JOULUKUU 2007
JOULUKUU 2007
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta
Oulun yliopistossa kävi kansainvälisiä vieraita, jotka arvioivat kymmenen arviointiryhmän voimalla tieteellistä toimintaamme. Myös yliopistokeskuksen toiminta oli kohteena. Se arvioitiin kuitenkin osina ja kokonaiskuvaa ei näin ollen päässyt syntymään yliopistokeskuksen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Oulun yliopiston arvioinnin tulokset julkistetaan varmaankin hyvissä ajoin ennen tulosneuvotteluja. Paneelien työ on hyvä pohja ensi vuonna tehtävälle yliopistokeskusten kansalliselle arvioinnille. Arviointi tapahtui siis varsin hyvään aikaan meidän kannaltamme. Arvioinnista on tullut yhä merkittävämpi väline yliopistoille annettavan rahoituksen suuntaamisessa. Toivottavasti ei jouduta sivuraiteelle ja samalla kavenneta tieteellisen toiminnan laajaa kirjoa. Tiedepolitiikan toteuttamiselta vaaditaan yksittäisiä arviointeja paljon laajempi ja syvempi näkemys, jotta tieteellisen toiminnan ohjaamisessa onnistutaan hyvin. Merkkejä tiedepolitiikan kaventumisesta on näkyvissä. On myös vastakkaisia trendejä. Innovaatioyliopistolle luodaan kehyksiä ilman sisältöä ja prosessiin aiotaan syytää rahaa 500 miljoonaa ennen kuin on käsitystä siitä mitä rahalla tehdään. Ristiriitaista on tiede ja aluepolitiikkaa.
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rakennemuutos on meneillään. Vauhti on päätä huimaava. Yliopistolait valmistuvat ja jo vuonna 2009 pitäisi uusien uljaiden rakenteiden olla valmiita privatisoituneita laitoksia. Hyvästit siis tilivirastoille! Edessä on paljon työtä myös Kajaanin yliopistokeskuksessa. Selvitysmies Jorma Rantasen mietintö julkistetaan 19.päivänä joulukuuta. Samana päivänä myös henkilökunta saa tiedon raportin sisällöstä. Yliopistokeskukset säilyvät joka tapauksessa tieteellisen aluetoiminnan kartalla. Euroopan Unionin rahoituspäätösten viivästyminen aiheutti melkoisen kriisin, mutta kölin alla on taas vettä ja karikot ovat jääneet taakse. Tuulta siis purjeisiin ja luovuus kunniaan. Mikään byrokraattinen toimikunta tai komitea ei pysty luovuutta määrittelemään. Luovuus rakentuu ihmisestä ja ihmisen itsetuntemuksesta sekä kyvystä olla sosiaalinen olento. Tätä luovuuden pedagogiikan pohjaa me kaikki tieteen ja opetuksen ympärillä puuhaavat ihmiset tarvitsemme. Luovuuden pedagogiikka nousee Spinozan ilon filosofiasta. Itsearvostus on kaikkein tärkeintä: ”korkeinta mitä voimme toivoa”. Hänen teoriassaan ilo ja tieto liittyvät saumatta toisiinsa.
Emootio ja kognitio ovat siis yhtä merkittäviä lähtökohtia eheän ihmisen kokonaisuuden synnyssä. Ymmärtäkäämme itseämme siis yhä paremmin ja täsmällisemmin niin saavutamme kokemisen tason, jolla ilon, surun, vihan ja rakkauden, toivon ja epätoivon sekä pelon substanssit muuttuvat hallittavaksi sosiaaliseksi kentäksemme ja uskallamme olla myös aidosti kriittisiä. Finlandia-palkinnon sai tänä vuonna vuoden Elias, taiteilija Hannu Väisänen kirjastaan Toiset kengät. Toivottavasti meitä ei heitetä tieteen perunasäkkiin, vaan annetaan vapaasti katsella tiedon myrskyävää merta, joka ihan varmasti myös tyyntyy rauhoittavaksi esteettiseksi kokemukseksi.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta
Juhani Suortti
johtaja
Vuorovaikutus muodostaa opettajuuden ytimen
Eija Heikkisen väitöstutkimuksen mukaan opettajien kiinnostus täydennyskoulutukseen vaihtelee
Opettajien täydennyskoulutus ei vastaa siihen kohdistuviin odotuksiin. Opettajien käsitykset ja täydennyskoulutukseen kohdistunut kiinnostus ovat heikosti ja vain osittain yhteydessä toisiinsa. Täydennyskoulutuksen merkityksen tulisi kuitenkin näkyä myös opettajien käsitysten ja täydennyskoulutukseen kohdistuvan kiinnostuksen positiivisena yhteytenä.
Kasvatustieteen maisteri Eija Heikkinen tarkasteli väitöskirjassaan täydennyskoulutusta kainuulaisten opettajien käsitysten valossa. Väitöskirja tarkastettiin kasvatustieteiden tiedekunnassa Kajaanin opettajankoulutusyksikössä 14.12.2007.
Väitöstilaisuuden kustoksena toimi professori Esko Kalaoja Kajaanin
opettajankoulutusyksiköstä, väittelijä Eija Heikkinen. Vastaväittäjänä
toimi professori Kauko Hämäläinen Helsingin yliopistosta.Tutkimuksen perusteella koulutus on entistä enemmän nähtävä prosessina, jonka lähtökohtana ja tavoitteena on koulutettavien käsitysten tiedostaminen ja muuttaminen. Vuorovaikutus opettajuuden ytimenä tulee huomioida opettajankoulutuksen sisällöissä ja toimintatavoissa.
Väitöstilaisuudet keräävät Kajaanissa Martti Helan salin täyteen.
Tilaisuutta oli mahdollisuutta seurata myös videoyhteyden
välityksellä viereisissä seminaarisaleissa.Koulutuskiinnostuksen kannalta merkittäviksi todettiin opettajan asenne koulutusta kohtaan, käsitys opettajuudesta ja erityisesti käsitys vuorovaikutuksen merkityksestä. Täydennyskoulutukseen kohdistuvassa kiinnostuksessa oli erotettavissa kolme erilaista suuntautuneisuutta: koulutus-, kehittymis- ja ei-koulutussuuntautuneisuus.
Tutkituista käsityksistä vain käsitys opettajuudesta oli yhteydessä koulutuskiinnostukseen. Mitä merkityksellisempänä opettajat pitivät vuorovaikutusta, sitä kiinnostuneempia he olivat täydennyskoulutuksesta. Kehittymissuuntautuneet opettajat puolestaan tarkastelivat ammatillista kehittymistä koulutussuuntautuneita opettajia laaja-alaisempana ilmiönä. Vuorovaikutuksen merkitys korostui kaikissa tutkituissa käsityksissä ja muodosti opettajuuden ytimen. (Juha Vartiainen)
Biosensors and applications -seminar in Sotkamo
Biosensors and applications -seminar was held on 12th Dec 2007 in Sotkamo at Salmelantie 6 auditorium. This international seminar was organized by Biotechnology laboratory and it was intended for everyone interested in biosensors. Over 30 participants attended this inspirational event. The seminar program consisted of five high level presentations, four of them were given by foreign experts.
cCockwise: Ullrich Krühne, Vesa Virtanen, Ibitsam Tothill,
Adama Sesay, Danila Mascone, Giuseppi Pallechi.Professor Giuseppe Palleschi (Department of Chemical Science and Technology, University of Tor Vergata, Rome, Italy) gave a presentation entitled "Electrochemical biosensors for clinical, food and environmental analysis". It was a historical review of the progress of biosensors over past two decades. Biosensors have been widely studied by researchers, but exploitation and commercialization of biosensor innovation in industrial scale is still its infancy. Professor Palleschi pointed out the importance of not limiting the literature review to five recent years only.
Professor Danila Moscone’s (Department of Chemical Science and Technology, University of Tor Vergata, Rome, Italy) lecture "Mycotoxins and bacteria detection using electrochemical immunosensors" introduced some very sensitive detection methods developed for food safety analysis. New techniques enable the detection of harmful compounds in low concentrations to meet the increasing requirements set by EU legislation.
Associate Professor Ibtisam Tothill (Cranfield Health, University of Cranfield, UK) "Biosensors and environmental diagnostics and monitoring" the presentation gave a comprehensive insight into biosensors applications for environmental pollutants and monitoring. Many examples were given of the use of biosensors for heavy metals, pesticides and toxins in not only environmental samples but also in milk. This presentation was enthusiastically received as it was very relevant for Kainuu Area and its environment and activities.
Senior Consultant, Doctor Ulrich Krühne (Centre of Microtechnology and surface analysis, Danish Technology Institute, Denmark) gave a very illustrative presentation “Microfluidics – when small volumes have large influence”. The examples showed us the significance of physical properties of liquid. Controlling of fluidistics is a critically important part of constructing the biosensors. Virtual simulation of sample injections provides a powerful tool to speed up the development of fluidistics and sensor applications.
Director Vesa Virtanen (Laboratory of Biotechnology, Kajaani University Consortium, University of Oulu) “Spitting image or imaging spit; salivameter- future way of measuring human condition” Introduced a vision of the end product capable to measure several physiologically relevant analytes simultaneously from single saliva sample. Main advantage of saliva is non-invasive sample collection.
Audience was pleased to the very informative presentations. “I was really surprised how widely biosensors can be used”, said one of the participants. (Adama Sesay)
Research Assessment in Kajaani Department of Teacher Education
University of Oulu is in a process of evaluation by the International Commission. The University has six faculties and they all are participating in Research Assessment Exercise 2007. Remarkable event has been happened 20th of November when the panellists of Education visited in the Campus of Kajaani University Consortium. The Panel 10 consisted of these Specialists of Educational research:
Säljö, Roger, Professor, Director, The Linnaeus Centre for Research on Learning, Interaction and Mediated Communication in Contemporary Society (LinCS), Department of Education, Göteborg University, Sweden.
Hmelo-Silver, Cindy, Associate Professor, Department of Educational Psychology, Rutgers University, New Brunswick, NJ, USAVice-Chair Lindén, Anna-Lisa, Professor, Department of Sociology, Lunds Universitet, Lund, Sweden
Achtenhagen, Frank, Prof. Dr. Dr. h.c. mult., Georg-August-Universität Göttingen, Germany
Chair Kansanen, Pertti, Professor Emeritus, Department of Applied Sciences of Education, University of Helsinki, Finland
From Evaluation Office (University of Oulu) Research Coordinator Juha Jaako, D.Sc. (Tech.) and Planning Officer Jaakko Simonen, D.Sc. (Econ.) had arranged visiting and they came to Kajaani with Panellists.
The aim of Research Assessment Exercise 2007 is to detect the level of research programs and research projects of the University. Everyone could see the label “Research assessment” on the front door of Intelli building, but not everyone could know what it really means. The Commission visited Kajaani University Consortium and undertook a procedure of evaluation of Kajaani Department of Teacher Education.
Professor Timo Järvilehto.It was a whole day session, including presentation of the Consortium made by Juhani Suortti, Professors´ presentations (Pentti Hakkarainen, Timo Järvilehto and Pertti Yli-Luoma), presentation of the Lönnrot Institute (Jouni Ponnikas), interviews with doctoral students and senior researchers, and posters presentation. The panelists got to know the totality of Kajaani University Consortium by the exhibition of posters and brochures.
Now you can read about my (Nikolai Veresov) experience of that day. I am quite skeptical of any kind of external evaluation of the scientific results (only time can evaluate in such cases), yet why not to present of what researchers of the Department are doing for those who wants to know? It is not so often in our busy life in Campus that all professors and senior researchers are sitting together at one table and tell to each other what they are doing and what results are obtained. I enjoyed the presentations and posters. I was really surprised of how many interesting and promising projects and research programs we have in such a small place as Kajaani. I am sure that highly respected Commission is able to evaluate objectively of all what was presented, and our traditional spirit of Kainuu, hospitality as well. For me it was a nice opportunity to discuss with my dear colleagues some scientific results and to make plans for the future research projects. And finally, I would like to express my deepest gratitude to all the people who were working hard to prepare the materials and the room for the exhibition of our achievements. Their “unseen” preparatory and organizational work was very important for common success. (Nikolai Veresov)
Ylijohtaja Sakari Karjalainen tutustui Kajaanin yliopistokeskuksen tutkimus- ja koulutustoimintaan
Opetusministeriön ylijohtaja Sakari Karjalainen tutustui perjantaina 30. marraskuuta Kajaanin yliopistokeskuksen tutkimustoimintaan ja koulutukseen sekä kajaanilaisiin teknologiayrityksiin. Lisäksi vierailukohteina olivat Kainuun toisen asteen koulutus ja ammattikorkeakoulu. Selvitysmies, professori Jorma Rantanen antoi tilannekatsauksen Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskuksen ja Kajaanin ammattikorkeakoulun yhteistyöstä Kajaanin korkeakoulurakenteen kehittämiseksi.
Kajaanin yliopistokeskuksessa esiteltiin KYK:in tutkimus- ja koulutustoimintaa.
Kuvassa (vasemmalta) yliopistokeskuksen johtaja, professori Juhani Suortti,
professori Ari Heiskanen, koulutustoimialajohtaja Anssi Tuominen ja sivistysjohtaja
Risto Brunou Kajaanin kaupunki sekä ylijohtaja Sakari Karjalainen OPM.
Ylijohtaja Sakari Karjalainen kertoi kokemuksiaan kainuulaisesta
korkea-asteen opetuksesta Kainuun radiossa.Sakari Karjalainen toimii Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osaston ylijohtajana. Osastoon koottiin ministeriön organisaatiouudistuksessa koko koulutus- ja tiedepolitiikan kenttä peruskouluista aina yliopistolliseen tutkimukseen ja kansalliseen tiedepolitiikkaan asti. Ylijohtaja Karjalainen on ministeriön kansliapäällikön alaisena suomalaisen koulutus- ja tiedepolitiikan keskeisin virkamies.
Tutkimus Kainuussa asuvien maahanmuuttajien työelämävalmiuksista ja koulutustarpeista valmistunut
Lönnrot-instituutissa järjestettiin tiistaina 11.12.2007 tiedotustilaisuus juuri valmistuneesta tutkimuksesta, jossa tarkastellaan Kainuussa asuvien maahanmuuttajien työelämävalmiuksia ja koulutustarpeita. Tutkimuksen tilaaja oli Kainuun maakunta -kuntayhtymä.
Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Kainuussa asuvat 18–60-vuotiaat henkilöt, joiden äidinkieli oli muu kuin suomi tai saame tai jotka eivät olleet suomenruotsalaisia. Kohdejoukon koko oli yhteensä 840 henkilöä. Tutkimuksessa tehtiin yksi koko kohdejoukolle kohdistettu kysely, johon vastasi 339 ulkomaalaistaustaista henkilöä. Lisäksi toteutettiin maahanmuuttajien ryhmähaastattelu sekä asiantuntijahaastatteluja.
Maahanmuuttajien asemaa Kainuussa tarkasteltiin sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän kehityksen näkökulmasta. Tutkimus kohdennettiin kolmeen tutkimusteemaan:
1. Kainuu asuinpaikkana: Millaisena ja miten viihtyisänä asuinpaikkana maahanmuuttajat kokevat Kainuun?
2. Maahanmuuttajat osana yhteiskuntaa: Miten ulkomaalaiset ovat integroituneet yhteiskuntaan Kainuussa?
3. Maahanmuuttajien koulutus ja työllistyminen Kainuussa: Millainen on Kainuussa asuvien ulkomaalaisten koulutus- ja ammattitausta? Millaisia koulutustarpeita maahanmuuttajilla on? Miten Kainuussa asuvat ulkomaalaiset ovat työllistyneet Kainuussa?Vuoden 2006 lopussa ulkomaan kansalaisten osuus koko Suomen väestöstä oli 2,3 %. Kainuun maakunnassa ulkomaalaisten osuus oli 1,3 % eli yhteensä 1 057 henkilöä. Alla olevassa taulukossa on vertailtu Kainuussa ja koko maassa asuvien ulkomaalaisten määrää ja osuuksia lähtöalueittain. EU:n ulkopuolisesta Euroopasta kotoisin olevia maahanmuuttajia on Kainuussa suhteellisesti selvästi enemmän kuin koko maassa. Kainuussa asuvista ulkomaalaista lähes puolet on kotoisin Venäjältä. Afrikasta muuttaneita on myös Kainuussa suhteellisesti muuta maata enemmän.
Kyselyyn vastanneista ulkomaalaisista useimmat olivat asuneet Suomessa ja Kainuussa jo useita vuosia ja Kainuussa asumiseen oltiin pääosin varsin tyytyväisiä. Muuttoa harkitsevilla yleisin perustelu suunnitelmille lähteä oli työn puute tai muuttaminen opiskelun vuoksi.
Suurin osa vastaajista oli kokenut syrjimistä ulkomaalaisuutensa vuoksi ainakin muutamia kertoja. Yleinen syy ennakkoluulojen taustalla on tietämättömyys, jota voidaan poistaa kanssakäymisellä ja erilaisiin kulttuureihin tutustumalla. Luontevaa kanssakäymistä tapahtuu esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa kun suomalaiset ja ulkomaalaiset opiskelevat samoissa ryhmissä.
Maahanmuuttajat ovat kohtalaisen aktiivisia ja haluavat integroitua kainuulaiseen yhteiskuntaan. Maahanmuuttajien työllistyminen Kainuussa vaatii oma-aloitteisuutta. Useimmiten tutkimuksessa mukana olleet maahanmuuttajat ovat työllistyneet itsenäisesti töitä etsimällä tai työvoimatoimiston avulla. Merkittävimmiksi työllistymisensä esteiksi työttömät maahanmuuttajat arvioivat puutteet ammatillisessa koulutuksessa, ulkomaalaisille tarjolla olevien töiden vähäisyyden sekä heikon suomen kielen taidon tai ammattia vastaavan työn puutteen.
Suurin osa Kainuun maahanmuuttajista on kouluttautunut muualla kuin Suomessa. Yli puolet tutkimuksessa tehtyyn kyselyyn vastanneista maahanmuuttajista kokee, ettei heidän saamaansa koulutusta arvosteta. Työnantajat taas kokivat ongelmaksi sen, että maahanmuuttajien koulutusta ei voida täysin rinnastaa Suomessa saatuun koulutukseen ja siksi työnantajat epäilevät heidän osaamistaan. Työnantajien mielestä myös puutteellinen suomen kielen taito on merkittävä este työllistymiselle. Työllistymistä ei tulisi kuitenkaan tehdä liian vaikeaksi. Maahanmuuttajalta ei ole järkevää edellyttää esimerkiksi täydellistä suomen kielen taitoa työllistämisen ehtona, sillä kielitaitoa voi parantaa myös työnteon yhteydessä. Jos asetetaan ”työllistämisen rima” liian korkealle ja jätetään ihmisiä työttömiksi, on vaarana, että heidän ammattitaitonsa vanhenee ja he syrjäytyvät yhteiskunnasta, työelämästä ja koulutuksesta. Varsinkin venäläisperäisen maahanmuuttajaväestön kielitaito ja osaaminen ovat suurilta osin hyödyntämätön voimavara, joka tulisi saada aiempaa parempaan käyttöön.
Maahanmuuttajien muuhun väestöön verrattuna korkea työttömyys osoittaa, että maahanmuuttajien työllistyminen on edelleen hankalaa. Työllistymisen helpottamiseksi maahanmuuttajat tarvitsevat lisää tukihenkilöitä, jotka toimivat välittäjänä ulkomaalaisen työnhakijan ja työpaikan välillä sekä luovat maahanmuuttajille henkilökohtaisia polkuja työhön tai koulutukseen. Maahanmuuttajat voivat myös integroitua yrityksiin työharjoittelijoina. Ennen työllistymistä tai työelämään siirtymisen jälkeen henkilön kielitaitoa ja valmiuksista toimia työelämässä ja suomalaisessa yhteiskunnassa pitäisi pyrkiä vahvistamaan. Erityisesti suomen kielen koulutusta tulisi olla saatavilla nykyistä laajamittaisemmin myös työssä oleville eri puolilla Kainuuta.
Tutkimus ilmestyy lähiaikoina Kainuun maakunta -kuntayhtymän julkaisusarjassa ja se tulee olemaan saatavilla myös sähköisesti maakunnan Internet-sivuilta. (Jouni Ponnikas, Verna Mustonen, Sirpa Korhonen)
Julkaisu:
Jouni Ponnikas, Verna Mustonen, Sirpa Korhonen, Andra Aldea-Partanen & Nikolai Veresov (2007). Maahanmuuttajat osana kainuulaista yhteiskuntaa – ulkomaalaisväestön työelämävalmiudet ja koulutustarpeet.
Iloinen ja kaihoisa Martti Helan joululauluilta 11.12.2007
Kajaanin opettajankoulutusyksikkö järjesti Martti Helan joululauluillan tiistaina 11.12.2007 yliopistokeskuksen päärakennuksen Martti Helan salissa. Joululauluilta oli Helan juhlavuoden tapahtumista toinen: Filosofian tohtori Martti Helan Kajaaniin seminaarinjohtajaksi tulosta on kulunut 80 vuotta. Joululauluillan juonsi lehtori Juha Vartiainen. Tilaisuus oli samalla sekä vilpitön, iloinen ja riemullinen että kaihoisa ja surumielinenkin, etenkin vanhemmissa kuulijoissa syviä lapsuusmuistoja herättävä, lasten ja nuorten esitys. Juhlaillassa esitettiin paljon kuultuja Martti Helan mutta myös tuntemattomampia lauluja, joita ei nykyään paljon esitetä niin paljon, mutta jotka opettajapolvi vielä hyvin muistaa. Osa lauluista oli vanhemmallekin yleisölle aivan tuntemattomia. Useissa sävellyksissä oli myös Martti Helan sanat.
Tilaisuudessa esiintyivät Kontinjoen ja Tuhkakylän koulujen musiikkiryhmät, joita olivat harjoittaneet ja johtivat sekä säestivät luokanopettajat Soili Kinnunen ja Satu Aho, Kajaanin opettajankoulutusyksikön kuoron harjoittajana ja johtajana toimi musiikkiluokanopettaja Pekka Rytkönen, Jousiyhtyeessä esiintyivät opiskelijoista Soile Ervasti, Teemu Pelkonen ja Kristiina Peura. Joululauluillan yhteislaulujen säestäjinä toimivat musiikin sivuaineopiskelijat Jenni Kemppainen ja Laura Vilponen sekä sooloesitysten ja yhteislaulun säestäjänä soitonopettaja Heljä Tervo.
Lauluillassa esitettiin muun muassa seuraavat laulut: Tiaisen konsertti, Lumihiutaleitten joulu, Tonttuarmeija, Joulupukki kelpo ukki, Leikkilaulu joulukuusella, Kuin paimen Betlehemin, Kun Jeesus oli syntynyt, Aattoaamu, Näin köyhänä, Käy Maariainen ruusustohon, Rauhaa, vain rauhaa, Onnellinen sävel, Jouluihme ja Hiljainen joululaulu. Yhteislauluina esitettiin Leikkilaulu joulukuusella, Joulu on tullut, Jouluyönä ja Joulumietteitä.
Mukana kuuntelemassa opettajankoulutusyksiköstämme olivat yliassistentti Hilkka Munter ja musiikin didaktiikan lehtori Anja Tuovinen. Hilkka Munter kertoi, että etenkin lasten vilpittömin mielin esittämät laulut toivat esiin syviä ja kaihoisia muistoja omasta lapsuudesta. Erityisen kaunis oli myös tilaisuuden päätteeksi esitetty Hiljainen joululaulu. Juha Vartiainen kertoi laulujen välillä niiden taustoista ja syntyhistoriasta, mikä syvensi onnistuneella tavalla kuulijoiden tietoutta Kainuun suuresta kulttuurikasvattajasta ja säveltäjästä Martti Helasta. Tilaisuudesta välittyi aito joulun tunnelma, jossa sekä tutut että tuntemattomat laulut soivat rinta rinnan.
Anja Tuovinen totesi, että tilaisuudessa tutustuttiin myös aivan tuntemattomiin, mutta kauniisiin Helan lauluihin. Erityisesti lasten esitys oli ihanaa kuultavaa. Innosta puhkuen laulaneet ja leikkineet pienet lapset olivat mukavaa kuunneltavaa. Kiitos kyläkoulujen opettajille, jotka olivat nähneet todella paljon vaivaa. Hyvä maakunnallinen yhteistyö sotkamolaisten koulujen kanssa on konkreettista vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Opettaja Satu Aho ja kuoronjohtaja Pekka Rytkönen ovat yksikkömme alumneja, joiden innostus musiikkiin näkyy ja kuuluu erinomaisena maakunnan musiikkitapahtumissa. Juha Vartiaisen kommentit Martti Helan elämästä ja joululaulutuotannosta esitysten välillä täydensivät onnistuneella ja kiinnostavalla tavalla Helan lauluja. Erityisesti Anja Tuovisen mieleen palautui laulu Jouluihme. Sitä laulettiin joulun alla hänen ollessaan kansakoulun ensimmäisellä luokalla koulutoverin hautajaisissa. Kaiken kaikkiaan lämminhenkinen ilta oli tunnelmallinen ja elämyksellinen, sali oli täynnä ihmisiä. Ilmeisesti jonkinlainen uusi projekti on tiedossa, sillä illassa luvattiin järjestää Martti Helan koululauluista lauluilta. (Lasse Lyytikäinen)
Hiljainen joululaulu
Hiljainen joululaulu, hämyn haihtuva laulu!
Korkeella valot välkkyvät nään keskeltä talven huurteen ja jään.
Joulu, oi joulu, auvoinen armas, riemuntäytenä luoksemme tullos!
Hiljainen joululaulu, hämyn haihtuva laulu, haihtuva laulu.Unteni joululaulu, sinihimmeä laulu!
Kiitävi sävel kahlimaton. Sielussa kaukokaipaus on.
Joulu, oi joulu, suo riemus, rauhas, onnenhetkien kirkasta kultaa!
Unteni joululaulu, sinihimmeä laulu.Kaukainen joululaulu, pyhä hiljainen laulu!
Suo mulle kätes, veljeni oi! Kanssani kuule, laulu kun soi:
Enkelten kuoro juhlana joulun taivaan holvien sinestä helkkyy.
Kaukainen joululaulu, pyhä hiljainen laulu, hiljainen laulu.
Oululaisen opettajankoulutuksen vuosikymmenet
Oulussa julkistettiin 13.11.2007 filosofian maisteri Harri Turusen kirjoittama Oulun kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikön 50-vuotisjuhlakirja. Tilaisuuteen oli saapunut runsaslukuinen joukko yliopistoväkeä. Julkistamistilaisuuden avasi tiedekunnan dekaani Pauli Siljander, joka aluksi kertoi kirjoitusprojektin vaiheista. Kirjoitushanke alkoi keväällä 2002, jolloin valmistauduttiin laitoksen 50-vuotisjuhlaan, jota oli määrä viettää seuraavana vuonna. Juhlakirjan tekijäksi valittiin FM Harri Turunen, joka on julkaissut kymmeniä historiateoksia eri aiheista. Hän kertasi julkistamistilaisuudessa Oulun opettajankoulutuksen mielenkiintoisia vaiheita.
Kirjoittaja Harri Turunen 13.11.2007. Kuva: Reijo HeikkinenSodan jälkeen Suomeen syntyivät ns. suuret ikäluokat, minkä seurauksena koululuokat pullistelivat oppilaista ja pätevistä opettajista oli suuri pula. Varsinkin Pohjois-Suomessa tarvittiin runsaasti uutta opettajavoimaa. Tilanteen korjaamiseksi perustettiin mm. Kemijärvelle opettajaseminaari. Ouluun kaavailtiin 1940- ja 1950-luvun taitteessa opettajakorkeakoulua. Kuusi pohjoissuomalaista kansanedustajaa jätti 11.2.1952 eduskunnalle toivomusaloitteen, jossa esitettiin, että hallitus ryhtyisi pikaisesti poistamaan pohjoisen opettajapulaa perustamalla Ouluun opettajakorkeakoulun. Monien vaiheiden jälkeen eduskunta äänesti aloitteesta ja 117 kansanedustajaa asettui aloitteen kannalle. Väliaikaisen opettajakorkeakoulun oli määrä aloittaa toimintansa syksyllä 1953. Opetusministeriö määräsi sen johtajaksi 1.6.1953 lähtien Heinolan seminaarin vt. johtajan, FL Aatto Kaljusen.
Kukkia kirjoittajalle 13.11.2007. Kuva: Reijo HeikkinenAlkuvuosina Oulun opettajakorkeakoululla ei ollut omia toimitiloja vaan se oli hajasijoitettuna lukuisiin toimipisteisiin. Hallinto ja kirjasto sijaitsivat ONMKY:n vanhassa puurakennuksessa Kirkkokatu 3:ssa. Luennot ja laboroinnit järjestettiin mm. teatteritalon A- ja B-salissa Pakkahuoneenkatu 26:ssa. Opetustiloja oli lisäksi Teknillisessä koulussa, Oulun lyseolla, Oulun Keskuskansakoululla, Kajaanin tullin koululla ja tuomiokirkon sakaristossa. Opetusharjoittelu toteutettiin Teuvo Pakkalan kansakoulussa, Keskuskansakoulussa ja Oulujoen Patamäen koulussa. Kun opetustilat sijaitsivat näin hajallaan, opiskelijoilta kului runsaasti aikaa kaupungilla sukkuloidessa. Tilanne parani 1960-luvun alussa, jolloin Kasarminkadun varrelle valmistuivat kunnon opetus- ja työskentelytilat.
Oulun opettajakorkeakoulu sulautettiin luontevasti tosin monien spekulaatioiden jälkeen vuonna 1958 toimintansa aloittaneeseen Oulun yliopistoon. Opinahjon uudeksi nimeksi tuli Oulun opettajainvalmistuslaitos. Samoihin aikoihin opettajakunta kasvoi voimakkaasti ja virkoihin valittiin ansioitunutta henkilökuntaa. Laitoksen johtaja Aatto Kaljunen nautti suurta arvostusta opettajakunnan samoin kuin opiskelijoiden keskuudessa. Hän toimi myös vuosina 1959–1962 Oulun yliopiston vararehtorina. Hän menehtyi 18.11.1963. Kaljusen seuraajaksi valittiin 1964 FT O. K. Kyöstiö, joka ryhtyi kehittämään opinahjosta tiedelaitosta.
Oulun OKL:n 1961 valmistuneet toimitilat Kasarminkadun varrella.
Kuva: Uuno Laukka, Pohjois-Pohjanmaan museo.Maamme opettajankoulutuksessa puhalsivat 1960-luvun lopulla uudet tuulet. Monien mielestä vanhat opettajaseminaarit eivät kyenneet vastaamaan enää yhteiskunnan asettamiin lisääntyneisiin koulutushaasteisiin. Uudistusten vyöryssä suurin osa 1800- ja 1900-luvun vaihteessa perustetuista seminaareista joutui lopettamaan toimintansa. Lakkautusuhka leijaili myös vuonna 1900 toimintansa aloittaneen Kajaanin seminaarin yllä. Kajaanilaiset kävivät voimakkaaseen vastahyökkäykseen ja onnistuivat säilyttämään laitoksen toiminnan presidentti Urho Kekkosen suosiollisella avustuksella. Kun Pohjois-Suomesta lakkautettiin tuolloin Tornion, Raahen ja Kemijärven seminaarit, Kajaanin seminaari jatkoi toimintaansa Oulun yliopiston alaisena filiaalina. Oulun opettajainvalmistuslaitos ei olisi halunnut Kajaania riipakseen. Varsinkin laitoksen johtaja professori Kyöstiö karsasti kahden laitoksen mallia. Hänen vastustuksensa ei kuitenkaan auttanut. Oulun yliopistoon perustettiin kasvatustieteiden tiedekunta, johon kuuluivat vuodesta 1974 lähtien Oulun opettajankoulutuslaitos, käyttäytymistieteiden laitos ja filiaalina Kajaanin opettajankoulutuslaitos.
FL Erkki Viljasen väitöstilaisuus huhtikuussa 1970 Oulun OKL:ssa.
Kuva: Oulun yliopiston kokoelmat.Tämä hallintomalli oli voimassa vuoteen 2000, josta lähtien kasvatustieteiden tiedekuntaan kuuluivat Oulussa kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö ja Kajaanin opettajankoulutusyksikkö. Vuosikymmenten aikana Oulusta on valmistunut tuhansia kansakoulun- ja luokanopettajia ja kasvatustieteiden maistereita suomalaisen koululaitoksen palvelukseen. Oulun kasvatit eivät ole toimineet pelkästään koululaitoksen palveluksessa vaan myös monissa yhteiskunnallisissa tehtävissä. Tunnetuin Oulun opettajankoulutuksen kasvatti on presidentti Martti Ahtisaari, joka opiskeli Oulun opettajakorkeakoulussa vuosina 1957–1959.
Harri Turusen kirjoittama historiateos antaa monipuolisen kuvan opettajankoulutuksen kehityksestä Oulussa. 352-sivuisesta Opettajauralle Oulusta -teoksesta on otettu 500 kappaleen painos. (Reijo Heikkinen)
Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskus julkaisi Tasa-arvo käytännöksi – Työkaluja projektityöhön -oppaan
Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskuksen julkaisema Tasa-arvo käytännöksi -opas neuvoo ja antaa käyttäjilleen oivalluksia tasa-arvosta ja tasa-arvon konkretisoinnista. Syyskuun alussa julkaistu opas on koottu tasa-arvotyötä tekevien asiantuntijoiden kirjoittamista artikkeleista. Kirjan ovat toimittaneet Marja-Leena Haataja ja Johanna Matinmikko Kajaanin yliopistokeskuksesta.
–Useiden vuosien kokemus tasa-arvotyöstä on osoittanut, että projektitoimijat ja viranomaiset tarvitsevat käytännönläheisen työvälineen sukupuolten tasa-arvon konkretisointiin. Idea kirjan kirjoittamiseksi syntyi WomenIT (2001–2006) Equal -projektin aikana. Kirjan toteutuksen mahdollisti Kajaanin yliopistokeskuksen Aikuiskoulutuksen ja työministeriön toteuttama ESR-rahoitteinen koulutushanke "Sukupuolten tasa-arvon edistäminen tavoite 3 -ohjelmassa ja EQUAL-ohjelmissa 2006–2007", Marja-Leena Haataja kertoo.
Tasa-arvo käytännöksi -oppaan artikkeleissa Riitta Kangasharju kirjoittaa tasa-arvosta nykyisen ohjelmakauden ja ESR-hankkeiden näkökulmasta, Marja-Leena Haataja selvittää valtavirtaistamisen käsitettä ja käytäntöä, Leena Teräs antaa perustietoa sukupuolivaikutusten arvioinnista ja esimerkin Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelman sukupuolivaikutusten arvioinnista, Sinikka Mustakallio esittelee työpaikkojen tasa-arvosuunnittelua kehittämisen välineenä, Margita Lukkarinen tuo näkökulmia tasa-arvon huomioimiseen aluekehittämisessä ja Jussi Aaltonen peräänkuuluttaa tasa-arvoa myös miesten asiaksi.
Kirjan lopussa on Johanna Matinmikon toimittama työkalupakki, jonka avulla tasa-arvoa voidaan tarkastella käytännön hanketyön näkökulmasta. Kirjaa on tilattavissa osoitteesta eila.ilkko(at)oulu.fi. Kirja on saatavissa myös sähköisessä muodossa sekä suomeksi osoitteessa www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/julkaisut/tasa-arvo kaytannoksi.pdf ja englanninkielisenä www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/julkaisut/putting equality into practice: a toolkit (Marja-Leena Haataja)
Tekstiilityön sivuaineopintoja on mahdollisuus suorittaa avoimessa yliopistossa Kajaanin kampuksella
Tekstiilityön sivuaineopintoja on mahdollisuus suorittaa Kajaanin kampuksella avoimessa yliopistossa. Oppiaineen opettajina toimivat Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä kasvatustieteiden maisteriksi valmistunut ja Helsingin yliopistossa tekstiilityönopettajaopinnot suorittanut Minna Vastimo sekä Kaukametsän opiston opettaja KM, tekstiilityönopettaja Heli Karppinen. Opettaja Minna Vastimon johdolla avoimen yliopiston opiskelijat olivat koonneet Tuhat tuntia kirjoen -näyttelyn päärakennuksen 2. kerroksen aulaan. Näyttelyä pystyttäessään Minna muisteli Kajaanin opiskeluaan vuosituhannen vaihteessa. Mukavia muistoja hänellä tuntui aikaa liittyvän.
Avoimessa yliopistossa tekstiilityön 25 opintopisteen sivuaineopintoja suorittaa maksimiryhmä eli 18 opiskelijaa. Opiskelijoista yli puolet ovat kentän opettajia, mukana on myös opettajankoulutusyksikön opiskelijoita ja yksi lukiolainen. Suuren kiinnostuksen johdosta uusi ryhmä aloittaa syksyllä 2008 samojen opettajien johdolla. (Johanna Anttonen)
Satutunnit jatkuvat kaupunkialueen kirjastoissa
Kajaanin opettajankoulutusyksikön opiskelijat jatkavat satutuntien pitämistä vuonna 2008 Kainuun maakuntakirjaston Kajaanin kaupunkialueen kirjastojen lastenosastoilla sekä Kainuun keskussairaalan lastenosastolla. Vuosittain opiskelijat pitävät lähes 180 satutuntia kajaanilaislapsille. Varhaiskasvatuksen opiskelijat ovat pitäneet kirjastojen satutunteja vuodesta 1979 lähtien eli 18 vuotta. Tammikuussa 2008 vetovastuun ottavat luokanopettajankoulutuksen ensimmäisen vuosikurssin 60 opiskelijaa.
Äidinkielen ja kirjallisuuden lasten- ja nuortenkirjallisuuden -opintojaksoon kuuluviin satutunteihin luokanopettajankoulutuksen opiskelijat ovat valmistautuneet marras–joulukuussa pidetyillä harjoitustunneilla sekä vierailemalla lastenosastojen satutunneilla. Sadun luennan ja kerronnan lisäksi on luvassa nukketeatteria, varjoteatteria sekä muuta mukavaa toimintaa alle kouluikäisille lapsille. Satutunteja pidetään keskiviikkoisin tammikuulta toukokuulle kello 10.15.(Juha Vartiainen)
”Olen tähti, loistan koska…”
”Tuiki, tuiki tähtönen iltaisin sua katselen. Korkealla loistat vaan katsot alas maailmaan. Tuiki tuiki tähtönen iltaisin sua katselen. Kaikki lapset maailman tähtösiä katsovat. Miettivät miks loistaa ne maahan asti valaisee. Kaikki lapset maailman tähtösiä katsovat.” Traditionaalisen kansanrunon sanat siivittävät ja pohjustavat (muotti)huovutuksen oppijaa. Runosta ovat helposti poimittavissa ainakin tuikkia, loistaa, valaista, katsella, katsoa -verbit. Ne orientoivat yhtäältä myös käsityöoppijaa oppimispuhuntaan. (Muotti)huovutuksen oppimisen yhteydessä käsityöoppijat poimivat harkitun tietoisesti sanaluokkien ja sanamuotojen sanoja. Yleismerkityksisten sanojen poiminta on toisaalta käsityöoppimisen analysoinnin ja tulkinnan alku. Kolmanneksi käsityöoppimista voidaan kytkeä kielen oppimiseen ja Kä-Ki-Ku-oppimistyylin käyttöön. konstruoimassani monikulttuurisuuspedagogiikassa.
Olen tähti pehmoinen
Olen tähti, joka tuntuu karvaiseltaYleismerkityksisten sanojen poiminnasta käsityöoppijat voivat siirtyä erityismerkityksisten sanojen hakemiseen. Tässä tapauksessa loistavan tähden analysointiin valmiin huovutustyön hyvänä tulkintana sopii harjoitus: ”Olen tähti, loistan koska…” Ensimmäiseksi joku opiskelija mainitsee samastaessaan tähden itseensä: Olen valaiseva, pieni, söpö, lämpöinen, pehmeä ja pirteä. Toinen jatkaa: Olen tähti, loistan koska olen avoin, syvällinen, utelias, lämmin, harmoninen ja pehmeä. Kolmas jatkaa: Olen oikean sävyinen kantajani vaatetuksen kanssa. Haluan tuoda valoa yksinäiseen pimeyteen. Luettelo jatkuu: Olen tähti, loistan koska olen hellä, pehmeä, kiltti, haluan tehdä kaikki onnellisiksi. Tulkinta saa seuraa ilmaisuista: Olen pieni, vahva, sitkeä ja ainutlaatuinen. Kerronta etenee: Olen kulmikas, tylppä, kutittava, kirkas, muhkurainen, tumma, epäsymmetrinen ja pieni. Joku jatkaa: Olen villainen, symmetrinen ja neutraalinvärinen. Tähden kuvaus täydentyy: Olen tähdenmuotoinen, tasainen viisisakarainen, pörröpintainen, karhea, lämmin, huopunut ja monikulmainen. Tulkinnat jatkuvat, kunnes ”olen tähti” ja ”tuiki, tuiki tähtösen” katselun keskeyttävät huomautukset: ”Sä oot aika ohut! Säkö aiot roikkua?”
Olemme tähtiä loistavia
Muottihuovutetut tähdet ja sydämet”Tähtien kellot soivat hiljaa avaruustuulessa. Taivaanmeren poikki kaartuu hopeasiltana tähtikulkusten reunustama salainen linnuntie. Linnun siivin se lapset öisin maailman ääriin vie” (Laulajainen, L. 2007: Teoksessa: Sininen pieni aasi. Jyväskylä: Gummerus).
Olen kristallilla koristeltu tähtiSanataideteosten siivittämä on hyvä kirjoittaa käsityöoppimisesta ja sen annista yleis- ja erityismerkitysten sanojen yhdistelemiseen. Kirjoitelmana tuotettavien huovutettujen tähtien analyysien otsikoiksi sopivat erityismerkityksinä poimitut ilmaisut: ”Olen tähti, loistan koska olen: Aidosti luonnollinen tähti; Ajaton tähti; Dynaaminen tähti; Ekologinen tähti; Eloisan visuaalinen tähti; Harmoninen tähti; Hienostuneista ja laadukkaista materiaaleista tehty tähti; Kestävä tähti; Kristallilla koristeltu tähti, Linjakas ja tyylikäs tähti; Miellyttävä tähti; Pelkistetty tähti; Rauhallinen tähti; Siro tähti; Sulavalinjainen tähti; Vaikuttava tähti ja Viimeistelty tähti. Pohdinta ja käsityöoppimisen syventely jatkuu rakentuneina kehyskertomuksina.. Näin yhteistoiminnallinen oppimisympäristö- ja luokka-astetöiden toteutus mahdollistaa yksittäisen tähden liittymisen tähtien ketjuun – linnunrataan. (Eeva-Maija Lappalainen.)
Sensaatiomainen Lahjattomat Tontut estradilla: ”Reggaehen, reggaenhen, nouse matkaamaan…”
Joulukuun alku on pikkujoulujen aikaa. Silloin syödään ja juodaan, annetaan ja saadaan lahjoja. Mutta joissakin harvoissa pikkujouluissa kuullaan myös huomattavan laadukasta musisointia yhteislaulun kera. Näin kävi joulukuun ensimmäisenä päivänä Wanhalla Vesilaitoksella, kun uunituore ja ennestään tuntematon laulu- ja soitinyhtye Lahjattomat Tontut räjäytti pankin seurakunnan opiskelijatyön pikkujouluissa. Yhtye koottiin vain pari viikkoa ennen suurta esiintymistä. Suuri osa soittajista bongattiin yliopiston kahvilasta, mutta jotkut (kuten esimerkiksi allekirjoittanut) ihan varta vasten pyydettiin porukkaan. Lopullisessa yhtyeessä soittajia ja solisteja oli yhdeksän kappaletta, kaikki KOKY:n opiskelijoita.
Bändin soittolista muotoutui joululaulujen kiistattomista klassikoista, esimerkkeinä mainittakoon Maa on niin kaunis ja En etsi valtaa loistoa, sekä hieman uudemmista tuttavuuksista, kuten Jouluhymnistä. Bändi päivitti sävellykset popimpaan muotoon, mutta myös jazzahtava Petteri Punakuono ja pari letkeää reggaeremputusta mahtui settiin mukaan. Eri tyylilajithan tällä porukalla onnistuu! Biiseissä sooloja vetäisivät viulu ja kitara ja taustalla kauniina soi muun muassa eksoottinen tinapilli. Kaikkia elegantteja ideoita ei kuitenkaan otettu käyttöön (esimerkiksi diskohtava oktaavibasso Joulumaa-kappaleeseen haudattiin aika nopeasti). Omaa tuotantoaan bändi ei esittänyt (ehkä siksi, että sitä ei ole).
Valaistuneet tontut.Keikkapaikalla bändi otettiin vastaan hurmioituneissa tunnelmissa. Roudarit (jotka erehdyttävästi muistuttivat bändin jäseniä) kantoivat instrumentit ja muut tarvikkeet sisälle tähtien tutustuessa keikkatiloihin. Raiderin toivomukset oli luettu tarkkaan: backstagella yhtyettä odottivat herkkuja notkuvat pöydät. Ennen esiintymistään yhtye harjoitteli settiään vasta toisen kerran koko porukan voimalla. Siitä huolimatta sulosävelet täyttivät rakennuksen (paitsi teknisten ongelmien yllättäessä). Ammattilaiset liikenteessä, katsokaas.
Kun kello lähenteli kuutta, yhtye alkoi valmistautua esiintymistään varten. Sykähdyttävät esiintymisasut (tonttulakit kera normaaleiden vaatteiden) laitettiin päälle. Ammattilaisten otteella biisit alkoivat soljua yleisön korviin. Yhteislaulu raikui (olihan yleisöä sentään ainakin kaksi ihmistä enemmän kuin soittajia). Jokaisen spektaakkelimaisen biisin jälkeen yleisö antoi raikuvat aplodit, osin itselleen, mutta tietysti pääosin bändille.
Yhtyeen nimestä huolimatta porukka on aivan musiikin eliittiä. Setin aikana basson varressa viihtyi neljä eri soittajaa (kaikki halusivat soittaa jotain muuta), pianossakin kaksi ja kitarassa myös kaksi. Erilaisia soittimia oli useita. Muusikkojen monipuolisuus tiivistyi Matin hillittömään triangelisooloon. Sellaista ei Vesilaitos ennen ollut kuullutkaan!
Väliajalla bändin jäsenet sulautuivat vaivatta joukon sekaan. Yleisölle oli tarjolla glögiä ja pikkupurtavaa. Osalla yleisöstä syötävät kuitenkin uhkasivat mennä väärään kurkkuun: olivathan heidän suuret idolinsa aivan lähietäisyydellä.
Äärimmäistä keskittymistä estradilla.Kun Maa on niin kaunis oli kajahtanut ilmoille rokimpana kuin koskaan aiemmin, bändin kaksi settiä oli saatu päätökseen. Ja yleisö halusi tietysti lisää. Encorena yhtye vetäisi tuosta noin vain yleisön toivemusiikkia ja pari kappaletta uudestaan. Suosio oli taattu. Loppuaplodien raikuessa eräs innokas fani lahjoitti kaikille soittajille arvokkaat koriste-esineet. Näin siis Lahjattomat olivat sittenkin sanan kummassakin merkityksessä lahjakkaita.
Onnistuminen ja suosio eivät kuitenkaan nousseet soittajille hattuun, päinvastoin. Tänäänkin he kulkevat kampuksen käytävillä kuin kuka tahansa, jalat maassa.
Lahjattomat Tontut -yhtyeen kitaristi/basisti Miia von Beard
Lahjattomat Tontut -yhtyeessä musisoivat: Tuija Haarala, Minerva Kallio, Anna Kaisa Miettinen, Arto Moilanen, Miia Partanen, Katri Taipale, Matti Tampio, Henna Tampio ja Antti-Jussi Valkama.
Tilaisuuden mahdollisti Seurakunnan opiskelijatyö
Piparien paistaminen, haistaminen, maistaminen – huovuttaminen
Hei nyt kohta alkaa piparien paistamainen, haistaminen ja maistaminen, mutta miltä tuntuu, kuulostaa, näyttää ja tuntuu piparien huovuttaminen? Huopapiparinen joulunauha kertoo syntytarinaansa. Se osoittaa, että oppilaitosten oppilaat voivat huovuttaa sen yhteistoimin. Huopapiparit ovat syntyneet tarkoituksellisesti paperinaruun, niiden syvän ruskea väri on analoginen leivotuille suussa sulaville joulupipapereille. Ne henkivät ja huokuvat rauhallisuutta. Niiden syntymiseen on tarvittu laadukas alkuajatus, monet kädet ovat tehneet siitä koristeen sopivaksi päiväkotiin, kotiin tai koulun joulujuhlaan.
Pipareita paistan.Pienuudestaan huolimatta huopapiparinauhasta huokuu ajanhengen mukainen linjakkuus. Huopapiparien kosketuksesta on haptisena kosketustuntuna aistittavissa korkealuokkainen villan olemus. Sulavalinjaisuus välittyy myös kuperanpulleista ja ohuen ohuista huopapipareista. Tavoitteena on linjakkaan muotoilun havaitseminen, sen tehtävänä on kehittää oppimisympäristötuote, jolla innovoidaan yrittämään nyt ja tulevaisuudessa. Linjakkuus ja värimaailman käytön voiman hyödyntäminen ilmenevät käsityöoppimisessa vaikeasti käsitettävästä värien käytöstä. Niissä konteksteissa on hyvä kiinnittää huomio ensimmäiseksi valitussa värissä pidättäytymiseen. Siksi ruskeassa paperilangassa hiljalleen keinuvien syvänruskeiden huopapiparien valtti on värimaailman yhtäläisyys. Tarkoituksellisesti huopapiparinauhan vahvuus kuvastuu materiaali-ilmaisun värivoimaisuudesta. Huopapiparit edustavat pelkistyneitä käsityöoppimisen prosessin tuloksia ja produkteja. Niitä voidaan syvälle luotaavasti verrata piparkakuista tulvahtaviin hienostuneisiin aromeihin.
Piparinen juttu.Visuaalisuus välittyy huopapiparien ulkonäöstä. Lisäksi huopapiparien koskettamisesta saadut havainnot ovat tärkeitä. Kokonaisuudessaan huopapiparin tekoprosessiin ja valmiin huopapiparin tarkasteluun on mahdollista yhdistää ominaisuuksia käsityön estetiikasta. Huopapiparin antama esteettinen elämys voi näyttää suuntaa konkreetista kehitettyihin abstraktioihin. Esteettiset kokemukset aktivoivat pohtimaan huopapiparien ja käsityöoppimisen psykofyysis-materiaalisia vaikuttimia. Inhimillisen elämän kuvaamiseen käytetään kieltä. Myös huopapiparien olemassaolon oikeutuksen ilmiöt osoitetaan käsityöoppimisesta reflektoivalla tulkinnalla. Siten vaikeasti muutettavat skeemat hienostuneesta käsityöstä tai/ja käsityöoppimisesta syntyvät ja muokkautuvat! Sekä keskeneräisen ja valmiiden käsityöoppimisen tuotteiden (huopapiparien) tulkinta on välttämätöntä.
Pelkän tekemisen sijaan on tärkeää opiskella käsityön syvähenkisen ja hienostuneen olemuksen omaksumista. Se on välttämätöntä opettajuuden rakentumiseksi käsityönopettamisesta. Käsistä muotoiluksi ja ilmaisuksi yltävässä käsityöoppimisessa on kyse muusta kuin tuotteen tahallisesta vanhanaikaistamisesta. Myös turha tuotteen arkipäiväistäminen on huopapipareiden laadussa väistynyt. Lapsenomaisuuteen verhoutuminen on tarpeetonta. Puhumattakaan sortumisesta pysähtyneisyyteen, näkemyksettömyyteen tai väri- ja muotomaailman sekavuuteen. Huopapiparit ovat kiinnostavia innovatiivisuudessaan, parrelleen painuminen on niistä kaukana. Viimeistelyn jäljiltä huoliteltuina ne ovat kiinni elettävässä joulunajassa aidosti ja ekologisesti.
Pipariksi.Linjakkaaksi, ilmaisuvoimaiseksi, tehokkaaksi ja innovatiiviseksi profiloitu käsityöoppimisen edistäminen on mielestäni tärkeää. Se edistyy värien, muotojen, mallien, materiaalien, työtapojen työnkohteiden yhteensovittamisella. Myös muottihuovutuksella toteutetut lukuisat aihemotiivit varioituvat oppimisympäristö- ja luokka-astetöiksi. Kuitenkin on huomattava, että parhaaseen lopputulokseen pääsemiseksi toisissa muottihuovutuskonteksteissa voidaan valita yksi KERRALLAAN toinen väri, toinen muoto, toinen malli jne. Siksikin vaikka tarjolla on (Helakisan 1994, 200) runon tavoin siiliä, šeraffia, on kissoja, on kiraffia, on pupuja kettuja karhuja puhveleita ja pieniä tyttöjä, sinisiä karhuja, on tärkeää, että kaikki POPSII kerrallaan yhtä PIPARIA. Nyt se alkaa piparien paistaminen, haistaminen, maistaminen, huovuttaminen, koskettaminen ja tulkitseminen.
Kursoroitu viittaus lähteessä: Helakisa, Kaarina 1994 Maailma on omena. Teoksessa: Suomen lasten runotar. K. Helakisa & L. Lumme (toim.) Keuruu: Otava. (Eeva-Maija Lappalainen.)
Opet Kateederilla -konsertti 4.12.
Tiistaina 4.12. saimme nauttia harvinaisesta, upeasta ja monipuolisesta konsertista, kun Kajaanin opettajankoulutusyksikön 2. vuosikurssin opiskelijat esiintyivät päärakennuksen Martti Helan salissa johtajanaan musiikin didaktiikan vs. lehtori Marja Koskivirta. Konsertti oli työnäyte musiikin didaktiikan peruskurssista luokanopettajille, varhaiskasvattajille ja matematiikan aineenopettajille, yhteensä 90 nuorelle. Konsertti koostui kolmesta osasta. Alkupuolella kukin opiskelijaryhmä esitti didaktisen perustein valitun koululaulun ja toisen vapaammin valitun laulun. Kuulimme mm. musiikkiesityksen, jossa soittimina oli pulloja ja avaimia. Laulujen sovitukset olivat hienoja ja monipuolisia, soittimia oli runsaasti mukana eri esityksissä (kitara, sähköbasso, kontrabasso, rumpuja ja muita rytmisoittimia, laattasoittimia, kanteleita, nokkahuiluja, piano, viulu jne. Konsertin keskiosassa saatiin nauttia taidokkaista solistisista musiikkiesityksistä. Kuulimme musiikkia viululla, huilulla, pianolla ja laulaen.
Lopuksi 90 nuorta käsittävä yhteiskuoro lauloi 90 vuotta täyttävän isänmaan kunniaksi Maamme -laulusta neljä erilaista sävellysversiota, saksalaisen kansanlaulun sekä J. L. Runebergin, F. A. Ehrströmin ja F. Paciuksen säveltämät laulut. Oli mielenkiintoista kuunnella hyvin valmisteltu laulujen taustahistoria samoin kuin Nälkämaan laulun syntyhistoria. Lopuksi esiintyjät lauloivat Nälkämaan laulun ja sen tunnetuimman Maamme-laulun. Kuoro lauloi upeasti. Lopputulos oli juontoa myöten tyylikäs ja viimeistelty. Kaikessa näkyi soittamisen ja laulamisen ilo. Jokainen opiskelija teki jotain. Vain itse kokemalla, tekemällä ja löytämällä ilo musiikista, yhdessä musisoinnista, voi aidosti välittää kasvattajana ja musiikkikasvattajana tätä iloa myös lapsille!
Lämmin kiitos Marjalle ja kaikille esiintyjille! (Heljä Tervo)
Mitä ostaisin jouluksi luettavaa?
Bibliofiili etsii lukijaroolia
Jouluksi tekisi mieli ostaa itselle ja ystäville jotakin mukavaa ja samalla sivistävää. Voiko lukeminen olla hauskaa ja samalla sivistävää? Kysymys herää lukijan mielessä kuin erään opettajan hämmennys opetuksen ja hauskuuden yhdistämisen mahdottomuudesta. Jukka Sarjalan Kirjojen kyydissä. Bibliofiilin tutkailuja -teosta (Kirjapaja 2007) lukiessa on mielessä koko ajan ajatus, että tämän kirjan haluan lukea jouluna kaikessa rauhassa takkatulen loimussa. Lukeminen näet vaatii aikaa ja rahaa, kuten joku joskus on tokaissut.Kirjassaan Sarjala pureutuu suomalaisten lukutaitoon ja sen kehittymiseen kotimaisen kirjallisuuden historiassa. Lukijaa hemmotellaan, sillä viittaukset ajankohtiin tuovat ajan ja jatkumon eläväksi, vaikka ei olisikaan itse kokenut myöhemmästä syntyajankohdasta johtuen niitä omakohtaisesti. Kirjassa kansallista kulttuuria puretaan auki monesta näkökulmasta.
Sarjala ilotulittelee tuoden esille kirjailijoiden, kriitikoiden ja lukijan näkökulmia. Välistä lukutuntuma on hengästyttäväkin. Kirjassa pohditaan myös kirjallisuustieteen merkitystä ja hyötyä. Suomalaisen perinteen mukaan lukupää on mahdollistanut sosiaalisen nousun. Hyväksi mainostettu lukutaito on Sarjalan mukaan saavutettu vuosisatojen työllä: Taito on levinnyt kerroksittain ja uusi sukupolvi on päässyt taidossa pitemmälle kuin edeltäjänsä.
Äidinkielen opettajatkin pääsevät teoksessa kuulemaan kunniansa. Runoa lausuva äidinkielen opettaja kaikkine paheineen lienee ollut oppivalle lukijalle kokemus sinänsä. Uuslukutaidottomuuteen kirjassa otetaan myös kantaa. Äidinkielen taitoja pidetään usein itsestäänselvyyksinä, mutta Sarjala painottaa kielitaidon olevan ensisijassa juuri äidinkielentaitoa. Kirjallisuus ensisijaisesti on äidinkielen oppimisen tukimateriaalia.
Sarjalan teoksesta oppii paljon suomalaisesta kulttuurihistoriasta. Mielenkiintoista on tietää kenellä esikoiskirjailijoista on ollut suurin myynti. Mitä Lönnrot tarkoitti ”yksitotisella”? Kuka oli Vilkku Joukahainen ja mitä tekemistä hänellä on Sibeliuksen kanssa? Sarjala poistaa myös useita sitkeään juurtuneita harhaluuloja – muun muassa peruskoulujärjestelmän 9-vuotisen yhtenäiskoulun historiasta.
Kirjojen kyydissä. Bibliofiilin tutkailuja -teos on oiva joululahja kulttuurihistoriasta kiinnostuneelle. Äidinkieltä ja kirjallisuutta opettavalle se tarjoaa bibliofiilin näkökulman suomalaiseen kirjallisuuteen sekä kulttuurihistoriaan.
Professori Jukka Sarjala on opetushallituksen entinen pääjohtaja ja Bibliofiilien seuran puheenjohtaja. (Juha Vartiainen)
Nuori yrittäjyys -projektin tarkoituksena on harjoitella yrittäjyyttä
Kaksi kolmannen vuoden tilasisustusartesaaniopiskelijaa Hanna ja Päivi perustivat lokakuussa 2007 Nuori yrittäjyys -hankkeeseen kuuluvan yrityksen (www.nuoriyrittajyys.fi). Yrityksen nimi on Kodin suunnittelu ja pintaremontit Ny. Nuoret naiset kuvaavat yritystään seuraavasti: –Opiskelijayrityksemme tekee pintaremontteja sekä sisustussuunnitelmia kotitalouksille. Harjoitamme yritystoimintaa opintojemme ohella huhtikuuhun 2008 saakka, jolloin yritystoiminta tulee lopettaa. Nuori yrittäjyys -projektin tarkoitus on harjoitella yritystoimintaa, joten hoidamme itse kaiken yritykseemme liittyvät asiat markkinoinnista varsinaisen työntekoon.
Kummallakin opiskelijayrittäjistä on aikaisempi ammattitutkinto ja työkokemusta eri aloilta, joista on ollut hyötyä yritystoiminnassamme. –Yritystoimintamme lähti ripeästi käyntiin. Ensimmäinen työkohteemme oli 70-luvun omakotitalon vierashuoneen remontti. Remontti sisälsi vanhan tapetin poiston, seinäpintojen tasoitukset ja hionnat, pohjamaalauksen, tapetoinnin sekä ikkunan pielien ja oven karmien kunnostamisen. Tämän lisäksi olemme asentaneet laminaattia, tapetoineet ja tehneet sisustussuunnitelmia, kertovat innokkaat nuoret yrittäjät kokemuksiaan. (Urpo Kovalainen) PDF
Kajaanin Suomalaisen Kirjakaupan vuoden lukija Lasse Lyytikäinen
Kajaanin Suomalainen Kirjakauppa on valinnut vuoden lukijaksi taiteen maisteri Lasse Lyytikäisen. Lyytikäinen johtaa Kajaanin yliopistokeskuksessa Kulttuuriteollisuuden maisteriohjelmaa ja toimii valtakunnallisen Elias Lönnrot -seuran puheenjohtajana. Hän kertoo olevansa kirjallisuuden suurkuluttaja ja kaikkiruokainen. Viime vuosina erityisesti ovat kiinnostaneet Kainuun kulttuurin liittyvät suuret nimet – Elias Lönnrot, Eino Leino, Ilmari Kianto ja Veikko Huovinen.
Rakkain teos on tällä hetkellä Kainuun Eino Leino -seuran varapuheenjohtajan Heljä Tervon toimittama "Eino Leinon laulurunoja"-teos, jonka valmistusprosessia Lyytikäinen on seurannut läheltä. Siihen on koottu ennestään tuttuja Leinon runoja, mutta sovitettuina musiikkiin. Musiikki ja laulu avaavat täysin uuden ulottuvuuden Leinon runouteen. Myös Paltaniemen Eino Leino -talon, Oulunjärven, Kivesvaaran ja Kives-järven maisemat ovat antaneet syvyyttä jo aikaisemmin tutuille runoille ja kirjallisille teoksille.
Iloinen vuoden lukijan tittelin saanut projektipäällikkö, taiteiden maisteri Lasse
Lyytikäinen toteaa kampusravintola Pedaköökistä tavoitettaessa, että hengen
ravinnon lisäksi yliopistossa tarvitaan myös hyvää ruokaa työpäivän
virkistykseksi. Samaa toteaa myös kollega Heljä Tervo.Tällä hetkellä luettavana on omistuskirjoituksella varustettu kirjailija Eeva-Kaarina Arosen teos "Hän joka näkee". Aronen julkaisi pari vuotta sitten Kainuuseen sijoittuvan menetysteoksen "Maria Renforsin totuus", joka on saavuttanut suurta suosiota myös Saksassa. Aronen esitteli teostaan sen ilmestyttyä Kajaanin Suomalaisessa Kirjakaupassa.
Työn alla on perehtyminen Lönnrotin ja Leinon valtavaan tuotantoon. Valmisteilla on myös Kainuun kulttuuritoiminnan kehittämishanke, jossa yhdistyisivät elokuva, teatteri, tanssi, musiikki, kirjallisuus ja sanataide. Tavoitteena on tuotteistaa uudenaikaisia keinoja käyttäen Kainuun kulttuuriperintöä ja nykykulttuuria. Kajaanin yliopistokeskuksen Lönnrot-instituutin tutkijan, FT Heikki Rytkölän ja Opettajankoulutusyksikön dosentin, KT Reijo Heikkisen tutkimustyö ja kirjallinen tuotanto avaavat tärkeällä tavalla näkökulmia Kainuun suurmiesten tuotantoon ja kulttuuriperintöön.
Merkittävänä kulttuurivaikuttajana ja moniosaajana Kainuussa Lyytikäinen pitää Lönnrot-seuran kunniapuheenjohtajaa Tuulikki Yli-Lonttista, joka edelsi häntä Lönnrot-seuran puheenjohtajana 10 vuoden ajan ja joka on johdattanut hänet Lönnrotin tuotannon piiriin. Yhteistyössä Yli-Lonttisen ja Kajaanin kaupungin kanssa perustettiin Elias Lönnrot-keskus 2.7.2007 Kajaanin Raatihuoneelle. Lönnrot-keskuksessa voidaan järjestää kirjallisia tapaamisia, kokouksia, koulutustilaisuuksia ja seminaareja sekä juhlatilaisuuksia.
Läheisinä Lönnrot-seuran yhteistyökumppaneina Lyytikäinen pitää mm. Kainuun Eino Leino -seuraa ja Kainuun lausujia. Tavoitteena on järjestää Lönnrot-keskuksessa yhteisiä tilaisuuksia ja kirjallisia iltoja. Esimerkkinä on Leino-seuran puheenjohtajan Esko Piipon ehdotus kirjallisesta tapaamisesta, jossa kerrotaan Elias Lönnrotin vaikutuksesta Eino Leinon tuotantoon. Lähiaikoina Lönnrot-keskuksen tiloissa pidetään myös Veikko Huovinen -seuran lukijatapaaminen. Hyvin tärkeä yhteistyökumppani on myös Paltaniemen Eino Leino -talon emäntä Kirsi Kilpeläinen. Hänen kanssaan valmistellaan Leino-talon ja Lönnrot-keskuksen yhteistyötä sekä hankkeita, jotka liittyvät mm. Leinoon ja Lönnrotiin. (Suomalainen Kirjakauppa)
Kirjoitelmapyyntö
Opiskelen Tampereen yliopistossa kasvatustiedettä. Kandidaatin tutkielmani tarkoituksena on selvittää luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia siitä, millaisia valmiuksia koulutus on antanut erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohtaamiseen.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat arvokkaita tietolähteitä ja toivonkin sinun kirjoittavan kokemuksistasi: Millaisia valmiuksia opettajankoulutus on antanut sinulle erityistä tukea tarvitsevan oppilaan kohtaamiseen tulevassa työssäsi? –Mitä jäi puuttumaan? –Millaisia valmiuksia oletat tarvitsevasi tulevassa työssäsi? –Millaisia kokemuksia sinulla on erityistä tukea tarvitsevista oppilaista? –Onko opintoihisi sisältynyt erityispedagogiikkaa? (miksi/miksi ei)
Kaikki kirjoitelmat käsittelen luottamuksellisesti tutkimuksen eettisten periaatteiden mukaan ja toivon sinun lähettävän oman kertomuksesi sähköpostitse tammikuun 2008 loppuun mennessä. Kiitos vaivannäöstä ja mukavaa joulun odotusta. (Seija Linna seija.linna(at)uta.fi)
Yle Kajaaninkin kulmilla
Yleisradio on vieraillut useilla paikkakunnilla Yle kulmilla -tapahtuman merkeissä. Kajaaniin yleläiset tulivat sankoin joukoin tiistaina 20.11. Ohjelmassa Kajaanin raatihuoneentorilla oli muun muassa tapahtumarikas tandem-hiihto. Joukkueiksi yleläisten lisäksi oli kutsuttu edustusjoukkueet Jymystä, Hokista sekä Kajaanin kaupungilta. Kajaanin joukkueeseen pyydettiin myös paikkakunnan korkeakoulujen edustajat. Kajaanin yliopistokeskusta edusti taitavana suksijana tunnettu ja hiihtokilpailuissa menestynyt opettajankoulutusyksikön tutkija Veli-Matti Nurkkala.
– Kainuun mestaruus tuli. Hauska tapahtuma!, kuvaili Vellu tapahtumaa. Kajaanin joukkueessa hiihti 8 osallistujaa. Tandem-viestihiihdossa taakse jäivät Jymyn sekä Hokin edustusjoukkueet sekä yleläisten kilpajoukkue. Tiivistunnelmainen hiihtokilpailu kuului kiihkeine juontoineen myös Kainuun radion kanavalla. (Juha Vartiainen)
Vuokatin kampuksella koulutusmessut helmikuussa 2008
Vuokatticampus koulutusmessut 25.–26.2.2008, http://www.vuokatticampus.fi/?Etusivu:Tapahtumat. Mukana järjestelyissä ovat siis Kajaanin yliopistokeskus, Jyväskylän yliopiston liikuntateknologian yksikkö, Kajaanin ammattikorkeakoulu, Vuokatin urheiluopisto, Sotkamon lukio, Kainuun ammattiopisto. (Anja Hongisto)
Saksittua
Oulun Ylkkäri uutisoi aistikasta abipäivää.
Tonttusilla
Nyt sitä oikein ollaan tonttusilla, tasohuovutustonttusilla.
Saapuu sivivuorten yö ja taukoaa hetkeksi uuras työ. (Eeva-Maija Lappalainen.)
Kampuksella uusi kävijä
Perjantaina 14.12. eli Heikkisen Eijan väitöspäivänä Kajaanin yliopistokampuksella liikkui alueen uusin tulokas. Vekkuli kärppä juoksenteli autotallin, Silmun ja Puutyöverstaan välillä. Harmi ettei kamera sattunut juuri silloin olemaan mukana. Jälkeen päin tallensin kärpän jäljet autotallin nurkalta, jossa se katseli täydessä mitassaan kampuksen tarjoamia mahdollisuuksia. Hauska näky oli tämä lähes kokovalkoinen pieni eläin, jonka häntää koristi musta pää. (Juha Vartiainen)
HYVÄÄ JOULUA JA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2008!Yliopistokeskuksen viestintäryhmä
ja
Kampus-lehden toimitus
Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) tammikuun 2008 numeroon 21.12.
mennessä mieluiten sähköisesti osoitteeseen
kampuslehti(at)oulu.fi.
|
Sivut päivitetty 27.12.2007 |
