JOULUKUU 1998
JOULUKUU 1998
Kohti joulua
Joulu tulla jollottaa. Työntäyteinen syksy on takana. Kasvatustieteen päivät Kajaanissa onnistuivat erinomaisesti ja siitä haluan kiittää kaikkia mukana olleita – henkilöitä, organisaatioita ja ennen kaikkea niitä, jotka mahdollistivat päivien onnistumisen. Siis suuri kiitos!
Päivät osoittivat Kajaanin kampuksen yhteistyökyvyn! Meissä on voimaa ja me saamme aikaiseksi paljon merkittävää. Tästä on hyvä jatkaa. Uusia haasteita tuntuu ilmaantuvan harva se päivä. Meidän lähtökohtanamme tulee olla Kainuun maakunnan korkeimman koulutuksen kehittäminen ja laajentaminen. Oulun yliopiston kehitysnäkymät vaikuttavat suotuisilta myös yliopistomme vanhimman yksikön – Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen – kannalta. Vuodelta 1999, joka on laitoksemme 99. toimintavuosi, voimme odottaa paljon.
Hyvää joulua jokaiselle!
Juhani Suortti
Alumnitoiminta Kajaanissa
Keskiviikkoillan hämärässä kokoontui parisenkymmentä ihmistä päärakennuksen juhlasaliin. Heistä osa oli Oulun yliopistosta valmistuneita alumneja. Tämä ensimmäinen Kajaanissa järjestetty alumnitapaaminen oli osa Oulun yliopiston 40-vuotisjuhlavuotta.
Tapaamisen aloitti Rauni Räsäsen Studia Generalia –sarjaan kuuluva luento ’Koulutuksen haasteet maailmankylässä’. Luennossaan Rauni Räsänen pohti kansainvälistymisen merkitystä koulutuksen ja koulujen kannalta. Rajaton maailma on arkitodellisuutta. Rajattomuuden huomioiminen koulutuksessa ja kouluissa vaatii uudelleenasetteluja: toisaalta tietoisempaa omien juurien tuntemusta, toisaalta herkkyyttä tunnistaa ja kunnioittaa toisenlaisia kulttuureja.
Itse alumnitapaaminen alkoi luennon jälkeen. Kahvien lomassa vararehtori Jouni Koiso-Kanttila toi yliopiston terveiset ja kertoi hieman alumnitoiminnan historiaa. Hänen mukaansa alumnitapaamiset ovat yksi muoto, jolla yliopistosta valmistuneet voivat tukea ja kannustaa nykyisiä opiskelijoita. Alumnit voivat olla myös koulutuksen ja työelämän yhdistäjinä – tiennäyttäjinä. Kuten Juha Vartiainen osuvasti kainuulaisten alumnien vastauspuheessa totesi 400-luvulla eläneen intialaisen ajattelijan ja runoilijan sanoin "Jos sinulla on ystävä, käy usein ystäväsi luona, jotta tie ei unohtuisi ja polku ruohottuisi ystäväsi luo." Niin tulisi myös meidän alumnien toimia.
Entisten opiskelijoiden tapaamisista toivoisi tulevan säännöllisiä. Toiminnalle on varmasti tarvetta. Kajaanissa entisten opiskelijoiden tapaamisilla on jo olemassa lähtökohta: Ämmänkosken Kilta on toiminut Kajaanin seminaarin entisten opiskelijoiden yhdyssiteenä. Illan innoittamana totesimmekin, että killan toimintaa voisi suunnata myös Kajaanin opettajankoulutuslaitoksesta valmistuneille ja kehittää edelleen. Jäämme odottamaan jatkoa, jota ideoimaan haastamme kaikki kampuksella olevat Oulun yliopistosta valmistuneet. Kiitos tästä ensimmäisestä tapaamisesta! (MKK)
Nalkute 1, Tilinauha
Ota joulukuun tilinauha talteen – se on samalla veroilmoitukseen liitettävä ennakonpidätystodistus. Muuta todistusta ei ole tulossa.
(KI)
Nalkute 2, Verokortit
Uudet verokortit pikaisesti kansliaan eli niiden pitää olla Oulussa palkanlaskijalla viimeistään 18.12.1998. (KI)
Nalkute 2, Kopiomaksut
Jos olet kerännyt kopiomaksuja opiskelijoilta, käy tilittämässä ne pikaisesti. (KI)
Joulumielellä – vesi kielellä...
Hyvän joulun toivotukset ja lämmin kiitos koko kampuksen väelle! Kulunut vuosi on ollut menestyksekäs ja yhteistyötä rakentava.
Muistakaa vanha kainuulainen toivotus: Kun unta ja nälkää piisaa, niin terveenä pysymme!
Anita Mikkonen
Pikkujoulu puutyöpajassa
KKK:n aluekehityksen väki miehitti muuana joulukuisena keskiviikko-iltapäivänä OKL:n puutyösalin aloittaakseen pikkujoulun vieton puhtaassa puun tuoksussa. Tiiviin työrupeaman jälkeen ihmiset lähtivät naamat pölyisinä mutta mielet iloisina jatkamaan pikkujouluaan Kajaanin teatteriin matkalle Rysseliin. Kainaloissa oli lintulautoja, päänalusia saunanlauteille, paistinvadin alusia. Kaikki hienoja henkilökohtaisen innostuksen, miksei taidonkin, näytteitä. Sama tapahtui viime vuonnakin, joten kohta voimme puhua jo perinteestä. (SV)Karjalan kuulumisia
Kajaanin yksiköillä on Oulun yliopistossa erityinen tehtävänsä rajanylisessä kehitys- ja tutkimustoiminnassa. Monet OKL:n ja KKK:n ihmiset ovat jo kokeneita toimijoita. Uusimpiin aloihin kuuluu metsäyhteistyö Pietarin metsäakatemian ja Petroskoin valtionyliopiston metsäteknisen tiedekunnan kanssa. Petroskoilainen jatko-opiskelija Andrey Rodionov keräsi Karjalan lehtien syys-lokakuun aikaiset metsiä tavalla tai toisella käsitelleet jutut sekä paperi- että digitaalikopioina, joiden pohjalta aineisto voidaan analysoida. Vireillä on metsäviestintähankkeen luominen Leningradin alueelle ja Karjalan tasavaltaan.Joulukuun 1.–2. päivinä Petroskoissa oli Joensuun yliopiston ja Petroskoin tiedekeskuksen "Tutkimusyhteistyö yli rajojen" -konferenssi, jonka eräänä teemana oli Karjalan kehittämisohjelma. Metsätalouden osaistunnossa pidettyihin esityksiin sisältyi KKK:n tutkijan Sakari Virtasen valmisteltu puheenvuoro kehittämisen eräistä keskeisistä näkökulmista.
Samaan aikaan samoilla seuduilla kerrottiin nähdyn muitakin Kajaanin kampuksen ihmisiä, ainakin Heikki Rytkölä, Helena Lonkila, Anja Hongisto, Eeva-Maarit Kujala, Hannu Heinänen. (SV)
Woodpolis etenee
Tämän vuoden aikana jalalle nostettu toisen asteen mekaanisen puunjalostuksen kehityshanke Woodpolis on päässyt hyvään alkuun. Kajaanin ammattikorkeakoulussa hankkeen päätoimisena suunnittelijana aloitti insinööri Raimo Kehusmaa ja hänen kolleeganaan KKK:ssa DI Jari Penttinen marraskuussa. Hankkeen taustalla ovat sekä Kajaanin kaupunki että Kainuun liitto. Pohjatyöstä suuren osan teki Kainuun Puualan Kehityskeskuksen johtaja Seppo Romppainen.
Kehusmaalla ja Penttisellä on selkeästi rajatut omat tehtäväalueensa mutta siitä huolimatta hankkeet etenevät saumattomassa yhteistyössä; hankkeilla on jopa yhteinen ohjausryhmä. Ainakin tällä kohdalla on pystytty mainiosti ylittämään monilta muilta paikkakunnilta tuttu yliopiston ja ammattikorkeakoulun välinen juopa.
Penttisen Jarin tehtävänä on suunnitella yliopistotasoinen mekaanisen puun tutkimusohjelma. Visioihin kuuluu. mittalaitelaboratorion yhteyteen liittyvä puulaboratorio. Jarin tapaa (hyvässä lykyssä) KKK:n aluekehitysyksikössä. (SV)
"Ole nyt isä hiljaa, riittää kun olet siinä."
Kajaanin kehittämiskeskuksen aikuiskoulutus järjesti lauantaina 21.11. seminaarin otsikolla VANHEMMAN VASTUU – rakkaus on myös rajoja.
Aloituspuheenvuorossaan Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Eeva Kuuskoski kertoi liiton lapsiperheitä tukevasta projektista. Rahaa ja resursseja ei tästä yhteiskunnasta puutu, ne vain tulisi kohdentaa ja käyttää tehokkaasti. Kuuskoski mainitsi lasten kasvattamisen ja vanhempana olemisen vähäisen arvostuksen. Tämä näkyy siinä, että itsensä esitellään työroolinsa kautta eikä sanota olevansa niin ja niin monen lapsen äiti tai isä. Kuuskoski lainasi Hillary Clintonin lausetta: "Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä."
Professori Anneli Lauriala katsasti vanhemmuuden muutosta kulttuuris-historiallisesta näkökulmasta. Hän tarkasteli eri vuosisatoina vallalla olleita käsityksiä lapsuudesta aina nykyhetkeen saakka. Nykyinen tiedonvälitys, erityisesti televisio, tuo aikuisten maailman lasten ulottuville liian varhain.
Helsingin yliopiston professori Timo Airaksinen jatkoi Laurialan aloittamaa pohdintaa lapsuuden katoamisesta. Airaksisen mukaan lapsuuden lisäksi on katoamassa aikuisuus. 1950-luvun USA:ssa markkinamiesten lanseeraama nuoruus oheisilmiöineen on ihmisten mielissä muuttunut tavoiteltavaksi olotilaksi. Nykyajan lasten on mahdotonta aikuistua, koska heidän vanhempansa käyttäytyvät niin lapsellisesti, ettei lapsilla ole enää kasvun suuntaa osoittavaa aikuisen mallia. Erityisesti vastuullisuus ihmissuhteissa on kadonnut.
Loikalan perhekodin johtaja Esa Siekkinen herätti seminaariyleisön voimallisella puheenvuorollaan: "Minä tulin tänne syyllistämään teitä kaikkia". Syytösten kohteeksi joutuivatkin lasten ja nuorten joukkueiden valmentajat, ’Ebeneserin käyneet vessapaperitötterötaiteilijat’, sosiaalipaapojat, erilaiset oksenna-minunkin-syliini –nuorisoprojektit ja autoissaan iltaisin istuvat laiskat poliisit. Siekkisen mielestä kaikki eivät nykyisin työsarallansa kanna vastuutaan uuden sukupolven kasvattamisessa. Siekkinen korosti yhteistyötä: kodin, koulun ja nuorison vapaa-aikaa ohjaavien "koodit" pitäisi yhdenmukaistaa. Kovien sanojensa lisäksi Siekkinen painotti rakastamisen, lapsesta välittämisen, merkitystä. "Laatu ei korvaa määrää" Lapselle on tärkeintä kokea, että joku on olemassa häntä varten.
Oulun yksinhuoltajayhdistyksen puheenjohtaja Hilkka Anneli Laronia kertoi yksinhuoltajan iloista ja suruista, ongelmista, joiden eteen joutuu, kun joutuu vastaamaan perheestä ja kaikista päätöksistä yksin. Laronia esitteli myös Oulussa toimivan yksityisen päiväkodin, jossa ei ole lainkaan tavallisia tehdastekoisia leluja, vaan lapset käyttävät leikeissään kankaita, käpyjä ja muuta mielikuvitusta kehittävää materiaalia. Lapset osallistuvat myös kaikkeen päiväkodin toimintaan, siivoukseen, ruuanlaittoon ja leivontaan.
Päivän päätteeksi Kajaanin johtava erityisopettaja Simo Rönty esitteli Kajaanin erityisopetuksessa kehitteillä olevan mallin, joka pyrkii vastaamaan juuri Esa Siekkisen esille ottamaan koodien yhtenäistämisongelmaan. Mallissa kullekin erityistä hoitoa ja tukea tarvitsevalle lapselle laaditaan oma HOJS (henkilökohtainen opetusjärjestelyjä koskeva suunnitelma), joka kulkee lapsen mukana varhaiskasvatuksesta eri kouluasteille. Tavoitteena on yhteinen toimintastrategia, jossa lapsen siirtyessä ylemmälle kouluasteelle hänen kanssaan työskentelevät tietävät, mitä hänen kanssaan on siihen mennessä tehty.
Päivän seminaariin osallistui 100 ihmistä eri puolilta Pohjois-Suomea. Seminaari todettiin antoisaksi. Erityisesti kiitettiin päivän punaista lankaa: "lapsen vastuulliseen kasvattamiseen kuuluu rakkautta ja rajoja, ja näiden rajojen paikan oivaltaa myös tavallisella talonpoikaisjärjellä ilman kirjoista opittuja viisauksia. Kun vain uskalletaan olla ihan oikeasti aikuisia". (ERAK)
Hyvän avioliiton ainekset
Hyppysellinen romantiikkoa,
rommaus erotiikkoa,
halavatusti ruummiin ravintoa,
meleko paljo sitkeyttä,
joessae tilanteissa peräänantavuutta,
riittävästi nauotintoaineita,
kaekin puolin yhteensopivuutta ja
monjaita perillissie,
yhteisen elämän iloksi ja jatkuvuuttaki ajatellen.
Jotta rakastakkoa toesienne niinku
ihteänne niin hyvin mennee!
Lea Suopelto
ONNEA Eeva-Maarit ja Jukka!
Jos saisin elää elämäni uudelleen Loma-aikana on ainakin hetkittäin aikaa ajatella, tuumata muitakin kuin työasioita. Latu ja polku -lehdessä oli taannoin (4–5/97) tarina, jonka usein kaivan esiin, kun tuntuu siltä että rutiinit kangistavat elämisen. (TJ)Jos saisin elää elämäni uudelleen,
yrittäisin tehdä enemmän erehdyksiä.
Rentoutuisin, olisin pehmeämpi,
olisin hullumpi kuin olen ollut matkallani.
Olisi vähemmän asioita, joita ottaisin vakavasti.
Tarttuisin useampaan mahdollisuuteen,
matkustaisin enemmän, kiipeäisin useammalle
vuorelle,
ylittäisin useampia jokia ja katselisin useampia
auringonlaskuja.
Söisin enemmän jäätelöä ja vähemmän papuja.
Minulla olisi vain muutama todellinen ongelma
ja vähemmän kuviteltua.
Ymmärräthän, olin yksi niistä ihmisistä,
jotka elivät ennakoiden, viisaasti ja järkevästi,
tunti tunnilta, päivä päivältä.
Toki minulla on ollut hetkeni
ja jos voisin elää elämäni uudelleen,
minä olisin kokenut niitä paljon enemmän.
Itse asiassa en yrittäisikään muuta,
vain silmänräpäyksiä, toinen toistensa jälkeen
sen sijaan, että olen elänyt niin monta vuotta
etukäteen.
Olen yksi niistä ihmisistä, jotka
eivät menneet minnekään ilman kuumemittaria,
lämminvesipulloa, suuvettä, sadetakkia ja
laskuvarjoa.
Jos voisin elää elämäni uudelleen,
matkustaisin paljon kevyemmällä kantamuksella,
paljon kevyemmällä kuin tässä elämässä.
Aloittaisin paljain jaloin kulkemisen aikaisin
ja jatkaisin pidemmälle syksyyn.
Ajaisin karusellissa ja pyydystäisin lumihiutaleita,
tapaisin useampia ihmisiä, poimisin kukkia ja
tanssisin enemmän.
Jos voisin elää elämäni uudelleen.
Mutta ymmärrän, että en voi.
Nadine Stair, 85v.
PIETARI-AUNUS-PETROSKOI
Matkakertomus
Neljä Karjala Interreg II Karjala-ohjelman projektia ja Tacis ABC koulutusryhmä yhdistivät matkansa niin, että tavattiin ja erottiin aina kunkin ryhmän ohjelman mukaan ja lopulta päädyttiin Petroskoihin. Näin saatiin synergiaetua matkan ajaksi ja säästettiin kustannuksissa. Projektien verkottumisestakin kai voisi puhua.
RIHMA-projektia edustivat Helena Lonkila, Arja Karvonen ja osittain Aleksi Konkka tulkkina. Lönnrot-instituutista Heikki Rytkölä ja Anja Hongisto kiersivät Pietarin kautta, Hannu Heinänen tuli suoraan Petroskoihin Arja Karvosen kanssa. Aulikki Tertsunen edusti suomussalmelaisen Soili Käyhkön kanssa ympäristökasvatukseen keskittyvää uutta Tacis-projektia. Eeva-Maarit Kujala toimi Tacis ABC-kurssin kajaanilaisena vetäjänä Päivi Dahlin kanssa.
Mitä teitte Pietarissa, Helena?
–Venäjän etnografissa museossa Heikki Rytkölä paneutui kuva-aineistoihin, minulle esiteltiin tekstiileitä ja pukuja sekä luetteloita Karjalan kokoelmasta. Lisäksi saimme nähdä kerääjien piirroksia Vienan-Karjalasta 1920-luvulta ja 1600-luvulta peräisin olevan vanhauskoisten kirjan. Neuvottelimme Aleksi Konkan tulkkaamana ensikevään RIHMA-seminaarin teemoista, johon saamme luennoitsijoita Pietarista ja Petroskoista. Lisäksi kuulimme Paraskeva-ryhmästä, joka on perinteisten käsityötaitojen ja tapojen kokeilun ja opettamisten ryhmä.
Aiot mennä takaisin Pietariin, Heikki?
–Olga Fishmann kertoi ensi kesänä järjestettävästä Kalevalan juhlavuoden seminaarista ja ehdotti minulle osallistumista seminaariin luennoitsijana. Vastasin kutsuun myönteisesti. Lisäksi hän esitti toiveensa laajemmista yhteistyöprojekteista, mihin kuuluisivat näyttelytoiminta, tutkimus ja aineistojen vaihto.
–Illalla tutustuimme Suomen Pietarin Instituuttiin johtaja Timo Vihavaisen järjestämällä vastaanotolla. Instituutin esittelyn jälkeen Aleksi Konkka esitteli Lönnrot-instituuttia ja RIHMA-projektia venäläisille yhteistyökumppaneille. Läsnä oli hallinnollisen koulun suomenkielen opiskelijoita opettajansa kanssa.
Petroskoissa yhteistyön suunnittelua
Kulttuuriministeriössä ministeri Tatjana Kalaschnikiä informoitiin Lönnrot-instituutista ja RIHMA-projektista. Ministeri oli erittäin kiinnostunut Suomessa järjestettävistä Kalevalan juhlavuoden tapahtumista sekä Heikki Rytkölän Lönnrot-aiheisesta väitöskirjasta. Karjalassa juhlavuoden tapahtumakalenteri alkaa olla valmiina, Kalevalaa juhlitaan monin tavoin. Tulevaan juhlavuoteen liittyy myös Petroskoin television kiinnostus Lönnrot-projektimme vierailukäyntiä kohtaan Karjalassa. Petroskoin kotiseutumuseo, Kansallinen kirjasto, suomalaisten lippujen ja vaakunoiden näyttelyn avajaiset Kotiseutumuseossa kuuluivat vielä ryhmämme ohjelmaan.
Petroskoihin matkaillaan uudelleen ensi vuonna loka-marraskuussa, jolloin järjestetään Petroskoin kotiseutumuseossa näyttely ja seminaari. Näissä esitellään RIHMA-projektin ja Lönnrot-instituutin tekemää tutkimustyötä.
Tacis ABC ja Aunuksen seminaari
Koulutuksen ohjelmaan kuului kolmen päivän jakso Pietarissa. Luentojen ja tutustumisvierailujen avulla perehdyttiin Tacis-ohjelman mahdollisuuksiin. Kyseisen jakson päätteeksi järjestettiin vielä Aunuksessa Tacis-ohjelmaa käsittelevä seminaari, johon osa kurssilaisista osallistui. Realismia ja hitunen Karjalan romantiikkaa jäivät matkaeväiksi. Ja jotta seminaarikierros olisi täydellinen, kuulin Pietarissa Joensuun yliopiston järjestämästä taloudellisesta seminaarista Petroskoissa, johon muusta ryhmästä irroten osallistuin. Sakari Virtanen kuului seminaarin kommentoijiin. (AH)
Tulostavoite täyttyi lämpimissä merkeissä
Lönnrot-instituutin ensimmäinen väitöskirja tarkastettiin Joensuun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa Historian laitoksella 12.12.1998. Heikki Rytkölän työ on julkaistu Historian tutkimuksia - Studies in History -sarjassa, numero 18 nimellä Kainuun ja Karjalan parantaja, Elias Lönnrotin Kajaanin aika. Teosta myy Joensuun yliopiston kirjasto, PL 107, 80101 Joensuu, puhelin (013)-251 2652, telekopio (013) 251 2691, sähköposti: armi.lavikainen@joensuu.fi. (Hinta on 100 mk + alv 8 % + toimitusmaksu 40 mk + alv 8 %. Valtioasiakkaille alv:tä ei tule, muille tulee.)
Kajaanilaiset siis matkasivat Joensuuhun, mukaan lähti Kajaanin kaupungin ykkösmiehitys eli valtuuston puheenjohtaja Jouko Härkönen, hallituksen puheenjohtaja Vesa Kaikkonen, kaupunginjohtaja Pentti Hakulinen ja tietysti Lönnrot-instituutin väki. Joensuu oli työn lopputarkastuspaikka, koska Heikki aloitti Lönnrot-seikkailunsa paljon ennen kuin instituutista ja Oulun yliopiston osuudesta siihen tiedettiin mitään. Hetken tosin haaveilimme suuresta Lönnrot kansanjuhlasta Kajaanissa väitöksen yhteydessä, mutta Joensuun yliopiston pitkäaikainen Karjalaan suuntautuva tutkimustyö tarjosi kyllä arvokkaat puitteet Elias Lönnrotia koskevalle väitöstyölle. Työ sopi myös Joensuun yliopiston painopistealueisiin, koska siinä ensimmäistä kertaa tutkittiin rinnakkain Kainuun ja erityisesti Venäjän Karjalan pohjoisosan (Vienan) yhteistä historiaa.
Väitöskirja on laaja mutta sisällöltään värikäs ja hauska. Jos Lönnrot valitsi Kajaanin asuinpaikakseen yhtenä kriteerinä kainuulaisten "elävä ja ilmeikäs kieli", jatkaa tutkija Heikki Rytkölä hyvää perinnettä. Joten lukekaa itse!
Heikki viittasi lectio praecursoriassa myös epäsuorasti työyhteisöönsä Lönnrot-instituuttiin. Saatiinhan sille lahjoituksena arvokas Lauri Lounelan kirjakokoelma, jonka uumenista tarkkasilmäinen Anneli Komulainen löysi Ludvig Hofackerin teoksen "Betraktelser för hvarje dag i året". Teoksessa oli useita Elias Lönnrotin tekemiä alleviivauksia. Elias Lönnrot korosti veljenpoikansa Frans Fredrik Lönnrotin mukaan useita kertoja seuraavaa Uuden Testamentin kohtaa: Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan (Luukas 18:14). Edellinen lainaus on Heikki Rytkölän mukaan hyvin lähellä heränneiden maailmankuvaa. Elias Lönnrotin suhteesta herännäisyyteen on yleensä korostettu vain hänen kielteistä asennoitumistaan ja avioliiton ehtoa vaimolle, ettei tämä enää kulkisi heränneiden seuroissa. Heikki Rytkölä pohti kysymystä eri puolilta ajan
yhteiskunnallisiin ja poliittisiin suhteisiin liittyen. "Asettiko sulhanen Maria Piponiukselle avioliiton ehdoksi pidättymisen körttiseuroista? Jos asetti, johtuiko vaatimus Elias Lönnrotin uskonnollisesta asenteesta vai oliko kysymyksessä varovaisuuden politiikka? Halusiko hän taata tällä tavalla itselleen työrauhan? Hänen vaimonsa ei osallistuisi toimintaan, joka saattoi herättää pietarilaisesta näkökulmasta epäilyksiä".
Heikki Rytkölä päätti lectionsa toteamukseen, että Elias Lönnrotin Kajaanin-ajan kokonaiskuva suhteessa herännäisyyteen jää avoimeksi ja antaa aihetta jatkotutkimuksiin. Elias Lönnrotin sukulaiset ovat eri tapaamiskerroissa tuoneet esiin samaa asiaa: Elias Lönnrotin suhde herännäisyyteen olisi tutkimusaiheena otettava tarkastelun kohteeksi.
Kansanpainos Kalevalan juhlavuonna
Väitöskirjan viralliset kappaleet ovat kadonneet "kuin kuumille kiville" ja tiedotusvälineetkin nostivat Heikki Rytkölän kiitettävästi esille. Harkittavana on nyt suppeamman version tekeminen tai kuvitetun kaksiosaisen teoksen laatiminen (tässäkin on jo 548 sivua!). Komea lähtölaukaus uuden Kalevalan juhlavuodelle väitöskirja on ja samalla se on projektimme yksi tulostavoite. Dosentti Reijo Heikkinen Lönnrot-tuntijana oli niin oivallinen vastaväittäjä, että tilaisuus kaiken kaikkiaan oli kaukana akateemisesta nuivuudesta.
Lämminhenkinen karonkka toi Heikin ystäviä monilta puolilta esille.
Tuulikki yltyi loitsuamaan ja pulkkilalaiset olivat varta vasten ryöstäneet jostakin shamaanipäähineen. Virallisiakin puheita oli oikeaoppisen paljon. Puheissa korostuivat jatkotutkimusten ja muiden yhteyksien ideat ja toiveet. Seuraavalla EU-ohjelmakaudella piirtyvät toivottavasti uudet Heikin tutkimukset uusissa projekteissa työyhteisön lahjoittamalla puukuorisella kynällä vaikkapa Lönnrot-aiheista. Mutta kohtuuden nimissä Heikki: ensin verkoille! Ei verkottumaan. (AH)
Seuraava Kampus-lehti ilmestyy tammikuussa 1999,
Aineisto seuraavaan lehteen 7.1. 1999 mennessä.
Lauri Sonny
,
Sivut
päivitetty 08.09.2003
