Kajaanin kampuksen tiedotuslehti

MARRASKUU 2003

Kulttuurissa Kainuun tulevaisuus

Kulttuuriteollisuuden täydennyskoulutusohjelman pilotti (15 ov), jota Kajaanin opettajankoulutusyksikössä on toteutettu lääninhallituksen rahoittamana, alkaa olla loppusuoralla. Opiskeluaan on jatkanut 15 hengen ydinjoukko vuoden ajan iltaisin ja viikonloppuisin. Kajaanin opettajankoulutusyksikön hyväksymän opetussuunnitelman perusteella on kukin opiskelija tehnyt omalta osaamisalaltaan lähteviä harjoitustöitä. Opiskelijat ovat hyvin monenlaisen pohjakoulutuksen omaavia ihmisiä, jotka toimivat eri aloilla. Tämä toi ryhmään monipuolisuutta ja näkökantojen laajuutta. Musiikki, kuvataiteet, tekstiilitaide, tiedonvälitys, jo valmiit ja tulevat opettajat, hallinto, monipuolisia atk-taitoja omaavat, informaatikko…Keskustelut koulutuksen aikana ovat olleet kriittisiä, innostavia, toisia kannustavia, tukevia, uusia ideoita antavia.

Monen yrittäjäksi aikovan suunnitelmat ovat keskeneräisiä, mutta jo nyt on saatu viestejä, että koulutuksen piiristä on nousemassa useita hankkeita jotka kolkuttelevat rahoittajien ovia. Tämä on parasta palautetta mitä koulutuksen järjestäjä voi saada.

Verkostoituminen koulutuksen aikana kurssilaisten kesken oli koulutuksen antama ylimääräinen anti. Jollakin keskustelun hetkellä taisivat Lea ja Juhakin löytää toisensa lausujina ja yhteiset esiintymiset, joita yleisö sai ihastella Eino Leinon juhlavuonna, saivat vauhtia.

Kulttuuriteollisuuden täydennyskoulutusohjelmassa, jonka osanottajiksi valikoitui jo lähes ammattilaisia, tuli aikaisemmasta koulutuksesta huolimatta monesti esiin lisäkoulutuksen tarve. Toista täydennyskoulutusohjelmaa ei näillä näkymin kuitenkaan ole mahdollista järjestää uusille opiskelijoille. Lääninhallituksen rahoitusmuoto, jota yliopisto voisi hakea, ei ole enää käytettävissä.

Kajaanin opettajankoulutusyksikkö pyrkii saamaan ensin muuntokoulutuksena kulttuuriteollisuuden ja -tuotannon maisterikoulutuksen ja myöhemmin myös pysyvän koulutusohjelman. Kulttuuriteollisuus ja sisältötuotanto ovat Kainuussa nyt kovassa nousussa. Uusin tulokas kulttuuriteollisuuden joukossa on Kainuun Edun hallinnoima Kainuun kulttuuritietopankki, jonka taustalta löytyy monen eri ministeriön rahoitusta.

Opetusministeriön mietinnöt puhuvat suuria siitä, miten taiteellinen luovuus halutaan yhdistää taloudelliseen tuotantoon ja nostaa Suomi sisältötuotannon avulla merkittäväksi sisältöteolliseksi maaksi myös kansainvälisesti ajatellen. Tavoitteen toteuttamiseksi Kainuussa on tähän tällä hetkellä palikat olemassa: Kajaanin opettajankoulutusyksikön IS-Centerissä on tekniikkaa ja osaamista sekä vuosien ajan annettua tvt-pohjakoulutusta. Suuri monttu Kauppakadun päässä alkaa kohta muistuttaa Suomen nykyaikaisinta elokuvateatteria ja sen antamia mahdollisuuksia. Koulutus voi antaa idearikkaille ja innostuneille eväitä jatkoon ja joskus tarvittavia muodollisia kelpoisuuksiakin. Moni asia lähtee jo peruskoulunopettajista. Kajaanissa on oltu useiden vuosien ajan mukana mm. Suomen Tammen projekteissa ja havaittu, että kulttuuriperinnön ja museopedagogiikan opetusta tulisi lisätä opettajankoulutuksessa. Meillä on nyt valmiina kansallisen kulttuurin 15 ja 35 ov arvosanat sekä kulttuuriteollisuuden 15 ov arvosana. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Tarvitaan vain hiukan euroja apuun. (AHo)

Suomen modernein elokuvateatteri nousee Kajaanin
yliopistokampuksen läheisyyteen.

Generaattori - Virtaa aivoille!

Tiistaina 18. marraskuuta pidettiin Kaukametsän Kouta-salissa seminaari aluekeskusohjelmasta. Seminaariavauksessaan kaupunginjohtaja Erkki Vähämaa korosti myönteistä asennetta, avoimuutta, vapaamielisyyttä ja vähempiosaisista huolehtimista. Hän heitti toivonsa luovuuteen ja painotti monitieteistä osaamista alueen voimavarana. Seminaarissa esitelmiä pitivät myös sisäasiainministeriöstä erikoistutkija Janne Antikainen aiheenaan Luova kaupunki – mistä on kysymys ja valtakunnallisen aluekeskusohjelman projektijohtaja Ulla-Maija Laiho aiheenaan Aluekeskusten vetovoima – ei pelkästään leivästä. Kolmantena puhujana oli opetusministeriöstä ylitarkastaja Pirkko Liisi Kuhmonen aiheenaan Alueiden vahvuudeksi – kulttuurin aluekehittämisen toimenpideohjelma. Läänintaiteilija Kirsi Saastamoinen pohti Taiteen ja taidekasvatuksen liitto -nimisessä esitelmässään työssään kohdanneita ongelmia. Pohjoiseen muuttavalta taiteilijalta kysytään herkästi Helsingissä: Onko sinulla jokin kriisi? Saastamoisen mukaan yhteistyö koulujen kanssa on kehittynyt hyvin ja opettajapalaute luovaan prosessiin osallistuneiden oppilaiden parantuneesta keskittymiskyvystä rohkaisee.

Taidetuulahduksia esiintymisillään seminaariin toivat Kaukametsän kamariorkesteri, tanssitaitelija Mikko Orpana ja Päär Pärenson sekä varjoteatteriesittäjä Elviira Davidow. Generaattori-projektin tuottaja Ville Hyvönen kertoi projektin periaatteisiin kuuluvan avoimuus, kiireettömyys, sitoutuminen, koulutus ja perehdyttäminen sekä taltiointi ja kannustaminen. Luomalla alueelle monipuolisempia kulttuurin kokemisen ja harrastamisen mahdollisuuksia, Generaattori tekee Kainuusta myös nuorille houkuttelevamman paikan jäädä tai tulla opiskelemaan. Generaattorin vuosirahoitus on 480 000 euroa, josta kaupunki ja ministeriö vastaavat tasasuuruisin osin.

Generaattori-hankkeeseen palkatut: taidekasvattaja Laura
Kauppinen (vas.), ohjaaja Eino Saari, kapellimestari-
klarinetisti Jyri Nissilä, tanssitaiteilija, koreografi Mikko
Orpana, projektisihteeri Elina Ruoho ja tuottaja Ville Hyvönen

Lisätietoja löytyy: www.kajaani.fi/generaattori

Kansanedustajat Kyösti Karjula ja Anneli Huotari vierailulla opettajankoulutusyksikössä

Kajaanin opettajankoulutusyksikkö käynnisti opetuksen kehittämistyön Bolognan prosessin osalta, kun eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Kyösti Karjula (kesk.) ja jäsen Anne Huotari (vas.) vierailivat Kajaanin OKY yksikköneuvoston ja hallinnon yhteisessä kehittämisillassa.

Yrittäjyys- ja innovaatiokasvatusta koulutukseen
Tilaisuuden avasi varajohtaja, professori Pentti Hakkarainen. Avauspuheessaan hän esitteli Kajaanin opettajankoulutusyksikön uusia koulutuspoliittisia avauksia. Samalla todeten, että käynnistyvä yliopistokeskus antaa tulevaisuudessa entistä paremman mahdollisuuden toteuttaa yrittäjyys- ja innovaationäkökulmaa kasvatustieteessä ja työelämän harjoittelukytkennöissä. Yksikön tulee etsiä uusia käytänteitä ratkaista koulutukselle tulevat uudet haasteet. Hakkarainen piti tärkeänä, että oppimiseen liittyvä innovaatio- ja yrittäjyysprosessi käynnistetään jo varhaislapsuudessa. Tulokset näkyvät prosessin loppupäässä eli työelämävaiheessa.

Kyösti Karjula antoi myönteistä palautetta siitä, että KOKY on ollut aktiivisesti kehittämässä Into-talon kanssa yrittäjyys- ja projektipedagogiikan opintoja ja uusia luovia oppimisympäristöjä. Laajasti ymmärretty, oppiaineita yhdistävä yrittäjyys- ja teknologiakasvatus auttavat kehittämään kokonaisvaltaista ajattelua, oivaltavaa oppimista, luovaa ongelmien tiedostamista ja ratkaisemista. Etsimällä uusia käytänteitä ja innovaatioita vanhojen opetusmenetelmien tilalle opiskelijoiden ja opettajien osaamispääoma tulee vahvistumaan. Tiivistettynä Karjulan viesti oli se, että oppimiskokeilujen ja yrittäjyyden edistäminen sekä tukeminen sisältää ajatuksen: ”Jos sinulla on hyvä idea kokeile sitä”. Kokeilujen kautta opetellaan vuorovaikutustaitoja ja muutoksen hallintaa yleensä.

Osaamispääoman osalta Karjua totesi, että koulutus on noussut lähes ainoaksi instrumentiksi julkisia palveluja kehitettäessä. On unohdettu luovuus-, sosiaalinen- ja kokemuspääoma mm. koulutuspalveluja suunniteltaessa ja toteutettaessa. Opiskelija Eeva Karjula painottikin koulutuksen toteuttamisessa: ”Elämän iloa oppimisesta”. Hän toivoi, että liiallisesta luennoilla istumisesta siirryttäisiin yhä enemmän omaa ajattelua ja yrittämistä työstävään oppimiseen.

Yliopistokeskuksen kantava voima – yhteiskuntavastuu
Amanuenssi Jouko Käsmä esitteli Kajaanin yliopistokeskuksen ja opettajankoulutusyksikön strategiset linjaukset, joissa on näkyvissä selvästi yhteiskuntavastuun periaate eli maakunnan sivistyksen, elinkeinoelämän ja innovaatiojärjestelmän kehittäminen. Vastuuseen kuuluu sekä kestävän kehityksen vahvistaminen tiede- ja aluepolitiikassa että tietämyshallinnan lisääminen kansalaisten piirissä.

Käsmä totesi, että KOKY otti vakavasti haasteen vastaan, kun siitä tuli oma tulosyksikkö vuonna 2000. Hallinto, talous, yhteiskunnallinen palvelutehtävä, IS-Center ja avoin yliopisto organisoitiin uudelleen yksikön ydintehtävien hoitamista ”silmälläpitäen”. Se kannatti. Talous on kunnossa. Lisäksi opetussuunnitelmat uudistettiin kustannustehokkaasti ja samalla luotiin tutkintojärjestelmän sisään ns. kaksoiskelpoisuus eli varhaiskasvatuksen maisteri voi suorittaa luokanopettajakelpoisuuden tai päinvastoin. Lisäksi aineenopettajakelpoisuuden voi saada ruotsin kielikyvyssä (ruotsin kieli), matematiikassa sekä liikunta- ja terveyskasvatuksessa.

Kuvat ovat Jouko Käsmän näppäämiä

Kajaanin yliopistokeskuksen ja hallintokokeilun tulee tehdä tiivistä yhteistyötä ja etsiä uusia käytänteitä.
Nyt rakennetaan tulevaisuuden maakuntaa! – totesi Anne Huotari. Tulevaisuuslautakunnan perustaminen hallintokokeilun kehittämis- ja prosessin ohjausvälineeksi olisi mm. uusi avaus innovoida asioita. Se ravistelisi vanhoja jäykkiä hallintorakenteita. Tarvitaan konkreettisia aloitteita puolin ja toisin. Seminaariväki esittikin, että opettajankoulutusyksikkö voisi osallistua mm. hallintokokeilun perustettavan uuden koulutusorganisaation toiminnan evalointiin.

Opettajat kokonaispalkkaukseen
Kyösti Karjula esitti, että valtio toimisi aloitteentekijänä opettajien kokonaispalkkaukseen siirtymisessä. Perusteena valtion aktiiviselle puuttumiselle työmarkkinapolitiikkaan Karjula pitää kokonaispalkkauksen merkitystä sekä yhteiskunnan että opettajien kannalta. Opettajien kokonaispalkkaus on avaintekijä koulun, kodin ja työelämän yhteistyön kehittämisessä. Eduskunnan ja hallituksen selontekoon on kirjattu myönteinen suhtautuminen kokonaistyöaikajärjestelmään. Uudistus mahdollistaisi neuvottelut perustelluista palkankorotuksista. Nykyinen tilanne ja järjestelmä ei siihen anna kovinkaan suuria mahdollisuuksia. Karjula totesikin, että OAJ:stä on hyvin paljon kiinni se, miten työelämäuudistukset ja palkankorotukset etenevät. Opiskelija Jussi Tolonen totesikin, että kokonaispalkkaukseen siirtyminen parantaisi opettajan sekä ammatin imagoa että palkan korotuksen perusteita. Uudistus on kannatettava. (JK)

Meni ihan pipariksi

Kunnianosoitus kampukselle rakennusperinnön juhlavuotena jouluisen arkkitehtuurinäyttelyn muodossa.

”Talojen kieli koskettaa jokaista; me tunnemme arkkitehtuurin muodot ruumiissamme, miten tila ottaa syliinsä, pilari seisoo pystyssä, seinä vastustaa painetta. Talot ovat jokaisen kokemusta. Muistot piileksivät nurkissa ja käytävillä. Kellarit ja ullakot ovat sielumme ulottuvuuksia. Olisiko ihminen ylipäänsä ajateltavissa ilman talojaan? Me samastumme taloihin, ne ovat pysyvyydessään jalansijamme maailmaan, ne ovat korvaamaton olemassaolomme osa”
(Kaj Nyman, Talojen kieli 1998)

Vuosi 2003 on nimetty kansalliseksi rakennusperinnön teemavuodeksi. Euroopan Neuvoston aloitteesta Euroopassa on vietetty vuodesta 1991 lähtien rakennusperintöpäivää. Tänä vuonna tätä päivää vietettiin Suomessa syyskuussa.

Suomen ympäristöministeriö kutsui yrityksiä, yhdistyksiä, yhteisöjä, museoita ja kouluja eri puolilla Suomea järjestämään erilaisia tapahtumia, jotka liittyvät rakennettuun ympäristöön, paikalliseen rakennuskulttuuriin tai kulttuuriperintöön.

Luokanopettajakoulutuksen 2. vuosikurssin kuvataiteen opiskelijat vastasivat em. kutsuun. Juhlavuoden merkeissä he kunnioittivat Kajaanin yliopistokampuksen perinteikästä kampusaluetta, sen historiallisesti moni-ilmeisiä rakennuksia sekä kodikasta puistoympäristöä. He tutustuivat rakennuksiin, niiden arkkitehtuuriseen historiaan ja ilmeeseen mm. etsien vastausta siihen kuinka rakennuksen arkkitehtuuri kertoo omasta syntyajastaan. Tavoitteena oli myös rohkaistua kokemaan arkkitehtuuri ja ympäristökasvatus tärkeänä osana lasten taidekasvatusta.

Yhteenvetona opiskelijat toteuttivat marraskuussa tuoksuvan ja iloisen joulunäyttelyn päärakennuksen juhlasalin aulaan. Se on piparkakkutaikinasta rakennettu kampus kaikkine rakennuksineen. Näyttelyssä on myös esillä valokuvia vanhoista Jac. Ahrenbergin rakennuspiirustuksista 1900-l. alusta, Onni J Ermalan päärakennuksen piirustukset vuodelta 1930 sekä nykypäivän kuvia rakennuksista ja niiden yksityiskohdista. Näyttelyä tukivat Citymarket ja Prisma lahjoittamalla kaikki rakennustarvikkeet eli piparkakkutaikina-ainekset. (E-MP)

Virt@-projekti

Virt@-kuvataideopettajien pätevöitymiskoulutus virtuaaliyliopistossa ja Kajaanissa

Taideteollisen korkeakoulun taidekasvatuksen osasto käynnistää kesällä 2004 uuden koulutuksen välittömästi Virt@ I jälkeen. Koulutus toteutetaan vuosina 2004–2007. Koulutusohjelmassa on mukana viisi korkeakoulua: Jyväskylä, Hämeenlinna, Joensuu, Vaasa ja Kajaani. Kajaanin opettajankoulutusyksikkö ja Kaukametsän opisto järjestävät yhteistyössä tarvittavat lähiopetusjaksot. Koulutus on suunnattu erityisesti haja-asutusalueilla toimiville ja muodollista pätevyyttä vailla oleville kuvataiteen opettajille, valmistuneet sijoittuvat pääasiassa niihin kouluihin, joissa ovat toimineet epäpätevinä opettajina.

Etä- ja monimuoto-opiskeluun perustuva Virt@-koulutus on pääosin mahdollista toteuttaa opetustyön ohella. Koulutus johtaa taiteen maisterin tutkintoon. Tavoitteena on nostaa maamme kuvataideopetuksen tasoa sekä vähentää lasten ja nuorten koulutuksellista eriarvoisuutta.

Virt@ II suunnittelukokous pidettiin Kajaanin opettajankoulutusyksikössä 6.–7.11.2003. Taideteollisesta korkeakoulusta olivat neuvotteluissa mukana koulutuksen johtaja Martti Raevaara ja koulutuksen projektisihteeri Eeva-Liisa Ekenberg. Lisätietoja Virt@-koulutuksesta: http://virta.uiah.fi (RP)

Miten runoruhtinas puhuttelee lukijaansa tänään?

Eino Leinon 125-vuotisjuhlaseminaari Kajaanin Kaukametsän salissa keskiviikkona 12.11.2003 keskittyi Leinon lapsuuteen ja kirjalliseen tuotantoon. Helsingin kaupungin kirjallisuuspalkinnon saanut kirjailija Hannu Mäkelän esitelmän aiheena oli Eino Leino – elämä ja runous. Dosentti Reijo Heikkinen esitelmässään kertoi Leinon lapsuudesta. Ohjelmassa oli myös lausunta- ja musiikkiesityksiä Leinon tuotantoon liittyen. Kaukametsän aulassa oli Kainuun Eino Leino -seuran kokoama näyttely Leinon elämästä ja tuotannosta. Seminaarin järjestivät opetusministeriö, Oulun yliopiston Lönnrot-instituutti, Kaukametsän opisto ja Kainuun Eino Leino -seura. (AHo)

Kirjailija Hannu Mäkelä.

Eino Leinon lapsuus

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 125 vuotta runoilija Eino Leinon syntymästä. Eipä arvannut Hövelön vesa aikoinaan, millainen runouden ikoni hänestä kehittyisi aikojen saatossa. Eino Leino on ollut tänä vuonna monin tavoin esillä tiedotusvälineissä ja kirjallisuudessa. Edellisen kerran häntä juhlittiin yhtä näyttävästi vuonna 1978, jolloin tuli kuluneeksi 100 vuotta hänen syntymästään. Sitkeästi kirjaton, karjaton mies on säilyttänyt asemansa suomalaisen runouden merkkimiehenä. Eino Leinon kohdalla pätee erittäin hyvin italialainen sananlasku, jonka mukaan runoilijoille ja sioille ei anneta arvoa ennen kuin ne ovat kuolleet.

Eino Leino syntyi 6. heinäkuuta 1878 Paltaniemen Hövelössä Lönnbohmien perheen kuopuksena. Runoilija Eino Leino on kehityspsykologisesti mielenkiintoinen yksilö, sillä hän on seikkaperäisesti kuvannut kirjeissään, runoissaan ja muistelmissaan omaa koluamiskauttaan, jonka aikana hän oppi perusteellisesti tuntemaan kotikontunsa. Lapsena yksilö oppii tuntemaan ympäristönsä kokonaisvaltaisesti ja kiintyy siihen. Tutkijat ovat kutsuneet tuota prosessia monilla eri nimillä, kuten kotiseutuidentiteetin muodostumiseksi, spatiaaliseksi sidokseksi, paikallissidokseksi ja topofiliaksi. Kirjailijat ovat kutsuneet sitä runollisemmin kiintymykseksi kotiseutuun ja kotiseuturakkaudeksi. Prosessissa tunteella on hyvin vahva osuus, mutta myös tiedolla on tärkeä roolinsa. Eino Leino onkin malliesimerkki lapsesta, joka jo pienestä pitäen prosessoi omaa ympäristöään sekä tietoisesti että emotionaalisesti.

Jo lapsena Eino kiinnostui erilaisista kotiseutuunsa liittyvistä kertomuksista ja paikallistarinoista. Hänen henkiselle kehitykselleen Paltaniemen pitkällä ja värikkäällä historialla oli oma tärkeä merkityksensä. Siihen vaikutti myös Paltaniemellä vallinnut erikoinen, hieman mystinen kuolemankulttuuri, joka näyttäytyi kalmantuntuisesti Kirkkoniemen vyöryvien törmien alla, jossa ihmisluita ja pääkalloja lojui rantalietteellä sikin sokin.

Lönnbohmin veljekset tekivät kesällä 1884 Hövelön lähellä sijaitsevassa Pikkusaaressa arkeologisia kaivauksia. Saaren povesta löytyi kaikkiaan neljän vainajan luurangot. Joukon jatkona hääri pikku Eino, jolle löydöt osoittivat, etteivät vanhat tarinat olleet pelkkiä taruja vaan että kotiseutu ja sen lähitienoot olivat olleet erilaisten sotatapahtumien näyttämönä. Pikkusaaren löydöt avasivat Leinolle kotiseudun menneisyyden aarrearkun.

Pojan mielikuvitusta kiehtoivat myös tuhotulvassa hävinneeseen Huuhmosen luotoon liittyvät tarinat. Niistä hän suodatti myöhemmin mm. mahtavan runoelman mereen uponneesta mantereesta. Ensimmäisen kerran vedenalainen maailma esiintyy hänen Laulujen linna -runossaan kokoelmassa Tarina suuresta tammesta ym. runoja, joka ilmestyi 1896. Myöhemmin Leino hyödynsi syvyyksiin vajonneen saaren aihepiiriä lukuisissa runoissaan, mm. runoissa Höyhensaaret (1898), Hymyilevä Apollo (1898), Atlantis (1904–1919) ja Mennyt manner (1916).

Koutaniemeltä hän hyödynsi noita Penna Toloseen liittyvää tarinaperinnettä Helkavirsien Kouta-runoelmassa. Luodessaan kesällä 1903 Otto Mannisen kotitalon vintillä Helkavirsiään runoilija muokkasi monien vaiheiden kautta Koudasta myyttisen tietäjähahmon. Leino solmi taitavasti yhteen kolme mielikuvaa: lappalaisen, noidan ja Koudan. Penna lienee ollut Leinon esikuvana myös hänen vuonna 1902 ilmestyneessä kertomuksessaan Noita. Leino mainitsee Pennan myös Kivesjärveläiset-runoelmassaan vuodelta 1901.

Monissa lapsipsykologisissa tutkimuksissa on havaittu, että syntymäjärjestyksen mukainen paikka vaikuttaa merkittävästi yksilön käyttäytymiseen ja hänen myöhempään kehitykseensä. Paikka sisarussarjassa ei tutkimusten mukaan vaikuta yksilön älykkyyteen, taipumuksiin, vaistoihin eikä temperamenttiin. Ne selittyvät muilla tekijöillä, mutta syntymäjärjestyksellä on huomattava merkitys yksilön käyttäytymismalleihin ja hänen tapaansa reagoida toisiin ihmisiin.

Eino Leinon asemaa Lönnbohmin suuressa lapsikatraassa ei ole tähänastisissa tutkimuksissa juuri analysoitu syntymäjärjestysmallin avulla. Eino Leino on hyvä esimerkki tyypillisestä kuopuksesta, sillä hän oli todellinen oman tiensä kulkija ja aikuisvuosinaan maan tunnetuin boheemi, joka ärsytti monia poikkeavalla käytöksellään. Luonteeltaan Eino Leino muistutti monessa suhteessa veljeään Oskaria, joka oli hyvin herkkämielinen. Einon läheisin veli oli kuitenkin Viktor, joka oli syrjään vetäytyvä ja sentimentaalinen.

Lönnbohmien lahjakkaan sisarusparven elämää varjosti synkkä pilvi, josta on häveliäästi yleensä vaiettu. Lähes jokaisella perheen lapsella ilmeni joko nuorena tai ikäihmisenä mielenterveysongelmia. Ne varjostivat myös Eino Leinon elämää lapsuudesta aikuisuuteen asti. Perheen kymmenestä lapsesta kaksi, nimittäin Olga ja Viktor sairastuivat mielisairauteen suhteellisen nuorina. Lisäksi perheen neljällä tai viidellä muulla lapsella oli lievempiä mielenterveysongelmia. Leino pelkäsi myös oman mielenterveytensä puolesta. Hänen käyttäytymisensä 1900-luvun alkupuolella valtakunnan tunnetuimpana boheemina viittaa myös siihen, että hän kärsi ajoittain mielialan aaltoiluhäiriö -oireyhtymästä. Ahdistuksessaan hän turvautui, kuten tunnettua, runsaaseen alkoholin käyttöön, mistä muodostui vakava ongelma hänen myöhempinä vuosinaan. Eino Leinon lapsena kokema turvattomuus selittää ainakin joiltain osin hänen myöhempiä vaiheitaan ja rakkauden nälkäänsä. (RH)

Reijo Heikkisen luennon kalvot löydät verkosta osoitteesta: http://kajaaninkampus.oulu.fi/koky/kokl/lonnrot/rheikkin/leino125.htm

Varhaiskasvatuksen kolmiyhteys – tutkimus, koulutus, käytäntö

Kajaanin opettajankoulutusyksikössä lehtorina (1979–92), ts. apulaisprofessorina (1992–95) ja varhaiskasvatuksen yliassistenttina (1996–2002) toiminut dosentti Aili Helenius astui Rauman opettajankoulutuslaitoksen kasvatustieteen professorin virkaansa, opetusalana varhaiskasvatus, pitämällä julkisen esitelmän Turun akatemiatalon juhlasalissa 29. lokakuuta aiheenaan Varhaiskasvatuksen kolmiyhteys - tutkimus, koulutus, käytäntö. Päivää aikaisemmin vietettiin Raumalla varhaiskasvatuksen juhlaa.

Heleniuksen mukaan käytännön toimintana varhaiskasvatus on 0–8-vuotiaiden lasten kehityksen tukemista ja muodostaa yhdessä esiopetuksen ja alkuopetuksen kanssa kasvatusjärjestelmämme ensimmäisen portaan. Koti on tärkein varhaiskasvattaja, mutta tämän ajan yhteiskunnassa se tarvitsee tuekseen päivähoitojärjestelmän ja koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan pedagogiset instituutiot. Varhaiskasvatus on kasvatustieteen nuorin tulokas, yksi sen sovellusaloista, kuten on koulukasvatus tai aikuiskasvatus.

Turun Akatemiatalon juhlasali.

Varhaiskasvatuksesta tieteenalana saa parhaiten selkoa, jos käy läpi parin viime vuosikymmenen aikana valmistuneet alan väitöskirjat, joita on kolmisenkymmentä. Kiitos paitsi yliopistojen, joiden uudenmuotoisiin koulutuksiin varhaiskasvatus juurtui 30 vuotta sitten, on Heleniuksen mukaan myös Suomen akatemian, joka tuki 1990-luvun puolivälissä varhaiskasvatuksen tutkijakoulun (VARTUTKO) järjestämistä. Väitöskirjoista näkyy alan monitieteisyys: On tutkittu perhettä, ammatillista kehittymistä, varhaiskasvatuksen prosessia ja toimintamuotoja kuten työtä ja leikkiä, varhaislapsuuden tietokoneohjattua oppimista, unta, sen rytmejä, lasten terveyttä ja liikuntaa ja kulttuurimme varhaiskasvatuksen sisältöjä – kuvataidetta, musiikkia ja kirjallisuutta. Kehityspsykologisesti suuntautunutta tutkimusta on myös tehty. Joissakin varhaiskasvatuksen tutkimuksissa näkyy historiallinen tai kansainvälisesti vertaileva ote.

Bolognan mukainen koulutus
Varhaiskasvatuksen koulutus muuttuu. Kaikkiin niihin yksiköihin, joissa valmistetaan lastentarhanopettajia, on jo perustettu maisteritutkinnot – Kajaanissa jo 1991. Varhaiskasvatuksen koulutus onkin lähes ainoa koulutusala, jossa jo valmiiksi on vastattu meneillään olevan suuren opetussuunnitelmauudistuksen, Bologna-prosessin, haasteeseen luoda kaksiosainen yliopistotutkinto: 3+2 siis kolmivuotinen ammattiin johtava alempi tutkinto ja siihen jatkona ylempi korkeakoulututkinto, joka antaa jatko-opintokelpoisuuden tohtorintutkintoon, painotti Helenius. Nyt on haasteena luoda joustavat suhteet muihin kasvatustieteisiin niin että synergiaetu voidaan täysimääräisenä hyödyntää mutta silti säilyttää varhaiskasvatuksen identiteetti. Ydinanalyyseja toteutetaan parhaillaan koulutusten yhteistyönä.

Rauman opettajankoulutuslaitoksen juhlasali.

Varhaiskasvatuksen käytännön kentän ongelmana on Heleniuksen mukaan se, että varhaiskasvatuksen hyvin koulutetut opiskelijat vakinaisten virkojen ja yhteiskunnallisen arvostuksen seurauksena virtaavat alle kouluikäisiltä vanhempien lasten opettajiksi. Mikä neuvoksi?

Oppivelvollisuutta on haluttu laskea vuodella. Olisiko sen sijaan saatava aikaan 3–8-vuotiaiden lasten alkuopetus – koulun ensimmäinen porras, jossa lapsi voisi edetä joustavasti omiin edellytyksiinsä perustuen ja opiskella vapaamuotoisessa tilanteessa lukemaan kirjoittamaan ja laskemaan ollakseen sitten valmis siirtymään kolmannelle luokalle, jossa koulumainen opetus varsinaisesti alkaa. Tämä olisi keino pelastaa varhaiskasvatuksen asiantuntemus lapsille tilanteessa, jossa 73 % lastentarhanopettajista ilmaisee, että he aikovat jatkaa opintojaan, Helenius ehdotti.

Henkilöstöryhmien painotusten muutokset heijastuvat toiminnan sisällöissä. Kysymys ei ole eri henkilöstöryhmien välisestä arvoasetelmasta. Pedagogispainotteisen moniammatillisen työyhteisön muuttumista sosiaalipainotteiseksi tapahtuu kuitenkin samaan aikaan kun meillä yksityisten, sisällöllisesti erikoistuneiden, päiväkotiryhmien lukumäärä on vahvassa kasvussa. Kansakoulumme perustajat rakensivat alun koko kansan yhtenäiselle alkeisopetukselle, opettajankoulutukselle, johon nyt ulkomaalaiset tutustuvat kuultuaan, että suomalaislapset ovat maailman parhaita lukijoita. Varhaisina vuosina rakennetaan perusta kykyjen ja taitojen kehitykselle: 3–8-vuotiaiden esiopetus mahdollistaisi aikaisemman koulun aloituksen pätevien alkuopettajien ohjauksessa, mutta samalla lapsen yksilöllisen etenemistahdin avoimessa järjestelmässä. (JV)

Ilmaisullisuutta ja vaikuttavuutta käsityöllisen toiminnan oppimiseen!

Kekri- ja taideviikon alkaessa Kajaanin kaupunginkirjaston lainausosastolla seisoo Herukki-lehmä. Sen mustavalkoinen väritys pysäyttää. Herukki edustaa luonteeltaan elävää, vaihtelevaa lehmälle sopivaa lempeätä ja vakaata olemusta. Mustavalkoisuudestaan huolimatta miten tahansa tehtynä matosta kuin lehmä ei kuitenkaan Krohnin runon säkeiden tavoin viestittyisi sen lämpö, maito ja arvokkuus aito. Tekstiilityön sivuaineopinnoissa muotonsa saanut Herukki pääsee airueeksi ja matto kuin satu -näyttelyn sanansaattajaksi. Onko sen tehtävänä viestittää matosta, lehmästä vai molemmista? Käsityöllisen toiminnan oppimisen ja sitä kautta ajattelun avartamisen sen rikastamisen, maton käytön, leivän ja särpimenkin saamisen toivossa sille sanotaan Kantelettaren sanoilla: Heru lehmä, heitä maito, anna voita vierahalle, isännälle iltaseksi, emännälle aamuseksi, piialle puolipäiväiseksi,- miniälle ei milloinkana. Eläinmotiiveina hahmonsa saaneet näyttelyssä olleet matot ja niihin liitetyt runot, tarinat, lorut, riimit, sadut tai laulut suullistuivat kirjallistamisen lisäksi näyttelyn avaustapahtumassa. Opettajaopiskelijoiden runo- ja laulukuorot esiintyivät 27. lokakuuta, kun Kajaanin Normaalikoulun iltapäiväkerholaiset olivat näyttelytapahtuman kutsuvieraita.

Eevat kyselevät, heruuko lehmä?

Kun opettaja kokosi lapset satumaton äärelle!
Matto kuin satu -teeman ajatuksena on, että tuleva opettaja tai varhaiskasvattaja voisi viedä maton kuin lehmä, kissa, possu, krokotiili jne. tulevaan työpaikkansa. Tulevaisuus näyttää mitä tapahtuu, kun opettaja tai varhaiskasvattaja kokoaa lapset satumaton äärelle oppimaan matosta kuin satu? Kosketus- ja muihin aisteihin sekä tietämykseen vedoten siinä saattoi käydä kuten eräs näyttelyyn tutustuva opettajaopiskelija totesi: ”Matto sen syliin on kiivetty ja sen avulla on lennetty maailman ääriin, suuriin seikkailuihin, auringon laskuun ja auringon nousuun. Lentävällä matolla, maailman katolle, korkeammalle ja kauemmaksi sinne minne vain ajatus yltää. Linnun siivet ovat linnun lämpimässä sylissä istuvien pikkuoppilaiden kädet. Ylös -alas -ylös -alas -ylös -alas. Linnun siivissä on voimaa. Lintu lentää, korkeammalle ja korkeammalle kohti sinistä taivasta”.

Niin se lintu lensi!

Entä oletko nähnyt mattoa kuin mehiläinen tai mattoa kuin sammakko?

Voiko matto olla kuin mehiläinen?

Mehiläisen mökistä / kuuluu kova pörinä. /Työ ja touhu siellä on, melu vallan tavaton. / Kuningatar komentaa / siivekästä armeijaa. / Herkullinen hunaja / talveksi on tallella, / mutta vielä kannetkin / tehdään vahakennoihin, / että säilyy varasto. / Silloin onkin talvi jo./

Mitä tapahtui Sammakkolammella?

Kellomäen sanoittamia runonsäkeitä lainaten: Sammakkolammella huutaa ja roikaa /sata ja viisi sammakonpoikaa / yötä ja päivää, päivää ja / yötä, eikä ne ikinä tee mitään työtä. /Sammakkomuori ei saa rauhaa / vaikka kuinka parkuu ja pauhaa,/ kun sata ja viisi villiä poikaa kurkku suorana huutaa ja roikaa /niin että rannat moikaa!/

Mitä matto kuin satu opetti?
Kirjojen ja ihmisten sekaan viedystä matto kuin satu –näyttelyn matoista voimme päätellä monia asioita. Ne opettivat muun muassa, miten materiaali-ilmaisun voimaa kytkeytyi kankaankudonnan, kirjonnan, käsin- ja koneompelun yhdistämiseen tekstiilityön sivuaineopintojen intensiivijaksoilla. Useimmista matoista oli tulkittavissa, ettei niitä osioita kuten ei kankaanrakentamisprosessin toteutumistakaan ollut tarpeen kutistaa pelkäksi tekniseksi suoritukseksi eikä koneopiksi. Tulevat opettajat pohtivat luokka-astetöiden moninaisuuden avaamista. Sitä tekivät myös tulevat varhaiskasvattajat. Käsityökasvatuksen rikastamisen pohjustaminen eli tekstiilityön sivuaineopintojen luennoilla ja harjoituksissa. Siihen oli tarvetta palata viime keväänä myös ”junaseminaarissa” opintovierailulle Suomen käsityön museoon Jyväskylään mennessä.

Matto kuin satu -aiheisissa räsykudoksen onnistuneimmissa lopputuloksissa loimilangat peittyivät työn rakenteeseen. Ne siirtyivät pois, pois silmien edestä näkymästä, kun kuteiden leveys ja materiaali saivat tarkan määrityksen. Vielä kangaspuiden äärellä kankaankudontaa opiskeltaessa moni opettajaopiskelija saattoi kysyä, että onko matonkuteen värillä väliä? Pohtimisen aihe elokuisessa opiskelujaksossa oli, miten saada kuteiden sävyt ja vivahteet erittäin tarkkaan valituiksi, niin että ne olisivat keskenään harmoniassa. Räsykudoksen raaka-ainetta eli materiaalia vaihtamatta matoissa riitti ulokkeita. Eri materiaalisen loimilankojen päiden eli hapsujen sijasta niissä oli mehiläisen siipeä, linnun koipea, sammakon jalkaa, hylkeen pyrstöä, kalan evää ja krokotiilin hammasta. Sama tehtävä täyttyi tuhatjalkaistakaan unohtamatta. Joukossa oli myös kissan viiksiä, häntää, norsun kärsää, sian saparoa jne. Näissä merkityksissä matonkuteesta syntyi vaikka kuusitoistasäikeisenä palmikkona tehtyä lehmän häntää. Kaikki hapsujen korvikkeet olivat kangasta yhtä kaikki.

Matto kuin satu tapahtumassa olivat mukana myös matto kuin kissa, meri, kala ja norsu. Kiikosen runon tavoin voimme kysyä kissalta minne se on menossa?

Merellekö? Mitä sinne?

Kissimirri, kissimirri, koreana käyt. / Sukkasi on siisti, vaikka rypisit sä maas’, / tukka on kammattuna, pesty on kauluksesi, / takki on harjattuna, hohtavi paidan esi. / Kissimirri, kissimirri, koreana käyt, / alatipa arkenakin hienona näyt./

Matto kuin meri kuva.

Matossaan ja runossaan Soile suuntautuu tulevaisuuteen: Meren sylissä, aaltojen alla, / kaukana suurella ulapalla, /on toisenlainen maailma, /niin suunnaton ja valtava. /Sininen on väri sen, /valkoiset harjat aaltojen. / Jos sinne sukeltaa mä voisin, /simpukan sieltä mukanani toisin. /Muistaisin varoa mustekalaa; /kolostaan se hyökkää salaa. /Nähdä voisin myös meritähden, /ennen kuin sieltä pois mä lähden./

Entäs kun matkallaan merelle kissa, tapasi maton kuin norsu!

Heidi kysyy runossaan ja matossaan: Voiko se olla totta, että norsu on sininen? / Kyllä se voi, jos norsu on Simo-niminen. /Kärsällä Simo kutittelee ja lasten kanssa huvittelee./ Simolla on erikoisen kummalliset jutut, /niitä kuuntelee oudot ja tutut. / Simon jutut ovat satuja, /niitä voi muistella, kun kulkee katuja. /

Voiko se olla totta, että norsu osaa taivaalla lentää?/ Kyllä se voi, mihin vain tahdot, sinne se entää. / Lapsia Simo selässään kantaa /vauhtia suurilla korvillaan antaa. /Isäkin hyppää Simon kyytiin, /eikä ihme, että auto myytiin. /Aikuiset ja lapset Simosta tykkää, /kun se turhat huolet lykkää. /

Syökö kissa kalan?

Kampela kampailee / raitoja hiekkaan, / kuin lautasen varjo /
se vedessä käy. /

Niin lähtivät matto kuin kissa, norsu, meri ja kala kohti sinisiä salonkeja ja olivat matkalla paraatiin. Sinne eri sinisen vivahteisina mennessään ne jatkoivat Herukki-lehmältä saatua viestiä. Omalta osaltaan ne tahtoivat osoittaa, että räsymatto voi olla myös aito ja hienostunut matto. Sitä ne tekivät elämänsä loppuun saakka. Sen pituinen se! (E-ML)

Kainuun Eino Leino -seuralle uusi puheenjohtaja

Esko Piippo valittiin Kainuun Eino Leino -seuran uudeksi puheenjohtajaksi. Kaustisille työhön siirtynyt Elina Vuorimies jatkaa hallituksen jäsenenä. Hallitukseen valittiin kolme uutta jäsentä: Pirjo Koistinen, Terttu Kvist-Poranen ja Paavo Pentikäinen. Vanhoina jatkavat: Aarno von Bell, Paavo Blomqvist, Toini Blomqvist, Anja Hongisto, Leea Jankko, Teija Juntunen, Aune Leppänen, Kaija Marin, Petra Nurmela, Juha Vartiainen ja Tuulikki Yli-Lonttinen. 30-vuotisjuhliaan tulevana vuotena viettävän yhdistyksen tarkoituksena on kirjailija Eino Leinon elämäntyön tunnetuksi tekeminen. Kohokohtana on osana Kajaanin runoviikkoa vuosittain 6. heinäkuuta pidettävä perinteinen Eino Leino -iltamat. (JV)

Lisätietoja yhdistyksestä löytyy: www.kainuuneinoleinoseura.fi

Anja läks etelään!

Lokakuisena torstaina vietettiin Kajaanin opettajankoulutusyksikössä varhaiskasvatuksen integroitujen taideaineiden lehtorin ja opettajan Anja von Zansenin läksiäisiä varhaiskasvatuksen yhteisössä. Akateeminen hapatus kylvetettiin pois Katinkullan kylpylän vesissä ja saunoissa. Läksiäisten vietto jatkui ravintola Siriuksessa lähimpien työtoverien seurassa. Muisteltiin menneitä vuosia ja hauskoja sattumuksia. Keskustelujen lomassa huomattiin ensi vuoden olevan kajaanilaisen varhaiskasvatuskoulutuksen 30-juhlavuosi.

Yliassistentti Kaisa Jakkula, lehtori Aulikki Keskitalo, Anja
von Zansen ja opettaja Heljä Tervo.

Varhaiskasvatuksen tiimin jäsenet olivat keränneet korin ”tuleville vuosille” täyteen monenmoisia purnukoita ja henkisempiäkin ravinnonlähteitä. Läksiäisjuhlan tunnelma oli lämmin ja iloinen mutta myös haikea. Puheita pitämättömässä juhlassa Anja yllätti kollegansa koskettavalla yllätyspuheellaan, jossa työyhteisön hyvä henki ja kollegoiden tuki saivat tunnustuksen työssä jaksamiselle. Osoitteita ja muitakin yhteystietoja vaihdettiin yhteydenpitämisen helpottamiseksi – siltä varalta vaikka löytäisi itsensä toiselta puolelta maapalloa. (AK)

Lehtori lähdössä vapaalle.