Kajaanin kampuksen tiedotuslehti

Oulun yliopiston Kajaanin yksiköiden lukuvuoden 2002–2003 avajaiset sujuivat perinteiseen yliopistolliseen tapaan. Perinteisiin kuuluvat jumalanpalvelus, rehtori Lauri Lajusen ja varadekaani Juhani Suorttin jo perinteinen uusien opiskelijoiden kättely sekä avajaisjuhla, johon opetushenkilökunta saapui kulkueena tohtorinhatut kädessä ja lopuksi kunnon kakkukahvit normaalikoulun oppilasruokalan tiheässä tunnelmassa.

Tänä vuonna Oulun yliopiston hallituksen kokous Kajaanissa samana aamuna toi myös koko hallituksen avajaisjuhlaan ja lisäsi sen arvokkuutta. Avajaisjuhlan alussa pidettiin lyhyt hiljainen hetki, olihan avajaispäivä 11. syyskuuta. Johtaja Juhani Suortti toivotti omassa puheenvuorossaan menestystä Kajaanin yksiköiden opiskelijoille, opettajille ja muulle henkilökunnalle alkaneena lukukautena.

Tämä kampus on kohtuullisen suuri yksikkö, jolla on monenlaisia pyrkimyksiä, monenlaisia tarpeita. Yritämme kaikin voimin edistää opettajainkoulutuksen puolelta yhteisiä asioita ja toivon, että kaikilla sydämillään Oulun yliopisto yhtyy tähän virtaan ja antaa apunsa pienelle tiedeyhteisölle, jolla on monia kansainvälisiä kärkiä, pieniäkin hankkeita, timantteja - timanttien joukossa. Toivon siis vilpittömästi, että opettajien ja opettajien kouluttajien saumaton yhteistyö jatkuu. (AHo)

Pohjois- ja Itä-Suomessa väki vanhenee ja keskittyy aluekeskuksiin tai muuttaa etelään. Suunnitelmia ja strategioita pohjoisen ja itäisen Suomen pitämiseksi elinvoimaisena on laadittu useita.

Selvitysmies Juhani Perttusen raportin "Sininen Kainuu – ajatuksesta toiminnaksi" Kainuun innovaatiojärjestelmän ja osaamisen kehittämistoimenpide-ehdotuksissa keskeisessä asemassa on Oulun yliopiston toiminnan kehittäminen ja sen yhteistyö erityisesti Kuopion ja Jyväskylän yliopistojen sekä Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa. Yliopistot nähdään alueensa kehittämisen vetureina ja niihin ladataan runsaasti uusia odotuksia ja paineita. Yliopistojen tarjoamalla koulutuksella sekä tutkimus- ja kehitystoiminnalla halutaan erityisesti nuoret pitää pohjoisessa sekä synnyttää uutta yrittäjyyttä ja houkutella alueelle uusia yrityksiä.

Tekesin tutkimusten mukaan julkisen tuotekehitysinvestoinnin takaisinmaksuaika valtiolle on alle kolme vuotta ja viidessä vuodessa investointi maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Yliopistoissa tehtävä tutkimustyö ja niissä annettava opetus on olennainen osa maamme innovaatiojärjestelmää. Nyt Suomi tunnetaan tietoyhteiskunnan mallimaana, koululaisemme ovat menestyneet kansainvälisissä vertailuissa, yliopistojen ja tutkimuslaitosten taso on maailman huippuluokkaa ja yrityksemme ovat menestyneet hyvin. Tämän aseman säilyttäminen tai sen edelleen parantaminen on kuitenkin entistä vaikeampaa. Muuallakin osataan ja osaamistason nostoon panostetaan. Jo nykyisen asemamme säilyttäminen edellyttää lisäpanostuksia innovaatiojärjestelmän joka lohkolle.

Yliopiston kilpailukyky tiedemaailmassa pohjautuu lähinnä kolmeen tekijään: tutkijoiden ja opettajien osaamistasoon, opiskelijoiden tasoon ja motivaatioon sekä yliopiston tutkimus- ja opetusympäristön tasoon ja ajanmukaisuuteen. Oulun yliopisto on vielä sekä henkilökuntaa että opiskelijoita houkutteleva tiedeyhteisö. Saamme avoimiin paikkoihin runsaasti hyviä hakijoita, rekrytointialueemme on laaja ja yliopistoon hakeutuneiden opiskelijoiden määrä on vuosi vuodelta noussut. Toimitilamme ja laitteemme ovat vielä ajanmukaisia. Aikakone kuitenkin tikittää vääjäämättömästi.

Yhteiskunnallinen palvelutehtävä, jossa merkittävää on alueellisen vaikuttavuuden lisääminen ja innovaatiotoiminnan kehittäminen on tulossa yliopistojen ns. kolmanneksi tehtäväksi. Näiden tehtävien menestyksellinen hoito vaatii niiden huomioimista myös lainsäädännössä. Myös Kajaanissa on tärkeää, että täällä toimivien yksiköiden toimintaedellytyksistä huolehditaan hyvin, sillä niiden toiminnan elinvoimaisuuteen perustuu myös muu alueellinen vaikuttaminen. Alueellinen toiminta on kuitenkin paikkakuntien tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeää ja siten sitä tulee jatkaa ja kehittää.

Yliopistojen määrärahat sisältävät erittäin niukasti alueelliseen toimintaan tarkoitettuja määrärahoja ja alueellinen toiminta onkin rahoitettu pääosin budjetin ulkopuolisin varoin, erityisesti EU:n rakennerahasto-ohjelmin. Oulun yliopisto on sitoutunut Pohjois-Suomen sivistyksen ja aineellisen hyvinvoinnin edistämiseen. Olemme ensimmäisenä yliopistona maassamme laatineet alueellisen toimintamallin. Yhdessä toiminta-alueemme kuntien ja ammattikorkeakoulujen kanssa olemme laatineet ensimmäiset alueelliset korkeakoulustrategiat.

Oulun yliopistossa haluaa kehittää alueellista toimintaansa. "Oulun yliopiston alueellisten toimipisteiden organisoituminen" -työryhmä on pohtinut apulaisjohtaja Risto Hynysen johdolla alueellista toimintaa laajasti ja tehnyt ehdotuksia toiminnan edelleen kehittämiseksi.

Tulevaisuudentutkimuksen eli futurologian mukaan tulevaisuutta ei voida ennustaa eikä se ole ennalta määrätty, vaan siihen voidaan vaikuttaa omilla valinnoilla ja teoilla. Kainuussa elinolot huonontuvat tulevina vuosina, mikäli uusia ja vaikuttavia toimenpiteitä kehityksen suunnan muuttamiseksi ei oteta käyttöön. Selvitysmies Juhani Perttusen ehdotuksista käydään parhaillaan vilkasta keskustelua. On inhimillistä, että uusien toimintamallien käyttöönotto koetaan samalla sekä mahdollisuutena että uhkana. On myös vaara, että ulkopuoliset tulevat liian innokkaasti opettamaan kainuulaisia miten heidän tulisi toimia. Tulevaisuuden valinnat kainuulaisten on tehtävä itse. Oulun yliopiston alueellisen vaikuttamisen periaate on ollut, että me emme tule kertomaan mitä kullakin alueella tulee tehdä. Sen sijaan olemme valmiit osallistumaan alueen strategioiden mukaisiin koulutus-, tutkimus- ja kehittämishankkeisiin omilla osaamisalueillamme.

Yhdessä Kajaanin kaupungin ja Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa olemme laatineet puolitoistavuotta sitten maamme ensimmäisen alueellisen korkeakoulustrategian. Tässä strategiassa Oulun yliopisto on sitoutunut esitettyihin toimenpiteisiin ja linjauksiin. Olemme jo suunnanneet Oulun yliopistolle osoitetuista ns. tulevaisuuspaketin aluerahoista merkittävimmän osan Kainuun yksiköillemme strategian toteuttamista varten. Esityksemme opetusministeriölle on, että Oulun yliopisto saisi noin yhden miljoonan euron vuotuisen toimintamenomäärärahan uusien toimintojensa vakiinnuttamiseksi ja laajentamiseksi Kainuussa. Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa olemme sopineet yhteisestä pilottihankkeesta, jolla pyritään edistämään korkeakoulutuksen aluevaikutuksia Kainuussa. Selvitysmiehen alueinnovaatiojärjestelmää ja osaamista koskevat ehdotukset, siltä osin kuin ne koskevat Oulun yliopistoa, ovat linjassa yliopiston oman aluestrategian kanssa sekä edellä mainitun Kajaanin korkeakoulustrategian kanssa. Yliopistolla ei siten ole ongelmia hyväksyä selvitysmiehen innovaatiojärjestelmää ja osaamista koskevia esityksiä.

Oulun yliopiston Oulun kaupungin ulkopuolisista toimipisteistä merkittävin on Kajaanin kampus, jota myös aluestrategian linjauksissamme tulemme voimakkaimmin kehittämään. Kajaani tulee olemaan ns. yliopistokeskus, jolla tarkoitetaan sitä, että Kajaanissa ja muualla Kainuussa Oulun yliopisto kehittää toimintaansa yhdessä partneriyliopistojensa ja Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa. Kajaanin yksiköiden kehittämisestä tullaan vuosittain käymään kolmikantaneuvottelut opetusministeriön, Kajaanin edustajien ja yliopiston kesken opetusministeriössä ennen yliopiston varsinaisia tulosneuvotteluja.

Olemme solmineet yhteistyösopimukset alueellista toiminnasta sekä Kuopion että Jyväskylän yliopiston kanssa. Kajaanin ohella Sotkamo tulee olemaan merkittävä toimintapaikka näille yliopistoille mm. Snowpolis-hankkeen ja biotekniikan laboratorion kautta. Lähiajan tavoitteita ovat mm. Snowpolis-hankkeiden valmistelu ja käynnistäminen, opettajankoulutuksen liikunta- ja terveyskasvatuksen vakinaistaminen, luonnontieteiden aineenopettajakoulutuksen aloittaminen Kajaanissa, itäosaamisen kehittäminen, koulutusteknologian kehittäminen ja nykyistä laajempi käyttöönotto, mittalaitelaboratorion ja biotekniikan laboratorion kehittäminen, työelämän kannalta keskeisten maisteri- ja DI-ohjelmien toteuttaminen sekä tietojenkäsittelytieteiden maisterikoulutuksen aloittaminen Kajaanissa. Lisäksi meillä on suunnitteilla Kainuun sairaanhoitopiirin ja puolustusvoimien kanssa vanhuusterveyshuollon ja -tekniikan sekä sotilaslääketieteen ja kylmätutkimuksen kehittäminen.

Oulun yliopiston toiminnan tulevaisuus Kainuussa riippuu myös siitä, miten Kainuussa pystytään turvaamaan riittävät julkiset palvelut sekä tyydyttämään yksityisen sektorin tarpeet. Alueen vetovoimaisuus taas riippuu palvelutarjonnan määrästä ja laadusta sekä siitä, että alueella toimii innovatiivisia keskittymiä. Oulun yliopisto ja sen Kainuun yksiköt haluavat olla mukana edistämässä positiivista kehitystä Kainuussa.

Tahdon esittää kaikille Kainuun yliopistolaisille ja yhteistyökumppaneillemme hyvää ja tuloksellista lukuvuotta 2002–2003.

Pia Ronkainen, Opela ry:n puheenjohtaja, käytti opiskelijan puheenvuoron avajaisissa

Otteita Pian puheesta:
Me itse kukin tulemme aika ajoin valintojen eteen. Teillä uusilla opiskelijoilla tilanne on ollut vastikään esillä haluamanne opinahjon ja ammatinvalinnan suhteen. Onneksi olkoon, olette suoriutuneet tiukasta seulasta!-- Osaatte selviytyä, opiskella itsellenne sopivalla tavalla – myös elämää, mutta ennen kaikkea kasvattaa arjensietokykyänne keskellä kollektiivista kasvamista ja kasvattamista. --

Valinnoista puhuakseni haluan esittää kysymyksen teille naiset, ja miehet: Oletko havainnut kunnianhimoisen naisen pyrkimässä toimitusjohtajan pallille, kenties matkalla koulumaailmassa rehtoriksi, kenties olemalla opiskeluaikana järjestönsä puheenjohtajana? Tuo nainen pukeutuneena jakkupukuun ja solmioon, huomaamattomasti madaltaneena omaa ääntään, ei suinkaan – EI – tekemässä työtään vaan luomassa uraansa. Jossain vaiheessa hän huomaa olevansa keskellä kiirettä, keskellä sitä ihmisarvon mittaria, mikä kertoo kuka on tärkeä ja merkittävä? Onko todellakin näin?

Olemmeko kadottaneet inhimillisen kykymme kuunnella itseämme, kyvyn tiedostaa resurssiemme määrää ja jokseenkin oikeaa tapaa kasvattaa niitä? Kuinka paljon verhoamme elämässämme kiireen piikkiin, minkä verran sen taakse? Entä kuinka paljon kuuntelemme muita? Säilyykö katseemme puhujassa, vaikkakin toisessa kädessä kännykän tekstiviestilähetysosio täyttyy. Uskallanpa epäillä sitä, että ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat siihen liiemmin sortuvat, heidän aito oppimaan oppimisen ilo sekä paineiden sietokyky on vielä kompensoitavissa uutuuden viehätyksellä ja avoimella innokkuudella. Vaalikaa sitä itsessänne! (AHo)

Ge aldrig upp
Dina drömmar
Lämna dem aldrig
Bakom Dig
Utan förverkliga dem
Och värna om dem
Hela livet igenom!

"Veto! Veto! Veto!", kuuluivat ensimmäiset käskyt Kajaanin opettajankoulutusyksikön varhaiskasvatuksen koulutuksen uusille tulokkaille. Muista yliopistoista poiketen alkoi opiskelumme kirkkovenesoudulla Kajaanin lähellä sijaitsevaan Rehjan saareen. Yhdessä tutoreiden ja varhaiskasvatuksen tutkijoiden ja kouluttajien kanssa kolmisenkymmentä erilaisin odotuksin varustautunutta opiskelijaa aloitti näin yliopisto-opiskelunsa

Alkuinfon ja nimenhuudon jälkeen lähdimme kulttuurikävelylle, jossa Kajaanin kulttuurin suurmiesten patsaat ja paikallishistoria tulivat tutuiksi. Elias Lönnrot, Eino Leino ja Pietari Brahe tulivat vastaan useampaankin otteeseen kulttuuripitoisen saariretkemme aikana.

Kävelymatkan jälkeen selvisi myös mitä kutsukirjeessä mainittu ilmainen kuljetus tarkoitti. Petäisenniskan satamaan saavuttuamme puimme pelastusliivit päällemme. Yhteistyötaitoja testattiin ja kehitettiin heti alkuun istuttamalla opiskelijat Suomen suurimman kirkkoveneen airoihin. Soutumatka sujui Väinöllä varsin mukavasti auringonpaisteessa ja se toimi hyvänä johdatuksena tiimityöhön.

Rantauduttuamme saimme lämpimät tervetulohalaukset ja -toivotukset tutoreilta ja tulevilta kouluttajiltamme. Lämmin kahvi ja kainuulaisherkku lanttuteokset tuoksuivat ihanasti ruokatilasta pihalle. Tästä alkoi myös tutustuminen kainuulaisiin perinneruokiin.

Ensimmäisen päivän aikana uudet varhaiskasvatuksenopiskelijat tutustuivat toisiinsa leikkien ja laulaen. Hauskanpidon lisäksi saariretken ohjelmaan kuului myös ohjausta tulevaan yliopistoaikaan. Henkilökuntasuunnistuksen ansiosta tutustuimme kouluttajiimme sekä muuhunkin henkilökuntaan perusteellisesti. Persoonat tulivat tutuiksi ja turvallinen tunne opiskelujen alkutaipaleella helpotti oloa. Samalla karisi luulot yliopisto-opiskelun kuivuudesta. Iltasauna ja -nuotio loivat tunnelmaa ja iloinen ryhmähenki kasvoi.

Toinen päivä alkoi talkkunapuuron ja nyrkkirieskan voimalla – kainuulainen ruokaperinne oli varmasti monelle ennenkokematon makuelämys. Kainuun upeat maiset tulivat tutuiksi järviperspektiivistä. Maakuntalaulun opittua mieli olikin oppivainen myös seikkailukasvatukselle.

Toisen päivän kohokohta oli opiskelijoiden juhlallinen varhaiskasvatuksen heimoon kastaminen. Varhaiskasvattajan orastavat taitomme testattiin luonnonmateriaaleja ja mielikuvitusta vaatineessa lelun rakennustehtävässä. Tällaisella retkellä on todella mahtavaa aloittaa yliopisto-opiskelu. Iki-muistoinen retki antoi hyvän pohjan matkalle kasvatustieteen opintoihin. (VAKA I:sen opiskelijat)

Kielen sillat – Kulttuurin Kaukametsä –seminaari kahdeksannen kerran Kajaanissa

Opetusministeriö on järjestänyt Kulttuurin Kaukametsä -seminaarin Kajaanissa kahden vuoden välein. Tänä vuonna myös valmistelua jalkautettiin maakuntaan: Lönnrot-instituutti oli seminaarin yhtenä järjestäjänä. Lönnrot-vuosi 2002 sävytti tämänvuotista Kulttuurin Kaukametsää, onhan Kajaanissa kaksikymmentä vuotta asuneen Elias Lönnrotin syntymästä kulunut 200 vuotta. Seminaarin alaotsikkona oli Kielen sillat. Täten kunnioitettiin Elias Lönnrotin työtä suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin vaalijana ja kehittäjänä. Nykyiset suomen kielen kehittäjät – tutkijat ja sanataiteilijat – esiintyivät seminaarin ohjelmassa. Teatteri sekä esitelmäpuolella että oheisohjelmana oli vahvasti esillä. Huutavan ääntä korvessa kuunneltiin herkeämättä ja Nummisuutarin Eskon esiintyminen ilahdutti kaikkia Aleksis Kiven merkityksen ymmärtäjiä.

Seminaarissa pohdittiin myös koululaitoksen merkitystä kulttuurikasvatuksessa. Kuka oli Rousseau ja kuka Comenius ja mitä se Lalli oikein tarkoitti Köyliön järven jäällä? Ajankohtaista tietoa saatiin PISA-tutkimuksesta ja Suomen koululaitoksen menestyksestä. Tulevia opettajia tiedot varmasti ilahduttavat.

Seminaariin osallistui yli 250 henkeä. Osa seminaarin annista on luettavissa Kajaanin kaupungin Internet-sivuilta. (AHo)

Kielen sillat -seminaari oli tajuntaa laajentava kokemus. Vasta työelämään sanataiteen äärelle siirtyneenä seminaari oli oivallinen foorumi reflektoida itseään sanataidekasvattajana. Seminaarin antoisinta osuutta oli perjantaipäivän työpajatyöskentely. Osallistuin dosentti Kari Sallamaan ja opettaja Juha Vartiaisen pitämään työpajaan, jonka otsikko oli Sanataidekasvatus kansallisen kulttuurin tukena.

Vaikka Sallamaa ja Vartiainen eivät varsinaista dialogia harjoittaneetkaan, kirvoitti sekä vetäjien että pajaan osallistuneiden puheenvuorot monia ajatuksia. Koska itse olin lähtenyt hakemaan työryhmästä lähinnä työkaluja käytännön sanataidekasvatukseen, puhutteli erityisesti Vartiaisen käytännönläheiset puheenvuorot minua. Sallamaa puolestaan luki kirjallisuusnäytteitä ja puhui abstraktimmalla tasolla. Sinänsä kokonaisuus oli mielestäni tasapainossa ja teoria ja käytäntö muodostivat toimivan liiton.

Työpajassa keskusteltiin siitä, mitä on sanataidekasvatus ja sanataide. Sallamaan esityksen mukaan sanataide on sanoista tehty kirjoittamisen ja lukemisen liitto. Vartiainen esitti näkemyksen, että sanataidekasvatus on sitä, miksi sanataidekasvattaja/opettaja sen määrittelee. Mikäli opettajan tausta on kirjallisuudessa, määritellään sanataide kirjallisuuden kautta. Mikäli taas opettajan tausta on puheilmaisussa, korostuu sanataiteen määritelmässä mitä ilmeisimmin puheen osuus. Opettaja on oman koulutuksensa tuote. Mutta merkittävintä sanataiteen määrittelemisessä ja päämäärissä on se, että sanataidekasvatuksessa pyritään oppijan minuuden tukemiseen ja sen löytymiseen, olipa opettajan määritelmä sanataiteelle mikä tahansa.

Työryhmässä luotiin myös yhdessä sanataiteen sen kaikkia osa-alueita yhdistävää määritelmää. Sanataide voidaan ajatella kehäksi, jolle sijoittuu puhuttu kieli, kirjoitettu kieli ja luettu kieli. Puhuttu kieli tarkoittaa arkikieltä. Kirjoitettu kieli taas jakaantuu itse kirjoitettuun ja muiden kirjoittamaan kieleen ja luettu kieli puolestaan lukukokemukseen ja tekstin tulkintaan. Kaikki nämä sanataiteen osa-alueet liittyvät toisiinsa hyvin kiinteästi, eikä niitä ole syytä keinotekoisesti toisistaan erottaa. Ne kulkevat käsi kädessä ja riippuu kulloinkin ajankohtaisesta opetustavoitteesta, mikä sisältö nostetaan tarkastelun alle. Itse puheviestinnästä valmistuneena sanataiteen opettajana näen tällaisen määritelmän sanataiteelle hyvänä. Sanataiteeseen kuuluu myös arkikieli, arkipuhe. Vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa.

Kenelle kulttuuri kuuluu? Tämä kysymys nostettiin esille pajan keskusteluissa. Itse kulttuurin parissa työskentelevänä olen huomannut, että yhä edelleen ihmisille usein tulee kulttuurista mieleen korkeakulttuuri. Tämän näkemyksen mukaan kulttuuri on sitä, että korkeasti koulutettu eliittiväestö saa joka kuukautisen teatteri- tai oopperakäyntinsä. Tai että on lukenut klassikkoteokset, jotka jokaisen "pitää lukea". Keskusteluissa tuotiin esille, että kulttuuri on myös jokapäiväisiä arkisia tapoja, juhlapyhien viettoja esimerkiksi. Näin ollen sanataidekasvatusta mitä parhaimmassa muodossaan on muun muassa vanhemman ihmisen tarinat menneestä elämästä.

Itse haluaisin ajatella niin, että ihminen ei ole kulttuuri-ihminen vasta sen jälkeen kun hän on lukenut riittävän määrän klassikkoja ja hallitsee tietyn kulttuurisen diskurssin, jolla tehdä toisiin samanlaisiin vaikutus. Kulttuuri kuuluu kaikille. Kulttuuri, ja sanataidekasvatus, on keino itsensä ja juuriensa löytämiseen ja hyväksymiseen. Niiden avulla kehittyy terve itsetunto. (Mari Rissanen)

Ensimmäisen kerran törmäsin Niklas Bengtssonin nimeen jo vuosia sitten etsiessäni tietoa ulkomaisista lasten- ja nuortenkirjailijoista. Ennen Fantasian sillat -työpajaan osallistumistani en kuitenkaan tiennyt, että parhaimpana vuonna Bengtssonilta ilmestyy montakin lasten- ja nuortenkirjallisuutta käsittelevää teosta. Osaamisensa Bengtsson varmasti todistikin jokaiselle Fantasian sillat -työpajaan osallistuneelle, sillä niin mutkattomasti ja elävästi tuntuivat häneltä irtoavan sekä vanhempien että uudempienkin fantasiakirjojen juonet ja henkilökuvaukset.

Esityksensä tai - sanoisinko - yleisöä aktivoivan keskustelunsa tueksi Bengtsson oli koonnut kalvolle liudan kirjailijoita, joista aloittelevakin fantasiakirjallisuuden kuluttuja tunnisti ainakin Liisan seikkailuista kirjoittaneen Lewis Carrollin, kristillisten allegorioiden isänäkin tunnetun C. S. Lewisin ja tietysti monille fantasiakirjailijoille esikuvana toimineen J. R. R. Tolkienin. Useimmat kalvolle listatuista nimistä kuuluivat englantilaisille ja amerikkalaisille, joiden voitaneen sanoa jo perinteisesti hallinneen fantasiakirjallisuuden genreä. Yksi Bengtssonin omista suosikeista lienee Brian Jacques'n kirjoittama Redwallin taru, jossa voidaan sanoa olevan ansioitunutta hyvän ja pahan kuvausta ja eräänlaisen luonnollisen kauhun ilmenevän todellisempana kuin monissa muissa fantasiateoksissa. Erinomaiseksi Bengtsson kehui myös ainoan listalla esiintyvän saksalaisen, Michael Enden, teosta Päättymätön tarina (1982). Kuten suurinta osaa fantasiateoksista, hallitsee Päättymätöntä tarinaakin etsintäretki, vaikkakaan ei ihan perinteisen miekka ja magia -tyyppinen. Kirjan päähenkilö tiedostaa seikkailujensa kuluessa retkensä olevan myös matka omaan sisimpään sekä taistelu pahuutta vastaan omassa itsessään.

Suomalaisista Enden tapaan on kirjoittanut 1990-luvulla Asko Martinheimo, ja Anu Holopaisen puolestaan voi sanoa kuuluvan niihin harvoihin suomalaisiin kirjailijoihin, jotka ovat kirjoittaneet aikamatkasta. Esimerkkitekstiksi uudemmasta suomalaisesta fantasiakirjallisuudesta oli Bengtsson kopioinut työpajaan osallistuneille Ritva Toivalan novellin Vampyyrimuoti (1996), jonka hän totesi sopivan hyvin kouluopetukseenkin. Mutta minkä ikäiselle voi suositella luettavaksi temppelissään eläimiä Paholaiselle uhraavista ja niiden verta juovista vampyyrilahkolaisista kertovaa novellia?

Moni työpajaan osallistuneista pohtikin, ymmärtääkö lapsi fantasian ja todellisuuden eron. Voivatko vanhemmat ja opettajat olettaa, että lapsi tajuaa tarinan elävän vain kirjan kansien sisällä, vai pitääkö kaikkien kasvattajien yhtyä Soili Timosen Helsingin Sanomissa (21.7.2002) esittämään väitteeseen, jonka mukaan mm. Potterit yliluonnollisuuksineen riskeeraavat herkän lapsen kokemusmaailman? Itse väitän Bengtssonin tavoin, että lapsi osaa erottaa, mikä on tarua ja mikä totta. Valtaosa Bengtssonin työpajatyöskentelyn aikana esittelemästä fantasiakirjallisuudesta soveltuu kuitenkin yläasteelaisille ja lukiolaisille, jotka lienevät kyllin kypsiä pohtimaan, miksi fantasiakirjallisuus on lisääntynyt räjähdysmäisesti 1990-luvulla, miksi hyvän kuvaus tai sen kuvauksen puute on fantasiakirjallisuuden rakenteellinen heikkous ja - ennen kaikkea - miten fantasiakirjallisuutta tulee tulkita. (NS)

Kajaanin opettajankoulutusyksikön varhaiskasvatuksen 2. vuosikurssin opiskelijat pitävät 70 satutuntia tänä syksynä Kajaanin kirjastojen lastenosastoilla. Viikolla 44 satutuntien aiheena on kekri, jota tänä vuonna kulttuuritoimi tuo erityisen vahvasti uudelleen herätettyjen taidepäivien yhteydessä esille.

Ensimmäisen vuoden keväällä saimme kaikki varhaiskasvatuksen opiskelijat tehtäväksemme pitää satutunteja ympäri Kajaania. Pääkirjaston Mielikki-salin, Kuurnan, Lehtikankaan ja Lohtajan kirjastojen lastenosastojen lisäksi tutuksi satutuntien pitopaikkana on tullut KAKS:in lastenosasto.

Avuksi saimme satutuntipassin, johon jo ennen ensimmäistä tuntia kirjoittelimme omia odotuksiamme ja henkilökohtaisia tavoitteitamme satutunneille. Passeihin kirjoitamme myös kustakin satutunnista suunnitelman, mitä aiomme tunnilla touhuta ja millä tavalla satua käsitellä: kertomalla, lukemalla vaiko draamana. Passiin on jätetty tila huomioille, johon voimme kirjata erilaisia havaintoja tunnin kulusta. Mielenkiintoista muun muassa on ollut huomata se, miten paljon suunnitelmista poiketen satutunti milloinkin toteutuu.

Tehtävä on ollut mieluinen. On ollut mukava huomata, että lapset tulevat satutunneille mielellään ja joskus myös vanhemmat ovat maininneet satutuntien merkityksestä heille. Myös satutuntipasseissa on tilaa vanhempien palautteelle. Tavallista suurempikaan panostus satutunteihin ei varmasti mene hukkaan, mutta usein kuitenkin huomaa, että lapset tekevät tunnin ja itselle jää oppijan rooli.

Lasten määrä pitämilläni satutunneillani on vaihdellut kahdesta kolmeentoista, joillekin kurssikavereille on sattunut suurempiakin ryhmiä. Myös aikuisia on ollut aina mukana osallistumassa satutunneille, mikä on ollut avuksi esimerkiksi pienempien lasten askarteluissa. (PR)

Kauppapuutarhaliiton ja Kansainvälisen Kukkasipulikeskuksen organisoimaa kukkasipulipäivää vietettiin Kajaanin kampuksella perjantaina 6. syyskuuta. Hollannissa pakatut kukkasipulit – 100 narsissia ja 200 tulppaania – toimitettiin viikolla 36. Sipuleiden matkassa tuli lähinnä ala-asteikäisille suunnattu infopaketti sipuleista ja niiden istuttamissuunnitelmista.

Kampuksen vahtimestarit Marko Kananen ja Olavi Meriläinen pohjustivat kukkasipulien istutustyön. Neljä kukkapenkkiä syntyivät nurmikoille mukavan lupsakkaassa työilmapiirissä. Suuret kiitokset heille tehdystä ansiokkaasta valmistelusta, josta oppilaiden oli helppo jatkaa. Supliikkimiehien ansiosta myös puutarhalannoitteet saatiin kukkaprojektiin sponsorilahjoituksena.

Uutinen kevätkukista ja niiden istuttamisesta otettiin vastaan kampuksella varsin myönteisesti. Kainuun kesäyliopiston Anu Piirainen totesi mahdollisen tulevan kukkaloiston olevan tervetullut viihdyttämään muuten mukavaa kampusta. Eija Säkkinen iloitsi kahvikeskustelussa juuri kevään ensimmäisistä kukista. Amanuenssi Minna Härkösen mielestä kukat vahvistavat kampuksen imagoa.

KOKY:n hallintorakennuksessa suunnittelija Timo Mauno, taloussihteerit Maire Säkkinen ja Kirsti Leinonen tuumailivat aamukahvilla seuraavaa: Mairesta on mukava keväällä katsoa kauniita kukkia – ne tuovat kevään tullessaan. Timon mielestä maljakossa kukat ovat vielä kauniimpia. Koko istutusoperaatio on hänen mielestään hienoa vapaaehtoistoimintaa. Kirsti kiittää kaikkia, jotka ovat olleet vaikuttamassa kukkien saantiin – kun meillä ei enää ole puutarhuria. Professori Juhani Suorttin mielestä narsissit ovat kauniita ja lasten on hyvä oppia tekemään perustyötä.

Opelan toimistossa työskentelevät Hannu ja Kaija-Leena olivat ihanasti yllättyneitä istutuskampanjasta. Projektin äiti, yliassistentti Aili Helenius, istutuspuuhien alussa kertoi haaveenaan olleen, että jokainen normaalikoulun oppilas olisi istuttanut yhden oman sipulinsa, mutta nyt istutuksesta sai vastata 5.–6.B-luokka. Oransseja ja keltaisia tulppaaneja oppilaat istuttivat kampuksen pääkäytävän viereen normaalikoulun edustalle. "Meillä on myöskin narsisseja sekä lilanvärisiä ja valkoisia tulppaaneja hallintorakennuksen ja kirjaston eteen", totesi innostunut Aili.

Senja Vakkurin mielestä on kiva asia, että oppilaat pääsevät istutustoimintaan tutustumaan omaehtoisesti. Puutarhurin viran lakkauttaminen valitettavasti jo näkyy. Kaikki eivät välttämättä ole vielä työkiireissään havahtuneet huomaamaan samaa mitä normaalikoulun oppilaiden vanhemmat ovat jo huomanneet: kasvien vähentymisen sekä rakennusten sisällä että pihamaalla. Kasvit ja kukat tuovat muuten varsin kolkkoon kouluympäristöön Senjan mielestä viihtyvyyttä.

Oppilas Jermu Juntusen mielestä istutushomma tuntui ensi kädessä tylsältä, koska "pitää vaan kuoppia kaivaa". Normaalikoulun luokanlehtori Jyrki Komulainen organisoi luokkansa oppilaiden istutuskampanjan. Jyrkin mukaan kyseessä on ihan tavallinen oppimistilanne. "100-vuotinen kampus ja koulun pihapiiri saa pikkasen väriä tulevaan kevääseen ja työntekoa syksyllä. Oppimis- ja työympäristön kannalta on merkityksellistä, että kasveja on. Viherkasveja on vähempi kuin aiemmin ja niitä vähennetään koko ajan, koska ei ole hoitajia".

Harmillisena Jyrki on kokenut puutarhurin viran lakkauttamisen. Keskustellessa syntyy idea puutarhakerhosta. Kampuksen harrastajapuutarhurit -kerho voisi koostua normaalikoulun oppilaista, OKY:n opiskelijoista ja kampuksen henkilökunnasta. Konsultiksi täytyisi löytää oikea puutarhuri.

Oppilas Sanna Karppasesta ja Maisa Huuskosta istutus tuntui hauskalta vaikka kohdalle sattunut sade ei oikein asiaan innostanut. Sateella on tyttöjen mukaan merkitystä kukkien kasvamisen kannalta. "Ensi keväänä varmastikin näyttää aika kauniilta", totesivat tytöt työnsä lopuksi.

Kirjaston työntekijät Irene Karppanen ja Hilkka Axelsen olivat erityisen ihastuneita siitä, että kirjaston eteen tulee kevätkukkia. Puutarhuria kaivataan kukkia hoitamaan myös sisätiloihin. He ovat kokeneet myös vuodenaikojen mukaan aiemmin sisätiloihin tehtyjen kuivakukkakoristeiden puutteen – erityisesti joulun ja pääsiäisen aikana. Kirjastossa elävät kukat ovat jopa lakanneet kukkimasta. Asiakastiloissa kukkien pitäisi voida hyvin ja lisätä viihtyisyyttä. Puutarhakerhoidea sai kannatusta myös kampuksen kirjastossa henkilökunnan harrastuneisuuden lisäämiseksi. (JV)

Ensinnäkin Venäjän kulttuuri ja kieli -projektiryhmä haluaa toivottaa kaikille Kajaanin kampuslaisille oikein hyvää alkavaa lukuvuotta!!! Projektimme toteuttamisajaksi on kirjattu 1.1.2002–31.12.2004, mutta pääsimme aloittamaan täysipainoisesti vasta 2.9.2002. Ja nyt olemme kirimässä menetettyä aikaa umpeen kovaa vauhtia.

Projektimme tavoitteena on lisätä Oulun yliopistossa Venäjä-osaamista ja niinpä projektimme toteuttaa n. 20–40 opintoviikon laajuisen Venäjän kulttuuri ja kieli -koulutusohjelman. Perimmäisenä tavoitteenamme on suunnitella kansainvälinen, monitieteinen Venäjän kulttuurin, kielen ja pedagogiikan maisteriohjelma, joka toivon mukaan voidaan myöhemmin vakinaistaa Oulun yliopiston opetustarjontaan. Projektimme aikana toteutettavassa Venäjän kulttuuri ja kieli -ohjelmassa tarkoituksena on testata ja kehitellä tulevaa kansainvälistä maisteriohjelmaa.

Aikataulumme on sellainen, että nyt syksy on koulutusohjelmamme suunnittelun aikaa. Hakuaika ohjelmaan on marraskuu. Tammikuussa alkaa opetus. Projektillemme ollaan luomassa parhaillaan omia kotisivuja eli sieltä löytyy tarkempia tietoja toteutettavasta koulutusohjelmasta, yhteystietomme yms. Kampusalueella meidät tavoittaa Intellin toisesta kerroksesta, huoneista 209 ja 210. Lisää projektista osoitteesta: http://kajaaninkampus.oulu.fi/koky/kokl/venaja/index.htm

Hallintopäällikkö Sinikka Koivunen, projektikoordinaattori
Eveliina Huttunen, suunnittelija Matti Joensuu ja
projektisihteeri Marianne Nissinen.

FinELib eli kansallinen elektroninen kirjasto hankkii kansainvälisiä ja kotimaisia elektronisia aineistoja tutkimuksen, opetuksen ja oppimisen tueksi. Aihealueita ovat humanistiset tieteet, kulttuuri, käyttäytymistieteet, yhteiskunta ja talous, terveystieteet, luonnontieteet ja tekniikka. Aineistotyypeittäin jaoteltuna aineistot ovat kirjastoluetteloita, viitetietokantoja, tutkimusrekistereitä, hakuteoksia, aihehakemistoja, e-lehtiä ja muita kokotekstiaineistoja. Opetusministeriön rahoitusta on tieteenalakohtaisista aineistoista ollut puolet ja moni- ja yleistieteellisistä aineistoista 80 %.

Oulun yliopiston verkossa olevilta tietokoneilta saavat yliopiston tutkijat, opettajat ja opiskelijat käyttöönsä laajan kirjon aineistoja. Etäkäyttökin vaikkapa omalta kotitietokoneelta on yliopistoyhteisön jäsenille mahdollista, käyttäjätunnuksia voi tiedustella atk-keskuksen neuvonnasta. Aineistoihin pääsee Oulun yliopiston kirjaston kotisivulta Tietokannat tai Elektroniset lehdet -linkistä.

Elektronisten aineistojen lisenssiehdoissa sovitaan myös aineistojen opetuskäytöstä. Sopimukset ovat aineistokohtaisia, linkit FinELib-aineistojen sopimustiivistelmiin löytyvät kirjaston tietokantasivuilta kunkin aineiston kuvauksesta. Poimintoja aineistosta saa yleensä tehdä kunhan muistaa tekijänoikeudelliset viittaukset. Uusista aineistoista neuvotellaan jatkuvasti ja joitakin vanhoja aineistoja poistuu käytöstä, joten pysyäkseen ajan tasalla on aika-ajoin vierailtava kirjaston kotisivulla. (HA)

Iltapäivällä saimme vihdoin nauttia kauniista ulkoilmasta ja suuntasimme golfkentälle. Siellä harjoittelimme pituuslyöntiä "rangella". Toiset saivat pallon lentämään jopa kahteensataan metriin ja toisten pallot taas pysyivät paikoillaan ruohotupsujen lennellessä ilmassa pallojen sijaan. Havaitsimme, ettei ole suinkaan kyse voima- vaan tekniikkalajista. Seuraavana päivänä kärsimme hieman kylkien kipeydestä. Olimme ottaneet touhun tosissamme. (näki ja koki; Heidi Huhtanen)

Kulttuuriteollisuuden täydennyskoulutusohjelma

Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksikkö toteuttaa Kulttuuriteollisuuden täydennyskoulutusohjelman yhteistyössä Oulun yliopiston taloustieteiden tiedekunnan kanssa Oulun lääninhallituksen tuella. Lisää koulutuksesta: http://kajaaninkampus.oulu.fi/koky/kokl/kulttuuriteollisuus/index.htm