KESÄKUU 2001

---

Esivalinnat suoritettu

Kajaanin opettajankoulutusyksikön valintakokeisiin kutsuttavat pyrkijät vuonna 2001 on valittu.

Valtakunnallisen Jyväskylässä suoritettavan yhteisvalinnan kautta Kajaanin luokanopettajakoulutukseen haki yli tuhat opiskelijaa. Ensisijaisesti Kajaaniin halusi 369 pyrkijää. Aloituspaikkoja luokanopettajankoulutuksessa on 60.

Varhaiskasvatuksen koulutukseen haki yhteensä koko maassa yli 2000 hakijaa, joista Kajaaniin pyrki 473. Kajaaniin haki enemmän kuin edellisvuonna. Aloituspaikkoja maisterikoulutuksessa on 30. Kajaanissa varhaiskasvatuksen koulutus pätevöittää kasvatustieteen maisteriksi. Ylioppilaiden lisäksi Kajaaniin otetaan ammatissa toimivia lastentarhanopettajia monimuotokoulutukseen, jonka voi suorittaa oman työn ohella. Sinne oli hakijoita 54 hakijaa, joista koulutuspaikan saa 16 pyrkijää.

Kielikylpykoulutus on vakiintunut Kajaanissa. Yhteistyössä Vaasan yliopiston kanssa toteutettavaan ruotsin kielikylpykoulutukseen haki 41, joista valintakokeisiin kutsuttiin 26.

Kajaanissa on lisäksi syksyllä alkamassa opettajien pätevöittämiskoulutus, jonka valintakokeet ovat jo viikolla 23. Muut valinnat ovat juhannusviikolla. (AHe ja AHo valintatoimikunta)

 

 

Tilastojen kertomaa luokanopettajakoulutuksen esivalinnoista: suosittu ala

Koko maassa haki luokanopettajakoulutukseen yhteensä 5358 henkilöä. Heistä oli naisia 4297 ja miehiä 1061. Suurin osa pyrkijöistä oli tämän ja viime vuoden ylioppilaita. Jyväskylään oli eniten ensisijaisia hakemuksia, Hämeenlinna taas oli suosituin hakukohde, jos lasketaan yhteen 1.–3. hakutoiveet.

Esivalinnan kriteerit muuttuivat edellisvuoteen verrattuna aika lailla; nyt pisteitettiin ylioppilastutkintoa 0–8 pistettä ja lisäansioita 0–5 pistettä. Muihin ansioihin laskettiin opettajakokemus, kouluavustajan toimiminen ja rauhanajan palvelusvelvollisuus sekä opintosuorituksia, joihin laskettiin ylioppilastutkinnon matematiikan laaja tai vaativampi koe sekä yliopistollisia arvosanoja. Harrastus- ja muut lisäpisteet oli nyt jätetty pois. Etukäteen oltiin hiukan huolissaan miesten osuudesta mutta ei hätää: miesten osuus hakijoista valtakunnallisesti on samaa tasoa kuin aikaisempinakin vuosina (n. 20%). Kajaanin osalta mieshakijoiden määrä prosenttilukuna on 24.9. (opettajankoulutuslaitoksista korkein).

Tilastot kertovat senkin, että naiset varautuvat pyrkimiseen joko kirjoittamalla laajan matematiikan tai suorittamalla avoimessa korkeakoulussa opintosuorituksia, joilla on merkitystä esivalinnoissa; maksimipistemäärän 3 muista opintosuorituksista sai 18.6 % naisista ja 9.3 % miehistä.

Varhaiskasvatuksen ylioppilasryhmässä Kajaaniin hakijoiden määrä kasvoi edellisvuoteen verrattuna. Kolmeakymmentä opiskelupaikkaa tavoitteli nyt yhteensä 473 hakijaa. Tampere oli suosituin ensisijainen hakupaikka, Oulu toiseksi suosituin. Jos taas katsotaan 1.–3. hakusijoja kokonaisuutena, on Jyväskylä toiseksi suosituin kohde. Koko maassa hakijoita oli yhteensä 2285. (AHo)

 

 

Nimityksiä

Vakinaiset nimitykset 1.8.2001 lukien
KM, LTO Aulikki Keskitalo, kasvatustieteen, erityisesti varhaiskasvatuksen lehtori
FM Virpi Rönkkö, psykologian lehtori
KM Anne Maarit Rönkkö lehtori, luokanopettaja1.8.2001 lukien.

Määräaikaisia nimityksiä:
KM Juha-Matti Turpeinen, teknisen käsityön didaktiikan lehtori 1.8.2001 – 31.7.2002
KT Timo Pinola, suunnittelija (muuntokoulutus) 1.8.2001 – 31.12.2003
FT Nikolai Veressov, yliassistentti 29.6. – 31.12.2001
KM Paula Katriina Äimälä, päätoiminen tuntiopettaja, luokanopettaja 1.8.2001-31.7.2002.
KM Pasi Matti Olavi Auvinen, päätoiminen tuntiopettaja, luokanopettaja, 1.8.2001-31.7.2002.
KM Liisa Pinola, amanuenssi (osa-aikainen) 1.8.2001 – 31.12.2001

Uusi KALINKA-projekti (nimi vielä kehitteillä) 1.8.2001 – 31.12.2001 (jatkunee vuoden 2004 lokakuulle):
vanhempi tutkija ja projektipäällikkö LiTT Anneli Aira Marjatta Pönkkö
suunnittelija LiTM Sannaleena Tuomikoski.
projektisihteeri Mervi Vellamo Tolonen ja hänen sijaisekseen
toimistosihteeri Mervi Inkeri Paasi

Virkoja haettavana
Liikuntakasvatuksen lehtorin määräaikainen virkasuhde1.8. – 31.12.2001 (Anneli Pönkön sijainen)
Liikunta- ja terveyskasvatuksen assistentin määräaikainen virkasuhde 1.8. – 31.12.2001 (Sannaleena Tuomikosken sijainen)
Varhaiskasvatuksen yliassistentti 1.8.2001 lukien, enintään 5 v.
Liikunnan alan hakuajat päättyvät 9.7., yliassistentin 6.7.2001. Hakemukset kirjaamoon Ouluun.
Lisätietoja Kaija.Itkonen@oulu.fi puh 08-632 4621.

 

 

Matkakirje tervakaupungeista

Kahdeksan iloista ruijalaista, Alattion korkeakoulun suomenkielen opiskelijoita opettajansa Lilja Kemppaisen saattamana, suuntasivat sunnuntaina 22. huhtikuuta matkansa kohti naapurimaata ja Oulua. Mieliala oli korkealla ja odotukset suuria. Ei edes kova räntäsade voinut meitä masentaa. Lähdimme liikkeelle kahdella yksityisautolla, toinen Lemmijoelta (Lakselv) ja toinen Alattiosta (Alta). Treffit olivat Kautokeinossa, ja siitä matkaa jatkettiin yhdessä. Välillä pysähdyttiin kahville ja pikku ostoksille, päivällistä syötiin "Savotan Sannissa" Kemissä. Etelää kohti matkattaessa myös sää parani huomattavasti, ja ajotunnit sujuivat mukavasti jutellessa ja tieviittojen nimiä kääntäessä. Tämä matkakirje on lähinnä opettajan käsialaa, mutta perustuu suuressa määrin opiskelijoiden havaintoihin ja kommentteihin.

Illan suussa saavuimme Ouluun ja asetuimme taloksi pieneen, viihtyisään Hotelli Turistiin rautatieasemaa vastapäätä. Maanantai-aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Aamiaisella harmiteltiin sitä, että kesäkengät jäivät kotiin. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli käynti Oulun yliopiston suomen ja saamen kielen ja logopedian laitoksella. Tapasimme oppaamme Kaarlo Voionmaan ja Jari Sivosen yliopiston kirjaston edessä, mahtavan graniittipallon vieressä. Saimme myös sukulaistyttöni Erjan mukaamme. Hänelle yliopisto on tuttu monen vuoden opiskelun jälkeen.

Tiukan aikataulun vuoksi jäi tutustuminen tällä kertaa vain kierrokseksi laitoksen läpi, mutta kaikki näkemämme saikin päämme melkein pyörälle. Alattion pieniin oloihin verrattuna – meillä on vain 1.800 opiskelijaa – suuret kirjastot ja koko yliopisto tekivät meihin mieleenpainuvan vaikutuksen. Opiskelijat olivat muun muassa iloisesti yllättyneitä saamen kielen vahvasta asemasta laitoksella. Toivottavasti seuraavalla opintomatkalla järjestyy myös tilaisuus seurata Kaarlon suomenopetusta vieraskielisille sekä tavata kyseessä olevia opiskelijoita ja jutella heidän kanssaan. Minun täytyy tunnustaa, että tunnen itseni vähän syylliseksi. Matkaohjelmaa suunnitellessani minä kirjallisuusihmisenä asetin kulttuurielämykset kielenopetuksen edelle.

Osa alattiolaisista toripolliisin puhuttelusa Oulun torilla

Kaarlo ja Jari olivat mukanamme myös lounaalla eräässä yliopiston monista opiskelija-ruokaloista, ennen kuin tiemme erkanivat. Heitä odottivat työt, meitä uudet tutustumiskohteet. Kiitokset molemmille mielenkiintoisesta esittelystä ja hauskasta seurasta.

Lounaan jälkeen kävimme sekä geologisessa että zoologisessa museossa Linnanmaalla. Edellisessä juttelimme miellyttävän kreikkalaisen geologin kanssa, joka oli tekemässä suurta, vaikuttavaa pienoismallia Rokuan maastosta. Jälkimmäisessä pistin sormeni jääkarhun suuhun valokuvausta varten, ja tämä urhoollinen teko sai kotona lapsenlasteni silmät suuriksi.

Iltapäivällä tutustuimme kahteen pienyritykseen, Lahjakauppa Lystin kangaspainoon ja ompelimoon, sekä Saaga-Keramiikkastudioon Rajahaudassa – ahkerien ja maanläheisten naisten saavutuksia molemmat. Samalla saimme tehtyä myös osan lahjaostoksista kotiin. Illalla oli sitten vuorossa Oulun konservatorion oppilaskonsertti Tulindbergin salissa Musiikkikeskuksessa. Nämä nuoret taiteilijan alut tekivät meihin syvän vaikutuksen musikaalisuudellaan, taidoillaan ja tekniikallaan, mutta mihin oli huumori kadonnut? Pienintäkään hymyn häivää ei liiennyt meille kuulijoille ja katselijoille. Haudanvakavuuden ja Linda Lampeniuksen väliltä voisi löytää jonkinlaisen kultaisen keskitien.

Tiistaiaamupäivä kului rattoisasti Tietomaassa, ja sen jälkeen kävimme pikaisesti Oulun Taidemuseossa ja Pohjois-Pohjanmaan museossa. Taidemuseon yläkerrassa oli mielenkiintoinen kokoelma suomalaista nykytaidetta, ja varsinkin eräs parodinen veistos modernista suomalaisesta hiihtourheilijasta herätti tunnetusta syystä norjalaisvieraiden kiinnostuksen.

Vaikka kevät oli Oulussa jo pitkällä, eivät pilkkimiehet ja -naiset olleet vielä pakanneet pois kalastusvarusteitaan. Tiistaina iltapäivällä olimme munkkikahvipiknikillä meren rannassa ja kävimme samalla katsomassa Norssi Pilkki -kilpailua Pateniemessä. Jäämeren jättiturskiin tottuneille norjalaisille oli norssi aivan uusi tuttavuus, ja kalan pikkuriikkinen koko herätti ihmetystä. Mikä siinä on syötävän arvoista? Muuten tulimme siihen tulokseen, että pilkkeilyn täytyy olla monen suomalaisen himoharrastus. Joillakin kilpailun osanottajista oli jopa yli 50 kilpailua takanaan samana talvena! Jotkut meistäkin saivat kokeilla onneaan Perämeren jäällä.

Uutena tutustumispaikkana Kajaanin kampus
Aikaisin keskiviikkoaamuna suuntasimme matkamme kohti Kainuuta. Siellä meitä odotti tutustuminen Kajaanin opettajankoulutusyksikköön. Oulu oli ennestään tuttu monille meistä, mutta harvat olivat edes kuulleet Kajaanista, eikä kukaan opiskelijoista ollut aikaisemmin käynyt Kainuussa. Siksi onkin heti mainittava, että monille käyntimme siellä oli matkan kohokohta. Kajaanin historia ja asema vanhana kauppa- ja kulttuurikeskuksena herätti ihailua ja mielenkiintoa. Itäinen Suomi ja suomalainen kulttuuri on valitettavasti aika tuntematon alue norjalaisille. Matkan jälkeen tätä seulottiin ja tuumittiin yhdessä miten tähän voisi löytää parannusta ja miten on asianlaita toisin päin. Mitä kainuulaiset ja suomalaiset opiskelijat yleensä tietävät Norjasta?

Alattiolaisvieraat Kajaanin kampuksella

Yksi apukeinoista toisiinsa tutustumiseen on luonnollisesti opiskelijoiden vaihto. Tiedämme, että sellainen sopimus on solmittu Kajaanin, Alattion ja Tromssan välillä, ja toivomuksemme on, että mahdollisimman moni nuori puolin ja toisin käyttäisi tätä mahdollisuutta hyväkseen.

Kajaanin kampuksella oli oppaanamme Juha Vartiainen, ja hänelle kuuluu varmaan suurin kiitos siitä, että käynnistämme tuli niin onnistunut. Sääkin suosi meitä melkein hellelukemilla. Kiitos myöskin professori Juhani Suorttille, joka otti meidät vastaan kiireittensä keskellä. Söimme ensin Juhan kanssa hyvän lounaan opiskelijaruokala Pedaköökissä, ja sen jälkeen hän juoksi edellämme rakennuksesta toiseen, portaita ylös ja portaita alas – koko ajan puhuen ja selostaen suomeksi ja – tarpeen vaatiessa jopa - skandinaviskaksi. Opiskelijat hoivailivat väsyneitä jalkojaan kierroksen jälkeen, mutta kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että sekuntiakaan ei olisi annettu pois. Se tietomäärä minkä saimme Juhalta muutaman iltapäivätunnin aikana vastaa varmaan viikon yhteiskuntatieteen ja historian luentoja, mutta eipä hän unohtanut sielunravintoakaan. Välillä meille tarjoiltiin sekä oopperaa, kansanlaulua, lausuntaa, että piano- ja urkumusiikkia. Unohtumaton "one-man-show" siis.

Monilla meistä on pitkä peruskoulunopettajan ura takanaan, ja meitä "imponeerasi" kovasti se, mitä näimme kampuksella ja ehdimme kuulla Kajaanin opettajankoulutuksesta yleensä. Opiskelijamme mainitsivat erityisesti pääsykokeiden ratkaisevan aseman, luokan- ja aineenopettajan erikoistumisen, käytännön aineiden ja suomalaisen kulttuurin osuuden, sekä tavan millä opetusharjoittelu tapahtuu käytännössä. Normaalikoulun varustus oli mielestämme melkein ylellinen. Vahinko vain, että meille ei käyntimme ajankohdan vuoksi tarjoutunut tilaisuutta seurata opetusta siellä. Luonnollisesti minun syyni taas, kun en ottanut sitä huomioon etukäteen. Muistetaan seuraavalla kerralla.

Ylioppilasteatteria ja suomalaisia kevätherkkuja
Illalla saimme miellyttävän kulttuurielämyksen Normaalikoulun salissa. Semppa-teatterin opiskelijaesitys "Ethän lähde Jimmy Dean?" antoi todella lisämakua. Suuret kiitoksemme nuorille näyttelijöille ja lykkyä tykö Thalian palveluksessa myös tulevaisuudessa. Teatterin jälkeen Juha oli järjestänyt meille kulinaarisen elämyksen kampuksen päärakennuksen opettajainhuoneeseen. Mämmi, sima ja tippaleivät eivät kuulu norjalaiseen ruokavalioon, mutta kukaan ei nähdäkseni kieltäytynyt maistelemasta. Kiitos, Juha, että annoit meille niin paljon itsestäsi ja ajastasi. Vatsa täynnä testasimme vielä tangotaitojamme Hotelli Kajaaniin palattuamme.

Ensin maisteltiin mämmiä ja nurkan takana odattavatkin jo tippaleivät ja sima

Torstaina aamupäivällä teimme parin tunnin reippaan kävelymatkan kauniissa kevätsäässä ja tutustuimme samalla Kajaanin kaupunkiin oppaamme  – Kajaanin kampuksen kirjastossa työskentelevän – Irene Karppasen ystävällisellä ja asiantuntevalla välityksellä. Monet kiitokset hänelle. Lussitupa, tervakanava, linnan rauniot ja kaikki kuuluisat patsaat ja muistomerkit nähtiin ja ikuistettiin filmirullalle. Kainuun kolme suurinta miestä, Elias Lönnrot, Eino Leino ja Urho K. Kekkonen ovat saaneet patsaansa, mutta meissä heräsi myös kysymys: Eikö "korpi"-Suomen historiasta löydy yhtään naista, joka olisi ansainnut muistomerkin itselleen? "Kajaanissa valokuvasin kevään ensimmäiset krookukset Jääkärinpatsaan edessä, ja kierroksemme päättyi Juhan suosittelemaan P. Heikkisen konditoriaan. Ruisleipä, jota ostimme sieltä mukaamme, ansaitsee todella tittelin "Suomen paras ruisleipä". Se maistui kyllä norjalaistenkin suissa."

Paluumatkalla meille tarjoutui tilaisuus poiketa myös Eino Leino -talossa (Hövelö) ja vanhassa kuvakirkossa Paltaniemellä. Allekirjoittanut on aina ollut suuri Leinon ihailija, joten tunnin vaellus hänen jalanjäljissään oli melkein sakraalinen kokemus. Käynti kirkossa oli taas pieni järkytys. Ulko-oven yläpuolella oleva suuri maalaus "Viimeinen tuomio" ja sen antama naiskuva johdatti ajatuksemme suoraan pimeään keskiaikaan ja noitarovioihin.

Eino Leino alattiolaisihailijoineen

Torstain iltapäivä Oulussa oli varattu ostoskierrokselle tai muuten vapaasti käytettäväksi, mutta perjantaina jatkui taas yhteinen ohjelma. Aamupäivällä tutustuimme ensin vanhaan, historialliseen kaupungintaloon Eero Ylitalon opastamana, ja sitten oli vuorossa "Kalevan" toimitus Lekatiellä. Siellä oli oppaanamme toimittaja Taina Virolainen. Kiitokset heille. Opiskelijamme kiinnostuivat kovasti kaupungintalon värikkäästä historiasta, ja näkemämme multivideo-ohjelma antoi monipuolisen kuvan Oulusta ennen ja nyt. Kiinnostavaa oli myös nähdä miten sanomalehti syntyy meidän digitaalisena aikanamme.

Ooppera miellyttävä kokemus
Viimeisen illan juhlapäivällinen syötiin "Oskarin kellarissa", ja sen jälkeen suuntasimme askeleemme kohti toria ja Oulun valkoista teatteri-taloa. Siellä meitä odotti Einojuhani Rautavaaran oopperan "Auringon talo" ensi-ilta. Meille ruijalaisille ei ooppera ole mikään jokapäiväinen huvitus, ja siksi olikin hauskaa kuulla yhden opiskelijan kommentti esityksen jälkeen. Hän oli odottanut vain huutamista ja kirkumista, mutta koki musiikin ja laulun aivan toisenlaisena, nimittäin miellyttävänä elämyksenä. Thiessin sisarusten elämä ja kohtalo ei voi jättää katsojaa ja kuulijaa välinpitämättömäksi. Tarina koskettaa, järkyttää ja puhuttelee.

Aikaisin lauantai-aamuna alkoi kotimatka rankkasateessa, ja sadetta riitti koko päivän. Se ei kuitenkaan masentanut mieltämme. Kaikki olivat tyytyväisiä näkemäänsä, kokemaansa ja kuulemaansa, ja olimmehan jo saaneet kesän esimakua Kajaanissa ja osittain myös Oulussa. Iltapäivätunnelma "Rotuaarilla" perjantaina muistutti jo aikaisemmista kesälomista. Summa sumarum, opiskelijoillemme avautui aivan uusia näkökulmia suomen kieleen, historiaan ja kulttuuriin, mutta joku heistä huokasi, että tavallista Matti Meikäläistä on edelleenkin vaikea saada puhumaan ruotsia tai englantia.

Alta 15.05.01 Matkaterveisin Lilja Kemppainen

 

 

Viestintäasiantuntijakoulutus opintomatkalla

Kajaanin IS-Centerissä on päätösvaiheessaan viides viestintäasiantuntijakoulutus, jossa runsaat 20 kainuulaista vaikuttajaa on kohentanut mediataitojaan. Koulutukseen kuuluu opintomatka, joka tänä vuonna järjestettiin 17.–21.4. Tampereen kautta Helsinkiin ja Hämeenlinnan ITK-konferenssiin Aulangolle.

Tutustumismatkalla täydennettiin teoriatietoa käytännön kokemuksilla alan koulutuksissa, uusmediayrityksissä, mainosalalla, Elokuvasäätiössä ja ennen kaikkea Yleisradion pääpaikoissa TV-kakkosessa Tohlopissa ja Pasilan Isossa Pajassa. Kun olet nähnyt miten graafikko (Stan Shingler) prosessoi, ideoi, rakentaa ja hioo tv-sarjan tunnusta, et voi olla näkemättä vastaanottimestasi paljon tarkemmin sitä, mitä katseletkin. Samalla hälvenee mahdollinen harhakuvitelmasi siitä, että lopputyöksi valmistuvan elokuvasi saisi kunnialla toteutettua kahdessa viikossa. Yleisradio on murroksessa. Siellä niin kuin kaikkialla halutaan nyt enemmän, nopeammin ja pienemmillä kustannuksilla. Digitaaliset lähetykset alkavat, mutta tiedämmekö lopulta, mikä on digitaalinen TV. Jospa se onkin pelkkä käyttöliittymä? Korvaantuuko valtakunnan yhteinen takkatuli monen mediakynttilän yhtäaikaisella heikolla lepatuksella.

Matkan huipentuma oli Hämeenlinnan ITK-konferenssi. Vuotuinen media-alan tapahtuma, jonne tänäkin vuonna oli kokoontunut 1500 maksanutta osallistujaa. Kertomus kulkikin, että kaikki, jotka aikaisemmin osallistuivat äidinkielen kesäpäiville ovat nyt ITK-konferenssissa. Totta se oli. Muutoinkin ala vaikutti entisestään kulttuuristuneen: Saha soi avajaisissa, jossa myös esiintyi järjestäjäkaarti valkokankaalla seitsemänä veljeksenä kohtauksessa Lukkarin koulu. Sattuva metafora! Aakkosiahan mekin olimme opiskelemassa, sähköisen lukutaidon aakkosia. Kuva oli myös paljon vahvemmin mukana kaikissa muodoissaan kuin olin odottanut.

Olemme Kajaanissa järjestämässä opetusta verkkoon. Olisipa suurta hyötyä ottaa opiksi verkko-opetuskokeiluista, joista maassamme on jo pitkäaikaista kokemusta: Miten organisoida periaatteessa ajasta ja paikasta riippumaton opetus ohjaajien toimintaan ja osallistujien työhön – ajallisesti ja paikallisesti. Miten tukea opiskelijoiden ryhmäytymistä aloitusvaiheessa j akurssin aikana. miten organisoida ryhmien kokoontumiset ja kontaktiopetuksen jaksot, miten ajoittaa verkkokeskustelut? Miten opintoluotsi voisi auttaa? Ja miten arvioida tehty työ osana opetusvelvollisuutta. Melkein kaikki virheet on jo kerran tehty ja paljon käypiä ratkaisujakin kehitelty.

Uusmediayritys ja mainostoimisto? Miten ne eroavat? Kummassa haluaisit isona tehdä töitä? Ellet tiedä, lähde viestintäasiantuntijakoulutukseen! (AHe)

 

 

Kuukauden henkilökuvassa Marko Kananen

Marko on syntyjään hyrynsalmelaisia, oikeita kirkonkyläläisiä. Kolmevuotiaana muuttoaalto toi miehen Kajaaniin ja siitä lähtien kotikaupunkina on ollut Kajaani ja Marko kokee itsensä ihan peruskajjjaanilaiseksi. Vuohengin lukion jälkeen tie suuntautui rakennuksille; myös armeija halusi nuorta miestä koulutukseensa ja sekin tuli käytyä Oulussa kokonaista yksitoista kuukautta.

Armeijan jälkeen Marko hakeutui Normaalikouluun kouluavustajaksi. Ja se toimi sysäyksenä vahtimestarin tehtäviin, sillä keväällä 1989 Norssiin perustettiin vahtimestarin virka, johon ensimmäiseksi viranhaltijaksi valittiin Maila Rättyän toimesta juuri Kanasen Marko. Vahtimestarin työn ohessa Marko suoritti Kajaanin kauppaoppilaitoksessa iltaopintoina kolmivuotisen ATK-merkonomin tutkinnon.

Kaikesta huolimatta tuli jäätyä yliopiston leipiin, sanoo Marko. Antero Halosen eläkkeelle jäännin jälkeen Marko valittiin opettajankoulutuslaitoksen vanhemmaksi vahtimestariksi. Työkuva ei varsinaisesti muuttunut, sillä molemmat vahtimestarit tekevät tiiminä kampusalueen töitä. Vuosien saatossa työnkuva on toki muuttunut yhteiskunnan kehityksen myötä enemmän ATK-painotteiseksi: tilavaraukset, autojen kilometrilaskutukset, työajanseuranta ja jopa ovet ohjataan tietokoneelta käsin. Marko tykkää työstänsä, koska se on monipuolista ja antaa hyvän mielen.

Markon harrastuksiin kuuluu mm. lenkkeily päivittäin – haastattelupäivänäkin oli neljän kilometrin aamulenkki jo heitetty. Kesällä tulee polkupyörällä ajettua – parhaimpina kesinä mittari näyttää reilua kahta tuhatta kilometriä. Myös mökkeily vie paljon vapaa-aikaa kesäisin. Tuhkakylällä sijaitseva vanha maatila työllistää. Syksyin hirven- ja pienriistanmetsästykseen menevät viikonloput. Talvisin lenkkeilyn ohella myös kuntosaliharjoittelu kuuluu ohjelmaan. Talvella on hyvää aikaa lueskella kirjallisuutta, erityisesti dekkarit ovat Markon makuun.

Marko näkee hyvin todennäköisenä viihtyvänsä Kajaanissa myös jatkossa. Kaupunki on suhteellisen rauhallinen ja mukavankokoinen. Työpaikkakin sattuu olemaan ihan kaupungin huippupaikalla. Sen tähden olisikin hyvä, että arvokkaasta kampusalueesta pidettäisiin parempaa huolta. Toukokuun alussa kampuksella silmiä eivät hivele roskaiset viheralueet, joista näyttää tulleen Kajaanin kampuksella paremminkin sääntö kuin poikkeus. (JV)

 

 

Jokainen vastaa itse omasta tietämättömyydestään

Hallintomenettely, harkintavalta ja hyvä hallinto yliopistojen toiminnassa –otsikolla varustettu OTT, VT, dosentti Aarre Tähden pitämä koulutuspäivä Kajaanin yliopistokampuksen väelle vakuutti kuulijat siitä, että hallintomenettelyn toteuttaminen ei edellytä tuomarin viittaa tai peruukkia. Itse asiassa me kaikki teemme hallintomenettelyä koko ajan antaessamme neuvoja työtovereille tai opiskelijoille, siirtäessämme asioita toiselle tai jättäessämme asioita tekemättä. Lähtökohta on luennoitsijan mukaan se, että jokainen vastaa itse omasta tietämättömyydestään.

Virkamiehen ja yksityishenkilön toimilla on myös eroa. Julkista valtaa käyttäessään virkamiehen tulee pohtia onko hänellä aikomaansa asiaan toimivaltaa, onko käsketty tai onko sallittu. Yksityishenkilönä tarvitsee vain miettiä onko asia kiellettyä, onko rangaistavaa tai onko luvanvaraista tehdä jotakin.

Päivä tuotti melkoisen nipun paperia työpöydälle vietäväksi ja myös luettavaksi. Kannattaa myös muistaa, että Suomen säädöskokoelmassa oli sivuja yli 4 700 jo vuonna 1997 – jokaisena vuoden päivänä luettavana olisi siis noin 10 sivua säädöksiä ja EU-lait päälle, lohdutti luennoitsija huokailijoita. Ihan kaikkea ei tavallinen virkamies joka päivä tarvitse – mutta hallinnon mutkikkuus vaatii erikoistumista entistä pienempiin asioihin.

Yliopistohallinnon sudenkuopiksi luennoitsija nimesi normien tuntemuksen puutteet ja "ennakkopäätökset", olisiko kyse samasta asiasta kuin että "näin me on tehty ennenkin".

Sähköinen viestintä tuo myös omat uudet ongelmansa. Salaisen sähköpostiviestin kirjoittajan kannattaa aina muistaa, että heti kun vastaanottaja on viestin tulostanut, on syntynyt asiakirja. Ja asiakirjoilla voi tunnetusti olla laaja vaikutus. Laki sähköisestä asioinnista hallinnossa koskee vaikkapa tenttitulosten ilmoittamista sähköpostilla.

Salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat ovat virkamiehelle myös tuhtia luettavaa. Pykälän kaikki 32 kohtaa löytyvät laista Viranomaisten toiminnan julkisuudesta. Lain 5 luku puhuu viranomaisen velvollisuudesta edistää tiedonsaantia ja hyvää tiedonhallintatapaa, 20 § kertoo viranomaisen velvollisuudesta tuottaa ja jakaa tietoa. Rimpuile siinä sitten salassapidon ja tiedottamisen välissä.

Aikaansaamaton virkamies löytää lakitekstistä monta pelastajaa. Esim. näin: Esteellisenä ei saa käsitellä asiaa eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä tai ilman toimivaltaa ei synny laillisia toimia tai ollaanko tässä asiassa edes asianosaisiakaan... Tekevälle sattuu mutta jos ei tee mitään niin sittenkin voi sattua. (AHo)

 

 

Lukuvuoden 2001–2002 avajaiset Kajaanissa

Lukuvuoden avajaispäiväksi Kajaanissa on varmistunut torstai 13.9.2001. Tänä vuonna avajaisia juhlistaa myös professori Pertti Yli-Luoman virkaanastujaiset. Yliopiston lukuvuoden avajaiset Oulussa ovat maanantaina 10.9.2001.

Avajaispäivän ohjelma

12.00 Avajaisjumalanpalvelus Kajaanin kirkossa

13.30 Rehtori Lauri Lajunen, dekaani Maija Fredrikson ja varadekaani, johtaja Juhani Suortti tapaavat uudet opiskelijat normaalikoulun juhlasalissa.

14.00 Lukuvuoden avajaiset Kajaanin normaalikoulun juhlasalissa. Avajaispuheen pitää rehtori Lauri Lajunen ja juhlaesitelmänä on professori Pertti Yli-Luoman virkaanastujaisesitelmä.

Kahvitarjoilu Eväsrepussa

 

Lukuvuoden 2001 – 2002 opetus alkaa eri vuosikursseilla eri aikaan, ensimmäiset aloittavat jo 20.8., viimeiset 3.9. (KI)

 

 

Valtakunnallisen rocklyriikkakilpailussa hopeaa Frankille

Kajaanin opettajankoulutusyksikön opiskelijoista koostuvan Frank-yhtye tuli toiseksi valtakunnallisessa rocklyriikkakilpailussa. Voiton vei savonlinnalaisyhtye Hyrrä. Kolmanneksi sijoittui jyväskyläläisbändi Ailie. Voittanut yhtye pääsee esiintymään Seinäjoen Provinssirockiin. Loppukilpailu pidettiin lauantaina 5.5. Lapualla. Kisan järjestelyistä vastasi seinäjokelainen Rytmi-instituutti. (KI)

 

 

Kovin on vappuperinteet kadoksissa Kajaanissa – ja ihmiset!

Ilmeisesti keskelle viikkoa osunut vappu vei yliopiston opiskelijat Kajaanista kotipaikkakunnilleen, sillä Eliasta oli lakittamassa tänä vuonna vain kourallinen opiskelijoita – ammattikorkean opiskelijat mukaan lukien! Muutenkin näyttää tyyli muuttuneen. Vielä 1980- ja 1990-lukujen taitteissa Eliaksen lakitukseen lähdettiin – yliopiston pihalta – opettajankoulutusyksikön päärakennuksen edestä. Erityisesti opettajaksi opiskelevat mutta myös muut valkolakin omaavat Kajaanissa vappua juhlivat tiesivät, mihin kokoonnutaan. Satapäinen opiskelijajoukko poliisiauto etunenässä kulki perinteisen reittinsä Kauppakatua pitkin Raatihuoneentorille ja Linnankatua pitkin Elias Lönnrotin patsaalle. Nyt kokoonnuttiin Kauppatorille ja kuljettiin vastavirtaan aiempaan perinteeseen verrattuna.

Patsaalla OKL:n kuoro esitti jonkun hauskan laulun ja yleisö yhtyi aina sekä maakuntalauluun että lakituksen päättävään Gaudeamus igituriin. Opelan megafoni yleensä toimi vaikka ohi kiitävien autojen äänet söivät kuuloelämyksen vähänkin kauempana olleilta kuulijoilta. Opela ry:n puheenjohtaja piti puheen ja lakituksen suorittivat päättävän vuosikurssin opiskelijat. Tänä vappuna ei puheenjohtajaa näkynyt mailla eikä halmeilla – kuten ei myöskään päättävän kurssin opiskelijoita! Rohkeasti juhlan virallisen osuuden hoitivat opettajankoulutusyksikön opiskelijat: Opela ry:n tiedotusvastaava Liisa Keränen piti puheen opiskelijatovereille ja Eliaksen lakittajina toimivat Jan Hiltunen ja Ari Rajaniemi. Kuoroa ei syystä tai toisesta ollut paikalla! Laulu jäikin matkan varteen, sillä marssivien ylioppilaitten joukko taisi laulaa äänensä käheäksi maakuntalaulua laulaen jo patsaalle menomatkalla?

Vappuroiskeet ja hajaannus
Lauluesitysten, lakituspuheen, lakituksen ja yhteislaulun jälkeen olikin vuorossa maljannosto – mikäli siihen osallistui. Itselläni muistona ylioppilaslakissa erään vapun roiskeet! Aiempien vuosien tapaan yliopiston henkilökuntaa oli paikalla tänäkin vuonna todistamassa opiskelijoiden riehaa. Juhlavan Eliaksen lakitusseremonian jälkeen itse kukin omissa porukoissaan hajaantui vapun viettoon eri puolille kaupunkia. Nyt ammattikorkeakoulun opiskelijat olivat järjestäneet kilpailun Raatihuoneentorille, mutta kovin vaitonaiselta ja vähäiseltä sekin näytti! Toivoisi myös Kajaanissa – yliopisto- ja korkeakoulukaupungissa – vähän hanakammin osallistuttavan lakitusjuhlaan ja pidettävän myös perinteistä huolta! (JV)

 

Arvoisat opiskelijatoverit,

taas on yksi opiskeluvuosi takana ja kesäloma häämöttää. Nykyään vappu on korkeakouluopiskelijoille tavallaan epävirallinen vuoden opintojen päätösjuhla, sillä monillakaan ei ole enää juuri opintoja jäljellä tälle keväälle. Olkaamme ylpeitä opinnoissa saavutetuista tavoitteista, ja siitä, että taas saatiin vietyä yksi vuosi kunnialla läpi.

Kajaanilaisopiskelijoita lakittamassa Elias Lönnrotin patsasta vappuna 2001

Vuosi sitten opiskelijat olivat pitkästä aikaa kiitollisia kansaneläkelaitokselle, sillä asumislisä nousi hieman. Mutta vieläkin opiskelijoiden etuuksissa on muutamia epäkohtia: Opiskelijat eivät saa kesäkuukausilta tukea asumiseen, elleivät he opiskelle. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta. Jos nuori jää ilman kesätyötä, joutuu hän tuhlaamaan kallisarvoisia opintotukikuukausia tai turvautumaan vanhempiensa apuun. Toinen suuri epäkohta on vapaan tulon raja opintokuukausilta, joka on kolme tuhatta markkaa. Kyllähän yksin asuva tulee hyvinkin toimeen opintotuella, johon lisätään kolme tonnia, mutta perheellisellä opiskelijalla tilanne in hieman erilainen. Ehdotammekin, että opiskelijoille, joilla on elätettävänään lapsia, vapaan tulon rajaa voitaisiin nostaa, ja kesän asumistilanteeseen vaadimme myös parannusta.

Alun perin vappua vietettiin katolilaisen pyhimyksen, Valpurin, muistoksi. Vuosien myötä vappu on muotoutunut kevään juhlaksi, jolloin ylioppilaat ja työläiset lähtevät marsseilleen. Varsinkin opiskelijat ovat ottaneet vapun omakseen, myös täällä Kajaanissa. Joten, hyvät opiskelijatoverit, vallatkaamme kaupunki tänään vapunaattona, ja näytetään kaikille, kuinka sitä vappua oikein juhlitaan, siis iloisella mielellä ja muitakin juhlijoita kunnioittaen. Sitä ennen muistelkaamme hetki Elias Lönnrotin vaikutusta kainuulaiseen sivistykseen, ja ottakaamme hänetkin mukaan juhlintaan.

Härski ja rehtori, olkaa hyvät.

Iloista vappua kaikille omasta ja Opela ry:n puolesta! (LK)

 

 

Kevät Wienissä

"Oon mä juonu viinii Wienissä, monta pitkää kylmää Lyypekissä…" Tosi juttu, mutta viinin juomisen lisäksi tuli myös opiskeltua. Eli olin kolme kuukautta Erasmus- vaihto-oppilaana Euroopan kulttuurin sydämessä, Itävallassa, Wienissä.

Wien tunnetaan erityisesti sen mahtavasta kulttuuriannista, kahviloista, ravintoloistaan ja tietenkin Sacher-tortusta! Missään muualla maailmassa et voi syödä aitoa ja oikeaa Sacher- torttua kuin Wienissä! Mutta toisaalta sen takia ei sinne kannata matkustaa, koska lähes saman makuista ja näköistä torttua löytyy melkein jokaisen supermarketin kakkuhyllyltä! Wienissä ei voi aika käydä pitkäksi, jos vähääkään on kiinnostunut kulttuurista. Joka päivä on mahdollisuus tutustua oopperaan, balettiin, teatteriin tai musikaaliin. Valinnan varaa on runsaasti, ehkä jopa liikaakin!

Jos aikoo opiskella opettajaksi Itävallassa ei ole juurikaan vaikeuksia päästä suorittamaan opettajan ammattitutkintoa. Opettajat eivät ole kovinkaan korkealle arvostettuja, mikä näkyy heidän palkkauksessaan. Moni tekeekin koulun päätyttyään jotain muuta kuin paimentaa lapsia, sillä paremmat palkat houkuttelevat monilla muilla aloilla. Eikä Akademie ole mitenkään mairittelevan komea paikkanakaan. Harmaat betoniseinät ja tupakantuoksu piti huolen siitä, ettei koulun jälkeen tehnyt mieli jäädä tekemään mitään ylimääräistä.

Koulutus kestää noin kolme vuotta, ja opiskelijat suorittavat opintoja hyvin pitkälti samoin tavoin kuin me. He valitsevat myös kaksi tai kolme sivuainetta, joista suoritetaan opintoja laajemmin. Itse opiskelin englantia ja kuvaamataitoa ja opetus oli hyvää. Tosin joskus jotkut asiat jäivät vähän pimentoon, jos ne selitettiin vain saksaksi. Opettajat eivät nimittäin ole kovin englannin kielentaitoisia, joten he mielellään opettivat vain omalla kotimaisellaan.

Liikunnan opiskelijoille järjestetään pari kertaa vuodessa mahdollisuus opiskella laskettelua. Kurssit järjestetään aina Alpeilla, joten laskettelulle puitteet eivät voisi olla paremmat. Maaliskuun alussa lähdin opiskelijoiden mukaan tälle kurssille ja reissu oli ehdottomasti koko kolmen kuukauden kohokohta! 12 päivää komeiden vuorten ympäröimänä oli huikaisevan hieno kokemus. Kurssin alussa en osannut lasketella ollenkaan, mutta hyvien opettajien opetuksessa minusta tuli lähes ammattilainen! Vuokatin vaarat tuntuvat tämän jälkeen pulkkamäeltä!

Kokonaisuudessaan opintomatka oli hieno kokemus. Kielen oppimisen kannalta opintomatkat ulkomaille ovat paras tapa oppia kieltä, olipa se sitten englantia tai saksaa. Erilainen kulttuuri, erilaiset ihmiset ja kokemukset avartavat maailmaa ja niiden avulla oppii myös ymmärtämään toisia ihmisiä paremmin. Ja ainakin oma kiinnostukseni maailmaa Suomen ympärillä kohtaan kasvoi. Vaikka opiskelijan budjetilla opintomatkat ovat aika kalliita, on ne kuitenkin yksi parhaimmista tavoista tehdä sijoitus! Niin kuin sanotaan, matkustelu kannattaa aina. (TP)

 

Kainuun mies sai oman kansallispuvun

Kainuun miehen kansallispuku julkistettiin Kaukametsän opiston 30-vuotisjuhlissa tiistaina 22.5.2001. Eila Parviaisen mukaan uusi kansallispuku tehtiin samojen lähteiden perusteella – tuhat tutkittua perunkirjoitusta – kuin paria vuotta aiemmin julkistettu Kainuun miehen perinnepuku. Tärkeimpänä muutoksena ja tarkennuksena on värin muuttaminen ruskeaksi. Puvun liivi on painokangasta ja liivin napit hopeaa. Takki ja paita noudattelevat aikakauden yleismuotia. Puku itsessään on sarkaa, joka on ohutta ja hengittävää. Kajaanin opettajankoulutusyksikön ja Lönnrot-instituutin johtaja, professori Juhani Suortti toimi uuden kansallispuvun elävänä mallina. Hän oli tyytyväinen pitkän tutkimustyön saavutukseen ja totesi viihtyvänsä uudessa Kainuun miehen kansallispuvussa hyvin.

Kainuun mies uudessa kansallispuvussaan

 

Järjestys se olla pitää

Tarton yliopiston opiskelijoiden elämää säädeltiin vuosisadan vaihteessa säännöillä, joiden rikkomisesta joutui karsseriin. Karsseriin jouduttiin kaikenlaisista syistä, ajat seuraavassa:
maksamaton velka 1- 2 päivää
järjestyshäiriö teatterissa 1 – 8 päivää
yörauhan häiritseminen 2 päivää
oman nimen ja aseman salaaminen 2 päivää
kirjaston kirjojen palauttamatta jättäminen 2 päivää
tupakointi yliopiston rakennuksessa 2 –3 päivää
ikkunan rikkominen 3 päivää
uhkailu 3 päivää
luvaton poistuminen Tartosta 3 –6 päivää
tunkeutuminen vieraaseen asuntoon 3 – 10 päivää
poistuminen karsserista omin luvin 3 – 9 päivää
daamin loukkaaminen 4 päivää
ratsastaminen Toomemäellä 5 päivää
narikanhoitajan loukkaaminen 5 päivää
tappelu 5 päivää – 3 viikkoa
solvaaminen 6 – 8 päivää
kauppiaan pettäminen 3 viikkoa
kaksintaistelu 3 viikkoa karsseria.
Mainittakoon että loukattu daami saattoi tulla karsseriin loukkaajansa seuraksi, samoin karsserissa istujan kaverit eväineen. Karsserin seinät ovat vieläkin täynnä opiskelijoiden aikansa kuluttamiseksi tekemiä piirustuksia ja viestejä seuraaville istujille. Vivat sequens!

(AHo)

 

 

 

Mitä lähiruokaseminaarilla haetaan?

Lähiruoka -seminaarin tavoitteena on selvittää kainuulaisten tuotteiden
konkreettiset käyttömahdollisuudet suurkeittiön, viljelijän, jalostajan ja
kuluttajan näkökulmasta. Päivän aikana käymme läpi lähiruoan taloudellista
merkitystä Kainuulle sekä lähiruoan terveys- ja turvallisuusnäkökulmia.
Aikaa on varattu keskustelulle ja evästyksille.

Kenelle seminaari on tarkoitettu?
· tuottajille
· pienjalostajille
· ruoka-alan yrittäjille
· suurkeittiöiden emännille
· poliittiset ja virkamies päättäjille
· muille asiasta kiinnostuneille

Ohjelman ja ilmoittautumiskaavakkeen löydät:

http://www.kake.oulu.fi/koulutus/seminaarit/Rklahir.htm
(RK)

 

 

Testaa yleistietoasi!

Oikeat vastaukset edellisen lehden kysymyksiin lihavoituna

1. Millä nimellä kutsutaan venäläistä yliopiston jatko-opiskelijaa?
a) hospitantti
b) deodorantti
c) aspirantti

2. Aunus on?
a) kieli
b) kaupunki
c) kuvernementti (hallintoalue)

3. Puhutaanko Venäjän Karjalassa
a) liiviä
b) lyydiä
c) livviä

4. Opettajankoulutusta on Kajaanissa järjestetty
a) 100 vuotta
b) 150 vuotta
c) 350 vuotta

5. Kajaanin kampuksella on toiminut
a) säähavaintoasema
b) Kainuun museo
c) kesähotelli

6. Mitkä seuraavista saleista löytyvät Kajaanin kampukselta?
a) Tiaisen sali
b) Sonnisen sali
c) Härkösen sali

 

 

Kentän kuulumisia –pyrkimys vuorovaikutteisuuteen

Alamme julkaista Kentän kuulumisia -palstaa, johon Kajaanin kampuksen alumnit voivat lähettää kirjoituksiansa. Aiheena voi olla vaikka ammattielämän huomioita tai vapaa-ajan harrasteita tai mikä sinua itseäsi kiinnostaa ja mihin haluaisit ottaa kantaa – sana on siis vapaa. Kirjoituksen maksimipituus on yksi A4-konsepti. Julkaisemme vain omalla nimellä lähetettyjä kirjoituksia.

 

Omenapuut kukkivat Kajaanin kampuksen kirjaston edustalla
jo toista kesää.

Lauri Sonny, 

Sivut päivitetty 08.09.2003