KESÄ 2008

---

Raija Pirttimaa erityispedagogiikan professoriksi Kajaaniin

Filosofian tohtori, dosentti Raija Pirttimaa on 11.6.2008 nimitetty Oulun yliopiston erityispedagogiikan professorin virkaan, jonka alana on oppimisen ja opetuksen erityispedagoginen tutkimus, 1.8.2008 alkaen. Virka on sijoitettu Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan Kajaanin opettajankoulutusyksikköön. Kajaanin yliopistokeskuksessa on yhteensä kymmenen professuuria.

Raija Pirttimaa on väitellyt filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 2003. Erityispedagogiikan dosentiksi samaan yliopistoon hänet on nimitetty 2005. Pirttimaa on toiminut eri tehtävissä, kuten tutkijana, tuntiopettajana ja koulutussuunnittelijana Jyväskylän yliopistossa vuodesta 1981. 1999–2006 hän työskenteli Helsingin yliopiston avoimen yliopiston erityispedagogiikan yliopistonlehtorina. Sen jälkeen hän on toiminut Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa erityisopettajien kouluttajana.

Pirttimaan tutkimus on kohdistunut vaikeavammaisten ja mielenterveysongelmaisten nuorten ja aikuisten koulutukseen ja työllistymiseen liittyviin kysymyksiin. Yhtenä tutkimuskohteena on ollut kehitysvamma- tai autismidiagnoosin saaneiden lasten ja nuorten oppimisen ja opetuksen seuranta. Pirttimaa kuuluu Helsingin yliopistossa toimivaan tutkimusryhmään, joka tutkii laaja-alaista erityisopetusta ja dysleksiaa eli lukemishäiriötä pedagogiikan ja opettajankoulutuksen kehittämisen näkökulmasta.

 

 

Professsori Haertlé vieraili Sotkamossa Biotekniikan laboratoriossa

Professsori Thomas Haertlé Nantesista, Ranskasta (INRA; Institut National de la Recherche Agronomique) vieraili Sotkamossa Biotekniikan laboratoriossa 11.6.2008. Professsori Haertlé tutkii maitoproteiinien allergeenisiä ominaisuuksia sekä mahdollisuutta käyttää maitoproteiineja biologisesti aktiivisten aineiden suojamolekyyleinä. Nämä tutkimusaiheet liittyvät läheisesti Biotekniikan laboratoriossa mm. EU-rahoituksella tehtävään maitoproteiinitutkimukseen, jossa myös professori Haertlélla Biotekniikan laboratorion pitkäaikaisena yhteistyökumppanina on asiantuntijan rooli.

Professori Haertle´ piti esitelmän aiheesta ”Allergy of native and engineered milk proteins”, jossa kertoi viimeisimmistä tutkimustuloksistaan. Päivän mittaan laboratorionjohtaja Vesa Virtanen ja erikoistutkija Sirpa Filppula keskustelivat hänen kanssaan uusista suunnitelmista laajentaa yhteistyötä erityisesti allergiatutkimuksen alueella kansainväliselle tasolle hyödyntämällä Biotekniikan laboratorion kontakteja yhteistyökumppaneihin Lundin yliopiston Kliinisten tieteiden laitoksella Ruotsissa, Norjan Luonnontieteellisessä yliopistossa Åsissa, MTT:llä, Åbo Akademissa ja Oulun yliopiston Patologian laitoksella sekä professori Haértlen yhteistyötä Iranissa Teheranin yliopistolla toimivan allergiatutkimusryhmän kanssa.

Professori Haertlé on kokenut Suomen kävijä, joka on perehtynyt hyvin Suomen historiaan aina saamelaiskulttuuria myöten. Vierailun vapaamuotoiseen osaan kuului käynti Vuokatinvaaralla sekä illallinen perinteisen suomalaisen ruoan parissa. (Sirpa Filppula)

 

 

Kajaanin yliopistokeskuksen vuosikertomus 2007 ilmestyi

Kajaanin yliopistokeskuksen vuosikertomus 2007 on ilmestynyt suomeksi sekä painettuna että nettiversiona. Vuosikertomuksen nettijulkaisu löytyy osoitteesta: http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/esittely/Vuosikertomus_2007.pdf. Vuosikertomus on yliopistokeskuksen neljäs. Vuosikertomuksesta ilmestyy myöhemmin myös englanninkielinen versio sekä painettuna että nettijulkaisuna. (Juha Vartiainen)

 

 

1030 pyrkineestä valittiin 74 uutta opiskelijaa Kajaanin opettajankoulutusyksikköön

Kajaanin opettajankoulutusyksikön opiskelijavalinnat on päätetty. Opettajankoulutusyksikköön valittiin yhteensä 74 uutta opiskelijaa. Hyväksyttyjen nimet ovat yliopistokampuksen Intelli-rakennuksen ulko-ovessa nähtävillä tiistaina 24.6.2008 kello 12 lähtien. Hyväksyttyjen nimet julkistetaan myös Internetissä, jos pyrkijä on antanut siihen luvan. Kaikki valintojen toisessa vaiheessa mukana olleet hakijat saavat tiedon pääsykokeen tuloksesta kirjeitse kotiinsa 25.6.2008 mennessä. Tietoja valinnoista koulutuksittain: Luokanopettajakoulutus Hakijoita oli yhteensä 984 eri puolilta Suomea. Kaikki määräaikaan mennessä hakemuksensa jättäneet korkeakoulukelpoiset hakijat saivat osallistua valtakunnalliseen kasvatusalan yhteisvalintakokeeseen. Tämän VAKAVA-kokeen pistemäärien mukaan valinnan toiseen vaiheeseen kutsuttiin 180 hakijaa. Valinnan toisen vaiheen jälkeen luokanopettajakoulutukseen valittiin pistemäärien mukaisessa paremmuusjärjestyksessä 60 opiskelijaa, joista miehiä 13. Valintakoe muodostui haastattelusta ja vapaaehtoisista matematiikan tai liikunnan näytteistä, lisäksi otettiin huomioon VAKAVA-kokeen pistemäärä. Yhteistyössä Vaasan yliopiston kanssa toteutettavaan ruotsin kielen kielikylpykoulutukseen valittiin 14 opiskelijaa. Hakijoita oli yhteensä 46. Myös ruotsin kielen kielikylpykoulutuksen opiskelijavalinnan ensimmäinen vaihe oli valtakunnallinen VAKAVA-koe. Toisen vaiheen valinnoissa oli haastattelun lisäksi ruotsinkielisen kirjan kuulustelu ja ruotsin kielen suullinen haastattelu. (Anja Hongisto)

 

 

Kajaanin yliopistokeskuksen tiedepäivä 11.9.2008

Kajaanin yliopistokeskuksessa järjestetään Oulun yliopiston 50-vuotisjuhlavuoteen liittyen tiedepäivä torstaina 11.9.2008 klo 12.00 alkaen. Tiedepäivä on tarkoitettu yliopiston henkilökunnalle, opiskelijoille, koululaisille ja suurelle yleisölle. Esitykset pidetään Kajaanin yliopistokampuksella.

Tiedepäivä jakautuu kolmeen teemaryhmään, jotka toteutetaan kampuksen eri rakennuksissa. Tiedepäivän avaa Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen, minkä jälkeen on vuorossa katsaus Kajaanin kampuksen vaiheisiin. Lasten teemaryhmässä kuullaan tiede-esitelmä ja tutustutaan tutkijan kissaan. Nuorten teemaryhmässä pohditaan tiedettä ammattina sekä sitä, onko tekstissä tietoa. Teemaryhmässä on esitysten ohella mahdollista tutustua lego-ohjelmointidemonstraatioihin.

Kainuun tulevaisuus -ryhmässä kuullaan aluekehitykseen, maaseudun palveluihin ja käytettävyyteen seniorinäkökulmasta liittyvät esitykset. Yrittäjyyspedagogiikkaan tutustumisen jälkeen ovat vuorossa yliopistosektorilta yritykseen ja kuntaan siirtyneiden henkilöiden puheenvuorot. Hyvinvoinnin ja kulttuurin ryhmässä hyvinvointia tarkastellaan mm. liikunnan ja ravinnon näkökulmista. Käsityömuotoilu- ja monikulttuurisuuspedagogiikkaan liittyvän esityksen jälkeen kerrotaan Lönnrotista aluekehittäjänä. Tiedepäivän päättää Kajaanin yliopistokeskuksen johtaja Juhani Suortti.

Esitysten lomassa tiedepäivänä kuullaan musiikkia ja yleisöllä on mahdollisuus tutustua posteri- ja kuvataidenäyttelyihin. Esityksiin on vapaa pääsy. Tiedepäivän ohjelma löytyy yliopistokeskuksen www-sivuilta. Vähäiset ohjelmamuutokset ovat mahdollisia. (Sirpa Korhonen)

 

 

Musiikinlehtori Ossi Säily jäi eläkkeelle 

Musiikinlehtori Ossi Säily on kuulunut Kajaanin opettajankoulutusyksikön musiikinopetuksen kantaviin voimiin noin 30 vuotta. Toukokuun 29. päivänä Pedaköökissä vietettiin hänen musiikkipitoiset läksiäisensä. Tilaisuudessa Ossi kertoi lyhyesti elämänvaiheistaan ja suhteestaan musiikkiin. Lapsuusvuodet kuluivat Nivalassa ja Ylivieskassa. Jo 11-vuotiaana hän liittyi Nivalan torvisoittokuntaan. Nuorukaisena hän aikoi aluksi lääkäriksi, mutta musiikista tuli kuitenkin hänen leipälajinsa. Sibelius-Akatemiassa hänen pääaineenaan oli laulu ja sivuaineenaan pianonsoitto. Työelämässä piano on ollut kuitenkin hänen pääinstrumenttinsa. Valmistumisensa jälkeen Ossi Säily tuli Kajaaniin, perusti perheen ja toimi aluksi Kajaanin musiikkiopistossa, mutta myöhemmin Kajaanin opettajankoulutuslaitoksessa tuntiopettajana. Kun silloinen musiikinopettaja Risto Mattila jäi eläkkeelle 1982, Ossi Säily siirtyi hänen tilalleen. Opetustyössään hän on kouluttanut lukuisan joukon taitavia musiikkiin erikoistuneita luokanopettajia, joiden kanssa hän myös usein esiintynyt konserteissa. Musiikki on ollut myös koko hänen perheensä harrastus, sillä useat hänen lapsistaan ovat kunnostautuneet musiikin saralla.

Ossi Säily on käyttänyt opetustyössään myös tietokonetta ja kehittänyt siihen liittyvää musiikin verkkopedagogiikkaa. Musiikin opetuksen ohella hän on erikoistunut pianojen virittämiseen. Lukuisat pianot Kainuussa ja sen lähiseudulla ovat hänen käsissään saaneet oikean virityksen. Ossi on toiminut monissa laitoksen musiikkiesityksissä ja juhlatilaisuuksissa taitavana säestäjänä. Monien mielestä Ossi Säilyn pravuurinumeroihin on kuulunut Kajaanin opettajankoulutusyksikön lukuvuoden avajaisten lopussa soitettu Oskari Merikannon säveltämä ja Ilmari Kiannon sanoittama Nälkämaan marssi. Tuskin kukaan on soittanut sitä yhtä väkevästi ja asiantuntevasti kuin Ossi.

Ossi Säilyn läksiäistilaisuudessa esiintyivät hänen lisäkseen hänen poikansa, oopperalaulaja Ulla Raiskio ja Mari Koskivirta. Eläkevuosiaan Ossi aikoo viettää pianoja viritellen ja toimimalla kanttorina Kajaanin seurakunnan tilaisuuksissa. Opettajakollegat  ja laitoksen muu henkilökunta toivottavat Ossille mukavia eläkepäiviä. (Reijo Heikkinen)

 

 

He valmistuivat Kajaanissa opettajiksi samana vuonna kuin Oulun yliopisto perustettiin

Kesäaikaisia kohokohtia työssäni on tavata vanhoja vuosikursseja, jotka ovat sopineet kurssikokouksen – yleensä jonkun pyöreän vuoden merkeissä – Kajaanin kampukselle. Tänä vuonna peräti kolmelta luokalta vuonna 1958 – siis 50 vuotta sitten – valmistuneita opettajia tutustui nykyiseen Kajaanin yliopistokeskukseen ja muisteli menneitä. Lämminhenkiset muistelot tuovat paljon väriä entisen seminaarin menneisyyteen. Yleinen toteamus on ollut, että koulutus antoi hyvät eväät työelämässä selviytymiseen. Jopa niin, että mitä tiukempi opettaja oli vaatimuksissaan, sen enemmän koulutuksesta oli apua kentällä, kertoivat.

Hauskaa on. Kierrätän ryhmää nykykampuksella: Martti Helan salissa, Heikki Savolaisen salissa. Matti Hela kuuluu ”vanhentuneen” muotokuvan perusteella. Heikki Savolaisen – seminaarin lääkärin ja olympiavoittajan – kiepeistä ja harjoittelumalleista riittää muisteltavaa. Opettajanhuone on jännä paikka: arvokkaat herrat ilmoittavat etteivät sinne ole koskaan ennen joutuneet. Esittelijä tietenkin hämmästyneenä kyselee ja selviää, että opettajanhuoneeseen komennettiin ennen vain rikkeiden takia, muuten siellä eivät opiskelijat käyneet. Sitä juttujen määrää, jonka tila laukaisee! Saisipa ne kaikki muistelot talteen.

Teeisäntä Kyösti Niinikoski Haapajärveltä ojentaa teelahjoja.

Opettajain huoneen viereinen, nouseva luokka herättää myös tunteita: sieltä kuulemma lennettiin usein ja joutuisasti ulos opettajan komennosta. Opettaja oli musiikin lehtori. Muutenkin musiikin opetuksesta riittää värikkäimmät jutut. Kuten esimerkiksi miten kaikki aina viittasivat ja miten opiskelijat saivat vinkin mikä on duuri tai molli.

Teknisen työn tila viehätti vieläkin: ennenkin oli koneita mutta kaikki piti tehdä käsin, opin vuoksi, ja vieläkin harmitti. Ja monta muuta juttua. Sodan jälkeen opiskelijoina oli myös sodan käyneitä miehiä: kertoivat että kun saunaan mentiin, penkeillä oli rivi proteesejakin, kättä ja jalkaa. Vanha kampus on elänyt monessa mukana.

Nykyelämää esiteltiin SkilLab- laboratoriossa, nykyaikaista lukemaan opettelun tutkimusta tai pesäpallon pelaamisen ja silmänliikkeiden yhteyttä. Opettajia kiinnosti erikoisesti miten opiskelijoita nykyään valitaan – haastattelut oli ennenkin mutta tulosten julkistaminen oli juhlavampaa.

50 vuotta sitten opettajiksi valmistuneet nyt ja silloinen luokkakuva
(viimeinen pelkästään miesopiskelijoista koostunut vuosikurssi)

Ja lopuksi porukka lauloi, yhden opettajan säestäessä harmonikalla, …”ei kultainen nuoruus jää unholaan…”. Joskus kun nykyopiskelijalla on huono päivä ja valitusta piisaa, tekisi mieli sanoa että viidenkymmenen vuoden kuluttua teidänkin vuosikurssi taitaa kaihoten muistella näitä opiskeluvuosia tällä kampuksella! (Anja Hongisto)

 

 

Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä kyyttökummi

Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksikkö on valittu 16.6.2008 Seppälän koulutilan kyyttökummiksi. Kummikyytön nimi on Äpyli, joka on syntynyt 11. joulukuuta 2007. Äpylin isä on Uski ja emä Uktaavi. Opettajankoulutusyksikön opiskelijat ja henkilökunta voivat seurata kummikyyttö Äpylin kasvua ja elämään nettiosoitteessa http://www.kao.fi/?deptid=12540. Myös Kajaanin normaalikoulun 4b-luokalla on oma kummikyyttö, jonka nimi on Aava. Kyyttökummitoimintaan voi tutustua KAO:n nettisivuilla. (Riitta Alasalmi)

 

 

Jó napot kívánok!

Eeva vagyok. Siinä pieni näyte unkarin kielestä, jota olen myös täällä opiskellut. Olen siis ollut tämän lukukauden Unkarin Nyíregyházassa ERASMUS-vaihto-opiskelijana. Kokemus on ollut ikimuistoinen ja suosittelen kaikille lämpimästi.

Hieman kokemuksia täältä, olin ensiksi tammikuun ERASMUS- ohjelman järjestämällä unkarin kielen kielikurssilla pääkaupungissa Budapestissä. Koulua oli maanantaista perjantaihin neljän viikon ajan, jonka aikana ei pelkästään tutustuttu unkarin kieleen vaan sen kulttuuriin ja elämään. Kurssi oli antoisa ja erittäin hyödyllinen jokapäiväisten asioiden hoitamisessa täällä. Jos on mahdollisuus osallistua kielikurssille ennen varsinaista vaihto-opiskelua, se kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

Sitten helmikuun alussa muutin tänne koilis- Unkariin Nyíregyháza nimiseen kaupunkiin. Kaupungissa on reilu 100 000 asukasta ja tekemistä riittää. Muutto pääkaupungista pienempään kaupunkiin tuntui ensiksi vaikelta,mutta pian huomasin pienenkaupungin tytön viihtyvän enemmän täällä luonnonkeskellä. Kaupungin suosituin alue on Sósto, josta löytyy kylpylä, vesipuisto ja näin kesäisin myös ulko-ilma uimala. Lisäksi siellä on ulkoilmamuseo unkarin varhaisesta elämästä. Kaiken keskellä on järvi, jonka ympäristö on viehättävä ja aktiviteettejä löytyy.

Kampus on laaja-alainen, kaikki palvelut on lähellä. Löytyy kampaajaa, kauppaa, postia, pankkia ja ja jopa urheiluvaatekauppakin. Kampukseen sisältyy kaksi opiskelijahostellia sekä neljä opintorakennusta. Tiede-aloja täällä on neljä, joten opiskelutarjontaa riittää.

Hieman asumisesta täällä, itse asun uudessa rakennuksessa nimeltään Hostel Sandra, jossa jaan huoneeni espanjalaisen tytön kanssa. Hostelli on rauhallinen ja tuo mukanaan omat mukavuudet, joita ei toisesta hostellista löydy. Toisessa hostellissa asuminen on halvempaa, mutta pesuhuone ja WC on jaettava. Ainakin näin meidän vaihto-opiskelun ajan Campus- hostellissa on enemmän elämää.

Jos olet kiinnostanut enemmänkin Nyíregyházasta, voit laittaa sähköpostia osoitteeseen: eevamai(at)paju.oulu.fi 
Farewell Party ( Puola, Romania, Liettua, Suomi, Espanja ja Portugali) (Eeva Hepola)

 

 

HÍVOGATÓ

Több mint egy hónapja, hogy hazaérkeztem Finnországból, és azóta elmerültem a sok tennivalóban.

Azért id?nként nosztalgiázva szemelgetem a Kampuslehti híreit. Nem el?ször jártam a testvéri Suomiban, most mindössze öt napot töltöttem Kajaaniban kedves és segít?kész emberek társaságában. Most is leny?gözött az ország természeti szépségeivel, nyugodt, der?s életritmusával, amely a kapkodó, siet?s, zaklatott közép-európaiaknak oly távolinak és elérhetetlennek t?nik. Az általunk megszokott poroszos iskolarendszer után felüdülésként hatott a finnországi oktatás életközeliségével és gyakorlatiasságával. Olvasni szeret? ember és magyartanár lévén irigykedve tapasztaltam, milyen sokan látogatják a helyi könyvtárat - a legkisebbekt?l kezdve a legid?sebbekig. (Próbáltam megfejteni a titkot, talán egyszer sikerül…) Örültem, hogy a savusaunában találkozhattam a kinn tanuló magyar cserediákokkal is, akik életre szóló élményekkel lehettek gazdagabbak az eltöltött néhány hónap alatt. Én is igyekszem saját hallgatóimat meggy?zni arról, soha vissza nem tér? alkalmat szalasztanának el, ha nem élnének az ERASMUS-csere lehet?ségeivel.

Abban a városban jártam, ahol egykor a finn irodalom és közélet nagyjai (Elias Lönnrot, Eino Leino, Urho Kekkonen is megfordultak. Meglep?dtem, hogy ebben a viszonylag kicsi városban milyen sokan érdekl?dnek a magyarok iránt, és mennyire jól ismerik hazánkat.

Köszönöm mindenkinek, aki támogatott, segített abban, hogy ott lehettem és jól éreztem magam. Ezúton is biztatok minden magyart, nézze meg Finnországot, és minden finnt, látogassa meg Magyarországot, mert érdemes! (Kissné Rusvai Julianna)

 

Kutsu

Palattuani Suomesta kotiin yli kuukausi sitten olen ollut täysin työhöni uppoutuneena. Siksi silmäilin Kampuslehden uutisia nostalgisin mielin.

En ollut ensimmäistä kertaa sukulaismaassamme Suomessa, mutta nyt vietin yhteensä viisi päivää Kajaanissa mukavien ja avuliaitten ihmisten parissa. Nytkin luonnon kauneus, rauha, kiireetön elämänrytmi lumosi. Asia, joka kiireisille keski-eurooppalaisille näyttää niin kaukaiselta ja saavuttamattomalta. Pölyttyneen koulujärjestelmämme jälkeen suomalainen koulutus, elämäntapa ja harjoittelu vaikuttivat virkistävästi. Lukemisesta pitävänä unkarin kielen opettajana kadehdin sitä, miten paljon paikallista kirjastoa käytetään – vauvasta vaariin. (Yritin selvittää tätä salaisuutta, ehkä onnistuinkin...) Savusaunaillassa ilokseni tapasin myös unkarilaisia vaihto-opiskelijoita, jotka muutamien kuukausien ajan voivat hankkia rikkaita elämyksiä. Minäkin pyrin vakuuttamaan omille opiskelijoilleni, että he eivät milloinkaan saa toista tilaisuutta, jos eivät käytä ERASMUS-vaihtomahdollisuutta.

Kävelin kaupungissa, jossa kerran kävivät myös suomalaisen kirjallisuuden ja julkisen elämän suuruudet (Elias Lönnrot, Eino Leino, Urho Kekkonen). Yllätyin, että tässä suhteellisen pienessä kaupungissa on paljon kiinnostusta Unkaria kohtaan ja kuinka hyvin Unkari tunnetaan.

Kiitän kaikkia, jotka tukivat ja avustivat vierailuni toteutumisessa ja viihtymisessäni. Rohkaisen jokaista unkarilaista vierailemaan Suomessa ja suomalaisia samoin rohkaisen vierailemaan Unkarissa. Se on sen arvoista. (Käännös: Irene Salomäki)

 

 

Vappu

As we were told,Vappu is the biggest students' holiday celebrated in Finland.So we were expecting it so much,and our expectations became reality:) Even one or two days before it we could feel it in the shops and supermarkets,in scholl and streets,and even in the air. The weather was really great,incredibly hot for Finland!! And it is so strange that those days were the hottest here,because after that it became very cold and is still present..:(

There was a real "Vappu meal" prepared for us by Juha Vartiainen and Anna Launonen!! It was so huge and nice surprise!! We weren't expecting that!We came to our coordinator's office where everything was in balloons and serpantine:) And also we had the chance to taste the real mead ,möd, if I remember good, and May-day fritters, what our Finnish teacher called "Women' Brains".She explained that women think in such a complicated way as the pasta is twisted in fritters.

When our teachers presented to us all those festive staff,we looked like real Finnish students,and joined the other students who were heading for Lönröd statue to give a speech and put a Big student's cap on statue's head...

The funniest thing is that there is written inside the Big cap that "Not for use at home" :)

All the day and night there was a very festive and friendly atmosphere everywhere,in shops,streets...Maybe a little bit because of alcohol,but also because of Holiday mood around... :)

There was a picnic for students which we joined for a little. That day we saw a lot of cabriolet cars and Old fashioned cars,driven by Finnish people with a loud music,what also made a funny festive atmosphere.

Thanks for all the organization of Vappu made by everybody, personal gratitudes to Juha and Anna!! Kiitti!! and late Hauska Vappua!!

Milena Kohut Vappu in Ukrainian

 

Vappu in Ukrainian
по-українськи

Ми дуже вдячні нашим Erasmus координаторам Юзі Вартіанен (Juha Vartiainen)та Анні Лаунонен (Anna Launonen),а також всім студентам в Каяни,і всім всім людям, які організували свято Vappu.

Ми мали змогу спробувати традиційні напої та їжу,яку фіни вживають 1-го травня.

Мьод, щось на зразок квасу, та солодкі пампушки.

Це було найбільше свято фінських студентів,веселе, шалене, і , звичайно, 

з алкоголем :)У кожному місті Фінляндії обирається статуя, яку щороку в цей день миють та одягають на голову студентський кашкет спеціального розміру...

Після цього проводиться пікнік для студентів.

На щастя, цього року була чудова погода, надзвичайно тепла,як для холодного клімату Фінляндії... :)

Цей день також вважають першим днем,коли фіни виганяють свої літні машини з відкидним верхом...

Було весело....Дякуємо ВСІМ!!!
Мілена Когут
студентка по обміну 2008 р.

 

 

Vaihtuvat, nousevat ja laskevat Kä-Ki-Ku -oppimistyylisyklit

Kulttuurien kohtauttamiseen sopiva Kä-Ki-Ku -oppimistyyli syntyi käsityön, kielen ja kulttuurin oppimisen yhdistämisen tutkimisen tuloksena. Sen luominen kulkee väitöstyöni (Lappalainen 2005) punaisena lankana. Monimuotoisuudestaan huolimatta se kilpistyy myös väitöksen päätulokseksi. Kä-Ki-Ku -oppimistyyylin käytöllä voidaan yhtäältä helpottaa aloittelijoiden ja pitemmälle edistyneiden suomen kielen oppimista. Oppimistyylin lisäksi Kä-Ki-Ku -metodi sopii toisaalta opettajan työvälineeksi. Kolmanneksi käsityön, kielen ja kulttuurin oppimisen yhdistämisellä ts. integroinnilla käsityöoppimista tulkitaan korkeaa laatutietoisuutta ilmentävien seikkojen kannalta.

Loimi- ja kudelankojen sitoutumisen risteily vs Kä-Ki-Ku -oppimistyyli

Pidän kangaspuissa kudottavaa kangasta loimi- ja kudelankojen risteilyn tuloksena syntyvänä ”leikkinä”. Vertaan luomaani Kä-Ki-Ku -oppimistyyliä kangaspuissa valmistettaviin kudekuviollisiin kankaisiin.

Kuvateksti: Kä-Ki-Ku -oppimistyylin käytön rinnastus sopii myös kuvioaiheiltaan rikkaisiin damasteihin. Niitä kudotaan monilla niisivarsilla ja useilla polkusilla. Kudoin ”ruusuni ja prinsessani” 1970-luvulla alussa, kun perehdyin taideakatemiaopinnoissani myös 24-vartisten damastien kutomiseen.

Kä-Ki-Ku -oppimistyylin rinnastus sopii myös kuvioaiheiltaan rikkaisiin damasteihin. Niitä kudotaan monilla niisivarsilla ja useilla polkusilla. Kankaankudonnan asiantuntijatiedon mukaan hienoja kankaita voidaan kutoa myös ns. kaksilla varsilla. Tällöin kankaanrakentaja niisii samat loimilangat kahteen kertaan. Hän varaa langoille sekä kuvio- että pohjaloiminiisivarret. Rakennettavien kankaiden kutominen voi edetä siten, että välillä on tarpeen kutoa palttinaa pohjaksi vuorotellen kahdella polkusella kangaspuiden polkusia polkien. Jotkut kuvio-osuudet edellyttävät, että poljet ns. palttinapolkusta ja samanaikaisesti vuorossa olevaa kuviopolkusta.

Hienostuneeseen kankaankudontaan vertautuen Kä-Ki-Ku -oppimistyylin käytössäkin on syklejä ja vaiheita, joissa korostuu käsityöoppiminen tekemisenä. Työskentelyn ja kielenoppimisen syklit vaihtelevat vs miten loimilangat nousevat ja laskevat kankaankudonnassa sidoksen mukaan. Menetelmässäni käsityöoppimisen tekemisen ja sen kielellistämisen syklit vaihtuvat tilannekohtaisesti toiseen kuin kangaspuiden polkusia polkien. Siinä ilmentyvät näin käsityön tekemisen ja sen kielellistämisen yhtymäkohdat.

Tekemisen kielellistäminen, sanallistaminen ts. kommentointi on Kä-Ki-Ku -menetelmässä tärkeää. Siksi sen käytössä poimitaan harkitun tietoisesti kielen oppimisen kannalta mielekkäitä kielen ja kulttuurin oppimisen elementtejä. Harkitun tietoinen toiminta on mielikuvien ja yhtymäkohtien kiinnittämistä sille kielen tasolle, jolla on opinnollista merkitystä kielen oppimisen edistämiselle. Tämä tapahtuu aidossa oppimisympäristössä. Käsityöoppiminen voi alkaa pienestä idusta, kun vain varmennutaan siitä, että käsityöoppimisen materiaalit, muodot, mallit, työtavat, tekemisen kohteet ja värit edustavat huippuunsa hiottuja laatuvalintoja. Puolestaan kielen oppimisen sanoja tarkastellaan harjoitellen yhdessä kielen ääntämistä, rakenteita ja käyttöä. Kä-Ki-Ku -menetelmän käytössä käsityönopettajan on syytä hetkellisesti unohtaa sekä oma perinteinen roolinsa että ylikorostunut käsityötekniikoiden painotus. Tosin niihin on palattava sykli sykliltä jälleen, kun opettajan on varmistuttava siitä, että myös käsityöoppiminen etenee hyvin, ja tarkoituksenmukainen, jopa huippuunsa kehitetty, laadukas tuote syntyy. Lainaan monikulttuuristiseksi opettajaksi aikovan kommentin:

”Kieli ja kulttuuri oppiaineena meillä oli kielen opiskelu käsityön avulla. Sain hyvän idean, mitä voisin käyttää omassa opetuksessa ulkomaalaisille; oppimalla käsityömuotoja. Ulkomaalaisella oppilaalla on erinomainen motivointi oppimaan kieltä, koska moni tykkää taiteellisesta työstä ja kun tehdään käsityötä, kaikki ovat keskittyneet yhteen asiaan, eivätkä käännä huomionsa muihin ulkopuolisiin asioihin ja ongelmiin, mihin ulkomaalainen törmää usein. Maahanmuuttajan opettajana on usein vaikeampi työskennellä kuin esimerkiksi opettajana tavallisessa opetuksessa, koska vierasta maasta tulleilla oppilailla on paljon sopeutumiseen liittyviä ongelmia ja semmoisten opiskelijoiden kouluttamisessa opettajalla on oltava paljon kärsivällisyyttä ja paineensietokykyä. …Ulkomaalainen kysyy jatkuvasti semmoisista asioista, mitä tavallisen opiskelijan näkökannalta tuntuu tavalliselta ja yksinkertaiselta.” Näin toimi Kä-Ki-Ku-menetelmän käyttö keväällä 2008. (Eeva-Maija Lappalainen.)

 

 

TYK-muistelut

On yliopiston tallaajat tässä, joilla TYK-prosessi on päättymässä. Pääsimme hienoon joukkoon mukaan, josta pois ei meistä olisi jäänyt kukaan. Vuosi on vietetty TYK-aikaa ja koettu yhdessä Lapin taikaa.

Aluksi meitä tentattiin, lopuksi palaute annettiin. Kunto on testattu mennen tullen, eikä mikään ole kuin ennen. On jumpattu, juostu ja uitu, ja kaikkien ongelmat puitu.

On hallussa yhteistyön kyky, jonka tuonut on meille TYKY. On kallonkutistusta paljon saatu, ja korkeata on ollut laatu. Kyllä tämä tästä lutviutuu, vaikka keho joskus kangistuu. Sirkka aamun aukaisi ja Outi lukot laukaisi. Hilkan kanssa pohdimme syntyjä syviä, Eevalta saimme terveyden jyviä. Katri neuvoi vuorovaikutuksen salat, Pirkko, Piiku, Kirsi ja muut liikettä niveliimme saivat.

Kirkkolammella kukat tutkittiin ja Kammilla tikkupullat paistettiin. Ketapirtillä tuppisuina potut keitettiin ja lohet loimuun heitettiin. Kasvot kauniiksi maalattiin; Pesukarhu ja Kalborek parhaina palkittiin.

Kohta koittaa eron hetket, taakse jäivät yhteiset retket. Tulevat seikkailut mielen täyttää, aarrekartta tietä näyttää. Loistokahdeksikko tässä, lopuksi on kiittämässä.

Taivaan Pankolla tavataan! (Oulun yliopiston TYK-ryhmä 2007 –2008)

 

 

Elinvoimaiseksi käsityön, kielen, kuvataiteen ja kulttuurin integraatioksi

Kerron tarinan tutkimukseni (Lappalainen 2005, 298–301) monikulttuurisen oppijaryhmän oppimistilanteista: Leikkasimme kassikankaat kaikille. Alussa käytimme konvergenttia, ts. valmista mallia toistavaa työtapaa. Piirrän ja leikkaan ruusumallin kankaanpainantamalliksi. Se sijoitetaan kaikkien maahanmuuttajien kassikankaiden toiselle puolelle. Teen työtavan kaikille tutuksi; monikulttuuristuvat oppijat tulevat tietämään mistä on kyse. Kassin toiselle puolelle he suunnittelevat omat mallinsa. Keskustelemme materiaalin valinnasta: paperia, kangasta, mitä? Mistä kangasta saa, mistä voi ostaa? Me tarvitsemme lisäksi ruutu- ja puotipaperia, lyijykynän ja väriä. Kerron myöhemmin, mitä muuta tarvitsemme. Kerron mallista: ”Tämä on ruusu, se on ruusumalli. Suomessa on kesäkukka, juhannusruusu, se on valkoinen. Pohjois-Karjalassa kasvaa myös karjalanruusuja. Ne ovat punaisia.”

Uuden asuinmaan luonnonympäristö tarjosi virikkeitä yhteiseksi jaettavaksi monikulttuurisuuspedagogiassa maahanmuuttajille. Eräs monikulttuuristuva mies sanoo: ”Joo, joo. Minä nähdä, on, on!” Kysyn: ”Minkälaisen ruusun painamme kassikankaaseen?” Opiskelijani sanovat: ”Joo punainen, se on hyvä väri. Bosniassa myös punainen kukka, sano mikä se on!” Sanon: ”Se on ruusu.” Otamme asuinmaiden luonnonympäristön mukaan kulttuuritietoisuuden kartuttamiseen. Esittelen. Näytän ja kerron. Etenemme. Olemme suunnitelleet mallin. Sano: ”Minä suunnittelen, sinä suunnittelet…”. Kysymme: ”Mikä kuvio?” Sanon: ”Piirrä kuvio. Se tarkoittaa, suunnittele kuvio. Mikä on hyvä kuvio? Voit itse valita, mikä on hyvä.”

Kankaanpainantaruusut elävät monikulttuurisissa oppimisympäristöissä.

Suunnittelemme työtä. Sanon: ”Piirrä kuvio ruutupaperille”. Monikulttuuristuva mies sanoo: ”Minä ei osata piirtää. Mikä minä piirtää?” (Hän näkyy piirtävän housut.) Sanon: ”Piirrä jotain muuta.” Bosnialainen mies kuvailee: ”Minä tulla Suomi lentokone. Minä piirtää lentokone. Onko hyvä?” Vastaan: ”On se hyvä. Piirrä se.” Hän kertoo jotakin matkakokemuksestaan ja tulostaan lentokoneella pakolaiseksi Suomeen. Kertaamme kieltä: ”Minä piirrän, sinä piirrät, X piirtää”. Oppijat tekevät luonnoksia aihemotiiveistaan. Katselen niitä. Näytän ja kerron: ”Piirrä kuvio, talo, auto, kukka, banaaneja, omenoita, puita, pensaita. Sanon: ”Piirrä kaksi viivaa rinnakkain. Tämä on kirurginveitsi. Kirurgi on lääkäri. Nyt minä olen lääkäri” (naurua). Venäläistaustainen nainen sanoo: ”Minä toin kissan Suomeen. Minun kissan nimi on T, minä teen kissan.” Puolestaan Bosnia-Hertsegovinasta lähtöisin olevalle miehelle lentokone muistutti Suomeen tulemisesta keväällä 1994; Lappalainen 2005, 113).

Ruususabloona toimii.

Leikkaamme kankaanpainantamallin puoti- tai litoposteripaperille. Kuka kirjoittaa tauluun: ”Minä leikkaan, sinä leikkaat…”? Sanomme vielä yhdessä: ”Leikkaan, leikkaat…” Opimme: ”Tämä valkoinen paperi on puotipaperia. Puoti on kauppa. Tätä paperia saa kaupasta.” Minulla on tarvikkeita ja välineitä kankaanpainantaan. Sanon: ”Tässä on ruutupaperia, puotipaperia, kynä, kirurginveitsi, leimasin, puun paloja ja väriä”. Sanon: ”Ota veitsi käteen. Paina veistä. Leikkaa veitsellä. Sano: Minä leikkaan, sinä leikkaat... Kuka kirjoittaa tauluun?”

Käsityöoppimisessa opiskellaan kieltä ja kankaanpainantaa, ja ohessa opitaan myös aikamuodot. Puhekuorossa sanoimme vielä yhdessä: ”Me leikkasimme mallin. Sinä leikkasit, hän leikkasi…, ja minä suunnittelin, sinä valitsit…” ”Katso, opettaja, katso! Onko tämä hyvä?” Kun malli on valmis, me leikkaamme sen. Sanon: ”Leikkaa. Ota pala pois!” Oppija sanoo: ”Katso opetaja!” Sanon: ”Oi, paperi meni rikki!” Hän kysyy: ”Mitä on rikki?” Sanon: ”Se on reikä. Me paikkaamme sen”. Hän kysyy: ”Mitä on paikata?” Me laitamme paikaksi palan liimapaperia. Sanon ja näytän: ”Tämä on liimapaperi.” Sitten teemme kankaanpainopöydän. Sanon: ”Minä toin sanomalehtiä”. Tämän alueen pää-äänenkannattaja on sanomalehti Karjalainen. Oppija sanoo: ”Karjalainen, ai, on paljon, paljon. On paljon lehti!” Sanon: ”Ne ovat pinossa.” Maahanmuuttaja kysyy: ”Mikä on pino?” Vastaan: ”On monta lehteä päällekkäin, se on pino.” Näin voidaan kielen kannalta käsitellä tai ohittaa eteen tullut sana tai ilmaus tilannekohtaisesti.

Sanon: ”Ota lehti! Sano: ota lehti. Levitä se. Nyt me avaamme, levitämme ja tasoitamme lehden pöydälle.” Tasoitan taitteet. Sanon: ”Näin me tasoitamme. Tasoita.” Joku monikulttuuristuvista oppijoista kysyy: ”Onko hyvä?” Sanon: ”Tasoita vielä.” Laitamme lehtiä monta kerrosta. Sanon: ”On hyvä laittaa lehtiä. Tässä on vanha peitehuopa.” Toinen kysyy: ”Mihin huopa?” Sanon: ”Laitamme pöydälle lehtien päälle.” Jatkan: ”Nyt otamme muovia. Huopa ei likaannu, se ei mene likaiseksi. Muovi on suoja”. Kerron ja näytän: ”Laitamme muovin päälle vielä sanomalehden.” Sanomme yhdessä: ”Nyt painopöytä on valmis.” Sano: ”Se on hyvä painopöytä.” Kolmas näyttää: ”Katso, opettaja katso! Onko se hyvä?” Sanon: ”Tasoita lehden taitteita” Hän kysyy: ” Mitä on taitteita?” Näytän, ja sanon: ”Nyt on hyvä.” Minulla on suojavaate. Se on vanha valkoinen takki. Neljäs kysyy: ” Mikä takki minulle takki?” Sanon hänelle: ”Sinä tarvitset suojavaatteen. Se on esiliina.” Hän sanoo: ”Minulla ei esiliina, suojavaate.” Sanon: ”Leikkaamme sinulle muovista esiliinan.” Hän tunnustelee sanaa esiliinan. Sanon oppijalle: ”Sinun mallisi on valmis. Kenen mallin painamme ensiksi?” Kerron ja näytän. Tarvitsemme kankaanpainantaväriä, -mallin, -seulan, kertakäyttölusikoita ja -kuppeja. Sanon: ”Tuo kaikki kankaat, mihin sinä aiot painaa.” Nyt me painamme X:n mallin:

Näytän ja kerron. Sanomme yhdessä: ”Me painamme, te painatte, he painavat…” Sanon ja näytän: ”Tässä on kankaanpainantavärejä.” Kysyn: ”Minkä värin valitset?” Oppija sanoo ja näyttää: ”Minä haluan tämä väri.” Sanon: ”Mikä väri se on?” Hän vastaa: ”Minä ei tiedä suomi kieli.” Sanon: ”Se on sininen väri, sano: minä haluan sinisen värin.” Hän vastaa: ”Jo, joo, minä haluan sinisen värin.” Toistan: ”Sinä haluat sinisen värin!” Oppija: ”Kyllä minä haluan sinisen värin.” Minä otan sinistä väriä viisi lusikallista kertakäyttömukiin. Kerron mitä teen: ”Väriä voi myös kaataa tähän kuppiin.” Sanon: ”Minä kaadan väriä, vain vähän, en laita kuppia täyteen. Sitä tulee noin kolme senttimetriä (näytän sormilla). Sanon: ”Nyt otan muovilusikan, muovilusikka.” Näytän taas ja sanon: ”Minä vatkaan väriä muovilusikalla. Kehotan oppijoitani: ”Sanokaa yhdessä: sinä vatkaat. Se on sama kuin vatkata kananmunaa (naurua). Piirrä kana ja muna.” Nauramme: ”Heh! Vatkaa, vatkaa vielä, sanokaa: minä vatkaan.” Sanomme yhdessä: ”Minä vatkaan, sinä vatkaat...” Totean: ”Nyt väri on kuohkeaa. Kuohkea, se on hyvä.” Oppija sanoo: ”Joo, joo!” Kommentoin: ”Sinä ymmärrät.” Oppija sanoo: ”Joo kyllä, kyllä.” Vastaan: ”Sano: minä ymmärrän.” Hän sanoo: ”Minä ymmärrän!”

Kukka-aiheiden käsittely sopii monikulttuurisiin oppimiskonteksteihin.

Otamme mallin. Sanon: ”Ota malli. Tässä on painantakehys. Se on seula.” Asetamme mallin seulan alle. Näytän ja kerron: ”Laita malli seulan alle!” Kerron: ”Väri läpäisee seulan.” Varoitan: ”Oih, älä leikkaa paperia! Se on iso paperi. Paperi on isompi kuin seula. Paperi saa olla vielä suuri. Älä ota maalarinteippiä. Ei, emme tarvitse sitä nyt. Me kiinnitämme mallin seulaan kankaanpainantavärin avulla.” Selostan oppijoille: ”Tässä on sanomalehti muovipäällysteisen kankaanpainantapöydän päällä. Seulan alla on X:n piirtämä ja leikkaama malli. Nyt kaadamme väriä seulaan. Tässä on ikkunanpesulasta. Se on myös kankaanpainantalasta. Lasta on sama sana kuin, montako lasta siellä on? Heh, heh!” Kokeilemme painamista. Painamme ensin sanomalehteen. Se on harjoitus. Seula tulee toimivaksi. Väri kiinnittää mallin seulaan. Repäisemme liian paperin pois. Repäisen. ”Nyt minä repäisen”. Harjoittelemme kuvion painamista sanomalehteen. Me harjoittelemme. Tarvitsemme voimaa. Kysyn: ”Kuka haluaa pitää kiinni?” Yksi oppijoista vastaa: ”Minä haluan pitää” ja toinen ilmoittaa: ”Minä haluan pitää.” Kaksi oppijaa pitää kiinni seulasta. Sanon: ”Pidä kiinni napakasti! Pidä sinä kiinni myös. Paina kädellä näin. Hyvä!” Harjoittelemme ja painamme. Levitämme väriä seulaan. Sanomme: ”Me levitämme… Me painamme.” Kehotan: ”Kuuntele! Kuuluu kurina!” Vedän lastalla kaksi kertaa. Se riittää. Sanon: ”Ei tarvitse enempää. Nyt teemme mallinäytteen. Minulla on kangasta, se on minun omaa kangasta.”

Ruusuja siellä ja ruusuja täällä.

Kysyn: ”Saanko painaa sinun kuviosi kankaaseeni? Minä haluan sen muistoksi. Saanko muistoksi?” Oppija kysyy: ”Mitä on muistoksi?” Vastaan: ”Voinko viedä sen kotiin ja kertoa, tämä on yhden bosnialaisen työ?” Hän myöntää: ”Joo, joo, kyllä, kyllä, ole hyvä! Kyllä opetaja saa. Kyllä sinä saa!” Me painamme. Jatkan: ”Pidä kiinni napakasti!” Vedän lastalla yhden kerran. Sanon: ”Nyt minä vedän lastalla toisen kerran” Taas kuuluu vedon ääni. Osoitan: ”Katso, on tahra. Se on tahra.” Oppija kysyy: ”Mikä on tahra?” Vastaan: ”Se on lika. Vaate on likainen.” Palaamme tahraan ja likaan myöhemmin. Nyt emme pysähdy. Seulassa on tukos. Me avaamme sen. Emme saa katkaista työskentelyä, sillä ei ole hyvä, jos seula kuivuu. Kehotan : ”Tuokaa kaikki kankaat, tyynyliina, kassi ja patalappu. Onko muuta kangasta?” Maahanmuuttajat vastaavat: ”Ei, on kaikki, on, on.” Katsomme, mihin kohtaan tyynyliinaa painamme kuvion. Kehotan: ”Vie kangas kuivumaan pöydälle.” Jatkan ja näytän: ”Nyt pesemme seulan muovisaavissa.” Otamme vettä ja astianpesuharjan. Kerron: ”Tuolla on vesipiste.” Sitten laitamme seulan kuivumaan. Sanon yhdelle oppijalle: ”Meillä on vain yksi seula. Voimme painaa seuraavan mallin sitten, kun seula on kuiva. Me painamme sinun työsi huomenna.” Nyt jätämme työt käsityöluokkaan ja siirrymme toiseen luokkaan tarkastelemaan suomen kielen sanoja, joita tuli esiin työn ohessa. Otamme mukaan fläppitaulun. Totean: ”Tänne tauluun on kirjoitettu verbejä: asettaa, korjata, läpäisee, levittää, poistaa, sekoitan, siirrän...” Muokkaamme ja taivutamme niitä. Voimme aukkoharjoituksina tehdä selostuksen siitä, mitä olemme tehneet käsityön ja kielen oppimiseksi oppimisympäristöissämme.

Tekeminen ilman sanoja on voimatonta kieltä viestittämään. Myöskään irrallaan lausutut sanat eivät liitä kieltä kontekstiinsa tai muuhun asiayhteyteen. Käden, kielen ja kulttuurin oppimisen yhdistämisessä voimme edetä yksityisestä yleiseen. On annettava tilaa, mahdollisuuksia ja aikaa sille, että kieli kytketään käsityöoppimisen kontekstiin. Oppimisprosessissa on hyvä suoda luonnollinen mahdollisuus palata käsiteltyyn asiaan. Sitä voidaan toistaa ja siitä voidaan puhua monta kertaa. Kielen oppimisen kytkeminen käsityöllisen toiminnan sisältöalueeksi tekee käsityöstä kielen oppimista helpottavan, metodisen välineen. Opettajalla on oppiaineksen sisällön ja menetelmien valinnoissa monikulttuurisuuspedagogiikan opetusjärjestelyissä käytössä langat käsissään. Käsityöllisen toiminnan prosessoinnissa yhteistoiminnallisuus synnyttää uuden monikulttuurisuutta käyttävän etnisen kulttuuriorientaatiopedagogiikan ja sen metodiikan. Vieraaseen maahan tultaessa tarvitaan aina kommunikaatiota, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Tekemisen kautta kieltä voi pukea sanoiksi. Toisin sanoen sitä kielellistetään. Siihen käsityöoppiminen kulttuurien kohtaamisessa antaa loistavat mahdollisuudet maahanmuuttajien koulutuksessa. esiammatillisena toimintana maahanmuuttajat tekivät paikkakunnalla pidettäviin myyjäisiin pyyhe-, tyyny- ja pöytäliinoja. Koulupoika suunnitteli kankaanpainantamalleja oman koulunsa uskontotuntien aikana (Lappalainen 2005, 150).

Monikulttuuristuvien oppijoiden kankaanpainantaan tekemissä kuvioaiheissa esiintyvät porkkana, omena, banaani, talo, ikkuna, auto, lentokone, perhonen ja kukkia. (Lappalainen 2005, 127.) Varsinkin hedelmäaiheet ovat suositeltavia käytettäväksi monikulttuuristen kieli- ja käsityökoulutusten oppimisympäristöissä. Kurssien alkupuolella niistä voidaan opetella substantiiveja. Myös abstraktimman kielen verbien, adjektiivien ja adverbien opettelu etenee luontevasti. Kä-Ki-Ku-oppimistyyli toimii yhtäältä monikulttuuristuvien oppijoiden kielen oppimisen helpottajana. Se sopii toisaalta opetusmetodiksi monikulttuuristuvalle opettajalle. On otettava huomioon, että kolmanneksi käsityötä, kieltä, kuvataidetta ja kulttuuria yhdistävällä otteella kohenevat käsityömuotoiluoppimisen laatu ja status. Siitä rakentuu myös rannan ruusupolku. (Eeva-Maija Lappalainen.)

 

 

Kainuun ja Koillismaan murretaituriksi 2008 valittiin taivalkoskelainen Heikki Luokkanen

Kainuun ja Koillismaan murretaituriksi 2008 valittiin Taivalkosken Ingetistä Heikki Luokkanen. Hyrynsalmen Kaunislehdon talomuseossa pidettiin murrekisa lauantaina 14. kesäkuuta. Tuomaristo oli valinnasta yksimielinen. Toiseksi sijoittui Puolangan Kotilasta oleva Eeva Heikkinen ja kolmanneksi suomussalmelainen Veikko Hulkkonen. Yleisön suosikki oli edellisen vuoden murremestari Veikko Seppänen Suomussalmen Sakarasta. Kisaan osallistui seitsemän murretaitajaa eri puolilta murrealuetta. Tuomariston puheenjohtaja, emeritus professori Alpo Räisänen luonnehti voittajaa puhtaaksi koillismaan murteen taitajaksi. Voittaja onnistui sekä omassa esityksessään että haastatteluosuudessa. Kisa oli korkeatasoisin tähän mennessä järjestetyistä. Tapahtumaan seurasi kauniissa suvisäässä satapäinen yleisö.

Murretaituri 2008 -kisaa Hyrynsalmen Kaunislehdon talomuseossa seurasi satapäinen yleisö.

Murremestari Heikki Luokkanen Taivalkoski.

Murremestari, kilpailijat ja tuomaristo.

 

 

Laita vaikka pönkäseksi! Arvoituksia tekstiilityön luokka-astetöiksi nykypäivään

Tästä päivästä huomiseen -näyttelyssä kysyttiin mikä on pönkänen? Voin kuvailla sitä kuusikulmaiseksi kankaalla päällystetyksi esineeksi. Se on kuutio, joka voi toimia noppana.

Pehmeneekö matematiikka noppakertotaululla!

Painavarakenteisena sama esine sopii pönkäseksi. Kesäkuumalla se estää oven tai ikkunan salpautumisen. Kirjahyllyssä se toimii kirjojen tukena. Entä nyt kun, leppeät kesätuulet leyhyttelevät, ja saavat kirjan sivut sekaisin. Pönkänen auttaa pitämään kirjan sivut ja paperipinot kohdallaan.

Pönkäsiä.

Vinkaan, että siksi esimerkiksi poistovärjäyksellä kuvioitu noppa sopii vaikka pönkäseksi. (Eeva-Maija Lappalainen.)

 

 

Intensiiviseen innovoivaan ruusutarhaan ruususiksi kukkasiksi

Toukokuun alussa 4. päivä on Ruusun päivä. Puolestaan toukokuun loppu huipentuu suorastaan ruusukarnevaaliksi. Ruusulla toivotetaan onnea ylioppilaille ja muille koulunsa päättäneille. Intensiivisen innovoivaan ruusutarhaan saapuminen koskettaa aina. Yksittäisten ja yhdessä kukkivien ruusujen kukinnossa on jotain täydellistä. Ruusun päivästä ja sen vietosta voidaan kehittää upeita mahdollisuuksia myös käsityöpedagogiikkaan.

Harkittu uusintaminen jatkaa käytetyn tekstiilin elämää.

Hienostuneen aihemotiivin valinta, pohjustaminen, suunnittelu, työstäminen ja tulkinta johtavat laadukkaaseen käsityöpedagogiikkaan. Myös yhteistoiminnallisuus on tärkeää, siten niistä voidaan saada upeita ja laadukkaan käsityöilmaisun paljastavia kokonaisuuksia. Yhteistyö on voimaa, sillä monta pientä saa aikaan yhdessä enemmän. Sen osoittavat ruusukollaaseiksi asetetut silkkipainantaiset kankaanpainantaruusut. Kierrätys jatkaa käytetyn tekstiilin elämää. Siksi korkealuokkaisella asiantuntijuudella suunnitellut, tuotetut, tehdyt ja tulkitut uusintamiset edistävät laadukkaan käsityöpedagogiikan sisältövalintoja. ”Ruusut” voivat elää ja jakautua myös marmorointimassan pinnassa. Ruusuranta rakentuu, kun paperiköynnökseen punoutuneet ruusut kukkivat.

Ruusupolku piristää, – elämä on muutakin kuin ruusuilla kulkemista.

Linjakkaiksi suunniteltuina ruusut jalostuvat upeiksi ja näyttäviksi ruusuaiheisiksi koristelukokonaisuuksiksi. Pelkkä käsityön tekeminen on riittämätöntä koulukäsityöpedagogiikaksi. Sen sijaan pohdinta, pähkäily ja tulkinta käsityöoppimisen laatuominaisuustekijöistä korostuvat entistä enemmän. Tulkinta edellyttää tuotteen valmistuksen laatuerittelyä jo ennen materiaalien valintaa. Se kannattaa, koska kuitenkin juuri siksi silkkipainanteisista ruusuista voidaan rakentaa vaikuttavuudeltaan näyttäviä ruusuaiheisia kollaaseja. Hienostuneen arvokkaina ne avautuvat vaikka vain hetkeksi juhlaan kukkimaan. On tärkeää havaita, milloin ilmaisuvoimaiseksi tyylitelty monikerroksinen ruusu avaa kukkansa katsottavaksi. Muun muassa koulujen juhlissa ne kuvastavat, kielivät ja kertovat kehittyneestä materiaalin, muodonannon-, tyyli- ja värivalinnan käyttötajusta. Näiden seikkojen tulisi kuulua käsityöpedagogiikan perusasioihin.

Milloin toteutuu hienostuneen vaikuttavaksi profiloituva käsityöpedagogiikka? Entä käsityöpedagogiikan perusasioihin kuuluva linjakkaan laadukas suunnittelu, tekemisen opettelu ja tulkinta? Opettajan sisältöosaamista pohjustava valintakäyttäytyminen tulee asettaa palvelemaan käsityöoppimisen kehittymisen hienostuneita tarkoitusperiä. Käsityöoppimisen käytännöissä se tarkoittaa stiloimista ts. yksinkertaistamista ja pelkistämistä. On tärkeää muistaa, kun valitaan joku materiaali siinä myös pitäydytään. Se kuvaillaan sanallisesti, sillä kuten olen maininnut, laadukkaaseen käsityöpedagogiikkaan kuuluu kyky oppia tulkitsemaan ja kielellistämään tekemisen prosessia ja valmista käsityömuotoilun tuotetta.

Ruusuaiheisen kollaasin osa kolme ruusua.

Puutarhassakin kukkiva pitkälle jalostettu laji muistaa alkumuotonsa. Siksi laadukkaaksi tyyliteltyä ts. stilisoitua ruusua voidaan luonnehtia ruhtinaallisen henkeväksi. Se on pelkistyneenäkin säilyttänyt jalon ruusunkukan ominaisuudet. Hyvän ruusutarhurin tehtävä on auttaa ruusua uusiutumaan. Myös elinvoimaisen ja linjakkaan käsityöoppimisen ruusutarhan kehittymiseen tarvitaan laadukkaan ja korkean käsityöoppimisen asiantuntijuus. Torjunnan sijaan se tarkoittaa suostumista kulttuuritietoisen ammattiosaamisen siteeraamiseen. Siksi katselun, kosketuksen ja tekemisen lisäksi kauneutta oppii havaitsemaan oppi- ja kirjallisuuspohjaista asiantuntijatietoa käsityöoppimiseen siteeraavalla ja sisällyttävällä otteella.

Jatkuvasti on tarpeen edistää intensiivisen, innovoivan ja ilmaisullisen käsityöoppimisen tavoitetta! Muun maussa värin olemus ja materiaalin käyttötajun kehittyminen vaativat jatkuvaa reflektointia ja pohdintaa. Laadukkaan käsityöoppimisen vastapoolit ilmenevät heikkoina pedagogisina ratkaisuina. Niitä ovat muun muassa kuvat alastomista lapsista käsitöissä, materiaali-, muoto-, malli- ja värikakofoniat, epätarkoituksemukaisuudet, kontekstittomuudet, viimeistelemättömyydet. jne…

 

Sateenkaari on suomen kielen kaunein sana ja värien käyttötaju on käsityöosaamista
Myös väri tarvitsee toteutuakseen materiaalin On muistettava, että ainoastaan ilmakehässä sateenkaarella väri toteutuu ilman materiaalia. Väriympyrä on pala sateenkaarta. Puolestaan sateenkaari on väriympyrä, jossa värit liittyvät kauniisti toisiinsa. Värien käyttötaju on myös käsityöosaamista. Hilja Mörsärin 2000: Päivien ja unten runokirjasta löytyvät tähänkin kontekstiin sopivat, osuvat ja proosalliset sanat: ”Kaikkia sateenkaaren värejä ei voi sekoittaa”. Värien lisäksi sateenkaaren kauneus ilmenee toisellakin tavalla: Sateenkaari-sanaa pidetään suomen kielen kauneimpana sanana. Kalevalan kahdeksannessa runossa kerrotaan kultakangasta kutovasta ja ilman kaarella kajottavasta pohjantyttärestä. Näiden esimerkkien valossa sateenkaari esiintyy kauniina väri-ilmiönä, kauniina sanana ja henkistyneen korkealuokkaisen kankaankudonnan symbolina.

Pellavadamastiliinaan kudotut ruusut.

Aikanaan pellavadamastit olivat suosittuja. Selkeät kuviot syntyivät kangaspuissa, joissa damasteja kudottiin ns. kaksilla varsilla. Kuvan ruusuliina on niisitty 24-niisivarrelle. Pellavaliinadamastit joutuivat antamaan tilaa kankaanpainannalle 1980-luvulla. Niitäkin voidaan tehdä materiaali-ilmaisuvoimaisiksi tai –voimattomiksi. Aiemmilla laadukkailla kokemuksilla saadaan siirtovaikutusta ts. transferia kankaanpainantaakin. Näin ollen voidaan päätellä, että syrjäytyneen kulttuuriperinnön tuntemus auttaa luotaessa ilmaisuvoimaisia luokka-astetöitä.

Käsityömuotoiluoppimiseen liittyen myös sateenkaari voidaan laajentaa hienostuneen materiaali- ja väri-ilmaisun pintastruktuurin paljastimeksi. Voidaan osoittaa, miten käsityömuotoilun, kuvataiteen, kielen ja kulttuurin oppiminen limittyivät toisiinsa jo Kalevalan laulumailla. Kouluoloissa kankaanpainantaruusutkin voivat avautua ruususten ja kukkasten lisäksi kollaaseiksi ja kevätjuhlakoristeiksi.

Hienostuneen ruusun tuntee tuoksun lisäksi muodosta, mallista jne.

Pastabatiikkiruusu on myös kukka ja ruusu

Kimmokkeita käsityöoppimisen tulkintaan
Kimmoketta ja inspiraatiota käsityömuotoilun tulkintaan ja analysointiin saadaan runo- ja aforismikirjoista. Muun muassa Kaarina Helakisan 1984: Riemukas riimikirja osoittaa, että ruusu kukkii punaisena, orvokitpa sinisinä. Sokuri se suussa sulaa… Myös Maija Paavilaisen 2002: kirja Ruusupostia antaa vinkkejä koulukäsityöoppimisen kommentoimiseen ruususiksi, kukkasiksi ja kevätjuhlakollaaseiksi. ”Ruusun piikit pienenenevät jalostamalla ja kukat suurenevat/ Ruusun tarkoitus on avautua vaikka vain hetkeksi kukkimaan/ Pitkälle jalostettu ruusulaji muistaa alkumuotonsa/ Aina ruusu voi kukkia kauniimmin, tuoksuvammin ja avoimemmin/ Ruusun tuntee tuoksusta/ Ruusu avautuu kukkimaan/ Maailma kasvaa kauniimmaksi yksi (ruusun) kukka kerrallaan”

Huoparuusu sopii ikkunaan.

On tärkeää havaita yhtymäkohdat aforismien ja käsityöoppimisen ammattitaitoon kuuluvien laatuominaisuuksien välillä. Käsityön, kielen kuvataiteen ja kulttuurin integraatio on edellytys intensiivisen ja innovoivan käsityöoppimisen ruusutarhan luomiselle. (Eeva-Maija Lappalainen.)

 

 

Hyvää kesää

Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) elokuun 2008 numeroon 24.8. mennessä mieluiten sähköisesti osoitteeseen  kampuslehti(at)oulu.fi.