JOULUKUU 2009
Joulutervehdys 2009
Tämä lähes loppuun kulutettu vuotemme on ollut minun elämäni pahin muutosvuosi yliopistotoiminnassa. Perspektiiviä korkeakouluasioihin on minulle kertynyt yli 35 vuoden ajalta. Kokemus ja kyky toimia ovat tietysti kaksi eri asiaa. Voisin jopa sanoa, että käytännössä niiden yhdistäminen laitosjohtajan ja professorin horisontin tasolla on lähes mahdoton asia. Toimin kymmeniä vuosia sitten opettajakoulutusneuvostossa ja korkeakouluneuvoston jaoksessa. Niistä lähtökohdista pystyi asioihin vaikuttamaan ja seuraamaan lähes jokaisen uuden professuurin syntyä yliopistoihin.
Kuluneen vuoden aikana korkeakoulujen johtamisen kehitystä on joutunut seuraamaan katsomosta. Kentällä on ollut mahdollista osallistua lähinnä strategiseen suunnitteluun ja arviointien kuulemiseen. Visiot ovat rauenneet ja strategiat ovat lauenneet. Korkeakoulu-uudistuksissa on keskitytty lakimuutoksiin ja uuden järjestelmä autonomisen arvoperustan perusteluun. Uudistuksen tiimellyksessä on jouduttu koukkimaan aina perustuslakiin asti säätiöyliopistojen osalta.
Miten käy tieteellisen substanssin. Tieteellisen tutkimuksen kohde ei häviä maailmasta mihinkään. Se on olemassa ilman sitä havaitsevaa subjektiakin. Olen huolissani tieteen tilasta aivan samalla tavalla kuin Suomen Akatemiankin raportissa on monin tavoin osoitettu. Strategia muutoksen aikaan saamiseksi on tehtävä. Miten siitä tehdään tieteen strategia eikä tiedepolitiikan strategia, jolla keksittämisen yhteydessä hävitetään pohjoisesta Suomesta tieteenteon edellytykset. Kainuun tieteellinen toiminta on uhattuna, koska taloudelliset resurssit eivät näytä riittävän olemassa olevan ulkopuolisen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen monistamiseen. Saattaa olla, että kyseessä on perspektiiviharha ja kyvyttömyys uudessa tilanteessa tarttua rahoitusmahdollisuuksien lisäämiseen. Vievätkö pienen maan pienet tulosjohtamiseen perustuvat rahoituspelit perikatoon? Suojelukohteen pitäisi olla tiedetyövoima, se pääoma jolle kaikki perustuu, farmisarjoista lähtien.
Seuratkaamme nyt tarkkaan, miten uljas uusi yliopistomaailmamme kehittyy. Toivottavasti Oulun yliopistossa ei nyt sorruta käpertymään, oksastamaan ja karsimaan, vaan rakentamaan kansainvälisesti kehittyvää Pohjois-Suomen yhteistä tiedelaitosta, jossa Kajaanin yliopistokeskus on vakaasti mukana. Strategisen kehityksen kannalta on hyvin todennäköistä, että Euroopan Unionin erilaiset aluepoliittisesti ohjatut tukirahat eivät lopu vuoden 2014 jälkeen, vaan tuovat edelleen merkittävän lisän aluepoliittiseen osaamisen tiedepohjaiseen kehittämiseen.
Vaikka tänään näyttääkin siltä, että saimme taloudellisesti turpaan ihan reilusti, niin pian on erätauko, jonka jälkeen on uusin eväin ja hiotulla toimintasuunnitelmalla hyökättävä kohti uutta ja parempaa.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta
Johtaja Juhani Suortti
Erityisopettajaksi-koulutus jälleen Kajaanissa
Aikuiskoulutus järjestää Erityisopettajaksi-koulutuksen yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kanssa jo neljättä kertaa. Koulutuksen laajuus on 40 opintopistettä. Koulutus antaa ammatillisia valmiuksia eritysopetuksen tehtäviin. Yhdessä erityispedagogiikan perusopinnoista annettavan hyvityksen kanssa koulutus pätevöittää erityisopettajaksi.
Pedagogisen osaamisen vahvistaminen erityisvaikeuksien kohtaamisessa on opettajana kasvamista. Koulutuksella pyritään lisäksi antamaan tietoa lapsen ja nuoren kohtaamiseen ja taitoa oppimisprosessien tukemiseen.
Koulutukseen haki tänä vuonna 65 opiskelijaa, joista 42 valittiin pääsykokeisiin. Marraskuun pääsykokeissa hakijat pääsivät pohtimaan pedagogista hyvinvointia opettajien työssä. Lisäksi pääsykokeessa oli ryhmätehtävä ja haastattelu. Koulutukseen hyväksyttiin 20 opiskelijaa, jotka ovat kotoisin eri puolilta Suomea. (Tuula Honkanen)
Japanilainen tulevaisuuden koulu?
Japanilaisen koululaitoksen ongelmat ovat yllättävän samanlaisia kuin suomalaisessa nykykoulussa. Opiskelun mielekkyyden puute näkyy koulukiusaamisen ja koululaisten itsemurhien kasvuna, poissaoloina ja oppimisvaikeuksina. Yhteisenä nimittäjänä näyttää myös olevan tiukka tieto- ja tulospainotteisuus. Siksi japanilaiset vilpittömästi ihailevat ja ihmettelevät Suomen erinomaisia PISA-vertailun tuloksia. Olisikohan suomalaisessa osaamisessa japanilaisen tulevaisuuden koulun rakennusaineksia?
Kysymys nousi esille japanilaisen kuuden professorin ryhmän vierailun aikana syyskuussa Kajaanissa ja lokakuussa vastavierailulla Japanissa. Professorien mielenkiinto kohdistui Koulutuksen arviointineuvoston PISA-vertailun meta-analyysin johtopäätöksiin. Yhteisen kiinnostuksen herätti erityisesti opiskelun mielekkyyden ja motivaation parantamisen sekä opetuksen laadun kehittämisen tarve nykykoulussa. Pohdinta nosti esille kysymyksen voisivatko samat tekijät (tietopainotteisuus, valmiit oppimistehtävät, virheiden välttäminen jne.) selittää sekä Suomen PISA menestystä että kouluviihtyvyyden merkittäviä ongelmia. Keskustelujen pohjalta päädyttiin sopimukseen kirjoittaa yhteistyössä opetuksen uudistamista palveleva kolmen kirjan sarja japaniksi ja yksi kirja englanniksi vuosina 2010–2012. Yhteistyön lähtökohtana on Kajaanissa kehitelty mielekkään oppimisen ja kehittävien oppimisympäristöjen malli sekä japanilaisten yhteisöoppimisen kokeilut ja sovellukset.
Japanilaisen tutkijaryhmän käsitykset poikkeavat huomattavasti esimerkiksi Microsoftin käynnistämästä tulevaisuuden koulun mallista, joka perustuu ”digitaalisen inkluusion” periaatteeseen. Näkyvinä piirteinä kuvauksissa korostetaan oppikirjojen, liitutaulujen ja paperitehtävien puuttumista. Niiden korvaajina on ”ilmainen” kannettava tietokone ja nopea nettiyhteys jokaisella oppilaalla. Virtuaaliyhteyksien sijaan meidän yhteistyössämme korostuu välittömään vuorovaikutukseen perustuvien (lasten keskinäisten, opettajien ja lähiseudun) yhteisöjen muodostaminen ja oppiminen. Yksilöiden oppimisen sijaan voimme puhua opettajien ja oppilaiden yhteisestä oppimisesta ja kehityksestä. ”Luonnollinen” yhteinen oppiminen perustuu juonelliseen toimintaan, joka myös hedelmällisellä tavalla tukee lapsen minän kehittymistä. Juonellisen toiminnan voima on myös siinä, että se luo lasten ja aikuisten keskinäiselle oppimistoiminnalle yhteisen, jaetun mielekkyyden. Virtuaalimaailmat hyödyntävät juonellisuutta, mutta rajoitukset ovat edelleenkin merkittäviä esimerkiksi oppimisympäristöjen rakentamisessa.
Lokakuun vierailu Japaniin liittyi paikallista koulunuudistusta ja tulevaisuuden koulua pohtiviin seminaareihin. Ensimmäinen seminaarien sarja pidettiin Shiminin yläasteen koulussa (Shimin junior high school) ja Fukuin yliopiston opettajankoulutuksen yksikössä, joka tekee tiivistä yhteistyötä koulun kanssa. Shiminin koulu on kuuluisa kaikille avoimen osallistumisen mahdollistavasta toimintamallistaan ja arkkitehtuuristaan. Koulun tilasuunnittelun lähtökohtana on monikäyttöisyys ja muunneltavuus. Tilat on jaettu alueisiin kuten luonnontieteet, taiteet ja kielet. Eri ikäiset lapset voivat toimia tiloissa yhdessä ja lähiyhteisöjen asukkaat voivat milloin tahansa osallistua toimintaan kiinnostuksensa ja mahdollisuuksiensa mukaan.
Koulun toiminnan seuraaminen toi esille kuinka tilaratkaisuilla voidaan ohjata koulun perustoimintaa ja oppimista. Avoimet opetustilat eliminoivat opettajan omaan luokkaan eristäytymisen mahdollisuuden. Tilojen ”semantiikka” ohjaa avoimeen vuorovaikutukseen, jossa voi toteutua opetustyön ihanne opettajasta oppimisen tukijana kontrolloijana toimimisen sijaan. Vuorovaikutuksen merkityksen korostaminen suuntaa opettajien työn pääasialliseksi kohteeksi lasten ryhmätoiminnan.
Pääsimme seuraamaan opettajien ”konferenssia”, jossa noin kolmekymmentä saman profiilin opettajaa ideoi yhdessä seuraamansa avoimen oppitunnin kehittämistä. Pysyvänä käytäntönä tällaisessa avoimessa ympäristössä on jokaisen vakituisen opettajan opetuksen kehittäminen ja yhteinen vastuu kehittämistyöstä ”konferensseihin” osallistumalla.
Koulun ja lähiyhteisön yhteistyön toinen toteuttamismalli löytyi Hokkaidon eteläkärjestä. Katsuya Sasaharan hankkeessa merkittävä osa oppimisesta tapahtuu koulun seinien ulkopuolella. Kun Shiminin koulun tilat mahdollistavat lähiyhteisön asukkaiden osallistumisen koulussa tapahtuvaan toimintaan, Hokkaidolla lasten opiskelu tapahtuu merkittävältä osin lähiyhteisöissä eri henkilöiden opastamana. Oppimisympäristöjen laajentaminen koulun seinien ulkopuolelle luo uuden haasteen kehittää opetuksen ja oppimisen menetelmiä sekä ottaa mukaan yhteisiin ”konferensseihin” lasten oppimisesta kiinnostuneita lähiyhteisöjen asukkaita.
Japanilaista koulureformia käsittelevät seminaarisarjat Fukuissa ja Sapporossa saivat näkyvää julkisuutta valtakunnallisen ”Asahi Shimbun” päivälehden sivulla, joka julkaisi kaksi erillistä artikkelia suomalaisten vieraiden näkemyksistä tulevaisuuden koulusta. (Pentti Hakkarainen)
Normaalikoulun itsenäisyyspäivän juhlallisuudet
Talven pimeyden ja arjen uurastuksen keskellä juhlistettiin itsenäisyytemme 92:ta vuotta isänmaallisessa hengessä Kajaanin normaalikoulussa perjantaina 4.12.2009. Juhlaan oli valmistauduttu huolella ja järjestelyvastuun kantoi tällä kertaa 3–4-luokkien oppilaat ja opettajat sekä opiskelijat. Alkuviikosta valittiin oppilaiden keskuudesta presidentti oikeilla vaaleilla. Presidentiksi valittiin Valtteri Juntunen 6 A-luokalta.
Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet aloitti Kainuun Prikaatin sotilassoittokunta mahtavalla oppitunnilla soittimien ja soittajien esittelyllä sekä antamalla näytteitä osaamisestaan niin marssien kuin foxienkin suhteen. Valalaulun kolme eri vaihetta selvisivät kuulijoille myös ja tilaisuus huipentui Nälkämaan laulun esitykseen. Kiitokset musiikkikapteeni Ari Tammisen johtamalle nelitoistamiehiselle soittokunnalle vielä kerran.
Sotilassoittokunta esiintyi juhlassa. Kuva: Pasi AuvinenSeuraavana oli ohjelmassa seppeleenlasku sankarihaudoille, jonne koko koulun väki käveli näyttävänä kulkueena. Koulun omana työnä tehdyn havuseppeleen laskivat hiljaisena seuranneen juhlayleisön edessä lehtorit Kari Lehikoinen ja Matti Pasanen. ”Jumala ompi linnamme” virsi kaikui voimakkaana ja sulosointuisena puiston hämyiseen aamuun. Eipä ihme, että poikkeuksellisen aamuohjelman jälkeen juhlalounaalla maistui perunamuusi ja poronkäristys.
Juhlan kohokohta, presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto juhlasalissa boolimaljoineen, presidentin puheen ja riemurinnoin lauletun Maammelaulun myötä, kaiken sen pukuloiston keskellä oli tunnelmaltaan harras ja vaikuttava antaen meille kaikille uskoa sekä Suomen että omaan tulevaisuuteen näinkin epävakaana aikana kuin mitä työyhteisössämme eletään. Boolillakin lienee ollut vaikutusta tunnelman luomiseen eikä sen tiimoilta ole kuulunut jälkipuintia, kuten on ollut asianlaita eräässä toisessa juhlassa. (Olavi Meriläinen)
Itsenäisyyspäivän juhlintaa Kekkospatsaalla.
Pohjois-Pohjanmaan Liikunta ry. palkitsi Oulun yliopiston vuoden 2009 yhteistyökumppanina
PoPLi ry. kiittää ja palkitsee vuosittain sekä urheilijoita että muita liikuntasektorin toimijoita. Eräs palkitsemisen peruste on yhteistyö. Tänä vuonna Pohjois-Pohjanmaan Liikunta ry:n hallitus on valinnut vuoden 2009 yhteistyökumppaniksi Oulun Yliopiston! Valinnan perusteluissa todetaan mm., että PoPLi on käynnistänyt Oulun Yliopiston kanssa kaksi kehittämishanketta, jotka kohdistuvat varhaiskasvatuksen liikuntaan ja alakoululiikuntaan. Yliopisto on myös lähes 10 vuotta ollut mukana PoPLin Kunnon Verkko -toiminnassa.
Palkinnon vastaanottivat Oulussa dekaani Marko Kielinen sekä yhteistyötä toteuttaneet LitT Anneli Pönkkö Kajaanista, LitL Susanna Takalo ja LitM Ari Rahikkala Oulusta.
Kajaanin opettajankoulutusyksikkö toteutti vuosina 2006–2008 yhdessä Kajaanin kaupungin ja Kainuun Liikunta ry:n kanssa laajan Varhaiskasvatuksen liikunnan (LiikuntaVasu) tutkimus- ja kehittämishankkeen, jonka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos palkitsi keväällä 2009. Tavoitteena oli juurruttaa käytäntöön Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset (STM 2005) toteuttamalla laaja työyhteisölähtöinen kehittämisprosessi Kajaanin kaupungin päivähoidon organisaatiossa. Hankkeesta on valmistunut tähän mennessä neljä pro gradu -tutkielmaa.
Hankkeen jälkeen opettajankoulutusyksikkö on yhteistyössä PoPLi:n ja Kainuun Liikunnan kanssa levittänyt hankkeessa luotua kehittämisen toimintamallia ympäri Kainuuta ja Pohjois-Pohjanmaata. Seminaarikiertue on toteutettu jo seitsemällä paikkakunnalla. Tavoitteena on innostaa kuntia aloittamaan oma pienten lasten liikunnan kehittämistyö räätälöimällä kehitetty malli omaan toimintaympäristöön sopivaksi.
Valinnan julkistaminen ja palkitseminen tapahtuivat PoPLi ry:n Palkitsemisgaalassa Oulussa lauantaina 12.12.2009. (Anneli Pönkkö)
Monitieteinen jatkokoulutustoiminta ylittää tieteen rajoja
Jatkotutkija tarvitsee tieteenalasta huolimatta samanlaisia jatko-opintoja. Niitä ovat esimerkiksi tutkimusmenetelmien, tieteellisen viestinnän, tieteen etiikan ja filosofian kurssit. Näitä opintoja voi suorittaa Kajaanin yliopistokeskuksessa, mikä auttaa etenemään sujuvasti opinnoissa kohti jatkotutkintoa. Kajaanin TOL järjesti tänä vuonna yhteisiin monitieteisiin jatko-opintoihin “Qualitative Research Methods” -kurssin. Ensi vuonna järjestetään ainakin kurssit Tieteellinen viestintä ja Academic writing, Kvantitatiiviset menetelmät ja Orientoituminen jatko-opintoihin Aikuiskoulutuksen koordinoimana.
Aina pelkät opinnot eivät riitä kannattelemaan kohti tutkintoa. Apua tarvitaan myös tilanteissa, joissa väitöskirja ei etene ja opinnot eivät maistu.
– Ottaako päähän? Oletko yksin?
– Eikö ohjaajasi tiedäkään tai kerrokaan kaikkea?Jos vastaat, kyllä, tarvitset tueksesi jatkokoulutustoimintaa. Yliopistokeskus järjestää jatko-opiskelijoille opintojen lisäksi seminaareja, joissa käsitellään esimerkiksi aiheen valintaa, tutkimussuunnitelman laatimista ja rahoituskanavia. Ensimmäinen jatkoseminaari pidettiin perjantaina 27.11. Kajaanin TOL:n tiloissa. Paikalle oli saapunut 22 eri alojen jatko-opiskelijaa ja mentoritoiminnasta kiinnostunutta kokeneempaa tutkijaa. Tilaisuudessa suunniteltiin tulevaa toimintaa ja erityisesti ensi vuoden opintojen sisältöä ja mentoritoimintaa. Kymmenkunta yliopistokeskuksen ja ammattikorkeakoulun tohtoria on jo lupautunut mentoriksi.
Mentoritoimintaa suunnitellaan yhdessä mentoriksi lupautuneiden kanssa.Lisäksi jatkokoulutustoimintaan on jo neljästi kytketty tutkijatapaamiset, joissa esitellään meneillään olevia tutkimusprojekteja ja keskustellaan vapaamuotoisesti tutkimuksesta. Marraskuun pikkujoulutapaamisessa iltaa jatkettiin tutkijatapaamisella Naisten talo Woimalassa. Glögiä, pelejä sekä filosofista pohdiskelua tutkimuksen nykytilasta sisältänyt ilta saa taas jatkoa helmikuun tutkijatapaamisessa, johon voi osallistua kuka tahansa tutkimuksesta kiinnostunut opiskelijastatuksesta tai työpaikasta riippumatta.
Jatkokoulutustoiminnasta Kajaanin yliopistokeskuksessa vastaa Aikuiskoulutus. Suunnittelija Kaisa Ottavainen-Nurkkala (kaisa.ottavainen-nurkkala@oulu.fi, puh. 040 540 0809) ja tutkimusasiamies Sari Salmela (sari.salmela@oulu.fi, puh. 040 519 6316) suunnittelevat ja koordinoivat toimintaa.
Tervetuloa tapaamisiin:
Orientoituminen jatko-opintoihin (OY, KTK) ma 11.1.2010 ja 18.1.2010 klo 16.30–19
Jatkoseminaari pe 15.1.2010 klo 13–16, teemana apurahojen hakeminen
Tutkijatapaaminen pe 19.2.2010 klo 17–19.30
Tieteellinen viestintä pe–la 16.–17.4.2010 ja 23.–24.4.2010
(Kaisa Ottavainen-Nurkkala)
Lehtori Jorma Keskitalo jäi eläkkeelle
Maantieteen ja biologian opetuksella on keskeinen asema tämän päivän luokanopettajakoulutuksessa. Koulutuksessa tulevat luokanopettajat perehtyvät eri maiden, ennen muuta Suomen maantieteeseen ja biologiaan sekä teoriassa että käytännössä.
Kajaanin opettajankoulutuslaitoksessa maantieteen ja biologian opetuksesta on vastannut filosofian tohtori Jorma Keskitalo vuodesta 1984 lähtien. Ennen Kajaaniin tuloaan hän työskenteli mm. auto- ja pankkialalla sekä Oulun yliopiston maantieteen laitoksella, jossa hänen tutkimusalakseen tuli soiden tutkimus. Soista hän julkaisi Pohjois-Suomen suotutkimuksen klassikoksi muodostuneen väitöskirjan Reserves of Peat and Ligneuos Material in the Mires of the Siikajoki Valley and the Oulujärvi Area. Työssään hän selvitti, miten Siikajokilaakson ja Oulujärven ympäristön suot ovat vuosituhansien aikana muotoutuneet. Myös virassa ollessaan hän jatkoi suotutkimuksiaan, joiden ansiosta Pohjois-Suomen suovaroja on kyetty hyödyntämään mm. energiataloudessa. Tutkimuksillaan Jorma Keskitalosta tuli yksi Pohjois-Suomen merkittävimmistä suotutkijoista, jonka asiantuntemusta arvostettiin yliopistomaailman ohella myös käytännön kenttätutkijoiden piirissä.
Opettajankouluttajana Jorma Keskitalo on vastannut laitoksen maantieteen ja biologian perusopinnoista sekä pitkään myös yleisopintoihin kuuluvasta Ihmisen ekologia ja ympäristökasvatus -kurssista. Hänen johtamiinsa opintoihin kuului pitkään myös monipuolinen kenttäkurssi Oulujärven tutkimusasemalla Vaalassa. Kenttäkurssilla lukuisat vuosikurssit perehtyivät aidossa ympäristössä Oulujärven vesiluontoon, rantamien kasveihin ja eläimiin. Valitettavasti yliopisto lopetti kenttäaseman toiminnan ja siirsi sen Kuusamoon.
Keskitalo on perehdyttänyt opiskelijoita myös Kajaanin ja sen lähiseutujen luontoon kevätretkien aikana. Hänen johdollaan laitoksen opiskelijat ovat tehneet myös noin viikon mittaisen retken Norjan Ruijaan, jossa opiskelijat ovat perehtyneet Ruijan seudun kuntiin, niiden elinkeinoelämään, alueen lumi- ja vesiarvoihin sekä lukemattomiin luontokohteisiin. Lisäksi tutustumiskohteena on ollut Ruijan monipuolinen linnusto.
Kajaanin opettajankoulutuslaitoksessa Jorma Keskitalo on vaalinut pieteetillä laitoksen vanhoja ja mittavia eläin- ja kasvikokoelmia. Maantieteen luokan seinille opiskelijat ovat koonneet Jorman opastuksella myös asiapitoisia esityksiä maasto- ja luontokohteista, joita on havainnollistettu monipuolisin värikuvin.
Opettajana Jorma Keskitalo on ollut värikäs persoonallisuus, jonka opetusta on ryydittänyt sarkastinen, joskus viiltäväkin huumori. Opiskelijat ovat yleisesti kiitelleet Jorman maantieteen ja biologian asiantuntemusta, johon on aina kuulunut leppoisa leikkimielisyys. Monien opiskelijoiden mielestä luonnontieteen opetuksen kantona kaskessa ja pelon kohteena on ollut lajiston tuntemus, joka on pakottanut monet kaupunkilaisopiskelijat pänttämään ahkerasti kasvi- ja eläinoppia.
Jorma Keskitalon läksiäisiä vietettiin opettajankokouksen alkajaisiksi keskiviikkona 2. joulukuuta. Tilaisuudessa opettajakunta muisti kukkasin ja lahjoin 25-vuotisen opettajankouluttajan uran tehnyttä konkaria. Tavoilleen uskollisena Jorma hauskutti kollegoja sarkastisella huumorillaan, jossa ei juuri kuvia kumarrettu.
Hän kierrätti tilaisuudessa myös vuosituhansia vanhaa, suosta löydettyä kannon ydinpuuta, johon jokainen sai kirjoittaa nimensä. Ikivanhaa kannosta työstettyä puista vieraskirjaa hypistellessä jokainen koki todellista historian havinaa. Leikkimielisten läksiäisten lopuksi väki toivotti vetreälle veteraanille mukavia eläkepäiviä. Samalla kaikkien mielet olivat haikeita, kun värikäs kollega siirtyi syrjään. Toivottavasti Jorman virkaa ei jätetä auki, kuten niin monen muun viran kohdalla on käynyt. Maantieteen ja biologian opetus ei saa jäädä aneemisen tuntiopetuksen varaan.
Ilmeisesti Jorma matkaa nyt eläkkeelle siirryttyään entistä useammin Kainuun soille, joissa on edelleen paljon tutkittavaa. Mukavia eläkepäiviä Jorma Keskitalolle, mainiolle mutkattomalle luonnontutkijalle. (Reijo Heikkinen)
Silmun monikulttuurinen luovan leikin kerho
Kuinka tärkeää luokanopettajan onkaan tietää, miten lapset kehittyvät ennen kouluikää, millaisessa ympäristössä he touhuavat ja mitä leikkivät! Nyt luokanopettajiksi opiskelevillakin on siihen vihdoin mahdollisuus Silmun luovan leikin kerhossa. Kerho on toiminut syksyn 2009 alusta monikulttuurisuuden hengessä luokanopettajiksi opiskelevien ja varhaiskasvatuksen syventävää harjoittelua suorittavien opiskelijoiden yhdessä ohjaamana. Vastuuopettajina toimivat Hilkka Munter ja Milda Bredikyte.
Jokaisena keskiviikkoaamuna Silmuun kokoontuu eri-ikäisiä lapsia aina sylivauvoista isoiksi leikki-ikäisiksi asti. Mukana ovat heidän äitinsä tai isänsä, ja meitä onkin useista eri maailmankolkista leikkimässä ja tutustumassa toisiimme. Jokaisella kerralla on aamupiiri, jossa on yhteistä ohjelmaa, toimintaa ja satuja. Toisinaan sadut heräävät konkreettisesti henkiin, ja tämän syksyn aikana Silmussa onkin ehtinyt vierailla jo prinsessoja ja ritareita. Silmussa on ollut myös linnoja ja hurjia seikkailuja. Lisäksi on tanssittu, leikitty, laulettu, maalattu ja vaihdettu kuulumisia.
Tärkeitä asioita, joita Silmussa voi oppia, ovat erityisesti alle kouluikäisen lapsen kehitys, eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa toimiminen sekä lasten vanhempiin tutustuminen. Nämä kaikki asiat ovat hyvin tärkeitä tulevalle luokanopettajalle, ja nyt opiskelijatkin voivat opetella näitä asioita käytännössä: Silmussa toimimalla. Lisäksi kirjallisuuden kautta voi vielä syventää tietojaan. Silmu on hyvä paikka oppia uusia asioita niin itsestäsi kuin muista ihmisistä!
Uutta vakalaisille on Silmun monikulttuurisuus. Vakalaisen näkökulmasta on ollut todella kiinnostavaa kohdata lähemmin maahanmuuttajaperheitä, tutustua erilaisiin ihmisiin ja heidän taustoihinsa. Tänä vuonna on aiempaa enemmän yritetty huomioida myös Silmussa käyviä aikuisia ja ottaa heitä mukaan yhteiseen toimintaan. Ovathan molemmat nyt Silmussa syventävää harjoittelua suorittavat vakalaiset käyneet Silmussa myös omien lastensa kanssa, äiteinä, joten Silmun toimintaa on tullut nähtyä myös tästä suunnasta!
Käytännössä Silmussa voi opiskella syventävien opintojen, eli maisteriopintojen ammatinhallinnan syventäviä valinnaisia kokonaisuuksia, kuten valinnainen harjoittelu, oma valinnainen kokonaisuus tai muu vaihtoehto. Kurssin nimenä on Vuorovaikutus, kulttuuri ja lapsen kehitys. Mukaan voivat tulla 2.–5. vuoden opiskelijat. Silmukertoihin aktiivisen osallistumisen ja suunnittelun lisäksi tietoja täydennetään lukemalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta sekä kirjoittamalla essee. Esseen laajuus riippuu siitä, miten aktiivisesti keskiviikkoisin on muiden opintojen puolesta päässyt Silmuun mukaan.
Varhaiskasvatuksen syventävää harjoittelua tekevillä opiskelijoilla on jo aiemmilta vuosilta kokemusta Silmun kerhosta ja pienten lasten kanssa toimimisesta, ja tehtävät ovatkin suuntautuneet koko toiminnan järjestämiseen sekä lukolaisten opastamiseen siihen, mitä kaikkea Silmussa voikaan tehdä.
Silmun monikulttuurisuuskerhon toiminta jatkuu kevätlukukauden 2010 ajan, ja mukaan mahtuu vielä lisää opiskelijoita. (Laura Karsikas (vaka), Minnamari Laine ja Hanna Härmä (luko))
Joululaulut raikuivat Martti Helan salissa
Tiistaina 8.12.2009 musiikin sivuaineen opiskelijat järjestivät taas jo perinteeksi muodostuneet joululaulajaiset Martti Helan salissa. Laulettavia lauluja oli yhteensä 19, ja vaikka niiden kaikkien laulaminen kestikin yli tunnin, sali oli koko ajan täynnä innokkaita laulajia. Koko laulajaisten ajan oli tarjolla glögiä ja pipareita kaikille halukkaille. Lisäksi ovet olivat auki koko tilaisuuden ajan niin, että ihmiset pystyivät kulkemaan vapaasti ja laulamaan niin kauan kuin aikaa oli ja ääntä lähti.
Laulajaisten alussa salissa esiintyi Kokyn kuoro, johtajanaan Anja Tuovinen. Kuoro esitti kolme kappaletta, joista ensimmäisenä oli Pekka Simojoen Jouluyön hymni. Kappale voi olla tuttu Valon Lapsi –joulumusiikkinäytelmästä. Kauniin solistiosuuden esitti Maija Nousiainen, ja Anja Tuovinen säesti kappaletta huilulla. Kitaroilla säestivät musiikin sivuaineen opiskelijat Mervi Anttila ja Markus Lång.
Kuoron kahta seuraavaa kappaletta säesti pianolla Heljä Pylvänäinen. Toisena oli vuorossa negrospirituaali Ilo täytti maailman, johon suomenkieliset sanat on tehnyt Pekka Sipilä. Kappale oli tyylilleen uskollisesti menevä, ja yleisö taputtikin rytmissä välisoittojen mukana. Kuoron ”loppuhuipennus” oli tv-elokuvasta Lumiukko tuttu Walking in the air, jonka on säveltänyt Howard Blake. Kuoro esitti teoksen kauniisti ja sitä oli ihana kuunnella. Useimmille todellinen joulufiilis tuleekin juuri tämän kappaleen myötä.
Sen jälkeen aloitettiin varsinainen joululaulujen laulaminen. Musiikin sivuaineen opiskelijat harjoittelivat syksyn aikana yhden tai kaksi joululaulua, jotka he sitten laulajaisissa säestivät. Pianotunteja ei ehtinyt olla kovinkaan monta, ja jo sen takia soitto jännitti useimpia melko paljon. Jokaisella säestäjällä oli kuitenkin varma ote kappaleeseensa ja laulajille oli helppoa laulaa mukana. Yhdeksäntoista joululaulun lista olikin melko nopeasti laulettu, ja jokaiselle laululle riitti paljon innokkaita laulajia.
Lopuksi vielä kiitos kuorolle, säestäjille sekä Anjalle, Heljälle ja Marikalle! Lisäksi täytyy kiittää myös reippaita laulajia, ilman heitä laulajaiset eivät olisi olleet laulajaiset. Ensi vuonna lauletaan taas! (Anni Näätänen)
Opetushallituksen koordinoiman VOSE-projektin arviointi käyntiin Lönnrot-instituutissa
Lönnrot-instituutissa on käynnistynyt loppuvuonna 2009 Opetushallituksen Ennakointi-yksikön tilaamana Valtakunnallinen ammatillisten osaamistarpeiden ennakointi (VOSE) -projektin ulkoinen arviointi, joka sisältää projektin väli- ja loppuarvioinnin. Väliarviointi valmistuu alkuvuodesta 2010 ja loppuarviointi puolestaan toukokuussa 2011.
Arvioinnissa tarkastellaan mm. projektin toteutusta sekä tuloksia suhteessa asetettuihin kehittämistavoitteisiin. Lisäksi arvioidaan, miten projektilla vastataan rahoittajan edellyttämiin vaatimuksiin. Arvioinnissa huomioidaan myös kansalliset ennakoinnin kehittämiseen liittyvät tavoitteet.
VOSE-projekti on rahoitettu Euroopan sosiaalirahaston 2007–2013 Toimintalinjasta 3: Työmarkkinoiden toimintaa edistävien osaamis-, innovaatio- ja palvelujärjestelmien kehittäminen. Toimintalinjan sisällä projekti kuuluu Koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointi -kehittämisohjelmaan. Projekti toteutetaan ajalla 1.6.2008–31.5.2011.
VOSE-projektin tavoitteena on luoda ja pilotoida valtakunnalliseen käyttöön ennakointimalli, joka sisältää prosessit, menetelmät, verkoston ja tiedonkulkujärjestelmän ammatillisten osaamistarpeiden ennakoimiseksi. Projektissa kehitettävällä ennakointimallilla vastataan erityisesti opetushallinnon ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien, oppilaitosten, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tarpeisiin saada ajantasaista tietoa muuttuvista työelämän osaamistarpeista. Myös työ- ja aluehallinto voivat hyödyntää mallin avulla tuotettavaa tietoa.
Opetushallinto ja koulutuksen toimijat voivat käyttää mallin tuottamaa tietoa Suomen tutkintojärjestelmän, erityisesti ammatillisten perustutkintojen, ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen perusteiden sekä korkea-asteen ammatillisesti suuntautuvien tutkintojen ja koulutusohjelmien kehittämiseksi. Osaamistarpeista tuotettavan tiedon avulla voidaan kehittää opetusta vastaamaan tulevaisuuden työelämän ammattitaitovaatimuksia kaikilla koulutusasteilla. (Verna Mustonen)
Satutunnit saapuvat – saavu sinäkin!
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden kurssiin kuuluvissa satutuntien harjoituksissa tutustuimme nukketeatterin eri muotoihin. Jakauduimme pienryhmiin ja lähdimme hakemaan tietoa nukke-, pöytä- ja varjoteatterista. Tutustuimme nukketeatterin historiaan, materiaaleihin ja nykykäytänteisiin Suomessa.
Tiedonhaun pohjalta saimme tehtäväksi suunnitella noin viiden minuutin mittaisen satuesityksen, jonka keskusideana oli lastenlaulu. Varjoteatteriesitys rönsysi laulusta Saunavihdat, pöytäteatteri kohosi laulusta Vaarilla on saari ja nukketeatteriesityksessä Putte-possun nimipäiväjuhlien sankarina olikin Putte-aasi.
Nämä harjoitukset valmensivat meitä keväällä Kajaanin kaupunginkirjastojen lastenosastoilla ja Kainuun keskussairaalan lastenosastolla pidettäviin satutunteihin. Opiskelijat toivottavat kaikki lämpimästi tervetulleiksi seuraamaan satutunteja keskiviikkoisin kello 10.15 alkaen. (luko 1D)
Suurin osa kainuulaisista tyytyväisiä julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin
Kainuun maakunta -kuntayhtymä toteutti sosiaali- ja terveyspalvelut tutuiksi -tilaisuudet Kainuun kunnissa kesä-syyskuun 2009 aikana. Päivätilaisuuksissa kerättiin kansalaispalautetta asiakkailta palvelujen esittelyn yhteydessä. Lönnrot-instituutissa asiakaspalautteet tallennettiin, analysoitiin ja raportoitiin syksyn 2009 aikana. Kuntayhtymän pitämissä iltatilaisuuksissa esiteltiin yhteenvedot asiakaspalautteista sekä tehtiin ryhmätöitä, joiden avulla kerättiin ideoita päätöksentekoon.
Asiakaspalautteita kertyi yhteensä 928 kappaletta kaikista Kainuun maakunta -kuntayhtymään kuuluvista kunnista. Vastaajista enemmistö, 63 % oli naisia. Kyselyyn osallistujien ikärakenne painottui vanhempiin ikäluokkiin, minkä vuoksi eläkeläisten osuus vastaajista oli 59 %. Eniten julkisia terveyspalveluja käyttävät kuitenkin juuri eläkeikäiset sekä lapset. Kolmasosalla kaikista vastaajista lähin terveysasema oli alle kahden kilometrin päässä. Yli 10 kilometrin päässä sosiaali- ja terveyspalveluista asui kolmasosa vastaajista.
Kolme neljästä kainuulaisesta vastaajasta oli saanut tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut kuntayhtymältä viimeisen vuoden aikana. Runsas puolet vastaajista ei myöskään ollut kokenut vaikeuksia julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saamisessa. Kaikki eivät kuitenkaan olleet saaneet tarvitsemiaan palveluja ja monilla oli ollut vaikeuksia niiden saamisessa. Suurin puute oli ollut lääkäripalveluista, mutta myös hammashoitoon pääsy koettiin vaikeaksi. Esille tuli myös ajanvarauksen toimimattomuus, jonotus ja odottaminen sekä se, ettei puhelimiin vastattu.
Oletko saanut tarvitsemasi sosiaali- ja terveyspalvelut kuntayhtymältä viimeisen vuoden aikana? (N 899)Useimmissa ideoissa maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseksi sisältönä oli henkilökunnan, erityisesti lääkäreiden lisääminen maakunnassa. Vanhuspalvelujen kuntoon laittamista, nykyisten palvelujen säilyttämistä ja tasa-arvoisia palveluja kaikille asuinpaikasta riippumatta sekä joustavampaa hoitoon ja jatkohoitoon pääsyä toivoivat monet vastaajat. Puhelin- ja kuljetuspalvelujen kehittämistä sekä resurssien lisäämistä ehdotettiin myös.
Tiedotuksesta huolimatta keskeisimmin kansalaisille palvelujen toimivuudesta kertovat heidän omat tai tuttaviensa kokemukset. Erityisesti omien kokemusten kautta muodostuu ensikäsitys palveluista, jota voi olla myöhemmin vaikea muuttaa. Näin myös palveluista välittyvä julkikuvan parantamiseksi ajanvaraus- sekä lääkäri- tai hoitajapalvelujen saatavuuden parantaminen olisi tärkeää. Lähipalvelujen toimivuus koettiin Kainuussa tärkeäksi. Erityisesti vanhuksille kohdistettujen palvelujen toivottiin olevan saatavissa läheltä, mikä johtuu osittain vastaajien ikäjakaumasta, mutta kertoo myös ikääntyvän väestön odotuksista palveluita kohtaan.
Kokemukset palveluista ovat kuitenkin pääosin myönteisiä. Selvä enemmistö vastaajista oli valmis hoitamaan terveyttään julkisten terveyspalvelujen kautta. Ongelmista huolimatta julkisiin terveyspalveluihin luotetaan edelleen.
Toive lääkäripalvelujen lisäämisestä on johdonmukainen, kun sitä verrataan kansalaisten antamaan palautteeseen palvelujen aukkokohdista. Lääkäreitä on kuitenkin vaikea saada erityisesti pienten kuntien terveysasemille. Mahdollisesti lääkäripulaa voitaisiin helpottaa jakamalla hoitajien ja lääkärien vastuita entistä paremmin sekä hoitajien vastuita lisäämällä.
Harvaanasutussa Kainuussa palvelujen tuottaminen on erityinen haaste. Väestön ikääntyminen pakottaa tehostamaan palvelujentuotantoa, koska entisen kaltaista rahoituspohjaa palvelujen tuottamiselle ei välttämättä löydy. Nykyistä vähemmillä resursseilla pitää pystyä tuottamaan nykyistä laadukkaampia palveluita.
Kainuun syrjäseudut voivat tulevaisuudessa olla innovatiivisten palvelujen kehittämisen edelläkävijöinä, jos uusia ratkaisuja rohkeasti etsitään. Kainuun hallintomalli tarjoaa hyvät puitteet palvelujen tuotantoon liittyvään innovaatiotoimintaan, jossa yritykset, julkinen palvelun tuotanto ja hallinto sekä kansalaiset voivat tehdä yhteistyötä. Toteutettu kansalaispalautteen ja ideoiden kerääminen on viisas askel oikeaan suuntaan. Kansalaisten aktiivinen osallistuminen järjestettyihin tilaisuuksiin, vilkas kyselyyn vastaaminen ja runsas palautteen antaminen on kannustavaa ja osoittaa, että kansalaiset pitävät julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita tärkeinä.
Lönnrot-instituutin toteuttama selvitys julkaistaan Kainuun maakunta -kuntayhtymän julkaisusarjassa. Sen tulokset on esitelty Kainuun sosiaali- ja terveyslautakunnalle sekä Kainuun maakuntavaltuustolle. Selvityksen pohjalta kuntayhtymä jatkaa edelleen toimialan kehittämistä. (Sirpa Korhonen)
Päivä lähes tähtenä
Toive syttyi itseasiassa jo keväällä 2009. Lehtori Marja Koskivirta lausui tällöin asian ensimmäisen kerran julki: Luokkamme saisi esiintyä oopperassa ammattitaiteilijoiden rinnalla. Syksyllä 2009 saimme vahvistuksen asiaan. Kaksi ajatusta syntyi melkein samanaikaisesti. Ensiksi ilo pääsemisestä oopperaan, mitä Kajaanissa ei juurikaan tapahdu ja toiseksi huoli siitä miten selviäisimme. Siinä vaiheessa ei vielä ollut tiedossa se, että Marja-ope ei aikonut jättää pärjäämistä sattuman varaan. Syksyn musiikkitunnit ja ylimääräistäkin aikaa käytettiin tiiviiseen harjoitteluun. Ensin opettelimme sanat, sitten ryhmittäin laulamisen ja sitten ryhmienväliset osuudet kuorot yhdessä. Eräs huippuhetki oli, kun kansallisoopperan solisti tuli mukaan harjoituksiin. Jo äänenavaus osoitti, että musiikin ammattilainen on kyseessä. Hienolta kuulosti. Ystävällinen asenne meidän oppilaiden tekemisiin oli mukavaa.
Homma siis alkoi niin, että saimme paperinipun, jossa oli oopperan nuotit ja sanat. Ensiksi, kun emme tienneet vielä kumpaan kuoroon kuuluimme, me 5 b:n oppilaat, opettelimme molempien kuorojen vuorosanoja. Parin harjoituksen jälkeen opettajamme ilmoitti, että sovellumme parhaiten Valo-kuoroon. Sen jälkeen aloitimme Valo-kuoron sanojen opettelun. Varjo-kuoro opetteli omat sanansa. Lopulta kuorot harjoittelivat yhdessä.
Kansallisoopperan solistin saapuminen harjoituksiin, pianistin kanssa, oli jännittävää. He ohjasivat harjoittelluamme ja opastivat lavakäyttäytymisessä. He kertoivat myös, että osa kuorojen omista osuuksista laulettiinkin yhdessä kuorojen kesken. Kansallisoopperan väki kertoi myös, että saisimme esiintymispuvut ja maskeerauksen. Marja-ope jaksoi koko syksyn kannustaa ja opettaa meitä. Tulostakin alkoi syntyä jo alkuvaiheessa. Lopulta esiintymispäivä koitti, päivä lähes tähtenä. Esiintymispäivän aamuna vielä harjoittelimme luokkien kesken siis 5 b:n ollessa Valo-kuoro ja 6a-luokan ollessa Varjo-kuoro.
Kenraaliharjoitus oli esitys koulun oppilaille ja satunnaisille vierailijoille. Kenraaliharjoitus oli ensimmäinen oikea esitys ja sen vuoksi erittäin jännittävä. Toisin kuin aiemmin, emme kertaakaan pysähdelleet, vaan vedimme koko oopperan läpi yhtä mittaisesti. Hyvä suoritus. Oopperan väki antoi arvosanaksi kenraaliharjoituksesta 10- ja kannusti meitä lisäämään miinuksen päälle yhden viivan pystysuuntaisesti, joten arvosanaksi silloin olisi todettu 10+.
Kenraaliharjoituksen jälkeen tankkasimme Amican pizzaa ja saimme levätä pari tuntia. Sitten Marja-ope tuli luokkaan ja kertoi, että nyt on aika mennä esiintymään. Pukeuduimme esiintymisasuihimme nopeasti ja menimme juhlasaliin maskeerattavaksi. Sitten jäimme odottamaan esityksen alkamishetkeä. Lavan takana saimme viime hetken ohjeet. Ja sitten esitys alkoi. Kaikki meni sovitulla tavalla ja oopperan väki nosti arvosanamme ja saimme 10+. Esityksen jälkeen poistuimme helpottuneina ja tyytyväisinä luokkiin ja vaihdoimme arkivaatteisiin. Sen jälkeen palautimme esiintymisvarusteet ja lähdimme viikonlopun viettoon. Vapaaehtoiset oppilaat jäivät purkamaan lavasteita. Syksyn projekti oli hieno. Ymmärrämme nyt miten kova työ oopperan sujuvassa esittämisessä on ja miten monta asiaa siihen liittyy.Moni meistä varmaan haluaa tutustua jatkossakin oopperaan, vaikkakin saisi olla vain katsomon puolella. (Pietari Airakorpi 5B-luokka)
Vaihto-opiskelijoiden kertomaa
Oheiset kaksi juttua ovat vaihto-opiskelijoidemme kertomuksia Kekrin vietosta Kajaanissa sekä syksyisestä Ärjän retkestä.
Kekri (PDF) Trip to Ärjä (PDF)
Kainuun kulttuurituotannon kehittämishankkeen kokonaisselvitys
Kainuun kulttuurituotannon kehittämisestä on valmistunut esitys. Kehittämishankkeen tavoitteena on ollut konkretisoida Kainuun maakuntasuunnitelman kulttuuriteollisuutta koskevaa visiota sekä valtakunnallisia ja Itä-Suomea koskevia luovien alojen kehittämistä koskevia linjauksia. Opetusministeriö on lisäksi antanut hankkeelle toimeksiannon selvittää kulttuurialan EU- ja Venäjä-osaamista. Hankkeen kautta toimeenpannaan ns. Kajaani-prosessia osana kulttuurituotannon kehittämishanketta. Kajaani-prosessi on EU:n ja Venäjän sopima käsite keskinäiselle kulttuuriyhteistyölle. Hankkeen on hallinnoinut Elias Lönnrot -seura ry.
Pyrkimyksenä on ollut toimenpideohjelman aikaansaaminen, jossa on otettu huomioon Kainuun kuntien ja kulttuuritoimijoiden aloitteita ja esityksiä, jotka ovat tulleet esille yhteisissä keskusteluissa tai joista on toimitettu aineistoa.
Hankkeen keskeinen fokus on taiteen ja kulttuurin sekä kulttuuriyrittäjyyden ja -matkailun aloilla, joita tarkastellaan 1. osaamisen kehittäminen, 2. taiteen ja kulttuurin tuotannon, 3. kansainvälisen toiminnan sekä 4. toimintaympäristön kehittämisen näkökulmasta. Nämä ovat myös ne kehykset, joissa valtakunnallisissa strategioissa luovia aloja pyritään kehittämään.
Valtiosihteeri Risto Volanen tutustuu Kainuun kulttuurituotannon kehittämishankeen muistioihin.
Neuvottelussa mukana professori Hannu kahakorpi ja dosentti Ilkka Huovio. Kuva: Lasse Lyytikäinen.Kulttuurituotannon kehittämishankkeen yksi tärkeä tavoite on ollut kulttuurituotannon kehittämisyksikön perustaminen Kajaanin yliopistokeskuksen yhteyteen Lapin yliopiston alaisena yksikkönä. Hallinto toimisi matalalla organisaatiolla siten, että Kainuun kulttuuritoimijoilla olisi sen toimielimissä keskeinen edustus. Samoin keskuksen toimintaa jalkautettaisiin Kainuun kuntiin, yrityksiin sekä taiteen ja kulttuurin toimijatasolle.
Taiteen ja kulttuurin sisältöjen luominen on tärkein asia. Perinteinen ja uusi tekniikka, virtuaalisuus, digitaalisuus ja tekniset välineet ovat niitä keinoja, joilla kainuulaista kulttuuria ja kulttuuriosaamista voidaan uudella tavalla tuottaa, esitellä ja levittää siten, että toivotut asiakkaat alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti saadaan tavoitetuiksi.
Kehittämishankkeen valmisteluun ovat osallistuneet lukuisat asiantuntijat Kainuusta ja sen ulkopuolelta ja useiden Kainuun kuntien kulttuuri-, sivistys- ja elinkeinotoimen, kulttuurijärjestöjen, -laitosten, -toimijoiden muut edustajat sekä yksittäiset taiteilijat ja kulttuurin tuottajat.
Hanke on tuottanut toimialakohtaisia kirjallisia kartoituksia ja esityksiä yhteensä noin 500 sivua. Hankkeen aikana tavattiin ja haastateltiin yli 200 henkilöä eri puolilla Kainuuta. Kainuun kulttuuri-foorumiin Kaukametsässä 15.5.2008 osallistui lisäksi 150 kulttuuritoimijaa ja -vaikuttajaa ja Kuhmossa pidettyyn tiedotustilaisuuteen noin 40 henkeä. Projektinjohtajana on toiminut Lasse Lyytikäinen, projektipäällikkönä Eero Ahonala ja suunnittelijoina Teemu Ojalehto ja Juha Seppänen. Hanketta on esitelty mm. pääministerin valtiosihteerille Risto Volaselle.
Kainuun rikas kulttuuriperintö on arvokas omaisuus, josta riittää ammennettavaa kaikille. Sitä on vaalittava, sitä on hyödynnettävä, sitä on uudistettava ja siitä on muokattava uusi Sampo, joka koituu kaikkien kainuulaisten hyväksi. Laajan hankekokonaisuuden erillisselvityksiä kuvataan yksityiskohtaisemmin kevään Kampus-lehdissä. (Lasse Lyytikäinen)
Isa Aspin sadut ja lastenrunot kirjaksi
Kirjailija Isa Aspin sadut ja lastenrunot on koottu kirjaksi. Kirjan julkistamistilaisuus pidettiin Puolangan kirjastossa Kaijan Kartanossa keskiviikkona 18.11.2009. Tilaisuudessa oli mukana kirjan toimittaja, kirkkoherra Toivo Hyyryläinen. Tilaisuudessa Elias Lönnrot -seuran tervehdyksen esitti puheenjohtaja Lasse Lyytikäinen. Hän välitti myös Kainuun Eino Leino -seuran vuosikokouksen ja puheenjohtaja Esko Piipon tervehdyksen.
Isa Asp oli ensimmäinen suomenkielinen naislyyrikko. Hän syntyi Utajärven (nykyisin Vaalan) Myllyrannassa 4.2.1853. Isänsä työn vuoksi perhe asui lisäksi Utajärven Kurimon ja Suomussalmen Ämmän ruukeilla sekä Puolangalla. Koulunsa Isa kävi Raahessa ja opiskeli Jyväskylän seminaarissa. Isa Asp kuoli 19-vuotiaana Jyväskylässä vuonna1872.
Projektiamanuenssi Maria Helo ja Isa Asp -seuran puheenjohtaja
Tuulikki Moilanen osallistuivat Aspin teoksen julkistamistilaisuuteen.Aspin kirjallinen tuotanto on löytänyt paikkansa suomalaisessa kirjallisuudessa. Tunnetuin hänen runoistaan on Aallon kehtolaulu. Ensimmäinen Isan runo julkaistiin hänen ollessa yhdeksänvuotias. Opiskeluaikana häneltä tilattiin juhlarunoja, ja perheen sekä ystävien keskuudessa oli itsestään selvää, että Isan runot kuuluivat yhteisiin tapahtumiin. Vuonna 1912 julkaistiin Helmi Setälän kirjoittama Isan elämäkerta ja kokoelma hänen runojaan ja päiväkirjamerkintöjään. Vuonna l951 ilmestyi Jaakko Terenttilän kirjoittama romaani Rauhaton ja vaahtopää, joka perustuu Isa Aspin elämään.
Vuonna 1982 ilmestyi Erkki Hyytisen teos Isa Asp, joka sisältää elämäkertatietojen ja suomeksi kirjoitettujen runojen lisäksi Mikko Kilven suomentamia Isan runoja. Isan suvun kätköistä löytyneet 92 aiemmin julkaisematonta runoa päätyivät julkisuuteen vuonna 2003 Toivo Hyyryläisen suomentamina ja toimitta¬mina teoksessa Kohise villi aalto. Isa Aspin päiväkirjat keväältä 1871 julkistettiin Arja Nerkko-Runtin suomentamina ja Toivo Hyyryläisen toimittamina. Kahdeksantoistavuotias sydämeni -teoksessa on myös Toivo Hyyryläisen suomentamia Isan runoja.
Isa Aspin teoksen toimitti kirkkoherra Toivo Hyyryläinen.Nyt julkistettu kirja on kulttuurihistoriallisesti arvokas. Ensimmäistä kertaa julkaistaan suomen kielellä Isa Aspin 29 satua tai kertomusta sekä 18 lastenrunoa, jotka on koottu käsinkirjoitetuista lehdistä. Suurimman osan nyt julkaistuista saduista ja runoista Isa Asp kirjoitti 13 vuoden iässä.
Runoilija Isa Aspin tähän saakka julkaisemattomat sadut ja lastenrunot osoittavat hänen varhaisen kirjallisen lahjakkuutensa. Innostuessaan nuori kirjailija tiivistää sanottavansa runoksi ja näin rikastuttaa satujensa mielikuvitusmaailmaa. Aspin varsinainen kirjallinen kohdeyleisö olivat painettujen lastenjulkaisujen lukijoiden ohella pohjoisten rautaruukkien lapset.
Isa Aspin kotitalo Kukkula on Isa Asp -seuran käytössä.Isa Asp kirjoitti lapsena ja nuorena ruotsiksi lastenlehtiään ja avusti myöhemmin painettuja lastenjulkaisuja. Hän omaksui Sakari Topeliuksen tuotannon lisäksi vaikutteita ruotsiksi julkaistun lastenkirjallisuuden eurooppalaisesta traditiosta. Sitä leimasivat vielä 1800-luvun jälkipuoliskolla moraalis-eettiset arvoasetelmat. Kirjan toimittaja Toivo Hyyryläinen, s. 1945, on puolankalaissyntyinen Yli-Iin kirkkoherra, kotiseutuneuvos ja kirjailija. Nyt julkaistu Isa Aspin sadut ja lastenrunot on kolmas hänen toimittamansa teos runoilija Isa Aspin tuotannosta. (Lasse Lyytikäinen)
Uusi Elias Lönnrotin Yrttimaa syntyi kesällä
Kalevalaisuus ja Elias Lönnrotin elämäntyö on esillä monin tavoin Kajaanissa – nyt on vuorossa Lönnrotin työ kasvitieteilijänä. Lönnrotin elämäntyöstä löytyy runsaasti asioita, joita voidaan nostaa esille tämän päivän arkielämään sekä hyödyntää myös kainuulaisen kulttuurin tuotteistamisessa. Kuluneen kesän aikana ovat Elias Lönnrot -seura, Kajaanin Kalevalaiset Naiset, Kapsakka ja Lumonel yhteistyössä talkoovoimin kunnostaneet Lönnrotin majan viereen Lönnrotin Yrttimaan uudeksi tutustumiskohteeksi niin kajaanilaisille kuin matkailijoille.
Ensi vuonna 2010 tulee kuluneeksi Elias Lönnrotin Flora Fennica – Suomen Kasvisto -kirjan ilmestymisestä 150 vuotta. Se oli ilmestyessään vuonna 1860 ensimmäinen suomen kielellä kirjoitettu kasvio, joten Lönnrot on ollut myös Suomen kasvitieteen edelläkävijä. Vuonna 2010 myös Vanha Kalevala täyttää 175 vuotta.
Lönnrotin maja.
Lönnrotin yrttimaa ensimmäisen kerran esillä asuntomessujen aikana kesällä 2001
Kajaanissa järjestettyjen valtakunnallisten asuntomessujen aikana heinäkuussa 2001 Lönnrotin maja yrttimaineen olivat messuvieraiden tutustumiskohteena. Elias Lönnrot -seura, Kajaanin Kalevalaiset Naiset ja Kajaanin 4-H yhdistys tekivät majan viereen yrttimaan, johon istutettiin Lönnrotin ajan yrttejä. Samoin yhdistykset esittelivät majassa kuukauden ajan messuvieraille Lönnrotin elämänvaiheita sekä jakoivat esitemateriaalia.
Asuntomessujen jälkeen kahden kesän ajan Kajaanin 4-H yhdistys huolehti yrttimaan hoidosta mutta sen jälkeen yrttimaalle ei löytynyt hoitajaa ja maa jäi luonnontilaan.
Lönnrotin yrttimaata rakennetaan, Vasemmalla Simo Soininen ja Ahti Leppäniemi.
Keväällä lähdettiin suunnittelemaan yrttimaan kunnostamista
Viime keväänä syntyi idea Lönnrotin majan vieressä olevan yrttimaan kunnostamisesta sekä Lönnrotin majan nostamisesta paremmin esille Kajaanin kulttuurikohteiden joukossa. Hanketta lähdettiin viemään eteenpäin yhdessä Elias Lönnrot -seura ry:n, Kajaanin Kalevalaiset Naiset ry:n sekä kahden yrityksen, Kapsakka Ky:n ja Lumonelin kanssa.
Yrittäjä Heli Pirisen, Lumonel, johdolla suunniteltiin keväällä kasvimaan peruskunnostusta ja yrttien valintaa. Heti kesäkuun alussa aloitettiin yrttimaalla työt. Lönnrot-seuran ja Kalevalaisten Naisten ahkerien talkoolaisten lisäksi mukana töissä oli myös kaksi kaupungin kesätyösetelillä palkattua nuorta. Ensin otettiin talteen entiset, monivuotiset yrtit sekä alue raivattiin vesakoista ja pusikoista. Mukaan kunnostushankkeeseen lähti myös Kajaanin kaupunki, joka toimitti kasvimaalle uutta ruokamultaa ja soraa sekä huolehti palstan kääntämisestä.
Samoin mukaan yhteiseen kunnostushankkeeseen saatiin mukaan kajaanilaisia yrityksiä. K-rauta
lahjoitti Lönnrot-seuralle puutarhatyökaluja, Agri-Market tuli vastaan turveharkkojen hankinnassa ja Puukeskus puolestaan aidan rakentamiseen tarvittavassa puutavarassa. Hotelli Kajaani huolehti talkoolaisten ruokailuista.Juhannusviikolla kasvuturveharkoista rakennettuihin penkkeihin istutettiin sitten yrtit. Monivuotiset, aikaisemman yrttimaan vanhat kasvit siirrettiin takaisin ja Heli Pirinen yhdessä Kainuun ammattiopiston luonnonvara-alan puutarhaopiskelijoiden kanssa istutti lisää vielä uusia yrttejä. Näin juhannukseksi saatiin yrttimaa kasveineen valmiiksi. Yrttimaalla on kaiken kaikkiaan 24 erilaista yrttiä.
Yrttimaan hoidosta ja kasvien kastelusta kesän aikana on huolehdittu yhdessä talkoolaisten sekä kaupungin kanssa. Kaupungin puistopuoli on tuonut vesitynnyrit ja huolehtinut veden riittämisestä ja talkoolaiset puolestaan kastelusta sekä kitkemisestä. Heinäkuun puolessa välissä tehtiin vielä yhdessä yrttimaan kupeelle aita, joka maalattiin punamullalla.
Elokuun alussa kokoonnuttiin yhteiseen iltaan, jossa Heli Pirinen antoi ohjeita yrttimaan kasvien hoitoon ja suunniteltiin loppukesän toimintaa yrttimaan ympärillä. Samoin kaupunki toimitti yrttimaalle puiston penkkejä, joilla yrtteihin tutustujat voivat levähtää ja tutustua aineistoihin. Heli Pirinen on koonnut yrttimaan yrteistä esittelyaineiston, jossa esitellään ko. yrtti sekä kerrotaan mitä Lönnrot on yrtin käytöstä neuvonut sekä miten kutakin yrttiä nykyisin voidaan käyttää.
Uusi Lönnrotin yrttimaa on syntynyt Elias Lönnrot -seuran, Kajaanin Kalevalaisten Naisten, Kapsakka Kyn ja Lumonelin sekä lukuisten talkoolaisten voimin. Hankkeen taloudellisiin tukijoihin ovat kuuluneet Kajaanin kaupunki, hotelli Kajaani, K-Rauta, Agri-Market ja Puukeskus. Keskeinen voimahahmo hankkeen aikaansaamisessa ja toimijoiden mukaan saamisessa on ollut Kapsakka Ky:n toimitusjohtaja ja Leino-talon emäntä Kirsi Kilpeläinen.
Yrttimaan rakentajat ihailevat työnsä tuloksia.
Lönnrotin maja sijaitsee Majapuistossa Hotelli Kajaanin läheisyydessä
Elias Lönnrot osti tammikuussa 1849 Hauholan palstan värjärimestari Gustaf Örniltä. Piirilääkäri muokkasi maapalstan kuntoon ja viljeli siinä heiniä ja perunoita. Hän rakensi palstalleen myös pienehkön majan, jossa hän paikallistarinoiden mukaan istuskeli muistiinpanojaan tehden. Maja rakennettiin eri-ikäisistä hirsistä. Ilmeisesti hirret ovat palvelleet jossakin toisessa rakennuksessa. Koska osa hirsistä on voimakkaasti tummentunut, ne lienevät olleet alun perin riihessä. Tohtori Heikki Rytkölän mukaan riihi on voinut sijaita Lönnrotin kaupunkitalon tontilla ennen kuin sinne rakennettiin Lönnrotin uudistalo vuonna 1850. Hirret voivat olla lähtöisin myös Polvilasta, jossa myös oli vanhoja rakennuksia.
Maja palveli Lönnrotia eräänlaisena kesämökkinä, sillä hän ei oikein viihtynyt kaupungissa. Kalevalan tai muiden suuritöisempien teostensa kirjoituspaikkana hän ei liene majaansa käyttänyt mutta Oulun Wiikko-Sanomia hän on voinut toimitella siinä. Jos näin on, Hauholan maja on Kainuun ensimmäinen sanomalehden toimitus.
Kun Elias Lönnrot muutti tammikuun alussa 1854 perheineen Kajaanista Helsinkiin, hän myi palstan majoineen kihlakunnantuomari Carl Carlssonille. Sen jälkeen majaa käytettiin monissa tehtävissä. Vuonna 1887 A.O. Heikel tutustui majaan ja kertoi sen olleen kesäasunto. Noihin aikoihin maja oli rappiotilassa, sillä siihen tallennetut Lönnrotin esineet olivat joutuneet pitkäkyntisten haltuun.
Toinen omistaja, S.H. Kyander valmisti mökin ikkunoiden eteen suojaluukun ja lukitsi majan, jotta ulkopuoliset eivät olisi päässeet tekemään tuhojaan. Kyanderin perikunta lahjoitti Hauholan majan vuonna 1899 Kajaanin kaupungille.
Perikunta tarvitsi rahaa ja myi palstan maat vuonna 1903 huutokaupassa. Myöhemmin kaupunki hankki alueen omistukseensa. Vuosien saatossa Hauholan mökki alennettiin heinäladoksi, mutta 1900-luvun alkupuolella, kun Hauholan palstasta tuli paikallisten kesäjuhlien pitopaikka, majaa käytettiin mm. virvokekioskina. Hauholassa pitivät karkeloitaan mm. Kajaanin seminaarin jyskyt, jotka keväisin tanhusivat majan lähellä. Majan ympärillä olevaa käyttivät myös paikalliset työväenjärjestöt huvi- ja kokoontumispaikkanaan ja Kajaanin palokuntakin käytti sitä harjoitusalueena. Kajaanin kaupunki otti majan sotien jälkeen puistokalusteiden talvisäilytyspaikaksi.
Majan huonoon kuntoon ryhdyttiin kiinnittämään huomiota vasta 1970-luvulla, jolloin Kajaanin Kalevalaiset Naiset kirjelmöivät Hauholan mökin alennustilasta. Vanhan Kalevalan juhlavuoteen 1985 mennessä majaa hieman kunnostettiin, mutta juhlavuoden jälkeen rakennus jälleen unohtui ryteikköönsä. Kun Kajaanin kaupungille myönnettiin asuntomessut kesäksi 2001 ja Onnelan leirintäaluetta ruvettiin voimakkaasti rakentamaan, myös rapistunut maja päätettiin kunnostaa ja maalata (Em. Lönnrotin majaa koskeva teksti on majan edustalla olevasta taulusta, tekstin laatija: Reijo Heikkinen).
Henkilöt Lönnrotin majan ja yrttimaan historiikin takana: taustalla vasemmalta
FT Heikki Rytkölä ja Lönnrot-seuran puheenjohtaja Lasse Lyytikäinen, edessä
vasemmalta Kajaanin Kalevalaisten Naisten puheenjohtaja Elsa Haapalainen,
opetusneuvos Tuulikki Yli-Lonttinen ja Kapsakan toimitusjohtaja Kirsi Kilpeläinen.
Lönnrotin majasta ja yrttimaasta toimitetaan historiikki
Vuonna 2010 Vanha Kalevala täyttää 175 vuotta ja myös Lönnrotin toimittama Flora Fennica 150 vuotta. Näitä juhlitaan – paitsi Kalevala-juhlassa Kajaanin Kaukametsässä Kalevalan päivänä 28.2.2010 – myös useissa tilaisuuksissa vuoden 2010 aikana. Lönnrotin majasta ja yrttimaasta toimitetaan historiikki, jonka taustalla ovat Elias Lönnrot -seura, Kajaanin kalevalaiset Naiset, Kapsakka ja sen toimitusjohtaja Kirsi Kilpeläinen, Lumonel ja sen edustaja Heli Pirinen. Mukana ovat lisäksi opetusneuvos Tuulikki Yli-Lonttinen, jonka aloite historiikki on, sekä FT Heikki Rytkölä, jonka teoksessa ”Mit´ itket ihana koivu” on jo Lönnrotin majan kattava historiikki. Majan esittelytaulussa on dosentti, KT Reijo Heikkisen teksti Majan historiasta. Tietoja majan ja yrttimaan vaiheista päivitetään aivan viime aikoihin saakka. (Lasse Lyytikäinen)
Normaalikoulun perinteinen joulujuhla
17. joulukuuta vietettiin Normaalikoulun perinteinen joulujuhla. Joulujuhla onkin vuosittainen merkki siitä että joulu on jo hyvin lähellä – onhan viikon päästä jo lahjat useissa talouksissa avattu.
Esitystä oli seuraamassa runsaslukuinen yleisö – ainuttakaan vapaata istumapaikkaa ei ollut.
Joulutunnelmaa juhlistamaan pihalle oli sytytetty jätkänkynttilöitä.
Glögihetki 16.12.
Päärakennuksen Martti Helan salissa vietettiin 16.12.2009 yliopistokeskuksen yhteinen jouluhetki. Jouluhartauden piti opiskelijapastori Maija Räihä ja musiikkiesityksistä vastasivat lehtorit Anja Tuovinen ja Heljä Pylvänäinen. Tilaisuuden jälkeen nautittiin glögiä ja joulutorttuja päärakennuksen aulassa.
Kampus-lehden toimitus toivottaa kaikille lukijoilleen oikein rentouttavaa joulun aikaa!
Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) tammikuun 2010 numeroon 22.1.
mennessä mieluiten sähköisesti osoitteeseen
kampuslehti(at)oulu.fi.
|
Sivut päivitetty 21.12.2009 |