Kajaanin kampuksen tiedotuslehti

Vietimme yhdessä Vaasan yliopiston kielikylvyn monikielisyyden yksikön professorin Christer Laurénin kanssa mielenkiintoisen viikon keväällä 2002 (22.4. - 28.4.) Barcelonassa, tutustuen paikalliseen yliopistoelämään sekä katalaanin kielen kielikylpytoimintaan. Viikon aikana ehdin myös tutustua - tosin pintapuolisesti - Barcelonan monimuotoiseen kulttuuriin ja historiaan.

Tutustumiskäynnit läheisessä, Barcelonasta noin puolen tunnin junamatkan päässä sijaitsevassa, Terrasan kaupungin katalaanin kielen kielikylpykoulussa (Joan Marqués Casals´n koulussa) herättivät ajatuksia kasvatuksesta ja opetuksesta. Erot "Meidän ja Teidän" välillä tuntuvat käsin kosketeltavilta vierauden muodostamassa kontrastissa.

Katalonian maakunnassa on kyseenalaista puhua sanan varsinaisessa merkityksessä kielikylpyopetuksesta, sillä Francon hallituskauden loputtua kielletystä katalaanin kielestä on muodostunut koulujen virallinen opetuskieli. Kaikki ala-asteen koulut antavat opetuksensa tällä "vähemmistökielellä". Terrassan kaupungissa sijaitseva koulu on kuitenkin toiminnallisesti erittäin mielenkiintoinen, ja siten se on ollut myös mallina Vaasan keskuskoulussa toteutettavalle ruotsin kielen kielikylpyopetukselle. Toiminnallisuus ja lapsikeskeisyys ovat erittäin luonnollisia elementtejä koulun työtavoissa, joista ei kuitenkaan ollut muodostunut koulun arjen toiminnallisia itsetarkoituksia. Laurén onkin kehitellyt mielenkiintoisen kulttuuriantropologisen selityksen katalonialaiselle lapsikeskeisyydelle; levoton historia vallankumouksellisin anarkistiliikkein on luonut perustan tietyntyyppiselle yksilönvapautta arvostavalle ajattelulle. Samanaikaisesti Espanjassa on arvostettu ja säilytetty alueen kulttuurista ja historiallista ympäristöä. Tämä on perustana yksilöllisen identiteetin muodostumiselle ja sitä kautta yhteisön arvomaailman rakentumiselle. Lapset saavat olla lapsia. Heidän suhteensa aikuiseen ja aikuisten maailmaan on selkeä. Lapset ja nuoret ovat terveellä tavalla riippuvaisia aikuisista.

Kataloniassa lapsilla on mahdollisuus aloittaa koulutyö jo 3-vuotiaina. Varsinainen oppivelvollisuus alkaa viiden vuoden iässä. Casalsin koulun oppilaista noin 90 prosenttia puhui kotonaan espanjaa. Myös välituntileikeissään lapset käyttivät äidinkieltään.

Alueen kielellisessä ilmapiirissä on kuitenkin tapahtunut muutos muutaman viime vuoden aikana. Englannin kieli on kasvattanut suosiotaan, mikä näkyy koulujen kielivalinnoissa ja englannin kielen lukijamäärissä. Syynä suosion kasvulle Casals´n koulun johtaja näki englannin kielen lisääntyneen merkityksen alueen taloudessa ja sen mukana tuomissa mahdollisuuksissa. Matkailijan kielitaidon rajoittuessa englantiin, saksaan tai ruotsiin muutos on tietenkin tervetullut kielellisesti muuten umpinaisessa Espanjassa. Mutta samalla voidaan kuitenkin kysyä, mikä vaikutus tällä on alueen kielelliselle ja kulttuuriselle hengelle. Laurén puhuu tässä yhteydessä englannin kielen uusimperialismista. Periaate on sama kuin imperialismin aikakaudella, toteuttaminen tapahtuu vain bisneksen ja sähköisen viestinnän ehdoilla.

Luokissa silmiinpistävin piirre oli lasten spontaani ja voimakas värien käyttö erilaisissa piirustustöissä. En tiedä, onko tämä seurausta maantieteellisestä sijainnista vai ihmisten avoimesta ja ajoittain räiskyvästäkin luonteenlaadusta - kulttuurihistoriallisesta kehityksestä kenties... Itse olen kuitenkin ajatellut, että kun esiopetusikäinen lapsi täyttää paperin iloisilla väreillä, onnellisilla ihmisillä ja kauniilla maisemilla, kertoo se jotain yhteisön identiteetistä sekä arvomaalimasta. Aineellinen ja henkinen ympäristö ohjaavat lapsen mielenmaailman kehittymistä.

Edellisen lauseen paikkansapitävyys olisi mielenkiintoista käydä todentamassa muutaman vuoden kuluttua uudelleen. Tämä siksi, että vaikka luokat olivat aktiivisia ja tuotteliaita, näkyi tässä kuitenkin yhteiskunnan kohentunut talous. Seinillä oli paljon valmista tai opettajan itsensä valmistamaa materiaalia. Ihmettelin, missä ovat lasten tuotokset, vuoden työskentelyn kirjo. Matkakumppanini vahvisti hämmästelyni: vielä noin seitsemän vuotta sitten, heikon taloudellisen tilanteen vallitessa, opettajat ja lapset olivat valmistaneet yhdessä toimintaan tarvittavia materiaaleja. He olivat joutuneet näkemään vaivaa oppimisen eteen. Nyt tuo kasvun kannalta merkittävä elementti näytettiin vieneen pois. Mietin, voidaanko materiaalilla korvata henkisyyttä, jota oppiminen ja opetus parhaimmillaan ovat.

Koulun opettajien kanssa keskustellessa törmäsimme tuttuun ilmiöön kielikylpyopetuksessa - nuorten kielellisen identiteetin kriisiin. Tämä oli sikäli mielenkiintoinen, että ruotsin kielen kielikylpyopetuksessa identiteettikriisi, joka ilmenee lapsen haluttomuutena puhua opettajalle kielikylpykieltä, alkaa noin 12 vuoden iässä, kun taas Kataloniassa vastaava alkaa noin 14-vuotiailla. Väkisinkin mieleeni tulvahtivat maamme tiedotusvälineissä käydyt keskustelut lyhenevästä lapsuudesta, vastuuttomuudesta jne. Päätänkin kirjoituksen Barcelonan lentokentällä vieressäni käytyyn keskusteluun: Kaksi suomalaista äitiä olivat olleet kahdestaan viikon lomailemassa. Toinen pohti innostuneena loma aikana tapahtuneen shoppailun lopputulosta ja rahanmenoa, peläten etteivät rahat riitä enää loppukuuksi (hänen mukaansa sitä oli kulunut vaatteisiin noin 800 euroa). Toinen naisista lohdutti kuitenkin, kännykän jotain peliä pelaten, mitä kaikkea uutta vaatetta toinen oli rahalla saanut. Rankasti shoppaillut nainen poistui hetkeksi vielä lentokentän myymälöihin. Palatessaan hän kauhisteli näkemäänsä episodia siitä, kuinka paikallinen äiti oli kohdellut lastaan - lapsen ottaessa maasta löydetyn likaisen haarukan, oli espanjalainen äiti tempaissut haarukan lapsen kädestä ja läimäyttänyt lasta takapuolelle. Tämä episodi järkytti näkijäänsä suuresti. Samalla keskustelijat totesivat kauhistellen, etteivät he ole koskaan tehneet lapsilleen vastaavaa. Hetken päästä keskustelu siirtyi tulevan viikon kiireiseen työohjelmaan. Purin itseäni kieleen, etten olisi kysynyt, miksi espanjalainen äiti suuttui lapselleen, mitä hän halusi ehkä todellisuudessa tehdä, oliko kyse kenties kasvatuksesta… Kulttuuria, kulttuuria. (MS)

Lapin yliopiston taiteen tohtori Sisko Ylimartimo väitteli perjantaina 22. marraskuuta Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa varsin harvinaislaatuisessa väitöstilaisuudessa, jossa aineena oli H. C. Andersenin satu Lumikuningattaresta. Ylimartimo on aiemmin väitellyt tanskalaisesta kuvitustaiteilijasta Kay Nielsenistä (1886 - 1957), joka on kuvittanut Andersenin ohella myös Grimmiä sekä Tuhannen ja yhden yön satuja.

Halu oppia tutkimuksen lähtökohtana
Väitöksensä aluksi Sisko Ylimartimo totesi, ettei kummankaan väitöstutkimuksen perustana ollut halu tuottaa pelkkä akateeminen suoritus. Hän pohti avauspuheessaan sitä, mikä saa ihmisen innostumaan pitkäkestoisesta tutkimusprosessista - vieläpä oman työnsä ohessa. Syvimpänä on halu tutkia ja oppia valitsemastaan aiheesta.

Miksi satu? Miksi juuri Andersenin satu Lumikuningattaresta? Kauimpaa menneisyydestä tulee kiinnostus Andersenin satumaailmaan kahdeksanvuotiaana kyläkoulun kirjastosta paria vuotta aiemmin ilmestynyt Andersenin koottujen satujen kolmiosainen laitos. Ahmimisikäisen tutustumis-matka tanskalaisen satukuninkaan fantasiamaailmaan alkoi.

Lumikuningatar - outoa kyllä - ei ollut pelottava lukukokemuksena, pohtii Sisko Ylimartimo. Satu tuntuu näin jälkeen päin ajateltuna juuri sellaiselta kuin sadun pitäisikin olla: loppua onnellisesti. Ylimartimon mukaan mieleen jäivät erityisesti lapset puutarhassaan kattojen yllä ja Lumikuningatar, jota Kai tirkistää ikkunaan sulatetusta reiästä. Gerdan matka pohjoiseen tuntui luonnolliselta - eiväthän Lumikuningattaren myyttisen valtakunnan Lapinmaan rajat niin kovin kaukana koillismaalaisesta lapsuudenkodistani olleet, toteaa Ylimartimo.

Sisko Ylimartimo tarkastelee Lumikuningattaren valtakunta. H. C. Andersenin satu sisäisen kasvun kuvauksena -väitöskirjassaan Andersenin tunnettua satu "Lumikuningatar" ensisijaisesti symbolisena kuvauksena yksilön individuaatioprosessina. Hänen tavoitteenaan on analysoida tekstiä tältä osin C. G. Jungin (1875 - 1961) ja hänen koulukuntansa - erityisesti satututkija Marie-Loise von Franzin (1915 - 1998) - ajatteluun perustuviin käsitteiden ja niihin liittyvien symbolien kautta.

Kiinnostus jungilaiseen satujen tulkintaan Ylimartimolla heräsi pohtiessaan aiemman väitöskirja-työnsä yhteydessä satujen ja satukuvien ilmaisemaa maailmaa. Niiden vakiintuneet henkilöstereotypiat - sankarit, konnat, prinssit, prinsessat, kuninkaat, kuningattaret jne. - paljastavat itsestään väistämättä syvempiä yhteyksiä, eräänlaisen satumaailman perikansallisuuden. Silloin ollaan tekemisissä Jungille merkittävien käsitteiden, mm. myyttien ja arkkityyppien kanssa. Tavoitteena ei ole todistaa jungilaista metodia muita käyttökelpoisemmaksi vaan katsoa, mitä merkityksiä sen avulla sadusta voidaan löytää, kirjoittaa Ylimartimo.

Satu eheyttää
Lumikuningatar-satu kertoo henkilöhahmojensa sekä kirjoittajansa lisäksi Ylimartimon mukaan myös meistä jokaisesta. Satu lukukokemuksena voi eheyttää. Sadussa jokainen lukija voi löytää oman itsensä.

Aika, vuodenajat ja luonto ovat "Lumikuningattaressa" inspiroivia mentaalisia tiloja. Maailma ja miljöö ovat ihmisen mielen kuvia. Kenties Andersen kirjoitti satunsa vuoden pimeimpään aikaan siksi, että pimeä aika symboloi pimeyden ytimessä olemista: mahdollisuutta katsoa Toista kasvoihin. Itse olen kokenut lisääväni itseymmärrystäni kirjoittaessani tutkimustani syvimmän talven ja pimeimmän kaamoksen aikana - silloin, kun olen elänyt Lumikuningattaren valtakunnassa, päättää Ylimartimo väitöskirjansa. (JV)

Väitöksen kustoksena toimi professori Liisi Huhtala ja
vastaväittäjinä KT Hilkka Ylönen ja FT Gerhard Schmitt.

Mikä on silmu? Se on kasvun alku. Miksi Silmua tarvitaan? Että mekin kasvaisimme.
Silmu on lasten paikka, joka on remontoitu Kajaanin opettajankoulutusyksikön entiseen puutarhurin rakennukseen, jossa ennen toimi avoin päiväkoti ja myöhemmin varhaiskasvatuksen professori Pentti Hakkaraisen viidennen dimension kokeilut. Jälleen Silmusta ovat kantautuneet lasten äänet tiistaisin ja torstaisin koko syyskauden aina hallintorakennukseen saakka. Lasten rinnalla varhaiskasvatuksen toinen vuosikurssi on opiskellut leikin ohjausta.

Opetusta haluttiin uudistaa, koska yhteiskunnan ja perheen nopea kehitys edellyttää kasvattajien pysyvän kelkassa, kertoo - koko idean äiti - Milda Bredikyte. Päiväkodeissa, joissa pääosa varhaiskasvatuksen harjoitteluista tapahtuu, joudutaan toimimaan valmiiden lapsiryhmien kanssa. Silmussa opiskelijat ovat voineet nähdä lapsiryhmän muotoutumisen alkuaskeleistaan saakka.

Perheet ilmoittautuivat Silmun toimintaan mukaan omasta aloitteestaan lehtiartikkelin perusteella. Mukana on kahdeksantoista perhettä ja kaksikymmentä lasta. Lasten ikä vaihtelee 2,5 - 5 vuoteen. Pääosa on kolmi- nelivuotiaita. Lasten määrä voi nousta silloin kun muutamia vauvoja tai vieraileva esiluokkalainen on otettu mukaan.

Mitä Silmussa tehdään? Pirjo Ruutiainen, musiikkileikkikoulun opettaja aloittaa torstaisin musiikilla. Tarina harakasta, joka on lentänyt kaukaa Vilnasta ja saanut ystäväkseen Eeva undulaatin elää näissä aloituksissa ja lasten mielikuvituksessa. Takana on maalausseinä, alakerrassa luova draamaleikki ja yläkerrassa kotiteemat ja rakentelunurkkaus. Kirjoja voi lukea ja kuunnella satua, jota lukemaan saadaan ehkä vaari tai sitten Pentti itse. Opiskelijat ohjaavat kaikkia tilanteita. Kylmää lasihuonetta lämmittää kaksi rakennuslämmitintä kattolämmittimiä odoteltaessa. Onneksi pikku olioille, joita lapset kerrasta toiseen ovat askarrelleet on voitu rakentaa lämpimät talot! Osaatko Sinä tehdä porkkanasta krokotiilin?

Professori Pentti Hakkaraisen ja assistentti Milda Bredikyten johdolla Silmun toimintaan
tutustuivat muun muassa Kaija Itkonen, Tanja Kyllönen ja Tommi Helenius.

Yhteistyö perheiden kanssa on ollut johtava idea koko toiminnassa. Kukin perhe on saanut oman sivunsa Silmun albumiin ja joka kerralla yksi perhe esittäytyy muille käyttäen apunaan oman perheaukeamansa valokuvia. Isommat lapset kertovat kuvista toisille ja lapset saavat tehdä kysymyksiä. Mediayhteiskunnassa on opittava esiintymään pienestä pitäen…

Silmussa on neljä tutkijapaikkaa odottamassa viidennen dimension tutkijoiden työpanosta, mutta nyt tietokoneiden ääressä ahertaa kahdeksan liettualaista stipendiaattia jouluun saakka. (AHe)

Keskiviikkona 13.11.2002 kello 6.00 aamulla suuntasi yliopiston Opel väsynein, mutta innostunein opiskelijoineen kohti Oulua. Edessä tulisi olemaan kaksi vilkasta info-päivää abien parveillessa uteliaina ympärillä. "Vanhat" abi-päivien konkarit neuvoivatkin meitä ensikertalaisia varaamaan vesipullot mukaan, sillä noin kuuden tunnin jatkuva KOKY:n kehuminen aiheuttaisi pienoista kuivuuden tunnetta kurkussa. Siinä he olivatkin oikeassa.

Päivien tarkoituksena oli jakaa tietoa Kajaanin opettajankoulutusyksikön antamista opiskelumahdollisuuksista. Abit saivat tietoa sekä erinäisissä info-tilaisuuksissa että myös ständillä jaettavista esitteistä. Halutessaan tarkempaa tietoa opiskelusta Kajaanissa, heillä oli mahdollisuus kysyä sitä meiltä opiskelijoilta. Useimmiten kysymykset koskivat mm. pääsykokeiden vaikeutta ja sisältöä sekä valmistumisaikaa. Paljon kyseltiin myös Kajaanista opiskelukaupunkina.

Molempina päivinä oli kaksi pientä infoa (erilliset Vaka, Luko, Ruotsin kielikylpy). Pienten infojen paketissa oli jokainen koulutusohjelma pähkinänkuoressa. Kalvosulkeisia pyrittiin kuitenkin keventämään pienin leikein. koko kasvatustieteiden tiedekunnan esittely suoritettiin isossa infossa, jonka tarkoituksena oli antaa abeille monipuolinen kuva kasvatustieteen eri aloista. Kyseisessä tilaisuudessa KOKY:n voimistelijaryhmä toi esityksessään lyhyesti ja ytimekkäästi ilmi, miksi Kajaanissa opiskelu kannattaa. Syynä siihen on tietysti KKK = Kampus Keskellä Kaupunkia.

Ständillä pyörähti päivien aikana molemman sukupuolen edustajia. Innokkaimmat jaksoivatkin kuunnella pitkän tovin meidän KOKY:n edustajien mainospuheita aina hyvästä opiskeluilmapiiristä suuntautumisvaihtoehtoihin asti. Ennustammekin ensikevään haussa olevan ennätysmäärän hakijoita! (JL, CK)

Kajaanin kampuksen voimistelijat esittelivät taitojaan tiedekunnan esittelyssä.

Opiskelijavalinnat 2003 Kajaanin opettajankoulutusyksikköön
Oulun yliopiston ennakkotiedot opiskelijavalintaperusteista ovat julkistuneet ABI-päivillä Oulussa marraskuun puolivälissä. Esitteitä saa pyynnöstä oppilaitoksista ja yliopiston www-sivuillekin ne ilmestyvät. Hakulomakkeita saa tilailla vasta helmikuussa, joten innokas hakija joutuu niitä vielä odottamaan. Sen sijaan ei ole kiellettyä hankkia pääsykoekirjoja jo nyt ja lukea niitä vaikkapa pimeinä talvi-iltapuhteina. Valintoja hoitavien murheenkryynejä olivat menneinä vuosina soitot paria päivää ennen pääsykokeita tyyliin ”tarttis saada kirja, onko teillä lainata, tässä on ollut vähän muita kiireitä, nyt päätin alkaa lukemaan pääsykokeisiin…” Nykyään pyrkijät osaavat jo aloittaa lukemisen ajoissa.

Luokanopettajan koulutukseen valitaan Kajaaniin 60 opiskelijaa, varhaiskasvatuksen koulutukseen 30 ylioppilas- tai vastaavalta pohjalta ja lisäksi 15 lastentarhanopettajan ja/tai KK- tutkinnon suorittanutta. Lisäksi ruotsin kielen kielikylpyyn painottuvaan koulutuskokeiluun valitaan 16 opiskelijaa. Mahdollisuutensa maksivoiva hakija pyrkii kaikkiin kolmeen ja testaa näin mihin pisteet riittävät.

Hakuaika päättyy ylioppilas- tai vastaavalta pohjalta hakevilla 25.4.2003. LTO- tutkinnon suorittaneiden hakuaika päättyy 16.5.2003. Hakuajat ovat tärkeitä muistaa. Uusien ylioppilaiden tiedot saadaan yhteisvalintatoimistoon Jyväskylään suoraan ylioppilastutkintolautakunnalta, joten uudet ylioppilaat ehtivät mukaan hakukierrokseen.

Pääsykokeet pidetään 16.–18.6.2003 välisenä aikana. Yleensä Kajaanin luonto on silloin kauneimmillaan. Joskus joku soittaa ja kysyy, missä Kajaani on ja miten Kajaaniin pääsee. Hänelle kerrotaan että Kajaani on keskellä Suomea, maantie rakennettiin Kajaaniin 1800-luvun alkupuolella, rautatie 1900-luvun alussa ja lentovuoroja on päivittäin kolme. Kampuslehti tekee erityisen hakuinfon ensi vuoden puolella. Pysykää kanavalla! (AHo)

Koulun terveyden edistämisen ja terveystiedon opetuksen seminaari Kajaanissa

Liikunta- ja terveyskasvatuksen koulutusprojekti järjesti yhteistyössä Oulun lääninhallituksen kanssa laaja-alaisen terveyskasvatuksen kehittämisseminaarin 31.10. - 1.11. Kajaanissa. Seminaarin teemana oli "näin me sitä toteutamme". Tavoitteena oli paitsi tiedottaa terveystiedon ajankohtaisista asioista, myös jakaa kollegiaalista osaamista. Seminaarin osallistui yli 50 opettajaa eri kouluasteilta ja päiväkodeista, järjestöjen edustajia ja opiskelijoita eri puolilta Pohjois-Suomea.

Ylitarkastaja Heidi Peltonen opetushallituk-sesta kertoi
terveystietoa koskevista tuntijakopäätöksistä, kelpoisuusasetuksista
ja valtakunnallisista opetussuunnitelman perusteista.

Kajaanin opettajankoulutusyksikön pitkäaikainen yhteistyökumppani,
dosentti Juho Korhonen Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitokselta
valotti koulukohtaisen opetussuunnitelman lähtökohtia ja malleja.

Lehtori Raili Välimaa Jyväskylän yliopiston terveystieteiden
tiedekunnasta kertoi terveystiedon opetusmenetelmällisistä haasteista.
Vanhan "valistusmetodin" tilalle on tarjolla runsaasti lapsia ja
nuoria kiinnostavia kokemuksellisia ja toiminnallisia menetelmiä.

Terveydenhuollon tarkastaja Sirkka Jakonen Itä-Suomen
lääninhallituksesta esitteli mielenkiintoista Kiva koulu
-kehittämishanketta ja sen tuloksia. Kehittämishanke toteutettiin
vv. 1996-2000, ja kokeilukouluna toimi Juuan kunnan
Poikolan koulu. Kehittämishankkeeseen sisältyi myös tutkimusta.

Lehtori Mervi Kemppainen esitteli pitkälle kehiteltyä, yhteisökeskeiseen ajatteluun
perustuvaa Kajaanin Normaalikoulun hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen mallia,
joka konkretisoi arvopohjaista toiminta-ajatusta hyvinvointia ja terveyttä edistäväksi
koulun arjeksi. Työskentelyn keskeinen työväline on lukuvuosittain kouluun yhteistyössä
laadittu, koulussa toteutettu ja arvioitu Turvallinen ja terveellinen koulupäivä -vuosisuunnitelma.

Lehtori Mikko Huotari kuvasi värikkäästi esimerkkejä
terveellisen ja turvallisen koulu-päivän toteutumisesta
Kajaanin normaalikoulussa.

Koulutuspäällikkö Anneli Pönkkö esitteli Kajaanissa kehitettyä
Päivittäistä terveyskasvatusohjelmaa esiopetukseen, joka sisältää
sisällöllisiä ja menetelmällisiä virikkeitä terveyskasvatuksen
integroimiseen lapsen päivittäiseen toimintaan.

Seitsemän Kokyn opiskelijaa oli koulutus-suunnittelija Sannaleena
Tuomikosken johdolla rakentanut mielenkiintoisen näyttelyn, jonka
avulla he johdattelivat seminaarilaisia tiedon lähteille. Näyttelyyn
sisältyi myös haastava tehtävä asetella meille kaikille tärkeät elimet
oikeille paikoilleen vatsaonteloon (kuva oikealla). Leikkimielisen kilpailun
ja ensiapulaukun voitti lehtori Elina Jylhä Sotkamosta.

Terveydenhoitaja, perhetyöntekijä Helena Saari kertoi
terveyskasvatuksen toteuttamisesta Karusellin päiväkodissa,
joka on pitkään toiminut kokeilupäiväkotina yksikön liikunta-
ja terveyskasvatuksen kehittämis- ja tutkimushankkeissa.

Teemaan sopien normaalikoulun kuudennen luokan oppilaat opiskelijoiden
harjoittamana esittivät Terveysräpin, joka sai voimakkaat suosionosoitukset
seminaarilaisilta. " Kuuntele seuraavat jutut nää, niissä tietoa tärkeää! Yritä
kaikkia ruokia maistaa, makeaakin voit sä joskus haistaa. Maidosta, juustosta
voimaa saat, ne auttavat sinua jaksamaan. Muista sanoma tärkeä tää: Ilman ravintoa
pieneksi jää !" Jne…

Jumppakoulua

Jumppajunassa

Kajaanin opettajankoulutusyksikön Liikunta- ja terveyskasvatuksen keskus laajentaa yhteistyösuhteitaan valtakunnallisten liikuntajärjestöjen suuntaan. Syksystä 2001 alkaen viisi opettajankoulutusyksikköä on yhteistyössä SvoLin (Suomen Voimistelu- ja liikuntaseurat) kanssa suunnittelemassa ja kehittämässä opettajankoulutukseen ja kouluihin soveltuvaa lasten voimistelumateriaalia. Koulun jumppajuna perustuu SVoLi ry:n jumppajuna-ideaan (http://www.svoli.fi à lasten ja nuorten liikunta à lapset à jumppakoulu). Sitä kehitetään SVoLin, opettajankoulutusyksiköiden kouluttajien ja opiskelijoiden yhteistyönä. Kajaanista lehtori Katri Takala ja koulutussuunnittelija Sannaleena Tuomikoski ovat mukana ”Koulun jumppajuna”- hankkeessa.

Koulun jumppajunassa tytöt ja pojat oppivat voimistelun perustaitoja lasten maailmasta lähtien, omaan tahtiin edeten, leikkien ja iloiten. Koulun jumppajunaideaa voi soveltaa myös alle kouluikäisten liikuntaan. Koulun jumppajunan matkustajan on helppo jatkaa matkaa voimistelun tai muiden lajien parissa. Opiskelijoille junaidea vaunuineen antaa selkeän mallin lasten monipuolisen voimistelun suunnitteluun ja toteuttamiseen. Hankkeeseen liittyy mm. yksikkörajat ylittävää opiskelijoiden verkkotyöskentelyä voimistelun opintojaksoilla. Tänä syksynä yhteistyö on laajentunut myös koulutukseen. Lasten voimistelumaailmaan on perehdytetty sekä liikunnan sivuaineopiskelijoita että täydennyskoulutusopiskelijoita.

Jumppajunan veturina Kajaanissa vieraili 23. – 26.10. SVoLin Jumppakouluprojektin projektipäällikkö, LitM Anu Mattila. Oman menestyksekkään joukkuevoimistelu-uransa (maailmanmestari v. 2000) jälkeen hän on keskittynyt koulutus- ja valmennustehtäviin. Hän toimii mm. joukkuevoimistelun maajoukkueen päävalmentajana. Jumppakoulun projektipäällikkönä Anu kehittää seuroissa uudenlaista lasten voimistelumaailmaa ja sen sovellutuksia kouluun.

Kouluttajana toiminut projektipäällikkö Anu Mattila (SvoLi)
kuvassa oikealla.

Kolmen päivän aikana liikunnan sivuaineopiskelijoiden opintoihin liittyvää koulun liikuntakerhojen pitämistä pohjustettiin jumppajuna- koulutuksella. Opiskelijat saivat käyttöönsä myös arvokkaan oppimateriaalipaketin. Viikonloppuna jumppajunan vauhdikkaassa kyydissä matkusti 23 täydennyskoulutusopiskelijaa. Liikunta- ja terveyskasvatuksen koulutusprojektin järjestämälle kurssille osallistui lastentarhanopettajia, seuravalmentajia, opiskelijoita ja opettajia eri kouluasteilta. Joulukuussa Anu on kouluttajana projektin järjestämillä liikunnanopetuksen kehittämispäivillä Oulussa.

Hyppynarun koulutus tuottaa tulosta; se tottelee käskyjä eikä sekoitu naapurin naruun.

”Vain ulkomaalaiset ovat kiinnostuneita setukaisten kohtalaosta.” Näin kirjoittaa Moskovassa ilmestyvä Nezavisimaja gazeta marraskuun 11. päivänä 2002. Lönnrot-instituutti oli viime toukokuussa tutkimassa Pihkovan alueen setukaisten katoavaa rakennusperintöä. Kenttätyömatka oli lyhyt, mutta saimme yhdessä virolaisen Mare Pihon, oululaisen Kirsti Reskalenkon ja venäläisten yhteistyökumppanien kanssa kootuksi arvokasta aineistoa, jonka pyrimme saamaan julkisuuteen ensi vuoden puolella. Moskovalaislehti kiinnittää huomiota siihen, että matkan teki mahdolliseksi Suomen Opetusministeriön rahoitus. Nyt siellä valmistellaan ruotsalaisella rahalla ekologista reittiä setukaisten perinteisille asuinpaikoille. Lehti jää selvästikin odottamaan toimia myös Venäjän viranomaisilta. (HR)

Kypsyvät hopeanharmaat lumikiteet
tänä päivänä täyteläisiksi.
Kuin kimmeltävän kruunun saisi vaahtopää.
Tuo hento kaunotar,
mi’ runoillaan suomen kielen aarteet
esiin toi.
Istuu pronssisessa hahmossaan
vaatimattomassa mekossaan
kirjan ja kynän kera
siinä unelmoi.
Katselee vaiennutta Puolankajärven rantaa.
Ehkä laivaa unen kuljettamaa
hän rinnastansa jäätyneestä
vielä hamuaa.
Ehtinyt ei nähdä monta
runon laivaa ohi kiitävää,
kun myrskytuuli ajan aallon kutsui,
nouti tähtikeinuun
nuoren runoilijan.

Murteen rikkaudesta
"Ukkovoari pisti lippulakin peähäsä ja lähti männä vänkkäsemmään saonaranttaan niis se poejankossi tormasi siihem perrääj ja vielä tytönläkärä juosta jelekkasi sem poejaj jälessä," kertoi Taru Paavoseppä antaen näytteen kainuulaisesta murteesta Kainuun Eino Leino -seuran syyskokouksessa viime sunnuntaina (24.11.). Seura myönsi joka toinen vuosi jaettavan stipendin tänä vuonna toimittaja, toimitussihteeri Taru Paavosepälle. Eikä ole vaikea arvata syytä: työstä kainuulaisen murteen keräämisessä ja sen kansantajuisessa esilletuomisessa. Seuran antaman stipendin suuruus oli tänä vuonna 420 euroa, ja se annetaan kainuulaiselle henkilölle, joka on omalta osaltaan ollut vaikuttamassa myönteisesti kainuulaisen kulttuurin kehittämisessä ja sen eteenpäin viemisessä.

"Murrepläjäyksen" jälkeen jää miettimään, mitähän se kaikki oikein tarkoitti. Kuulosti ikään kuin tutulta, mutta sittenkin jotain hyvin olennaista jäi ymmärtämättä. Paavoseppä suomentaakin heti perään kaksirivisensä kainuulaisesta elämänmenosta. Hän maalailee eteemme "rantaan viettävän pellonpientareen, epätasaista polkua pitkin hankalasti venettä kohti askeltavan vaatimattomiin arkivaatteisiin pukeutuneen äejänkänttyrän, pulipäiseksi ajellun alakouluikäisen pojannassikan harakanvarpaineen säntäämässä onkivapa selässä ja lieropurkki kourassa ukin jälkeen - tärkeänä luvasta päästä mukaan katiskoita katsomaan, ehkäpä soutajaksi asti. Vaivatta kuulija voi myös nähdä, ettei vesille päästä ongelmitta: on mietittävä, mihin pistetään lallatteleva liinatukka. Voiko kaksi-kolmivuotiaan ottaa veneeseen vai tyrehtyykö siihen pojankin kalareissu."

Murre on kielikuva Eipä olisi heti uskonut sen tuota kaikkea kertovan! Mutta murre on kielikuvia ja sitä pitää osata lukea oikein vai pitäisikö sanoa tulkita oikein. Taru Paavoseppä ottaa muutamat sanat erityiskäsittelyyn, johon hänen tulkintansa perustuu. "Ukkovoari-sana ei ole enää yleisessä käytössä ja kun kertoja puhuu isoisästään, tapahtumasta on kulunut aikaa. Lippulakki (ei siis lippalakki) on aivan tietynlainen maalaismiesten suosima lipalla varustettu päähine ja siitä voi päätellä muunkin vaatetuksen. Vänkkäseminen kertoo iän tuomista nivelkulumista; aivan toisenlaista olisi askel, jos kerrottaisiin ukon vaikkapa kävellä rapsivan. Pojan tormmoominen taas kertoo, että hän on tohkeissaan jostain tärkeästä, mitä se voisi olla? Poika on noin kymmenvuotias. Tytön jelekkasu kielii puolestaan siitä, että askel on keveä ja huoleton, tyttö on pieni ja hyvällä tuulella. Hän ei esimerkiksi rällee jälessä, mistä tietäisimme tytön hätääntyneen ja painaltavan parkuen pojan perään."

Toimitussihteeri TAru Paavoseppä (vasemmalla) vastaanottaa Eino Leino -seuran
puheenjohtajalta Elina Vuorimieheltä seuran myöntämän stipendin ja paidan.
Kuva: Jouko Marin

Paavosepän kainuulaista murretta käsittelevät artikkelit ja jutut ovat tulleet monille Kainuun Sanomien lukijoille tutuiksi ja rakkaiksi. Kaenuun kieltä -murrepalstaa toimittaa nykyisin Taru Paavosepän lisäksi myös emeritusprofessori Alpo Räisänen. Yhteistyö on jatkunut jo vuosia. Viisi vuotta sitten käyntiin lähtenyt idea kirjoittaa "kaenuun kielellä" poiki lisää palstatilaa, kun murresanoja kerääntyi lisää ja lisää. Ja loppua ei ole näkynyt: Paavoseppä kertoo kiikuttavansa töihin jo kymmenen kilon painoista laukkua, missä on lippua ja lappua murresanoja täynnä!

Paavoseppä peräänkuuluttaa pelkistetyn arkikielen käytön rinnalle murteen. Tässäpä vinkkiä sähköpostin ja tekstarien kirjoittajille. Ja haastetta! Paavoseppä kertoo, miten hyvältä tuntuu saada lukea murteella kirjoitettuja viestejä. Se on kuin olisi joulu. Ja joulu tuntuu olevan hänelle lähes joka päivä. Hyvä joululahjaidea näin joulun kynnyksellä?!

Miten Kainuun Eino Leino -seura toimii Muutama sana stipendin myöntäjästäkin on tässä varmaan paikallaan. Kainuun Eino Leino -seura perustettiin lähes 30 vuotta sitten tekemään Leinon tuotantoa tunnetuksi. Samalla tarkoituksena on saattaa Kainuu Leinon synnyinseutuna valtakunnalliseen tietouteen. Hyvänä esimerkkinä ihmisten tietämättömyydestä oli toista vuotta sitten Helsingin ensimmäisillä kirjamessuilla kuultu kommentti "mitä tekemistä Leinolla ja Kainuulla on keskenään?" Työsarkaa siis riittää!

Leino-seuran ansiosta Paltaniemellä on Eino Leino -talo, jossa pääsee tutustumaan Leinon elämään ja tuotantoon. Tällä hetkellä talo on Kajaanin kaupungin omistuksessa, ja se on yksi kajaanilaisen kesän suosituimpia maamerkkejä Kainuun meren (= lue Oulujärven) rannalla. Ehkä näkyvin muoto, josta seura tunnetaan, on Eino Leino -iltamat, jotka pidetään Leinon syntymäpäivänä 6. heinäkuuta. Iltamat järjestetään Kajaanin Runoviikko Sana ja Sävel -tapahtuman yhteydessä. Kaukametsän estradilla nähdään monia tuttuja kasvoja paikallisesta kulttuurielämästä mutta myös Runoviikon ohjelmistosta.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 125 vuotta Leinon syntymästä ja Leino juhlitaan järjestämällä erilaisia tilaisuuksia. Juhlallisuudet jatkuvat, kun listaan lisätään muitakin Leinoon liittyviä "tasavuotistapahtumia". Nimittäin Suomen ehkä tunnetuimman ja suosituimman runon "Nocturnen" syntymästä tulee kuluneeksi 3. heinäkuuta pyöreät 100 vuotta. Samoin Leinon tuotannosta tuttu "Helkavirret täyttää ensi vuonna 100 vuotta.

PS. Paavosepän murretietoiskun jälkeen alkaa miettiä, pitäiskö laittaa sivut kaenuun kielellä myös…?!!

"Nimeni on Isbjörg. Olen leijona" -näytelmä ei todellakaan jätä kylmäksi. Se kuoriutuu mekko mekolta, kerros kerrokselta pelkistetymmäksi tarinaksi siitä, miten kolhiintuu, kovettuu ja lopulta tappaa. Mutta eikö jossain täydy mennä joku raja?

Kajaanin harrastajateatteri päästää Isbjörgin tarinan karussa tekeleessään katsojaa hyvin lähelle. Harva nainen ohittaa elämässään sukupuoleensa kohdistuvaa väkivaltaa missään elämänsä vaiheessa, läheltä tai kaukaa. Hengissä säilymistään näiltä kokemuksilta Isbjörg näytelmässä kertaa. Eikä katsoja pääse yhtään vähemmällä.

Vaikka tarttuva alkusävel piinaa odottavaa pitkään, näytelmä kehittyy niin vangitsevaksi, että väliajan aiheuttama keskeytys alkaa etukäteen hirvittää.

Yhtenä väkivallan peilauspintana toimii Haraldssonin perheen iloisen irvokas idylli. Perhe joutuu sukulaistytön matkassa osalliseksi vastenmieliseen todellisuuteen, jolta se suojautuu käpertymällä kirjavien villapaitojensa näennäiseen lämpöön ja rakkauteen.

"Kun minä sinua niin paljon rakastan" on riittävä perustelu näytelmän naishahmoille alistua väkivallan vivahteikkaalle arsenaalille. Juha Vartiaisen esittämissä isän ja yksityisasiakkaan rooleissa tullaan väkisin liian liki myös akustisesti.

"Jossain täytyy mennä joku raja. Ja se raja menee juuri siinä mihin se vedetään." Viittaus Kaurasen teokseen ja Mantilan elokuvaan Pelon maantiede solmii Isbjörgin tarinan helposti kotimaiseen kontekstiimme. Välttyä ei voi myöskään assosioimasta Aki Kaurismäen Tulitikkutehtaan tytön rotanmyrkkyostoksiin. Aina joku kuolee.

Kun naisen ihmisarvolla ei ole Vigdis Grimsdottirin käsikirjoituksessa mitään rajaa, ei ole rajaa myöskään miehen. Petra Karvosen ja Miia Harjuntaustan saumatta jakama päärooli Isbjörginä menee yli yhden rajan ja piirtää uuden, oman. Synkkää sankaritarta ei ole surkutteleminen, sillä hän hengittää saksittunakin. (MH)

Kajaanin kaupungin tekninen palvelukeskus on neuvotellut kuluvan syksyn aikana paikallisliikenteen liikennöitsijöiden kanssa opiskelijalipun käyttöönotosta kaupunkilippujärjestelmän alueella 1.1.2003 alkaen. Sopimus asiasta allekirjoitetaan 21.11.2002.

Opiskelijalipun käyttöön ovat oikeutettuja 19 - 29-vuotiaat opiskelevat henkilöt, joiden vakituinen kotikunta on Kajaani (tilapäinen kuntamuutos Kajaaniin ei riitä). Opiskelun tulee olla päätoimista ja tutkintoon johtavaa opiskelua Kajaanin kaupunkilippujärjestelmän alueella sijaitsevissa oppilaitoksissa.

Opiskelijan on todistettava joka vuosi elo-syyskuussa oikeutensa opiskelijalipun käyttöön oppilaitoksen antamalla todistuksella Oy Matkahuolto Ab:n Kajaanin myyntipisteessä. Opiskelijalipun älykorttiin opiskelija voi ostaa matkustusoikeutta vuosittaisen tarkistuksen jälkeen seuraavan vuoden lokakuun 1. päivään saakka.

Opiskelijalipun hinta on 32 euroa. Opiskelijalippu oikeuttaa rajattomaan määrään matkoja kaupunkilippujärjestelmän liikenteessä. Lippu on henkilökohtainen, ja se on voimassa 30 vuorokautta lipun latauksesta lukien.

Nuorisolipun hintaa alennetaan
Vuoden 2000 syksystä alkaen kaupunkilippujärjestelmän alueella käytössä olleiden kaupunki- ja nuorisolippujen myynti on vuonna 2002 jonkin verran vähentynyt. Kädenojennuksena Kajaanin nuorisolle kaupunki alentaa nuorisolipun hintaa vuoden 2003 alusta alkaen 33 eurosta 32 euroon. Nuorisolippu on siis vuoden 2003 alusta alkaen saman hintainen kuin silloin käyttöön tuleva opiskelijalippu.

Nuorisolipun käyttöön ovat oikeutettuja 11 - 18-vuotiaat henkilöt, joiden kotikunta on vakituisesti Kajaani (tilapäinen kuntamuutos Kajaaniin ei riitä). Kaupunkilipun hinta pysyy ennallaan 38 eurossa.

Lisätietoja: toimistorakennusmestari Heikki Komppa, tekninen palvelukeskus, p. (08) 6155 468.

Opiskelun aloittaminen vieraalla paikkakunnalla tarkoittaa usein muuttamista tutusta ja turvallisesta ympäristöstä karuun ja tuntemattomaan. Monista vaihtoehdoista useat päätyvät ensimmäisenä vuotena soluasumiseen, koska se tarjoaa helpon ratkaisun asumisen järjestämiseen. Sijainti ei aina ole paras mahdollinen, mutta sitä ei tule ajatelleeksi muuttovaiheessa. Soluasunto järjestyy vaivattomasti toimiston kautta ja edullisuudellaan se päihittää usein muut asumisvaihtoehdot.

Lisäksi soluasunnot ovat yleensä valmiiksi kalustettuja, joten muuttaminen sujuu vaivattomasti ilman suuria muuttokuormia. Soluasuminen tuo tutun perheen tilalle vieraat ihmiset ja heidän tapansa. Vaaditaan kompromisseja ja kykyä hyväksyä toisten tavat sekä sulauttaa omat tavat niiden joukkoon. Usein alun varpaillaan kulkemisen jälkeen yhteinen sävel asumiseen ja olemiseen löytyy. Joskus kaikki ei sujukaan niin kuin oli suunnitellut, vaan todellisuus saattaa olla jotakin aivan muuta. Soluasuminen näyttää huonot puolensa, kun huomaat olevasi kämpän ainoa tiskaaja ja yhteisten tilojen kunnossapitäjä. Sitten kun oma huoneesikaan ei tarjoa sinulle yksityisyyttä, vaan joudut kuuntelemaan kellon ympäri seinän takaa kuuluvaa musiikin pauketta saattaa mieleesi juolahtaa, että muutto omaan asuntoon voisi olla paikallaan.

Tiukan rahanlaskennan jälkeen huomaat, että muutto omaan asuntoon on mahdollista. Välttämättä ei ole tarvetta edes vyön kiristelyyn, sillä pienellä suunnittelulla pystyy tukkimaan turhimmat rahareiät. Korvaamatonta on myös oma rauha ja se, että saat peseytyä silloin kun haluat. Sisustamisen jälkeen asunto saa oman leimansa ja kämppä muuttuu kodiksi. Helppous ei aina ole paras ratkaisu ja vääristä asioista tinkiminen saattaa kostautua. Joten muista, että omasta rauhasta ja hyvinvoinnista ei saa koskaan tinkiä.

Kävimme haastattelemassa neljää liettualaista vaihto-opiskelijaa, Natalijaa, Rasaa, Simonaa ja Dianaa. He ovat tulleet tänne ERASMUS vaihto-ohjelman kautta. Natalija ja Rasa opiskelevat varhaiskasvatusta, Simona ja Diana puolestaan sosiaalipedagogiikkaa. Opiskelijavaihto Suomessa kestää heillä kolme kuukautta, lokakuusta joulukuuhun. Täällä heidän opiskeluunsa on kuulunut mm. päiväkotiharjoittelua. Tytöt kertoivat huomanneensa suomalaisissa ja liettualaisissa päiväkodin rutiineissa huomattavia eroja.

Meitä kiinnosti myös se, kuinka tytöt ovat onnistuneet viettämään vapaa-aikaansa Suomessa. Täällä he ovat päässeet harrastamaan paljon enemmän liikuntaa kuin kotimaassaan. He ovat innostuneet mm. sählystä ja jumppaamisesta. Tytöt haluaisivat täällä ollessaan kokeilla myös luistelua ja hiihtoa, mutta välineistä on ollut pulaa. Lisäksi vapaa-aikaa on kulunut kirjojen ja television parissa. On heidät silloin tällöin voinut bongata Kajaanin yöelämästäkin.

Halusimme myös tietää jotakin heidän kotimaastaan. He kertoivat meille Vilnan kaupungista, jossa voi nähdä paljon vanhoja rakennuksia ja nauttia vilkkaasta yöelämästä. Lähellä sijaitsee myös historiallinen linna, joka on suosittu turistikohteena.

Ennen Suomeen tuloa tytöt tiesivät todella vähän maastamme. Heidän mielestään me suomalaiset olemme ujoja ja rauhallisia ihmisiä. Sauna oli jo ennestään tuttu, mutta saunaperinteet ovat heillä hieman erilaiset. Kun meillä saunotaan kerran, pari viikossa niin heillä saunotaan vain muutaman kerran vuodessa.

Tytöt ovat viihtyneet hyvin suomessa. Palatessaan takaisin Liettuaan he tulevat kaipaamaan talvea, liikuntaa ja leipää. He haluavat erityisesti kiittää Milda Bredikytea ja Pentti Hakkaraista sekä yliopistomme opiskelijoita. (MR, HV, ST, KA)

Haastattelimme neljää liettualaista opiskelijaa Silmu-talolla. Tytöt saapuivat Kajaaniin 6.10.2002 ja palaavat takaisin Liettuaan, Vilnaan, 20.12.2002. Vaihto-oppilaita on yhteensä kahdeksan, kuusi varhaiskasvatuksen ja kaksi sosiaalipedagogiikan opiskelijaa.

Tytöt ovat opiskelleet täällä ollessaan muun muassa suomen kieltä, liikuntaa ja englantia. He ovat myös olleet harjoittelemassa päiväkodissa. Tyttöjen mukaan päiväkodit eroavat monella tapaa Suomessa ja Liettuassa. Suomessa hoitajien auktoriteetti korostuu enemmän ja toiminta on opettajakeskeisempää kuin Liettuassa. Tytöt kertoivat myös päiväkotien olevan Suomessa paljon kotoisempia. Kajaanin lisäksi tytöt ovat ehtineet käydä tutustumassa Rovaniemeen, Kuopioon ja Ouluun. Kajaania he luonnehtivat pieneksi, mukavaksi ja rauhalliseksi paikaksi. Heidän mielestään Kajaani on juuri sopiva paikka opiskelulle, koska täällä opiskeluun on mahdollisuus keskittyä täysillä. He ihastelivat myös Suomen talvea, etenkin lumen määrää. Pakkasesta tytöt eivät kuitenkaan pitäneet. Opiskelun ohessa tytöt ovat ehtineet tutustua hieman Kajaanin yöelämään. He ovat harrastelleet täällä myös kaikenlaista liikuntaan liittyvää.

Keskustelimme myös opiskeluolosuhteiden eroista Suomessa ja Liettuassa. Huomasimme huomattavia eroja etenkin valtioiden rahallisissa avustuksissa opiskelijoille. Suomen opintotukijärjestelmä ei taidakaan olla niin huono kuin yleisesti väitetään. Liettuassa nimittäin opintotuen määrä on sidonnainen koulumenestykseen ja pahimmassa tapauksessa opintotuen määrä voi olla vain 10 euroa kuukaudessa. Asumislisää ei tunneta.

Liettualaiset vaihto-oppilaamme olivat hyvin kiinnostuneita Suomesta ja suomalaisesta elämänmenosta yleensäkin. Vertaillessamme esimerkiksi maittemme juhlapyhiä huomasimme niissä paljon yhtäläisyyksiä. Elämä Suomessa ja Liettuassa taitaakin olla aika lailla samanlaista. (MH, VK, MS)

Lauantaina 23.11.2002 vietettiin Kajaanin joulukadun avajaisia, johon me varhaiskasvatuksen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat olimme järjestäneet ohjelmaa. Esitimme kolme ohjelmanumeroa, joista ensimmäisenä lauloimme kaksi laulua: Pikku tonttu ja Tonttu Torvinen. Sitten esitimme Frööbelin Palikoiden tahdissa laululeikin. Viimeinen esityksemme oli rauhallinen Laulu joulupukille. Näihin kahteen laululeikkiin myös lapset pääsivät osallistumaan, osa innokkaammin ja osa hiukan ujommin, mutta kaikilla oli hauskaa.

Muita ohjelmanumeroita olivat Kajaanin mieslaulajien joululaulut, muutamat puheet ja lopuksi tietysti joulupukin ja joulumuorin vierailu. Tilaisuuden aikana syttyivät (jos syttyivät) myös Kauppakadun jouluvalot. Joulun avajaiset juonsi tämän vuoden venetsian neito.

Vaikka ilma olikin kylmä ja tuulinen, oli yleisöä saapunut paikalle runsaasti. Etenkin lapsia oli yleisön joukossa paljon, mikä lämmitti meidän tonttujen mieltä. Liekö lapsia houkutellut paikalle joulupukki vai tonttujen jakamat joulukarkit. Myös allergiset lapset oli huomioitu, he saivat joulumuorilta omia joulumakeisia, mikä onkin ainutlaatuista Suomessa.

Ohjelman esittäminen sujui mielestämme yllättävänkin hyvin harjoitusmäärään nähden. Tiukkaan lukujärjestykseemme tenttien lomaan oli kuitenkin vaikea sopia harjoituskertoja. Ehkä olemme luonnonlahjakkuuksia, ja sanontahan kuuluu: lahjattomat treenaa! Ohjelman onnistumisessa merkittävässä roolissa olivat tietenkin lavan ääreen kokoontuneet lapset, jotka innokkaasti osallistuivat leikkeihin ja lauloivat mukana reippaasti, saaden tonttujen suupielet hymyyn. Saamamme vähäinenkin palaute on ollut vain positiivista ja kannustavaa.

Joulun avajaiset on joulumielen ja -hengen käynnistäjä keräten samalla kaupunkilaiset yhteen ottamaan joulua vastaan. Tosin siitä on selvästi aistittava kaupallisuus. Mielestämme tapahtuman ajankohtakin olisi voinut olla parempi. Hämärän aikaan jouluvalojen sytyttäminen olisi ollut tunnelmallisempaa, kuten koko juhlakin. (MP, J-MM & SH)

Mitä olisikaan joulu ilman joulujuhlaa, tuota odotettua, tunnelmallista syyskauden huipennusta? Se kutsuu kampuksemme väkeä pysähtymään kaiken kiireen keskellä ja nauttimaan lämpöisestä yhdessäolosta. Jo perinteeksi tulleen tavan mukaan joulujuhlan järjestämme me intoa puhkuvat ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat. Tänä vuonna vietämme loistokkaan juhlan keskiviikkona joulukuun 11. päivä klo 19.00 Normaalikoulun juhlasalissa. Tarkistapa kalenteristasi, että sinäkin pääset varmasti juhlimaan kanssamme!

Tarjoamme viihdyttävää ohjelmaa jokaiselle. Perinteisten ohjelmien rinnalla saamme nähdä myös jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Vai oletko nähnyt Prinsessa Ruususta joulutunnelmissa? Tottahan paikalle saapuvat joulupukki ja muori tonttuapulaisineen ilahduttamaan juhlaväkeä, saattaapa heillä olla mukanaan joulunamusiakin pienimmille tulijoille. Joulumieltä kohottavat myös tuoksuva glögi ja herkullinen pipari.

Toivotamme yliopiston väen perheineen lämpimästi tervetulleiksi! Tehdään juhlasta yhdessä iki-muistoinen! (AH, JI & TO)

Kulttuuriteollisuuden täydennyskoulutusohjelma

Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksikkö toteuttaa Kulttuuriteollisuuden täydennyskoulutusohjelman yhteistyössä Oulun yliopiston taloustieteiden tiedekunnan kanssa Oulun lääninhallituksen tuella. Lisää koulutuksesta: http://kajaaninkampus.oulu.fi/koky/kokl/kulttuuriteollisuus/index.htm