SYKSY 2000

Tervetuloa Kajaaniin juhlimaan opettajankoulutuksen 100-vuotistaivalta!

Vuoden 2000 oppilaitos tervehtii yli 1100 pääjuhlaviikonlopulle osallistuvaa

Kajaanin seminaarin 36 ensimmäistä miesoppilasta aloitti koulunkäyntinsä Kajaanissa 21.8.1900. Tasan sata vuotta myöhemmin maanantaina 21.8.2000 aloittivat kolmannen vuosikurssin opiskelijat englannin ja liikunnan sivuaineopintonsa. Oliko se sattumaa vaiko historian johdatusta?Kajaanissa tapahtuu

Ensimmäisinä vuosina Kajaanin seminaari sijaitsi väliaikaisissa tiloissa Kajaanin kirkon vieressä sijainneessa yhteiskoulun kiinteistössä, joka yhä on koulukäytössä – tiloissa toimii Väinölän koulu. Paljon on tapahtunut kuluneen 100-vuotisen opettajankoulutuksen aikana Kajaanissa. Onpa pariin otteeseen ollut uhka koko opettajankoulutuksen lakkauttamisesta Kainuun pääkaupungissa. Ympäröivän maakunnan sekä entisten opiskelijoiden tuen ja yhteistyötahtoa huokuvan henkilökunnan ansiosta vietämme siis tänä vuonna juhlavuotta, jonka Suomen perusasteen opettajankoulutuksista ovat saavuttaneet vasta kolme yksikköä: Jyväskylä, Rauma ja tänä vuonna Kajaani.

OAJ:n ja Opettaja-lehden Vuoden oppilaitos -valinnan perusteluissa mainitaan, että Kajaanin opettajankoulutusyksikkö on malliesimerkki paikallista identiteettiä vaalivasta oppilaitoksesta, joka on vähin voimavaroin puolustanut asemaansa. Kajaanin opettajankoulutusyksikön ansioiksi raati mainitsi myös opettajien korkean tason – useat henkilökunnan jäsenet ovat suorittaneet eri alojen tohtorintutkintoja – sekä maan huippua olevan opiskelijoiden opiskelutehokkuuden. Myös yksikön laaja verkottuminen kansallisesti ja kansainvälisesti miellytti valintaraatia.

Olemme siis säilyttäneet ja varmistaneet paikkamme suomalaisessa opettajankoulutuksessa. Työskentelemämme ala on jatkuvasti muuttuvaa ja se asettaa monenlaisia odotuksia sekä yksikölle että sen henkilökunnalle. Tammikuussa aloitettu yksikön oma tohtorikoulu on yksi merkittävä osoitus halustamme jatkaa yhteistyötä Kajaanista valmistuneiden opettajien ja varhaiskasvattajien kanssa. Alumnitoiminnan soisi vahvistuvan, sillä Kajaanin seminaarissahan luotiin johtaja, FT Martti Helan aikana Suomen ensimmäisiä englantilaismallinmukaisia seuroja jo valmistuneille laitoksen kasvateille. Yhä elävänä esimerkkinä voidaan mainita Ämmäkoskenkilta ry, joka voisi olla myös Kajaanin yksikön yliopistoaikana valmistuneille yhdysside ja henkinen koti.

Viihtykää pääjuhlaviikonloppuna Kajaanissa! Luokaa uusia ja vahvistakaa entisiä ystävyyssuhteita!

Juhani Suortti
professori
johtaja

 

Dosentti Reijo Heikkisen kirjoittama opettajankoulutuksen historiateos ilmestyi

Kajaanin opettajankoulutusyksikön satavuotistaipaleesta kertova historiateos julkaistiin torstaina 5. lokakuuta. Kirja antaa monipuolisen kokonaiskuvan kajaanilaisen opettajankoulutuksen sadan vuoden taipaleesta. Teoksen on kustantanut Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksikkö.

Reijo Heikkinen toteaa tyytyväisenä, että pitkällisen puurtamisen tuloksena aikaan saatu historiateos on vihdoin valmis. – Loma-ajoista ei ole ollut tietoakaan viimeisen kolmen vuoden aikana. Loma-ajat ovat menneetkin täysin kirjan valmiiksi saattamiseen. Leikkimielisesti voisi sanoa, että tämä kolmen vuoden prosessi on vaatinut verta, hikeä ja kyyneliä. (AHo)


Voittoisat Jyskyt 1910-luvulta.

 

Kajaanissa juhlavat avajaiset 11.9.

Yliopiston Kajaanin yksikön lukuvuoden avajaiset olivat tänä vuonna aiempaa juhlavammat. 100-vuotisjuhlien kunniaksi ne alkoivat opettajankoulutusyksikön päärakennuksessa reliefin paljastuksella. Lukuvuoden avajaisjumalanpalvelukseen marssittiin kulkueena, jonka kärjessä kulki yliopiston rehtori Lauri Lajunen. Liikkeellä oli opettajankoulutusyksikön ja Kajaanin kehittämiskeskuksen väkeä, opiskelijoita sekä normaalikoulun oppilaat ja opettajat.

Avajaisjuhlan juhlapuheessaan rehtori Lauri Lajunen kaipasi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välille selkeää työnjakoa. Samanaikaisesti hän korosti, että tutkijakoulutuksen ja tieteellisen työskentelyn lisäksi yliopisto vastaa myös käytännön elämän haasteisiin; kaikki yliopistossa suoritettavat tutkinnot antavat pätevyyden lukuisiin ammatteihin ja työtehtäviin. Rehtori Lajunen totesi, että monet yliopistojen perustutkinnoista ovat selkeitä ammattitutkintoja.

Yliopistoväki elää kuitenkin monien haasteiden keskellä. Vuonna 2001 alkavalle kolmivuotiskaudelle yliopistojen tulostavoitteita on nostettu roimasti tämänvuotisesta. Tämä tulee ilmi erityisesti tutkintotavoitteiden kasvussa. Oulun yliopistossa kasvutavoitteet perustuvat varsinkin tietoteollisuusalan ja taloustieteiden koulutusohjelmissa toteutettuihin opiskelijamäärien kasvuun. Mikäli yliopisto ei saavuta näitä korotettuja tavoitteita, sanktiopykälä vähentää määrärahoja entisestään vuonna 2003.

Kasvaneista tulostavoitteista huolimatta rahaa ei ole tiedossa ainakaan aivan lähitulevaisuudessa lisää. Rehtori Lajunen vertasikin yliopiston tilannetta kuormakameliin, jonka selkä on taittumassa. Toisaalta hän nosti esille monia hyviä asioita, mitä Oulun yliopiston Kajaanin eri yksiköissä on saatu aikaan. (HH)

 

Pisarat s’Ateena

Pisarat s’Ateena on neljännen vuosikurssin kuvataiteen erikoistujien, Jytkyt- ja Hihhulit-ryhmän, näyttely. Näyttely koostuu noin kahdestakymmenestä pastellityöstä ja samaan teemaan liittyvistä digitaalisesti muokatuista kuvista.

Töidemme lähtökohtana on italialaisen renessanssimestarin Rafaelin maalaus Ateenan koulu. Paavi Julius II pyynnöstä nuori Rafael maalasi neljä suurta freskoa Vatikaanin kirjaston seinään vuonna 1509. Freskot esittivät humanistisen oppineisuuden neljää asiaa: teologiaa, filosofiaa, runoutta ja lainoppia. Ateenan koulu edustaa filosofiaa, siinä kuvataan antiikin kreikkalaisia ajattelijoita ja tiedemiehiä Platonin ja Aristoteleen ympärillä. Teos on freskoista tunnetuin ja sitä pidetään yhtenä länsimaisen maalaustaiteen kulmakivenä. Sen sanomaa, filosofian ja luonnontieteen vuoropuhelua, tutkitaan yhä tänä päivänä 500 vuotta teoksen valmistumisen jälkeen.

Näyttelyn ideoiminen alkoi jo keväällä digitaalisen kuvankäsittelyn yhteydessä. Tunneilla muokkasimme tietokoneella valitsemiamme osia Ateenan koulusta. Näistä töistä osa esitetään näyttelyssä. Näyttelyn työstäminen jatkui syksyllä, jolloin jokainen valitsi muokkaamistaan kuvista lähtökohdan pastellityölleen. Tutkimme kuvan sisältöä henkilöiden kautta keräämällä tietoa antiikin filosofeista ja heidän ajatuksistaan. Kokosimme ajatukset pienissä ryhmissä ja pohdimme yhteyksiä tähän päivään. Jokainen valitsi jonkin mieleisensä ajatelman kuvaamaan työtään ja työprosessiaan.

Pastellimaalauksen ja digitaalisen kuvankäsittelyn ohella opimme myös näyttelyn rakentamista ja organisointia. Näyttelymme on avoinna 3.–8. lokakuuta Interissä kehittämiskeskuksen tiloissa – ti–pe 10–16, la 9–15, su 10–13. Tervetuloa! (Jytkyt ja Hihhulit)


Kuva näyttelyn avajaisista 2.10. Kuvassa vasemmalta Esko Huttunen,
Sari Eilola, Timo Pulkkinen ja Sanna Lämsä.

 

NN5D (Nordic Network of 5D) verkostotapaaminen Kajaanissa

Kajaanin opettajankoulutusyksikön varhaiskasvatuksen tutkijat järjestivät Viidennen dimension verkoston tapaamisen 12.–17.9. Viides dimensio on tietokoneita käyttävä oppimisympäristö, jonka perusmallin on kehittänyt professori Michael Cole Kalifornian yliopistossa San Diegossa, jossa ensimmäinen kokeiluympäristö pystytettiin 1986. Tämän jälkeen kokeilujen määrä on tasaisesti kasvanut USA:ssa ja Euroopassa. Suomessa ensimmäisen viidennen dimension kokeilun organisoi professori Pentti Hakkarainen Hyvinkäällä 1997.

Kajaanissa kokeilutoiminta alkoi 1999 varhaiskasvatuksen koulutuksessa. Kokeiluissa on suuntauduttu koulua edeltävään oppimisvalmiuksien kehittämiseen. Lasten toiminnassa yhdistellään tarinoita ja leikkiä haastavaan ongelmanratkaisuun. Tavoitteena on pikemminkin lasten minäkuvan, toverisuhteiden ja sääntöjen ohjaaman yhteistoiminnan kehittäminen kuin yksittäisten perustaitojen harjoitteleminen ja alkeistietojen omaksuminen.

Viidennen dimension oppimisympäristöjen rakentamisen periaatteena on huolehtia oppimisen mielekkyydestä. Niinpä tietokoneet ja teknologia eivät ole hallitseva elementti oppimisympäristön rakentamisessa. Suunnittelussa lähdetään lasten toimintakulttuurin kehittämisestä, jota palvelemaan tietokoneiden käyttö sovitetaan. Toiminnasta pyritään muodostamaan mielekästä ja hauskaa, mutta samalla haastavaa ja aidosti lapsia kehittävää.

Pohjoisen verkoston toimintaa rahoittaa Pohjoismaiden ministerineuvosto. Verkostoon kuuluu toimintapisteitä viidestä maasta. Ruotsissa kokeilua on Ronnebyssä (Soft center) ja Piteåssa (Medialaboratoriet), Tanskasta kokeiluissa on mukana ryhmä Roskilden yliopistosta, Suomessa kokeilusta vastaa Kajaanin opettajankoulutusyksikkö, Venäjällä kokeilua on Arkangelissa (Faculty of Social Work, Arkhangelsk State Medical Academy) ja Petroskoissa (Pedagogical university) sekä Liettuassa (Vilnius pedagogical university). Petroskoin ja Vilnan kokeilut liittyvät kiinteästi Kajaanin opettajankoulutusyksikön tohtorikoulun toimintaan.

Kajaanin tapaamisen painopiste oli lasten toimintakulttuurien kehittämisessä. Painopisteen mukaisesti tapaamisen aikana kuultiin Nikolai Veresovin alustus mielekkään oppimisen edellytyksistä ja Milda Bredikyten esitys juonellisen toiminnan kehittelyn menetelmistä viidennen dimension toimintaympäristöissä.

Verkosto ryhtyy kehittämään clearing house -tyyppistä toimintaa ja panostaa uusien lapsilähtöisten ohjelmien kehittelyyn, joissa otetaan huomioon lapsille tyypillisen sosiaalisen vuorovaikutuksen kehitys. (PH)

 

Marjatta Kalliala pedagogisen iltapäivän vierailuluennoitsijana

Tohtori Marjatta Kalliala Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen yksiköstä vieraili 26.9. Kajaanissa ja alusti juhlasalin täyteiselle yleisölle tuoreen väitöskirjansa pohjalta leikin lähihistoriasta. Kalliala tukeutui ranskalaisen Cailloisin leikin teoriaan. Hänen mukaansa Cailloisin leikin motiiviluokittelu (kilpailu, sattuma, jäljittely ja huimaus) kattoi hyvin pääkaupunkiseudulta kerättyjen leikkien näytteet. Maailma, myös leikin maailma on muuttunut Kallialan mukaan paljon, erityisesti hoivaamisleikkien osalta. Nykymaailma ei hänen näkemyksensä mukaan arvosta huolenpitoa eivätkä aikuiset kannattele nukkeleikkiä kuten vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Avoin mediassa esiintyvä seksuaalisuus tunkeutuu myös leikkeihin. Kalliala esittikin metaforana pohdittavaksi asennoitumisemme lapsuuteen: "Usein esitetään, ettei lapsia voi pitää pumpulissa – mutta onko kuitenkaan järkevää heittää heitä sepelimyllyyn? Kiintoisat valokuvat lasten oppimisympäristöistä eri puolilta maailmaa antoivat vertailukohteita meille, joilla on maailman parhaat päiväkotirakennukset, mutta sisätilat usein niin steriilejä, ettei luovalle toiminnalle ja omaehtoiselle oppimiselle ole riittävästi rakenteluaineksia. Tilanne kärjistyy edelleen tänä syksynä lukemattomissa esiopetusryhmissä, jotka aloittavat työtään koulujen tyhjissä luokkatiloissa. Varhaiskasvatuksen ja esi- ja alkuopetuksen työntekijöille riittää haasteita.

Ennen iltapäivää luennoitsijalla oli mahdollisuus vierailla laitoksemme IS-centerissä (InformationTechnology Center) ja katsoa Kaisa Tolosen ja Kati von Zansenin video Ituja pienten lasten kommunikaation alkuaskeleista. Helsingin koulutuksessa on Marjatta Kallialan johdolla tehty video ympäristökasvatuksesta ja kestävästä kehityksestä ja saimme lupauksen sen vaihtamisesta oman laitoksemme Entäs nyt nelivuotias -videoon, joka on ollut tutustuttavana Marjatalla.

Tiistain pedagogiset iltapäivät, joiden ohjelmaan Marjatta Kallialan luento liittyi, ovat tänä syksynä vakiintuneet Kajaanin varhaiskasvatuksen kentän ja opettajankoulutusyksikön yhteiseksi kokoontumispaikaksi. Kiitos kuulijoille mukanaolosta ja erityinen kiitos myös idean kehittäjälle Aulikki Keskitalolle tämän syksyn ohjelman organisoinnista ja siitä, että tilaisuudet on integroitu nyt myös osaksi opiskelijoitten luento-ohjelmaa. (AHe)

 

Lokakuun henkilökuvassa Susanna Alajuuma-Kettunen

Susannan lapsuudenkodissa musisoitiin paljon. Opettajaäiti harrasti laulua ja tyttö seurasi mukana kuoroharrastuksiin, konsertteihin ja jopa äidin yksinlaulutunneille. Kotiin hankittiin piano ja Susanna aloitti piano-opinnot kuusivuotiaana. Myös musiikkiluokka kutsui Iisalmessa kolmannelle luokalle mentäessä. Musiikkiluokalla soitinrepertuaari laajeni voimakkaasti ja mieleen jäävänä muistona on bassohuilun soitto nokkahuiluyhtyeessä. Juuri musiikkiluokan kuorotoiminta sekä kuoronjohtajan merkitys ovat olleet tärkeimpiä vaikuttajia Susannan muusikon uralla. Yläasteella sekä kuorolaulu että pianonsoiton opiskelu jatkui innokkaana. Bändimusisointia ei musiikkiluokalla tuolloin vielä harrastettu, joten se on tullun kuvaan myöhemmin.

Susanna Alajuuma-Kettusen mielestä muusikkotaustalla oli suuri merkitys hänen pyrkiessä Kajaanin opettajankoulutuslaitokseen vuonna 1986. Tuolloinhan pääsykokeissa oli erilliset musiikin ja kuvaamataitonäytteet. – Parasta opettajankoulutuslaitoksessa oli opiskelijoiden yhteismusisointi. Meidän vuosikurssilta tuli jopa kaksi erillistä musiikin erikoistumisryhmää. Se on aika paljon, jos 64 opiskelijasta yli kolmekymmentä valitsee musiikin.

Susanna muistaa hyvällä opiskelijoiden piirissä vallinnutta iltamusiikkitoimintaa sekä joulukonsertteja, joissa Susanna esiintyi sekä laulajana että säestäjänä. Juuri opiskelijoiden omaehtoinen musiikkitoiminta ja yhteismusisointi antoivat intoa kehittää itseään musiikin saralla. – Tärkeintä onkin juuri oma kiinnostus, sillä saa ihmeitä aikaan. Muistumina palaavat myös liedin maailmaan tutustumiset Ossi Säilyn ja Helena Vähäsarja-Väisäsen johdattelemana.

Valmistuttuaan luokanopettajaksi Susanna ehti työskennellä Kajaanin opettajankoulutuslaitoksessa vuoden verran pianonsoitonopettajana, ennen kuin lähti Joensuuhun musiikinopettajien poikkeuskoulutukseen. Susanna valmistui musiikin opettajaksi 1993 ja ensimmäisen vuoden hän toimi Punkaharjulla. Vuodesta 1994 lähtien Susannalla on ollut virka Iisalmessa Juhani Ahon koulussa ja Lyseon lukiossa, jossa hän on ehtinyt olla jo kuusi vuotta musiikinlehtorina. Susanna on niittänyt mainetta Iisalmessa juuri erinomaisena kuoronjohtajana. Hän luotsaa Ylä-Savon musiikkiopistossa Allegro-tyttökuoroa tyytyväisin mielin.

– Olen onnellinen ammatinvalinnastani. Jos olisin kaksikymppinen ja minun pitäisi uudelleen valita ammattini, lähtisin ilman muuta opettajaksi opiskelemaan ja Kajaani ei olisi nytkään poissuljettu vaihtoehto; tämä on kiva kaupunki ja täällä tuntuu olevan hyvä ilmapiiri kampuksella.

Susanna oli myönteisesti yllättynyt, että hänet kutsuttiin Opettajankoulutusta Kajaanissa 100 vuotta -juhlakuoron johtajaksi. – Kunnioitan kajaanilaisen opettajankoulutuksen perinteitä ja Kajaanin opettajankoulutuksella on erittäin hyvä maine myös Pohjois-Savossa. Oli kunnia vastata juhlakuoronjohtajakutsuun myöntävästi. Vuosi on ollut rankka, mutta tulostakin on tullut. On ollut mukavaa tehdä yhteistyötä hyvien ammattilaisten kanssa, jotka osaavat asiansa. Erityisesti Susanna kohdistaa sanansa kuoron äänenmuodostuksen kouluttajana toimineen Oulun konservatorion entisen rehtorin Elias Palolan panokseen. – Olen oppinut häneltä paljon ja toivoisin yhteistyön jatkuvan tulevaisuudessakin.

– Myös oman äänen kouluttaminen kiehtoo juuri nyt, sillä haluaisin kehittää myös klassisen laulun taitoa. Viime vuosina Susanna on esiintynyt paljon lähinnä kevyenmusiikin solistina. Susannalla on kahden muun Kajaanista opettajaksi valmistuneen kollegan kanssa viisihenkinen bändi nimeltä Sussu and the Boys, joka keikkailee Ylä-Savossa. – Valitettavasti emme pääse opettajankoulutuksen iltajuhlaan lauantaina, sillä bändimme esiintyy Iisalmessa samana iltana. Pojat olisivat mieluusti tulleet tänne ja ihan vaikka soittamaankin, jos tieto iltajuhlasta olisi tullut riittävän aikaisin. (PP)

 

Ökiö pökiönsä löytää!

Unettoman yön jälkeen jännittyneet fuksit suunnistivat normaalikoulun juhlasaliin. Värikäs joukko koossa ja paljon uusia naamoja, mutta jotain yhteistäkin meillä toki oli: olimme kaikki lähdössä retkelle. Nimenhuudon jälkeen kuin päivähoitolaiset konsanaan lähdimme kolmen patsaan kautta kauppatorille. Matkalla tutuiksi tulivat muun muassa Elias Lönnrot, Eino Leino ja Pietari Brahe sekä liikennesäännöt. Raskaat kantamukset saivat kulttuurikävelyn tuntumaan pitkältä ja heräsipä laivanmatkan aluksi epäilyksiä siitäkin pysyisikö Rehjan paatti pinnalla.

Laivamatkan aikana joku onnekas saattoi löytää kaiken – moottorin! – melun keskeltä tiedonjyvän Kajaanin historiasta. Perillä saaren isäntä toivotti meidät kaijalla iloisesti tervetulleiksi. Ennen tulokahville pääsyä oli ensi kosketus yliopistokouluttajiimme musertava. Kahvin jälkeen tarvoimme pientä polkua sankan metsän halki rantamökeille, jotka osoittautuivat viihtyisiksi illanviettopaikoiksi sanoineen ja nuotiopaikkoineen. Mökin sai myös lämmitettyä todella lämpimäksi, jonka muutamat innokkaat mökin lämmittäjät myöhemmin yöllä huomasivat. Päivä kului tutustuen vuorotellen kainuulaisiin perinneruokiin – ja sitä ruokaa tuntui riittävän – sekä uusiin yliopistokavereihin ja Kajaanin opettajankoulutusyksikön henkilökuntaan. Tanja Sarlinin johdolla tutustuimme seikkailukasvatukseen. Se osoittautuikin hyväksi keinoksi omien rajojen kokeiluun, toisen luottamuksen saavuttamiseen ja tietenkin reiluun tutustumiseen. Ystävystyminen ja ryhmähengen syntyminen olikin sananmukaisesti käsin kosketeltavissa. Illalla tutoreiden sketsit esittivät humoristisen hulvattomasti tulevaa yliopisto-opiskelua. Lauluhetkessä saattoi jopa kuulla vanhan ratsastajan liitävän ohitsemme. Iltanuotion loisteessa loimutimme lohta ja kaskinauriita. Iltaa jatkettiin saunomisen ja jutustelun merkeissä yön puolelle.


Leiritulilla Rehjassa henkilökuntasuunnistuksen tuiskeessa.
Tarkkoja kysymyksiä esittämässä Terja suunnistuskumppaneineen.

Seuraavaan aamuun ja päivän askareisiin syöksyttiin virkeinä hyvin nukutun yön jälkeen – hyvän aamupalan ja etenkin talkkunapuuron voimin. Päivän ohjelmassa oli suunnistusta saaren viihtyisässä, jopa osin lehtomaisessa metsässä, mikä lienee hieman poikkeuksellista näillä leveysasteilla. Suunnistuksessa rasteina toimivat yksikön henkilökunnanjäsenet, jotka olivat sijoittuneina ympäri saarta. Rasteilla kierreltiin pienryhmissä tutustuen opettajiimme, tutkimushenkilökuntaan, yliopisto-opiskeluun ja kaikkeen muuhun yleiseen, mitä milloinkin ryhmäläisten päähän pälkähti. Ideana oli, että me opiskelijat kyselimme ja uudet kouluttajamme varhaiskasvatuksen tutkijoita myöten olivat kerrankin vastaavana osapuolena. Ruokailuun mennessä pahinkin puheripuli oli hyytynyt ja kieli hapoilla tai muuten sekaisin suuresta tiedon tulvasta. Rehjan lähtökahvien, pienen yhteisen palaverin ja leikkimielisen kilpailun jälkeen olimme valmiit lähtemään kohti kotikoloja alle sillan. Palaverissa pohdittiin retken antia ja vaikutusta yliopisto-opiskelua aloitettaessa; yleisesti huomattiin, että ilman retkeä ja seikkailukasvatuksen osuutta opintojen aloitus ja muihin tutustuminen olisi voinut olla melko takkuista. Lähtöpäivän kilpailusta ei sen enempää, sillä osalle tappio maistuu vieläkin kuuluisan karvaana kalkkina. Kiitos tutoreille, opettajille ja muulle henkilökunnalle – kaikille erikseen ja jokaiselle yhdessä! Kiittäen ensimmäisen vuosikurssin vakalaiset 2000! (IS, JP, JM, VMH, JA, SR)

 

Kajaanin kampuksen nykytila – rapistumista ja ehostumista

Halosen Anteron eläkkeelle lähdön jälkeen Kajaanin kampusalue on ollut isännätönnä vuoden päivät ja jäljet näkyvät. Kajaanilaisnuorisolla oli muun muassa viime kesänä tapana istuskella iltaisin päärakennuksen portailla sikailemassa oluen ja siiderin voimalla. Useita kertoja nämä nuoret maantoivot rikkoivat pulloja ja heittelivät sikspägien pahvikuoria pitkin pihaa. Pojat eivät näyttäneet juuri pelkäävän vartiointiliikkeen miehiä, koska siilipäät kävivät alueella niin harvoin. Jouduin muutaman kerran illan hämärissä antamaan kunnon lähdöt näille roskaaville riiviöille. Haistattelujen jälkeen katsoivat lopulta parhaimmaksi lähteä, kun ryhdyin käärimään hihojani. Juhlavalojen tultua jengiläiset häipyivät onneksi muihin maisemiin.

Anteron aikana nämä häiriköt eivät uskaltaneet pitää majaa kampuksella. Siitä piti Antero kyllä huolen. Tämä kiinteistön nykyinen isännättömyys voi aiheuttaa lähivuosina kampukselle todella rumaa jälkeä. Kun alueella ei enää asu vahtimestaria tai muuta silmällä pitäjää, kaikki kaupungin seinäntöhrijät ja edesvastuuttomat sikailijat kerääntyvät tontille. Tällä menolla Kajaanin kampuksen rakennukset ovat pian täynnä kaiken maailman hörhöjen töhrintöjä.

 

Yhteinen kampuksemme

Toivottavasti alueen vartiointia jatkossa lisätään, jotta vaivalla kunnostettujen rakennukset seinät säilyvät töhrinnöiltä ja puistokäytävät lasinsirpaleilta. Meidän kaikkien kampuslaisten tulisi myös kantaa huolta yhteisestä ympäristöstämme ja sen viihtyisyydestä. Normaalikoulullakin tulisi entistä enemmän panostaa ympäristökasvatukseen. Koulun oppilaat tulisi systemaattisesti perehdyttää kampuksen historiaan, sen arkkitehtonisiin ja luonnonarvoihin. Tätä opetusta tarvitaan, sillä monet viime kesän juopottelijoista näyttivät olevan koulun entisiä kasvatteja.

 

Nikkariarkkitehtuurin helmi – jäikö se haaveeksi?

Hallintorakennuksesta ei sitten tullut kaksikerroksista, vaikka restaurointihanketta ajettiin vuosien ajan kuin käärmettä pyssyyn. Niinpä sota-aikana palanut hallintorakennus kunnostetaan vain entiseen nysäasuunsa yksikerroksiseksi. Vanhan hallintorakennuksen ongelmat keskittyivät kattoon, joka ei riittävästi suojannut sateilla rakennuksen seiniä. Hyvin todennäköistä on, ettei uusittukaan katto kykene kunnolla suojaamaan rakennuksen seiniä, mikä tietää jatkossakin vesisateiden jälkeen märkiä seiniä ja homeuhkaa. Vuosisadan alkupuolen rakennuksessa massiivinen harjakatto suojasi rakennuksen kunnolla eikä kosteus- tai muita ongelmia tuolloin ollut. Onneksi remontoitavan hallintorakennuksen ympärille tulee kuitenkin tehokas salaojitus jämerine putkistoineen, joten maakosteuden aiheuttamat ongelmat saadaan korjattua. Ei pitäisi tietenkään arvostella keskeneräistä työtä, mutta jos remontti olisi toteutettu siinä laajuudessa kuin me sitä ajoimme, kampukselle ilmaantuisi ensi vuonna todellinen nikkariarkkitehtuurin helmi. Valitettavasti emme kuitenkaan saaneet silmiemme iloksi arkkitehtonista ruusua vaan joudumme tyytymään lähinnä arkkitehtoniseen horsmaan.

Remonttikin sattui 100-vuotisjuhlien kannalta huonoon ajankohtaan, sillä juhlien aikana rakennus on ympäristöineen vähemmän edustava: juoksuhaudat kiertävät rakennusta kuin sota-aikana ja ympäristö on täynnä kaikenlaista rakennusroinaa. Vaikka sanotaankin, että rakennustellingit viestivät elämästä ja tulevaisuudenuskosta, niin kylläpä on ankea esitellä kampusaluetta laitoksen entisille kasvateille 100-vuotisjuhlien aikaan. Toivottavasti kuitenkin pahimmat roskakasat ja putkenpätkät siivotaan talon taakse silmältä piiloon.


Piirroksessa nykyinen peruskorjauksessa oleva hallintorakennus alkuperäisasussaan
seminaarinjohtajan asuntona.

 Omenapuut palaavat kampukselle

Kirjaston kulmille istutettiin viime toukokuussa pidetyn Tammi-seminaarin aikana Vartiaisen Juhan aloitteesta neljä omenapuun tainta. Idea on erinomainen ja kannatettava. Opettaja-lehti, Suomen Tammi, Päivi ja Lauri saivat kukin oman nimikkopuunsa. Kirjaston edusta on kampuksen aurinkoisimpia paikkoja, joten kasvuolosuhteissa ei pitäisi olla mitään vikaa. Toivottavasti taimet selviävät vandaalien kynsistä ja talven ankaruudesta ja säästyvät kampuksen cityjänisten hampailta ensi kesään ja kasvavat vuosien saatossa kunnon omenapuiksi. Ainakin Laurin istuttama puu tuotti jo ensimmäisenä kesänä omenia.

Kajaanin seminaarihan oli aikoinaan kuuluisa omenapuistaan. Kampuksella niitä on kasvanut vuosikymmenten saatossa runsaasti. Puutarhuri Pasi Ailion 1930-luvulla seminaarille istuttamat omenapuut kestivät muutaman vuoden, mutta suurin osa niistä paleltui sotavuosina. Myöhemmin puut kuolivat yksi toisensa jälkeen pakkastalvien koettelemuksiin. Viimeiset taisivat kaatua normaalikoulun jalkapallokentän tieltä vuosikymmen sitten. Toivottavasti viime keväänä aloitettua puiden istuttamistraditiota jatketaan.


Kajaanin kampuksen ensimmäiset omenat 2000-luvulla.

Trombi teki tuhojaan

Kesällä kampuksella riehunut myrsky teki myös tuhojaan ja kellisti kirjaston kupeella olleen suuren kuusen kuin heinänkorren. Myrsky ei tyytynyt yhteen puuhun vaan katkaisi Anteron aukion reunalla olleen toisenkin kuusen kuin hammastikun. Mahtava oli trombin voima. Valitettavasti kesti kolmatta viikkoa ennen kuin Engelin miehet korjasivat kaatuneen puun pois.

Miksi puolivälistä katkennut kuusi jätettiin sitten irvokkaasti pystyyn? Samalla vaivallahan sekin olisi korjattu pois, sillä puusta ei varmasti ole enää eläjäksi. Lahottajasienet ovat jo iskeneet siihen, joten syysmyrskyjen aikana se muodostaa melkoisen turvallisuusriskin ohikulkijoille. Mielestäni puun säilyttämistä ei voida perustella millään luonnonarvoilla, vaikka puulla onkin pitkä ja kunnioitettava, noin 90 vuoden ikä takanaan. Toivottavasti moottorisaha ilmestyy kuusen torson juurelle ennen 100-vuotisjuhlia. Muuten katkennut puu kuvaa varsin hyvin kampuksen puuston hoidon tasoa.

 

Maalia ja peltiä pintaan

Vaikka tässä onkin veisattu – tosin aiheesta – pelkkää valitusvirttä, kampuksella on tapahtunut toki edistystäkin. Moniko kampuslaisista on huomannut, että metallityöpaja ehostettiin viime kesänä varsin näyttävään kuntoon. Rakennus sai uuden maalikerroksen ja myös sen peltikattoa korjailtiin. Varsin vähäisin satsauksin kampuksen itälaitaan saatiin todellinen arkkitehtoninen helmi, jonka huolellinen maalaus on ilo silmälle. Käsityöverstaan ympärille rakennettiin myös jämerä salaojitus, joten maanpohjan kosteusongelmat saatiin kerralla kuriin.

Lukukauden avajaisten yhteydessä päärakennuksessa paljastettiin myös tyylikäs taiteilija Matti Mikkolan veistämä Oulun yliopiston reliefi. Paikka sopii sille erinomaisesti, sillä ulkoa lankeava valo hohtelee kiiltävässä kuparissa upeasti. Taiteilija Mikkolakin oli tyytyväinen paikkaan. Vaikka reliefin tornisymboliikka liittyykin Oulun linnaan, taideteos kuvaa osuvasti myös Kajaanin kampuksen topografiaa. Kampuksen puistokäytäväthän risteävät alueella reliefin osoittamalla tavalla. Reliefin symboliikka on sidoksissa myös päärakennuksen pääoven yläpuolella olevaan seminaarin vaakunaan, jonka arvoitusta yritin viime keväänä selvittää. Päärakennuksen vaakuna näyttää pohjautuvan kreivi Pietari Brahen aikoinaan käyttämään Kajaanin vapaaherrakunnan sinettiin. Samaan vaakunaan pohjautui myös Kajaanin kaupungin aikaisempi vaakuna. Päärakennuksen vaakunan yläosassa olevalla kruunullakin on oma symboliikkansa. Mystinen vaakuna siis kertoo, että tämä Kajaanin Ämmäkosken kupeella oleva rakennus on valtion omistama kiinteistö. Tarkkailkaapa kampuksen yksityiskohtia, niin löydätte lisää monenmoista symboliikkaa ja kätkettyjä viestejä menneisyydestä. Niistä tällä tontilla ei todella ole puute.

 

Yhteistuumin palauttamaan sodan tuhojen torsot alkuperäiseen asuunsa

Toivottavasti kampuksen yleisilme lähiaikoina vielä kohentuu. Seuraavaksi olisi pontevasti ryhdyttävä toimiin, jotta kirjasto kunnostettaisiin alkuperäiseen asuunsa kaksikerroksiseksi. Me tarvitsemme lisätilaa ja sitä olisi saatavissa juuri kirjaston toisesta kerroksesta. Sen rakentamista koskevan lupauksen voisivat kukkaronnyörien vartijat ja muut vallasherrat tehdä laitoksemme 100-juhlavuoden kunniaksi. (RH)


Seminaarin entinen harjoituskoulu alkuperäisasussaan. Nykyisin paikalla toimii opettajankoulutusyksikön
kirjasto yksikerroksiseksi korjattuna.

 

Heia! Harjoitteluelämyksiä Norjasta

Kajaanin opettajankoulutusyksikkö on jo kolmen vuoden ajan tehnyt Pohjois-Norjan kahden läänin – Tromssan ja Finnmarkin – opetustoimen sekä paikallisten koulujen kanssa yhteistyötä kenttäharjoittelun saralla. Yhteensä 20 opiskelijaamme on ollut tutustumassa ruijalaisiin pienkouluihin sekä kveenien kielen ja kulttuurin opettamiseen viimeisen kolmen vuoden aikana. Tänä syksynä harjoittelumahdollisuus laajeni myös varhaiskasvatuksen koulutukseen, jonka opiskelijat voivat suorittaa alkuopetuksen harjoittelunsa Ruijassa.

Kolme suomalaista opiskelijatyttöä lähti elokuussa 2000 muille maille vierahille tekemään opetusharjoittelua neljäksi viikoksi ilman kyseisen maan kielitaitoa. Emme tienneetkään, mihin pääsisimme. Sarille oli selvinnyt kylläkin jo keväällä, että hänen paikkansa olisi Senjan saaressa, mutta Anne ja Jonna saivat tietää viikko ennen lähtöä, että tulevan harjoittelupaikan nimeksi tulee Sørkjosen. Täytyikin etsiä kartta, jotta löytäisimme tämän mystisen paikan. Ja sieltähän se löytyi Länsi-Ruijasta. Nord-Reisan kuntaan, joksi koko aluetta kutsuttiin, kuului suurimpina paikkoina Sørkjosen (800 asukkaan kylä, jossa oli lentoasema) sekä Storslettin kylä (2500 asukasta, kunnan keskus).

Ajellessamme kohti Nord-Reisan kuntaa Jonnan kanssa, ihailimme kauniita tunturi- ja vuorimaisemia, jotka ympäröivät meitä joka suunnalla. Ajattelimme valloittaakin yhden tai ehkä useammankin tuntureista viikonloppujen aikana, olimmehan 4000 asukkaan kokoisessa kunnassa, jossa uimahallikin aukesi vasta syyskuun 11. päivänä. Storslettiin päästyämme tapasimme Sørkjosenin koulun toisen suomen opettaja Aimo Kalininin Bios-kapakassa (kuten cafe oli suomennettu matkailuoppaaseen…). Saimme asunnoksi kolmen huoneen solun paikallisen Sonjatun-terveyskeskuksen opiskelija-asunnoista. Pari viikkoa kanssamme asuikin norjalainen terveydenhuolto-opiskelija.

Sørkjosenin koulussa oli seitsemän luokkaa (1.–7. luokat). Ne vastaavat Suomen 0.–6. luokkia. Opettajia koulussa oli 7 luokanopettajaa, 2 suomenopettajaa, uskonto-kotitalousopettaja, saamenopettaja (kiertävä) sekä rehtori. Asia, joka itselläni pisti heti ensimmäisenä päivänä silmään, oli opettajainhuone – sen työnurkkaukset sekä kahvihuone. Ne olivat kaikki erikseen. Opettajat viihtyivätkin koululla usein 8.30–14.05 kestävien päivien lisäksi pari lisätuntia suunnitellen seuraavaa päivää. Toinen mielenkiintoinen asia oli opettajien tekemät ukeplanit eli viikkosuunnitelmat oppilaille. Niistä löytyi kaikki tärkeä informaatio liittyen meneillä olevaan viikkoon. Ja Norjassahan ei ole kouluruokailua, joten opimmepa mekin tekemään eväät mukaan kouluun.

Pääsimme Jonnan kanssa pitämään monia tunteja eri luokka-asteille ilman kyseisen luokan opettajan valvontaa, koska joitakin opettajia oli pois ja näin saimme tuta, millaista on olla sijaisena Ruijan koulussa. Se antoikin meille aika vapaat kädet ja varmasti ainakin kuudennessa luokassa oppilaat oppivat suomenkielisiä sanojakin. Osa oppilaista opiskelikin suomea, mutta he eivät osanneet puhua sitä, sillä norjassa ei opiskelu ole aivan yhtä kirjan kanssa toimimista tai tavoitteellista kuin Suomessa. Yllättävän hyvin oppilaat ottivat kuitenkin selvää meidän ruotsinorjaenglantisuomi-sekamelskasta. Ja juuri, kun kielen alkoi hahmottaa ja osasi jopa sanoakin oikeaoppisesti lauseita norjaksi, oli lähdettävä takaisin päin Suomeen.

Nopeasti menneen neljän viikon aikana ehti tapahtua paljon. Saimme paljon mahtavia ideoita kotiin tuotaviksi, paljon uusia, ihania ihmisiä ystäviksemme sekä valloitettujen tuntureiden päältä mahtavia valokuvia, jotka eivät kylläkään kerro koko totuutta. Tutustuimme myös lasku- ja nousuveden kiertoon, sen takia kuolemaan jääneisiin lasimaneetteihin, lampaisiin, joita siellä oli paljon. Mielenkiintoisin tutkimuskohde oli kunnan alueella sijaitseva Kveenimuseo Törrfoss eli Kuivakoski.

Täytyy todeta näin lopuksi, että kokemus oli todella mahtava. Emme katuneet yhtään, että lähdimme kokeilemaan siipiämme Norjaan. Se opetti ja rupesi kiehtomaan jopa tulevana työpaikkamaana hyvien palkkojen tähden, vaikkakin kaikki muu elämiseen liittyvä on kalliimpaa… Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mistä valmistumisen jälkeen itsensä löytää. HA DET BRA! (AS)

 

Alattiosta Kajaaniin vaihto-opiskelijaksi

Alattion opettajakorkeakoululla on ollut Kajaanin opettajankoulutusyksikön kanssa jo kolme vuotta yhteistyötä. Tänä syksynä saimme Kajaaniin Alattiosta peruskoulunopettajaksi opiskelevan Nora-Elina Normanin. Nora-Elina on päättävällä vuosikurssilla ja valmistuu keväällä 2001. Ennen opettajaopintoja hän opiskeli Tromssan yliopistossa suomen kieltä, josta suoritti mellomfagin eli suomeksi sanottuna aineopinnot. Tämän lisäksi Nora-Elinan opintoihin kuuluu muutamia niin sanottuja isoja kursseja – erikoistumisopintoja – kuten äidinkieli (= norja), musiikki ja matematiikka. Norjassa peruskoulunopettaja saa pätevyyden koko peruskouluun luokille 1–10.


Nora-Elina Norman kuvassa keskellä.

Mikä sai sinut tulemaan Kajaaniin vaihto-opiskelijaksi ja kauanko aiot olla?

– Kuulin vaihtomahdollisuudesta Oulun yliopistoon opettajakorkeakoulumme suomen opettajalta. Hanne Elin Utvik kertoi Kajaanin olevan mielenkiintoinen paikka, sillä hän osallistui Kajaanissa keväällä 1999 järjestettyyn Kielikontaktit-seminaariin. En ollut koskaan käynyt aiemmin Kajaanissa, mutta kun Suomeen kerta pääsee, niin miksikäs ei Kajaaniin. Tiesin Kajaanin sijaitsevan lähellä Oulua – tosin luulin sen sijaitsevan vieläkin lähempänä.

– Toivon pääseväni Suomeen opettajaksi. Ajattelin tulla sisäpuolelta katsomaan suomalaista opettajankoulutusta ja haluan ymmärtää, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä Norjan ja Suomen koulutuksissa on. Tämä vaihtojakso kestää puoli vuotta, olen Kajaanissa siis jouluun saakka. Kevätlukukausi on tenttilukukausi ja on kiva olla omien kurssikavereiden kanssa ne tekemässä. Haluan valmistua ajoissa. Norjassa opettajanammatti ei ole entisessä suosiossaan, koska se on niin rankka ja se on norjalaisittain huonosti palkattu verrattuna atk-alan palkkoihin – palkka on tosin kaksinkertainen suomalaisen opettajanpalkkaan verrattuna. Harvat opettajaksi valmistuneet menevät opettajanammattiin Norjassa, vaikka viime aikoina opettajan palkkoja on nostettu huomattavasti.

– Norjassa miesopiskelijoita on kasvatusalalla vähän. Suomessa tuntuu heitä olevan vieläkin vähemmän. Vaikka Kajaanissa suomalaisittain on suhteellisesti paljon miesopiskelijoita, on heitä täällä vähemmän kuin Alattiossa. Hauska piirre täällä on se, että miesopiskelijat tykkäävät olla omassa porukassa. Norjassa nais- ja miesopiskelijat eivät muodosta moisia sukupuolijakoon perustuvia sosiaalisia ryhmiä, vaan toimivat yhdessä.

– Haluaisin saada myös suomalaisen yliopistotasoisen opettajanpätevyyden. Voisin tulla Kajaaniin opiskelemaan puuttuvia opintoja. Paikka ei vaikuta hullummalta! Päinvastoin se olisi ihan houkutteleva mahdollisuus – paikallinen opintoamanuenssi tosin tuntuu olevan kiireinen mies.

 

Miltä Kajaanin opettajankoulutusyksikkö ja kaupunki vaikuttavat vaihto-opiskelijan näkövinkkelistä?

– Ensi vaikutelma on innostava, koska tänne koulutukseen on niin vaikea päästä suuren pyrkijämäärän ansiosta. Avoimin mielin lähdin kokemaan uutta – seikkailemaan. Viimeiset kaksi kuukautta on ollut vain positiivista uuden kokemista. Alattiossa ainekokonaisuudet ovat isompia ja Kajaanissa opinnot koostuvat pienemmistä kursseista, mutta valinnanvaraa on Kajaanissa selvästi enemmän. Joka päivä opin jotain uutta – erityisesti kasvatusalan suomenkielinen sanasto kehittyy hurjaa vauhtia.

– Kyllä tykkään myös kaupungista – ilma on ollut hyvä. Metsät on tehnyt vaikutuksensa. Pienessä kaupungissa on kiva opiskella, en olisi halunnut vaihtoon suureen kaupunkiin. Myös kampus on sopivan kokoinen – täällä vallitsee hyvä henki opettajien ja opiskelijoiden välillä. Harrastuksiakin olen jo saanut, sillä osallistun 100-vuotisjuhlakuoroon. Liikuntaa opiskelen sekä luokanopettajien että varhaiskasvatuksen ryhmissä ja se kyllä käy harrastuksestakin. Lisäksi pyöräilen paljon. Kajaanissa on hyvät pyörätiet – matkat ovat sopivan pituisia ja pyörällä pääsee minne vain. Kiva kun ei ole ihan tasaista mutta ei myöskään pitkiä ja jyrkkiä ylämäkiä ja tuntureita kuten kotikaupungissani Tromssassa.

 

Millaista on olla 100-vuotisjuhlakuorossa?

– Hauskaa! Ei yhtään pelottanut lähteä mukaan. Olenhan harrastanut laulua jo 15 vuotta. Tykkään laulaa ihan mitä vaan, mielenkiintoista on ollut tutustua Kajaanin seminaarissa vaikuttaneiden muusikoiden sävellystuotantoon. Eniten tykkään reippaista lauluista kuten Sonnisen sovittamat suomalainen kansanlaulu Olin minä ennen ja saksalainen kansanlaulu Oi aika nuoruuden – Helan säveltämä Laulu Kainuulle on mielestäni kaikessa juhlavuudessaan vähän synkkä. Yritän aina kuorossa löytää myönteiset puolet sellaisistakin lauluista, jotka eivät ensisilmäyksellä herätä välttämättä mielenkiintoa.

– Kainuun kesäyliopiston järjestämä juhlakuorokoulutus on ollut monipuolista. Juhlakuoronjohtaja Susanna Alajuuma-Kettunen on innostava ja taitava. Äänenmuodostuksen opettaja Elias Palola on todella hauska ja hän taitaa äänenmuodostuksen. Antoisia olivat myös draamapedagogi Mira Haapalan vetämät kuoroilmaisutunnit. Syksyn aikana juhlakuorossa on voinut aistia erittäin hyvän hengen, ihmiset ovat mukana tosissaan. On hauskaa olla mukana kajaanilaisen opettajankoulutuksen 100-vuotisjuhlatouhussa.


Opettajankoulutusta Kajaanissa 100 vuotta -juhlakuoro avusti Mikkelinpäivän
messua Kajaanin kirkossa.

Mitä ajattelet vaihto-opiskelusta?

– Rohkeasti pitää vain lähteä ulkomaille eikä ajatella helpoimman kautta. On tärkeää saada uusia kokemuksia ja nähdä miten asioita voi tehdä toisella tavalla, sillä jokaisessa maassa ja kulttuurissa on varmasti oma tapansa toimia ja löytää ongelmiin ratkaisuja. Haluan rohkaista kajaanilaisopiskelijoita lähtemään nuorina maailmalle vaihtoon. Alattio on yksi hyvä vaihtoehto kajaanilaiselle vaihto-opiskelijalle. Suomea osaavia on Ruijassa paljon – se ei ole enää salainen kieli.

 

Millainen merkitys kveenin kulttuurin ja suomen kielen opettamisella on Pohjois-Norjalle?

– Itse en ole kveeni – sillä äitini on muuttanut Suomesta vasta muutama vuosikymmen sitten Norjaan – vaan olen suomennorjalainen tällä hetkellä. Kveeni-sana ei ole kuitenkaan enää haukkumanimi vuosisatoja Ruijassa asuneille norjansuomalaisille. Monet vanhat kveenit ovat ylpeitä kveenijuuristaan. Suomen kieli ja kveenikulttuuri onkin nykyisin yksi peruskoulussa opetettavista aineista. Oppilas voi aloittaa nämä opinnot ensimmäiseltä luokalta kuusivuotiaana. Heikkoutena tällä hetkellä on pätevien opettajien puute. Innostuneita kouluissa riittää, sillä tänä vuonna yli tuhat oppilasta on valinnut sen oppiaineekseen.

– Mielestäni on tärkeää tietää omasta historiasta ja omasta kulttuurista sekä mistä on kotoisin. Perinnetietous sinänsä on tärkeää. Jos lapsien vanhemmat eivät enää puhu kveenin kieltä, on se vaarassa hävitä kokonaan. Koulussa alkanut opetus mahdollisesti elvyttää kielen käyttöä. Ehkäpä Ruija voisi olla joskus jopa aidosti – niin kuin oli ennen – kolmikielinen alue Norjassa. Ihmisen on hyvä osata useita kieliä! (JV)

 

Syksyllä 75 satutuntia – 11. lokakuuta teemana reumalapset

Jo perinteeksi muodostuneet varhaiskasvatuksen opiskelijoiden satutunnit alkoivat keskiviikkona 6. syyskuuta jälleen Kajaanin kirjastoissa ja KAKS:in lastenosastolla, satutunnit jatkuvat syksyllä aina 13. joulukuuta saakka. Tänä syksynä kajaanilaislapset pääsevät seuraamaan 75 satutuntia. Opettajankoulutusta Kajaanissa 100-vuotisjuhlavuonna satutunteja pidetään kaikkiaan 165, sillä viime keväänä nykyiset varhaiskasvatuksen maisterikoulutuksen toisen vuosikurssin opiskelijat ehtivät toteuttaa jo 90 satutuntia. Satutunnit alkavat pääkirjaston Mielikki-salissa, KAKS:in lastenosastolla sekä Kuurnan kirjastossa kello 10.00, Lehtikankaan ja Lohtajan kirjastoissa kello 10.15.

Lokakuun 11. päivänä satutunnit sattuvat reumaliiton teemaviikolle ja tuona päivänä Kajaanin reumayhdistys toivoo erityisesti reumalapsi-teemaa tuotavan esille, koska vuosi 2000 on reumalasten ja -nuorten teemavuosi. Teema jatkuu vielä ensikin vuonna, sillä reumaa sairastavat lapset ja nuoret ovat jääneet vähemmälle huomiolle. "Hyvä on muistaa, että lapsissa ja nuorissahan on meidän tulevaisuus", sanoo Kajaanin reumayhdistyksen puheenjohtaja Anja Heikkinen ja toivoo reumalapsia osallistumaan rohkeasti satutunneille. (JV)

 

Kalle-karhun kanssa seikkailemassa

On syksyn ensimmäisen satutunnin aika. Takana ovat viisi viime keväänä pitämääni satutuntia, mutta siitä huolimatta mahan pohjassani kipristelee jännityksen perhoset. Viime hetkellä käyn vielä kerran satutuntisuunnitelmani läpi ja valmistelen kaiken aloittamiskuntoon ennen lasten saapumista paikalle. Samassa jo kuulenkin lasten kirkkaiden ja iloisten äänien lähestyvän ja hetkessä Kajaanin maakuntakirjaston Mielikki-salissa onkin jo 15 lasta ja seitsemän aikuista, joista kolme on satutunnin kulkua seuraamaan tulleita kurssikavereitani. Aloitan satutunnin juttelulla ja nimien kyselyllä. Samalla esittelen itseni sekä ystäväni Kalle-karhun, joka välttämättä halusi lähteä mukaani. Kerron lapsille Kalle-karhun pitävän paljon väreistä ja senpä vuoksi tällä kertaa valitsinkin värit aiheeksemme. Lapset innostuvat aiheesta ja ovat keskittyneinä mukana koko reilun puolituntisen ajan. Minulle itselleni jää satutunnista hyvä mieli.

Satutunnit ovat osa kolmen opintoviikon kokonaisuutta, joka kulkee nimellä Lapsen kieli ja kirjallisuus. Jokainen varhaiskasvatuksen opiskelija pitää kahdeksan satutuntia, osan yksin ja osan pareittain. Satutuntien tarkoituksena on perehdyttää opiskelija mahdollisimman laajasti lasten kirjallisuuteen ja antaa kokemusta lasten kanssa toimimisesta, tuokion pitämisestä ja sen suunnittelusta. Itse olen kokenut satutunnit positiivisena ja opettavaisina kokemuksina. Mukana olleilta aikuisilta saadun kirjallisen palautteen perusteella, jokaisen satutunnin jälkeen vain viisastuu ja on enemmän taas eväitä lasten mielenkiinnon herättämiseen, keskittymisen ylläpitämiseen sekä toimivan satutunnin suunnitteluun. Tietysti tärkeää on myös se palaute, jota lapset välittävät siinä tilanteessa omalla toiminnallaan ja osallistumisellaan tuokion toimintoihin. Koska satutunneilla käy hyvin eri ikäisiä lapsia – 1–6-vuotiaita – vaatii ne pitäjältään hyvin mietittyä suunnitelmaa, jotta ne jaksaisivat kiinnostaa sekä pientä että isoa lasta.

Satutunnit ovat kiva piristys monesti kovin teoreettisen viikon kulussa ja antavat, ainakin minulle, tunteen siitä, että juuri lasten kanssa haluan toimia ja näin tiedän olevani oikealla alalla. Siispä toivonkin, että jatkossakin opiskelijat saavat positiivisia kokemuksia satutuntien pitämisestä. Kenelle tahansa aikuiselle tekee hyvää välillä irrotella Kalle-karhun ja pienten naperoiden kanssa. (TK)

 

RIHMA-näyttelyn avajaiset Kainuun Museossa 13.9.

RIHMAYhteiskuntamme on teknistynyt huimaa vauhtia viimeisten vuosikymmenien aikana. Uusi aika on monin tavoin jättämässä jälkensä tulevaan kulttuuriin. Erityisen selvästi tämä näkyy henkisten arvojen ja ihmisen kädentyön vuosisataisten perinteiden arvostuksen puutteena ja humanistisen historiatiedon väheksymisenä.

RIHMA-projekti on syntynyt monien yhteistyökumppaneiden aloitteesta paikkaamaan tätä arvotyhjiötä. Se on toiminut tämän tavoitteen toteuttamiseksi Interreg II Karjala -rahoituksen turvin yli kaksi vuotta ja saanut aikaan sekä merkittävän tekstiilien perinnekeruun että innovatiivisen asenteen uuden luomiseksi. Toiminta on verkottunut Kainuussa Oulun yliopiston Kajaanin yksikköjen, humanistisen tiedekunnan, Kainuun Museon, Kajaani-instituutin Käsi- ja taideteollisuusalan koulutusyksikön, Kainuun käsi- ja taideteollisuus ry:n sekä Kaukametsän opiston työtä. Tiede ja käytäntö ovat tässä projektissa löytäneet toisensa sekä Vienan Karjalan kenttätöissä ja seminaareissa että Kainuussa.

Syntyneiden aineistojen perusteella on todettavissa, että kuva Kainuusta ja Vienan Karjalasta on syventynyt. Projekti on luonut uusia kulttuuriyhteistyön mahdollisuuksia tuomalla esiin niitä etnisiä ja esineellisiä jopa keskiaikaisia yhteyksiä, jotka ovat jääneet unhoon mm. ikivanhan laukkukauppaan liittyvän perinteen myötä. Uusi aika on tässäkin asiassa alkanut ja suhteet Karjalan tiedekeskukseen, Petroskoin yliopistoon, Karjalan tasavallan sekä Arkangelin alueen museoihin ovat kehittyneet myönteisesti.

Lönnrot-instituutin toiminnan kannalta Rihma on merkittävä projekti. Se on kalevalainen laulu, joka jättää jälkensä kansallisen perinteen opetukseen sekä tutkimukseen. Se vahvistaa myös koulun ja museon yhteistoimintaa. Saakoot valtakunnallinen Suomen Tammi -projekti nauttia sen hedelmistä. Toivottavasti se heijastaa vaikutuksensa myös uuteen teknologiaan sekä perinteitä kunnioittavaan teolliseen tuotantoon, jonka avulla Kainuun ja Karjalan alueet saadaan nostettua uuteen kukoistukseen. (JS)

 

RIHMA-projektin ulottuvuuksia opettajankoulutuksessa

Mikä on RIHMA?

Jokainen voi antaa sanalle rihma omat merkityksensä. Yleisesti ymmärrettynä se tarkoittaa lankaa, mutta tämän lisäksi rihma sanan alle liittyy myös muita merkityksiä ja käyttöyhteyksiä. Niitä tulee jatkuvasti esille, kun ensin on haettu vastaus kysymykseen, mitä isoilla kirjaimilla kirjoitettu RIHMA tarkoittaa. Se osoittautuu virallisesti omaan oppilaitokseemme kytkeytyväksi projektiksi. Kajaanin opettajankoulutusyksiköllä on ilo olla mukana tässä tekstiili- ja vaatetusperinteen tutkimuksen ja tallennuksen yhteistyöhankkeessa. RIHMA:n tavoitteena on kerätä ja tallentaa kainuulaista ja vienankarjalaista tekstiiliperinnettä sekä tuoda aineistoja ja tutkimusta yleisön, yrittäjien, käsityöllisen toiminnan harjoittajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden käyttöön. Projektin toimintaan on kuulunut tekstiilikeruukenttätöiden tekemistä sekä Kainuussa että Vienan Karjalassa. Kainuun Museossa säilytettävä kokoelma sisältää tekstiilejä ja pukuparsia, valo- ja diakuvia, ääninauhoja, tekstiili- ja pukuinventointeja sekä arkistoaineistoa.

 

RIHMA elämän lanka

RIHMA-projektin vireästä toiminnasta on osoituksena muun muassa tuore Rihma elämän lanka
-niminen julkaisu. Se sisältää kahden seminaarin esitelmät, jotka pidettiin Kajaanissa ja Petroskoissa vuonna 1999. Sain itse olla mukana Vienan Karjalan perinnekulttuuriseminaarissa. Henkilökohtaisesti minua kosketti ko. julkaisuunkin otettu S. V. Komarovan perinteisten tekstiilien kuvausmenetelmistä pitämä esitys. Kiintoisinta siinä oli Venäjällä nykyisin esiintyvä innostuksen herääminen välillä Neuvostovallan aikana syrjään ja paitsioon jäänyttä kulttuuriperinnön siirtoa eli tekstiilityön oppimisen ja tekemisen monia ilmenemismuotoja kohtaan. On ymmärrettävää, että näistä seikoista johtuen tekstiilien kulttuurisen lukutaidon oppimiseksi heidän on ollut välttämätöntä kehittää tekstiilien kuvaus- ja kuva-analyysimenetelmiä. Tämän asian innokkaimpia edistäjiä ovat olleet Venäjän Etnografisen Museon ja pietarilaisen kansatieteen klubin nimeltä Paraskeva jäsenet. He ovat vuodesta 1992 lähtien tutkineet ja analysoineet yli 4000 itäslaavilaiseen kokoelmaan kuuluvaa tekstiilityötä. Heidän lähtökohtanaan on ollut yhtäältä ajatus siitä, että käsintehdyt esineet, joiden tekotapa nojaa tiettyihin etnisiin traditioihin heijastaa sen kulttuurin mallia, jossa ne "ovat syntyneet" ja ne toimivat tuosta kulttuurista kertovina teksteinä. Toisaalta on syytä ottaa huomioon, että minkä tahansa tekstien lukeminen ja tulkinta edellyttää lukutaidon hallintaa. Sen osoittaa Venäjallä kehitetty "kielioppi", jonka avulla voidaan analysoida tiettyä esinettä tai esineryhmää. Tämä eräänlainen kielioppi sisältää kuvausta siitä materiaalista, josta esine on tehty. Siihen kuuluu niin ikään kuvausta työmenetelmistä ja -välineistä. On tärkeää, että tämä kuvausmenetelmä ottaa huomioon myös käsintehdyn esineen kontekstin tutkittavassa kulttuurissa ja esineen konkreettisen käytön tiettynä aikana. Se sisältää näin ollen käsintehdystä esineestä laadittua kuvausta runsaasti.

Mielestäni tämä venäläisten kehittämä menetelmä tuo oivallisen ja oman tarpeellisen lisänsä ja vivahteensa Suomessa käytettyjen kuva- ja funktioanalyysien joukkoon tekstiilitöiden oppimisen prosessia ja valmista produktiota analysoitaessa. RIHMA-projektissa mukana oleminen osoittaa, miten käsityöllisen toiminnan oppimisella ja sen prosessoinnilla on nykyisin Venäjällä sosiaalinen tilaus. Venäläisten luoma menetelmä antaa muun muassa opettajaksi opiskeleville lisää mahdollisuuksia, joiden avulla he voivat luoda ja avartaa näkemystään ja kartuttaa käsintehtyjen esineiden kulttuurista kuvanlukutaitoa. Tätä taitoa he pääsivät harjoittelemaan Kainuun Museossa olevassa RIHMA – punainen lanka -näyttelyssä. He tarkastelivat tekstiilejä erilaisten "kuvanlukukielioppien" valossa. Omasta työskentelystään opettajaopiskelijat kirjoittivat muun muassa seuraavasti:

"Näyttelyssä käyminen herätti meidät pohtimaan sitä mikä on esteettistä ja mitä esteettinen tarkoittaa. Yleensä esteettisestä tai estetiikasta puhuttaessa ei ainakaan ensimmäisenä tule mieleen tekstiilit. Mielestämme olisi tärkeää opettaa jo peruskoulussa havaitsemaan kauneutta myös käsityötaidon ympärillä. Estetiikka ei ole pelkästään kuvataiteen piiriin kuuluva käsite."

Työskentely jatkuu! Koen rajan molemmin puolin tehtävän yhteistyön RIHMA-projektin jatkeena olevassa RULLA-projektissa olevan hyödyllistä ja tarpeellista käsityöllisen toiminnan oppimista opettajankoulutuksessa kehitettäessä. (E-ML)

 

Tammi kasvaa

Suomen Tammi on museoiden ja koulujen yhteistoimintahanke, jota koordinoi Opetushallitus. Keväisen Rovaniemen kokoontumisen ja Kajaanin organisoiman opettajankoulutuslaitosten tapaamisen jälkeen syyskuun alkupäivinä Tammi rakennettiin Savonlinnaan ja Punkaharjulle, jossa isännöi metsämuseo Lusto ja Etelä-Savon maakuntamuseo.

Tervahöyryn nimi oli Mikko ja tuolla museolaivalla puksutteli Suomen Tammi Heljä Järnefeltin johdolla Saimaalle. Ryhmätehtävät ohjasivat tutustumaan alukseen. Historian yksityiskohdat voivat myöhemmin unohtua, mutta ei tervahöyryristeilyn tuottama elämys. Opastettua järviseikkailua jatkoi Olavinlinnan esittelykierros.

Ilta oli varattu Tammen projekteille: kulttuurioperintötietoutta kuvataiteen opetuksessa Muuramessa, Rovaniemen Meidän taide -projekti, Jyväskylän normaalikoulun kulttuurimaisemat… ja tietenkin Juha Vartiaisen esittelemä Kajaanin kampusprojekti 2004, jonka tähtäimessä on alueen puiston ja puutarhan kunnostus, sekä kahden sodassa tuhoutuneen ja väliaikaisesti yksikerroksisiksi korjattujen hallinto- ja kirjastorakennusten saattaminen alkuperäiseen asuunsa.

Punkaharjun mökeistä lähdettiin aamulla Lustoon metsää etsimään Luston perusnäyttelyyn mutta myös Punkaharjulle, jossa
"Vielä löytyi vattuja, makeita
Sammal otti paikkansa veneen kylkivanasta…"
Seminaarin päätteeksi kuuntelimme kaikkien tammelaisten metsärunot.

Suomen Tammen projektiaika päättyy vuoden lopussa, mutta Tammi ei kaadu, se kasvaa ja toivon mukaan saa myös jatkorahoitusta. Keskeisenä kohteena olisi rakennettu ympäristö. Olisikin tärkeää saada Kainuuseen oma Suomen Tammen haara ja erityisesti vahvistaa myös varhaiskasvatuksen panosta. Nykyiset projektit ovat pääosin yläasteen ja lukion oppilaiden kanssa työstettyjä. (AHe)

 

Ennakkotietoja valinnoista 2001

Maailman meno on nopeaa – juuri kun on saatu uudet opiskelijat sisään on jo tehtävä päätökset seuraavan vuoden valinnoista. Luokanopettajakoulutuksen valinnat ovat edelleen kaksivaiheiset. Jyväskylässä pidetty yhteisvalintakokous päätti luokanopettajien ja lastentarhanopettajien esivalintojen pisteityksestä. Molemmissa valinnoissa annetaan enintään kahdeksan pistettä yo-tutkinnosta ja viisi pistettä muista ansioista. Ylioppilastutkinto pisteitetään kuten ennenkin.

Viisi muut ansiot -pistettä jakaantuu: enintään kaksi pistettä opettaja (työ-/lto) -kokemuksesta, kouluavustajana, koulunkäyntiavustajana toimimisesta ja rauhanajan palvelusvelvollisuudesta ja enintään kolme pistettä opintosuorituksista. Työkokemuksen tulee olla kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta. Neljän kuukauden kokemuksesta saa yhden pisteen ja kaksi pistettä kahdeksasta kuukaudesta. Opintosuorituksista pisteitetään ylioppilastutkinnon ylimääräiset kielet, laaja matematiikka ja yliopistolliset arvosanat kuten ennenkin. Muitten opintosuoritusten pisteityksestä luovuttiin. Lasten ja nuorten harrastustoiminnan ohjaaminen ja johtaminen poistettiin lastentarhanopettajankoulutuksen valinnoista.

Kukin koulutus järjestää itsenäisesti toisen vaiheen valinnat. Jokainen yksikkö julkaisee oman hakulomakkeeseen liittyvän tiedotteen, josta ilmenee kyseisen yksikön valintojen ajankohta ja valintakokeen sisältö. Yhteisvalintojen hakuajat loppuvat 27.4.2001 kello 16.15. Seuraa tiedotusta! (AHo)

 

Nummisuutarit esiintyjän näkemänä

Kajaanin kaupunginteatterin lopettaessa näytäntökautensa toukokuussa ovat Kajaanin kesäteatterin harrastajanäyttelijät jo kovassa rääkissä ja kesänäytelmien harjoitukset pitkällä. Vuosittain on perinteikäs Kajaanin Teatteriyhdistys ry. tuottanut yhden näytelmän kesässään. Tänä kesänä tarjontaa oli kahden näytelmän verran. Molemmat näytelmät ohjasi Kuopioon vuodeksi siirtyvä kaupunginteatterin näyttelijä Heikki Törmi. Molempien hauskuutuksien esityspaikkana toimi yläkaupungin viimeisimpiä puutaloidylliä säilyttävä Kalliokadun Kekkosen pihapiiri, jossa jo useampien vuosien ajan on kesäteatteri toiminut. Näytelmistä Astrid Lindgrenin Vaahteranmäen Eemeli oli suunnattu lapsille ja vähän varttuneemmalle yleisölle tarjolla oli Nummisuutarit-näytelmä. Komediaa oli tarjolla kahden näytelmän verran – sopivasti kuin nappi silmään kesäiltoihin.


Kajaanin kesäteatterin Nummisuutareissa esiintyivät muun muassa
opettajankoulutusyksikön alumni Jarmo Airaksinen (Topias) sekä
nykyopiskelijoista Esko Huttunen (Esko) ja Timo Pulkkinen (puhemies
Mikko Vilkastus).

Aleksis Kiven Nummisuutarit on Seitsemän veljeksen ohella hänen tunnetuimpia näytelmiään. Edellisen kerran Nummisuutarit on Kajaanissa esitetty 1980-luvulla, joten näytelmä ei ole täällä loppuun kaluttu. Vaikka Kajaanin kesäteatterissa komediat ovat aina olleet suosittuja, ei näytelmä aivan yltänyt katsojatavoitteeseensa. Sää oli mitä ihanin ja arvostelut suorastaa … murskaavan hyvät! Pääosaesittäjä Esko – neljännen vuosikurssin opiskelija Esko Huttunen – sai sekä yleisön että kriitikot puolelleen.

Poikkeuksellista ei ole se, että vuosittain kesäteatterissa on mukana ainakin yksi Kajaanin OKY:n edustaja – opiskelija tai opettaja. Tänä vuonna anti oli vieläkin runsaampaa – Nummisuutarit oli oikea opettajakoulutuksen 100-vuotisjuhlanäytelmä – mukana oli näet kaksi laitoksesta valmistunutta lastentarhanopettajaa, kaksi jo kokenutta opettajaksi opiskelevaa, yksi opintonsa syksyllä aloittanut ja yksi lehtorikin! Voisiko tästä päätellä, että jokaisessa opettajassa ja kasvattajassa asuu pieni näyttelijän kipinä? Mitä Kajaani olisikaan ilman opettajankoulutustaan? On muuten harmi, ettei koulutukseemme kuulu enempää ilmaisutaitoa! Useaan otteeseen on anottu sivuaineeksi puheviestintää, mutta hanke on aina kaatunut varojen puutteeseen. Onneksi kaikille Kajaanin yksikön opiskelijoille on olemassa oma ylioppilasteatterimme Semppa, joka toki mahdollistaa neljän opiskeluvuoden aikana jo aikamoisen draamapedagogisen annoksen. (TP)

 

Aino väitteli

Opettajankoulutusyksikön kasvatustieteen yliassistentti KM Aino Mutanen väitteli 1.9.2000. Väitöksen aiheena oli Käsitteiden oppimisesta merkitysten tulkintaan. Lasten aika-käsitteisiin liittyvien oppimisprosessien fenomenologinen kuvaaminen.

Aino Mutanen on neljäs Kajaanin uusimuotoisesta luokanopettajakoulutuksesta valmistunut väittelijä. Martti Helan salissa pidetyssä väitöstilaisuudessa vastaväittelijänä toimi KT Juha Hakala ja kustoksena professori Juhani Suortti.

 

Eliaksen jäljillä Sammatissa

Kajaanilaiset ovat säilyttäneet Elias Lönnrotista vain hänen henkisen perintönsä. Elias Lönnrot -seura päätti tutustua myös konkreettiseen perintöön ja lähti tutustumismatkalle Sammattiin elokuussa. Elias Lönnrotin synnyinkoti Paikkarin torppa ja kuolinkoti Lammin talo olivat hyvin hoidettuja matkailunähtävyyksiä. Elias Lönnrotin toiminta Kainuussa oli näyttävästi esitelty kuvien ja tekstien avulla Lammintalon vintillä. Sammatin kirkosta löytyivät Lönnrotin haudalle vuonna 1884 lasketut kukkaseppeleetkin. Koko Sammatti, www-sivujensa pääsivua myöten, on Lönnrotin elämäntyön vaalija. Toivottaahan 1200 asukkaan kunta "Tervetuloa Sammattiin, Elias Lönnrotin jalanjäljille" nykytekniikan keinoin.


Valtakunnallisen Elias Lönnrot -seuran jäseniä sekä sammattilaisia Lönnrotin tyttärien uimarannalla,
jonka nykyinen omistaja on kirjailija Inkeri Kilpinen.

Elias Lönnrot -seura ry:n perustava kokous pidettiin 1996 Kajaanin opettajankoulutusyksikön – silloisen opettajankoulutuslaitoksen – juhlasalissa. Yhdistyksen tarkoituksena on tehdä tunnetuksi Elias Lönnrotin elämäntyötä Kalevalan luojana, kansallisen itsetunnon kohottajana, tiedemiehenä, kaunokirjailijana ja kansanvalistajana samoin kuin suomenkielen uudistajana, kirjakielen rakentajan, lääkärinä, lehtimiehenä, virsirunoilijana ja käänteentekevänä kulttuurivaikuttajana.

Edellä oleva on katkelma yhdistyksen säännöistä kohdasta, jossa kerrotaan yhdistyksen tarkoituksesta. Yhdistyksen kotipaikka on Kajaani mutta toiminta-alue koko maa ja toimintakenttä lähes rajaton – niin monipuolinen henkilö Elias Lönnrot oli.

Vuonna 2002 tulee kuluneeksi 200 vuotta Elias Lönnrotin syntymästä. Sammattilaiset isännät ja kajaanilaiset retkeläiset totesivat henkisen sillan olemassaolon paikkakuntiensa välillä ja päättivät esittää päättäjille yhteistyötä. Luonnolliset Lönnrot-reitit voivat kulkea Sammatin ja Kajaanin välillä – jos kohta nopeammin kuin reellä ajaen kuten Lönnrot aikanaan teki, kävelyreiteistä puhumattakaan. Kajaani voi kansanperinteen tallettajan lisäksi muistella Elias Lönnrotin lääkärin uraa – jos kohta hän itse arveli olleensa kenties huononlainen lääkäri kun niin paljon ehti kirjoitella lauluja ja runoja laulajien suusta. Nykyajan lääkärit arvostavat häntä monessa suhteessa aikaansa edellä olleena asiantuntijana, joka jo puolitoistavuosisataa sitten toi esiin perusterveydenhoitoon liittyviä näkökohtia.

Sammatin pieni suuri kunta on jo ajat sitten perustanut Lönnrot 2002 -projektin valmistelemaan Lönnrotin merkkivuoden viettoa. Sen vetäjä on arkkitehti Tuula Mäkinen, joka yhdessä kunnanjohtaja Erkki Pyökkimiehen ja valtuuston puheenjohtajan Heikki Piekan kanssa huolehti kainuulaisista matkalaisista. Valmiita suunnitelmia ja paljon ideoita saatiin Sammatissa kuulla. Niinpä matkalaiset laativat yli kymmenen toimenpiteen listan, jotka Elias Lönnrot -seuran nimissä ja seuran tarkoitusta toteuttaen, "tehdä aloitteita viranomaisille", lähetettiin päättäjille. Kaikki esitetyt toimet eivät vaadi paljon rahaa, henkistä näköalaa kylläkin.

Mitä Elias Lönnrot tekisi tänään? oli sammattilaisten projektin peruskysymys. Kajaanilaisittain voisimme kysyä: mitä meidän pitäisi tehdä tänään, jotta Kainuussa kaksikymmentä vuotta vaikuttaneen kansallisen suurmiehen elämäntyö täällä muistettaisiin. (AHo)

 

Kulttuurin Kaukametsä 2000

"Paikan henki – kulttuurimatkailun tulevaisuuden näköalat"

Opetusministeriö ja Kajaanin kaupunki järjestivät – jo monettako kertaa – Kulttuurin Kaukametsä seminaarin. Tänä vuonna aiheena oli paikallisuus kulttuurimatkailun mielenkiinnonherättäjänä. Mielenkiintoinen oli turistin määritelmä 1800-luvulta: "Turistit ovat niitä, joilla ei ole mitään muuta parempaa tekemistä". Aika hyvä määritelmä varmasti tämänkin päivän matkaajille.

"Ihminen on kertomuksia kertova eläin." Myös talouselämä ja sen uskottavuus perustuu kertomuksiin. kulttuuriasianneuvos Hannele Koivunen Opetusministeriöstä päätti osuutensa Laotsen ajatukseen: "Ihminen voi tuntea maailman lähtemättä ulos omasta talostaan – – – Mitä kauemmaksi hän menee, sitä vähemmän toivoa hänellä on löytämisestä."

Kaiken kaikkiaan seminaarin ensimmäinen päivä valotti kulttuurimatkailua kuitenkin varsin monipuolisesti ja paikalla olleet olivat silmin nähtävästi erittäin tyytyväisiä päivän antiin. Seminaarialustukset löytyvät www-sivulta: http://www.kajaani.fi/kulttuurimatkailu/index.htm   (JV)

  

Pieni on kaunista

Kulttuurin Kaukametsän toisen päivän teemana oli kulttuurimatkailu elinkeinona. Tarjolla oli erilaisia näkökulmia erikokoisista hankkeista. Useammin kuin kerran aamun aikana tyypilliseksi kulttuurimatkailijaksi valittiin pääkaupunkiseudulla asuva 48-vuotias hyvin koulutettu naimisissa oleva nainen. Oliko paikalla myös näitä suurkuluttajia? Kiintoisaa oli kuunnella mikä päivän esityksistä saa tuotteestaan parhaiten esille paikan hengen. Suurin mielenkiintoni kohdistui pienen ja suuren – Savonlinnan oopperajuhlista ja Askanmäen pitoteatterista kertoviin esityksiin.

Paavo Suokko Savonlinnan oopperajuhlilta esitteli hurjia markkamääriä juhlien tuloista ja menoista. Täytyy muistaa, että tämän kaiken pohjalla on kuitenkin Olavinlinna – paikka ja henki – joka aikoinaan antoi puitteet juhlille ja sen laajentumiselle mammuttitapahtumaksi.

Pienempää tapahtumaa ja samalla myös kainuulaista näkökulmaa edusti puolankalainen Askan kylä. Projektivastaava Marko Karvosen esitys Askanmäestä oli sekä esitystavaltaan että teknisesti erinomainen. Karvosen viesti oli seuraava: kylän historiaan ja perimätietoon liittyvän Kauniin Kaijan ympärille on syntynyt monenlaisia asioita. Muutaman vuoden aikana kyläläisistä on kasvanut aktiivisia kulttuurin tuotteistajia. Mikä parasta paikan henki oli ainakin Kaijassa löytynyt ja olemassa olevan pohjalta on syntymässä uusia ideoita.

Kulttuurimatkailu elinkeinona teeman alle oli saatu myös yksi museo – Turun maakuntamuseo. Museonjohtaja Juhani Kostet esitteli yhden näkökulman museoiden tuotteistamisessa. Tarjolla on paljon erilaisia tuotteita kisällikierroksesta, Koiramäen kaupunkikierrokseen ja ritaripäiviin. Kaiken pohjalla on alueellinen kulttuurin "paikan henki". Mietin museokävijän osaa tässä kaikessa, jossa tarjolla on välillä hyvinkin valmiiksi pureskeltua tuotepaketteja.

Sama pohdinta sopii koko seminaarin antiin. Kulttuurimatkalijat etsivät paikan henkeä. hyvä niin. Paikallisten henkienherättäjien on vain löydettävä aidot ja kestävät asiat. Ne jotka yleensä ja loppujen lopuksi ovat hyvin yksinkertaisia. (PT)

 

Tuulen ja tervan maa – kunnianosoitus kotiseudun kulttuuriperinteelle ja kainuulaisen ihmisen sitkeydelle

Kajaanin normaalikoulu osallistuu Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksikön 100-vuotisjuhlallisuuksiin valmistamalla näytelmänesityksen "Tuulen ja tervan maa". Näytelmän käsikirjoituksen ja ohjauksen on Viena Maria Korhosen idean pohjalta tehnyt Tiina Leinonen, musiikin sävellyksestä ja ohjauksesta vastaa Marja Koskivirta, lavastuksen ja puvustuksen suunnittelusta Kirsi-Marja Lukkari sekä koreografiasta ja tanssien harjoittamisesta Mervi Kemppainen.

 

Kotiseudun arvokas kulttuuriperinne – tärkeä kasvun pohja

Kajaanin opettajankoulutusyksikkö on 100-vuotisen historiansa aikana paitsi tuottanut alueelleen arvokkaita opettajavoimia, myös kouluttamiensa osaajien kautta osallistunut monin muodoin kainuulaisen kulttuuriperinteen vaalimiseen. Monet ensin seminaarista ja sittemmin opettajankoulutuslaitoksesta valmistuneet opettajat ovat vuosien saatossa siirtäneet ansiokkaasti Kainuun kulttuuriperinnettä tuleville sukupolville.

Yksi tällaisista arvokkaan perinteen siirtäjistä oli Sotkamossa 13.12.1905 syntynyt Viena Maria Jolma (o.s. Korhonen). Hän valmistui opettajaksi Kajaanin seminaarista vuonna 1927. Opettajantyönsä ohessa hän kirjoitti muun muassa neljä romaania ja lukuisia pienimuotoisempia kertomuksia. "Tuulen ja tervan maa" perustuu Jolman opiskeluaikanaan kirjoittamaan tosipohjaiseen kertomukseen kirjoittajan tädin Reeta (oik. Margareeta) Huotarin (s. 1853) vuonna 1867 tekemästä tervanmyyntimatkasta Sotkamon Sumsan kylältä Ouluun.

 

Lapsen kouluperinnettä jakamassa ja jatkamassa

Kajaanin normaalikoulu on halunnut "Tuulen ja tervan maa" -näytelmällään kunnioittaa kainuulaisia juuriaan ja jakaa edelleen tämän ajan pienille koululaisille tietoa siitä, miten Kainuussa on ennen eletty. Yhdessä tekeminen ja kokeminen sekä lapsen kunnioittaminen ovat osa normaalikoulun tätä päivää ja niinpä nyt valmistuneen näytelmän tekemisessä on yhdistetty koko koulun voimat: tekijöinä ja toteuttajina on oppilaita, opettajia, muuta henkilökuntaa, vanhempia ja kampuksen opiskelijoita sekä lehtoreita. Toiminta-ajatuksensa mukaisesti Kajaanin normaalikoulu – lapsen koulu – on läpikäynyt näytelmän harjoittamisessa prosessin, jossa kuuluu lapsen ääni.

 

Katrin tarina

Vaikka "Tuulen ja tervan maa" saa alkuideansa tositapahtumista, on se kuitenkin vahvasti fiktiota, jossa henkilöhahmot ja tapahtumat ovat pääsääntöisesti keksittyä. Se on tarina erityislaatuisesta periksiantamattomuudesta, sisukkuudesta ja lujasta uskosta omaan maahan ja omiin mahdollisuuksiin. Se on tarina vahvuudesta, joka tuo mukanaan elämän. Tarina pienen ihmisen rohkeudesta ja rakkaudesta lähimmäisiin. Katrin tarina.

"Tuulen ja tervan maa" saa ensi-iltansa Kajaanin opettajankoulutusyksikön 100-vuotisjuhlien yhteydessä. Esitysajat pääjuhlaviikonloppuna: lauantaina 7.10. kello 13 ja 15 sekä sunnuntaina 8.10. kello 13. Pääsylippu 10,- (MK)

 

Avoin yliopisto-opetus keskittyy Kainuun kesäyliopistoon

Kajaanin yliopistokampuksen yhteistyörakenteissa on tapahtunut kesän aikana muutoksia. Elokuun alusta lähtien avoin yliopistotoiminta on keskitetty ns. yhdelle luukulle eli Kainuun kesäyliopistolle. Käytännössä kesäyliopisto tarjoaa kaikkien Suomen yliopistojen avointa yliopisto-opetusta Kainuussa. Aikaisemmin avoin yliopisto-opetus oli jaettu niin, että Kajaanin kehittämiskeskus järjesti Oulun yliopiston tutkintovaatimusten mukaista avointa yliopisto-opetusta talvella ja Kainuun kesäyliopisto kesällä. Kesäyliopisto järjesti perinteisesti myös muiden yliopistojen tutkintovaatimusten mukaista opetusta.

Avoimen yliopistotoiminnan keskittämien oli Kajaanin yliopistokampuksella toimivien tahojen eli Kajaanin opettajankoulutusyksikön, Kajaanin kehittämiskeskuksen ja Kainuun kesäyliopiston yhteinen esitys. Järjestelyllä pyritään hakemaan tehokkuutta ja selkeitä toiminnan linjauksia. Tavoitteena on palvella paremmin paitsi yksittäisiä opiskelijoita ja yhteistyökumppaneita myös alueellisen kehittämisen toimijoita.

Käytännössä Kainuun kesäyliopisto vastaa avoimen yliopisto-opetuksen koordinoinnista, suunnittelusta, markkinoinnista ja käytännön toteutuksesta. Avoimen yliopiston asiakaspalvelu toimii Kainuun kesäyliopiston palvelupisteessä. Opintojen suunnitteluvaiheessa Kajaanin kehittämiskeskus, Kajaanin opettajankoulutusyksikkö ja Kainuun kesäyliopisto kartoittavat avoimen yliopisto-opetuksen tarpeet ja yhteydet muuhun koulutukseen ja opetustarjontaan keskinäisissä neuvotteluissa.

Laajempana yhteistyöelimenä Kainuussa toimii Kainuun Korkeakouluyhdistyksen nimeämä ja Kainuun kesäyliopiston johtama avoimen yliopisto-opetuksen neuvottelukunta. Neuvottelukunta keskittyy toiminnassaan avoimen yliopisto-opetuksen strategiseen suunnitteluun ja opetustarjonnan ennakointiin Kainuussa. Neuvottelukuntaan esitetään uusina jäseninä edustajia Kajaanin kehittämiskeskuksesta ja Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä. Lopullisen päätöksen asiasta tekee Kainuun Korkeakouluyhdistyksen vuosikokous maaliskuussa 2001.

Avoimen yliopistotoiminnan keskittäminen osoittaa mielestämme kykyä uudelleen ajatteluun ja uusiin ratkaisuihin sekä rohkaisee yhteistyöhön myös tulevissa yhteisissä hankkeissa Kajaanin yliopistokampuksen toimijoiden kesken. Konkreettisena toimenpiteenä käynnistetään syksyn aikana kolmen yksikön yhteistyöhanke, joka liittyy koulutusteknologian hyödyntämiseen (aikaisemmin Maakuntayliopisto-hanke). Hanke verkostoituu Suomen virtuaaliyliopistohankkeisiin.

Juhani Suortti            Pentti Malinen            Seija Karjalainen

 

Minun Eurooppani – totta ja tarinaa eurooppalaisuudesta

Kainuun kesäyliopisto ja Kainuun Eurooppa-tiedotus järjestävät yhteistyössä luentosarjan aiheesta MINUN EUROOPPANI – totta ja tarinaa eurooppalaisuudesta. Luentosarjan luennoitsijat kertovat saman otsikon alla oman näkemyksensä elämisestä, asumisesta ja työskentelystä Euroopassa.

Luentosarjan kaikilla luennoitsijoilla on kokemusta työskentelystä ja asumisesta Euroopassa Suomen rajojen ulkopuolella. Europarlamentaarikko Ari Vatanen on ralliautoilun maailmanmestari sekä maanviljelijä Ranskassa. Jäätanssijat Susanna Rahkamo ja Petri Kokko ovat esiintyneet eri puolilla maailmaa ja tällä hetkellä he asuvat sekä harjoittelevat Saksassa Oberstdorfissa. Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen on toiminut ulkoasiainministerinä ja on kansainvälisten suhteiden dosentti. Eversti Paavo Kiljunen toimii EU:n itärajalla sijaitsevan Kainuun Prikaatin komentajana ja lisäksi hänellä on kokemusta rauhanturvaamistoiminnasta Euroopassa.

Europarlamentaarikko Ari Vatanen aloittaa luentosarjan maanantaina 9.10. Jäätanssijoiden Susanna Rahkamon ja Petri Kokon luento on maanantaina 30.10. Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen esittää oman näkemyksensä perjantaina 8.12. Kainuun Prikaatin komentaja Paavo Kiljunen päättää luentosarjan tiistaina 16.1. Kaikki luennot järjestetään Kajaanin kaupungin kirjaston Kalevala-salissa kello 17.30 – 19.30.

Kesäyliopisto tarjoaa luentosarjan opettajankoulutusyksikön ja kehittämiskeskuksen henkilökunnalle hintaan 240 mk / koko luentosarja tai 60 mk / yksittäinen luento. Tiedustelut ja ilmoittautumiset kesäyliopiston toimistoon p. 613 3058.

Tervetuloa tutustumaan erilaisiin näkemyksiin Euroopasta! (KT)

 

Suomalaisuus tutuksi!

Olin kotipaikkakuntani kuoron, Vetelin Poikakuoron, mukana syyskuun alussa konserttimatkalla Euroopassa. Matkalla esiinnyimme ja konsertoimme muun muassa EU:n pääkaupungissa Brysselissä sekä Saksassa Hampurissa, Trierissä ja Hannoverissa. Viimeksi mainitussa kaupungissa meillä oli tilaisuus esiintyä vuoden 2000 maailmanäyttelyn Suomen osastolla. Esityksemme koostui viuluin säestetystä kansanmusiikista. Esiintymisen lisäksi meillä oli kutsuvieraina mahdollisuus tutustua Suomen osastoon sekä alueella olleisiin muiden maiden osastoihin.

Suomen osastolle rakennettu "paviljonki" oli ulkokuoreltaan puinen, joka oli suojattu – todennäköisesti perinteitä kunnioittaen – tervalla. Neliön muotoinen puurakennus kätki sisäänsä pienen palan kaunista suomalaista koivumetsää. Koivut, kivet, sammalet ja kaikki muukin metsästä löytyvä oli tuotu ehjinä kokonaisuuksina Suomesta ja istutettu paikalleen; aito suomalaisen koivumetsän tuoksukin oli saatu vangittua samaan laivalastiin. Ennen metsään sukeltamista meitä tervehti iloinen ja kaunis Suomi-neito. Muutenkin huomattavaa muiden maiden esittelytiloihin verrattuna oli se, kuinka iloinen ja palvelualtis suomalainen esitteli ja vastaili kysymyksiin luoden lämpimän ilmapiirin vierailijan iloksi.

Lasten taideteoksilla koristettu aula johdatti kohti suomalaisuutta. Lasten piirustusten lisäksi sieltä löytyi lasten askartelema sauna ja puu, jossa lintuja esittivät iloisia soittoääniä visertävät matkapuhelimet. Lastenmaailmasta koivumetsän läpi siirryttiin toiseen kerrokseen rakennuksen toiselle puolelle, jossa esiteltiin suomalaista muotoilua ja muotia. Kyseisessä kerroksessa vierailijoilla oli mahdollisuus ikuistaa oma käyntinsä kattoon asti hitaasti rullaavalle tussitaululle. Reitti johti jälleen koivumetsän halki toiselle puolelle rakennusta. Sisään astuessa sieraimiin tulvi pihkan tuoksu ja käytävän seinät oli vuorattu ohuilla riu’uilla. Suomen osastoon tutustuvien jonon liike hidastui ja hiljeni – tuntui kuin jossain olisi lukenut: "Kulje hitaasti ja hiljaa!". Mutta ei, eteen aukeni suomalaisen metsälammen rauhoittava näkymä. Suurelle valkokankaalle heijastetusta maisemasta näki ja kuuli joutsenen, sorsien, kalojen ja muiden eläinten liikkeen. Oli helppoa ajatuksissa palata kotoiseen Suomeen kävellessä joustavalla alustalla, joka aistittavasti jäljitteli pehmeää sammalmaastoa luonnon ääniä kuunnellessa. Ennen rakennuksesta poistumistaan saattoi maailmamatkaaja ostaa muistoksi jotain perinteistä suomalaista käsityöosaamista.

Suomen osaston suosion saattoi päätellä jo sitä ympäröivistä jonoista, joita – ainakaan oman vierailuni aikana – muiden maiden osastojen ympärillä ei näkynyt. Osaston maine oli tavoittanut melko monen paikalle tulijan. Suomen rakennus sijoittuu hyvin keskeiselle paikalle lähes 50 hehtaarin suuruisella maailmannäyttelyalueella. Suomen osaston ja näyttelyn loistavuutta saattaa päätellä myös 92 miljoonaa markkaa maksaneista kustannuksista. (JA)


Vetelin poikakuoro esiintyi Hannoverin maailmannäyttelyssä. Kuvassa takana
näkyy osa Suomen paviljongista.

 

Lastennäytelmä Yksi askel kerrallaan

Kajaanin kaupunginteatterissa sai 3. syyskuuta ensi-iltansa Tomie de Paolan kertomus Yksi askel kerrallaan. Näytelmäksi kertomuksen ovat kirjoittaneet Anitra Invenius, Ola Wahlström ja Claes-Peter Hellwig. Kajaanissa näytelmän on ohjannut Sanna Harju, liikeilmaisusta on huolehtinut Sonja Ryhänen, näyttämömestarina toimii Matti Jääskeläinen ja valo- ja tehostehenkilönä on Haakko Vattulainen.

Kertomuksen päähenkilöitä ovat Bertta-tyttö ja hänen isoisänsä. Näytelmässä näiden kahden eri-ikäisen ihmisen tarinaa kertovat Bertan äiti ja isä, jotka eksyvät teatteriin ja joutuvat sitten selittelemään minne olivat menossa ja miten tilanteeseen olivat joutuneet. Bertan äitiä esittää Teija Töyry ja isää – teatterin uusi kasvo – Mika Huttunen; samaiset näyttelijät esittävät myös itse päähenkilöitä eli Berttaa ja isoisää. Näytelmä tempaa mukaansa heti alussa ja ensi-illassa lapset seurasivat esitystä haltioituneina. Näyttelijöillä oli erittäin kuuluvat äänet ja heidän äänenkäyttönsä sopi hyvin kahden eri roolin esittämiseen samassa näytelmässä.

Juoni kulki mukavasti eikä kertaakaan tullut tilannetta, jolloin olisi ollut epävarma oliko Mika Huttusen hahmo isä vai isoisä. Välillä äiti ja isä hieman riitelivät tarinankerronnan lomassa siitä mitä oli tapahtunut ja mitä sanottu; se toi todentuntua tarinan kertomiseen. Lisäksi näytelmään kuului muitakin tarinoita, joita Bertta ja isoisä kertoivat toisilleen ja tämä mielestäni oli hyvä kannuste mielikuvituksen käyttöön. Kehonilmaisun ja ilmeiden avulla näyttelijät onnistuivat hienosti tehtävissään ja huumoriakin oli ripoteltu ihan tarpeeksi joukkoon. Välillä naurunremakka täytti pienen katsomon ja lapset keskustelivat keskenään. Näyttelijä otti huomioon lasten kommentit ja vastasikin heille, josta lapset silminnähden pitivät.

Lavasteita ei paljon tarvittu – esillä olleet saivat tarinaan tarpeeksi eloa. Äänitehosteet ja valot toimivat hyvin ja toivat katselijan lähemmäksi kulloinkin kuviteltua tilannetta. Suosittelen lämpimästi päiväkoti-ikäisiä lapsia menemään katsomaan Tomie de Paolan kertomuksen. Uskoisin myös ykkösluokkalaisten jaksavan keskittyä tarinaan … ainakin minä jaksoin…. (JB)

 

Opettajalle voimavaroja

Opetusalankoulutuskeskus Opeko Heinolassa ja Suomen Urheiluopisto Vierumäellä järjestävät yhteistyössä Opettajanvoimavaraviikko-nimistä koulutusohjelmaa. Syksyllä 2000 on alkanut kaksi uutta koulutusta, jotka ovat kolmevuotiskauden viimeiset. Syyskuussa alkanut koulutus koostuu yhdestä kolmen päivän ja yhdestä neljän päivän lähijaksosta sekä ennakko- ja välitehtävistä.

Koulutuksen tavoitteena on tukea osaamista ja jaksamista antamalla työvälineitä oman työskentelyn kehittämiseen sekä fyysisen ja psyykkisen työhyvinvoinnin lisäämiseen, muutoksen hallintaan, henkilökohtaisten voimavarojen ja oman ammatillisen vahvuuden hyödyntämiseen sekä itsensä että työyhteisön kannalta.

Koulutus on Opetushallituksen rahoittamaa ja osallistujille opetuskustannuksiltaan maksutonta. Koulutussuunnittelija Anne Hirvonen (anne.hirvonen@opekokeskus.fi) Opekosta kertoi, että ensi vuodelle on suunniteltu uusia kurssia, joissa pyritään samaan kokonaisia työyhteisöjä mukaan voimavarojen kehittämiseen. Rahoitus on vielä tosin avoin. Myös Pohjois-Suomeen olisi mahdollista tällöin järjestää omia kursseja. (JV)

 

Kajaanin opettajankoulutuksen historiateos on valmistunut

Kajaanin seminaari aloitti toimintansa 21.8.1900. Vuonna 1974 siitä tuli Oulun yliopiston alainen opettajankoulutuslaitos. 1.1.2000 sen nimeksi tuli Kajaanin opettajankoulutusyksikkö. Laitoksen historia on hyvin värikäs. Kansalaissodan aikana seminaarilla toimi valkoisten komentokeskus. Johtaja Martti Helan aikana Kajaanin seminaari oli kuuluisa korkeasta musiikillisesta tasostaan. Sotavuosina laitoksessa toimi sotasairaala ja rintamilla taistelleet seminaarin oppilaat antoivat raskaan uhrin Suomen puolesta. 7. helmikuuta 1940 seminaari joutui lisäksi venäläisten pommituksen kohteeksi. Laitoksesta on tähän mennessä valmistunut noin 6000 kansakoulun- ja luokanopettajaa sekä kasvatustieteen maisteria. Monet opinahjon entisistä opiskelijoista ovat niittäneet mainetta paitsi opettajina myös kirjailijoina, säveltäjinä, kuvataiteilijoina, poliitikkoina ja urheilijoina. Kajaanin kampus on nykyisin myös näyttävä museaalinen ja arkkitehtoninen kokonaisuus vanhoine rakennuksineen ja puistoineen. Kajaanin opettajankoulutusyksikkö on myös ylivoimaisesti vanhin Oulun yliopiston laitoksista. Se on 100 vuoden aikana jättänyt pysyvät jäljet Kainuun ja Pohjois-Suomen sivistyshistoriaan.

Kirja antaa monipuolisen kokonaiskuvan laitoksen 100 vuoden taipaleesta. Tekstiä elävöittää monipuolinen kuvitus. Teoksen on kirjoittanut ja kuvittanut Oulun yliopiston kasvatushistorian dosentti Reijo Heikkinen.

8.10. mennessä jätetyt tilaukset toimitetaan 190 markan ennakkotilaushintaan (+ mahdolliset toimituskulut); juhlaviikonlopun jälkeen historiankirjan hinta on 250 markkaa (+ mahdolliset toimituskulut). Tilauksia vastaanotetaan 100-vuotisjuhlien info-pisteessä 6.–8.10. päärakennuksen ensimmäisessä kerroksessa.

 

Lauri Sonny, 

Sivut päivitetty 08.09.2003