MAALISKUU 2007

---

Kajaanin yliopistokeskuksen professorikuntaan vahvistusta

Sotkamon kunta lahjoittaa Jyväskylän yliopistolle määräaikaisen liikuntabiologian professuurin, jonka erityisalueena on liikuntateknologia. Viisivuotisella professuurilla ja liki puolen miljoonan euron lahjoituksella Sotkamon kunta haluaa vakinaistaa liikunta-alan yliopisto-opetuksen kunnassa.

Professuuri on jatkoa Jyväskylän yliopiston yli kolme vuotta jatkuneelle muuntokoulutukselle, jossa insinöörejä on koulutettu Vuokatissa liikuntateknologian maistereiksi. Lahjoitusprofessuurin sopimus allekirjoitetaan Sotkamossa huhtikuun puolivälissä. 

Sotkamon lahjoitusprofessuuri vahvistaa Kajaanin yliopistokeskuksessa tehtävää monitieteistä tutkimusta. Kajaanin opettajankoulutusyksikössä on liikuntakasvatuksen professuuri. Yliopistokeskuksen professuurien määrä kasvaa nyt yhteentoista.

 

 

Martti Pallari vierailulla

Suomen Yrittäjien johtaja Martti Pallari vieraili Kajaanissa tiistaina 27.2.2007. Päivän aikana käytiin yhteistyöneuvotteluja mahdollisesta yhteisestä yrittäjyyskasvatushankkeesta, joka toimisi valtakunnallisena pilottina tulevina vuosina. Aika näyttää löytyykö opettajankoulutuksella ja yrittäjillä yhteisiä intressejä yrittäjyyskasvatuksen kehittämiseksi.

Martti Pallarin mukaan Suomessa on noin 240 000 yritystä. Niistä niin sanottuja mikroyrityksiä on noin 93 %. Mikroyritykset ovat alle kymmenen hengen yrityksiä. Valtiovalta ja Suomen yrittäjät ovat huolissaan tulevaisuuden työpaikoista. Siksi mm. Yrittäjyyden politiikkaohjelma kannustaa eri oppilaitoksia ottamaan ohjelmaansa yrittäjyyskasvatuksen.

Martti Pallarin mukaan yrittäjyyskasvatus on peruskouluissa ja lukioissa lähinnä yrittäjyysasenteiden kasvatusta, ammatillisessa koulutuksessa opetetaan myös yrittäjätaitoja. Tällä hetkellä 22 % uusien yritysten yrittäjistä on akateemisen koulutuksen saanut. Akateeminen yrittäjyys on tärkeää, koska usein he juuri perustavat yrityksiä, joihin he tarvitsevat työntekijöitä. Mutta mitä opettajankoulutuksessa opiskeleva tällä tiedolla tekee. Tarkoituksena ei ole kannustaa opettajia perustamaan yrityksiä vaan heidän omista oppilaistaan tulisi yrittäviä, oman elämänsä hallitsevia kansalaisia. Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteet ja sisällöt soveltuvat kaikille työntekijöille, vaikka heillä ei koskaan olisikaan tarkoitus perustaa omaa yritystään. Omassa elämässään menestyvä ja hyvä tiimityön tekijä on jokaisen työnantajan unelma. Hyvä työpaikan henki on varmasti kaikkien meidän toiveissa.

Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys on yksi vuonna 2004 uudistetuissa valtakunnallisissa opetussuunnitelmien perusteissa mainituista aihekokonaisuuksista. Aihekokonaisuuden tulisi sisältyä kaikkiin oppiaineisiin ja sisältyä koulun toimintatapaan. Opettajankoulutusyksikön toteuttamalla Yrittäjyyspedagogiikan kurssilla opiskelijat tutustuivat opetussuunnitelmien perusteisiin. He analysoivat kuntien opetussuunnitelmat yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta eli miten se on yleensä otettu opetettavien aineiden otettu tavoitteisiin ja sisältöihin. Opiskelijat totesivat, että noviisiopettajan on todella vaikea mennä opettamaan niiden perusteella ko. aihekokonaisuuden sisältöjä. Ja varmasti kentällä olevien opettajien myös, koska yhdessä yössä heidän odotettiin hallitsevan aihekokonaisuuden perusteet. Onneksi hyviäkin esimerkkejä löytyi. Mm. Suomusalmella tilanne on hyvä, aihealueen opetussuunnitelma on laadukas ja selkeä kokonaisuus. Hienoa, että täälläpäin Suomea osataan.

Martti Pallarin mukaan yrittäjyyskasvatusta kohtaan asenteet ovat muuttumassa. Käsite ymmärretään vielä väärin, mutta yhä useampi pitää yrittäjyyskasvatusta jatkumona aina perusopetuksesta ammatilliseen koulutukseen saakka, jossa vasta annetaan yrityksen perustamisen opetusta eli ns. ulkoista yrittäjyyttä. Mielenkiintoista oli kuulla, miten ei ole helppoa kertoa julkisuudessa yritysten menestystarinoista. Pallari toivoi, että opettajankoulutukseen tulisi saada tietoutta mitä yrittäjän arki on. Omasta mielestäni ei yrittäjä ole yhtään hullumpi kuin kukaan muukaan, hän on vain rohkeampi kuin keskiverto kansalainen. (Juha-Matti Turpeinen)

 

 

Yliopisto jakoi valtion virka-ansiomerkkejä

Tasavallan Presidentti myönsi 1.12.2006 Oulun yliopiston esityksestä valtion virka-ansiomerkit. Ne omistuskirjoineen luovutettiin saajille perjantaina maaliskuun 16. päivänä Linnanmaalla yliopiston päärakennuksessa. Kajaanin yliopistokeskuksesta valtion virka-ansiomerkin saivat professorit Esko Kalaoja ja Juhani Suortti sekä lehtorit Jorma Keskitalo, Seppo Kinnunen ja Matti Pasanen. (Juha Vartiainen)

 

 

Yrittäjyyskasvatuksen professuuria haetaan Kajaaniin – KYK edelläkävijäksi Suomessa

– Korkeakoululaitoksen rakennemuutos luo edellytyksiä yrittäjyyskasvatuksen professuurin perustamiselle Kajaaniin, toteaa yliopistokeskuksen johtaja, professori Juhani Suortti. Yrittäjyyskasvatuksen professuurin saaminen vahvistaisi Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskuksen asemaa.

Yrittäjyyskasvatuksella on Kajaanin opettajankoulutuksessa pitkät perinteet jo 1980-luvulta lähtien, mm. Kytke 2005 -hankkeen johdosta, yrittäjyyskasvatuksen professuuri olisi luonteva jatko tälle. – Paine yrittäjyyteen kasvaa myös globalisaation leviämisen ansiosta, painottaa Suortti. Myös yhteistyö viiden yliopiston sekä Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa luo erittäin hyvät mahdollisuudet yrittäjyyskasvatuksen edistämiselle. Kajaanissa tästä on jo hyvänä esimerkkinä Intotalo-yhteistyö 25 opintopisteen opintokokonaisuutena.

– Myös opettajankoulutukseen pitäisi saada tietoa yrittäjän arjesta, totesi Suomen Yrittäjien johtaja Martti Pallari luennoidessaan Kajaanin opettajankoulutusyksikön yrittäjyyskasvatuksen opiskelijoille. Pallari tukee yrittäjyyskasvatuksen professuurin perustamista Kajaanin yliopistokeskukseen. (Juha Vartiainen)

 

 

Tunnustus suomalaisen kulttuurin edistämisestä varhaiskasvatuksen opiskelijoille

Kajaanin kaupunginkirjasto – Kainuun maakuntakirjasto myönsi Kajaanin opettajankoulutusyksikön varhaiskasvatuksen opiskelijoille Kalevalan päivänä 28. helmikuuta kunniakirjan ansiokkaasta suomalaisen kulttuurin edistämistyöstä. Kajaanin opettajankoulutusyksikön varhaiskasvatuksen opiskelijat ovat järjestäneet alle kouluikäisten lasten satutunteja vuodesta 1979 lähtien. Vuosittain varhaiskasvatuksen opiskelijat pitävät noin 180 satutuntia kajaanilaislapsille kaupungin kirjastojen lastenosastoilla sekä Kainuun keskussairaalan lastenosastolla.

 

Kajaanin opettajankoulutusyksikön opiskelijoiden satutunteja elävöittivät kanteleet suomalaisen kulttuurin ja Kalevalan päivänä keskiviikkona 28.2. kello 10–11 Kajaanin kaupunkialueen kirjastojen lastenosastoilla. Varhaiskasvatuksen opiskelijat olivat suunnitelleet yhteiseksi aiheekseen jännittävän kertomuksen Sammon ryöstöstä Kalevalan mukaan. Jokaisessa kirjastossa oli myös perinnelorupussi. Kirjasto tarjosi juhlapäivän kunniaksi satutuntiin osallistuneille mehua ja piparia.

Satutunnit alkoivat Vaasan pääkirjastossa
Kajaanin opettajankoulutusyksikön ruotsinkielikylpyopiskelijat aloittivat satutuntien pidon Vaasan kaupungin pääkirjastossa. Alle kouluikäisille tarkoitettuja satutunteja pidetään torstaisin 22.2. alkaen kello 10–11 suomeksi ja perjantaisin 23.2. alkaen kello 10–11 ruotsiksi. Kevään 2007 aikana Vaasassa opiskelijat pitävät yhteensä 28 satutuntia viikolle 22 saakka. Satutunnit kestävät 35–40 minuuttia. (Juha Vartiainen)

 

 

IAESTE harjoittelija Claire Chivers Biotekniikan laboratoriossa

Cardiffin yliopistossa, Walesissä, biokemiaa opiskeleva Claire Chivers työskenteli kesällä 2006 kolmen kuukauden ajan IAESTE harjoittelijana Biotekniikan laboratoriossa Sotkamossa. Harjoittelun päätyttyä kukin harjoittelija kirjoitti raportin harjoittelujakson henkilökohtaisesta hyödyttävyydestä. Raporttien perusteella kahdeksan harjoittelijaa kutsuttiin loppukilpailuun Lontooseen. Finalistit pitivät viiden minuutin esitelmän harjoittelustaan tuomaristolle. Claire Chivers voitti esityksellään toisen palkinnon" IAESTE UK Vuoden harjoittelija"-kisassa.

Miksi Sotkamoon? Kahden vuoden biokemian opintojen jälkeen Chivers halusi todistaa itselleen ja muille, että hän pärjää yksin vieraassa maassa. Etsiessään harjoittelupaikkaa Chivers tutustui Oulun yliopiston nettisivuihin ja totesi, että yliopisto vaikuttaa tasokkaalta. Vasta myöhemmin hän huomasi, että harjoittelupaikka ei ollutkaan Oulussa vaan Sotkamossa. Tämä ei häntä haitannut, päinvastoin. Kahden kaupungissa vietetyn vuoden jälkeen ajatus kesän viettämisestä luonnonläheisellä paikkakunnalla viehätti yhä enemmän ja enemmän.

Claire Chivers voitti toisen palkinnon ”Vuoden harjoittelija” -kilpailussa
(Kuva Claire Chiversin arkisto/Bruce Wicks, IAESTE UK)

Kesään kuului työtä… Harjoitteluaikana Chivers pystyi kokeilemaan käytännössä, millaista on olla kokopäiväinen tutkija. Chivers osallistui tutkimustyöhön MeRC rahotteisessa Biomittaus-projektissa. Chivers kertoi, että hän tunsi itsensä tervetulleeksi ja ihasteli tapaa, jolla koko laboratorion henkilökunta otti hänet alusta asti osaksi työyhteisöä. Yhdessä tutkijoiden kanssa hän kehitti C-reaktiivisen proteiinin ja kortisolin mittausmenetelmää pintaplasmoniresonanssi-laitteella. Syyskuussa Chivers osallistui kansainväliseen Bio Meets Nano and IT-kongressiin Oulussa.

…ja vapaa-aikaa Chivers oli erittäin tyytyväinen Sotkamossa viettämäänsä kesään. Hänen mielestään Sotkamo oli kaunis ja rauhallinen paikkakunta. Chivers pyöräili ja ui, erityisesti hän mieltyi Hiukan hiekkarantaan, jossa hän omien sanojensa mukaan vietti suurimman osan vapaa-ajastaan. Lisäksi Chivers tutustui paikalliseen elämänmenoon oleskelemalla työkaverin kesämökillä, poimimalla marjoja sekä seuraamalla Sotkamon Jymyn pesäpallo-otteluita. Kesän aikana Chivers kävi myös Rovaniemellä ja Helsingissä. Chiversin vanhemmat vierailivat Sotkamossa ja tyttärensä tavoin he olivat ihastuneita puhtaaseen ja hiljaiseen luontoon sekä ystävällisiin ja avuliaisiin ihmisiin. Suomalaistumistako: Chivers kertoi nauraen, että kesän aikana hän joi enemmän kahvia kuin koskaan ennen.

Harjoittelun anti ja tulevaisuus Työkokemustakin tärkeämmäksi anniksi Chivers nosti itseluottamuksen lisääntymisen ja mahdollisuuden tutustua erilaiseen kulttuuriin. Tulevaisuudessa Chivers haaveilee jatko-opinnoista ja tohtorin tutkinnon suorittamisesta. Sotkamon kesästä jäi kytemään halu matkustaa ja nähdä uusia paikkoja. "Tämä oli elämäni paras kesä", sanoo Claire Chivers. (Pirkko Tervo)

 

 

Kuuden maan kulttuuri- ja mediayliopistojen edustajat koolla Lissabonissa

Kuuden maan kulttuuri- ja mediayliopistojen edustajat suunnittelivat Lissabonissa uudentyyppistä eurooppalaista maisteritutkintoa 1.–3.3.2007. Tilaisuudessa jatkettiin Kajaanissa ja Rovaniemellä viime marraskuussa ja Metzissä Ranskassa joulukuussa pidettyjen suunnittelukokousten sarjaa. Suomalaisia osanottajia Lissabonin kokouksessa olivat rehtori Mauri Ylä-Kotola Lapin yliopistosta ja projektipäällikkö Lasse Lyytikäinen Kajaanin yliopistokeskuksesta. Isäntänä Universidade Nova de Lisboa´ssa toimi johtaja, professori Carlos Correia (Faculdade de Ciências Sociais e Humanas). Muita osanottajia olivat professori Jean-Dominique Seroen Haute École ICHEC – ISC Saint Louis´ista Belgiasta, professorit Eric Pedon ja Luc Massou Université de Metz´istä Ranskasta sekä rehtori, professori Marian Oslislo Academy of Fine Arts Katowice´stä ja vararehtori, professori Jerzy Goluchowski Karol Adamiecki University of Economics in Katowice´stä Puolasta.

Lissabonin uuden yliopiston eli Universidade Nova de Lisboa´n
yhteiskunta- ja humanististen tieteiden tiedekunta sijaitsee
modernissa rakennuksessa keskellä Lissabonia.

Eurooppalaisten kulttuuri- ja media-alan huippuyliopistojen tapaamisen
osanottajia vasemmalta oikealle: vararehtori, professori Jerzy Coluchowski,
Karol Adamiecki University of Economics in Katowice, Puola; rehtori,
professori Marian Oslislo, Academy of Fine Arts in Katowice, Puola; vierailun
isäntä, johtaja, professori Carlos Correia, Universidade Nova de Lisboa
ja professori Jean-Dominique Seroen, Haute École ICHEC – ISC Saint Louis, Belgia.

Kokouksessa päädyttiin esittämään koulutusohjelmaa työnimeltä ”European Master Programme in Art, Culture and International Business”, joka rahoitettaisiin Erasmus-ohjelman kautta ja jonka koordinaattorina toimisi Lapin yliopisto. Tavoitteena on tutkinto, jonka perusopinnot suoritetaan kunkin maan omassa yliopistossa jo toimivissa maisteriohjelmissa. Koulutuksen kokonaislaajuus on 120 opintopistettä, josta kansallinen osuus on 60 opintopistettä ja kansainvälinen eurooppalainen osuus 60 opintopistettä.

Lapin yliopiston rehtori, professori Mauri Ylä-Kotola (oik.) ja professori
Eric Pedon, Université de Metz, Ranska, linjasivat suunnitellun eurooppalaisen
maisteriohjelman sisältöjä.

Professori Carlos Correia ja projektipäällikkö Lasse
Lyytikäinen keskustelivat yhteistyöstä illallisella.
Correia saapuu ensi tilassa vierailulle Suomeen.

Kunkin maan yliopisto suunnittelee 2–3 moduulia, jota tarjotaan omille ja muiden maiden yliopistojen opiskelijoille. Kansainvälisen tutkinto-osion opiskelijat kiertävät opiskelemassa vähintään kahdessa maassa, jotta kansainvälisyyskoulutus voi aidosti toteutua.

Maurit pitivät hallussaan Portugalia yli kolme vuosisataa. Viimeinen
tukikohta heillä oli Castelo de Saõ Jorge eli Pyhän Yrjö linna (kuvassa
ylhäällä), jonka ristiretkeläiset valtasivat vuonna 1139. Lissabon on
erittäin kaunis ja viihtyisä eri kulttuurien vaikutuksesta syntyneiden
tyylien kaupunki.

Koulutussisällöissä pyritään yhdistämään taiteen, kulttuurin ja liiketoiminnan opinnot sekä kansainvälisyysopinnot. Koulutusmoduulien nimikkeitä voivat olla international management and cultural projects, finance and marketing, cultural management and engineering, history of modern art and culture, cultural heritage, cultural tourism. Ohjelmasta valmistuu kansainvälisiä osaajia, jotka voivat olla (näyttely)kuraattoreita (curators), tuottajia (producers), managereita (managers), taiteellisia johtajia ja taidelaitosten johtajia (art directors), kulttuuriyrittäjiä (cultural entepreneurs).

Etelä-Korean entisen suurlähetystön tiloissa pidetyn neuvottelun tauolla
rehtori Mauri Ylä-Kotola tutustui rakennuskompleksin trooppiseen puutarhaan.

Hankkeen valmistelua on jatkettu Helsin13.–15.3.2007 Lapin yliopiston, Kajaanin yliopistokeskuksen ja Belgian Haute École Ichec – ISC Saint Louis´in edustajien yhteistyönä. Tavoitteena on saada esitys valmiiksi 30.3.2007 mennessä. (Lasse Lyytikäinen)

 

 

Kulttuurikasvatuksen tutkijat kokoontuivat Pariisissa

Ranskan Opetusministeriö ja Kulttuuriministeriö järjestivät Pariisissa tammikuussa 2007 laajan tutkimussymposiumin (Evaluating the impact of arts and cultural education), joka pyrki arvioimaan taiteiden ja kulttuurikasvatuksen vaikuttavuutta. Tilaisuus järjestettiin 10.–12. tammikuuta Pompidou-keskuksessa. Osanottajia tilaisuuksissa oli noin 900, suurin osa Ranskasta. Kimmokkeena tutkimussymposiumin järjestämiselle oli vuonna 2006 UNESCO:n Lissabonissa järjestämä ensimmäinen taidekasvatuksen maailmankonferenssi ja siellä hyväksytty hallituksille suunnattu toimenpideohjelma.

Symposiumin logo 

Järjestäjien huolena oli erityisesti se kuinka kehittyneissä teollisuusmaissa jatkuvasti korostetaan taiteiden ja kulttuurikasvatuksen merkitystä, mutta tästä ei aina näy jälkeä opetusohjelmissa. Eri maiden arvojärjestelmissä on aivan ilmeisesti suuria eroja. Ranskan kulttuuriministeriö ja opetusministeriö ovat kiinnostuneita siitä mitä tiedetään taiteiden ja kulttuurikasvatuksen vaikutuksista lasten kehitykseen. Tilaisuuteen oli kutsuttu noin 50 tutkijaa Euroopasta ja muualta maailmasta keskustelemaan mitä vaikutuksista tiedetään ja millaista tutkimusta eri puolilla maailmaa tehdään. Symposiumiin haluttiin mukaan parhaat tutkijat ja tutkimushankkeet, joissa selvitetään taiteiden ja kulttuurikasvatuksen vaikutuksia oppimiseen ja kehitykseen. Tarjolla olleista tutkimushankkeista ohjelmaan kelpuutettiin alle 20 %.

Erityisesti haluttiin näyttöä tavanomaisista väitteistä, joilla perustellaan taiteiden ja kulttuurikasvatuksen välttämättömyyttä. Onko havaittavissa vaikutuksia lasten kognitiiviseen kehitykseen ja akateemisiin suorituksiin? Kehittyvätkö sosiaaliset taidot, lisääntyykö luovuus ja lasten aloitteisuus? Mitä tapahtuu kulttuuri-identiteetin kehityksessä? Voidaanko lasten sosiaalisen taustan erojen vaikutuksia kehitykseen vähentää?

Pompidou-keskuksen sisäänkäynti 

Symposiumi järjestettiin kymmeneksi pyöreän pöydän keskusteluksi, joita ennen osallistujat esittelivät omia tutkimustuloksiaan. Keskusteluja ryyditettiin muutamilla ankarilla kysymyksillä: Mitä vaikutuksia taide- ja kulttuurikasvatuksella on perustaitojen kehitykseen ja taide- ja kulttuuriharrastusten syntyyn? Onko eri taiteen lajeilla joitakin eritysvaikutuksia? Mitä tuloksia syntyy taiteilijoiden ja opettajien kasvatuksellisesta yhteistyöstä?

Opetusministerien suorittaman avauksen jälkeen ohjelma eteni kahta linjaa: suuren salin puolella pohdittiin yleisiä ja teoreettisia ongelmia kuten arvioinnin periaatteita ja menetelmiä, taiteen ja kulttuurin vaikutuksia, pedagogisia lähestymistapoja ja koulutuspolitiikkaa sekä taiteilijoiden ja opetuksen yhteistyömuotoja. Pompidou - keskuksen pienessä salissa keskityttiin eri taiteen lajien erityisongelmiin kuten kuvataiteiden kasvatuksellisiin vaikutuksiin, musiikkikasvatukseen, tanssiin, draamaan ja teatterikasvatukseen sekä museokasvatukseen.

Taiteiden ja kulttuurikasvatuksen lähestymistavoista keskustelevat Milda Bredikyte,
Oulun yliopisto; Howard Gardner, Harvardin yliopisto; Catherine Burke, Leedsin
yliopisto; Pete McGuigan, CAPE-organisaatio (Kameran takana Pentti Hakkarainen)

Järjestäjien erityisen mielenkiinnon kohteena olivat arviointimenetelmät, joiden avulla voidaan osoittaa taiteen ja kulttuurin kasvatuksellisia vaikutuksia. Toisaalta tähän ongelmaan kietoutui kiinteästi se millaisia uusia kasvatuksellisia lähestymistapoja ja menetelmiä on kehitteillä eri puolilla maailmaa. Pedagogisten menetelmien kehittelyn klassikko on jo yli 40 vuotta toiminut "Project Zero", jota Pariisissa esitteli Harvardin yliopiston psykologian professori Howard Gardner. Gardner on ehkä tunnetuin nykyajan amerikkalaiseen kasvatusajatteluun vaikuttanut henkilö, jonka "moniälykkyyden" teoria on levinnyt laajalle.

Uutta teoreettista kulttuurikasvatuksen menetelmällistä lähestymistapaa esittelivät Pentti Hakkarainen ja Milda Bredikyte esityksessään "Cultural Development of the Child through Narrative Learning". Esityksessä käytiin lävitse "Silmun" leikkikerhon teoreettisia lähtökohtia ja toimintaympäristöjen merkitystä lasten kehityksen edellytyksenä. Esitysten jälkeen käydyssä pyöreän pöydän keskustelussa yleisön edessä päästiin vertailemaan "Silmun" ja "Project Zeron" lähestymistapojen eroja. Väittelyssä tuli selvästi esille amerikkalaisen pragmatismin vaikutus. Päteviä tuloksia ovat vain ne, jotka voidaan osoittaa testein ja numeroin. Taiteeseen kiinteästi kytkeytyvä emotionaalinen kokemus ja tunteet rajataan tarkastelun ulkopuolelle. "Silmun" toiminnassa oppimisen ja kehityksen ydin muodostuu emotionaalisen kokemuksen ja mielekkyyden muodostumisesta.

Symposiumin kuulijat ottivat innokkaasti osaa keskusteluun

Tilaisuuden järjestäneet ministeriöt tuntuvat ottavan erittäin vakavasti taide- ja kulttuurikasvatuksen kehittämisen Ranskassa. Kuten esitellyt englantilaiset projektit osoittivat monikulttuurisissa ympäristöissä kärjistyneisiin sosiaalisiin ongelmiin voidaan löytää toimivia ratkaisuja taide- ja kulttuurikasvatuksesta. Tällöin huomataan ja voidaan helposti laskea kasvatuksen taloudellinen arvo, joka muuten jää havaitsematta. Ranskassa nuorisolevottomuudet ovat nostaneet esille tarpeen panostaa voimakkaasti kulttuurikasvatuksen kehittämiseen. Ministeriöt suunnittelevat laajojen taiteiden ja kulttuurikasvatuksen vaikuttavuuden seurantatutkimusten käynnistämistä.

Symposiumin artikkelit ilmestyvät kesäkuussa 2007 Pompidou-keskuksen nettisivuille. Tällä hetkellä sivuilta löytyvät luennoitsijoiden Powerpoint-esitykset http://www.centrepompidou.fr/symposium.educart.paris2007/ (Pentti Hakkarainen)

 

 

Opettajat pankkiholvissa

Kajaanin opettajankoulutusyksikön Yrittäjyyspedagogiikka-opintojakson opiskelijat vierailivat paikallisessa Osuuspankissa 20.2.2007. Opintokäynnin tarkoitus oli avata pankkimaailman ja talouselämän salaisuuksia tuleville opettajille. Myyntijohtaja Juha Korhosen johdattelemana tutuksi tulivat niin Yhdysvaltojen keskuspankin FED-korko kuin Helsingin pörssin HEX-indeksi Euriboreista puhumattakaan.

Yksi vierailun kantavista ajatuksista oli tulevaisuusorientoitunut elämän asenne, jossa otetaan huomioon yksilön oman elämän hallinta niin henkisesti kuin taloudellisesti. Millaisen pankkilainan ottaisin ensimmäistä asuntoa hankittaessa? Pitääkö eläkesäästäminen aloittaa jo 25-vuotiaana? Tiesittekö, että tuleva eläke on opiskelijoilla vain noin 40 % palkkatulosta? Millaiseen maailmaan tulevat lapset kasvavat? Näihin kysymyksiin etsittiin ja onneksi myös saatiin vastauksia.

Kuvassa myyntijohtaja Juha Korhonen

Tarvitseeko opettaja yritys- ja talouselämän tuntemusta? Kyllä. Yhteiskunnallinen oppiaines on aika harvinaista nykyajan opettajankoulutuksessa. Tiedeteoreettinen koulutus ei ole aiemmin ottanut huomioon sitä maailmaa missä nyt eletään saatikka tulevaisuuden tuomia vaatimuksia.

Myyntijohtaja Juha Korhosen esityksestä jäi mieleen yrityksen vahva sitoutuminen henkilöstön kouluttamiseen sekä henkilökohtaisten kehittämiskeskustelujen merkitys yrityksen ydinosaamisen jalostamisessa. Kunpa koulumaailma pääsisi samaan. (Pentti Mankinen)

 

 

Matkailu avartaa – Kiitos Kajaani!

Jyväskylän Seminaarinmäeltä lähteneelle ryhmälle Kajaanin kampus tuntui oikein kotoisalta kohteelta. Opettajaseminaarin perintö huokuu kauniista saleista, pihapiiristä, historiallisista taideteoksista ja esineistä. Omenapuut vain taitavat menestyä Kajaanissa hieman kituliaammin. Yhtä lailla kumpikin kampus elää ahnaasti ajassa, mielikuvitusta ja muuta inhimillistä pääomaa soveltaen innovoiden uudenlaisia koulutus- ja tutkimushankkeita.

Jyväskylän yliopiston viestintäyksikölle vierailu opetti monenlaista uutta ja avarsi melkoisesti tietämystämme Kajaanin yliopistokeskuksen toiminnasta. On mieluisaa saada olla kumppanina tässä omaleimaisessa ja oivaltavasti profiloituneessa keskuksessa. Ajatuksia herätti myös tutustuminen Kajaanin uuteen maakuntahallintoon viestintäpäällikkö Petra Välkyn johdolla.

Kainuun maakuntaa leimaava yhteen hiileen puhaltamisen henki välittyi vierailussa selvästi. Kajaanin yliopistokeskus, Vuokatin urheiluopisto sekä maakuntahallinto tekevät kaikki sarallaan työtä alueen tunnettuuden, osaamisen tason ja kehittymisen eteen ja tulokset ovat näkyviä. Vuokatin urheiluopiston huippuosaaminen on kansainvälisesti tunnustettua. Vuokatin kansainvälinen IB-lukio kerää motivoituneita ja lahjakkaita nuoria opiskelemaan ja harjoittelemaan huippuolosuhteissa, yliopiston tutkimushankkeet vievät suomalaista hiihtoteknologiaa jatkuvasti eteenpäin ja maakunta tukee yhteistyöhankkeita alueella.

Kajaanin yliopistokeskuksen Skilllab-laboratorio oli mitä kiinnostavin monitieteinen tutkimuksen infrastruktuuri, jossa yhteiset tutkijamme kehittävät uusia innovaatioita ja tekevät ajankohtaista tutkimusta. Kielen, liikeratojen, hahmottamisen ja kongition tutkimisen tuloksista on lupa odottaa suurta yleisöä kiinnostavia tutkimusuutisia.

Vuokatin lyhyet yöt
Kolmen päivän Kainuu-kokemukseen mahtui kokoustamisen lisäksi myös vapaampaa aikaa. Lumettomasta Keski-Suomesta katsottuna muutaman sentin lumikerros näytti oikealta talvelta ja jokainen nautti siitä omalla tavallaan. Vuokatin ympäristössä liikuttiin kävellen, suksilla ja taksilla. Suksi luisti livakkaan ja ladut saivat monta ylistyssanaa.

Erään hiihtelijän sykähdyttävä kokemus oli iltaladulla, jossa hyvään vauhtiin päässyt yliopistotiedottaja puski mielestään taiten mäkeä ylös. Takaa humahtaen vilahti heinäsirkan ketteryydellä ohi hiihtäjä yhdellä sauvallaan ja jätti jälkeensä para-luokan maailmancupin hohdon. Kilpaladut avattiin meille molemmille: "Me siellä missä muutkin maailmantähdet!"

Jalkapelissä ihmeteltiin hiihtoputkea sisältä ja ulkoa. Ja taksi vei juhlijat Vuokatin yöelämän sykkeeseen. Katinkullan tyhjään yökerhoon syntyi säpinää, kun kymmenkunta yliopistoturistia laittoi ikivihreiden tahdissa jalalla koreasti.

Seuraavan päivän kokoushetket olivat lyhykäisistä yöunista huolimatta idearikkaita ja ruokakin maistui kaikille. Illan hämärtyessä tunnelma urheiluhallissa nousi kattoon. Edessä oli reissun kauan suunniteltu kohokohta, viestijöiden lentopallo-ottelu. Urheat uroot Kale ja Martti haastoivat lopun yksikön pelaamaan heitä vastaan. Akkain puoli sai pelata akkain säännöillä, mutta pienestä kentästä huolimatta miesten alakautta syötetyt syötöt paukauttelivat pisteitä miesten duolle. Alkukankeuden jälkeen peli lähti käyntiin ja kamppailu oli väliin tasainenkin. Kokemus kuitenkin vei ja puoliammattilaiset miehet voittivat yläastemuistoja verestäneen naisten joukkueen. Rehdisti lyötiin kättä ja onniteltiin voittajaa. Uusi haaste on jo kuitenkin heitetty ja revanssiottelu on varmasti tulossa. (Tarja Vänskä-Kauhanen)

 

 

Elias Lönnrot -seuralle nimikkohuone Kajaanin Raatihuoneeseen

Kajaanin kaupunki tukee Raatihuoneen kulttuurikäyttöä
Kajaanin kaupunki on laajentanut Kajaanin Raatihuoneen käyttömahdollisuuksia kajaanilaisille yhdistyksille, yksityisille ja matkailijoille. Kajaanin maistraatti käyttää tiloja jo siviilivihkimiseen. Raatihuoneen sisustus on kuitenkin kesken ja vailla henkeä, jota vanha arvorakennus tarvitsee. Raatihuone on rakennettu vuonna 1831, Lönnrot on tullut kaupunkiin vuonna 1833. Tämä on Raatihuoneen ja Lönnrotin yhteisen historian aikaa. Raatihuone on erityisen arvokas Museoviraston suojelema rakennus.

Elias Lönnrot -seura kalustaa Raatihuoneessa
Lönnrot-nimikkohuoneen talonpoikaisrokokoohuonekaluilla.

Kaupunki tukee Elias Lönnrot -seuran toimintaa antamalla Raatihuoneelta yhden huoneen seuran nimikkohuoneeksi. Seura on lupautunut kalustamaan huoneen Lönnrotin henkeen sopivilla huonekaluilla ja esineillä. Elias Lönnrotin esineistöä ei ole saatavissa, joten seura on päättänyt sisustaa huoneen talonpoikaisrokokootyylisillä tuoleilla ja pöydällä. Kalustoon kuuluu aluksi 12 tuolia ja pöytä. Tavoitteena on koota samanlaista kalustusta myös toisen huoneeseen. Seura on saanut lahjoituksena tuolien päällystämistä varten kotikutoisen kankaan.

Lönnrot-huoneen kalustukseen ja sisustukseen 1800-luvun henki
Viime syksynä yritettiin saada selville perusteellisesti, millaista Lönnrotin ajan kalusto oli. Lönnrot myi kaiken irtaimistonsa Kajaanin kodistaan muuttaessaan Helsinkiin kutsuttuna Helsingin yliopiston suomen kielen professorin virkaan. Kainuun museossa on jäljellä ainoastaan kaappikello. Ainoan dokumentin löysi Kajaanin yliopistokeskuksen Lönnrot-instituutin tutkija FT Heikki Rytkölä. Se on 1894 Suomen kuvalehdessä ilmestynyt taiteilija Louis Sparren kirjoitus Lönnrotin muiston säilyttämisestä. Kirjoituksen yhteydessä on Sparren piirros ja alla teksti "Lönnrotin tuoli".

Kainuun Sanomien kehittämispäällikkö Osmo Korhonen (vas.), Lönnrot-seuran
kunniapuheenjohtaja Tuulikki Yli-Lonttinen ja Lönnrot-instituutin tutkija,
FT Heikki Rytkölä valmistelevat esittelytauluja Raatihuoneeseen.

Yrityksillä, yhteisöillä ja yksityisillä henkilöillä on nyt mahdollisuus saada oma nimikkotuoli ja muita kalusteita Raatihuoneeseen. Tuolin hinta on 500 euroa. Jokainen lahjoittaja saa nimensä tuoliin kiinnitettyyn laattaan. Seura toivoo, että kajaanilaiset yhteisöt ja yksityiset osallistuisivat Kajaanin arvokkaan Raatihuoneen sisustukseen.

Kalustuksen lisäksi näyttelyaineistoa
Lönnrot-huoneeseen ei voida sijoittaa alkuperäistä taidetta tai vastaavaa. Seinille tulee kopioita Louis Sparren litografioista 1800-luvun Kajaanista, kuvat esittävät vanhaa kirkkoa, Polvilaa, tervakanavaa. Kainuun Sanomat on lahjoittanut talon ulkopuolelle taulun, josta selviää ohikulkijoille Raatihuoneen ja Lönnrotin ajan historiaa. Esittelytaulun ja litografioiden kuvat on valinnut ja tekstit kirjoittanut tutkija Heikki Rytkölä. Lönnrot-seura varustaa tilan myös audiovisuaalisella esityslaitteistolla, jolla voidaan esitellä Lönnrotin henkilöä ja elämäntyötä kuvaesityksin ja kirjallisin selostein. Lisäksi Lönnrot-seuran web-sivustoa (www.elias.lonnrotseura.fi) laajennetaan käsittämään seuran esittelyn lisäksi Lönnrotin henkilön ja tuotannon esittelyn, Lönnrot-tutkimuksen tiiviin esittelyn sekä linkit keskeisiin Lönnrot-aineistoihin.

Tuulikki Yli-Lonttinen ja Kajaanin runoviikon taiteellinen johtaja
Kirsi-Kaisa Sinisalo keskustelevat Runoviikon mahdollisuuksista
käyttää Raatihuonetta.

Lönnrotin keskeisin elämäntyö Kajaanissa
Elias Lönnrot -seuran tarkoituksena on tehdä tunnetuksi Elias Lönnrotin elämäntyötä ajalta, jolloin hän asui Kajaanissa linnan lääkärinä. Täältä käsin hän on tehnyt suurimman ja kansainvälisesti tunnetuimman elämäntyönsä kansanrunojen kerääjänä ja Kalevalan luojana. Elias Lönnrot -seura on koko toimintansa ajan etsinyt paikkaa Kajaanissa tunnetuimman suurmiehemme Elias Lönnrotin elämäntyön esittelyä varten. Nimikkohuone antaa tämän työn esittelyyn mahdollisuuden. Elias Lönnrot -huoneen perustaminen ja varustaminen Kajaanin Raatihuoneeseen on osa toimenpiteitä, joiden avulla pyritään vaalimaan ja tukemaan edellä kuvattua perinnettä sekä edistämään ja kehittämään Kalevala- ja Lönnrot-tuntemusta, alueeseen kohdistuvaa tutkimusta sekä kansalaisten laaja-alaista Kalevala-harrastusta. Nykyajan kulttuuriperinne aukeaa parhaiten, kun se liitetään luontevasti tämän päivän toimintoihin, kulttuurituotteisiin, palveluihin, matkailuun, koulutukseen. Lönnrot-perinteen ympärille voidaan kehittää Kainuun ja Kajaanin kipeästi tarvitsemaa matkailuelinkeinoa kestävän kehityksen periaatteella. Näin voidaan osaltaan tukea koko alueen kulttuuri- ja matkailupalvelutuotantoa ja siten työllisyyttä. (Lasse Lyytikäinen)

 

 

Vienan tiellä -julkaisu

Lönnrotin polku uudelleen käyttöön
Tutkimus muinaismuistolain suojaaman Vienan reitin historiallisista vaiheista on valmistunut. Keskeinen osa vielä näkyvää Vienan reittiä sijaitsee Suomussalmen kunnan itäosassa Malahviassa Vuokin kylän alueella ja jatkuu sieltä edelleen Viiangista Venäjän puolelle Vienan Karjalan erämaihin. Reitin historialliseen merkitykseen on liitetty muun muassa Elias Lönnrot, joka liikkui alueella Vienan Karjalaan suuntautuneilla kansanrunouden keruumatkoillaan. Reittiä on ajoittain kutsuttukin Lönnrotin poluksi. Vienan tiellä -julkaisu on syntynyt tarpeesta selvittää reitin eri vaiheita ja tapahtumia ja luomaan siten pohjaa tarkemmalle yhteenvedolle reitin kunnon arvioimiseksi, kunnostuksen suunnittelemiseksi ja mahdolliseksi kunnostuksen ja muunkin kehittämisen pohjaksi. Selvityksestä toivotaan syttyvän kipinä selvittää vanhoja kulkuväyliä laajemminkin.

Yliopistokeskuksen johtaja, professori Juhani Suortti onnitteli
Lönnrot-instituutin tutkija Heikki Rytkölää uudesta julkaisusta.

Reitti on kauan tunnettu, mutta käyttämättömyytensä ja tarpeettomuutensa vuoksi se on ollut nykyaikana unohduksissa. Kulkuväylä sai vuodesta 2004 uutta huomiota osakseen, kun alueen ympäristössä tehtyjä metsänhoitotoimenpiteistä alettiin julkisuudessa keskustella. Tämän kirvoittamana päädyttiin selvittämään reitin muinaismuistollinen arvo ja todettiin sen kiistattomasti olevan muinaismuistolain tarkoittama kiinteä muinaisjäännös, muinainen huomattava kulkutie. Kainuun maakuntakaavoituksen yhteydessä reitin kulku maastossa selvitettiin ja on esitetty ehdotuksena nähtävillä olleessa Kainuun maakuntakaavassa muinaisena kulkuväylänä. Reitin arvosta ja historiallisesta merkityksestä on saavutettu yksimielisyys. Kulkureitin hyödyntämistä osana Kainuun luonto- ja kulttuurimatkailun kehittämistä ollaan selvittämässä ja tulevaisuudessa kenties nykypolven vaeltajakin pääsee tallaamaan iänikuista polkua.

Selvityksestä käy ilmi, että ihminen on aina liikkunut Pohjanlahden ja Vienanmeren välillä mannerjään väistyttyä noin 10 000 vuotta sitten. Esihistorialliset löydöt osoittavat, että kauppaa on käyty hyvinkin kaukaisten alueiden ja maanselän jakaman ja merien rajaaman alueen välillä. Historiallisella ajalla kaupan luonne muuttui ja monipuolistui. Täällä liikkuivat muun muassa saamelaiset, karjalaiset, hämäläiset, savolaiset ja norjalaiset. Vuosisatojen kuluessa eri etupiirit jakoivat alueen, mutta kauppa jatkui. Joskus edes sotakaan ei katkaissut vuorovaikutusta karjalaisten ja Ruotsin valtakunnan itäosan välillä. Liikuttiin kesällä ja talvella, mutta kulkuväylät noudattivat suunnilleen samoja reittejä. Väylien ja kulkuneuvojen muutokset olivat hitaita.

Vienan tiellä -teoksen julkaisutilaisuus pidettiin Vuokin kylätalolla
Suomussalmen Ala-Vuokissa.

Suomen tultua liitetyksi Venäjään vuonna 1809 oli hallinnollisesti tärkeää selvittää muu muassa Kainuun ja Venäjän Karjalan liikenneyhteydet. 1830-luvulta alkaen koettiin näillä alueilla maanselän molemmin puolin pahoja katovuosia. Oulun maaherran aloitteesta syntyi ajatus rakentaa maantie Vienan Kemiin. Uudelleen tämä ajatus nousi esiin 1850-luvulla. Perusteelliset selvitykset, joita käsiteltiin Helsinkiä ja Pietaria myöten eivät johtaneet kuitenkaan merkittäviin tuloksiin. Kulkuneuvot ja liikennereitit kehittyivät muualla nopeasti ja nuo syrjäiset seudut Suomen puolella kyettiin huoltamaan ilman merkittäviä liikenteellisiä parannuksia. Venäjän vallankumous ja kansalaissota katkaisivat ikimuistoiset yhteydet. Nyt liikenne on alkanut uudelleen täysin muuttuneissa oloissa ja aivan uusin välinein. Ihmiset, tavarat ja kulttuurivaikutteet liikkuvat kuten vuosituhansia sitten.

Selvityksen on tehnyt tutkija Heikki Rytkölä Kajaanin yliopistokeskuksen Lönnrot-instituutista. Kainuun ympäristökeskus on julkaissut selvityksen. Julkaisua voi ostaa ympäristökeskuksesta ja se löytyy myös sähköisessä muodossa internetistä osoitteesta www.ymparisto.fi/kai>Palvelut ja tuotteet>Julkaisut>Raportit. (Heikki Rytkölä)

 

 

Neljä viikkoa Euroopassa – 11 maata

Kesäloman voi viettää näinkin: kiertoajelu kahdella henkilöautolla kahden perheen voimin telttaillen 11 maassa: Ruotsi, Tanska, Saksa, Hollanti, Belgia, Ranska, Espanja, Andorra, Monaco, Italia, Itävalta. Lisäksi paahtavan helteinen sää, 10 tunnin päivittäiset ajomatkat, kiukuttelevat lapset kuumassa autossa, kahden viikon levähdys ja majoittuminen yhteisesti vuokrattuun viehättävään taloon pikkukylään Pyreneitten vuoriston juurella.

Ranskassa leirintäalueiden vastaanottona voi toimia kaunis keskiaikainen linna.

Tälle kesäloman mittaiselle matkalle kuitenkin halusimme lähteä kahden perheen voimin – Laukkosten pariskunta kolmine lapsineen sekä Lyytikäisten pariskunta. Matkasta tuli suurenmoinen. Ensin mentiin autolautalla Helsingistä Tukholmaan, sieltä kiireen vilkkaa autoilla Ruotsin Helsingborgiin, sieltä Tanskaan, jossa oli ensimmäinen yöpyminen. Seuraavana päivänä Pohjois-Saksan vilkasliikenteisen moottoritieverkoston kautta lähelle Hollannin rajaa ja sieltä vielä seuraavana päivä Hollannin rantapatoa pitkin Edamin kaupunkiin. Rantapadon näköalatornissa tutustuttiin padon rakennusta esittelevään näyttelyyn ja vuoden 1956 suureen padon murtumisesta aiheutuneeseen tulvaan, joka oli Hollannille suurkatastrofi.

Leirintäalueet ovat Keski-Euroopassa viihtyisiä.

Matkalaisten talo pikkukylässä on suuri kahdellekin perheelle.

Edamin viehättävä pikkukaupunki on tietenkin Edam-juuston kotipaikka ja sieltä piti ostaa erilaisia herkullisia juustoja. Yöpymisen jälkeen ohitettiin Amsterdam ja ajettiin vilkas- ja raskasliikenteisiä Hollannin ja Belgian moottoriteitä Pohjois-Ranskaan. Iltamyöhällä ei sopivaa leiripaikkaa tahtonut löytyä, minun toimiessani suunnistajana ajoimme harhaan, muutaman kymmenen kilomerin turhan kiertoajelun jälkeen hermot olivat koetuksella. Vihdoin löytyi ränsistynyt leiripaikka kauniin joen ja upean vuorilinnoituksen vastapäätä. Palvelu oli hyvää, vaikkakin taso vaatimaton. Mieliala kohosi, kun saatiin ruokailluksi ja nukutuksi. Seuraavan päivän uuvuttava, hermoja kuluttava jurraaminen lomalaisista täyttyneillä moottoriteillä vei voimat ja siirryttiin sivuteille – leiripaikan löytämisen toivossa. Minuuttia vailla mitä upeimman leiripaikan sulkemisaikaa päästiin majoittumaan. Alueen vastaanotto oli kaunis keskiaikainen linna. Tasokkaalla leirintäalueella olisi voinut viettää päiviä.

Kylän halki virtaava viileä joki saa vetensä Pyreneitten
vuoriston jäätiköiden sulamisvesistä.

Sitten lähdettiin rivakasti kohti Etelä-Ranskaa lopulliseen päämäärään. Tämän jälkeen liikenne sujui rattoisasti Välimeren rannalla sijaitsevaan Narbonnen kaupunkiin ja sen kohdalta lähdettiin ajamaan sisämaahan kotikyläämme. Kun saavuimme perille, talomme vuokranantaja ei ollutkaan paikalla sovittuna aikana, vaan jouduimme odottamaan auringon paahteessa tuntikausia. Vihdoin pääsimme vuokrataloomme ja käytettävissämme oli 300 neliötä avaraa ja viihtyisää tilaa sekä laaja parveke, jolta oli näkymä alhaalla, kukkivalle sisäpihalle, virtaavalle joelle, sen takana lainehtiville viiniviljelmille ja vuoristoon. Omistajat esittelivät talon alakerrassa olevan viinivaraston ja -valmistamon, jossa pullotettiin puna-, valko- ja roseviiniä. Laajan parvemme alla oli satojentuhansien litrojen sammiot, jossa viini valmistui. Parvella oli kolme luukkua, josta raakaviini laitettiin sisään.

Paahtavasta helteestä on rauhoittavaa mennä viileään luostariin.

Digitaalikamera kannattaa ostaa edullisesta Andorran pikkuvaltiosta.

Ensimmäiset päivät tutustuimme lähimaastoon, kauniiseen keskiaikaiseen kylään, luostariin ja kävimme uimassa kylän läpi menevässä joessa. Joen vesi tuli Pyreneitten vuoristossa ja oli mukavan viileää, mikä olikin tarpeen, koska lämpötila nousi ajoittain jopa + 40 asteeseen. Yölläkin lämpötila oli sekä ulkona että sisällä lähempänä + 30 astetta.

Teimme kylästämme lyhyitä matkoja lähipaikkakunnille, mm. kuuluisaan Carcassonen kaupunkiin. Carcassonessa on keskiaikaisen kaupunkilinna Cité, joka on tullut tunnetuksi "vääräoppisten" kataarien eli albigenssien vahvana tukikohtana. 1100- ja 1200-luvuilla Etelä-Ranskan ja Pohjois-Espanjan alueella eli väestöä, joka ei suostunut noudattamaan kirjaimellisesti katolisen kirkon ja Paavin määräyksiä. Kataarilaisuus oli kaksijakoinen usko, joka erotteli kaiken hyvän ja pahan. Kaikki oli heille joko saatanan tai jumalan luomaa. Maallinen oli saatanallista ja siten epäpuhdasta, ja kaikki henkinen jumalasta. Kataarit uskoivat, että ihmisellä voi olla suora jumalayhteys rukouksen kautta. Paavit aloittivat kataarien vainot ja heidät tuhottiin viimeiseen henkeen. Tämä oli myös lajissaan ensimmäinen katolisen kirkon ristiretki, joka kohdistui samalla omiin uskonveljiin ja sisariin. Citén kaupungissa oli tuolloin 22.000 asukasta ja vajaat 300 kataaria. Paavi surmautti varmuuden vuoksi kaikki Citén asukkaat lapsia myöten. Etelä-Ranska on täynnä vastaavia linnoituskaupunkeja ja -kyliä sekä yksittäisiä linnoja. Suuri osa oli juuri kataarien ja heidän puolellaan olevien linnaruhtinaiden suojautumispaikkoja. Mutkaiset ja kapeat vuoristotiet johtavat Pohjois-Espanjaan.

Kiersimme Espanjan kautta Andorran pikkuvaltion eteläpuolelle ja nousimme sitä kautta vuorten rinteitä itse Andorraan. Valtion "pääkaupunki" on rakentunut 2000-3000 metrin korkeudelle kapeaan ja ahtaaseen vuoristosolaan. Maa on kuluttajan unelmakaupunki, bensiini, vaatteet ja elektroniikkahyödykkeet ovat halpoja, kelpaa ostaa digitaalikamera kolmasosahinnalla siitä mitä sama maksaa Suomessa. Laskeutuminen Andorran pohjoispuolitse Ranskaan on unohtumaton elämys, niin vaikuttavat ovat vuoristomaisemat.

Matkalaiset Monacossa.

Baijerin kuninkaan Ludvig II rakennuttama Neuschwansteinin
linna on Etelä-Saksan merkittävimpiä nähtävyyksiä.

Eteläinen Ranska on täynnä mitä upeimpia museoita. Garcassonessa on suuri eläinpuutarha, jossa voi ajaa autolla villieläinten joukossa. Narbonnessa ja Perpignanissa Välimeren rannalla on mitä laajimmat ja hienohiekkaisimmat rannat. Ryhmämme oleskelu rannalla loppui lyhyeen liian kuuman hiekan ja muutenkin korkean lämpötilan takia. Paluumatkalla käytiin Nizzassa ja tietenkin Monacossa. Ranskan Riviera on itse asiassa yhtä nauhakaupunkia vuoriston ja meren välissä ahtaasti rakennettuna ja liikenteellisesti vaikeasti kuljettavissa. Näkymien kauneutta ei voi kiistää. Italian puoleinen Riviera on jo väljempää. Me matkalaiset suunnistimme Milanon eteläpuolitse Veronan kautta aivan Italian ja Itävallan rajalle jylhään leirintäalueelle vuoristomaisemaan, jossa jylhä vesiputous laskeutui satojen metrien korkuista rinnettä pitkin alueen läpi. Matka Italiasta Itävaltaan taittui maineikkaan Brennerin solan läpi, jota reunustavilla vuoritorinteillä oli kymmenittäin keskiaikaisia linnoja.

Tultaessa Itävallasta Saksaan Baijeriin pakollinen nähtävyys oli Neuschwansteinin vuoristolinna, jonka Baijerin kuningas Ludvig II rakennutti hallituskaudellaan. Tämä ja useat muut kuninkaan rakennuttamat linnat raunioittivat aikanaan koko valtion talouden, mutta nykyisin ne ovat erittäin tuottavia matkailunähtävyyksiä. kuitenkin pysyi Wagnerin oopperoiden fanaattisena ihailijana koko elämänsä ajan. Linderhofin palatsi on tehty kuninkaan ihailemaan ranskalaiseen tyyliin, samoin Herrenchiemseen palatsi, jonka esikuvana on ollut Versailles. Matka suuntautui nopeasti Saksan läpi suoraan Tanskaan, yöpymisen jälkeen autolautan kautta Ruotsiin ja siellä vihdoin Tukholmaan. Tukholmassa vihdoin puhkesi rankkasade ja Suomeen päästyä olikin jo totutun sateista. (Lasse Lyytikäinen)

 

 

Runoprinssi ja runoprinsessa -tapahtuma 2007 on maakunnallinen

Kainuun runoprinssi ja runoprinsessa -tapahtumia järjestetään toukokuussa Kainuun kouluissa. Raadit antavat esityksistä palautetta katselmuksissa ja esitykset videoidaan. Runoprinssi ja runoprinsessa saavat mahdollisuudet esiintyä Runoviikolla 2007.

Kainuun runoprinssi ja runoprinsessa 2007 -tapahtumaan ilmoittautui 15 alakoulua 23.3. mennessä. Opettajat voivat myös pyytää opettajankoulutusyksikön opiskelijoita vierailemaan luokkaansa ja avustamaan runojen harjoittelussa. Koulujen yhdysopettajille on lähetetty 20 valitun runon kooste. Runot koosteeseen on valinnut opettajankoulutusyksikön äidinkielen opettaja, sanataidekasvattaja Teija Rääpysjärvi.

Runotapahtumaan liittyen syksyllä 2006 Kajaanin kaupunginteatteri – Oulun läänin alueteatteri, Kajaanin opettajankoulutusyksikkö ja Kainuun lausujat järjestivät kainuulaisille perusasteen opettajille Runo elämään oppilaiden kanssa -koulutuksen, jonka sisältönä oli tekstin analyysi, puhetekniikka, lausuntailmaisu ja improvisaatio. Kouluttajina toimivat alueteatterituottaja Kari Suhonen ja puhe- ja draamataiteen opettaja Anne Karjula.

Kainuun runoprinssi ja runoprinsessa -tapahtuma on Kainuun lausujien, Kainuun Eino Leino -seuran, Kajaanin yliopistokeskuksen opettajankoulutusyksikön ja Kajaanin kaupunginteatterin sanataidekasvatusyhteistyötä. Tapahtuman järjestämisen mahdollistaa Suomen kulttuurirahaston Kainuun rahaston myöntämä apuraha. (Juha Vartiainen)

 

 

”Onko se städa nyt?”

”Tuo on toroskåpet. – Voinko mä ottaa hanskat horoskoopista?”
”Mitä ne sukset olivatkaan ruotsiksi – ehkä skidkepparna ja sauvat on pinnarna”
”Mä oon melkein trött, pitää mennä vähän viilaamaan”
”Onko se nu ska vi gå in jo?”
Mistä ihmeestä tässä on kyse! No ruotsin kielen kielikylpyä Vaasassa tottakai!

Ruotsin kielen kielikylpy aloitetaan Vaasassa lapsen täyttäessä 5 vuotta ja se jatkuu läpi koko perusopetuksen. Kielikylpyopettajat puhuvat lasten kanssa vain ruotsia, mutta ymmärtävät myös suomea. Lapset oppivat ruotsin kieltä toiminnan kautta – leikki, rutiinit, laulut, lorut, sadut, ruokailu, eteistilanteet, keskustelut…kaikkia päivän tilanteita hyödynnetään. Kieli on toiminnan väline – ei päämäärä! Lapset voivat aina käyttää suomea, mutta heitä kannustetaan käyttämään ruotsia.

Kielikylpyopettajana saa jokaisen uuden lapsiryhmän kanssa ihmetellä, miten luontevasti ja helposti lapset oppivat ruotsin kieltä. Ensimmäisistä sanoista ja lauseista kaikki lähtee käyntiin! Sydäntä lämmittää, kun kaupungilla sitten kymmenen vuoden kuluttua joskus tapaa entisiä päiväkotilapsia ja he juttelevat kanssani sujuvalla ruotsin kielellä tai ryhmään tulee opiskelija, joka itse on käynyt kielikylpyä ja on valinnut tulevaksi ammatikseen juuri kielikylpyopettajan ammatin!

Kielikylvyn suosio Vaasassa on valtava. Vanhemmat kommentoivat suosiota:
”Kielikylvyn kautta lapset tulevat rohkeammiksi käyttämään vieraita kieliä”
”Toivomme ettei puhumiseen tulisi samanlaista kynnystä kuin perinteisen kieltenopetuksen myötä helposti käy”
”Kielitaitoa arvostetaan yhä enemmän”
”Haluamme antaa lapselle mahdollisuuden oppia ruotsin kieltä luontevasti leikin ohella ilman ennakkoluuloja”
”Tulevaisuutta ajatellen eri kielten osaamisella pääsee pitkälle”
”Uskomme että on sitten helpompi oppia myös muita kieliä”
”Ruotsin kielen taidosta on hyötyä esim. työelämässä koska maa on kaksikielinen”
”Toisella luokalla oleva tyttömme pärjää mainiosti sukulaisten kanssa ruotsin kielellä ja nuorempi viisivuotias on innoissaan, kun kuulee ruotsia muuallakin kuin päiväkodissa”

Tervetuloa mukaan kielikylpyopettajien joukkoon! (Nina Hovi)

 

 

Liikuntapäivänä iloista ilmettä

Opiskelijat olivat järjestäneet iloksemme toimintaa 21.2. Opiskelijoilla oli jäähallilla jääkiekko-ottelu poliisien joukkuetta vastaan ja oheistoimintana hankifutista. Opiskelijat pelasivat henkilökuntaa vastaan. Rankan ja hikisen taistelun jälkeen lopputulos 3–3 oli varmasti kaikkia tyydyttävä. Henkilökunta venyi tasapeliin ottelun viime minuutilla. Kauniissa ilmassa saimme kaikki liikunnan riemua ja iloista mieltä – mikäs sen parempaan. Toivottavasti tulevina vuosina tästä saadaan perinne ja saamme paikalle enemmän ihmisiä. Hankifutis sopii jokaiselle, eivätkä tekniikka taiturit pääse erityiseen asemaan. (Juha-Matti Turpeinen)

 

 

Decided to go to abroad

Back home in Hungary I was in my second year at the College of Nyiregyháza where I am studying to be a teacher in Arts and Visual Communication, when the idea of going abroad had crossed my mind. I needed to get new impulses and experiences so I applied in the International Relations Office where the coordinators gave me a warm welcome and they were glad to send somebody abroad who studies Arts- because nobody did this before from Arts branch. The College of Nyiregyháza's partner school is in Kajaani, Finland and there are lot of subjects taught in English so I booked a flight for 18th of January-one day after my last exam at home- with two other Hungarian girls.

Arrive to Finland
The first thing that surprised me when I have arrived that it was about 8 o'clock in the morning and it was still dark. Day by day, very slowly, it's getting lighter and I got used to the lot of snow too. In the first two months we had a lot of fun in the snow and there are also good opportunities not far from Kajaani to exercise winter sports. It's still strange for me that it is snowing in the spring but the landscape of Finland, with a lot of forests and lakes, compensates us. I was also surprised that most of the Finnish people speak English besides the elder one's too, so it doesn't make problems to ask local people if we don't know something or we just want to make them's acquaintance. Luckily so far I had just good experiences about Finnish people; they are very kind and helpful. The public security is very good too, so we can calmly take a walk at nights if we want to.

School Life
Two of us (hungarian exchanges) studies here: - Basic Graphics with Methods - how to teach the course - which is very useful for us, because we are going to be teachers one day. - Metal Graphics, where we got chance to try a great technique (Aquatinta) which we knew before but have never tried yet. - Sculpture, where we could make statues from clay and tried the potter's wheel. The school is kindly providing all the devices for us.

At April we will start Acryl Painting course and in the middle of that month we will have a Helsinki trip with the Finnish classmates and Art teachers- who are always very inquiring and nice to us. We also had English lessons which we enjoyed very much; unfortunately it won't be continued for us in April. In Finnish for Exchange Students we are getting acquainted with the language. We can agree in that point with the Finnish teacher that to learn Finnish is much easier for Hungarians than other foreigners - especially the pronunciation.

At the Student Hostel
We have reserved rooms near the city centre in a student hostel. It has four floors and all of them have shared kitchen, bathroom, living room where people can come together. There's also a sauna and a laundry downstairs. The sauna can be used twice a week, which is very good and healthy.

Most of the students who live here are exchange students from all over the world - California, Russia, Germany, France, China, Japan and Africa. Certainly there are Finnish students too who are living with us and can help with practical things and with the language. We had the luck to meet with three other Hungarians here. They are learning Business and showed places in the city like the swimming pool, a gym etc. Exchange students used to have parties, meetings and common trips, programmes every week, but we meet more often than once a week.

Finnish Culture and the way of living
We have taught a lot about Finland in he Finnish course but we don't want to just learn about is, we want to try traditional and local things here. First: we have celebrated Runeberg's day (5th of February, national poet) with outside sauna and Runeberg's cake. The cake is very delicious, it's worth to try it for foreigners and the outside sauna is so crazy! We went to the icy lake three times that night! (and nobody had a cold after it, in spite of we expected for it)

There was a Finnish-Hungarian meeting near to the city, where we went by car. Besides the Hungarian exchange students (six) the other Hungarians are studying to be chefs and came here for two weeks with two teachers. Our hosts were Finns and they invited us to ice fishing on the lake. We had to bore a little hole on the ice than with a fishing rode (moving up and down) we tried to entice the fishes. Unluckily the fishes were not biting that day for me, but a few people who stayed longer on the ice and were more persistent have catched fish. Inside the house our hosts were waiting for us with coffee, tea and warm food. We were talking about Finnish- Hungarian relations and the similarity of the two languages a lot. At night we tried to sing Finnish songs from a book- that we received from the hosts- with a Finnish woman who also speaks Hungarian. It was a pleasant night and so homely with the fireplace we almost forgot hat it became late night and we have to go home.

About the mämmi: a Finnish traditional Easter dessert, a malt porridge, which is baked in an oven and can be bought in every shops in Finland. So this week we decided to taste it. We eat it with milk and sugar but the taste of it was still strange to me, but some of us, who tasted the mämmi liked it very much. Maybe this is a kind of food that somebody just loves it or can't stand it. The usefulness of the dish stems from it keeping well for days and thus serving as a substitute for porridge which does not require firing up a stove and it is a filling food. Spices such as Bitter orange peel, syrup or molasses and orange rind are often added and consumed cold.

Mämmi was mentioned the first time during the 17th century. As the result of domestic product development mämmi has graced the Finnish dinner table for at least 300 years. Originally mämmi was consumed during the whole lent period. It's laxative propertied doubtless helped the purging of 'poisons'. Later it was a convenient food for Good Friday, when firing up the stove was against custom. In modern times it is a purely a traditional seasonal delicacy.

Interest in it has raised even in non-Scandinavian settings, due to Finns eager attempts to offer the idiosyncratic foodstuff to foreigners. Some have served it as an exotic speciality, others a joke test. The growing interest in reviving old recipes and the general enthusiasm for past ages may also play a part in this. I also found the recipe of this meal on the web - seems easy to make it. (Kelemen Tímea)

 

 

Tulevia tapahtumia

11.4. yliopistokeskuksen virkistyspäivä
13.4. oopperalaulaja Ulla Raiskion konsertti Martti Helan salissa kello 12
18.4. publiikki Martti Helan salissa yliopistokeskuksesta valmistuville opiskelijoille (ennakkoilmoittautuminen)

 

 

Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) huhtikuun 2007 numeroon 24.4. mennessä mieluiten sähköisesti osoitteeseen  kampuslehti(at)oulu.fi.