MARRASKUU 2001

---

Kajaanin opettajankoulutusyksikön Cygnaeus-juhla 31.10.2001 Martti Helan salissa

Vuoden 2001 Cygnaeus-palkinto luovutettiin varhaiskasvatuksen yliassistentti, tutkija Aili Heleniukselle lokakuun 31. päivänä. Tunnustus myönnettiin Heleniukselle hänen suomalaisen varhaiskasvatuksen parissa tekemästään arvokkaasta työstä. Yksi palkinnon myöntämisen perusteista on Ailin monipuolinen tieteellinen tutkimustyö. Palkintotoimikunnan perusteluissa sanotaan lisäksi, että Cygnaeus-palkinto on tunnustus myös siitä työstä, mitä palkinnon saaja on tehnyt esikasvatuksen kehittämiseksi päivähoidossa ja opetushallinnossa.

Cygnaeus-palkinnon luovutus tapahtui Ailin kunniaksi järjestetyssä Cygnaeus-juhlassa. Työtovereiden ja opiskelijoiden lisäksi juhlayleisön joukossa istui kajaanilaisia oppilaita opettajineen. Puheenpitäjien lisäksi juhlassa esiintyivät Tapiolan päiväkodin lapsiryhmä ja Kajaanin kampuksen opiskelijakvartetti.

Vahvistettu opiskelijakvartetti esitti Martti Helan Entten tentten - suomalaisen
lastenlorun sekä Cygnaeus-palkinnon luovutuksen jälkeen Eero Sipilän neljä
laulua Kirsi Kunnaksen runoihin.

Opetushallituksen pääjohtaja Jukka Sarjala käsitteli juhlapuheessaan esiopetuksen lyhyttä historiaa. Sarjala palautti kuulijoiden mieliin, että jo vuonna 1968 eduskunta sisällytti koulutusjärjestelmään säännöksen, jonka mukaan kunnan koululaitokseen voi kuulua lastentarha tai sitä vastaavia esiluokkia. Kuitenkin vasta tänä vuonna jokainen Suomen kunta on ollut velvollinen järjestämään esiopetusta kaikille niille 6-vuotiaille, joiden vanhemmat sitä haluavat. Koulutuspoliittisesti tämä on merkittävä uudistus.

Sarjala ei kuitenkaan tyytynyt vain historian kuvaamiseen. Hän toi puheessaan esille myös huolensa perheen asemasta suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa. Tiedotusvälineissä perhe-sana esiintyy lähinnä vain kriisien yhteydessä. Yksinhuoltajien määrä kasvaa, ja samalla tarvitaan yhä enemmän ulkopuolisten apua lasten hoiva- ja kasvatustehtävässä. Sarjala sanoi uskovansa, että varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen henkilökunnan jatkuvasti kehittyvä yhteistyö helpottaa kasvattajia tämän haasteen edessä.

Mutta kuka on Uno Cygnaeus ja miksi hänen nimissään jaetaan vuosittain valtakunnallinen tunnustus? Dosentti Reijo Heikkinen kertoi juhlayleisölle Cygnaeuksen elämästä ja saavutuksista. Aikansa tunnetuin suomalainen kasvatusajattelija tutustui perusteellisesti 1850-luvulla johtavien kasvatusajattelijoiden Pestalozzin, Fröbelin ja Diesterwegin ajatuksiin. Oppineisuuttaan Cygnaeus hyödynsi Suomen kansan valistustehtävissä, sillä hänen mielestään kansakoulun ensisijainen tehtävä oli opettaa kansaa lukemaan.

Cygnaeuksen ansiosta suomalaiset naiset pääsivät hyvin varhaisessa vaiheessa osalliseksi korkeammasta opetuksesta ja koulutuksesta ja saivat äänioikeuden ensimmäisten joukossa. Havainnollisuus ja omatoimisuus olivat Cygnaeuksen mielestä edellytyksiä oppimiselle. Silloista koulujärjestelmää kehittänyt uudistusmielinen Cygnaeus on siis kiistatta ansainnut nimikkopalkintonsa.

Aili ja Uno

Ailille oli palkinnon lisäksi tuotu toinenkin päivän teemaan sopiva lahja: Cygnaeus-mitalin vieressä lahjapöydällä lojui vieraiden ihasteltavana myös Uno-pelikorttipakkaus. (MH)

 

 

Leikki, mielikuvitus ja oppiminen -seminaari

Professori Pentti Hakkarainen avasi juhlallisesti tieteellisen seminaarin, joka oli järjestetty Cygnaeus- juhlan vieraille ja muillekin kuvittelusta, leikistä ja oppimisesta kiinnostuneille.

Kuulijoita oli Helsingistä, Jyväskylästä ja Tampereelta saakka ja tietenkin Oulusta ja Kajaanista,

Eikä suotta sillä kaksipäiväinen seminaari toi uutta näkemystä kehityksestä ja hyvän katsauksen laitoksen tämänhetkisiin tutkimusaloihin varhaiskasvatuksessa.

Milda Predikyte esitti liettualaiseen väitöstyöhönsä pohjautuen kokemuksiaan alle kouluikäisten lasten draamaohjauksesta. Ilmeikkääseen tapaansa hän valloitti kuulijansa. Toivottavasti muistamme myös arkityössä lasten ohjauksen emotionaaliset tarpeet ja kuvallisen ajattelun.

Pentti Hakkarainen alusti leikin teorian nykytilanteesta ja hänen opiskelijansa esittivät viidenteen dimensioon ja leikissä oppimisen tutkimukseen liittyviä videoitaan.

 Torstaipäivä alkoi loisteliaasti. Nikolai Veresov korvasi maanmiehensä, joka ei ollut ehtinyt saada viisumia ja esitti vuosien aikana kypsyneen Vygotskin työhön, Elkoninin kehityksen periodisointiin ja Valsinerin kehittelyihin pohjautuvan uuden teorian ihmisen korkeampien henkisten toimintojen dimensionaalisesta kehityksestä.

Kaisa Tolonen alusti väitöskirjansa kommunikaatioteoreettisista lähtökohdista ja esitti erityisen onnistuneita videolta siirrettyjä pitkäaikaisseurantatutkimukseen liittyneitä kuvia tekstin havainnollistamiseksi.

Seminaarin päätti vähän vanhempia lapsia koskien Jelena Hajainen joka kuuluu myös laitoksemme varhaiskasvatuksen tohtoriopiskelijoihin. Jelena on Petroskoista Karjalan opettajien täydennyskoulutusinstituutista, jonka kanssa olemme yhteistyössä. (AHe)

 

 

Lukuvuoden aloitus Rehjansaaressa 29.–30.8.2001

Oravat ja muut metsän eläimet olivat ihmeissään, kun uudet varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijat parkkeerasivat kirkkoveneen laituriin ja valloittivat Rehjansaaren. Tutorit ja henkilökunta huolehtivat sielun ja ruumiin hyvinvoinnista: nuotiolla paistetut makkarat (sekä suklaabanaanit!) ja Pedaköökin maukas ruoka antoi energiaa kaiken uuden ja oudon kohtaamiseen.

Opiskelijapalautetta Rehjan reissun jälkeen:
"Keskiviikkona kun kohti Kajaania ajelin, en oikein tiennyt, että millä mielellä Rehjaan lähtisin. Jännitti ensin koulu ja uudet ihmiset. Toisaalta oli kiva lähteä heihin näin tutustumaan, toisaalta mietin että mitähän tästä tulee. Kirkkoveneellä soutelu saareen oli todella hauskaa! Siinä samalla kun hiki hatussa heilui airojen kanssa, oli luontevaa kysellä vieruskavereilta, että mistäs sitä tullaan. Ensimmäiset kaverit olivat löytyneet."

"Oli kiva tulla perjantaina yliopistolle, kun käytävillä oli tuttuja kasvoja vastassa. Kiitos Rehjan retken! Tällainen koulunaloitus on todennäköisesti paras tapa päästä tutustumaan oman vuosikurssin opiskelijoihin nopeasti ja tehokkaasti."

"Aluksi kun luulin, että koulumme alkaa epätavallisesti yhteisellä retkellä, ajatus oli kielteinen. Ajattelin, että minkä ihmeen takia me ei voida aloittaa opiskelua kuten muissa oppilaitoksissa. Yllätys retkestä oli todella suuri, positiivinen. Henkilökunnan tervehtiminen ja tervetulotoivotus, joka oli erilainen kuin "normaalisti", toi ehkä meitä opiskelijoita ja opettajia lähemmäs toisiaan. Turhat ennakkoluulot karisivat."

"Seikkailukasvatuksen osuus oli todella antoisa ja pääsimme ikään kuin heti asian ytimeen. Näillä tunneilla tehdyt tehtävät loivat aitoa ryhmähenkeä ja toivon vaan, että sama tunnelma säilyy opintojemme päättymiseen asti. Ruoka oli hyvää ja säät suosivat meitä, joten reissu onnistui täydellisesti. Kirkkoveneellä soutaminen ikään kuin kruunasi kaiken ja parasta oli paluumatkalla huomata miten ryhmän yhteinen tahti löytyi!"

"Rehjan reissu oli kokonaisuudessaan hyvä. Suosittelen lämpimästi jatkamaan nelivuotista perinnettä." (MH)

  

 

Kampuksen puutarhuri Ulla Mustonen eläkkeelle

Puutarhuri Ulla Mustonen jää eläkkeelle 1.12.2001 alkaen. Eläkkeelle siirtymistä juhlittiin johtaja Juhani Suorttin työhuoneessa 14.9.2001 Ullan toivomusten mukaisesti pienieleisesti. Läsnä tilaisuudessa olivat Ulla Mustosen ja Juhani Suorttin lisäksi korkeakoulusihteeri Kaija Itkonen sekä harjoittelukoulusta rehtori Seija Blomberg, apulaisrehtori Kari Lehikoinen ja lehtori Irja Sarén. Tilaisuuden ikuistajana toimi vahtimestari Olavi Meriläinen.

Kampuksen väki saatteli pitkäaikaisen työtoverin eläkkeelle kukkasin, lahjakortein ja possukynttilöin. Lisäksi johtaja Suortti ojensi Ulla Mustoselle nimikkopuukon. Pientä juhlahetkeä johtajan huoneessa sävyttivät kiitospuheet Ullalle, joista ohessa harjoittelukoulun terveiset Ullalle esittäneen Seija Blombergin puhe.

Hyvä ystävä ja työtoveri Ulla,
Pitkä ja monipuolinen ja voisi sanoa myös monipolvinen palveluksesi valtion hyväksi on päättymässä. Pätkäsuhteiden aikaan Sinun työurasi on pitkäjänteisen upea ja Sinulla on ollut mahdollisuus seurata elämää ja elämän kehittymistä täällä kampusalueella lähes 40 vuoden ajan.

Vanha Seminaarin juhlakirja vuodelta 1975 kertoo, että täällä on aikanaan ollut virkeää opiskelijoiden kerhotoimintaa: on ollut jyskyjen liikuntaa, tanhuryhmä, naisvoimistelua, taide- ja askartelukerhon toimintaa, kristillisen yhdistyksen toimintaa, mieskuoro, partiolippukuntatoimintaa nimeltään Sempa ja Sempan Jaanat, Seminaarin luonnontieteellinen kerho Crex. Sinulla Ulla on ollut mahdollista seurata kampuksen toiminnan huippukohtia ja toimintojen muuttumista vuosien varrella.

Näissä kampuksen huippukohdissa olet usein ollut mukana hiljaisena työntekijänä, jonka käden jälki ympäristössä puhuu puolestaan. Ulla, olet saanut huomislahjana poikkeuksellisen visuaalisen lahjakkuuden, josta me kaikki työntekijät olemme saaneet nauttia. Usein työviikkomme on alkanut normaalikoulun opettajainhuoneessa tyytyväisillä huokauksilla: "Voi, Ullahan on taas käynyt täällä. Voi kun upea asetelma. Onko nää lumpeenkukkia vai mitä? Ihana. Miten joku voi olla näin idearikas ..jne." Ja usein keskustelu on jatkunut murehtimalla, miten meidän viihtyisän työympäristön käy, kun Ulla jää eläkkeelle. Valitettavasti Sinulla itselläsi on harvoin ollut tilaisuus kuulla työtovereittesi kommentteja kättesi töistä. Haluan muistuttaa, että ne ovat merkinneet useimmille meistä todella paljon ja niistä on paljon keskusteltu iloiten.

Vanhassa Seminaarin juhlakirjassa on useita aforismeja. Yksi niistä on lainattu Aaro Hellaakoskelta ja se kuuluu näin: "Arvioitakoon meidät sentään sen mukaan, mitä olemme tavoitelleet." Ulla – työsi kautta olet osoittanut meille konkreettisesti sen, mitä olet tavoitellut. Ja hyvään työskentelyyn kuuluu tavoitteiden saavuttaminen. Sinun tapasi tehdä töitä on osoittanut sen, että olet päässyt tavoitteisiisi.

Näillä sanoilla haluan Kajaanin normaalikoulun työyhteisön puolesta kiittää Sinua Ulla hyvästä työtoveruudesta ja viihtyisyyden luomisesta työyhteisöömme. Toivotan Sinulle kaikkea hyvää uuden ja vapaamman elämänvaiheen kynnyksellä.

Kiitos Ulla!

 

Tilaisuuden päätteeksi puutarhuri Ulla Mustonen esitteli läsnä olleille kampukselle istuttamansa taalainmaan koivun. Taalainmaan koivu sijaitsee päärakennukseen johtavan tien oikealla puolella koivukujalla. (SB)

  

 

Miten lisätä työyhteisömme hyvinvointia?

Henkilöstökoulutuksessa perjantaina 12.10.01 saimme tilaisuuden itsereflektioon ja työyhteisömme arviointiin työyhteisökouluttaja, VTM Tuulikki Juuselan johdolla. Työyhteisön hyvinvoinnin kehittämisessä olemme yhteisen haasteen edessä. Koulutuspäivän aiheena oli "Hyvinvoiva työyhteisö - epäilystä yhteisvastuuseen". Saimme paljon tietoa työyhteisön kehittämisestä ja hyvinvointiin liittyvistä asioita. Aiheina oli muun muassa tiimityö, tiimiorganisaation kehittäminen, johtamisen kysymykset, sisäinen yrittäjyys ja vuorovaikutus työyhteisössä. Välillä arvioimme omia arvostuksiamme ja ominaisuuksiamme kommunikoijina työyhteisössä.

Juuselan luennoi eloisalla tyylillä ja onnistui pitämään kuulijat tarkkaavaisina koko päivän ajan. Vankka työyhteisötietämys ja -kokemus sekä kontakti kuulijoihin olivat hänen valttejaan. Työorganisaation toimivuus koostuu monista tekijöistä. Mieleeni tuli, että näitä asioita on tärkeä pitää esillä ja niistä on hyvä keskustella yhdessä. Arjessa monet asiat, joista tiedämmekin, eivät aina pääse toteutumaan ideaalilla tavalla. Tarvitsemme muistutusta!

Asiantuntijaorganisaatiossa kuten omammekin on, korostuvat oman alan asiantuntemus, sen jatkuva kehittäminen sekä odotukset tehokkuudesta ja tuloksellisuudesta. Asiantuntijaorganisaatiossa voi olla monenlaisia karikkoja, kuten erilaiset tehtävärajapinnat, työn epätasainen jakautuminen, koulutukselliset erot, vastuukysymykset, epäselvä käsitys tehtävistä, vaikeus ymmärtää erilaisia ajattelutapoja ja kokonaistavoitteen unohtuminen. Ongelmien selvittäminen edellyttää kypsyyttä ja aikuisuutta työyhteisön jäseniltä.

Myös työyhteisön sosiaalisella ilmapiirillä on tärkeä merkitys. Ihmisen kokonaisuus tulisi huomioida: hänen tietonsa, tunteensa ja tahtonsa pitäisi valjastaa "käyttöön". Negatiivisia tunteita tulisi ohjata purkamaan keskusteluin. Rakentavan kritiikin vastaanottaminen voi olla monesti alku uuteen "skarppaamiseen" työtehtävissä ja työyhteisön kehittämisessä. Saimme kuulla, että vain hyvinvoivat ihmiset tekevät laatua ja tulosta. Jokainen on vastuussa työyhteisön hengestä, vaikka johdolla on tietenkin suuri vaikutus sen muotoutumiseen. "Laatu on yhteinen matka", totesi Juusela.

Erilaisuuden kohtaaminen ja toisen kuunteleminen on haaste jokaiselle. Henkisesti rikas työyhteisömme antaa parhaimmillaan monia mahdollisuuksia. Riippuu paljon itsestämmekin, miten suhtaudumme ja toimimme. Hyvä vuorovaikutussuhde voi tukea toisen kasvua, tietämystä ja taitoja sekä auttaa löytämään myös omia kykyjään, tunnistamaan kasvupotentiaaliaan ja kehittämään sitä. Osaavat ja oppivat ihmiset ovat organisaation tärkein pääoma kovenevassa kilpailussa. Siksi heidän hyvinvointinsa tukeminen on tärkeää. Kokonaisvaltainen omasta elämästä huolehtiminen on tärkeää. On huolehdittava itsestään kokonaisuutena, ei vain työminästään. Juusela totesi, että jaksava työyhteisö kunnioittaa jäsentensä voimavaroja, elämäntilannetta ja tarpeita.

Hyvä yhteisö ei huomioi vain tätä päivää vaan ennakoi myös tulevaisuutta. Aika ajoin on katsottava kompassia, mihin suuntaan olemme menossa ja tarvittaessa korjattava (tai terävöitettävä) suuntaa! (MH)

 

 

Oulun yliopisto uusii nettisivunsa

Oulussa torstaina 29. marraskuuta Savonsalissa esiteltiin yliopiston uudet nettisivut. Rehtori Lauri Lajusen mukaan koko yliopiston toiminta on viestintää. Uudistettujen yliopiston pääsivujen tarkoituksena on muun muassa nuorentaa yliopiston tiedotuksen ilmettä. Nettisivujen uudistajaksi ja www-tiedottajaksi on palkattu Pasi Terästi. Hänen mukaansa ensi vaiheessa pilottisivujen teossa ovat mukana taloustieteiden tiedekunta ja yliopiston kirjasto.

Kokonaisuudessaan yliopiston eri yksiköiden nettisivu-uudistukset vienevät parisen vuotta. Ensimmäisenä ovat mukana ne yksiköt, jotka haluavat panostaa sivustojensa uusimiseen. Täytyy tunnustaa, että mukavalta tuntuvat nämä uudet mahdollisuudet, joita uudistetut nettisivut – jopa ilman intranettiä – suovat erityisesti Oulussa opiskeleville. Heräsikin kysymys: kuinka me Kajaanissa pysymme kehityksessä mukana? Kuinka me parhaimmalla tavalla pystymme viestimään opiskelijoillemme ja tuleville opiskelijoille riittävän tehokkaasti opiskelumahdollisuudesta ja itse opiskelusta? Unohtaa ei sovi toki sitäkään, että Kajaanin kaupungista täytyisi löytyä sivustoiltamme oleellisia opiskelua helpottavia tietoja. Erityisesti silmään pisti Oulun kartat, joilta löytyvät muun muassa parhaimmat pyöräily-yhteydet kotipihasta kampuksille – vain klikkauksella.

Joten jotta tietäisitte mitä Oulun päässä puuhataan yhteiseksi iloksemme – siellä on myös sivuja henkilökunnalle – käykää perjantaista eteenpäin katsastamassa uudet yliopiston nettipääsivut! (JV)

Lauri Sonny, 

Sivut päivitetty 08.09.2003