MARRASKUU 2004

---

Ministeri ja kansanedustaja vierailivat yliopistokeskuksessa

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki ja kansanedustaja Anne Huotari tutustuivat Kajaanin yliopistokeskuksen toimintoihin maanantaina 8. marraskuuta. Yliopistokeskusta ja sen toimintaa esittelivät korkea-arvoisille vieraille yliopistokeskuksen johtaja, varadekaani Juhani Suortti sekä eri yksikköjen esimiehet.

Ministeri Lehtomäkeä ja kansaedustaja Huotaria kiinnosti erityisesti venäjän kielen ja kulttuurin koulutuksen järjestyminen yliopistokeskuksessa. Johtaja Suortti painotti esityksessään Oulun yliopiston lähialuestrategiaa 2010 ja sen esityksiä, jotka tukevat hankkeen loppuunsaattamista. Kainuun maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmassa 2005–2006 eli TOTSU:ssa  venäjän kulttuurin ja kielen vakinaistaminen Kajaanin yliopistokeskuksessa on yksi  kärkihankkeista. Myös hyvät yhteistyömahdollisuudet kahden muun yliopistokeskuksen yhteistyöyliopiston – Joensuun ja Lapin – kanssa antavat venäjän kulttuurin ja kielen opetukselle pontta Kajaanissa. Projektikoordinaattori Eveliina Huttunen kertoi venäjän kulttuurin ja kielen -projektin saaneen lisäaikaa vuoteen 2006, johon mennessä koulutus tulisi viimeistään vakinaistaa.

Ministeri Paula Lehtomäki ja kansanedustaja Anne Huotari
kuuntelivat mielihyvällä Kajaanin yliopistokeskuksen
edistymistä. Kuva: Antti Ravelin

Professori Ari Heiskanen esitteli tietojenkäsittelytieteiden laitoksen Kajaanin yksikön hankkeita ja suunnitelmia lähialueyhteistyöstä. (AHo)

 

 

Kolmekymmentä vuotta varhaiskasvatusta Kajaanissa

Järjestimme 29.–30.10. kansainvälisen Let's play seminaarin juhlistamaan kolmikymmenvuotistaivalta. Vireälle kolmikymppiselle sovitettiin ikään sopiva muunnos tunnetusta iskelmästä, jota sitten kilpaa kajauteltiin seminaarin iltatilaisuudessa.

Seminaarin avasi vararehtori Liisi Huhtalan puheenvuoro, jossa hän kiinnitti huomiota suomalaisen lapsuuden lyhenemiseen muihin Pohjoismaihin verrattuna. Yksilöityminen, erillistyminen ja eristäytyminen näyttävät olevan suomalaiskansallinen suhteellisen varhain alkava ilmiö, joka pahimmillaan voi johtaa siihen, että jokainen perheenjäsen kommunikoi toisten kanssa omalta tietokoneeltaan tai kännykästään. Avausta ryyditti koulutuspäällikkö Tuula Honkasen kaukana puisevasta oleva, suorastaan mehukas muistelu alkuvaiheen opiskelijoiden uran alusta.

Tieteellisessä ohjelmassa painottui leikin merkitys yksilökehityksen perustan luojana. Leikin kehityspotentiaali perustuu siihen, että leikki "pakottaa" leikkijöitä muuttamaan itseään ja etsimään yhteistä juonta vastavuoroisesti toteutettavissa tilanteissa.  Paradoksina voi pitää sitä miten lapsi voi saada tyydytystä itsensä pakottamisesta ja tekemisen vaikeuttamisesta, kun tavallisesti esteetön mielihalujen toteuttaminen tuo mielihyvää.

Vararehtori Liisi Huhtala avasi varhaiskasvatuksen
30-vuotisjuhlaseminaarin Kajaanissa

Japanilaiset vieraat esittelivät tutkimuksiaan, joissa luovat taitelijat toimivat yhdessä lasten kanssa tai klassisten japanilaisten tarinoiden pohjalta aikuiset ja lapset rakentavat yhteistä leikkimaailmaa. Luovan taitelijan herkkyys aistia lasten tapaa kokea ympäristöä ilman, että asioita pitää selittää, näkyy taitelijan ja lasten vuorovaikutuksessa luovana leikillisyytenä.

Upeasti liehuvat Liettuan, Suomen ja Japanin liput juhlistivat seminaaria.

Seminaarin luovin osuus sijoittui kolmeen työpajaan, joissa työstettiin yhteistä näkemystä pienten lasten leikistä, leikkiympäristöistä ja aikuisista siinä sekä draaman ja leikin kytkennöistä. Kukin työpaja muokkasi esityksistä keskustellen yhteenvedon, joista käytiin vielä yhteinen keskustelu. Parhaillaan leikin tutkimusta käsittelevistä esityksistä koostetaan seminaarijulkaisua.

Tulevaisuuden haasteita
Toinen seminaaripäivä oli omistettu varhaiskasvatuksen tulevaisuuden haasteiden pohtimiselle. Erityisasiantuntija Ritva Semi opettajien ammattijärjestöstä nosti esille neljä vakavaa ongelmaa varhaiskasvatuksen kehittämisestä.  Vähäisin ei ole se, että varhaiskasvatus mielletään edelleenkin lasten hoidoksi. Asia on erittäin ajankohtainen, kun parhaillaan eduskunnan käsittelyyn on menossa lakiesitys  virkojen pätevyysvaatimuksista. Lakiesitys ei tunnusta nykymuodossaan yliopistollisen pedagogisen osaamisen merkitystä, vaan kaikkiin virkoihin riittää ammattikorkeakoulun tutkinto.

Tulevaisuuteen tähdätään Kajaanin kaupungin varhaiskasvatuksen ja koko hallinnonalan uudelleenjärjestelyillä, joita esiteltiin innokkaalle yleisölle. Organisaation uudistamisella pyritään lapsen kehityksen tukemiseen pitkäjänteisesti ja systemaattisesti. Sisällöllisen näkökulman toimintojen kehittämiseen toivat Pauliina Rainio ja Kati Sadinmäki kertomalla yhteisopetuskokeilusta Hyvinkäällä, jossa aikuisten ja lasten yhteisen juonellisen leikkimaailman avulla luodaan oppimisvalmiuksia kehittävää leikinomaista toimintaa.

Lehtori Juha Vartiainen luotsasi ansiokkaasti juhlaseminaarin ohjelmaa ja organisoi puhujavieraiden puu-uunileipien lisäksi näyttelyn lehtileikkeistä kolmenkymmenen vuoden taipaleen varrelta. Puolikuntoisena kaukaiseen Pohjolaan matkannut professori Kiyotaka Miyasaki kommentoi viikon vierailuohjelmaa: "Matkalle lähteminen oli yksi elämäni parhaista päätöksistä". (PH)

 

 

Oulun yliopiston vararehtori Liisi Huhtala 60 vuotta

Oulun yliopiston vararehtorin Liisi Huhtalan 60-vuotisjuhlia juhlittiin tiistaina 16.11.2004 Pikisaaressa sijaitsevassa viihtyisässä Sokeri-Jussissa.

Joutsenossa syntynyt Liisi Huhtala valmistui ylioppilaaksi Rovaniemen yhteiskoulusta 1963 ja siirtyi sen jälkeen opiskelemaan Turun yliopistoon, jossa hän väitteli kirjallisuustieteessä vuonna 1981. Hän on sittemmin toiminut kirjallisuuden apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa ja vuodesta 1996 lähtien Oulun yliopiston kirjallisuuden professorina. Nykyisin hän on Oulun yliopiston vararehtori. Liisi Huhtala on toiminut lukuisissa erilaisissa luottamustehtävissä muun muassa Oulun läänin taidetoimikunnassa ja Suomen akatemian humanistisessa toimikunnassa.

Liisille!

Myös Kajaanista lähti delegaatio onnittelemaan kunnioitettua yliopistonopettajaa. Lönnrot-instituutin edustajat ojensivat instituutin johtokunnan puheenjohtajana useita vuosia toimineelle Liisille akkaintommin, perinteisen kainuulaisen yleistyökalun, jolla voi teroittaa kyniä, leikata leipää ja tehdä saunavastat, mutta ennen muuta pitää näppärästi alaiset kurissa ja nuhteessa. Lämminhenkisessä juhlassa ja sen monissa puheissa korostettiin Liisi Huhtalan yhteistyökykyä ja aktiivisuutta Pohjois-Suomen kulttuurin kehittämisessä. Kajaanilaiset esittivät Liisille lämpimät onnittelut ja kohottivat hänen kunniakseen maljan. (RH)  

Kajaanilaisten onnittelun lopuksi esitettiin Liisille intialaisen ajattelijan kirjoitus vuosituhanten takaa:

”Iloitse tästä päivästä,
sillä se on elämä itse
– aitona ja sykkivänä.
Sen kaari on lyhyt,
mutta siinä on kaikki,
mikä on totta ja oikeaa
ihmisen elämässä.

Eilinen on vain unta
ja huominen kangastusta.
Käytä hyvin tämä päivä,
niin jokainen eilispäivä
on onnellinen unelma
ja jokainen huomen
ihana toivo.
Iloitse tästä päivästä
ja tervehdi sen
nousevaa aurinkoa.”
(Kalidaso)

 

 

Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen Kajaanin yksikkö sai ensimmäisen vakinaisen professorinsa lokakuussa
Ari Heiskanen pitää opintojen sujumista lähiajan tärkeimpänä tehtävänään

Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen Kajaanin yksikön ensimmäinen vakinainen professori,  filosofian tohtori Ari Heiskanen pitää lähiajan tärkeimpänä tehtävänään ja samalla myös koko yksikön suurimpana haasteena saada perustutkinto-opiskelu vakiintumaan uomiinsa.

”Meillä on edessä näytön paikka niin opiskelijoiden, emolaitoksen kuin kainuulaisten silmissä. Sen vuoksi kokonaisuus on saatava mahdollisimman nopeasti toimimaan sujuvasti. Valmistuvien opiskelijoiden mahdollisimman suuri määrä on paras tae toiminnan jatkumiselle”, Heiskanen sanoo.

Ensimmäiset Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden Kajaanin yksikön perustutkinto-opiskelijat aloittivat opiskelunsa Linnan lukioon saneeratuissa tiloissa syyskuun alussa. Vuosittainen aloituspaikkamäärä on 40.

Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen Kajaanin yksikön esimiehenä Heiskanen aikoo toteuttaa Oulun yliopiston suunnitelmia yksikön kehittämisessä. Lisäksi hän jatkaa tietojärjestelmiin liittyvää tutkimustaan ja opetustaan. Heiskasen mukaan on myös selvää, että hänen roolinsa Kajaanissa on laajempi kuin tavallisella yliopistoprofessorilla. ”Kainuussa meiltä odotetaan aktiivista roolia alueen kehittämisessä. Odotuksiin suhtaudun vakavasti tietenkin niissä rajoissa, mitä varsinainen toiminta antaa myöten.”

Professori Ari Heiskasen työhuone sijaitsee Linnassa.

”Tämän vuoden loppuun mennessä minulla päättyy erittäin intensiivinen työjakso, jonka jälkeen on aikaa pysähtyä miettimään Kajaanin yksikön tulevaisuutta tarkemmin sekä myös suuntaamaan omaa toimintaani.”

Uuden yliopistokeskuksen Heiskanen näkee mahdollisuutena. ”Varsinainen toiminta tapahtuu yksiköissä ja yliopistokeskuksen rooli on niiden toimintaa tukevaa. Ylenmääräinen hallinnon kasvattaminen syö resursseja varsinaiselta toiminnalta ja pahimmillaan hankaloittaa toimintojen kehittymistä yksiköissä”, Heiskanen tuumii

Aikaisemmissa tutkimuksissaan Heiskanen on keskittynyt analysoimaan käytännön tietojärjestelmätyötä toimintaan osallistuvasta näkökulmasta. Hän aikoo jatkaa tutkimussuuntaa myös jatkossa. Käytännön tietojärjestelmäprojekteista oppimistutkimusta on tarkoitus toteuttaa mm. yksikköön sijoittuvassa projektilaboratoriossa ja sekä mahdollisesti myös Kainuun maakuntakokeiluun liittyvässä tieteellisessä tutkimuksessa.

Projektilaboratorio on tietojenkäsittelytieteiden laitoksen Kajaanin yksikölle tärkeä profiloiva hanke. Se on uudentyyppinen innovatiivinen oppimisympäristö ohjelmistoliiketoiminnan opiskeluun ja tutkimukseen. Projektilaboratoriossa opiskelijoilla on mahdollisuus ohjatusti kehittää omaa liiketoimintaansa ja saada valmiuksia yrittämisessä sekä projektiosaamisessa. Lisäksi projektilaboratorion kautta toteutetaan erilaisia asiakasprojekteja, joihin liittyy tieteellistä tutkimusta.

Heiskanen on aiemmin työskennellyt muun muassa Helsingin yliopiston hallinnon tietojärjestelmäpäällikkönä ja Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksen professorina ja dosenttina vuosina 2001–2004.

Heiskanen on valmistunut Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi ja väitellyt filosofian tohtoriksi tietojärjestelmätieteessä Tampereen yliopistosta. Hänen väitöksensä käsitteli Helsingin yliopiston opintotietojärjestelmän organisatorisen hajauttamisen ongelmia.

Ari Heiskanen on syntynyt vuonna 1947 Varkaudessa. Hän on naimisissa ja hänellä on 27-vuotias tytär. (AY)

 

 

Talvisodan henkeen mintuntuoksua Kainuusta

Talvisodan alkamisesta on marraskuun lopussa kulunut 65 vuotta. Sodan alkamisen muistoksi toi kuhmolainen juomatalo Newalco Oy markkinoille Alkon kautta 40 %:n Talvisota minttuviinan. ”Mietimme tarkkaan, mikä olisi oikea vahvuus. Koska talvisodasta muistetaan neljänkymmenen asteen pakkaset, emme lähteneet sille tielle, että siitä olisi tullut joku kolmikymppinen, vaan nimenomaan 40,” kertoo toimitusjohtaja Risto Halonen Newalco Oy:stä.

Pohjoisen kesän pitkät päivät ja viileät yöt
kasvattavat voimakasaromisen mintun. Kuvassa
minttuviljelmä Sotkamon Sapsorannalla.

Henki Talvisotaan löydettiin sotkamolaisesta mintusta, jota Aromel avoin yhtiö  kasvattaa ja tislaa tilallaan. ”Suutuntumasta tulee raikas, alkoholi ei viivy,” Halonen perustelee kainuulaisen mintun käyttöä tuotteessa. Mintun raikkaus kuvastaa myös talvisodan pakkasia.

Tuotekehityshanke toteutettiin osana biotekniikan laboratorion koordinoimaa tutkimus- ja kehittämishanketta Erikoiskasvit peltoviljelyyn, jalostukseen ja markkinoille 2003–2006. Mintun viljely-, tislaus- ja laatututkimuksiin on osallistunut biotekniikan laboratorion lisäksi myös MTT Kainuun tutkimusasema.

Kuhmolainen Newalco Oy kehitti minttupohjaisen
alkoholijuoman yhteistyössä biotekniikan laboratorion kanssa.

Erikoiskasvien ja marjojen pienimuotoinen tuotanto ja jalostus ovat yksi varteenotettava tulevaisuuden tuotannonala Pohjois-Suomessa ja varsinkin Kainuussa. Markkinointivalttina on puhdas luonto ja valoisa kesä, joka kasvattaa hyvälaatuisia ja aromirikkaita luonnon raaka-aineita. Sotkamon biotekniikan laboratoriossa pyritään etsimään uusia sovelluksia erikoiskasvien ja marjojen tuotantoon muun muassa biotekniikan avulla. (MK)

 

 

Opettajuus 2010

KT Olli Luukkainen perehdytti KNK:n ja KOKY:n henkilöstöä uuteen opettajuuteen Joutenlammella maanantaina 8. marraskuuta. Koulutuksen teemana oli ”Opettajuus 2010-luvulla”. Luukkainen ravisteli kuulijoiden ajatusmaailmaa nostaen esille erilaisia muutostrendejä sekä haastaen pohtimaan erilaisia tulevaisuuden osaamisen näkymiä. Perinteiseen opettajuuteen ei ole paluuta, on hyväksyttävä muutokset ympäristössä ja jos mielii jaksaa työssään opettajana, on suunnattava oma orientaatio nyky-yhteiskunnan mukaisesti, on opittava kirkastamaan oma näkemys moninaisesta odotusten kirjosta. Nykyopettajan on kyettävä näkemään opettaminen välineenä kohti oppimisen edistämistä. Oppija on nostettava keskipisteeksi ja koulutuksen ydin on kehittymisen tukemisessa.

Luukkainen nosti voimakkaasti esille ydinainesanalyysin: mitkä ovat todella tärkeitä asioita, joita opetukseen tulee sisältyä? Mikä on sisällön hallinnan tärkein ydin: nippelitieto vai oppilaiden ajattelutaitojen kehittäminen? Onko tärkeämpää opettaa yksittäisiä matemaattisia operaatioita vai matemaattista ajattelua? Millaisia asioita koulussa tulisi tehdä: kopioida valmiita tehtäviä vai opettaa oppilaat soveltamaan ja jalostamaan omaa oppimistaan, siis opettaa ajattelemaan? Mikä on tiedonkäsityksesi ja oppimiskäsityksesi? Peruskäsitteet ja sisällöt on tulevaisuuden opettajankin hallittava, mutta on myös kyettävä näkemään, että oppiaine on väline ja opettaminen on vain yksi osa opettajuutta.

Opettajan ammattiin sisältyy eettinen koodi, työ on myös kasvatustyötä ja opettajuus pitää sisällään yhä enemmän verkostoyhteistyötä. Opettajien keskinäiset työnkuvat tulevat eriytymään ja perinteiset opettamismallit ovat murroksessa. Tärkeäksi nousee opettajanhuoneen ilmapiiri: opettajien tulisi tietoisesti pyrkiä kollegiaaliseksi asiantuntijayhteisöksi, kohti yhdessä tekemisen kulttuuria, jossa voi ja saa erehtyä, saa tukea ennen kuin sitä ehtii pyytääkään ja jossa voi tunnustaa, ettei yksin pärjää. Kollegiaalisessa asiantuntijayhteisössä osaamiset täydentävät toisiaan, ketään ei jätetä yksin.

Opettaja – tulevaisuuden tekijä
Tärkeäksi asiaksi Luukkainen nostaa myös yhteiskunnan, koulun ja opettajien välisen vuoropuhelun, hän peräänkuuluttaa tiivistä yhteistyöstä ja yhteiskuntasuuntautuneisuutta, opettajuuteen voi kuulua myös tulevaisuuden tekijän rooli!

 
Kuvassa Olli Luukkainen. Kuva: Pentti Mankinen

Olli Luukkainen on ollut monessa mukana ja se kuvastui hänen esityksestäänkin. Hän osasi paitsi sopivasti kärjistää, myös perustella väitteensä ja näkemyksensä opettajuuden tulevaisuusnäkymistä. Hänen väitöskirjansa (johon ehdottomasti kannattaa perehtyä!) ”Opettajuus – Ajassa elämistä vai suunnan näyttämistä?” on julkaistu helmikuussa 2004 Tampereen yliopistossa.

Opettajuuden tutkimista Luukkainen on päässyt seuraamaan aitiopaikalta eli hän on ollut mukana OPEPRO-hankkeessa, joka oli opettajien perus- ja täydennyskoulutustarpeita ennakoiva hanke. Tällä hetkellä Luukkainen työskentelee johtajana Hämeenlinnan ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. (M-LV)

 

 

ABI-päivät Oulussa 2004

Kajaanin yliopistokeskus oli hyvin edustettuna tämänkin vuoden Abi-päivillä Oulussa. Yksikköämme edustamaan lähti 13 opiskelijan joukko Anja Hongiston ja Juha Vartiaisen valvovan silmän alla.

Kajaanin Opela ry:n tiimiin kuului opiskelijoita varhaiskasvatuksen,
luokan- ja matematiikan aineenopettajakoulutuksista myös ruotsin
kielikylpyopiskelijoiden punaiset haalarit olivat edustettuina standilla.

Kajaani erottui jälleen kerran edukseen muista Oulun yliopiston kasvatustieteen yksiköistä. Opiskelijat esittivät lähes täydelle auditoriolle ”Kajaanin voimistelijat” ‑esityksen, joka kirvoitti yleisöltä raikuvat aplodit. Esittelimme myös omia opintolinjojamme pienemmille abi-ryhmille. Esitykset vetivät esittelypöydällemme paljon kiinnostuneita abeja, joille pyrimme kertomaan parhaan kykymme mukaan millaista opiskelu Kajaanissa on.

Erään abin suusta kuultua: ”Jos haen lukemaan varhaiskasvatusta, haen kyllä mieluummin Kajaaniin kuin...”. Olimme suorittaneet tehtävämme. (PR & RS)

 

 

Sukellus Unkarin kirjastomaailmaan

”Tutustuminen ulkomaiseen työyhteisöön on sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti avartava kokemus.” Näin kertoo Kajaanin yliopistokeskuksen kirjastoamanuenssi Irene Karppanen. Hän vietti viime toukokuussa viikon Unkarissa, Pécsin yliopiston kirjastossa.

Karppanen lähti Unkariin vaihtamaan kokemuksia. Yksi matkan teemoista oli tutustuminen tiedonhankinnan opetuskäytäntöihin, joka oli myös unkarilaisia kiinnostanut teema. Matka täyttikin kaikki Karppasen odotukset.

Pécsin yliopiston päärkijasto.

”Kokemusten vaihtamiselle oli todella tilausta. Unkarissa kirjastonhoitajat ovat joutuneet opettelemaan tiedonhankinnan uusia käytäntöjä samalla, kun he ovat opettaneet niitä opiskelijoille.”

Karppanen tiesi Unkarin lähihistoriassa tapahtuneiden yhteiskunnallisten muutosten asettaneen haasteita maan kirjastojärjestelmälle. Hän arvelikin lähtiessään, että suomalaisella kirjastokulttuurilla voisi olla annettavaa unkarilaisille kollegoille. Karppanen kuitenkin muistuttaa, ettei vaihtoon tule lähteä ylimielisellä asenteella.

”Omaa tapaa tehdä työtä ei saa tyrkyttää liikaa vastaanottavalle taholle. On tärkeää tuntea kohdemaan lähtökohdat ja arvostaa sen pohjalta heidän tapaansa tehdä asioita.”   

Yksi Klimó-kokoelman vanhimmista kirjoista.

Ystävyyttä yli rajojen

Irene Karppanen huomasi ilmoituksen Compostela-verkoston vaihtomahdollisuuksista sähköpostissaan viime talvena. Kansainvälisyydestä kiinnostuneena ihmisenä hän innostui asiasta heti ja pisti hakemuksen menemään.

Muutaman kuukauden päästä tästä, Karppanen oli jo matkalla kohti keväistä Unkaria. Vaihtoon liittyneet käytännön järjestelyt hoituivat hänen kohdallaan varsin sujuvasti.

”Varasin itse lennot ja olin sähköpostitse yhteydessä vastaanottavaan yliopistoon. Se huolehti majoituksen, vierailuni ohjelman ja ruokailujen järjestämisestä.”

Pècsissä Karppasta oli vastassa ystävällinen työyhteisö. Ohjelma oli hyvin järjestetty ja viikon aikana hän ehti tutustua kaikkiin yliopiston kirjaston yksiköihin.

”Koin olevani todella tervetullut Pécsiin. Kirjastonhoitajat huolehtivat minusta hyvin ja esittelivät mielellään yksiköidensä toimintaa.”

Kirjastotyö yhdisti myös vapaa-ajalla ja ammatillisten keskustelujen ohella vaihdettiin henkilökohtaisia ajatuksia.

”Kansainvälisessä vaihdossa henkilökohtainen ja ammatillinen puoli yhdistyy mukavalla tavalla. Syntyneet henkilökohtaiset kontaktit ovat yksi vaihtoajan parhaita anteja.”

Lainauspiste Pécsin yliopiston pääkirjastossa.

Karppanen oli vaihtoaikansa palkallisella virkavapaalla. Viikon aikana kasaantuneet työt olivat matkan jälkeen odottamassa työpaikalla, mutta ulkomaanreissu oli sen arvoista. Karppanen kannustaakin kaikkia käyttämään tarjolla olevat tilaisuudet lähteä ulkomaille.

”Pitää vain lähteä rohkeasti mukaan. Uudet kokemukset rikastuttavat omaa työtä eikä kielitaitoa kannata liikaa murehtia.”  (HK)

 

 

Kekri
Suomalainen karnevaali
a finnish carneval

Mikael Agricolan runoilemassa Psalttarin suomennoksen alkupuheessa, joka painettiin 1551, kekri mainitaan karjalaisten palvomien jumalien joukossa.

Vaan karjalaisten nämä olit
Epäjumalat kuin he rukoilit:
……
Kekri lisäis karjan kasvun
Hiisi metsäläisist soi voiton
Wedenemä vei kalat verkkoon
Nyrkest oravat annoit metsäst…

Erik Casrten kertoo vuonna 1754 Paltamosta näin: ”Vuoden alkajaisia ei ole määrätty tietyksi päiväksi, vaan niitä vietetään yleisesti sinä päivänä, mikä esi-isien tavan mukaan on ollut käytössä kussakin talossa. Juhlan viettoa varten tapetaan lammas ja valmistetaan yltäkyllin juomia ja ruokia.”

Kekrin kalendaarinen sijoittuminen on ollut hyvin vaihteleva. Sitä vietettiin sitten, kun sato oli korjattu. Myöhemmin se sijoittui marraskuun ensimmäiseksi päiväksi. ”Se on pääasiassa sadonkorjuun päättäjäisjuhla ja kiitosjuhla, jota viettiin, kun oli saatu hyvä vuodentulo”, kertoo Eric Lencquist väitöskirjassaan vuonna 1782.

Kekri kuuluu suomalaisten työnjuhlien piiriin. Se oli ilon juhla. Silloin laulettiin, leikittiin ja tanssittiin. Kekrinä alkoi palveluväen vapaaviikko. Kun talossa oli syöty, juotu ja juhlittu, saivat piiat ja rengit lähteä vierailemaan kotiseudulleen.

 

Köyri kuin joulu (vanha sananlasku)

Kirkko ei hyväksynyt kekrin viettoa. Jopa piispantarkastuksessa vuonna 1729 annettiin Rautalammilla papistolle kehotus, että ”heidän piti uskollisesti neuvoa Jumalan seurakuntaa luopumaan taikuudesta”. Useissa kirjaanpanoissa 1600- ja 1700 luvulla oikeuden pöytäkirjat tietävät kertoa kekrilampaista, joita syötiin epäkristilliseen tapaa maanhaltijan kunniaksi. Rangaistusten pelossa perhe siirtyi navettaan syömään juhla-ateriaa. Pahansuovat naapurit ja kadehtijat veivät tiedon virkamiehille. He ovat aina olleet Suomessa innokkaita työssään. Kansa oli tottunut viettämää tätä juhlaa, johon liittyi myös kiitos saadusta sadosta. Kaunis tapa, vääränä aikana. Kielto oli niin ankara, että juhlatapa unohdettiin, samoin kuin vanhat laulut ja runot. Vaikka Kekristä on yli sadan vuoden takaa kirjallisia merkintöjä ja useita tutkimuksia, niin yhä vielä on sanottava, että kekri on säilyttänyt alkuperäänsä koskevan salaisuuden (Kustaa Vilkuna, Ajantieto).

Suomalaiset olivat ovelia. He alkoivat noudattaa vanhoja kekritapoja jouluna. Kansanomaisten syys- ja talvijuhlien juhlaruuat, olkikoristeet ja seuraleikit ovat siirtyneet joulutapoihimme. Pukki kuluu useampaankin suomalaiseen perinnejuhlaan. Kekripukki vieraili taloissa. Kylän Kaisan paimentamana saattoi kulkueeseen kuulua myös Runsauden haltijatar, jonka iso rinta oli täynnä nännejä. Mukana oli myös kekrittäriä. Nämä olivat siis varsinaiset karnevaalit. Kekripukki voitiin rakentaa niin, että karhuntaljan alla käveli kaksi miestä, kauhat sarvina, kirves kuonona ja pitkä varsiluuta häntänä. Olkia, turkkia ja naamareita käytettiin myös tässä rakennelmassa. Kylän Kaisaksi puettiin kylän pisin tai komein mies. Hän vartioi pukkia.

 
Kekripukki vuosimallia 2004.

Joulun seudun muita perinnejuhlia

Hyvällä lapsella on monta nimeä: kekri, köyri, runtu, (runtuminen= levon aika). Pukki saattoi olla köyripukki (Vieremä), Kekrimöysäri (Utajärvi) ja kekrimörkö (Kainuu ja Savo).

Joulukuun 21. oli Tuomaan päivä, 13. tammikuuta Nuutin päivä.” Hyvä Tuomas joulun tuo, paha Nuutti poies vie.”

Varsinkin Nuutin päivään liittyy myös karnevaalin omaisia tapoja. Silloin kulkueessa oli Nuuttipukki nurin käännettyine turkkeineen. Hänellä oli usein naamari suomalaiset naamarit olivat usein tuohesta tehtyjä. Tässä kulkueessa oli morsiuspari. Morsiamella kuiva vasta kukkakimppuna.

siihen kuului myös eläimiä. Olen ollut rakentamassa tähän kulkueeseen porsasta vaaleanpunaisesta yöpaidastani ja kärsää säilykepurkista. 20-luvulla Varsinais- Suomessa Nuutinpäivä- tanssien yhteydessä oli myös kulkue. Mouhijärvellä on ollut Nuuttijuhla vuonna1975.

Pukki kuluu suomalaiseen perinteeseen. Suomessa on myös joulupukki. Kaikkialla muualla puhutaan miehestä, meillä pukista.

 

Kekrin perinne on uudestisyntynyt Kajaanissa

Hämmästys oli suuri, kun kolme vuotta sitten Kainuun Ammatti-instituutin oppilaat järjestivät opettajiensa kanssa ensimmäisen kekrikulkueen. He kuljettivat kaupungin halki oljista rakennetun suuren Kekripukin, joka sijoitettiin avajaisjuhlassa viikoksi Raatihuoneen torille kansan ihmeteltäväksi. Se oli samalla Taideviikon uudistumista. Kaupungin kulttuurilaitokset järjestivät tapahtumia. Seuraavana viikonloppuna pukki poltettiin kauppatorilla. Kylän Kaisaksi pukeutunut kaupunginhallituksen puheenjohtaja vei valtuuston puheenjohtajan tanssiin. Seppälän Opistolla oli Navettajuhla. Puistossa paloivat jätkänkynttilät ja haltijat tanssivat hunnut hulmuten värivalojen loisteessa. Lehmät märehtivät juhlavalaistussa navetassa. Parrella lausuivat tummapukuiset nuorukaiset rakkausrunoja.

Vuonna 2003 neljä metriä korkea Kekripukki oli rakennettu pajuista. Se oli taitavasti tehty; sanoisin taideteos. Kylän Kaisana oli topakka mies. Hän hyppäsi kivipaadelle, että olisi näyttänyt komeammalta ja selosti vaativaa tehtäväänsä yleisölle.

Pukki oli päätetty polttaa lautalla, mutta kun se oli neljä metriä korkea, se ei pysynyt pystyssä. Siksi sytytys tapahtui rannassa. Lautta ohjattiin myöhemmin joelle. En ole koskaan kokenut niin vahvaa tunnelmaa, kuin silloin, kun 5000 henkeä hiljaa katseli sillalta ja joen rantamilta tulen palamista tummalla joella.

Vuonna 2004 avajaiset olivat uudistuneet. Torilla oli tosiaan paljon väkeä odottamassa poliisiauton vilkkujen näkymistä. Nyt nuoret vetivät esille kuusen oksista rakennetun lempeän näköisen pukin. Hänen jäljessään tuotiin valtavan isoa Kylän Kaisaa. Se oli varmaan Apteekin korkuinen ja osasi heilutella käsiään. Kulkuetta seurasi väkijoukko, niin että tori oli täynnä kansaa. Kekritäret huolehtivat ohjelman sujumisesta. Pukin suunnittelijat ja valmistajat palkittiin. Oli mukavaa musiikkia ja rummun päristyksiä. Tanssiteatterin pienet tanssijat esiintyivät. Lopuksi oli piirileikkiä, eikä se tuntunut yhtään vaikealta, vaan sopi mainiosti nykyaikaan. Piiri luikerteli väen keskellä ja päätyi pukin ympärille pyörimään. Ohrapuuro maistui niin hyvältä, että loppui kesken. Ensi vuonna sitä on enemmän, sanoivat järjestäjät.

Kekri on otettu hyvin vastaan Kajaanissa. Sitä kehitellään kaiken aikaa. Monet surevat pukin polttoa. Se osoittaa, että joka vuosi olemme ihastuneita pukkiimme. Emme varmaankaan pitäisi mätänevistä pukeista, jos ne säästettäisiin. Se on rituaali. Joulupukkikin vierailee vain hetken yhtenä iltana vuodessa.

Nykyisin kekri ei ole uskonnollinen tapahtuma. Se on omaa perinnettämme samoin kuin kurpitsajuhla Amerikassa. Näin me tutkimme juuriamme. (TY-L)

 

 

Matosta se lähti! Onko matto sisustuksen sydän, lähtökohta ja huoneen voimakenttä?

Tekstiilityön ja teknisen työn perusopintoihin kuuluu teknologiajakso. Sen aikana luokanopettajaopiskelijat ja tulevat varhaiskasvattajat saivat tuntumaa myös perusteknologiaan. Usein matto on tekstiili, joka tehdään tai hankitaan muuta kalustusta täydentämään. Teknologian opinnoissa lähdettiin tällä kertaa liikkeelle matosta, kun opiskelijoiden tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa huoneen pienoismalli ja sen sisustus A4 kokoiseen huoneeseen. Tekstiilityössä kudontakehyksessä kudotun räsymaton ympärille opiskelijat rakensivat kalusteita teknisen työn opinnoissa. Kovien materiaalien käyttö kirvoitti heitä pienoishuonekalujen valmistamiseen. Huoneiden pienoismalleja tehdessään he rakensivat teknologian syventävää ymmärtämistä oman tulevan työnsä ja ihmisen kasvatettavuuden kannalta.

Jos pääsisi kärpäsenä kattoon, mitä tietoa kerrostalojen lokerot
 välittäisivätkään räsymatoista ihmisten elämässä! Joulupukin
 pajan lahjapalautuspisteen lattialtakin niitä näyttää löytyvän.

Tehtyjä ratkaisuja on ollut esillä yliopistomme kirjastossa ja päärakennuksen aulassa. Opiskelijat pohtivat perus- ja korkeateknologian suhdetta omassa kirjoitelmassaan. Lähtökohtana oli ajatus, jossa ihmisen valmistamat artefaktit ja niitä koskeva kulttuurinen tieto on ollut osa ihmisyyttä kautta aikojen. Teknologian avulla ilmaistaan myös merkityksiä, tunteita ja arvoja. Opiskelijat pohtivat perus- ja korkeateknologian suhdetta, kun he teknologian opinnoissaan yhdistivät tekstiilityötä ja teknistä työtä. He reflektoivat tekemiään ratkaisuja ja oppimiaan asioita seuraavasti:

Teknologian kurssin ansiosta käsitykseni ja tietoni teknologian sisällöstä laajeni ja syveni. Minulle selvisi, että teknologiaa on kaikkialla ympärillämme ja kaikenlaisessa muodossa. Muun muassa maton kutominen kuuluu teknologiaan. Toivonkin, että tulevassa työssäni voisin välittää peruskoululaisille teknologiasta kuvan jokapäiväiseen elämään kuuluvana luonnollisena asiana.

  

Koska teknologiakasvatus ei ole omana oppiaineenaan koulussa, voidaan teknologia profiloida muiden opetettavien aineiden joukkoon. Mielestämme räsymaton tekeminen oli hyvä esimerkki teknologiakasvatuksen monipuolisuudesta. Tulevina opettajina ajattelemme, että opettajan tärkeä tehtävä teknologiakasvatuksessa on painottaa teknologiakasvatuksen vaikuttavuutta ja monivivahteisuutta. Luulemme, että useilla ihmisillä on hyvinkin yksiselitteinen kuva teknologiasta ja teknologiakasvatuksesta.

Teknologia on kuitenkin paljon muutakin kuin laitteita ja koneita, ja tätä näkökulmaa pystymme opettajina laajentamaan ja vaikuttamaan lasten ajattelun syventymiseen. Mielestämme teknologiakasvatus on parhaimmillaan ongelmanratkaisua, joka lähtee lapsesta itsestään ja kehittää omaa ajattelua ja omien ratkaisujen tekemistä.

Pahvikehikon lisäksi räsymaton teossa käytettiin kertakäyttöhaarukkaa. Sillä pystyttiin kiristämään ja tasoittamaan kuteita. Itse keksin käyttää haarukkaa myös kuteiden pujottamisessa loimilankojen väliin – käytin haarukkaa toisin sanoen sukkulana. Räsymaton kutominen voi siis kehittää oppilaan kykyä keksiä uusia työtapoja ja tällä tavoin myös edistää teknologista ajattelua.

Käden taitojen harjoittaminen on myös avain lasten ja nuorten sisäisen luovuuden laukaisemiselle, mikä tulisi ottaa huomioon niin päiväkotien kuin peruskoulunkin opetuksessa. Työn kautta opimme myös sen, että käsitöiden tekijän päämääränä ei suinkaan ole täyttää maailmaa esineillä (tämän päivän huipputeknologia kyllä huolehtii siitä puolesta), vaan valmistaa yksi, ja sitten toinen, erilainen.

Maton kutominen sujui teknologisesti oikeaoppisesti. Saimme mielestämme aikaan eläväistä maton pintaa, mikä onkin yksi korkean teknologian vaatimus. Valmis matto miellytti meitä molempia, joten jälkeenpäin ajateltuna oli oikeastaan hyvä, etteivät alkuperäiset suunnitelmat onnistuneet. Matto kuin avaruus antoi meille monenlaisia ajatuksia ja ideoita. Maton ympärille oli helppo lähteä suunnittelemaan huonetta, josta lopulta valmistuikin varsin näyttävä ja silmiä hivelevä syvän avaruuden tuntuinen kokonaisuus.

 

Värit ovat osa työtämme. Ne antavat työlle muodon ja materiaalin sisäisen soinnun, jonka voi aistia soivan ylä-äänisarjana antaen työlle täyteläisyyttä ja aistikkuutta. Mikäli värit eivät soinnu yhteen, aiheuttaa tämä mieltä riipivän riitasoinnun joka ikään kuin järisyttää teknologisen tietoisuuden perustaa. Toisin sanoen rinnastettuna äänimaailmaan se on kuin synteettisesti muodostettu kova, soinnuton ääni, joka ei muodostu soivista intervalleista.

Muodot ovat olleet ja tulevat olemaan ajattomuutta kuvastava mutta myös aikaan rinnastettava tuntomerkki. Muodoilla luodaan mielikuvia, herätetään ajatuksia ja synnytetään aisteja herkistäviä visuaalisia harhoja, jotka ovat tietoisesti haettuna täydellisen abstrahoinnin herkistymä. Mikseivät olisi, sillä muodot ovat kaikki kaikessa. Ne ovat ja pysyvät, muuttuvat ja muotoutuvat kuin elektronit hiukkaskiihdyttimen pyörteissä. Toisin sanoen muodot eivät muutu parempaan suuntaan ja aistikkaammaksi ilman erityistä vaivannäköä. Muotoja formuloimalla voidaan siis kuvata työn tarkoitusta, merkitystä, ajatuksen laajuutta ja kaikkea sitä mitä työ voi vaiheillaan synnyttää.

Nykyisin perus- ja korkeateknologia voivat joutua elettävässä arjessamme vastakkainasetteluun, tai ne voivat elää ikään kuin monikulttuurisesti rinnakkain. Keskusteltaessa perus- ja korkeateknologian luonteesta näyttää yksipuolisesti siltä, että päivittäin käytössämme oleva IT-teknologia on hyvä ja korvaamaton apuväline. Kuitenkin joudumme kysymään voidaanko sen avulla kuitenkaan ratkaista kasvatuksen ongelmia? Teknologiaa opiskelleet tulevat varhaiskasvattajat ja luokanopettajat saivat tuntumaa siihen, että matto voi olla sisutuksen, sydän, lähtökohta ja huoneen tai/ja kodin voimakenttä. (E-ML)

 

 

Mitä naamion takana, edessä ja alla? Ompelukoneen ajokortti uudistuu!

Peruskoulun alemmilla luokka-asteilla monissa kouluissa suoritetaan tekstiilityön tunneilla ns. ompelukoneen ajokortti. Tavallisimpia sen ilmentymiä näyttävät olevat pahville tai paperille ommellut kiitoradat, lentokoneet, autot tms. kuviot. Kuitenkaan ompelukoneella paperille ompelu ei anna täyttä kuvaa ompelukoneen käytöstä. Näin ollen ajokorttia on tarpeen uudistaa! Ajokorttiajatus on sinänsä hyvä. Siinä tehtävään ajokokeeseen voi kuulua esimerkiksi kolme tikkiä eteen ja kaksi taaksepäin ”peruuuttaen ompelua”. Kuitenkin ajokortin ompelukin voisi olla joku luokka-astetyö, jonka suunnittelu, toteutus ja arviointi syventäisi tekstiilityön oppimista. Tekstiilityön perusopinnoissa pohdittiin tähän pulmaan ratkaisua. Yksi mahdollisuus on suunnitella ja ottaa käyttöön eri kulttuureista peräisin olevia naamioita. Tällöin voidaan ommella korkkipohjalle fantti-lankaa, erilaisia tähteeksi jääneitä lankoja, paperinarua, sulkia, höyheniä jne. Naamio voi olla myös eläin tai kasviaiheinen. Lisää ompelukoneen ajokorttiuudistuksesta lehtemme seuraavassa numerossa. (E-ML)

Jänis istui maassa! Torkkuenko?

 
”Tekstiilityön integrointi äidinkieleen kuvastuu ompelukoneen ajokortin arviointikokeesta näin:

Pupu Pupperoinen heräsi lauluun. Hänen sänkynsä vieressä seisoi äiti, isä ja pikkusiskot. Äidillä oli tassuissaan iso kermakakku ja isällä pieni paketti. Siskot olivat tehneet kortit. Nyt Pupu Pupperoinen muisti: Hänellähän on syntymäpäivä.”

”Pupuperhe söi makoisaa kakkua ja joi porkkanatuoremehua. Nauru raikui ja kaikilla oli mukavaa. Pian koitti jännittävä hetki: Pupu Pupperoinen avasi lahjansa, ja mitä sieltä löytyikään? Iso liila juhlarusetti! Äiti asetti rusetin Pupperoisen hiuksiin ja molemmat hymyilivät. ”Olipas mukavat syntymäpäivät!” Totesivat kaikki yhteen ääneen.”

 
”Jossain , alla naamion, aito ihminen myös on!”

 

 

 

Jouluisia toiverunoja Eino Leino -talossa

Kainuun lausujat ja Kapsakka järjestävät runollisen pikkujoulun Eino Leino -talossa torstaina 16.12. kello 18.00.

Toivo jouluinen mielirunosi ystävällesi tai itsellesi. Kainuun lausujat esittävät toiveesi ja Kapsakan joulumuori tarjoilee makoisat torttukahvit. Välillä lauletaan yhdessä tuttuja joululauluja.

Kerro jouluinen runotoiveesi Kapsakkaan puhelin  (08) 636 606 ja 044-2790 384 tai e-mail: kapsakka@kainuu.com tai faksi (08) 6155 2843.

Voit valita toiveesi myös Suomalaisessa kirjakaupassa esillä olevista joulurunoista ja pudottaa toivelippusi liikkeessä olevaan laatikkoon.

Jätä runotoiveesi 7.12. mennessä.

Joulun runokahvilassa läsnä olevien kesken arvomme kaksi tuotepalkintoa. (LSu)

Tervetuloa!

RUNOKYSELY PDF-TIEDOSTONA Tulosta toiverunokysely ja toimita se joko suomalaiseen kirjakauppaan tai soita/meilaa Kapsakkaan.

 

 

 

Kajaanin yliopistokeskuksen pikkujoulut
perjantaina 10.12. kello 19 alkaen
päärakennuksen Martti Helan salissa.

 

Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) joulukuun numeroon 8.12. mennessä mieluiten sähköisesti tänne.