelmia. Valtaosa arviointiproblematiikasta on kytketty jollakin tavoin indeksoitaviin indikaattoreihin, joiden avulla on mahdollista tiivistää olennainen vertailutieto.
”Tulostavoitteiksi muutettuna kaikki indikaattorit viittaavat ulkoisen arvioinnin olemassaoloon, jossa yhteismitallisuudella on keskeinen asema ja jossa laatu helposti muuttuu määräksi. Tätä ilmiötä on tieteenfilosofian piirissä kutusuttu hyvin väljästi ja vapaasti isomorfisuuden periaatteeksi. Pitkälle vietynä analyysinä tämä periaate ylettyy aina tiedettä ohjaaviin normatiivisiin periaatteisiin asti. Näin tiede muuttuu yleensä muiden organisaatioiden kaltaiseksi tuotantoyksiköksi.”
Tässä piilee monia vaaroja. Monenlaiset hallinto- ja suunnittelumarkkinavirrat ohjaavat kehitystä ja tulostavoitteellisuudesta kehittyy eräänlaisen formaalisen rationaalisuuden muoto: noudatetaan pitkäntähtäyksen asiakirjoja ja niihin ohjelmoitua mekaanista toimintaa. Kokouksia suunnittelua ja kokouksia suunnittelua – ongelmaan.
”Mitään lopullista tästä kierteestä ei itse tieteen substanssin kannalta synny. Syntyy vain byrokratiaa, jota varmuus päätöksenteon oikeudenmukaisuudesta edellyttää, sillä kenttä kilpailee resursseista ja asiakkaista. Tulosvastuullisuuden hokema tahtoo kääntyä triviaaliksi puuhailuksi näennäisindikaattoreiden varassa”, Suortti varoitti
Tieteenfilosofian näkökulmasta vapautumien tästä sairaudesta voi tapahtua vain lisäämällä tiedeyhteisön tai tiedemaailman valtaa ja vapautta koskevaa perustutkimusta.
Tuloksellisen toiminnan evaluoinnissa unohdetaan usein myös tiedon tradition säilyttäminen. Ilman traditiota ei ole pysyvää perustaa. Perusvoimavara-analyysissa on tämä yliopiston tehtävä myös rekisteröitävä. Säilyttämistä ei pidä sotkea konservointiin tai museointiin. Osa sivistyspääomasta elää vain yliopiston ylläpitämässä tiedejärjestelmässä.
Tuo tradition ja uuden luomisen välinen suhde oli läpäisevä periaate yliopistokeskuksen ensimmäisissä avajaisissa. Voimakkaasti eteenpäin ponnistava yliopistokeskus halusi tuoda julki opettajankoulutuksen 100-vuotiset perinteet ja muistaa vielä 400-vuotiasta Kajaanin linnaakin.
Juhlan esitykset olivat entisten tai nykyisten opiskelijoiden ja työntekijöiden valmistamia. Kiinnittyminen maakuntaan koki huikaisevan, etten sanoisi riipaisevan kliimaksin, kun pääjuhlan päätteeksi kajahti Nälkämaan laulu.
Yliopistokeskuksen tulevaisuuden airuina juhlassa toimivat uusien opiskelijoiden lisäksi yhteistyöyliopistojen edustajat rehtori Perttu Vartiainen Joensuusta, vararehtori Timo Tiihonen Jyväskylästä ja hallintojohtaja Juhani Lilleberg Rovaniemeltä.
”Olkaamme ylpeitä omasta pienestä yksiköstämme ja sen luomista yhteistyömahdollisuuksista, jotka ainakin periaatteessa voivat ylittä ahtaan tulosneuvottelukäytännön muodostamat karikot. Toivotan kaikille kumppaneille menestyksellistä yhteistyötä ja erityisesti uusille opiskelijoille antoisaa lukuvuotta. Tutkikaa tarkoin, mitä kaikkea ympärillänne on. Henkilökunnalle toivon hieman kärsivällisyyttä ja jaksamista sekä rakentavia ehdotuksia muutoksen keskellä. Tiedän, että onnistumme tiedeyrityksessämme.” (AY)
Avoimessa yliopistossa uudet suunnittelijat
Kainuun kesäyliopistossa ja Kajaanin yliopistokeskuksella avoimesta yliopisto-opinnoista vastaavat nykyisin koulutussuunnittelija Elisa Haikola ja amanuenssi Johanna Anttonen.
Johanna aloitti Kajaanin yliopistokeskuksen avoimen amanuenssina toukokuussa 2004. Aikaisemmin hän toimi Suomussalmi opistolla aikuispuolen opettajana ja opiskeluaikana Edukailla opettajana ja hallinnon harjoittelijana. Johanna vastaa Oulun avoimen opinnoista ja tänä vuonna poikkeuksellisesti myös erityispedagogiikan opinnoista. Johanna on valmistunut kasvatustieteen maisteriksi Joensuun yliopistosta syksyllä 2003. Tarkoituksena hänellä on jatkaa opintoja KOKY:n tohtorikoulussa. Johannalla on neljävuotias tytär Elise ja ylivilkas labradorinnoutaja Bonita.
Elisa valmistui kasvatustieteen maisteriksi Lapin yliopistosta kesällä 1996, jonka jälkeen hän oli töissä Lapin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa kasvatus- ja opetusalan suunnittelijana. Keväällä 1997 Elisa aloitti koulutussuunnittelijana Kainuun kesäyliopistossa. Syksyllä 2001 hän jäi opintovapaalle ja suoritti luokanopettajan pätevyyden KOKY:n muuntokoulutuksessa. Opiskelun jälkeen hän oli vuoden hoitovapaalla. Elisa on naimisissa ja hänellä on tyttäret Ninni 2 vuotta ja Maaria 6 vuotta Elisa palasi Kainuun kesäyliopistoon elokuun 2004 alussa. Hänen vastuulla on edelleen eri yliopistojen avoin yliopisto-opetus (ei Oulu) ja ammatillinen lisäkoulutus. '
Johanna, Appo ja Elisa innostavat kainuulaisia avoimen
yliopiston salaisuuksiin.Suurelle yleisölle esittäytyy livenä myös kesäyliopiston Appo -nukke. Appo on esiintynyt avoimen yliopisto-opintojen esitteissä ja kesäyliopiston koulutuskalentereissa jo pari vuotta. (EH & JA)
Fenomenologinen tutkimus laadullisena tutkimustapana
Professori Juha Perttula luennoi kokemuksen tutkimuksen mahdollisuuksista fenomenologisen tutkimusmetodologian ja -metodin näkökulmasta yliopistollamme 24. - 25.9.2004. Kurssin järjestelyistä vastasi Kainuun kesäyliopisto. Paikalla oli noin parikymmentä monitieteisen tohtorikoulumme opiskelijaa sekä kaksi graduntekijää opettajankoulutusyksiköstä.
Fenomenologisen tutkimuksen paradigman tarkastelun perustana on oltava käsitys siitä, millaisia ilmiöitä laadullisessa tutkimuksessa tutkitaan. Renate Teschin mukaan laadullisesti orientoituneessa tutkimuksessa voidaan olla kiinnostuneita neljästä eri ilmiöalueesta:
1) Kielen ominaispiirteistä eli ihmisten erilaisista tavoista käyttää kieltä vaihtelevissa tilanteissa.
2) Ihmisten kokemusmaailmasta ja erityisesti siitä, millaisia merkityksiä ihmiset antavat erilaisille, tutkijan itsensä rajaamille, kokemuksille.
3) Säännönmukaisuuksien ja tutkimuskohteen oleellisten osien analysointi (vrt. fenomenografia).
4) Tutkijan omista kokemuksista, joita tutkija itse reflektoi fenomenologista metodia noudattaen.
Mitä kokemus tarkoittaa ihmisen elämässä?
Ihmisen tajunta sekä kokemus ovat intentionaalisuutta. Intentionaalisuus puolestaan viittaa yksilön mielellisyyteen. Perttulan näkemyksen mukaan ihminen on siten tajunnallisessa suhteessa maailmaansa, kokien erilaisia tietämiseen, tuntemiseen, uskomiseen tai esimerkiksi toivomiseen liittyviä elämyksiä. Tilanne on osa ihmistä. Kokemuksen tutkijan on siten oltava tietoinen ja ennen kaikkea aidosti kiinnostunut tutkimuskohteena olevien ihmisten elämäntilanteesta. Ihminen kokee ja muodostaa merkityssuhteita elämälleen aina suhteessa johonkin, jossa hän elää ja jonka osallisena hän elää. Tämä situationaalisuus on yksilöllinen kokemus. Näin kokemus voidaan määrittää tajunnan ja tajuamisen kohteen väliseksi suhteeksi. Juuri näitä yksilön elämäntilanteeseen liittyviä – keholliseen, aineelliseen tai henkiseen ideaaliseen elämään kytkeytyviä – kokemuksia pyritään ymmärtämään fenomenologisessa kokemuksen tutkimuksessa.
Mistä voimme olla varmoja, että olemme tekemässä fenomenologista tutkimusta?
Amebeo Giorgi esittää Edmund Husserlin ideoihin perustuen neljä kriteeriä fenomenologiselle tutkimukselle:
1) Metodin on oltava kuvaileva eli deskriptiivinen.
2) Tutkija olettaa subjektin ja objektin välille intentionaalisen suhteen.
3) Tutkimuksessa on hyödynnettävä fenomenologista reduktiota.
4) Tutkimuksessa etsitään ilmiön olemusta mielletasolla tapahtuvan muuntelun avulla.
Lisäksi on huomioitava, että fenomenologisen tutkimuksen kohteena ei ole kieli, käsite tai idea sellaisenaan, vaan sillä on oltava elävä suhde ihmisten kokemukseen. Tutkijan on siten muodostettava suhde tutkimuskohteeseen. On oltava tietoinen siitä, mikä on se elämäntilanne josta olemme kiinnostuneita. Lisäksi pyrittävä ymmärtämään tutkittavien ihmisten tilannetta kysymällä, miten ihmiset kokevat sen elämäntilanteen, josta olemme tutkijoina kiinnostuneita. Tämä ymmärtäminen tapahtuu niin sanottuna esiymmärryksenä, jolloin muodostamme oman itsenäisen käsityksemme tutkimuskohteen olemuksesta. Tutkijoina meidän on myös muistettava, että elävä kokemus on jo olemassa ihmisillä, jotka elävät juuri siinä elämäntilanteessa, josta olemme kiinnostuneita. Näin ei ole mielekästä ensin yrittää selvittää joitain oletettuja kokemuksia sekä niiden olemusta. Ei ole myöskään mielekästä tutkia kenen tahansa kokemuksia, koska tällöin tutkittava henkilö joutuu muodostamaan elävästä kokemuksesta irrallisia oletuksia, mahdollisesta kokemuksestaan.
Fenomenologisessa tutkimuksessa tulkinta on erehtymistä.
Fenomenologisessa tutkimuksessa on pyrittävä oleellisen kuvaamiseen, kuvattuun kokemukseen. Kokemus on kuvattava sellaisenaan kuin se tutkittavalle itselleen ilmenee tunteena, uskomuksena, tietona jne. Aineiston keruuvaiheessa tutkijan on esimerkiksi haastattelutilanteessa pyrittävä kysymyksillään mahdollisimman konkreettiseen ja ilmiötä tarkentavaan muotoon.
Kokemuksen analyysissä, sen uudelleen elämisessä, tapahtuu reduktio, joka jakaantuu sulkeistamiseen ja mielikuvatasolla tapahtuvaan muunteluun. Sulkeistaminen on tutkijan tajunnan sisäistä tietoista toimintaa, jossa pyritään tietoisesti reflektoiden tunnistamaan etukäteen kohteeseen liitettyjä merkityssuhteita, jotka puolestaan pyritään siirtämään mielestä syrjään tutkimusprosessin ajaksi. Tutkimuksesta muodostuu siinä määrin tulkinnallinen eli hermeneuttinen, missä määrin etukäteisoletusten ja näkemysten sulkeistamisessa epäonnistutaan.
Mielikuvatasolla tapahtuvassa muuntelussa tukija muodostaa mielessään erilaisia merkitysyhdistelmiä, joiden tuloksena muodostuvat kunkin merkityssuhteen välttämättä edellyttämät elementit. Näin voidaan vastata kysymyksen, mitkä asiat tekevät tutkittavasta kohteesta juuri nimenomaisen.
Fenomenologinen reduktio ei edellytä vielä tutkijalta kielenkäyttöä. Pelkkä intuitiivinen varmuus asioiden olemuksesta riittää. Ilmiön kääntäminen intuitiosta kieleen tapahtuu kokemuksen uudelleen kuvaamisessa. Fenomenologinen metodi on ankaraa tieteellisyyden noudattamista, jonka pyrkimyksenä voi olla tutkimusraportissa yksilökohtaisten merkitysverkostojen tai yleisten merkitysverkostojen muodostaminen. Kokemus tai tutkittava ilmiö paloitellaan sitä kuvaaviksi sisältöalueiksi, joista muodostuu tutkimuskohdetta olennaisilta osilta kuvaa merkitysverokosto. Tutkijan on myös tarkasteltava ilmiöt sisältöalueista irrallaan ja pyrittävä siten löytämään ja kuvaamaan mahdolliset merkityssisällöltään samanlaiset kokemukset.
Seitsemän kysymystä kokemuksen tutkijalle
Perttula esitti kurssin päätteeksi seitsemän kysymystä kokemuksen tutkimuksen avuksi.
1) Mitä tutkit, kun tutkit kokemusta?
2) Millaisesta aiheesta olevia kokemuksia tutkit?
3) Millaisia kokemuksia tutkit (tunteet, tieto, uskomukset, toiminta)?
4) Keitä valitset kuvaamaan kokemuksiaan?
5) Miten valitset kokemuksen kuvaustavan eli menetelmän?
6) Mitä tutkimus edellyttää sinulta tutkijana?
7) Miten suhtaudut tutkimuksen subjektiivisuuteen ja objektiivisuuteen?
Tutkimus, niin kvalitatiivinen kuin kvantitatiivinen, edellyttää tutkimustulosten teoreettisen olemuksellisuuden tarkastelua. Tulos on pystyttävä suhteuttamaan yleisempään teoreettiseen viitekehykseensä ja ymmärrettävä sen olemusta tämän viitekehyksen avulla. Missä määrin sekä fenomenologis-hermeneuttisesti tai positivistisemmin orientoituneella tutkijalla on tutkimusprosessin loppuvaiheessa intoa tai kykyä enää tehdä tämäntyyppistä tulosanalyysiä? Kurssin päätteeksi heräsikin ajatus tutkimuksen tutkimisen mahdollisuuksista niin laadullisen kuin määrällisen tutkimusotteen avulla saatujen tulosten terävöittämiseen. Olisiko tohtorikoululla mahdollisuuksia tämäntyyppisen koulutuksen järjestämiseen? (MS)
Liikunnan opettajaksi opiskelu alkaa sakilla seikkaillen
Elämysolympialaiset Lohtajalla
Liikunnan sivuaineopintojen opiskelu alkaa aina syksyisin elokuun lopulla pidettävällä intensiiviviikolla. Viikon tavoitteena on johdattaa ja sitouttaa opiskelijat liikunnan sivuaineopintoihin. Tänä syksynä 2004 liikunnan 15 opintoviikon sivuaineopintoja aloitti Kajaanin opettajankoulutusyksikössä 25 opiskelijaa. Jyväskylän valintojen kautta liikunnan aineenopettajaksi opiskelemaan pääsi nyt 12 opiskelijaa (38 ov). Kajaanissa on toteutettu kymmenen vuoden ajan liikunnan opettajien koulutusta. Aineenopettajaksi opiskelemaan on hyväksytty sinä aikana 87 opiskelijaa.
Elokuun intensiiviviikon kurssi on liikuntadidaktiikan kurssi, joka tänä syksynä alkoi elämyspedagogiikan- seikkailukasvatuksen kurssilla. KOKY:ssä on jo usean vuoden ajan toteutettu seikkailukasvatuksen kursseja osana liikunnan sivuaineopintoja. Kursseilla annetaan virikkeitä liikuntakasvatuksen toteuttamiseen elämyspedagogisin keinoin. Kurssin opettajina toimivat maisterit Niina Ketomäki ja Tanja Sarlin sekä liikunnan pedagogiikan ja didaktiikan vastuulehtorina Eeva-Liisa Sarlin.
Rehtori Matti Kilpeläinen, vanhempain yhdistyksen ’aktiivi’ Juha
Tervo, lehtori Eeva- Liisa Sarlin, liikunnan opiskelija Minna
Turpeinen ja Lohtajan lähiliikunnan priimusmoottoreita.Liikuntadidaktiikan kurssiin, jonka osa tämä seikkailukasvatuksen kurssi on, liittyy lisäksi elämyspedagogisen liikuntatapahtuman suunnittelu , toteuttaminen ja arviointi. Tänä syksynä toteutettiin lähiliikuntatapahtuma Lohtajan koulun ympäristössä 18.9. Lohtajan tapahtumaan osallistuivat Lohtajan ja Purolan koulun oppilaiden (noin 300 oppilasta) lisäksi oppilaiden vanhemmat, opettajat sekä 35 liikunnan opiskelijaa. Elämysolympialaiset olivat Lohtajan lähiliikuntaympäristön avajaistapahtuma ja ne toteutettiin yhteistyössä mm. Kajaanin kaupungin, vanhempainyhdistyksen, Lohtajan-Huuhkajanvaaran kyläyhdistyksen sekä Oulun läänin lähiliikuntaprojektin kanssa. Tilaisuuden avasi kaupungin valtuuston puheenjohtaja Hannu Kemppainen ja Oulun läänin tervehdyksen toi sivistysneuvos Pertti Kokkonen. Elämysolympialaiset aloitettiin olympiatulen sytyttämisellä ja lippukulkueella. Elämyksiä tarjottiin hiirulaisen seikkailuista olympiaälytehtäviin ja saappaanheitosta monenlaisiin seikkailuratoihin. Johtotiiminä toimivat erinomaisesti Turpeisen Minna, Lämsän Tomi, Mannilan Jukka ja Nyströmin Aleksi. Tapahtumasta tuotetaan myös raportti sekä videokooste. (E-LS)
Tarkempia tietoja
Turpeinen Minna minnatur@mail.student.oulu.fi 040-5366186
tai Eeva-Liisa Sarlin eevaliisa.sarlin@dnainternet.net 050-5993551
Kulttuuriteollisuuden ja -tuotannon maisterikoulutus alkaa Kajaanissa Hakuaika päättyy 15.10.2004
Taiteen maisteri Lasse Lyytikäinen on aloittanut työn Kajaanin yliopistokeskuksen opettajankoulutusyksikön Kulttuuriteollisuuden muuntokoulutusohjelman (maisteritutkinto 160–180 ov) projektipäällikkönä 1.9.2004. Maisterikoulutus alkaa 29.11.2004 ja sen arvioidaan kestävän kolme vuotta.
Taiteen maisteri Lasse Lyytikäinen.Lasse Lyytikäinen on toiminut aikaisemmin mm. Taideteollisen korkeakoulun koulutuskeskuksen johtajana 1976–1990, Opetushallituksen kulttuurialojen koulutuksen ylitarkastajana 1991–2000 ja Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan projektipäällikkönä vuodesta 2000 lähtien vuoden 2004 alkuun saakka. Ennen yliopistokeskuksen tuloa hän on toiminut Ristijärven kunnan kehitysjohtajana, missä tehtävässä hän on valmistellut Taiteen ja kulttuurin senioriakatemiaa yhteistyössä yliopistokeskuksen, Lapin yliopiston ja Kajaanin kaupungin kanssa. (MT)
Ensimmäiset viikot Kajaanin kampuksella
Ensimmäisenä päivänä tunnelma oli kaoottinen. Perhosia oli vatsassa, ympärillä ei ollut yhtään tuttua naamaa. Oudot sanat ja outo puhe humisivat päässäni. Mikä ihmeen gradufuksiseminaaripedäköökkiamanuenssi!!??
Aika pian kuitenkin loistava yhteisymmärrys ja me-henki alkoi vallata alaa, kaiken epävarmuuden keskeltä. Tutoriemme järjestämät leikki-illat fuksiaisineen sulattivat jään ja huomasimme, että me emme ole yksin! Meistä kaikista tulee opettajia!
Nyt Kajaanin kampus tuntuu jo kotoisalta ja pikkuhiljaa itse kukin on löytämässä omansa Kajaanin kaupungin palveluista. Vaikka alku aina hankala ja koti-ikäväkin joskus yllättää, on silti mukava palata opintojen pariin Kajjjaaniin! (kolome flikkaa)
Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) lokakuun numeroon 25.10.
mennessä mieluiten sähköisesti tänne.
| Sivut päivitetty 30.09.2004 |
