LOKAKUU 2008

---

Monikulttuurista aistelua kampuksella

Monikulttuurista aistelua vietettiin talveen siirtyvässä luonnossa kampuksella 28.10. Mukana olivat Suoma-opiskelijat, Erasmus-vaihto-opiskelijat sekä heidän kanssaan työskentelevää henkilökuntaa. Aamutuimaan nautimme nuotion ääressä perisuomalaiseen tapaan kahvia ja pullaa. Irene Salomäki Juha Vartiaisen säestyksellä kertoi mielenkiintoisia tarinoita kampuksen historiasta. 

Pääsimme kokeilemaan myös kiinalaista urheilua, jossa stressaantuneet lihakset rentoutuvat. Kyseessä oli mediball-palloilulaji, joka perustuu kaiken ikäisille sopiviin kiinalaisiin pehmeisiin ja pyöreisiin Tai Chi -liikkeisiin. Se oli juuri niin jännää kuin se kuulostaakin! Pääpaino tapahtumassa oli ennen kaikkea aistia joka solulla luontoa, joka on vaipumassa talveen. Osallistujat tekivät tuttavuutta aistelukävelyn merkeissä, jonka tuloksena syntyi useita erilaisia performansseja. Tunnelma oli rento ja leppoisa. Tuttavuutta tehtiin: nyt taipuu peruskohteliaisuudet suomeksi, englanniksi, venäjäksi ja unkariksi. Ehkä ensi kerralla saamme koko yliopistokeskuksen väen aistelemaan! (Mari Karjalainen)

 

Kulttuuriyrittäjyyden kansainvälinen maisteriohjelma alkaa 16.2.2009

Lapin yliopiston Matkailun ja liiketoiminnan tiedekunnan hallinnoima Kulttuuriyrittäjyyden kansainvälinen maisteriohjelma toteutetaan yhteistyössä Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan sekä matkailun ja liiketoiminnan tiedekunnan kanssa. Ohjelman käytännön toteutuksesta vastaa tiedekuntien ohella Kajaanin yliopistokeskus. Hanke on Kainuun ja Ylä-Savon sekä laajemmin myös Itä-Suomen luovien alojen kehittämiseen liittyvä maisteriohjelma, jonka pääasiallinen toteutuspaikka on Kajaani. 

Tieteellinen ja tutkimusperusta sekä taiteellinen ja teknologinen perusta nivoutuvat Lapin yliopiston matkailun ja liiketoiminnan tiedekunnan yrittäjyys- ja liiketoimintaosaamiseen, taiteiden tiedekunnan mediaosaamiseen, Lapin yliopiston EU- ja Venäjä-kulttuuriosaamiseen, ko. tiedekuntien ja Kajaanin yliopistokeskuksen kulttuuri-, aluekehittämis- ja kansainvälisyysosaamiseen sekä alojen keskinäiseen synergiaan.

Lapin yliopiston rehtori, professori Mauri Ylä-Kotola ja koulutuspäällikkö
Lasse Lyytikäinen osallistuivat Kainuun souduissa "maajoukkoihin" ja
esittelivät mm. Kulttuurituotannon kehittämishanketta ja Kulttuuriyrittäjyyden
kansainvälistä maisteriohjelmaa kesäkuussa.

Koulutusohjelman kansainvälisyys toteutuu seuraavalla tavalla: Ohjelmassa vierailee professoreita seitsemästä EU-maasta: Belgia, Ranska, Kreikka, Portugali, Puola, Viro ja sekä Venäjältä (Petroskoi ja Arkangel). Opetuskieli on tältä osin englanti. Sisällössä painottuvat EU:n ja Venäjän kulttuuriohjelmat, luovan talouden ja matkailun ratkaisut sekä EU:n ja Venäjän kulttuuriyhteistyö. Maisteriohjelmaan sisältyy kaksi kansainvälistä opintomatkaa, toinen Venäjälle ja toinen Ruotsiin.  Koulutuksen voivat hakea Suomessa asuvat venäläiset ja muut ulkomaalaiset edellyttäen, että he osoittavat suomen kielen taitonsa kielitodistuksella. 

Ohjelmasta valmistuvat voivat työskennellä kulttuurialan yrittäjinä ja tuottajina, kulttuurihallinnon johto- ja asiantuntijatehtävissä, taide- ja kulttuurilaitosten ja kulttuurihallinnon johto- ja toimihenkilöinä sekä tuottajina. Kohdealueiden kuntiin pyritään saamaan kulttuuriyrittäjyyden ja -matkailun kehittämisprojekteja.

Koulutusohjelma toteutetaan 16.2.2009–30.5.2011. Tutkinnon suorittamisaika riippuu opiskelijan aiem­­mista opinnoista. Koulutukseen hyväksyttäviltä voidaan maisteriohjelmaan sisältyvien 120 op:n opintojen lisäksi vaatia täydentäviä opintoja, esim. kieliopintoja, menetelmäopintoja sekä pää- ja sivu­aineen opintoja. Jokaiselle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen opintosuunnitelma opiskelijan aiem­pien opintojen perusteella, jossa määritellään mahdolliset kandidaattitasoa täydentävät opinnot.

Kehitysjohtaja Seppo Aho Lapin yliopiston Matkailun ja liiketoiminnan tiedekunnasta
ja suunnittelija Edyta Gatecha Adamiecki University of Economics Katowice´sta,
Puolasta, valmistelivat European Master in Arts, Culture and International management
EMACIM-maisteriohjelmaa Ateenassa syyskuussa. Kulttuuriyrittäjyyden kv. maisteriohjelmassa
on samat eurooppalaiset yhteistyökumppanit kuin EMACIM:issa.

Ohjelman haku ja käynnistyminen
Hakuaika on 10.11.–15.12.2008, tulokset julkistetaan 21.1.2009 ja koulutus alkaa 16.2.2009. Koulutukseen hakeudutaan lähettämällä hakuasiakirjat ja ennakkotehtävät Lapin yliopistoon 15.12. 2008 kello 16.15 mennessä osoitteeseen: Lapin yliopisto, Opiskelupalvelut, PL 122, 96101 Rovaniemi.

Hakulomakkeita voi tulostaa osoitteesta www.ulapland.fi/kym tai tilata Opiskelupalveluista puh. (016) 341 2241 tai (016) 341 2244, opinto@ulapland.fi.

Koulutusohjelmaan valitaan enintään 30 opiskelijaa, joista otetaan 15 mediatieteen pääaineopintoihin (taiteiden tiedekunta) ja 15 matkailututkimuksen pääaineopintoihin (matkailun ja liiketoiminnan tiedekunta). Mikäli toinen kiintiöistä ei täyty voidaan toiseen kiintiöön valita mainittua suurempi määrä siten, että yhteensä valittavien määrä ei ylity.

Maisteriohjelmaan valittavalla tulee olla hakuajan loppuun mennessä suoritettuna jokin seuraavista:
1.  matkailu-, teatteri-, tanssi-, kuvataide-, media- tai viestintäalan kandidaatin tai maisterin tutkinto tai
2.  matkailu-, teatteri-, tanssi-, kuvataide-, media- tai viestintäalan ammattikorkeakoulututkinto tai
3. vastaava em. alojen ulkomainen tutkinto.

Lisätietoja antaa: 
Lasse Lyytikäinen, Koulutuspäällikkö, Kulttuuriyrittäjyyden kansainvälinen maisteriohjelma, Lapin yliopisto / Kajaanin yliopistokeskus, Seminaarinkatu 2, 87100 Kajaani, puh. 040 849 4569, email lasse.lyytikainen(at)oulu.fi, lasse.lyytikainen(at)ulapland.fi (Lasse Lyytikäinen)

 

 

Kaksi kampusta herätti mielenkiintoa kajaanilaisia korkeakouluopiskelumahdollisuuksiin

Kajaanin yliopistokeskus ja Kajaanin ammattikorkeakoulu järjestivät Kaksi kampusta -tapahtuman 7.–8.10.2008. Kampuksilla vieraili tapahtuman aikana noin 2000 opiskelijaa. Tapahtumaan liittyvät palkinnot (digikamera, kaksi reppua, neljä muistitikkua, kolme sarjakuvakirjaa, graafinen laskin, matkalaukku, rannekello ja korvakorut) on arvottu 30.10., ja ne toimitetaan voittajille marraskuussa. Kaksi kampusta -tapahtuman vierailijoita on pyydetty antamaan palautetta lokakuun loppuun mennessä. Tähän mennessä tullut palaute on ollut hyvin positiivista, vaikka toki aina jotakin kehitettävää löytyy. 

Opiskelijan kommentti: ”Kiitos kun järjestitte näin mahtavan ja hyvin onnistuneen tapahtuman.”
Opinto-ohjaajan kommentti: ”Toivottavasti jaksatte järjestää tapahtuman abeille vuosittain.”

Ohjelma Kajaanin yliopistokeskuksella
http://www.kaksikampusta.fi/ohjelmat_PDF/kaksi_kampusta_2008_KYK_ohjelma.pdf

Ohjelma Kajaanin ammattikorkeakoululla
http://www.kaksikampusta.fi/ohjelmat_PDF/Ohjelma_08.pdf

 

 

Kiitos ja kumarrus yliopistokeskuksen väelle!

Tämän vuoden tammikuussa lähdin hetkeksi katsastamaan, mitä Maanpuolustuskorkeakoululla olisi annettavaa minulle ammatillisessa mielessä ja mitä käyttöä minun tiedoillani ja taidoillani olisi uudessa työyhteisössä. Tuo lyhyt käynti on osoittautunut itselle niin antoisaksi, että olen päättänyt jäädä ja mikä parasta, minun haluttiin jäävän.

Aloitin työurani Kajaanin yliopistokeskuksessa keväällä 2004. Tänä aikana kaunis kampus on tullut tutuksi, samoin ihanat ihmiset, joista monesta on tullut hyviä ystäviä työn ulkopuolellakin. Tämä yhteys ei varmasti katoa ja olen luvannut piipahtaa aika ajoin aikuiskoulutuksen kolmannen kerroksen kahvihuoneessa nauttimassa maailman parasta kahvia (seura sen tekee). Tuulan (Honkanen) iloinen naurunrämäkkä on toivottanut tulijan aina tervetulleeksi ja viimeistään silloin koko muu joukkio on tullut tervehtimään ja kyselemään kuulumisia ja takaisinpaluutakin. Ihanat ystäväni Kaisa ja Vellu, aina niin avuliaat  Marko & Olavi ja kirjaston väki. Myös kesäyliopiston Eija, Elisa ja Anu ovat olleet mukana alkuvaiheen urataipaleellani. Kiitos myös sinne alakertaan kaikesta. Haluaisin mainita teidät kaikki muutkin nimeltä, sillä jokainen on osaltaan tehnyt yliopistokeskuksesta miellyttävän ja omanlaisensa työyhteisön, unohtamatta Oulun avoimen väkeä ja välillä viikoittaisia näkemisiä heidän kanssaan.

Luonnonkaunis Santahaminan saari on ollut kotini nyt yli puolen vuoden ajan ja siellä on mukava asustella jatkossakin suljettujen porttien sisällä. Yllätyskäyntejä sinne ei niin vain tehdäkään, vaan jokainen tulija on ilmoitettava etukäteen portille tai mennä itse hakemaan. Lisäksi useat ampumaharjoitukset, laskuvarjohypyt, lenkkipolulla huristelevat panssarivaunut ja perinteitä kunnioittavat kadetit luovat oman tunnelmansa asumiselle ja työn tekemiselle. Olenkin luvannut kertoa työskentelystäni MPKK:lla seuraavassa Kampuslehdessä, ei paljasteta heti kerralla kaikkea.

Nyt kuitenkin vielä lämmin kiitos ja halaus kaikille. Päätös ei ollut helppo, mutta nyt se on tehty. (Johanna Anttonen)

 

 

Käsitöiden syysnäyttely

Päärakennuksen toisessa kerroksessa on 14.10. asti tekstiilityön 25 op:n sivuaineopiskelijoiden syksyn aikana tekemien käsitöiden näyttely. Näyttelyyn on koottu töitä kirjonnasta, kudonnasta ja lankatöistä.

Jonnan kuumailmapallo.

Minnan tekemä kirjonnan päätyö.

Opiskelijoiden tekemiä lankatöitä.

Avoimella yliopistolla opiskelee tällä hetkellä kaksi tekstiilityön sivuaineryhmää, joista toinen koostuu laitoksen opiskelijoista ja toisessa opiskelee jo luokanopettajan ammatissa työskenteleviä. Opiskelijaryhmän tunnit ovat osittain myös viikolla, kun taas opettajat käyvät vain viikonloppuisin laitoksella opiskelemassa käsitöitä. Opinnot ovat työläät, mutta opiskelijoille erittäin antoisat. Kaukaisimmat opiskelijat kulkevat Kajaaniin Oulun lisäksi savosta ja Kittilästä.

Kirsin matikkamatto.

Tänä lukuvuotena itseni ja Heli Karppisen lisäksi käsityön opettajajoukkoon on liittynyt Seija Honka, joka työskentelee Oulussa käsityönopettajana ja viimeistelee töidensä ohella Lapin yliopistoon tekemäänsä väitöskirjaa. (Minna Vastimo)

 

 

Luxemburg

Luxemburgin suurherttuakunta
Itävallan Wienissä, Saksan Hampurissa ja Yhdysvaltojen Coloradossa asuttuani sekä useissa Euroopan maissa vierailtuani muutto puoleksi vuodeksi Luxemburgiin oli hyppy tuntemattomaan. Täytyy myöntää, että en tiennyt kyseisestä maasta enkä sen samannimisestä pääkaupungista yhtään mitään. Tarkan sijainninkin jouduin tarkistamaan kartalta, vaikka hämärästi muistin sen olevan Benelux-maa. Nettisivuja selailtuani ja Helena Petäistön kirjan Aamiainen Cocon kanssa Brysselissä Amsterdamissa ja Luxemburgissa luettuani löysin pikkuisesta Luxemburgista ja Suomesta yllättävän paljon yhtäläisyyksiä sekä tietysti myös mielenkiintoisia eroja.

Luxemburg rajanaapureinaan Ranska, Belgia ja Saksa. 

Euroopan pienvaltiojättiläinen
Luxemburgin suurherttuakunta eli Luxemburg on maailman viimeinen jäljellä oleva suuriruhtinaskunta, vaikka se itsenäistyi Saksasta jo 11. toukokuuta 1867. Suomen suuriruhtinaskunta sen sijaan hävisi maailman kartalta maamme itsenäistyessä 1917. Luxemburgin motto on 'Mir wëlle bleiwe wat mir sin' (=Haluamme säilyä sinä mitä olemme). Valtionpäämies suurherttua Henrin valta on silti vain nimellistä ja edustuksellista. Maan poliittisen vallankäytön johtopaikka on pääministeri Jean-Claude Junckerilla.

Luxemburg sijaitsee läntisen Euroopan sydämessä rajanaapureinaan Ranska, Belgia ja Saksa. Pinta-alaltaan 2586 km2 (Suomi 338 419,31 km2) kokoisena Luxemburg on Euroopan pienvaltioista suurimpia, mutta pituutta sillä on suurimmillaankin pohjois-eteläsuunnassa 82 km ja länsi-itäsuunnassa vain 57 km. Luxemburg jakautuu kahteen hyvin erilaiseen maantieteelliseen alueeseen. Kolmanneksen koko maan pinta-alasta muodostaa pohjoisen Oesling, jonka keskikorkeus on 450 m merenpinnasta. Tämä alue muodostaa itäisen osan Ardennien vuoristosta, ja maisemat tuovat nykyään aina mieleeni Etelä-Saksan Schwarzwald-vuoriston, mihin pääsin täältä Luxemburgista toukokuun lopussa lomailemaan viikoksi. Maan korkein kohta Bergplatz 559 metriä jää kuitenkin kauas vielä Suomenkin korkeimmasta Enontekiön kunnassa sijaitsevasta Halti-tunturista, joka kohoaa 1328 metriin.

Pääkaupungin korkeuseroja ylä- ja alaosien välillä sekä alas
jäävien osien yli kulkeva Pont Adolphe -silta. 

Gutland eli "Hyvä maa" (keskikorkeus 215 m merenpinnasta) muodostuu idässä Moselin maanviljelyslaaksosta ja etelässä se on osa Lorrainen tasankoa. Luxemburgissa ei ole sisävesiä toisin kuin tuhansien järvien maan Suomessa, mutta Luxemburgin joista kalastetaan mm. haukia ja taimenia. Kalan lisäksi perinneruoista monet kuten jänishöystö ja Ardennien kinkku ovat peräisin metsäseudulta.

Luxemburgissa vallitsee lauhkea ilmasto. Kesällä keskimääräiset päivän maksimilämpötilat ovat tilastojen mukaan 20 astetta, mutta ainakin tänä kesänä nautittiin useimmiten yli 30 asteen helteistä. Sadetta sen sijaan saadaan keskimäärin joka toinen päivä, ja vaikka pitkälle syksyyn on toisinaan hellepäiviä, niin ainakin minä kaipaan toisinaan Suomen vielä verrattain kuivaa syksyä. Lämpötila käy muutaman asteen pakkasen puolella joulu-, tammi- ja helmikuussa, jolloin myös lunta on maassa monissa paikoissa.

Saksaa, ranskaa ja letzebuergeschea
Luxemburgin samanniminen pääkaupunki tunnetaan yleensä nimellä Luxembourg city tai Ville de Luxembourg. Pääkaupungista on Brysseliin 188 km, Pariisiin 289 km ja Kölniin 190 km. Kaupungille antavat poikkeuksellisen vaikuttavat puitteet korkeuserot kaupungin ylä- ja alaosien välillä sekä alas jäävien osien yli kulkevat kauniit sillat. Maan talouselämä perustuu ennen muuta pankki- ja vakuutusalaan sekä terästeollisuuteen, myös maanviljely ja viinintuotanto ovat tärkeitä. Maassa on yli 200 pankkia. Euroopan unionissa ainutlaatuisen pankkisalaisuuden ja pankkitoiminnan kontrolloimattomuuden maa on voinut säilyttää hyvän asemansa johdosta.

Luxemburg oli alun perin vain saksankielisellä alueella, mutta levittäytyi valloitusretkillään ranskankielen puolelle. Kun natsimiehitys yritti kieltää ranskan käytön, luxemburgilaiset käänsivät puheen letzebuergeschelle. Tätä tosiasiassa vanhaa saksankielen murretta ei ole hyväksytty EU-kielten joukkoon, vaikka se on ollut virallisen kielen asemassa Luxemburgissa vuodesta 1984. Letzebuergeschea käytetään lähinnä arkipuheessa. Maan kahdesta muusta virallisesta kielestä ranskaa käytetään valtion kirjallisessa materiaalissa ja saksaa mm. kouluissa, mediassa ja se on lehdistön pääkieli. Julkinen tiedostus on ranskaksi tai saksaksi, joskus englanniksi tai portugaliksi, sillä väestöstä 10 %:lla on portugalilainen tausta.

Kirchbergin kaupunginosaa hotelleineen, toimistoineen ja eurotorneineen. 

Luxemburgilainen ylpeilee sillä, ettei missään muualla Euroopassa tai ylipäätään koko maailmassa 7-vuotias lapsi opi yhtä aikaa kahta vierasta kieltä. Jo 6-vuotiaana lapset alkavat opetella saksaa ja seuraavana vuonna ranskaa. Koulun opetuskieli on alkuvuosina saksa ja yläluokilla se muuttuu ranskaksi. Letzebuergeschea käytetään eri kouluissa eri tavalla. Lasten kouluttaminen kolmella kielellä on hyödyllistä - jollei suorastaan välttämätöntä - maassa, jolla ei ole omaa yliopistoa. Eikä letzebuergeschella juuri mitättömämpääkään titteliä saa.

EU:n perustajajäsen
Luxemburg on EU:n perustajajäsen ja EU:n isänä pidetty Robert Schuman oli alun perin kotoisin täältä, vaikka hänestä myöhemmin tuli ranskalainen ja Ranskan ulkoministeri. Schumanin oikean käden Jean Monnet'n muistelmien mukaan Euroopan hiili- ja teräsliittoa kaavailleet kuusi maata eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, mistä tulisi uuden elimen pääpaikka. Siinä pattitilanteessa jo puolinukuksissa torkkunut Luxemburgin silloinen ulkoministeri Bech tokaisi: - Ehdotan, että aloitamme heti työskentelyn Luxemburgissa ja mietimme jatkoa myöhemmin. Hiili- ja teräsliitto saikin syntysanansa Luxemburgin kaupungintalolla Place d'Armesin kupeessa elokuussa 1951.

Luxemburg on nykyisin yksi kolmesta EU-kaupungista Brysselin ja Strasbourgin rinnalla. Tosiasiassa Luxemburgista olisi voinut tulla jopa varsinainen EU-pääkaupunki Brysselin sijasta. Mutta Monnet'n muistelmien mukaan luxemburgilaiset itse vastustivat ajatusta pelätessään, ettei Luxemburgista sen jälkeen jäisi enää mitään jäljelle. Niin olisi voinut käydäkin, sillä nytkin Luxemburgin asukkaista neljäsosa on ulkomaalaisia. Euroopan Unionin virkamiehet perheineen ja avustajineen ovat uusin "siirtolaisten" ryhmä. Maassa vallitsee tämän korkeapalkkaisen siirtolaisryhmän tähden esimerkiksi hyvin tiukka ja tarkasti valvottu vuokrasäännöstely, jolla taataan myös maan omien asukkaiden mahdollisuudet kohtuuhintaiseen asumiseen.

Viiniviljelmiä Moselin laaksossa lähellä Grevenmacheria. 

Kirchbergin kaupunginosa on nykyään oikein "EU-kaupunki", jossa sijaitsevat Euroopan unionin instituuteista Euroopan investointipankki, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, Euroopan parlamentin sihteeristöä ja muutamia Euroopan komission osastoja. EU-ministerit, heidän avustajansa ja koneistonsa saapuvat Luxemburgiin nykyään kolmena kuukautena vuodessa, huhti-, kesä- ja lokakuussa. Luxemburg oli Euroopan kultuuripääkaupunki 2007, ja sen vanhat kaupunginosat ja linnoitukset ovat UNESCOn maailmanperintökohde.

Suomesta Luxemburgiin
Suomesta Luxemburgiin pääsee helpoimmalla ja halvimmalla Ryanairin koneella Tampereelta Frankfurtin Hahnin lentokentälle, josta on bussiyhteys Luxemburgiin. Parhaat ajat matkustaa maahan ja pääkaupunkiin ovat huhti-heinäkuussa tai syys-lokakuussa. Turistit ovat kaupungissa yleensä päiväretkellä, joten illalla kaupunki hiljenee ja sunnuntaina keskusta on unelias. Keskustan pääkatu Grand Rue ja sitä ympäröivät kävelykadut tarjoavat valikoiman muotia, herkkuja ja alkoholijuomia. Paikalliset käyvät kuitenkin shoppailemassa esimerkiksi Saksan vanhimmassa kaupungissa Trierissä, jonne on 40 minuutin junamatka.

Ravintolat ovat saksalaisia, ranskalaisia tai italialaisia. Place d'Armes -aukion terassit ovat suosittuja lämpimään aikaan ja samalta aukiolta löytyvät myös McDonald's sekä ranskalaisten vastaava Quick-hampurilaisravintola. Joidenkin tilastojen mukaan Luxemburgissa käytetään enemmän alkoholia kuin missään muualla maailmassa. Tämä ei kuitenkaan näy erityisen railakkaana yöelämänä tai juopuneina julkisilla paikoilla. Mutta Grund-kaupunginosassa, "Pohjoisen Gibraltarin", vanhan puolustuslinnakaupungin montun pohjalla vanhoissa taloissa, niiden baareissa, kapakoissa ja menopaikoissa ei useinkaan tule hiljaista ennen kukonlaulua.

Machtum-kylästä näkyy Mosel-joen toiselle puolelle Saksaan.

Bussiyhteydet pientenkin kylien ja Luxemburgin välillä ovat hyvät ja huippuluokan busseista on mukava katsella maan kauniita maisemia. Moselin laakso sijaitsee tunnin matkan päässä pääkaupungista Luxemburgista. Tämä eräs Euroopan pienimmistä viinialueista käsittää kymmenkunta kylää ja kaupunkia, jotka yhdistää ns. viinitie (Route du Vin) Schengenistä alueen pääkaupunkiin Grevenmacheriin. Viinitien varren viinikellarit tarjoavat hienouksia ja maistiaisia. Yksi suurimmista tuottajista on Grevenmacherissa sijaitseva Caves Bernard-Massard, joka tuottaa neljä miljoonaa pulloa kuohuviiniä vuodessa. Asuin touko-kesäkuussa kolmen kilometrin päässä Grevenmacherista pienessä Machtum-kylässä, mutta Bernard-Massard kuohuviiniä maistoin vasta heinäkuun alussa Finnairin lennolla Wienistä Helsinkiin. Olin ollut viikon shoppailulomalla Itävallan pääkaupungissa vanhoja muistelemassa ja ehdin pariksi viikoksi lomalle Suomeen ennen paluuta syksyksi Luxemburgiin. Muutin Moselin rannalta Saksan rajalta loppuvuodeksi pääkaupunkiin Luxemburgiin ja olen luokanopettajan koulutukseen liittyvässä Erasmus-harjoittelijavaihdossa Eurooppa-koulun Suomi-osastolla. (Eija Räihä)

Lähteet: EUROPA - Euroopan unionin portaali. www.europa.eu. Peter Erik Forsberg. 2008. Plaza.fi. Matkalaukku. www.plaza.fi/matkalaukku/ulkomaat/eurooppa/luxemburg/luxemburg-on-sadunomainen. Petäistö, H. 2001. Aamiainen Cocon kanssa Brysselissä Amsterdamissa ja Luxemburgissa. Tammi: Hki. WIKIPEDIA. Vapaa tietosanakirja. fi.wikipedia.org.

 

 

Vastavalmistuneen puhe Publiikissa

Hyvät ihmiset... ja opettajat
Juhlapuheissa on aina tapana muistella menneitä ja suunnata sitten katse kohti tulevaa, joten tässä minun puheessani… ei rikota tätä hyväksi havaittua perinnettä. Aion kertoa teille omia kokemuksiani siitä, miltä taival opettajankoulutuksessa on maistunut ja mitä voi odottaa tulevalta.

Tekninen työ ja sen opettaminen on täällä porautunut syvälle sydämeeni ja pyydän jo valmiiksi anteeksi, että se saattaa näkyä myös puheessani.

Juhlapuheet aloitetaan yleensä ensikosketuksesta käsiteltävään aiheeseen. Minulle ensikosketus opettajankoulutukseen tapahtui lukion kolmantena vuotena. Surffailin netissä miettien, minne hakisin opiskelemaan. Luin esittelyä luokanopettajankoulutuksesta ja totesin, että siellähän tehdään samoja asioita, kuin ala-asteella. Semmoinen opiskelu sujuisi luultavasti minunlaiseltanikin puupäältä. Niinpä pistin hakupaperit vetämään ja sain kutsun pääsykokeisiin. Olin varma, ettei täällä ”suuressa” maailmassa kukaan ollut kuullutkaan pienestä kotipaikkakunnastani Nilsiästä, mutta haastattelussa minua alettiin mittailla kysymyksillä, mallia: ”Mitä mieltä olet Kuopion ja Nilsiän liitoshankkeen kariutumisesta?”. Tein teknisesti taitavan työn vastaillessani näihin haastaviin uteluihin ja sain kuin sainkin opiskelupaikan.

Niin alkoi minun opiskelijaelämäni. Ensimmäisenä tärkeintä oli tietysti opiskelujen käyntiin saamisen lisäksi startata sosiaalinen elämä uudella paikkakunnalla. Onneksi vanhemman vuosikurssin opiskelijoilla on tapana järjestää heti lukuvuoden aluksi keskiviikkoiltaisin projektiopintoja, joiden tarkoituksena on, että uusi opiskelijajoukko hitsautuu yhteen. En ala sen tarkemmin erittelemään, mitä näissä projekteissa tehtiin, mutta yleensä torstaiaamujen luennoilla nähtiin monia punoittavia silmiä. Olisiko edellisenä iltana siis viilailtu ja höyläilty? Vai kenties tinattu?

Opiskelujen alku oli jännittävää ja mukavaa, mutta valmistuminen ja opettajan ammatti tuntuivat vielä aika kaukaisilta ajatuksilta. Niinpä keskiössä olikin lähinnä kurssien hyväksytty suorittaminen, ei niinkään oikea oppiminen ja sisäistäminen. Jossain vaiheessa alkoi nousta esille pelko siitä, miten saamani opetus yleensäkään voi tehdä minusta hyvän opettajan. Onneksi harjoittelujen myötä teorian ja käytännön välille löytyi oikeanlaiset liitokset ja palaset alkoivat loksahdella kohdalleen. Opiskelija ei ole kappale, josta opettajat voivat veistää mieleisensä lopputuloksen. Opettajan oma persoona on olennainen osa työn tekemistä. Kenestäkään ei voi väkisin takoa opettajaa, opettajuus on löydyttävä ihmisestä itsestään. Aineenhallintaa, toimintamalleja ja omien vahvuuksien hiomista voidaan kuitenkin opettaa. Tästä löytyy mielestäni opettajankoulutuksen tehtävä.

Kajaanissa on minusta loistavat puitteet opettajankoulutukselle. Opiskelijan vaikuttamismahdollisuudet häntä koskeviin asioihin ovat paremmat kuin suuremmassa yliopistossa. Opettajat ja opiskelijat ovat keskenään tuttuja ja pystyvät kommunikoimaan välittömästi. Lisäksi laitokselta löytyvät jokaisen opiskelijan tukipuut – iki-ihanat Opelan Kaija-Leena ja YTHS:n Aija. Henkilökunnan ja opiskelijoiden välinen kitkattomuus takaa yksilöllisyyden ja luo tarvittavan perusturvallisuuden. Pieni yksikkömme toimii minusta hyvänä mallina toimivalle peruskoululle. 

Mitä opiskelijalle sitten on odotettavissa valmistumisen jälkeen? Nuori opettajanalku saa raivata tiensä kohti virkaa. Alkuvuosien työsuhteet on pätkitty lyhyiksi sijaisuuksiksi. Kun paikka virkaan avautuu, siihen saa tarttua lukkopihdein. Myös opettajan työnkuva on haasteellinen. Opettajan työ ei ole pelkkää opettamista, vaan yhä lisääntyvissä määrin myös kasvattamista. Moni muistanee vanhan vitsin, jossa poika valitti äidilleen, ettei hän halua mennä kouluun. Äiti maanitteli ja maanitteli, mutta poika itki ja sanoi, että häntä kiusataan siellä. "Täytyyhän sinun mennä", äiti lopulta sanoi, "olet koulun rehtori!" Tämä kertoo siitä, että opettaja voi polttaa itsensä helposti loppuun kasvavien paineiden alla.

Mutta nyt lakkaa tämä työn vaikeudesta poraaminen! Työn haasteellisuus on minun mielestäni myös positiivinen asia. Opettaja joutuu muuttumassa maailmassa koko ajan kehittämään itseään, jotta koulusta ei tulisi paikka, jossa tietämättömät opettajat opettavat lapsille asioita, joista he viis veisaavat. Itsensä kehittäminen pitää pään terävänä ja työn mielekkäänä. Väittäisin myös, että opettajana pärjää hyvin pitkälle, kun pitää mielessä, tämän ajatuksen: jos oppilaat alkavat ärsyttää, muistelee, millainen itse oli oppilaana. Ja onneksi opettajan ammatin työsuhde-etuihin kuuluvat pitkät lomat, jolloin kansankynttilä voi ladata akkunsa.

Monilla juhlavierailla opinnot alkavat olla jo kasassa, mutta osalla pintakäsittely on vielä hieman enemmän kesken. Tämän juhlan jälkeen esimerkiksi minun on vielä palattava hetkeksi sorvin ääreen ja puristettava viimeiset opintosuoritukset kasaan. Mutta mikäs kiire tässä on valmistuakaan. Puunkin pitää antaa kuivua, ennen kuin sitä ruvetaan työstämään. Muuten se halkeilee tai vääristyy myöhemmin. On siis parempi kypsyä ja kasvaa, jotta voi antaa parasta mahdollista opetusta ja kasvatusta oppilaille.

Muuten voi käydä, kuten pikku Kallen opettajalle:
Kallen todistus oli ollut todella huono ja kun koulu alkoi syksyllä, opettaja kysyi, mitä Kallen kotona oli todistuksesta sanottu.
- En mitenkään haluaisi pelotella opettajaa, mutta isä sanoi tietävänsä erään, jolle hän antaa kunnon selkäsaunan, jos minun numeroni eivät parane.
(Mikko Hakkarainen)

 

 

Kenttätöiden kesä

Takana on vilkas kesä, jota sää ei päässyt pilaamaan. Pisimmät matkat tein rajan taakse Venäjän Karjalaan. Lyhyemmät ulottuivat Kainuun alueelle ja Lappiin sekä Norjaan kolttien maille. Tutkimusmateriaalia kertyi runsaasti kaikilta matkoilta. Kulujen kattamiseksi pienet apurahat olivat kovasti tarpeen. Kiitos antajille!

Kesäkuun alussa olin Kainuun Kuntayhtymän, Kainuun Museon ja Kainuun Ympäristökeskuksen edustajien mukana Vuokkiniemen, Kivijärven ja Venehjärven seutuvilla jäljittämässä vanhoja kulkureittejä. Karjalan tiet ovat kulkukelpoisia, mutta ylimääräistä jännitystä toi yksi särkynyt silta.

Labyrintti Vienanmeren saaressa.

Heinäkuussa olin runsaan kahden viikon ajan Vienanmeren länsirannan kylissä ja Kuzovan saaristossa. Matkan pääasiallisina kohteina olivat kyläkalmistot, mutta paljon muutakin kiinnostavaa tuli vastaan. Liikuin oppaani kanssa pienellä, mutta vankkatekoisella veneellä, joka selvisi tuulista hyvin. Moottori sen sijaan petti. Osan matkaa jouduimme luovimaan purjehtien viileissä ja kosteissa oloissa. Nilkat olivat lujilla kallioisissa ja kivisissä maisemissa.

Elokuussa liikuin Repolan suunnalla autolla, veneellä ja kävellen. Tutkimusmateriaalia sain monenlaista. Taantuvat kylät vain olivat paikoin hyvin surullista katseltavaa. Vanhukset sinnittelevät mökeissään ja keräävät elantoa talven varalle. Polttoaine on kaukana ja kallista. Niinpä marjamatkat pyritään tekemään jalkaisin jos mahdollista. (Heikki Rytkölä)

 

 

Pohjois-Suomen ensimmäinen erityispedagogiikan professori astui virkaansa Kajaanissa

Professori Raija Pirttimaa on Pohjois-Suomen ensimmäinen erityispedagogiikan oppiaineen professuurin viranhaltija. Oulun yliopiston hallitus nimitti 11.6.2008 filosofian tohtori, dosentti Raija Pirttimaan erityispedagogiikan professorin virkaan, jonka alan täsmennys on oppimisen ja opetuksen erityispedagoginen tutkimus, 1.8.2008 alkaen. Virka on sijoitettu kasvatustieteiden tiedekunnan Kajaanin opettajankoulutusyksikköön.

Virkaanastujaisia edeltäneessä mediatapaamisessa professori Pirttimaa kertoi olevan innostunut uudesta työstään. Kahden kuukauden aikana Kajaanissa pohjois- ja itäsuomalaisia erityisopettajia on ottanut jo häneen yhteyttä ja toivoneet erityisopettajia yhdistävän verkoston luomiseen. Pohjois- ja Itä-Suomea vaivaava pätevien erityisopettajien puute näkyy arjen koulutyössä.

Kajaanin opettajankoulutusyksikön profiiliksi Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tulosyksikköjen välisessä työnjaossa on varhaiskasvatuksen koulutuksen tilalle määritetty erityiskasvatus ja -opetus. Professori Pirttimaa näkee houkuttelevana yhteistyömahdollisuudet, jota Kajaanin yliopistokeskus tarjoaa viiden yliopiston konsortiona. Myös Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa tehtävä yhteistyö tarjoaa uudenlaisia ammatillisen erityisopetuksen haasteita.

Raija Pirttimaa on syntynyt Oulaisissa vuonna 1956. Hän on opiskellut Jyväskylän yliopistossa valmistuen ensin lastentarhanopettajaksi ja muutaman työvuoden tehtyään hän opiskeli erityisopettajaksi. Vuonna 1988 hän suoritti kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon. Pirttimaa väitteli vuonna 2003 Helsingin yliopistossa ja vuonna 2005 hänet nimitettiin sinne erityispedagogiikan dosentiksi.

Pirttimaa on toiminut eri tehtävissä, kuten tutkijana, tuntiopettajana, lehtorina, projektikoordinaattorina ja koulutussuunnittelijana Jyväskylän yliopistossa vuodesta 1981, kunnes vuonna 1999 hän siirtyi Helsinkiin avoimen yliopiston yliopistonlehtoriksi. Pirttimaa on työskennellyt myös Jyväskylän avoimessa yliopistossa ja viimeksi Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa erityisopettajien kouluttajana.

Pirttimaan tutkimus on kohdistunut vaikeimmin kehitysvammaisiksi ja autistisiksi diagnostisoitujen lasten ja nuorten oppimiseen ja opetussuunnitelmien kehittämistyöhön. Hänen väitöskirjansa käsitteli vammaisten henkilöiden ja mielenterveyskuntoutujien tuettua työllistymistä. Pirttimaa on julkaissut yhdessä kollegojensa kanssa useita oppikirjoja, jotka käsittelevät vaikeavammaisten opetusta, tuettua työllistymistä ja aikuisten erityispedagogisia kysymyksiä. Viimeaikaisin tutkimustyö on kohdistunut yhdessä Helsingin yliopiston tutkijaryhmän kanssa myös peruskoulun laaja-alaisina erityisopettajina toimivien opettajan työhön. (Juha Vartiainen)

 

 

Elämyksiä kivikylässä -näyttely oli osa Juuan virkistyspäivistä 15.9.

 

 

Finland

We arrived to Kajaani,the city of creativity.This city is the home of Elias Lonnrot`s Kalevala and Eino Leino`s poetry. Kajaani has stayed to it`s roots,it`s very traditionalist city and the people here are proud of it.Everybody who lives here,they turn their attention to the environment.For example,here in this city nobody throw rubbish to the street,everything is very clean. Kajaani isn`t a big city,but quite known for it`s industries and teacher education in the university. Before we went to the Island of Rehja we had walked along the city and meanwhile we could see the sights,for example Elias Lonnrott`s monument and the monument of the man,who won many times in pommel horse exercise on the olimpic games. we also saw the kajaani`s castle,which is situated in the middle of the river.Today we can see just some part of the castle,because it was destroyed by gunpowder storage.Afterwards we went to the port,where we were seperated into groups and we started to reach the island by boats. Almost for everybody that was the first time to row.Many times the oars got caught,but this is why it was so adventouros.While we were rowing,beautiful environment surrounded us,wherever u saw you could see flagrant pines,crystal clear water,untouched nature.After half an hour rowing,we arrived to the island.we occupied our accomodation,the house was made of wood and it situated in the middle of the forest,not so far from the river. At night we were cokking sausages on the campfire and we were talking,singing finnish and hungarian songs.We played some funny games and we can meet with other students. Next day we could personally with the teachers,we talked about their subject there.Then you had got free time,you could go to the sauna to relax.At night we came back to Kajaani with a lot of good memories! (Gabriella Szep and Toth Nikolett)

 

 

Näytösväitös 1700-luvun tyyliin Kajaanin yliopistokeskuksella

Oulun yliopiston 50-vuotisjuhlavuoteen liittyen  järjestetään näytös väitöstilaisuudesta 1700-luvun tyyliin torstaina 12.11. kello 12.15 normaalikoulun juhlasalissa. Näytösväitös liittyy Oulun yliopiston juhlakirjaan. Näytösväitös esittelee akateemista väittelyperinnettä. Pääjuonena on P. N. Mathesiuksen väitös Upsalan yliopistossa. Näytelmässä esiintyvät teemat ovat ajanmukaista 1700-lukua, mutta vuorosanoihin on saatu huumoria muun muassa. tahallisilla anakronismeilla: repliikkejä löytyi niin Veikko Vennamolta kuin Uuno Turhapuro -elokuvista.

Näytösväitöksessä esiintyivät rehtori Lauri Lajunen (kustos, vas.), yliopistonlehtori
Timo Sironen (väittelijä eli P.N. Mathesius) ja professori Jouko Vahtola (opponentti).

Näytösväitöksen on käsikirjoittanut professori Maija Kallinen ja sen on ohjannut teatterinjohtaja Ahti Ahonen; esityksen on puvustanut Oulun kaupunginteatteri. Näytösväitöksessä esiintyivät rehtori Lauri Lajunen (kustos), professori Jouko Vahtola (opponentti), yliopistonlehtori Timo Sironen (väittelijä eli P.N. Mathesius) ja professori Maija Kallinen (kertoja). Rehtoria lukuun ottamatta näyttelijät ovat Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan historia-aineiden oppiaineryhmästä (entinen historian laitos). 

Näytöksen ensiesityksen 16.5. jälkeen julkistettu juhlakirja on Petrus Nicolaus Mathesiuksen vuonna 1734 Upsalan yliopistossa filosofian maisterin arvoa varten julkaistu väitös "Dissertatio Geographica de Ostrobotnia" (Maantieteellinen väitöskirja Pohjanmaasta) faksimilepainoksena ja suomennoksella varustettuna. Kirjassa esitellään artikkeleissa myös Mathesiuksen elämäkertaa, hänen käyttämänsä latinan kielen erityispiirteitä sekä akateemista väittelyperinnettä. Kirjaa myydään Oulun kirjamessuilla ja lähiaikoina kirjakaupassa. Mathesiuksen väitöskirja on korkeatasoisimpia ja laajimpia 1700-luvulla väitöskirjoina julkaistuista paikallistutkimuksista. Se on myös ensimmäinen laaja kirjallinen esitys ja tutkimus Pohjanmaasta.

 

P. N. Mathesius ja hänen teoksensa Maantieteellinen väitöskirja Pohjanmaasta
Professori Maija Kallisen kirjoittaman ja Oulun yliopiston Tiedepäivillä 16.5.2008 esitettävän väitösnäytöksen henkilöistä Petter Niclas Mathesius sekä etiikan ja valtio-opin professori Anders Grönwall ovat oikeita historiallisia henkilöitä.

Pohjanmaan Pyhäjoelta kotoisin oleva Petter Niclas (latinaksi Petrus Nicolaus) Mathesius promovoitiin maisteriksi Upsalan yliopistossa 18.kesäkuuta 1734, 274 vuotta sitten. Hänen maisteriväitöskirjansa aihe oli Dissertatio Geographica de Ostrobotnia eli Maantieteellinen väitöskirja Pohjanmaasta. Kirjan kieli oli ajan tavan mukaan latina. Mathesiuksen väitöskirja on säilynyt nykyaikaan ja se on mm. Oulun yliopiston kirjaston harvinaiskirjojen holvissa, josta se päätettiin nostaa esiin.

Julkistettavan kirjan ydin on Mathesiuksen latinankielisen väitöskirjan sanatarkka käännös ja alkuperäisen väitöskirjan näköispainos, joka on otettu kirjaston kappaleesta. Käännöksen latinan kielestä on tehnyt väitösnäytöksessä Mathesiusta esittävä latinan kielen lehtori Timo Sironen. Käännökset ruotsin kielestä on tehnyt professori Paula Rossi.

Kirjaa on edellisten lisäksi rikastettu useilla artikkeleilla, jotka avaavat sekä Mathesiuksen perhetaustaa ja elämäntyötä että sen ajan akateemisia traditioita. Mathesiusta kuvaavan artikkelin on kirjoittanut historian professori Jouko Vahtola. Ruotsin valtakunnan 1700-luvun väitöstraditiota on puolestaan kuvannut aate- ja oppihistorian professori Maija Kallinen. Lisäksi Timo Sironen on kuvannut myös 1700-luvun Upsalan yliopistossa käytettyä latinan kieltä. Muita toimituskunnan jäseniä olivat julkaisutoimittaja Kirsti Nurkkala ja ylikirjastonhoitaja Päivi Kytömäki. Kirjan ulkoasun on suunnitellut arkkitehti Raimo Ahonen.

Miksi P.N. Mathesius on nostettu uudelleen vuosisatojen jälkeen esille? Mikä arvo liki 300 vuotta vanhalla väitöskirjalla on, niin että se käännetään ja painetaan Oulun yliopiston 50-vuotisjuhlan kunniaksi?

Petter Niclas Mathesius syntyi vuonna 1711 vanhaan ja laajaan pohjalaiseen Mathesiuksen pappissukuun. Hän edusti suoraan alenevassa polvessa suvussaan viidettä polvea pappeja, jotka olivat palvelleet papinviroissa Pohjanlahden rantapitäjissä Oulun eteläpuolella.

Vuonna 1724, vasta 13-vuotiaana, Mathesius kirjautui Upsalan yliopistoon, josta hän siirtyi Turun yliopistoon jo kolme vuotta myöhemmin. Mathesiuksen opiskelusta Turun yliopistossa ei tiedetä juuri mitään, mutta hän suoritti mitä todennäköisimmin pappisvihkimykseen tarvittavan filosofian kandidaatin opinnot. Turusta Mathesius siirtyi vielä takaisin Upsalaan viimeistelemään maisterinopintojaan. Niinpä Mathesius sekä promovoitiin maisteriksi että vihittiin papiksi samana kesänä 1734.

Mathesius teki virkauransa pappina pääasiassa Pyhäjoen kirkkoherrana vuosina 1744–1772 kuolemaansa saakka. Kirkkoherrana Mathesius huolehti erityisesti kirkollisesta järjestyksestä, kirkkokurista ja kansanopetuksesta seurakunnassaan. Hän perehtyi myös lääketieteeseen ja hänen taitonsa tunnettiin koko maakunnassa.

Mathesiuksen suurin merkitys jälkipolville tuli kuitenkin hänen poliittisen uransa kautta. Hän toimi Pohjanmaan papiston edustajana kolmeen otteeseen valtiopäivillä 1750- ja 1760-luvuilla (1755–56, 1760–62, 1765–66). Pappissäädyssä hän oli sen toimeliaimpia ja arvostetuimpia edustajia ajaen mm. talonpoikien oikeutta lunastaa kruununtiloja perinnöksi.

Mathesius oli jo kauan toiminut Pohjanmaan ulkomaankauppaoikeuksien saamiseksi Pohjanmaan kaupungeille. Hän sai taitavan ja tarmokkaan Anders Chydeniuksen aisaparikseen. Mathesius oli ahkera ja kiivassanainen puhuja. Hän saattoi esimerkiksi verrata pohjalaisten asemaa ja oloja Ruotsin valtakunnassa orjien asemaan Venäjällä. Hänen rohkea esiintymisensä johti osaltaan siihen, että valtiopäivät sallivat 3.12.1765 Oululle, Kokkolalle, Vaasalle ja Porille vapaudet käydä suoraa kauppaa ulkomaiden kanssa.

Päätös vaikutti ratkaisevasti mm. Oulun kaupan ja merenkulun nousuun ja sitä kautta myös talonpoikien käymän kaupan kannattavuuteen ja elintason nousuun. Se on kautta aikojen merkittävimpiä Pohjois-Suomen kehitykseen vaikuttaneita poliittisia päätöksiä. Näin Mathesiusta voidaan pitää yhtenä merkittävimpänä Pohjanmaan etujen puolesta toimineena pohjalaisena valtakunnanpoliitikkona alueen historiassa.

Mathesiuksen Pohjanmaan historiaa, maantiedettä ja talouselämää käsittelevä väitöskirja oli korkeatasoisimpia ja aiheiltaan laajimpia ja vaativimpia 1700-luvulla väitöskirjoina julkaistuista paikallistutkimuksista. Kunkin pitäjän esittelyt muodostuvat seuraavista asiakokonaisuuksista:

pitäjän nimen alkuperä, luonnon esittely, seurakunnan ja kirkon päävaiheet, elinkeinot, veromanttaalin määrä ja pitäjän vaakunan kuvaus. Mathesius sai kirjeitse alueen seurakuntien kirkkoherroilta runsaasti paikallistietoa seurakuntien oloista ja historiasta. Luonnollisesti väitöskirjassa oli myös jossain määrin virheellistä tietoa, jota professori Jouko Vahtola on korjannut artikkelissaan.

Mathesiuksen tutkimus Pohjanmaasta on ensimmäinen laaja kirjallinen ja tutkimuksellinen esitys alueesta. Latinankielisenä se avautui vain papistolle ja muille oppineille. Ruotsiksi kuvaus ilmestyi vuonna 1843 Raahen piirilääkärin Johan Fredrik Ticklenin kääntämänä. Nyt, Oulun yliopiston juhlavuonna, voimme iloita tämän aikansa merkkiteoksen ilmestymisestä suomeksi.

Petrus Niclas Mathesiuksen oli määrä puolustaa maisterinväitöskirjaansa 17.6.1734. Sali, jossa väitöksen tuli tapahtua, on yhä olemassa. Todellisuudessa väitöstilaisuutta ei koskaan tapahtunut, sillä Mathesius sairastui. Niinpä Upsalan yliopiston humanistinen tiedekunta vapautti 15.6.1734 hänet puolustamasta väitöstään julkisesti sairauden takia mutta päätti samalla, että hänen näyttönsä riittävät maisterin arvoon. Näin väitöskirja hyväksyttiin ja Mathesius promovoitiin maisteriksi seuraavana päivänä 18.6.1734, minkä vahvistaa tiedekunnan pöytäkirja. (Toimituskunnan puolesta, Päivi Kytömäki)

 

 

Huopatorttujen variksenmarjat, kirsikat ja mansikat

Huopakangas taipuu moneksi, jopa tortuksi. Monet mieltävät tortun makealta, suolaiselta tai siltä väliltä maistuvaksi leivontatuotteeksi. Torttua tehdessä pienikin käsi autetaan oppimisympäristöissä pääsemään kiinni hyvään materiaaliin. On muistettava, että materiaalin laadukas käyttö on käsityöoppimisen vaativa ja erittäin tärkeä taitolaji, jonka hallitsemiseen kuluu jopa vuosikymmeniä. Villan kosketus tuntuu, jos se tiedostetaan ja opettaja tietää asiantuntijalähtöisesti kertoa siitä. Vastaavasti jos kenkäkin laitetaan ensimmäisen kerran väärään jalkaan, se voi säilyä alitajunnan muistikuvissa käytäntönä elämän loppuun saakka. Siksi on tärkeää, että käsityöoppimisen sisällöt syvenevät asiantuntevan koulutuksen avulla. Pieniäkin käsityöoppimisen elementtejä voidaan käyttää tiedostetusti tähän tarkoitukseen. Esimerkiksi värin ja materiaalin valinnaltaan onnistuneet "tortut" syntyvät ajatuksellisesti näin edeten.

Joulutähdet tuikkivat joulukorteissa.

Karpalosilmäiset sienipiirakat pöytäkoruiksi.

Luumuilla koristellut porkkanatortut unkarilaisten opiskelijoiden käsissä 

Hillosipulipiirakka 

Mansikkatortut 

Ruusukaalipiirakkaa 

Kuorrutetut karpalot ja korvasienipiirakka

Onnistuneet käsityöoppimisen valinnat palkitsevat. Siksi kauniinväriset huopatortut ilahduttavat silmää. Niitä voidaan tehdä käyttöön korteiksi, joulukorteiksi, neulatyynyiksi, pöytäkoruiksi tai lautasliinan pidikkeiksi. Pehmeistä materiaaleista voidaan kehittää produktioita vaikkapa koulujen yrittäjyyskasvatukseen. Näitä tarkoituksia varten rehevien, silmää hivelevien lehteväntäyteläisten huopatorttujen joukkoon kuuluvat muun muassa hillosipulitäytteiset paistokset, kaalista tai ruusukaalista koostuvat harmonisen levolliset piirakat. Näin moni-ilmeiset sarkanapit huopuvat mainiosti teemoitetuissa sarjoissa, ja myös napinompeluharjoitukset saavat uutta eloa. Väriltään tumma, suurikokoinen korvasienitorttu on koristeltu kuorrutetuilla karviaisilla ja karpaloilla. Joukosta erottuvat tietysti pirteät mansikka-, kirsikka- ja lakkasilmätortut. Pienistä porkkanapiirakoista pilkistävät levollisen veitikkamaiset mustikka- tai variksenmarjasilmät. Huopatorttujen hyvälaatuiset variksenmarjat, mustikat, karpalot, ruusukaalit, kirsikat ja mansikat löytävät paikkansa multi- ja monikulttuurisiin oppimisympäristöihin. Leikkimielisesti ne voivat esiintyä kekrin, pikkujoulujen, joulun, uudenvuoden ja loppiaisen juhlinnassa edustaen pienenä "torttunakin" käsityöoppimisen linjakkuutta ja laadukkuutta. (Eeva-Maija Lappalainen.)

 

 

 

 

Viisikymmentä vuotta
Marjo Hotta
Sydämellinen Onnittelu!

Tuulet menevät ja tulevat
kynttilät syttyvät ja sammuvat,
mutta ihmisen jälki toiseen ihmiseen
jää elämään.

Lea Suopelto
14.10.2008

 

 

Kaunis, lämmin ja aurinkoinen lokakuu päättyi viimeisen päivän lumisateeseen.

 

Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) marraskuun 2008 numeroon 24.11. mennessä mieluiten sähköisesti osoitteeseen  kampuslehti(at)oulu.fi.