MARRASKUU 2007

---

Joulujuhlaa vietettiin jälleen Kajaanin kampuksella 

Kulttuurissamme on runsaasti erilaisia vuotuisriittejä, jotka toistuvat säännöllisesti vuodesta toiseen. Riitillä tarkoitetaan yhteisöllistä, säännönmukaista, perinteistä kaavaa noudattavaa uskonnollista toimitusta. Perinteisesti riitit jaetaan siirtymäriitteihin, jotka liittyvät ihmiselämään kuuluviin sosiaalisiin siirtymiin, kriisiriitteihin, joihin turvaudutaan yksilöä tai yhteisöä koskevan kriisin yhteydessä, ja kalendaari- eli vuotuisriitteihin, jotka toistuvat säännönmukaisesti vuosittain.

Merkittävin vuotuisriitti on joulu, joka on sitkeästi säilyttänyt asemansa läntisissä yhteiskunnissa. Joulun juuret yltävät aina antiikin aikaan asti. Muinaisessa Roomassa vietettiin nimittäin saturnaliajuhlia, jotka ovat joulun kantamuoto. Saturnus oli muinaisitalialainen jumalhahmo, maanviljelyksen ja kylvön jumala, jota kunnioitettiin 17.–23.12. vietetyissä sadonkorjuujuhlissa. Saturnaliajuhlista kehittyi varhaiskeskiajalla, noin 350-luvulla Kristuksen syntymäjuhla monine elinvoimaisine riitteineen. Juhlapäiväksi määrättiin silloinen talvipäivän seisaus 25.12.

Enkelkuoro ja joulukuusi ovat joulujuhlien vakio-ohjelmia.

Pohjolassa tähän vuotuisriittiin toi oman lisänsä vanha skandinaavinen keskitalven juhla, johon liittyi menneen satokauden juhliminen ja uuteen vuoteen valmistautuminen. Esikristillisenä aikana suomalaisten joulu alkoi Tuomaan päivästä 21.12. ja kesti Nuutin päivään 13.1.

Joulun viettoon on liittynyt runsaasti perinteitä. Lahjoja jakava valkopartainen ukko, joulupukki, pohjautuu toisaalta esikristilliseen eläinhahmoiseen olentoon, toisaalta pyhään Nikolaukseen, joka oli 300-luvulla Myran piispana Vähässä-Aasiassa, nykyisen Turkin alueella. Nikolauksen kulttiin on vuosien saatossa vaikuttanut myös toinen piispa, Pinaran piispa Nikolaus (k. 564). Nikolaus-piispa aloitti lahjojen jakamistradition, josta nykykauppiaat lienevät hänelle hyvin kiitollisia. Pyhän Nikolauksen kultti saavutti aikojen saatossa vankan aseman Keski-Euroopassa ja anglosaksisessa maailmassa. 1800-luvulta lähtien Santa Claus visualisoitui reheväksi, pohjoisnavalta porovaljakolla ajavaksi valkopartaiseksi hahmoksi, joka ahtautui savupiipun kautta tuomaan lapsille lahjoja. Punanuttuiseksi hahmoksi joulupukki muuttui Coca Cola -mainosten ansiosta toisen maailmansodan jälkeen.

I vuosikurssin enkelkuoro lauloi kauniisti.

Suomessa joulupukki on vuosien saatossa kokenut monenmoisia muutoksia. Pohjolassa ei alun perin ollut joulupukkia vaan ikivanhaan skandinaaviseen perinteeseen liittyvä joulutonttu, josta 1800-luvulla kehittyi talonpoikaisperheissä paksuun lammasnahkaturkkiin verhoutunut karvaturpainen pukkihahmo. Markus Raution suosiollisella avustuksella joulupukki on asunut 1920-luvulta lähtien Korvatunturilla. Suomalainen joulupukki koki 1960-luvulla merkittävän muodonmuutoksen, kun hän verhoutui uuteen punaiseen nuttuunsa ja muuttui erittäin selkeästi kaupalliseksi hahmoksi.

Josef ja Maria joulukuvaelmassa.

Joulujuhlien ja joulupukin lanseeraamisessa lasten maailmaan kansakouluilla ja peruskouluilla on ollut tärkeä merkitys. Jo 1800- ja 1900-luvun vaihteessa kansakouluissa ryhdyttiin viettämään suuren suosion saaneita joulujuhlia. Niiden organisoimisessa kansakoulunopettajilla oli keskeinen asema. Pienissä kyläyhteisöissä koulun joulujuhlilla oli myös merkittävä kyläyhteisöä yhdistävä rooli. Kansakoululaiset ja myöhemmin peruskoululaiset valmistivat opettajansa johdolla viikkokausia joulujuhlanäytelmiä, joita vanhemmat, isovanhemmat ja muut sukulaiset ja ystävät kerääntyivät koulun juhlasaliin katsomaan.

Nykyajan tontut ovat trenditietoisia liikuntaharrastuksessaan.

Opettajat olivat näiden juhlien primus motoreita, jotka urkuharmonilla säestivät lasten joululauluja, ohjasivat joulukuvaelmia ja organisoivat kahvitarjoilun joulutorttuineen. Nuorten opettajien ei onneksi tarvinnut ryhtyä joulujuhlien organisointiin kylmiltään, sillä he saivat siihen luontevaa harjoitusta jo opiskeluvuosinaan seminaareissa ja opettajankoulutuslaitoksissa. 

Poikien letkeä tonttuleikki hauskutti yleisöä.

Kajaanin seminaarissa ja sen työtä jatkaneissa Kajaanin opettajankoulutuslaitoksessa ja  nykyisin Kajaanin opettajankoulutusyksikössä opiskelijat ovat jo 105 vuoden ajan järjestäneet ensimmäisenä opiskeluvuonaan perinteisen joulujuhlan joulunäytelmineen, leikkeineen ja musiikkiesityksineen.

Tämä joulujuhlatraditio näyttää olevan laitoksemme pitkäkestoisin vuotuisriitti, joka on säilyttänyt asemansa monista opettajankoulutukseen liittyvistä mullistuksista ja uudistuksista huolimatta. Jos vertaa tämän päivän opiskelijoiden järjestämää joulujuhlaa yli sadan vuoden takaisiin, muutokset ovat yllättävän vähäisiä. Aina opiskelijoiden joukosta on löytynyt taitavia soittajia, laulajia ja näyttelijöitä sekä muiden ohjelmanumeroiden esittäjiä. Missään muussa Oulun yliopiston laitoksessa ei tunneta yhtä pitkäkestoista vuotuisriittiä eikä ohjelmallisesti yhtä korkeatasoista opiskelijoiden järjestämää juhlaa. 

Tyttötontut eivät hävinneet pojille esityksessään.

Erityisen arvokkaaksi tämän perinnejuhlan tekee se, että opiskelijat tekevät sen vuodesta toiseen omaehtoisesti ilman opettajakunnan ohjausta. Jokainen vuosikurssi pyrkii pistämään parastaan. Vuosikurssien välillä on tietenkin eroja. Jonain vuonna juhlat on todella hyvin organisoitu ja esiintyjät ovat huippuluokkaa. Jonain vuonna juhla on taas taattua keskivertokauraa, jossa joulunäytelmän näyttelijät paukuttavat repliikkinsä monotonisesti ja pökkelömäisesti ja soittajat pimputtavat pianoaan epävireisesti. Aina jokainen pistää kuitenkin parastaan ja yleisö seuraa esitystä intensiivisesti. 

Viime maanantaina laitoksemme ykkösvuosikurssi pisti jälleen parastaan. Ohjelmassa oli harras joulukuvaelma, jouluaineinen korkealentoinen juhlapuhe, monimuotoisia ja taidokkaita musiikkiesityksiä ja repäiseviä joululeikkejä. Normaalikoulun juhlasalissa oli varsin kiitettävästi yleisöä, jolla ajoittain oli hyvinkin hauskaa. Laitoksen henkilökuntaa olisi saanut olla kuitenkin enemmän paikalla.

Valkoparta joulupukki kuuluu aina joulujuhlaan. 

Reippaat ykkösvuosikurssilaiset veivät ikivanhan, 105-vuotiaan perinnejuhlansa taidokkaasti läpi ja saivat samalla monia valmiuksia omien, tulevaisuuden joulujuhliensa organisoimiseen. Tässä joulujuhlassa toteutui vanha sanonta: Joulu on juhlista jaloin. (Reijo Heikkinen)

 

 

Kajaani kutsuu abeja

Markkinointi on nykyaikana ensiarvoisen tärkeää myös oppilaitosmaailmassa ja niinpä Kajaanin opettajankoulutusyksikkökin oli tekemässä itseään tunnetuksi 14.–15.11. Oulussa yliopiston abipäivillä. Mukana oli sekä yksikön henkilökuntaa, että opiskelijoita, joiden opeopiskelijoille luontainen ulospäinsuuntautuneisuus oli pantu merkille myös Oulun ylioppilaslehden toimesta. Yo-lehden toimittajan kierrellessä eri koulutusalojen ständejä, oli kajaanilaisten osasto kiinnittänyt positiivista huomiota nimenomaan esittelijöiden ulospäinsuuntautuneisuuden sekä käsityönä askarreltujen julisteiden ansiosta. 

Muutenkin ständillämme parveili paljon porukkaa ja myös esittelyvideot saivat porukan innostumaan esittelysaleissa, varsinkin kajaanilaista opiskelijaelämää esitellyt opiskelijatyönä tehty lyhytelokuva. Kiinnostustakin opettajankoulutusta kohtaan esiintyi varsin paljon abiturienttien parissa. Kenties jotkut heistä tullaan näkemään Kajaanissa ensi syksynä. (Perttu Brännare)

 

 

Kekri

It is an ancient Finnish religion, a Finnish celebration of the end of the agricultural season, one of the most important days of the farmer's year. It was the final feast of the harvesting season and also coincided with the time when the livestocks were taken in from the meaadow and setteld for a winter's stay in the barn. The word KEKRI means the last day of the farming year and by this feast people wanted to thank for the year's harvest, the workers had then holiday, so it was the time to make rich meals and drinks and to eat to drink and to dance; in addition remember the deceased. Traditionally, the spirits of the dead were believed to wander in this world at this days. Young people used to dress in masks, furs and costumes (pretending to be deceased and precursors of the present Finnish Father Christmas) and go to hause from hause begging for some food and drink (the traditional drink is called sahti - which is a traditional finnish home-made beer) and amusing the hosts.

At this way, the Kekri is very similar celebrated with the Halloween, which is the Eve of "All Hallows' Day (it is also known as All Saint's Day) and has its origins int he ancient Gaelic festival known as Samhain, which was the celebration of the end of the harvest season and the ancient Gaels believed that on October 31 the deceased come back to life (because the boundaries between the worlds of the living and the dead was overlapped) and cause havoc. Bonfires were made at the festivals and the bones of slaughtered cattle were thrown ont he bonfire. Young people wore costumes and masks at this time in order to mimic evil spirits or conciliate them. So, the Samhain was a traditional Irish holiday, associated both with the harvest and otherworldly spirits. In the nineteenth century Irish immigrants took with them to America.

 

Kekri - in Kajaani The celebration begun in Kajaani on 28th October by setting up the goat (made of snubs) in the town centre. The traditional symbol of the festival was surrounded by many people, who were listening to the mysterious song and after than laughing about the parody.

The goat was standing here for one week, so everybody could wonder in it and get used to it. At the next weekend was hold the main festival in the town centre. A huge number of people were collected together there ( to tell the truth I have never seen such a lot of people in Kajaani at the same time). To amusing the visitors it was put up a stage on the square where a band tuned up. The music was very spiritual, mysterious and perfectly suitable to the occasion. The young Finnish people were very open at this time for dancing in the crowd, so in the end we joined them too with some success. After some minutes people begun to move about and to push the goat from its place to the right of the Market Place. Meanwhile some young people were crawling in front of the goat by the whole way. Others were shouting the sentences "makkara kakkara kaenalossa" with torches in their hand. When the mass arrived to the river bank, the goat was set up on the river and after a short time the goat was lighted and it was burning on the river. It was a very special and at the same time beautiful experience. (Barakso Zsofia)

 

 

Oulussa vuosina 2000–2006 toteutettujen kaupungin, yliopiston ja ammattikorkeakoulun kehittämishankkeiden loppuarviointi valmistunut

Arviointi toteutettiin Kajaanin yliopistokeskuksen Lönnrot-instituutissa Oulun kaupungin, yliopiston ja ammattikorkeakoulun tilauksesta marraskuun 2006 ja lokakuun 2007 välisenä aikana. Arvioinnissa oli mukana 178 Oulun kaupungin, yliopiston ja ammattikorkeakoulun hanketta.

Arvioinnissa tarkasteltiin hankkeiden tuloksellisuutta ohjelmakaudella 2000–2006, minkä ohella muutamia tapaushankkeita arvioitiin tarkemmin. Kolmen organisaation väliset ohjelmasopimukset olivat myös tarkastelun kohteena. Arviointi selvitti myös toteutettujen hankkeiden osuvuutta niiden taustalla olleiden ohjelmien (Oulu 2006 Kasvusopimus, Oulun kaupungin tavoite 2 -strategia sekä Oulun yliopiston ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun strategiat) tavoitteisiin. Lisäksi arvioitiin, mitkä olivat hankkeiden hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja sekä selkeitä hanketoiminnan ongelmakohtia ja puutteita. Lopuksi arvioitiin hankkeiden jatkotoiminnan järjestymistä.

Arvioinnissa käytettiin valmiita aineistoja, kuten hankedokumentteja ja rekisteriaineistoja sekä itse kerättyjä aineistoja, jotka koostuivat hankkeille ja hanketyön sidosryhmille kohdistetuista kyselyistä ja haastatteluista.

Seuranta-aineistojen mukaan ohjelmakaudella 2000–2006 Oulun seudun hankkeissa syntyi 83 uutta yritystä, 377 uutta työpaikkaa ja 284 työpaikkaa saatiin säilytettyä. Rekisteriaineistojen puutteellisuuden vuoksi määrällisten tulosten yksiselitteinen arviointi on vaikeaa. Asetettuihin tavoitteisiin ei hanketoiminnassa täysin ylletty. Hankerahoituksella on kuitenkin toteutettu toimenpiteitä ja saavutettu tuloksia, jotka muutoin olisivat todennäköisesti jääneet syntymättä. Arvioinnin suosituksissa mm. esitetään, että hankkeiden seurantatietoihin tulisi pyrkiä keräämään tietoja siitä, miten paljon hankkeet ovat myötävaikuttaneet työpaikkojen syntyyn sen sijaan, että suoraan puhuttaisiin hankkeiden synnyttämistä työpaikoista. 

Yhteistyösopimusten laatiminen Oulun kaupungin, yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä on ollut onnistunut ratkaisu ohjaamaan hanketoimintaa. Erilaiseen osaamiseen perustuvien asiantuntijaorganisaatioiden saaminen mukaan Oulun kaupungin hanketoimintaan on monipuolistanut toimintaa tavalla, joka tuskin olisi toteutunut ilman yliopiston ja ammattikorkeakoulun sitoutumista hankkeiden toteutukseen. 

Oulun yliopiston ja Oulun kaupungin hankkeista suurinta osaa ei olisi toteutettu lainkaan, jos saatavissa ei olisi ollut kansallista tai EU-rahoitusta. Oulun seudun ammattikorkeakoululla on omiakin resursseja kehittämistoimintaan, mutta yliopiston on perusrahoituksen niukkuuden vuoksi vaikea toteuttaa perustehtävästä erillisiä kehittämis-, tutkimus- ja koulutustoimia. Eri toimialojen välistä yhteistyötä hanketoiminnassa suositellaan jatkossa edelleen kehitettäväksi. 

Hanketoiminnan hyvinä käytäntöinä havaittiin mm. se, että Oulun yliopisto ja ammattikorkeakoulu toivat lisää vaikuttavuutta oululaiseen hanketoimintaan yritysyhteistyökumppaneiden lukumäärän kautta. Hankkeiden vetäjät toivoivat saavansa lisää tukea toimintaansa mm. lähiesimiehiltä sekä oman organisaationsa EU-asioita vastaavilta henkilöiltä. Ohjausryhmien rooleja tulisi myös kehittää aktiivisemmiksi.

Jatkossa tulee pyrkiä entistä laajempiin hankekokonaisuuksiin sekä laajaan yhteistyöhön hankkeiden toteutuksessa. Lisäksi hankehallinnoinnin ja -suunnittelun osaamista, myös kansainvälistä, tulee edelleen kehittää. (Jouni Ponnikas, Verna Mustonen ja Sirpa Korhonen)

Julkaisu:
Jouni Ponnikas, Verna Mustonen, Sirpa Korhonen & Heikki Keränen (2007). Yhteistyöllä tuloksiin – Oulussa vuosina 2000–2006 toteutettujen kaupungin, yliopiston ja ammattikorkeakoulun kehittämishankkeiden loppuarviointi. Oulun yliopisto, Hallintopalvelujen lausunnot, muistiot, selvitykset ja tilastot nro 57.

http://www.hallinto.oulu.fi/suunnit/raportit/Oulun_arviointirap_Vari_011007.pdf

 

Psykologi Pirkko Lahti vieraili Kajaanin yliopistokeskuksella

Pirkko Lahti on psykologi, filosofian lisensiaatti ja Suomen Mielenterveysseuran pitkäaikainen toiminnanjohtaja. Hän jäi tehtävästään eläkkeelle vuonna 2006.

"Pirkko Lahti on arvostettu puhuja, joka on tehnyt mielenterveyttä tunnetuksi mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Monille suomalaisille hän onkin tuttu ihmisläheisistä luennoista ja puheenvuoroista, joissa mielenterveyden merkitystä ja mielen ongelmia on käsitelty tavallisen ihmisen näkökulmasta. Toivotuimpien puheiden listalla ovat viime vuosina olleet ykkössijalla omasta elämästä huolehtiminen, jaksaminen ja työhön liittyvät kysymykset." (Mielenterveysyhdistys Taimi ry:n jäsenlehti Mielekäs 2001)

Pirkko Lahti luennoi aiheesta: Lapsen puolesta – vanhemman kasvatusvastuu, yhteiskunnan palvelujärjestelmän tuki. Luennot keräsivät runsaan osallistujamäärän; yliopistokeskuksen opiskelijoita, lehtoreita, muuta henkilökuntaa ja varhaiskasvatuksen sekä perusopetuksen väkeä kentältä.

Luennossaan Lahti pohti yhteiskunnan tarjoamaa tukea perheille ja lapselle. Mikä on lapselle parasta ja kuinka tukea opetus- ja kasvatusalan työyhteisöjä selviämään vaativasta tehtävästä. Hän tähdensi, että lapselle tärkeitä asioita ovat: Turvallinen koti (taloudellinen ja sosiaalinen), mallit ja arvopohja. Jatkuva muutos lapsen elämässä ei ole hyväksi kasvulle ja kehitykselle. Pysyvyys on lapselle tärkeää, vanhemmat ja opettajat eivät voi olla kavereita, vaan he asettavat lapselle rajat ja antavat rakkautta.

Työyhteisöisöissä (koulut, päiväkodit jne.) tulisi keskustella avoimesti kaikista asioista, tulisi pyrkiä pois kiireestä. Jatkuva muutos myös rasittaa työntekijöitä, kun heidän pitää sietää enemmän ja enemmän epävarmuutta. Yhteistyö kodin kanssa on erittäin tärkeää. Lahti peräsi kotikäyntejä, hänen mielestään ne toisivat laajemman kuvan lapsen kasvuympäristöstä ja tukisivat opettajaa kasvatuskumppanuudessa. Liiallinen harrastusten määrä ei ole hyväksi lapsen hyvinvoinnille. Joillakin lapsilla on jopa kuusi harrastusta, joihin vanhemmat kuljettavat autolla. Heillä on silloin autonkuljettajan rooli perheessä. Tärkeää olisi yhdessä tekeminen, lapset rakastavat arjen askareita.

Pirkko Lahden viisi ohjetta kuinka pysyt terveenä:
1. Riittävästi unta, uni hoitaa mieltäsi ja aivojasi 
2. Liikunta, kävely purkaa ahdistusta ja depressiota 
3. Ruoka, syöthän hyvällä mielellä. 
4. Päivärytmi, selkeä jopa tietty kaavamainen rytmi ohjaa päivää. 
5. Ystävät, jätä aikaa ystäville, puhuminen on tärkeää. Avaa polunpäitä, älä sulje niitä!
(Tuula Honkanen)

 

 

Voiko aito opetuskeskustelu toteutua peruskoulussa?

Nykyaikana opetustilannetta ja oppimistapahtumaa on yritetty muuttaa yhä enenevissä määrin oppilasläheisemmäksi ja tavoite on ollut päästä pois jo kauan käytössä olleesta opettajajohtoisesta tiedonsiirtämisestä oppilaille. Tämän idean takana on ollut ajatus, että oppiminen ei olisi vain pelkkää pänttäämistä ja muistamista vaan oppilas oppisi myös itse hankkimaan ja käsittelemään tietoa. Tarkoituksena olisi parantaa oppilaiden omia taitoja tiedon käsittelyssä ilman opettajaa, sillä näitä taitoja oppilaat tulevat varmasti tarvitsemaan tulevaisuudessa. Yhtenä vaihtoehtona tällaiseen oppimiseen on nostettu esille opetuskeskustelut, jotka tapahtuvat esimerkiksi oppilasryhmissä ryhmäkeskusteluina. Oppilaiden keskustelujen aiheet olisivat sellaisia, joihin ei oikeastaan ole oikeaa tai väärää vastausta, jolloin kukaan ei joudu "menettämään kasvojaan" ollessaan väärässä. Opetuskeskustelujen aiheet tulisi olla laajoja kokonaisuuksia koskien esimerkiksi ihmisten arvoja ja asenteita sekä syy-seuraussuhteita. On kuitenkin huomioitava, että jo tiedossa olevat asiat, totuudet eivät ole hyviä opetuskeskustelun aiheita, sillä niihin on aina olemassa oikea ja väärä. Voiko opetuskeskustelu sitten todellisuudessa toteutua, jos kyse on esimerkiksi peruskoulun opetustapahtumista?

Opetuskeskustelun toimivuudesta on tehty tutkimuksia ja siitä on esitetty monia eriäviä mielipiteitä. Jotkut ovat tiukasti opettajalähtöisen tiedonsiirron kannalla, toiset taas puoltavat opetuskeskustelun toimivuutta. Opetuskeskustelun avulla luokkahuoneeseen tuodaan sosiaalista vuorovaikutusta, sillä sitähän keskustelu on. Toisaalta taas näiden sosiaalisten tapahtumien kautta luokkahuoneeseen saattaa tulla sosiaalisia ongelmia, ongelmia joissa esimerkiksi hieman hiljaisemmat ja ei niin sanavalmiit oppilaat jäävät keskusteluissa taka-alalle ja näin saavat "tyhmän" maineen. Oppilaiden halu olla oikeassa on suuri, mutta kun heidän mielipiteensä kyseenalaistetaan, saattaa se olla kova paikka oppilaalle, joka ei halua menettää kasvojaan muiden silmissä. Kuitenkin oppilaiden mielipiteiden kyseenalaistaminen on välttämätön osa opetuskeskustelun kulkua, ilman kyseenalaistamista opetuskeskustelu ei etene. Jos opetustilanteessa otetaan käyttöön opetuskeskustelu, tulee opettajan siis tarkkaan miettiä keskusteltavaa aihetta. Varsinkin peruskoulussa oppilaat saattavat olla hyvin sanavalmiita ja halu päihittää muut on suuri.

Opetuskeskustelun toimivuutta lisää huomattavasti se, että keskustelun kululle ja keskustelijoille on luotu yhteiset pelisäännöt. Keskustelijoiden tulee luottaa toisiinsa ja näiden tulee kunnioittaa toisiaan ja toisten mielipiteitä. Keskustelutapahtuman tarkoitus tulisi olla asian oppiminen ja sisäistäminen, ei oikean tai väärän vastauksen löytäminen. Hyvä keskustelun kulku voi alkaa vaikka aivan yksinkertaisesta opettajan tai oppilaan esittämästä kysymyksestä. Matti Leiwo on ottanut opetuskeskustelua koskevassa artikkelissaan Voisiko opetus olla keskustelua esille esimerkiksi niinkin yksinkertaisen keskustelun aiheen kuin sanaluokat. Opettaja voi esittää oppilaille vaikka kysymyksen, mitä substantiivit ilmaisevat? Tähän oppilaat tuovat keskustelun avulla omia mielipiteitään ja ajatuksiaan ja jo opittuja asioita. Näin opittavaan asiaan saadaan mahdutettua myös oppilaan jo aiemmin opittu tieto ja tätä tietoa halutaan laajentaa keskustelun avulla. Jokainen on oikeutettu esittämään oma ajatuksensa asiasta. Onko tämä sitten kuitenkaan hyvä keino opettaa peruskoululaisille uusia asioita?

Perinteistä opettajalähtöistä opetusta puoltavat ovat varmasti sitä mieltä, että uudet asiat tulisi opettaa lapsille niin kuin ennenkin, tiedonsiirtämisenä, oppikirjojen avulla ja harjoituksia tehden. Toisaalta, miksi ei keskustelu toimisi opetuskeinona? Keskustelun avulla lapsi saa tuoda julki omia mielipiteitään ja kuulee myös muiden ajatuksia. Näin oppilas saa vahvistusta omille opituille asioilleen ja oppii myös uutta muiden kautta. Näin voidaan mainita, että onhan opetuskeskustelukin tiedonsiirtämistä. Oppilaat siirtävät omaa tietoaan ja taitoaan toisten tietoisuuteen ja asiaan saadaan monta eri näkökulmaa. Tämä kaikki kuitenkin opettajan valvovan silmän alla, jotta opittavassa asiassa pysytään keskustelun edetessä ja siirrettävä tieto on oikein ja aitoa, jotta oppilaat eivät saa väärää tietoa toisiltaan. (Maija Ketola)

 

 

Puhetta ja ilmaisua!

Puhe- ja ilmaisukasvatuksen aineopinnot on toteutettu Oulun avoimessa yliopistossa työpajatyyppisenä opiskeluna.  Opintokokonaisuuteen kuuluvat tanssi-ilmaisun, kirjoittamisen, nukketeatterin, lausuntataiteen, musiikkiteatterin sekä mediailmaisun I ja II työpajat. Olemme kokeilleet erilaisia ilmaisumuotoja ja tuottaneet lähes jokaiseen työpajaan loppuproduktion. Yhdessä uskaltaminen ja esitysten suunnittelu ovat olleet opintojen keskeistä antia.

Tanssi-ilmaisun työpajassa tutustuimme monipuolisesti erilaisiin tansseihin baletista hip-hoppiin. Lopuksi työstimme nykytanssiteoksen, jonka pohjana olivat arkipäivän liikkeistä kehitelty tanssi sekä valitsemamme runot ja laulut. Kirjoittamisen työpajassa pääpaino oli oman tekstin työstäminen ja palautteen antaminen muiden tuotoksista. Mediailmaisun työpajassa I tutkimme medioiden antia valitsemastamme näkökulmasta. Produktiona kurssilla työstettiin lyhytelokuvakuva. Nukketeatteri työpajassa suunnittelimme nukketeatteriesityksen, josta sai nauttia Värtön esikouluryhmä. Mediailmaisu II ja musiikkiteatterin työpajat toteutetaan loppuvuodesta.

Lausuntataiteen työpajassa hyödynsimme Kajaanin runoviikon antia. Excursion innoittamana työstimme runovideoteoksen, Kvartologia. Hyödynsimme myös kokemuksiamme tanssi-ilmaisun työpajasta, jossa yhdistimme runon liikkeeseen. Mediailmaisun työpajassa tehty lyhytelokuva antoi meille rohkeutta toteuttaa runovideoteos. Produktiossa tarkastelemme Eeva Kilven runoa yllättävissäkin tilanteissa. Runo toimii teoksessamme ajatuksena ja kommunikointivälineenä.  Pohdimme, millaisia ajatuksia runo herättää erilaisissa tilanteissa.

Runovideoteos Kvartologia jakaantuu neljään osaan. Kahvilassa runon lausuminen on keskustelua ja ääneen lausuttuja ajatuksia. Haastattelussa runo muuttuu vuorosanoiksi. Kassi-Almassa ja Istunnossa runo toimii ajatuksena yllättävässä paikassa. Kvartologian tekeminen on ollut prosessi, johon emme olisi kyenneet opintojen alussa. Idea runovideoteokseen kehittyi työpajojen kokemuksista ja niissä kasvaneesta yhteishengestä. Olemme ylpeitä tuotoksesta, mutta itse teoksen työstäminen on ollut antoisin osa lausuntataiteen työpajaa. (Outi Hirvelä)

Videot: VIDEO1 VIDEO2 VIDEO3 VIDEO4

 

 

Venäläisryhmän vierailu Kajaanin opettajankoulutusyksikössä

Normaalikouluun ja Kajaanin opettajankoulutusyksikköön tutustui 25.10. opettajia ja tutkijoita Petroskoin Vesistöinstituutista. Kainuun ympäristökeskuksen vieraina ollut ryhmä oli erityisen kiinnostunut Suomen koulujärjestelmästä ja opettajankoulutuksesta. He kyselivät mm. kansainvälisistä sekä kansallisista yhteistyökuvioista. Keskustelua käytiin mm. siitä, millaisia taitoja nykypäivän opettajalta vaaditaan. Ryhmän johtajana toimi Tatjana Regerand. Venäläisvieraat tutustuivat myös kierrätyskeskuksen toimintaan, Metsäliittoon Kuhmossa, Kainuun ympäristökeskuksen ja Sairaalakoulun ympäristökasvatushankkeeseen, järjestötoimintaan ja Kainuun Marttojen järjestämään kestävään kehitykseen ja energiansäästöön liittyvään kansalaisneuvontaan. (Anna Launonen)

 

 

Eurooppalaiset kulttuuri- ja kauppatieteen alan yliopistot koolla Ateenassa 

Kuuden Euroopan maan ja seitsemän kulttuuri- ja kauppatieteen alan yliopiston tapaaminen pidettiin Ateenassa 8.–11.11.2007. Osapuolia ovat Universidade Nova de Lisboa, Portugal, Haute École ICHEC – ISC Saint Louis, Belgia, Université de Metz Ranska, Academy of Fine Arts Katowice, Puola, ja Karol Adamiecki University of Economics in Katowice, Puola. Kajaanin yliopistokeskuksen edustaja Lasse Lyytikäinen edusti myös Lapin yliopistoa rehtori, professori Mauri Ylä-Kotolan ollessa estynyt.

Kulttuurialan yliopistoja Ateenan konferenssissa edustivat mm. professori
Jean-Dominique Seroen (vasemmalta) Brysselistä, professori Carlos Correia
Lissabonista sekä professorit Michael Meimaris ja Dimitris Charitos Ateenasta.

Tapaamisen ohjelmaan sisältyi osallistuminen Ateenan yliopiston järjestämään kansainväliseen mediakonferenssiin, joka pidettiin Apollon Conference Centre´ssä. Konferenssissa oli osanottajia useista maista myös Euroopan ulkopuolelta, mm. Yhdysvalloista ja Kanadasta. Tapahtumassa keskityttiin media-alan koulutuksen kehitysnäkymiin. Konferenssin johtajana toimi Ateenan yliopiston Media-tiedekunnan (Faculty of Media and Mass Communication) johtaja, professori Michael Meimaris.

Ateenan yliopiston päärakennusta vartioivat Pallas Athene ja Hermes -jumalat.

Kulttuuriteollisuuden maisteriohjelma herätti kiinnostusta
Projektipäällikkö Lasse Lyytikäinen esitteli konferenssissa Kajaanin yliopistokeskuksessa toteutunutta Kulttuuriteollisuuden maisteriohjelmaa ja sen tuloksia. Ohjelmaa esiteltiin nyt ensi kertaa laajemmalle eurooppalaiselle ja kansainväliselle yleisölle. Maisteriohjelma on ollut osaksi myös kansainvälinen, siinä on ollut vierailevina opettajina edustajia eurooppalaisista yhteistyöyliopistoista. Ohjelma on tuottanut kulttuuripedagogiikan opettajia, kulttuurituottajia ja -yrittäjiä. Hanke päättyy 31.12.2007 ja siitä valmistunee 19–20 opiskelijaa.

Maisteriohjelman vaikuttavuudesta ja tuloksista valmistetaan verkkojulkaisu, johon osa Ateenan tapaamisen edustajista valmistelee artikkeleita. Keskeisiä asiantuntijoita ja kirjoittajia ovat professori Jean-Dominique Seroen Haute École ICHEC – ISC Saint Lousista Brysselistä, professori Carlos Correia Universidade Nova de Lisboa´sta Lissabonista, professorit Michael Meimaris ja Dimitris Charitos Ateenaan yliopistosta Ateenasta.

Ateenan yliopiston Media-tiede-kunnan johtajan, professori Michael Meimaris
esitteli Apollon Conference Centre´ä projektipäällikkö Lasse Lyytikäiselle.
Heidän yhteistyönsä on jatkunut jo kahdeksan vuotta.

Kulttuuriteollisuuden maisteriohjelmalle on syntynyt tiiviit yhteistyösuhteet ennen kaikkea kainuulaisiin kulttuuritoimijoihin ja kulttuuritoiminnan ja -yrittäjyyden kehittämiseen. Ohjelman opettajat ja opiskelijat ovat koulutuksen projektien kautta vaikuttaneet mm. elokuva-, teatteri-tanssi- ja musiikkialan toimintaan kentällä, josta on samalla virinnyt uusia hankkeita. Kainuun kulttuuritahot, -järjestöt ja yritykset ovat myös olleet kiinnostuneita ohjelmasta ja niiden edustajat ovat osallistuneet asiantuntijoina opetustyöhön.

Hankkeella on ollut alusta lähtien tiivis yhteys eurooppalaisiin yhteistyöyliopistoihin, minkä johdosta kansainvälisydellä on ollut ohjelmassa suuri painotus.

Kiinnostusta Ateenan konferenssissa herätti myös suunnitelma uudesta Kulttuuriyrittäjyyden kansainvälisestä maisteriohjelmasta, jota haetaan Lapin yliopiston toimesta ESR-ohjelmasta ja joka toteutettaisiin Kajaanin yliopistokeskuksessa. Tässä ohjelmassa kansainvälinen vuorovaikutus painottuisi vielä aikaisempaakin enemmän. Opettajat, opiskelijat ja tutkijat suorittaisivat osan opinnoista myös ulkomailla. Erityisenä lisäpiirteenä olisi venäläisten yliopistojen mukaan ottaminen yhteistyöhön.

Tuhannet Ateenan yliopiston opiskelijat osoittivat mieltä yliopistojen
 yksityistämistä vastaan Kreikan parlamentti-talon edustalla.

European Master in Art, Culture and International Business Programme 
Lapin yliopisto ja Kajaanin yliopistokeskus ovat valmistelleet kansainvälisen kulttuuri- ja kauppatieteen alan yliopistojen verkoston tuella myös uudentyyppisen maisteriohjelman, jossa korostetaan opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden kansainvälistä liikkuvuutta.

Bolognan mallin mukainen maisteriohjelma "European Master in Art, Culture and Management Programme" on hyväksytty EU:ssa Erasmus Mundus -ohjelmassa. Vastuuyksikkö maisteriohjelman toteuttamisesta on Lapin yliopiston Kauppatieteen ja matkailun tiedekunnalla ja Kajaanin yliopiston rooli yhteistyössä toteutetaan yhteistyösopimuksella. Lapin yliopiston rehtori on nimennyt Lasse Lyytikäisen ohjelman koordinaattoriksi.

Ranskan kielen ja korken matematiikan opettaja Micheline Bauge-Meneu
oli saapunut Media-konferenssiin aina San Fransiscosta saakka.
Kuvassa myös Marseillen yliopiston professori Marcel Menieu.

Hankkeen lähtökohtana ovat olleet käynnissä oleva Kulttuuriteollisuuden maisteriohjelma sekä suunnitteilla oleva Kulttuuriyrittäjyyden kansainvälinen maisteriohjelma. Ohjelmaan otettavat kunkin maan opiskelijat suorittaisivat moduuleja oman maansa lisäksi vähintään kahdessa muussa maassa. Yhtenä painoalana on nähty eurooppalaisen kulttuuriperinnön tuotteistamiseen tähtäävä koulutus. Tällaisesta kulttuuriperinnön tuotteistamisesta hyvänä esimerkkinä ovat esimerkiksi Kreikan valtava taiteen ja kulttuurin perintö, joka on vaikuttanut koko Euroopan kulttuurin kehittymiseen olennaisella tavalla. Toisena esimerkkinä mainittiin kalevalainen perintö, jota etenkin ulkomailla on hyödynnetty paljon.

Tutkinnon perusopinnot suoritetaan kunkin maan omassa yliopistossa jo toimivissa maisteriohjelmissa. Koulutuksen kokonaislaajuus on 120 opintopistettä, josta kansallinen osuus on 60 opintopistettä ja kansainvälinen eurooppalainen osuus 60 opintopistettä.

Kunkin maan yliopisto suunnittelee 2–3 moduulia, jota tarjotaan omille ja muiden maiden yliopistojen opiskelijoille. Kansainvälisen tutkinto-osion opiskelijat kiertävät opiskelemassa vähintään kahdessa maassa, jotta kansainvälisyyskoulutus voi aidosti toteutua.

Maisema Ateenaan Akropoliin rinteeltä nähtynä.

Koulutussisällöissä pyritään yhdistämään taiteen, kulttuurin, johtamisen (management) ja liiketoiminnan opinnot sekä kansainvälisyysopinnot. Koulutusmoduulien nimikkeitä voivat olla international management and cultural projects, finance and marketing, cultural management and engineering, history of modern art and culture, cultural heritage, cultural tourism. Ohjelmasta valmistuu kansainvälisiä osaajia, jotka voivat olla (näyttely)kuraattoreita (curators), tuottajia (producers), managereita (managers), taiteellisia johtajia (ja taidelaitosten johtajia (art directors), kulttuuriyrittäjiä (cultural entrepreneurs). (Lasse Lyytikäinen)

 

 

Kaikki kajaanilaisehdokkaat pääsivät Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon

Kajaanin yliopistokeskuksen opiskelijoista oli neljä ehdolla Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon vuosiksi 2007–2009. Kaikki he myös läpäisivät äänestyksen ja saivat paikan seuraavaksi kahdeksi vuodeksi edustajistoon. Ylioppilaskunnan edustajistoon valitut kajaanilaiset ovat: Sohvi Sundqvist 74 äänellä, Johanna Pyhtilä 54 äänellä, Lassi Huhtala 41 äänellä ja Perttu Brännare 27 äänellä. Äänestysprosentti oli 25,9 laskien näin hieman edellisvaaleista – äänestäneitä oli yhteensä 3459.

Sitoutumattomat ryhmät saivat vaaleissa 25 paikkaa ja puoluepoliittiset ryhmittymät 12 paikkaa. Edustajistovaalien äänikuningattareksi kruunattiin Sohvi Sundqvist (Keskeiset) 74 äänellä ja äänikuninkaaksi Antti Kaivorinne (Lääketieteellisen killan vaaliliitto) 63 äänellä.

Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja lopulliset tulokset löydät osoitteesta http://www.oyy.fi/aktiiville/ylioppilaskunta/vaalit/edustajistovaalit/ (Juha Vartiainen)

 

 

Saukkovaaralla virkistäytymässä

Kajaanin yliopistokeskuksen yhteistä virkistäytymispäivää vietettiin 24.10.2007 Ristijärven maisemissa. Täysi bussilastillinen yliopistokeskuksen henkilökuntaa kurvasi päivän aluksi Ristijärven monitoimitalon Virtaalan pihaan. Virtaala on toimintakeskus, josta löytyvät kuntosalin, kuntoutusaltaan ja kahvion ohella liikuntasali, joka sisältää huippumodernit audiovisuaaliset laitteistot ja liikuteltavan multimediastudion. Virtaala on osa Ristijärven Seniorpolis -osaamiskeskittymää. Yliopiston henkilökunta keskittyi Virtaalassa aamupäivän ajan ruumiin kulttuurin eri muotoihin; uintiin, lihashuoltoon, sekä uuteen ihmeelliseen pallopeliin.

Aamupäivän liikunnat herättivät ruokahalun ja matka jatkui näköalaravintolaan Saukkovaaran huipulle. Maittavan aterian jälkeen siirryttiin Saukkovaaran tiloissa kuuntelemaan päivän epistolaa eli etsimään vastausta kysymykseen "Mikä on Senioriakatemia?".

Senioriakatemian projektipäällikkö Helka Luttinen kertoi esityksen alussa taustoja niin seniori -käsitteelle kuin Senioriakatemian synnylle. Senioreita eli yli 50 -vuotiaita on Suomessa tällä hetkellä yli kaksi miljoonaa eli 38 % väestöstä. Koko Euroopassa senioreita on yli 120 miljoonaa eli 1/3 väestöstä. Joukko ei ole vähenemässä, päinvastoin – vuonna 2040 senioreiden osuus tulee olemaan keskimäärin 50 % kaikissa Euroopan maissa. Eli asiakaspohjaa Senioriakatemiaan on tulevaisuudessakin.

Mielikuvat senioreista vetäytyvinä sukanvarsisäästäjinä ovat muuttuvassa. Seniori-profiilista tehdyt tutkimukset kertovat, että nykyisten ja varsinkin tulevaisuuden senioreiden koulutustaso on yhä korkeampi ja he ovat tottuneet korkeaan elintasoon. Seniorit ovat kulutus- ja maksukykyisiä, hyväkuntoisia ja panostavat itsensä kehittämiseen. Tulevaisuuden seniorit ovat tottuneet muutoksiin elämässä ja ovat aikaisempia sukupolvia vapaamielisimpiä, mutta toisaalta myös vaativia palveluiden käyttäjiä.

Taiteen ja kulttuurin Senioriakatemian tavoitteena on ylläpitää ja edistää senioreiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia tarjoamalla yliopistotasoista taiteen ja kulttuurin alan koulutusta. Senioriakatemia on osa Ristijärvellä toimivaa Seniorpolis -osaamiskeskittymää. Senioriakatemian toiminta alkoi kaksi vuotta sitten ja tämän vuoden alusta toteutusvastuu on siirtynyt Kajaanin yliopistokeskukselle. Koulutusten ohella kehitetään virtuaaliyliopistotoimintaa ja kulttuuriyrittäjyyttä. Senioriakatemia toimii hankerahoitteisesti. Tulevaisuuden kehittämiskohteita ovat virtuaalisuuden ja kansainvälisyyden kehittäminen.

Senioripitoisen informaation jälkeen virkistyspäivä jatkui Saukkovaaran maisemissa vapaamuotoisen liikunnan puitteissa. Enemmän tai vähemmän runsaiden sieni- ja puolukkasaaliiden kanssa siirryttiin paluumatkalle kohti Sotkamoa ja Kajaania. Paluumatkalla ajatukset kääntyivät jo tuleviin virkistyspäiviin – mitään ei vielä lyöty lukkoon eli hyviä ehdotuksia otetaan vastaan. (Helka Luttinen)

 

Henkilökunnan yhteistyötaitoja testattiin pallopelillä
Yliopistokeskuksen virkistyspäivänä henkilökunta pääsi kokeilemaan yhteistyötä vaativaa uutta pallopeliä nimeltä KIN-BALL. Tämä palloilumuoto on amerikkalaisten liikunnanopettajien kehittelemä reilun pelin (Fair Play) hengen mukainen liikuntalaji. Kentällä on yhtä aikaa kolme neljän hengen joukkuetta (yhdessä joukkueessa voi olla enintään kahdeksan pelaajaa), jotka erottaa toisistaan peliliivin väreistä (Pink, Grey, Black). Peliaika on kolme 15 minuutin jaksoa ja jokaisen jakson välissä on viiden minuutin tauko. Palloa ei saa pitää kiinni, vaan sitä tulee kannatella. Joukkueella on kymmenen sekuntia aikaa muodostaa syöttökolmio. Syötettäessä pallon tulee kulkea vähintään 1,8 metriä vaakatasossa (palloa ei saa lyödä alaspäin). Hyökkäävä joukkue valitsee kumpaa vastassa olevaa joukkuetta se haluaa pelata/hyökätä. Valinta tapahtuu huutamalla "Omnikin" ja vastassa olevan joukkueen väri. Huudon täytyy tapahtua ennen aloituslyöntiä. Pelissä jaetaan varsinaisten pisteiden lisäksi myös virhepisteitä. Voittaja on se joukkue, jolla on eniten pisteitä.

Kainuun liikunnan edustaja, joka johdatteli meidät pelin saloihin, piti huolta myös pisteiden laskusta. Tiettävästi nämä Kainuun liikunnan KIN-BALL-lajin pallot ovat tällä hetkellä ainoat Suomessa. Pelaajien innostus näkyi hilpeytenä ja omille virheille nauramisena. Vaikka peli oli iloinen ja tiimityötä kehittävä, tällä kertaa pelin tiimellyksessä ei haavereiltakaan vältytty. Yksi pelaajista joutui testaamaan Ristijärven terveyskeskuspalveluja. Onneksi hän pääsi heti hoidettavaksi (terveyskeskus kun on avoinna vain yhteä päivänä viikossa) ja saattoi sen jälkeen jatkaa virkistyspäivää muiden mukana. (Anna Launonen)

 

 

Mikä se viides dimensio on?

Onko mahdollista opettaa siten, että kaikilla on hauskaa ja oppimistulokset ovat korkeatasoisia? Lisäongelmana Michael Colella oli vielä se, että lapset oli nujerrettu koulussa ja oppimisen motivaatio oli miinuksella. Pelkkä koulusta puhuminenkin johti keksisormen näyttämiseen. Tämä oli lähtökohtana kokeilulle vuonna 1986, kun lähdettiin kehittään uusi oppimisympäristöjä motivaationsa menettäneille lapsille. Ensimmäinen idea oli järjestää oppimisympäristö koulun ulkopuolelle. Niinpä aloitettiin poikien ja tyttöjen kerhosta, joka kokoontui koulun jälkeen ja sen ulkopuolisissa tiloissa. Vaatimattomasta alusta on edetty melkoisesti. Viidennen dimension oppimisympäristöjä on tällä hetkellä joka mantereella ja erilaisia versioita samasta perusideasta on useita.

Viidennen dimension historian alkuvaiheet.

Rapautuneen oppimismotivaation paikkaamiseen tarkoitettu kerhoympäristö hyödynsi lasten mielenkiintoa tietokonepelejä ja pelaamista kohtaan. Vaikka koulumotivaatio oli kuinka rempallaan mielenkiinto pelejä kohtaan oli jokaisella lapsella jäljellä. Ulkoisesti kerho muistutti lasten hauskanpitoa, mutta pelit ja ohjelmat oli valittu hyvin harkiten lasten perustaitojen kehittämistä ajatellen. Toinen Troijan puuhevonen kerhotoiminnassa oli lasten keskinäisen yhteistoiminnan ja oman toimintakulttuurin luominen. Kukaan ei toimi yksin ruudun ääressä, vaan toimitaan yhdessä pareina tai isompina porukoina. Pelaaminen ei ole mielivaltaista oman mieltymyksen mukaan toimimista, jossa jokainen tekee mitä lystää.

Tavoitteisuus ja pitkäjänteisyys on luotu ketjuttamalla toimintaa ja asettamalla tehtäviä. Ympäristö esitellään lapsille Velhon (Wizard) lahjoittamana Viidentenä dimensiona, jossa tehdään matkaa labyrintissä sokkelosta toiseen. Jokaisessa huoneessa on tietokonepelejä. Kun on selvittänyt labyrintin lävitse (yli 20 huonetta) lapsi ylennetään juhlallisesti Velhon apulaiseksi. Mutta labyrintistä ei selviä kovin helpolla jokaisessa huoneessa pelaamiseen liittyy joukko tehtäviä, joista pitää selvitä siirtyäkseen eteenpäin seuraavaan huoneeseen. Vaativien tehtävien vuoksi onkin viisasta pelata yhdessä kaverien kanssa. Lisäksi aina on saatavilla apua paikalla olevilta Velhon apulaisilta (harjoitteluaan suorittavilta yliopiston opiskelijoilta). Velhoa ei vielä kukaan ole onnistunut näkemään, mutta hänet tavoittaa sähköpostitse tai postia lähettämällä. Velhon sukupuoli on askarruttanut lapsia jo yli kaksikymmentä vuotta.

Michael Cole keskustelee oppilaiden kanssa vaikeasta tehtävästä.

Opiskelijoille Viides dimensio on kolmen kuukauden harjoittelujakso, jonka aikana he seuraavat tiettyjen lasten toiminnan kehittymistä, ohjaavat tarvittaessa ja organisoivat yhteisiä tapahtumia lapsille (esim.Velhon syntymäpäivät). Opiskelijat harjoittelevat havaintojen tekemistä lasten oppimisesta ja kehityksestä. Kenttämuistiinpanojen tekeminen on keskeinen metodi, jota harjoitellaan tulevaa ammattia varten. Kontaktin solmiminen lapsiin ja heidän luottamuksensa voittaminen on iso haaste nuorille opiskelijoille.

Tehtävä tuottaa vaikeuksia.

Viidennen dimension historiaa kuvaava kaavio kertoo kuinka vaikeaa uuden idean läpivieminen on erityisesti yliopiston hallinnossa. Kesti lähes kymmenen vuotta ennen kuin hallinto hyväksyi opiskelijoiden harjoittelun tällaisessa ympäristössä. Mutta heti tämän jälkeen toimintamalli otettiin käyttöön Kalifornian yliopiston kaikilla kampuksilla (11 kampusta ja 14 5D ympäristöä). Lähes samanaikaisesti käynnistyi uusia viidennen dimension toimintaympäristöjä eri puolilla maailmaa. Kaaviossa mainitaan Meksiko, Ruotsi ja Espanja. Parin vuoden päästä avattiin toimintaympäristö lapsille Brasiliassa, Suomessa ja Venäjällä. Itse asiassa ensimmäinen suomalainen kokeilu alkoi jo 1996 Hyvinkäällä, jossa lukion psykologian kurssiin kuului harjoittelu viidennen dimension ympäristössä.

Kaavio ei kerro lähihistoriaa. Vuosina 2003–2005 toimi EU – USA Viidennen dimension yliopistokonsortio, johon kuului seitsemän yliopistoa partnereina: UCSD, Florida ja Denver Yhdysvalloista ja Euroopasta Blekingen Tekninen yliopisto, Kööpenhamina, Barcelona ja Oulun yliopisto/Kajaani. Tässä konsortiohankkeessa Kajaanin tehtävänä oli kehittää alle kahdeksanvuotiaiden toiminta ja oppimisympäristöjä. Silmun leikkikerhot ovat tällaisia kokeiluja, joissa on käytetty viidennen dimension keskeisiä periaatteita soveltaen pienten lasten maailmaan. Esimerkiksi tietokoneita ei käytetä lasten toiminnassa, vaan mielikuvitusmaailma rakennetaan elävässä kontaktissa lasten kanssa.

Labyrintin pienoismalli.

Mihin suuntaan viides dimensio on kehittymässä? Konsortiovaihdon ansiosta on syntynyt uusi alue, jota kutsutaan leikkimaailmaksi. Sen perusmalli on saatu Silmun toiminnasta ja Hyvinkään kokeiluista. Perinteinen tietokoneympäristö toimii edelleenkin lasten iltapäiväkerhojen toimintamallina, mutta siihen on lisätty erilaisia uusia elementtejä kuten "digitaalinen tarinankerronta". Perinteinen malli on siirtynyt monilla paikkakunnilla myöskin osaksi koulupäivää. Merkittävä havainto esim. Torrey Pines (San Diego) -koulusta on, että pakollisissa kielen hallinnan testeissä lasten osaamisen keskiarvo erityisesti vähemmistöryhmissä on kohonnut joka vuosi noin 20 % vuosittain kolmena vuonna peräkkäin, kun 5D on koulussa toiminut.

Velhon syntymäpäiväkutsu.

Aivan uusi käyttö perinteisen mallin mukaiselle ympäristölle on lasten neurologinen kuntoutus. Brasiliassa neurologisten lasten sairaaloiden verkosto SARAH on aloittanut yhteistyön Michael Colen laboratorion kanssa muutama vuosi sitten. Tulokset ovat olleet ällistyttäviä, eikä Cole itsekään osaa selittää syytä niihin. Vuoden seurannassa olleiden CP-lasten ryhmä on herättänyt kiinnostusta laajalti. Seurannassa havaittiin 5D toiminnan lisäävän aivopuoliskojen välistä aktivaatiota, lasten minäkuva koheni näkyvästi ja heidän aloitteisuutensa kohosi merkittävästi. Enemmän toiminnasta ja sen vaikutuksista voi lukea alla olevista Internet osoitteista.

Pentti Hakkarainen San Diego, LCHC
http://lchc.ucsd.edu/Projects/5th.dim_desc.html 
http://www.cepeca.org.br/projetoclicar/ 
http://www.sarah.br/5d/ 

 

 

Kalentereiden kertomaa – Tekstiilikuidut ovat kehomme ympärillä 365 päivää vuodessa

Monet oppilaitokset käyttävät vuoden 365 päivästä kaksisataa koulutyöhön. Jo pienet oppijat seuraavat kalentereista, mitä päivää, viikkoa ja kuukautta elämme. Kalentereiden avulla he kertovat myös vuodenaikojen vaihtumisesta. Kiintoisuutta kalentereiden käyttöön koulutyön arjessa lisäävät merkkipäivät. Sillä koulussa ei juuri päivääkään eletä ilman jonkin päivän erityistä merkitystä. Melkein aina jonkun oppijan nimi- tai syntymäpäivä osuu koulun päivittäiseen arkeen. Liputus- ja juhlapäivät ovat tietysti vielä oma lukunsa. Huomion arvoisia päiviä koulutyön käytännöissä ovat myös YK:n, kirjan, kukan tai vaikkapa ruusun päivä.

Kuukausien nimet Lähde: Kuukausien nimet. Teoksessa: Suomen lasten
runotar 1994. K. Helakisa & L. Lumme (toim.) Helsinki: Otava

Vuoden päiviä riittää. Siksi jo alkaen esi- ja alkuopetuksesta jokainen koulun työpäivä voitaisiin mielestäni kytkeä entistä paremmin myös peruskoulun käsityöpedagogiikan rakentamiseen. Siinä tehtävässä pidän tärkeänä alkumielikuvien ts. skeemojen muodostamista käsityöoppimisesta. Sen vuoksi viime keväänä suunnittelin ja liitin tekstiilikalentereiden tekemisen käsityöoppimista edistäväksi pedagogiikaksi esi- ja alkuopetuksen 45 opiskelijalle. Heidän tehtävänään oli valmistaa kalenteri omasta syntymäkuukaudestaan. Tekstiilityön pintakuviointitapojen käyttö oli haaste kankaan struktuurin muodostamiseksi. Tekstiilin materiaali- ja väri-ilmaisun rakentumisen havaitsemiseen kehotettiin myös kiinnittämään huomiota. Kalenterin tekemisen tehtävä toteutui, kun valovärjäykset, leimasinpainannat, pastabatiikit, silpputekstiilit, huovutukset jne. aihemotiiveineen otoksina kuvasivat valittuja vuoden päiviä. Lisäksi kalenterit muistuttivat omalla olemuksellaan siitä, että tekstiilikuidut ovat kehomme ympärillä 365 päivää vuodessa.

Materiaalien käytössä opiskelijoiden tuli suunnata huomionsa myös viimeistelyn havaitsemiseen ja merkitykseen tekstiilityössä. Pelkän työtapojen oppimisen lisäksi heidän tehtäväkseen asetettiin laadukkaiden oppimisympäristö- tai luokka-astetöiden rakentumisen merkityksen havaitseminen. Lisäksi opiskelijoiden tuli hakea kirjastosta ko. kalenterikuukautta kuvaavia runoja, tarinoita, kertomuksia, riimejä, loruja ja satuja. Suurin osa ko. opiskelijoista oli syntynyt syys-, loka-, helmi- tai maaliskuussa. Siksi kalentereiden taskuihin karttui eniten verbaalista ainesta näistä kuukausista. Sanallisina kuvauksina niitä tarvittiin kalentereiden analysointeihin ja tulkintoihin.

Löytyykö laatua käsityöoppimisesta?

Käsitykseni mukaan koulutyössä kaivataan kipeästi perustavaa laatua olevien skeemojen luomista käsityöoppimisesta. Opettajan tulee kyetä havaitsemaan ja havaituttamaan työssään käsityöoppimisen laatuja. Pääosin tekstiilimateriaalista kalentereiden tekemisen oppiminen tähtäsi siihen tehtävään valmistautumiseen esi- ja alkuopetuksen käsityöpedagogiikassa. Tällöin tehdään, tehdään -touhuamisen sijaan kalentereiden tekemisellä opeteltiin ilmaisemaan tietoisuutta käsityön laatueroista, ominaisuuksista, edustuksista jne. Kyse oli muusta kuin pelkästä kalentereiden saamisesta tai tekemisestä. Tänä syksynä samat tekstiilikalenterit toimivat myös analysointi- ja tulkintatehtävän kohteena muissa opettajaopiskelijaryhmissä. Opiskelijat saivat vastattavakseen seuraavat kysymykset:

1. Mitä mielikuvia kalenterissa oleva esine tai symboli herättää? 2. Missä olet tottunut näkemään kalenterissa esiintyvän vastaavan asian tai ilmiön? Mitä siitä välittyy? 3. Miten kalenteri kytkeytyy tai jää kytkeytymättä käsityöoppimisen nosteen rakentamiseen? 4. Mikä on kalenterin koulukäyttötarkoitus ja konteksti?

Ajattelen, että analysointi auttaa tulemaan tietoiseksi tekstiilityön materiaaleista, malleista, muodoista, väreistä, työtavoista, tyyleistä jne. Se on matka käsityöoppimisen laatuosaamiseen, sitä tarvitaan, koska tekstiilikuidut ovat ympärillämme 365 päivää kalenterivuodesta. (Eeva-Maija Lappalainen)

 

 

Opettajasenioreilta DVD 40-vuotiskurssitapaamisesta Kajaanin kampuksella

Kajaanilaisopettajapariskunta Otso ja Paula Thil ovat koostaneet Kajaanin seminaarista 1966 valmistuneiden tyttö- ja poikaluokkien 40-vuotiskurssitapaamisesta Kajaanin kampuksella 37 minuutin mittaisen DVD-esityksen. Kurssitapaamiseen osallistui lähes 30 senioriopettajaa. Levyjä on mennyt mukavasti pitkin Suomea tapaamiseen osallistuneille. Nyt sitä ovat innostuneet tilaamaan myös kurssikaverit, jotka eivät päässeet kurssitapaamiseen elokuussa 2006. Osmo kertoi kahvikolossa työskennelleensä opettajanurallaan myös Kajaanin opettajankoulutuslaitoksessa äidinkielen lehtorin sapattivapaan sijaisena ja muisteli muun muassa pitämäänsä murrekurssia, jolle hän oli nauhoittanut murrenäytteitä eri puolilta Suomea. Yliopistokeskuksen senioriakatemian opinnot kiinnostavat vapaalla olevia opettajia. Yhteys opettajankoulutukseen on edelleen vahva. Seniorit olivat vaikuttuneita opettajankoulutuksen nykytilasta ja tietotekniikan sekä tutkimuslaitteiston tasosta Intellissä. (Juha Vartiainen)

Osmo ja Paula Thil ovat valmistuneet Kajaanin seminaarista
vuonna 1966 ja toimineet opettajina Kajaanin eri oppilaitoksissa.

 

 

Joulun taikaa Norssilla

Opettajankoulutusyksikön ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat järjestivät jälleen perinteikkään joulujuhlan maanantaina 26.11. Torttukahvien jälkeen juhla alkoi hieman totutusta poikkeavalla, mutta kuitenkin alkuperäisen tunnelman hienosti tavoittavalla jouluevankeliumilla edeten opiskelijoiden itsensä käsikirjoittamaan joulunäytelmään ja musiikkiesitysten siivittäessä juhlaa päästiin myös kepeämpiin tunnelmiin, tonttupoikien voimisteluesitykseen sekä tonttutyttöjen vauhdikkaaseen tanssiin. Raikuvat aplodit kaikuivat Normaalikoulun juhlasalissa. Eksyipä itse joulupukkikin lopulta paikalle ja uhkaili tuhmia lapsia lahjojen menetyksellä. Kuten opettajankoulutusyksikön jouluperinteisiin kuuluu, toinen joulujuhla sotaveteraaneille järjestetään keskiviikkona 28.11. (Perttu Brännare)

 

 

Opet Kateederilla -konsertti 4.12.

Kajaanin opettajankoulutusyksikön 2. vuosikurssin opiskelijat pitävät tiistaina 4.12. kello 19 päärakennuksen Martti Helan salissa konsertin johtajanaan musiikin didaktiikan vs. lehtori Marja Koskivirta. Konsertti on työnäyte musiikin didaktiikan peruskurssista luokanopettajille, varhaiskasvattajille ja matematiikan aineenopettajille, yhteensä 90 nuorelle. Konsertti koostuu kolmesta osiosta. Kukin opiskelijaryhmä esittää didaktisen perustein valitun koululaulun ja toisen vapaammin valitun. Konsertin keskiosassa kuullaan solistisia taitoja viululla, huilulla, pianolla ja laulaen. 

Loppuosassa yhteiskuoro laulaa Maamme -laulusta neljä erilaista sävellysversiota: saksalainen kansanlaulu sekä J. L. Runebergin, F. A. Ehrströmin ja F. Paciuksen säveltämät. Näiden laulujen taustahistoria arviointeineen juonnetaan samoin kuin Nälkämaan laulun syntyhistoria. 90 vuotta täyttävän isänmaan kunniaksi yleisö ja esiintyjät laulavat lopuksi Nälkämaan laulun ja sen tunnetuimman Maamme-laulun. Konserttiin on vapaa pääsy. Tervetuloa! (Marja Koskivirta)

 

 

Martti Helan joululauluilta ti 11.12. kello 19.00 yliopistokeskuksen päärakennuksen juhlasalissa

Tiistaina 11. joulukuuta muistellaan Kajaanin seminaarin toisen johtajan, professori, filosofian tohtori Martti Helan Kajaaniin 80 vuotta sitten tapahtunutta johtajaksi saapumista hänen säveltämiensä joululaulujen tahdissa. Musiikkikasvattajana sekä seminaarin ja opettajakorkeakoulun rehtorina vaikuttanut Hela toimi Kajaanissa vuosina 1927–1943 silloisen miesseminaarin johtajana. Työuransa Hela päätti Helsingin opettajakorkeakoulun rehtorina 1947–1954.

Martti Helan sävellystyöhön kuuluivat hengellisten musiikkiteosten lisäksi koulumusiikki. Lauluillassa keskitymme Helan joululauluihin, joista osa on sanoitettu ja sävelletty Kajaanin nykyisellä yliopistokampuksella 1920–1930-luvuilla. Helan kuuluisin laulusävellys lienee kuorojen ja oopperasolistien joulusuosikki Hiljainen joululaulu.

Joululauluillassa yhteislauluja säestävät musiikin sivuaineopiskelijat Laura Vilponen ja Jenni Kemppainen. Ohjelmassa esiintyvät myös Kajaanin opettajankoulutusyksikön kuoro johtajanaan musiikkiluokanopettaja Pekka Rytkönen. Kuoro esittää kaksi Helan laulua Joulun täyttymys -nimisestä sikermästä.

Kontinjoen ja Tuhkakylän koulujen musiikkiryhmät esittävät kaksi sikermää, joista toisessa kuullaan talvilaulut Tiaisen konsertti ja Lumihiutaleitten laulu. Joululaulusikermässä kuullaan Tonttuarmeija, Joulupukki kelpo ukki sekä Nyt joulun valkeat välkkyy. Musiikkiryhmät esittävät myös hartaan Kuin paimen Betlehemin -joululaulun. Koulujen musiikkiryhmiä ohjaavat luokanopettajat Satu Aho ja Soili Kinnunen.

Opettajankoulutusyksikön laulunopettaja Eija-Riitta Airo-Karttunen laulaa Helan joululaulut Näin köyhänä ja Käy Maariainen ruusustohon sekä Ahti Sonnisen Rauhaa, vain rauhaa, säestäjänään soitonopettaja Heljä Tervo. Opiskelijoiden jousiyhtye esittää sikermän Helan joululauluista, yhtyeessä soittavat Kristiina Peura, Soile Ervasti ja Teemu Pelkonen. Joululauluillan juontaa lehtori Juha Vartiainen. Opettajankoulutusyksikkö järjestää Helan joululauluillan ti 11.12. kello 19.00 yliopistokeskuksen päärakennuksen Martti Helan salissa. (Heljä Tervo)

 

 

Sulkakäärmeen jalanjäljillä -näyttely päärakennuksessa

Sulkakäärmeen jalanjäljillä -näyttelyyn voi tutustua päärakennuksen portaikossa 10.12. saakka. Monialaisten opintojen kuvataiteen opiskelijat tutustuivat Väli-Amerikan intiaanien taiteeseen muotoilemalla savesta reliefejä. Lähtökohtana näissä reliefeissä oli erityisesti maya-intiaanien kuvakulttuuri. Sulkakäärme eli Quetzalcoatl on tärkeä jumala Väli-Amerikan intiaanien mytologiassa. Se kuvataan usein käärmeenä, jolla oli sulat. Töihin voi tutustua päärakennuksessa itsenäisyyspäivään saakka. (Matti Lukkari)

 

Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) joulukuun 2007 numeroon 12.12. mennessä mieluiten sähköisesti osoitteeseen  kampuslehti(at)oulu.fi.