LOKAKUU 2009

---

Hyvinvointiselvityksen julkistaminen

Oulun yliopiston ylioppilaskunta julkisti torstaina 8.10. selvityksen opiskelijoiden hyvinvoinnista Kajaanin yliopistokeskuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten Kajaanin yliopistokeskuksen opiskelijat voivat. Yhteenvetona voidaan sanoa että tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta voidaan suhteellisen hyvin. Opiskelijat ovat tyytyväisiä Kajaani yliopistokeskuksen tarjoamiin opiskeluolosuhteisiin. Terveydenhuoltopalvelut ja opiskelijahintaiset ruokalat saavat erityistä kiitosta. Tulevaisuuteen suhtaudutaan pääosin positiivisesti. Kyselylomakepohjaisen tutkimuksen toteutti Inka Marjomaa. Tutkimukseen vastanneista 47 haluaisi pysyä Kajaanin tai Kainuun alueella valmistuttuaan. Hyvinvointikyselyyn vastasi 102 opiskelijaa, joista 86 prosenttia opiskelee opettajankoulutuyksikössä ja 14 prosenttia tietojenkäsittelyn laitoksella.

Tilaisuudessa kuultiin myös useita muita puheenvuoroja. Kajaanin kaupungin terveiset tapahtumaan toi Mikko Saari sekä yliopistokeskuksen osalta kommentoimassa oli Juha-Matti Turpeinen. Hyvinvointiselvityksen kokonaisuudessaan löydät osoitteesta http://www.oyy.fi/fileadmin/SOPO/hyvinvointiselvitys_kajaani.pdf.

Opelan Vipinäviikko

Opela järjesti huikean Vipinäviikon 5.10.–12.10. Hyvinvointiviikko tarjosi virtaa, vauhtia ja valaistusta niin keholle kuin mielellekin. Opiskelijoille ja yliopiston henkilökunnalle suunnatulla hyvinvointiviikolla perehdytiin ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja tarjottiin virikkeitä kiireiseen arkeen. Ohjelmassa oli muun muassa paritanssia ja soololatinoa päärakennuksen liikuntasalissa Casamban vetämänä, erilaisia jumppia ammattilaisten johtamina sekä pelejä ja tanssimattoja vapaassa käytössä. Ohjelman järjestäjinä paikalla mm. YTHS, Jyskyt, Opela, oppilaitospastori Maija Räihä.

Viikon päätöstapahtumana maanantaina 12.10. vietettiin Amazing Kajaani. Reipas, alkoholiton joukkuetapahtuma, jossa kierrettiin eri rasteilla kaupungin alueella ja vihjeiden perusteella päästiin eteenpäin. Joukkueissa oli 3-6 henkeä.

Lönnrot-instituutti mukaan bioenergiaosaajien verkostoon

Lönnrot-instituutti toimii hankeosapuolena ylimaakunnallisessa Wenet Centre -hankkeessa, jonka tavoitteena on parantaa itäsuomalaisten kestävän bioenergia-alan yritysten ja toimijoiden toimintaedellytyksiä sekä kansainvälistä osaamista. Hanke pyrkii vauhdittamaan bioenergia-alan pk-yritysten liiketoiminnan kasvua kansainvälisillä markkinoilla.

Hankkeessa on tarkoituksena rakentaa Itä-Suomeen bioenergia-alan toimijoiden ja yritysten yhteinen verkosto, joka parantaa näiden kilpailukykyä ja vauhdittaa alan osaamisen ja teknologian vientiä.

Hankkeessa ovat mukana Joensuun, Kuopion ja Oulun yliopistot, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Mikkelin ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulut, Savonia-ammattikorkeakoulu, Metsäntutkimuslaitos, alueelliset kehittämisyhtiöt, OSKE/Joensuun Tiedepuisto, Euroopan metsäinstituutti, metsäkeskukset ja suuri joukko alan yrityksiä.

Wenet-verkosto tekee yhteistyötä kansallisen Cleantech Finland -brändin kanssa. Kainuussa Wenet-hanketta toteutetaan Lönnrot-instituutissa koordinoitavan Kainuun bioenergiateeman alaisuudessa ja yhteyshenkilönä toimii kehityspäällikkö Timo Karjalainen. (Timo Karjalainen)

Oulun yliopiston hallintoelinten vaalit 15.10.2009

Oulun yliopioston hallintoelinten virallinen vaalipäivä oli 15.10.2009 ja ennakkoäänestys alkoi 6.10.2009 ja päättyi 12.10.2009. Kajaanilaiset äänestivät pääsääntöisesti ennakkoon. Ennakkoäänestyspaikkana oli kampuksen hallintorakennuksen neuvotteluhuone. Sotkamolaiset äänestivät Sotkamossa työpaikallaan torstaina 8.10. aamupäivällä jona aikana äänestysmahdollisuutta Kajaanissa ei ollut. Vaalien tulokset on nähtävissä osoitteessa http://www.hallinto.oulu.fi/vaali/valitut.html.

Kaksi kampusta 2009

Kajaanin ammattikorkeakoulu ja Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskus järjestivät neljännen kerran Kaksi kampusta -tapahtuman 6.–7.10.2009 molemmilla kampuksilla Kajaanissa. Tapahtumaan kutsuttiin opintonsa loppuvaiheessa olevia toisen asteen opiskelijoita Kainuusta, Koillismaalta, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta sekä Pohjois-Karjalasta ja Ylä-Savosta. Tapahtumapäivinä esiteltiin alueen korkea-asteen koulutusta ja Kajaania opiskelupaikkakuntana. Kajaanin ammattikorkeakoulu esitteli ammattikorkeakouluopintoja ja Oulun yliopiston perustutkintokoulutusta esittelivät Tietojenkäsittelytieteiden laitos ja Kajaanin opettajakoulutusyksikkö. Mukana olivat myös opiskelijajärjestöt Blanko, Opela ja KAMO.

Publiikki

2.10. järjestettiin syksyllä valmistuville opiskelijoille publiikki Kajaanin yliopistokeskuksen Martti Helan salissa.

Yliopistokeskuslaisia Romaniassa

Kajaanin yliopistokeskuksen Lönnrot-instituutin tutkijoita ja kehittäjiä vieraili viikon mittaisella opintomatkalla Romaniassa elo-syyskuun vaihteessa 2009. Matka liittyi Kainuun teemaohjelmien yhteiseen opintomatkaan. Lönnrot-instituutista Romanian matkalla olivat mukana Andra Aldea-Partanen, Timo Karjalainen, Tarja Lukkari ja Jouni Ponnikas.

Opintomatkalaisia Bran linnan tasanteella Transsilvaniassa. Irlantilainen kirjailija Bram Stoker
on esimerkillisesti yhdistänyt kirjansa tarinan kreivi Draculasta Branin linnaan. Tuloksena on
yksi Romanian suosituimmista matkailunähtävyyksistä. Olisiko tässä esimerkki
kansalliseepoksemme Kalevalan tuotteistamiseen?

Matkan aikana tutustuttiin Romanian maaseudun kehittämistoimintaan ja luotiin pohjaa uusille yhteistyömahdollisuuksille. Oleellinen osa vierailua oli käynti Bukarestin yliopistolla, jossa kuultiin Romanian keinoista toteuttaa maaseudun kehittämistä. Vierailun aikana kuultiin myös ministeriön edustajan esitys. Uudella EU-maalla näytti olevan suuri tarve tehdä yhteistyötä kainuulaisten kanssa.

Opintomatkan aikana vierailtiin useissa maaseutuyrityksissä, joiden toiminta liittyi varsin laajasti eri elinkeinoelämän osa-alueisiin. Horezussa pidettiin metsä- ja bioenergia-aineinen seminaari, jossa esiteltiin myös suomalaista osaamista bioenergian tuotannossa ja käytössä.

Vierailun aikana pidettiin myös Lönnrot-instituutissa meneillään olevan Palma II -hankkeen johtoryhmän kokous, jossa esiteltiin hankkeen alustavia tuloksia. (Timo Karjalainen)

Takkuja tunteissa -seminaari Pylkkäsen kaukoviisauden asialla

Pylkkäsen kaukoviisaus on sitä, että ”asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät.” Tähän viisauden lajiin Kainuun opetusalan väki tutustui Väestöliiton johtavan asiantuntijan Samuli Koiso-Kanttilan Aggression portaat -luennolla lokakuun alussa. Luennossaan Koiso-Kanttila korosti aggressiota voimana, joka johtaa hyvään, jos mitään ei mene rikki, keneenkään ei satu eikä mitään peruuttamatonta tapahdu. Aggressio voi auttaa ihmistä esimerkiksi tekemään työnsä tehokkaasti ja saavuttamaan terveen itsetunnon.

Päivään heittäytyminen Konsta Pylkkäsen ajatusten saattelemana.
Kuvassa Konsta Pylkkästä esittävä Hannu Väyrynen.

Kasvatus- ja opetusalalla työskentely vaatii kykyä suhtautua oikealla tavalla lapsen tunteiden ryöpsähtelyihin. Aikuisen pitää osata tukea lasta tunteiden käsittelyssä ja opastaa esimerkiksi aggression hallintaan. Hallintaa voi opettaa jo alle kouluikäisille vaikkapa konkreettisella liikennevalo-mallilla (punainen–pysähdy; keltainen–ajattele, miten asian esität; vihreä–toimi). Aggressio tunteena ehtii laantua, jos pysähtyminen estää väkivaltaisen ensireaktion.

Aikuinen tunteiden käsittelyssä

Iltapäivän työpajat syvensivät luennolla esitettyä. Koiso-Kanttilan työpajassa kuultiin aggression portaista käytännössä. Muissa pajoissa keskusteltiin opettajana kasvamisesta, koulukiusaamisesta ja lastensuojelulaista. Psykologi Risto Lappeteläinen puhui opettajan omasta opetussuunnitelmasta. Hän totesi, että sopivuus, koulutus ja kokemus järjestyvät automaattisesti opiskelu- ja työuralla. Opettajana kasvaminen vaatii myös minäkehitystä ja kykyä yhteistyöhön, jotka ovat opettajan opetussuunnitelman neljäs ja viides kulmakivi. Konfliktit ja uhantunteet liittyvät väistämättä kasvattamiseen ja lasten tunteiden vastaanottamiseen. Jos opettaja tuntee itsensä ja kykenee vastavuoroisiin kollegiaalisiin suhteisiin, hän pystyy käsittelemään omaa ja lasten ahdistusta. Kouluttaja Aikku Eskelinen esitteli työpajassaan MLL:n Ettei kukaan jäisi yksin -DVD:tä. Sosiaalityöntekijät Ulla Rissanen ja Ritva Savolainen kertoivat lastensuojelulaista ja siitä, milloin ja miten opettajan tulisi tehdä lastensuojeluilmoitus.

Professori Juhani Suortti avasi seminaarin.

Kun aikuinen osaa kohdata lasten ja omat hankalat tunteensa, konfliktit tulevat helpommiksi ratkaista. Jos taas tunteiden käsittelyssä päädytään pylkkösläiseen jälkiviisauteen, tilanne ei ole kovinkaan hyvä. Vaikka jälkiviisaus on ”kaikista paras ja imelin viisauven laji”, vaikka sillä ”saahaan eniten aikaan” ja vaikka sillä ”setvitään, miten olisi paras käyttäytyä”, niin se jälkiviisauden silmä ei siltikään kasvata oikeaan suuntaan, koska ”jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin…”. Päivän teemaan sopivaa Konsta Pylkkästä kuultiin seminaarissa Hannu Väyrysen esittämänä. (Teija Rääpysjärvi, Aikuiskoulutus)

Pohjoisen taikaa

Gargia-konferenssi on Arktisen yliopiston pohjoisen paikallis- ja aluekehittämisen teemaverkoston Norjan Altassa järjestämä tapahtuma. Vuodesta 2007 alkaen Lönnrot-instituutin edustajia on kutsuttu konferenssiin esittelemään aluekehittämisen eri toimintoja ja prosesseja. Heinäkuussa 2008 norjalaiset osallistuivat Palma II -hankkeen seminaariin Vuokatissa, missä käsiteltiin aluekehittämisprosessia ja nuorten roolia. Saman vuoden lokakuussa Jouni Ponnikas esitteli Kainuun aluekehittämisprosesseja Gargia-konferenssissa.

Andra Aldea-Partanen Gargia-konferenssissa lokakuussa 2009.

Tämä vuoden lokakuussa Andra Aldea-Partasella oli jälleen ilo osallistua Gargia-konferenssiin ja Sørøya-opintomatkalle. Gargia-konferenssin osallistujat olivat kotoisin ympäri maailmaa: Kanadasta, Venäjältä, Islannista, Norjasta ja Suomesta. Aiheena oli kaupunkien ja kuntien välinen yhteistyö ja sen piirteet aluekehittämisessä (Reconstructing Rural Places in a Globalized World – Advantages and disadvantages of proximity to urban centers). Suomen esitys käsitteli Kainuun maakunta -kuntayhtymää nuorten näkökulmasta.

Sørøyan saarella jatkettiin yhteistyötä työpajan muodossa viikonlopun ajan ja tutustuttiin paikallisiin yrityksiin, kalatehtaaseen ja neulefirmaan.

Sørsværin satama

Tulevaisuudessa verkosto jatkaa yhteistyötä eri puolilla Venäjää sekä Norjassa, Kanadassa ja Suomessa. Palma II -hankkeen tutkimukseen liittyen norjalaiset ja venäläiset lukiolaiset vastaavat vuonna 2010 samaan kyselyyn kuin suomalaiset ja romanialaiset lukiolaiset tänä vuonna. Lisäksi kuluvana ja seuraavana vuonna järjestetään koulutusta ja seminaareja Venäjällä, Kanadassa sekä Suomessa.

Kansainvälinen ryhmä lahden rannalla. Tapahtumassa oli edustajia Kanadasta,
Islannista, Norjasta, Venäjältä ja Suomesta (kuva Gunnar Sætra).

Lisätietoa: Thematic Network on Local and Regional Development in the North http://www.hifm.no/regional. Arktinen yliopisto http://www.uarctic.org. (Andra Aldea-Partanen)

Usability in Vehicle Information Systems
Seminaari ajoneuvotietojärjestelmien käytettävyydestä

Ajoneuvotietojärjestelmien tutkimus on päässyt vauhtiin Kajaanissa. Keskiviikkona 28.10.2009 aiheesta kiinnostuneet kävivät kuulemassa ajankohtaista tutkimustietoa ajoneuvotietojärjestelmien käytettävyydestä "Usability in Vehicle Information Systems" -seminaarissa tietojenkäsittelytieteiden laitoksen Kajaanin yksikössä. Seminaari oli suunnattu ajoneuvojen tietojärjestelmien tuotekehitys- ja markkinointihenkilöille, medialle, tutkijoille sekä yleensä tietojärjestelmäammattilaisille, joilla on kiinnostusta mobiili- ja ajoneuvotietojärjestelmien kehittämisestä. Seminaariesityksen kielenä oli englanti. Linkki: seminaarin ohjelma

Ookko nää nauranu?

Jo melkein kolme vuotta Oulussa naurattanut Ookko nää nauranu, stand-up tapahtuma nauratti edelleen. Pohjankartanon sali oli jälleen melkein täysi, kun illan show alkoi. Paikalla oli paljon nuoria pariskuntia, kaveruksia ja muutama sooloilijakin. Paikan päällä oli lähinnä nuorta väkeä, mutta kyllä silmään pisti muutama hieman iäkkäämpikin pariskunta. Jokatapauksessa, tapahtuma sopii kyllä kaikille, ikään katsomatta. Itse tapahtuma alkoi tuttuun tyyliin Zaanin, juontajan alkupuheella. Jos joskus sattuu että joku esiintyjä on umpisurkea, niin Zaani pysyy tyylilleen uskollisena, ja osaa naurattaa porukkaa kerta toisensa jälkeen. Ehkä Oululaisiin tehoaa vitsit naapuri kunnista, varsinkin silloin kun naapurikuntaa mollataan oikein kunnolla. Toisaalta luulisi että naapurin kunnan mollaus toimii jokapuolella Suomea, ellei jopa joka puolella maailmaa?

Esiintyjistä eniten ihmetystä herätti keski-ikäinen nainen, Anitta Ahtonen. Se että uskaltaa laittaa itsensä täysillä likoon 45 vuoden iässä, on mielestäni kunnioitettavaa. Kuinka rivolta alapääjutut kuulostavat kun ne tulevat keski-ikäisen naisen suusta? Voin kertoa, todella rivolta. Välillä tunsin melkeimpä myötähäpeää koomikkoa kohtaan, mutta aika paatuneelta naamalta vitsit lohkesivat, joten ehkä se oli välillä turhaa. Mutta missä menee hyvän ja huonon maun raja. Jotku vitsit tuntuivat siltä, että hän ei tiennyt yhtään mistä puhui, ehkä liika yritys olla hauska nuorten silmissä kostautui? Mitenhän ääni muuttuisi kellossa, jos oma äiti kiipeäisi lavalle kertomaan sänkykamari vitsejä? Ehkä jokainen on saanut sen tuntea joskus kun ruokapöydässä on äidiltä lipsahtanut rivo vitsi. Joka tapauksessa tälläinen komiikka toimii, eikä siitä ole epäilystäkään, yleisö oli vain muutaman minuutin hiljaa koko esityksestä.

Illan viimeinen esiintyjä ei ollut ensimmäistä kertaa Oululaisia naurattamassa. Niko kivelä aloitti jälleen sinkoilemalla yleisön joukkoon, ja piinaamalla ujoimpia. Tämä yleisön joukossa pyöriminen poikkeaa normaalista lavalla seisovasta koomikosta, ja hieman oli havaittavissa paniikkia joidenkin katsojien silmissä. -”älä tuu tänne, ja heitä vitsiä minusta”, katse, oli monien silmissä. Silti Kivelä onnistui heti täyttämään salin naurulla ja taputuksilla. Ääni efekteistä tunnettu kivelä osasi silti hommansa, koska yleisö nauroi. Hieman oli sellaista Pablo Fransisco, jenkkien suositun stand-up koomikon tyylistä mikillä kikkailua välillä ilmassa. Pisimmän ajan vitseilleen tälle stand-up illalle saanut Kivelä ansaitsi kyllä aikansa, niin omaperäisesti juttu välillä lensi. Vaihto-ehtona perjantai illan perinteiselle baari illalle, suosittelen kyllä elävää komiikkaa kaikille, jotka kaipaavat kunnon naurua elämäänsä. (Teemu Leinonen)

Noviisiopettajan Rehja-kokemuksia

”Henkilökunta ja uudet opiskelijat tapaavat Rehjassa ennen lukuvuoden virallista aloitusta. Pääsetkö mukaan?” minulta kysyttiin puhelimessa. Mietin hetken, mikä ihme on Rehja, mutta vastasin myöntävästi. ”Nähdään sitten siellä... saaressa”, totesin ja koetin palauttaa nimeä mieleeni. ”Ei se ollut Turkansaari eikä Turjanlinna. No, oli kohde mikä vain, retki sisältänee ainakin makkaranpaistoa ja turinointia”, aprikoin. Olin osittain oikeassa. Hypoteesini käsitti kuitenkin vakavia aukkoja niin maantieteen kuin matkan ohjelmankin suhteen. Ne tulivat viimein paikatuiksi, kun lähdimme kahden päivän mittaiselle Rehjan-matkalle 26. elokuuta.

Saavuimme aamuvarhaisella Nuasjärven rantaan. Aurinko paistoi, vaikka sumu oli sakeaa. Paikalla oli kourallinen Kajaanin opettajankoulutusyksikön henkilökuntaa ja moottorivene kuljettajineen. Pienen lastausoperaation jälkeen olimme valmiita lähtöön. Uusia kasvoja, hienot maisemat, hyvä sää ja mielekästä tekemistä – tutustumisretken lähtökohdat olivat sekä harkitut että onnekkaat.

Olin saapunut Australian talvesta Suomeen vain pari viikkoa ennen Rehjan-matkaa. Erinomaisen sään ohella yllätyin paikan kauneudesta ja historiallisuudesta. Tuntui kiehtovalta ajatella, että Elias Lönnrot tai vaikkapa Akseli Gallen-Kallela oli mittaillut askelillaan samoja polkuja, joita nyt itse kuljin. Historiaakin kiinnostavampaa oli kuitenkin nykyisyys ja sen henkilöt: ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat ja tutorit sekä uudet venelastilliset henkilökuntaa olivat kaikki paikalla, kun aloimme lounaalle.

Ruokailuja ja kahvittelua – hypoteesini mukaista makkaranpaistoakin – oli Rehjan ohjelmassa miellyttävän tiheään tahtiin. Niiden ansiosta ymmärrykseni suomalaisten perinneruoista laajeni. Riisipiirakka tavataan mieltää perinneruokiemme keskiöön, vaikka riisi ei täällä kasvakaan. Maistettuani Rehjassa lanttupiirakkaa ja rönttöstä päättelin, että niitä on epäilemättä valmistettu ennen riisiserkkujaan. Lisäksi hurmaannuin molempien mauista! Rehjan ilmapiiri oli ilmeisen luova, sillä historian ja kansanperinteen ohella innostuin observoimaan luonnontieteidenkin piiriin kuuluvia ilmiöitä: ruokailurakennuksen edestä kaadetun koivun kannon halkaisija teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. En tiennyt, että Suomessa kasvaa jättiläiskoivuja.

Vaikka ruoasta kovasti pidänkin, ei Rehjaan tultu vain syömään. Siellä tehtiin ja tutustuttiin: puhuttiin tulevista opinnoista, haarukoitiin eri oppiaineiden tulevia sisältöjä, keskusteltiin pienryhmissä ja saunan lauteilla, kisailtiin muun muassa tikanheiton merkeissä, uitiin järvessä ja rennossa tunnelmassa sekä laulettiin nuotiolauluja rautaisen kitarasäestyksen ryydittämänä. Soitellen sotaan ja soudellen Rehjaan: oli hienoa, että etiketit ja muodollisuus pyrittiin tarkoituksella unohtamaan. Suuren vastuun ohjelman organisoinnista kantoivat tutor-opiskelijat, jotka jakoivat uusien opiskelijoiden joukon pienryhmikseen ja vetivät näitä ryhmiä ohjelmasta toiseen. Näin Rehjaan onnistuttiin luomaan toimelias mutta leppoisa ilmapiiri. Tästäpä tahdonkin vielä kiittää kaikkia mukana olleita.

Søren Kierkegaardin mukaan eräs maailman viheliäisyyksistä on siinä, että elämää pitää elää eteenpäin, vaikka sitä voi ymmärtää vain jälkeenpäin. Rehjan suhteen olen siirtynyt prosessin toiseen vaiheeseen ja näen matkan hyödyt nyt entistäkin selvemmin: kun ensikontaktit tulevaan työyhteisöön oli luotu jo ennen kampuskohtaamisia, arjen kanssakäyminen itse opiskelumaailmassa lähti luontevasti käyntiin. Rehjan-tapaaminen helpotti piirun verran tointani uutena viestinnän opettajana. Toivon kovasti, että jatko ei tuo suuria muutoksia tilanteeseen vaan perinne nimeltä Rehja on myös tulevien opiskelijoiden ja opettajien koettavissa. (Mikko Laaksonen)

Opiskelijat uuden edessä

Seisoin jännittyneenä yliopiston pihassa ja tarkkailin muita. Näin paljon outoja kasvoja, ja yritin muistella, olinko nähnyt heitä pääsykokeissa. En kuitenkaan muistanut ketään, joten tyydyin vain odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Nimenhuudossa katsoin, minkä nimisiä ympärilläni olevat ihmiset olivat, mutta nimet eivät ole koskaan jääneet mieleeni kovin hyvin. Nimenhuudon jälkeen lähdimme pienelle kierrokselle ja näimme Kajaanin nähtävyyksiä ja tärkeimpiä rakennuksia.

Pääsimme lopulta määränpäähämme, jossa meidän piti jakautua ryhmiin kirkkoveneisiin asettumista varten. Tarkoituksena oli soutaa Rehjan saareen. Soutaminen oli todella hauskaa, vaikka välillä sekosinkin rytmistä, sillä keskustelin vierustoverini kanssa lähes koko matkan. Soutaminen ei tuntunut läheskään niin rankalta kuin olin odottanut, mutta suurella porukalla se varmasti onnistuikin helpommin. Saareen päästyämme jakauduimme automaattisesti pienempiin porukoihin ja aloimme keskustella keskenämme. Oli hauskaa huomata, miten paljon samanhenkistä porukkaa ryhmässämme oli.

Saaressa ollessamme saimme syödä runsain mitoin, enkä usko kenenkään jääneen nälkäiseksi. Lisäksi paistoimme illalla makkaraa, jota riitti vielä seuraavaan aamuunkin. Syömisen lisäksi tutorit ja yliopiston henkilökunnan edustajat pitivät huolta, että saimme varmasti tiedonjanomme yliopisto-opiskelusta sammutettua. Suunnistimme eri henkilökunnan edustajien luokse, esittelimme itsemme ja joko kuuntelimme heidän asiaansa tai suoritimme erilaisia tehtäviä rasteilla. Tehtäviin tarvittiin yhteistoimintaa, keskustelua ja muita tärkeitä asioita, joihin olen nytkin monesti törmännyt, ja tulen vielä useasti törmäämään.

Tietoa yliopiston eri järjestöistä, opiskelusta, luennoista ja ihmisistä tuli niin paljon, että minusta tuntui kuin pääni olisi liian täynnä tietoa. Kaikki oli niin uutta, niin tärkeää, kaikki olisi pitänyt muistaa. Ainakin siltä minusta tuntui. Vaikka tietomäärä olikin valtava, saimme kuitenkin aikaa pitää hauskaa, erityisesti illalla. Tutorit järjestivät meille erilaisia leikkejä, muun muassa kilpalaulannan tyttöjen ja poikien välillä. Kaikki olivat vain niin tasavertaisia keksimään eläimistä kertovia lauluja, että olisimme todennäköisesti jatkaneet kilpailua vielä aamullakin, jos olisimme saaneet.

Tunnelma oli nuotion ääressä erittäin leppoisa, ja tunsin todella kuuluvani porukkaan. Saimme vielä harjoitella yhteistyössä toimimista useampaan otteeseen, sillä meille annettiin tehtäväksi keksiä ryhmittäin vala, joka esitettäisiin sitten koko porukalle seuraavana päivänä.

Lyhyeksi jäänyt yö ei meitä saanut hidastaa, sillä seuraavaksikin päiväksi meille oli kehitelty kaikkea mukavaa tekemistä. Saimme tutustua toisiimme paremmin niin omissa tutor-ryhmissämme kuin isommassakin ryhmässä, mutta toisaalta tuntui, että osa porukasta jäi silti etäiseksi. Leikkien ja kilpailujen avulla pystyimme kuitenkin tutustumaan edes osaan porukasta.

Kun olimme viimein saaneet kaikki valat vannottua, leikit leikittyä ja tiedot kerättyä, oli aika palata takaisin. Soutaminen tuntui edellistäkin kevyemmältä, mutta matka tuntui silti päättyvän aivan liian pian. Toivoin kovasti, että nämä uudet ystävyydet säilyisivät, ja että muistaisin mahdollisimman paljon niitä asioita, joita olin saarella kuullut. Retki oli todella antoisa, ja menisin sinne mielelläni uudelleenkin. (Annukka)

Isot 2009 -seminaari

Kajaanissa Kaukametsässä järjestetään 4.–5.11.2009 ISOT2009 (Itäsuomalaista opetusteknologiaa) seminaari. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Itä-suomalaisten ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kanssa. Tänä vuonna pääjärjestäjinä toimivat Kajaanin amk ja Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskus.

Seminaarissa syvennytään virtuaaliopetukseen ja virtuaalimaailmojen käyttöön opetuksessa. Aiheina ovat muun muassa verkko-opetuksen hyviä käytänteitä, opintojen luotsaaminen verkossa, oppimispedagogioita verkossa, opetusyhteisö verkossa sekä hankkeista ja tutkimuksesta käytäntöön. Itäsuomalaista opetusteknologiaa -verkostosoon kuuluvat Saimaan amk, Lappeenrannan teknillinen yo, Pohjois-Karjalan amk, Kajaanin amk, Kuopion yo, Kymenlaakson amk, Mikkelin amk, Savonia amk. Näitä ISOT seminaareja järjestetään joka toinen vuosi. Seminaari järjestettiin edellisen kerran Lappeenrannassa vuonna 2007 ja Joensuussa vuonna 2005.

Käy myös tutustumassa tarjontaan tarkemmin osoitteessa www.kajak.fi/isot (Heli Karjalainen)

Virkistyspäivän voittajatiimi. "Päivä oli mukavaa vaihtelua normaaleihin töihin. Samalla oli kiva
tutustua toisten yksiköiden henkilöstöön ja tehdä heidän kanssaan tiimitehtäviä. Tiimitehtävät
olivat hauskoja ja niiden suorittaminen vaati tiimiltä yhteistyötä. Kaiken kaikkiaan mukava
ja virkistävä päivä Hiidenportissa." Kuva: Heli Karjalainen

Lokakuun loppu vuonna 2009 oli vähälumisempi ja värikkäämpi kuin syyskuun loppu.

Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) marraskuun 2009 numeroon 23.11.
mennessä mieluiten sähköisesti osoitteeseen
 kampuslehti(at)oulu.fi.

---

Sivut päivitetty 30.10.2009