JOULUKUU 2004

Johtajan joulutervehdys

Yliopistokeskuksen ensimmäinen vuosi

Kajaanin yliopistokeskus aloitti toimintansa 1.1.2004 viiden muun – Lahti, Pori, Mikkeli, Seinäjoki ja Kokkola – kanssa. Yliopistokeskus-idean mukaan omaa yliopistoa vailla olevien maakuntien hajallaan ollut yliopistollinen koulutus- ja tutkimustoiminta koottiin laajemmaksi useamman yliopiston konsortioksi. Kajaanin yliopistokeskuksen yhteistyöyliopistoja ovat toimintaa koordinoivan Oulun lisäksi Jyväskylä, Kuopio, Joensuu ja Lappi. Tästä työstä on yhden vuoden kokemukset.

Hyvää alkua ovat varjostaneet yliopistokeskukselle periytyneet aiempien vuosien taloudelliset ongelmat, jotka pystytään voittamaan. Yliopistokeskuksen ensimmäinen vuosi on ollut haasteellinen ja raskas myös henkilökunnalle. Olemme pitäneet lupauksemme: perustutkinto-opiskelijoiden aloituspaikkojen määrä on kasvanut merkittävästi. Uusia opiskelijoita on otettu tietojenkäsittelytieteisiin, matemaattisten aineiden aineenopettajakoulutukseen sekä kulttuuriteollisuuden koulutuskokeiluun. Tulevaisuus näyttää valoisammalta ja odotamme yliopistokeskusten vakiintuvan vuonna 2007 osaksi valtakunnan ylintä koulutus- ja tutkimustoimintaa. Toivomme konsortioyliopistojen löytävän linjansa. Yliopistokeskus on vaikutusalueensa kannalta tärkeä avaus: teemme merkittävää työtä Kainuun ja Ylä-Savon hyväksi.

Tammikuussa 2005 pidettäviin opetusministeriön kolmikantaneuvotteluihin toivon menestystä kaikille yliopistokeskuksen yksiköille. Yksiköiden henkilöstöille ja johdoille tässä muutos- ja rahoitus-tilanteessa pitää toivoa vain sinnikkyyttä ja kestävyyttä. Parempaa on varmasti luvassa.

Mittalaitelaboratorio kulkee kohti loistavaa tulevaisuutta. MERC-ohjelma näyttää lupaavalta samoin kuin Idänkaari-hanke, jonka vetovastuu on MILA:lla. Yksikkö tuottaa lisääntyvässä määrin myös tutkimusta ja tohtoreita kumppanuusyliopistojen kanssa. Jyväskylän yliopisto ensimmäisenä konsortioyliopistona on aloittanut liikuntateknologian maisterikoulutuksen ja todennäköisesti saa pian myös tohtorikoulunsa.

Suomen koululaitos on arvioitu jälleen maailman parhaaksi PISA-tutkimusten yhteydessä. Suomalainen opettajankoulutus on tunnustettu tämän tuloksen tekijäksi ja Kajaanin opettajankoulutusyksikkö on varmasti kantanut oman kortensa kekoon. Onnittelut henkilökunnalle!

Elämme kvartaali- ja globaalitalouden aikaa, jonka rytmi on tempoilevaa. Muutoksia tulee ja osa niistä voi olla suuriakin. Samalla kun etsitään uusia tuulia, on pidettävä kiinni suomalaisesta identiteetistä. Tämä on muistettava myös yliopistokeskuksen toiminnassa, ettemme etäänny yhteiskunnallisesta palvelutehtävästämme.

Toivotan kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.

Juhani Suortti
johtaja

 

 

Liikuntateknologian mittaustekniikat - Liikute

MILA laajentaa osaamistaan

Mittalaitelaboratorio (MILA) on vuonna 1991 perustettu Oulun yliopiston tutkimusyksikkö. MILA sijaitsee Petäisenniskan teknologiapuistossa, Kajaanin teknologiakeskuksen yhteydessä. Sijaintinsa vuoksi MILA lienee vähemmän tuttu kampusalueen muille Yliopistokeskuksen toimijoille. Mittalaitelaboratorion toiminta perustuu mittaustekniikan osaamiseen, erityisenä painoalueena puunjalostusteollisuuteen liittyvä optinen mittaustekniikka. Viime vuosina MILA:n osaaminen on laajentunut uusille sovellusalueille, joihin kuuluvat langattoman instrumentoinnin kehittäminen yhdessä VTT Elektroniikan kanssa sekä vuoden 2004 kesäkuusta lähtien liikuntateknologian mittaustekniikoiden Liikute-projekti.


MILAn tukkirataa käytetään mm. puun ultraääni- ja mikroaaltomittauksiin.
Kuva: Marko Lipponen/Measurepolis

Liikute

Liikutteen (liikuntateknologian mittaustekniikat) toiminta-ajatuksena on kehittää mittausmenetelmiä ihmisen hyvinvoinnin edistämiseksi MILA:n optisen osaamisen pohjalta. Mittauskohteena on ihminen ja ihmisen vuorovaikutus ympäristöönsä. Projektin painoalueena on ihmisen fysiologiaa ja biomekaniikkaa tarkastelevien non-invasiivisten mittausmenetelmien kehittäminen. Liikute-projektin tavoitteena on muodostaa vuoteen 2008 mennessä 10 hengen tutkimusyksikkö, joka tekee laadukasta ja kansainvälistä tutkimustyötä. Projektille on asetettu useita välietappeja, joista keskeisimpiä ovat Tekes-hankkeiden käynnistäminen, alan tutkimusyhteistyö­verkkoon liittyminen sekä sen kehittäminen, julkaisujen tuottaminen, erikoistöiden mahdollistaminen hankkeissa, kansainvälistyminen ja tutkija­vaihdon käynnistäminen. Liikutteen perusrahoitus vuosina 2004–2006 tulee Kainuun osaamiskeskusohjelman kautta, kattaen projektipäällikön henkilöstökulut. Muu tutkimusryhmä tullaan kokoamaan lähinnä Tekes-rahoitteisten hankkeiden kautta.

 

Liikutteen yhteistyökumppanit

Liikutteen tärkeimpiin yhteistyökumppaneihin kuuluvat Jyväskylän yliopiston Liikuntabiologian laitos, Sotkamon kunta, Biotekniikan laboratorio ja Snowpolis Oy. Lisäksi yhteistyötä haetaan Oulun yliopiston muista yksiköistä ja Kajaanin yliopistokeskuksen yhteistyöyliopistoista. Mahdollisia yhteistyökumppaneita ovat myös Kajaanin ammattikorkeakoulu sekä Measurepolis-Kajaaniin kuuluvat paikalliset mittaustekniikan yritykset. MILA:n sisällä selvimmän yhteistyö­mahdollisuuden luo VTT Kajaanin projektitoiminta, jonka osaaminen keskittyy langattomaan instrumentointiin. Valtakunnallisesti yhteistyötä pyritään käynnistämään liikunta- ja hyvinvointi­teknologiaan liittyvien yritysten kanssa sekä sopivien aihealueiden löytyessä myös muiden teknologiayritysten kanssa. Potentiaalisia yhteistyökumppaneita yritysten ja yliopistojen lisäksi ovat myös erilaiset laitokset ja säätiöt, kuten Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö Likes, Työterveyslaitokset ja Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU.

 

Vuokatti

Sotkamon kunnassa sijaitseva Vuokatti ja Vuokatin urheiluopisto toimivat kansainvälisenä urheilijoiden harjoittelukeskuksena sekä lomailijoiden suosimana matkailukohteena. Vuokatissa on monipuoliset ja korkeatasoiset harjoittelu- ja harrastusolosuhteet, joiden lisäksi urheilijat ja kuntoilijat voivat suorittaa kuntotestejä Vuokattihallin testiasemalla. Vuokatti on ollut luonnollinen valinta myös Snowpoliksen toiminnalle. Snowpolis on kansainvälinen hyvinvointiteknologiaan (liikuntateknologia, biotekniikka), talveen ja liikkumiseen erikoistunut osaamiskeskittymä ja yritysten, tutkimuksen, koulutuksen ja kehitysorganisaatioiden kohtaamispaikka. Nyttemmin yhtiöitetty Snowpolis Oy tulee rakentamaan Vuokattiin toimitilat, jotka keräävät konkreettisesti liikuntaan liittyvän osaamisen. Vuokatissa on alkanut myös KYK:een kuuluvan Jyväskylän yliopiston Liikunta­biologian laitoksen vetämä Liikuntateknologian muuntokoulutus, Vuotech, jossa koulutetaan jo valmiita insinöörejä ja diplomi-insinöörejä liikuntatieteiden maistereiksi.

Vuokatin liikuntaan ja hyvinvointiteknologiaan liittyvä osaamisrypäs luo osaltaan pohjaa Liikutteen toiminnalle, jossa teknologian, biomekaniikan ja fysiologian yhdistäminen näyttelee keskeistä osaa. Liikutteen tutkimusryhmä tulee siirtymään Snowpolis-Vuokattiin, kun tutkimus­toiminta on käynnistynyt ja ryhmä kasvanut itsenäiseksi ja toimivaksi, ja suorittaa arvostettua tutkimustyötä.


Milalaiset Vimpelinvaaralla. Tandem-hiihtokin onnistuu hyvällä porukalla.
Kuva MILA:n albumista.

 

Liikutteen projektipäällikön mietteitä

Liikute-projekti on mielenkiintoinen ja haastava. Liikutteen toiminta-ajatus uppoaa hyvin olemassa olevaan liikuntateknologian kenttään jossa osaaminen on aika tarkasti rajattu eri osa-alueisiin niin teknologisten ratkaisujen kuin liikuntatutkimuksenkin osalta. Liikutteessa liitetään yhteen nämä osaamisalueet ja parhaassa tapauksessa luodaan pohjaa uudenlaiselle tutkimukselle ja uudelle liiketoiminnalle mittausmenetelmien parantuessa ja monipuolistuessa.

Mielenkiintoiseksi ja haastavaksi projektin tekee eri alojen ihmisten yhteen tuominen ja yhteisen kielen löytäminen. Fyysikko, liikuntatieteilijä, biokemisti ja insinööri eivät aina saa heti kiinni toistensa ajatusten lennosta. Äärimmäisen mielenkiintoinen on toki myös mittausmenetelmien kohde, ihminen. Haasteita riittää myös Tekes-rahoitteisten hankkeiden käynnistämisessä. Yhteistyöyritykset tulisi saada vakuutettua siitä, että Liikutteessa suoritetaan arvostettua tieteellistä tutkimusta. Tutkimustoiminta on pitkäjänteistä työtä ja tulokset näkyvät usein vasta vuosien kuluttua. Ideasta tuotteeseen ja rahavirtaan on pitkä matka.

Liikutteen vetovoimaksi voitaneen lukea itsenäinen ja monipuolinen toiminta, johon pystyy itse omalla luovuudellaan ja ideoillaan vaikuttamaan. Liikutteen vakaa aikomus on tuottaa Kajaanin yliopistokeskukseen uudenlaista, innovatiivista ja ennakko­luulotonta tutkimusta, jossa trendikkäästi yhdistetään poikkitieteellistä osaamista. Tutkimus­kohteet saattavat olla niinkin mediaseksikkäitä kuin hiki ja sylki sekä muut ruumiin eritteet, joten tutkimusryhmään rekrytoitavilta edellytetään erinomaisen ammattitaidon lisäksi aimo annos huumorintajua! (ML)


Projektipäällikkö Mari Lahtinen hiihtoputkessa.
Kuva: Marko Lipponen/Measurepolis

 

 

Luovuusstrategiatyöhön käsiksi

Opetusministeriö on käynnistänyt Vanhasen hallituksen ohjelman mukaisen luovuusstrategian, joka koskee koko maata. Luovuusstrategiatyössä tulee hyödyntää ja tukea olemassa olevia luovuuden edistämiseen tähtääviä hankkeita tai prosesseja, tehdä uusia aloitteita tai käynnistää uusia prosesseja, joilla mahdollistetaan luovuuden parempi toteutuminen elämän ja yhteiskunnan eri alueilla sekä valmistella strategia luovuuden edistämiseksi Suomessa.

Luovuusstrategiatyötä ohjaava visio on itseään luovasti toteuttavien yksilöiden, innostavien, kannustavien ja tukevien yhteisöjen sekä luovuudesta menestystä ammentavien yritysten Suomi. Luovuusstrategiatyö toteutetaan 1.1.2005–31.10.2006 välisenä aikana. Strategiatyö koostuu kolmesta osiosta: Luova ihminen, Luovat ympäristöt ja Luova talous.

Luova ihminen -osiossa tarkastellaan luovuutta ihmisen lajiominaisuutena, itsensätoteuttamisena, ajattelu- ja toimintatapoina, arkielämässä vaikuttavana yksilöllisenä ja yhteisöllisenä tekijänä, ammatillisena ominaisuutena ja työyhteisöjen voimavarana. Tässä osiossa tarkastellaan myös kasvatuksen ja koulutuksen roolia luovuuden edistämisessä.

Luova ihminen -työryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja Aila Paloniemi. Työryhmään kuuluvat jäseninä kulttuurinsuunnittelija Sinikka Haapanen Helsingin kaupungin Nuorisoasiainkeskuksesta, muusikko Sari Kaasinen, elokuvaohjaaja Taavi Kassila, kansanedustaja Marjukka Karttunen, opetusneuvos Jorma Kauppinen Opetushallituksesta, professori Soili Keskinen Turun yliopistosta, Erkki Kuisma Nokia Oyj:stä, työelämätutkimuksen professori Reijo Miettinen Helsingin yliopistosta, tutkimusylilääkäri Kiti Müller Työterveyslaitokselta, professori Juhani Suortti Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä, neuvotteleva virkamies Risto Ruohonen opetusministeriöstä, Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtaja Hannu Saha, ylitarkastaja Mika Tammilehto opetusministeriöstä, toimittaja Anna Tulusto sekä sihteereinä erikoissuunnittelija Esa Pirnes OPM ja suunnittelija Anna Kanerva Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiöstä.

 

 

Opettajankouluttajien kulttuurimatkalla Suomussalmella

Kuluneena syksynä saimme tilaisuuden tutustua kolmen iltapäivän ajan lähikuntiin, paikalliseen kulttuurihistoriaan mainion oppaan johdolla. Monet meistä olivat ensikertalaisia vierailemissamme kohteissa, joten tällaiset matkat ovat tervetulleita. Lähialuetuntemuksen lisääminen toteutettiin opetusministeriöltä saadun opettajankouluttajien kulttuurikasvatusrahoituksen turvin.

Ensimmäinen matka oli syyskuussa tehty Oulujärvi-kierros (Kajaani – Paltamo – Vaalan Manamansalo – Vuolijoki – Kajaani). Toinen matka suuntautui Lapinlahdelle (Halosen museo) ja Iisalmeen (evakkomuseo) marraskuun alkupuolella. Kulttuurikasvatus huipentui Suomussalmen-retkeen talvisena päivänä marraskuun lopulla.

 

Raatteen Portti ja Talvisodan monumentti

Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Raatteen Portti ja Talvisodan muistomerkki. Pakkassäässä, hyytävän kylmän tuulen puhaltaessa kuuntelimme 105 vaskisen muistomerkkikellon kilkatusta tuhansien kivipaasien ympäröimänä. Muistomerkissä on kelloja, kuten talvisodassa oli päiviä, kivipaadet symboloivat sodassa kaatuneita sotilaita. (Lisää kohteesta esim. http://www.suomussalmi.fi/matkailu/nahtavyysf.htm )

 

Suomussalmi-opisto ja Kianto-instituutti

Raatteen jälkeen ohjelmassa oli Kianto-instituuttiin tutustuminen. Aluksi kahvittelimme Suomussalmi-opistolla ennen siirtymistä Kianto-näyttelyyn. Näyttelyssä kuulimme kertomuksia, faktaa ja fiktiota, korpikirjailija Kiannosta ja kierroksen jälkeen tuli tunne, että on päästävä vierailemaan kesäaikaan Turjanlinnassa, Kiannon kotikonnuilla. (Lisää kohteesta esim. http://www.kianto-instituutti.fi )


Kulttuuriperintöopetusmatkalaiset intoutuivat Kianto-instituutissa
kuvauttamaan itseään Kiannon tyyliin. Kuva: Heikki Rytkölä.

Makeat tuliaiset Namellista

Matkantekoon kuuluu yleensä myös tuliaisten hankinta. Ennen Vanhaa Kurimoa pääsimme poikkeamaan Jaloniemeen ostoksille. Suomussalmen kuulussa Namellin tehtaanmyymälässä kävimme makeilla joululahjaostoksilla ja tuimme kirjaimellisesti runsaalla kädellä paikallista elinkeinoa.

 

Vanha Kurimo

Matka huipentui Vanhaan Kurimoon, jonne saavuimme jouluisen hämärän jo laskeuduttua. Ohjelmassa oli ensin Eero Schroderuksen esitys ukko-Kiannosta ja sen jälkeen oli matkan yksi kohokohdista, jouluateria. Olimme kuulleet jo etukäteen, mitä on ruokalistalla ja odottaneet melkein kuin kuuta nousevaa pöydän ääreen pääsemistä. Eikä ateria tuottanut pettymystä. Suosittelen paikkaa lämpimästi. Sopii erinomaisesti esimerkiksi erilaisten koulutuspäivien ja seminaarien pitämiseen.


Kurimon sali jouluväreissä. Kuva: Heikki Rytkölä.

Lopuksi suuret kiitokset kulttuurimatkojen toteutuksesta erityisesti Hongiston Anjalle ja Heikkisen Reijolle, rahoittajatahoa unohtamatta! Kiitos myös hauskalle matkaseuralle! Jätimme vienon toivomuksen, että jatkossakin olisi mukava päästä tällaisille kulttuurikierroksille. Tutustumiskohteita lähimaastossa kyllä riittää. Esimerkiksi Sotkamo ja Kuhmo olisivat antoisia kohteita. Seuraavaa matkaa odotellessa. (EH)

 

 

Uutta kieltä pusseista

Kajaanin yliopistokeskuksella vieraili maanantaina ja tiistaina 29.–30.11. Maria-Louise Nyberg, joka on työskennellyt vuosikymmeniä maahanmuuttaja- ja siirtolaislasten kanssa. Nybergin jännittävät pussit ja ilmeikäs esiintyminen vetivät kuuntelijan mukanaan kielen oppimisen maagiseen maailmaan.

Suomessa syntynyt kielipedagogi Marie-Louise Nyberg muutti Ruotsiin reilut 20 vuotta sitten. Suomessa hän kävi ruotsinkielisen koulun ja valmistui lastentarhaopettajaksi Pietarsaaresta 1974. Nyberg on työskennellyt 1980-luvulta lähtien ruotsalaisissa maahanmuuttajapäiväkodeissa. Nykyisin hänen päätyönään on luennointi uuden kielen oppimisesta ja opettamisesta. Hän matkustaa pehmoapina Robinin ja pussiensa kanssa Ruotsissa ja naapurimaissa. Tuntuma käytännön kielenopetustyöhön säilyy työskennellessä viikoittain maahanmuuttajalasten parissa päiväkodissa.

Nyberg opettaa uutta kieltä TPR (Total Physical Response) -menetelmällä, joka tarkoittaa kehon avulla vastaamista. Siinä työskennellään konkreettisen ja laajan materiaalin kanssa; tärkeää on lapsen oma aktiivisuus. 4–5 keskenään samantasoisen lapsen kanssa pidettävä TPR-tuokio kestää 10–20 minuuttia ja niitä järjestetään 3–5 kertaa viikossa. Lapsi oppii sanoja huomattuaan esineistä kehiteltyjen tarinoiden avulla. Nybergin keinona on välittää uudet asiat hahmojen avulla. Lapsi jaksaa kuunnella ja seurata paremmin esimerkiksi apinaa, joka kaivaa pussista banaanin ja juttelee lapsille. Pussi voi sisältää samaan aihepiiriin kuuluvia tavaroita, esimerkiksi hedelmiä tai johonkin satuun liittyvää rekvisiittaa. Pussista löytyvää teemaa käsitellään leikkien ja dramatisoinnin avulla. Yksi tärkeimmistä asioista TPR-tuokioissa on se, että sekä lapsilla että ohjaajalla on hauskaa.

Tuokion onnistumisessa opettajan toiminnalla on suuri merkitys. Nybergin luennon aikana saimme kokea, kuinka huomattava merkitys on kehonkielellä ja havaintovälineillä. Ne auttavat työskenneltäessä sellaisten lasten kanssa, joiden kanssa ei ole yhteistä puhuttua kieltä. On kuitenkin otettava huomioon, että kehonkieli ei ole kaikkialla täysin samanlaista. Kehon kielestä ymmärrämme 90 %, puhutusta vain 30 %. Esimerkkinä voisimme mainita Marie-Louise Nybergin kolme eri tapaa kertoa tarina. Ensin hän tarinoi tasaisesti siansaksaa puhuen. Toisessa vaiheessa hän muutti äänensävyjä ja liikehti. Lopuksi Nyberg esitti tarinan esineiden ja kehonkielen avulla. Tässä vaiheessa tuli ilmi, että konkreettisten esineiden avulla lapsi alkaa elää tarinan mukana ja innostuu itsekin kertomaan omia kokemuksiaan oppimillaan sanoilla. Samalla hän saa mahdollisuuden käydä vuoropuhelua ohjaajan kanssa.

Marie-Louise Nybergillä oli hyvin vauhdikas ja mukaansatempaava tyyli esiintyä. Hän väritti luentoa esittämällä tarinan muun muassa nallen peseytymisestä, Robin-apinan matkustamisesta ja peikkoperheestä. Perinteisistä luennoista poiketen myös me kuulijat pääsimme välillä toimimaan ja käyttämään omaa luovuuttamme. Luennoitsija rohkaisi kasvatusalan ihmisiä kokeilemaan erilaisia ideoita, ja luennolta kyllä saimme. Tärkeintä on, että kielenoppimisessa lasten kanssa on hauskaa. ”Täytyy olla iloinen ja uskaltaa”, Nyberg painottaa. (A-PA, LH ja MK)

 

 

Tietokantaopetusta kirjastossa

Oulun yliopiston kirjaston informaatikkoja kävi 8.12. Kajaanissa vierailulla ja heitä kuunnelleet saivat tuhdin tietopaketin RefWorks-viitteidenhallintaohjelmasta, EU-tiedonlähteistä ja tiedonhankinnan verkkokursseista ja -materiaaleista.

 

RefWorks-viitteidenhallintaohjelma

Päivän aloitti informaatikko Riitta Hoppania aiheenaan RefWorks-viitteidenhallintaohjelma. Ohjelma on monipuolinen apuväline kaikille tutkimustekstien kirjoittajille eli tutkijoille, opettajille ja opiskelijoille. RefWorks -ohjelman avulla voi koota lähdeluetteloita eri säännöstöjen mukaan ja tehdä myös lähdeviitteitä tekstiin. Ohjelma on kaikkien yliopistoyhteisön jäsenten käytettävissä, mutta jokaisen käyttäjän on luotava ohjelmaan oma henkilökohtainen tunnus.

Ohjelmaan pääsee kirjaston etusivulta > Elektroniset kokoelmat > RefWorks tai vaihtoehtoisesti kirjaston etusivulta > Tietokannat > R > RefWorks. Jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalla ovat myös Turun ja Tampereen yliopistojen kirjastojen suomenkieliset RefWorks-ohjeet, Oulun yliopiston kirjaston suomenkieliset ohjeet ovat parhaillaan tekeillä. Ohjelma itse antaa englanninkieliset ohjeet. Oman tunnuksen luominen tapahtuu RefWorks-tietokannassa Sign up for an Individual Account linkin kautta. Kun ohjelmaan on kirjautunut sisälle ohjelma opastaa eteenpäin. Ohjelma vaatii jonkin verran vaivannäköä mutta sen avulla voi tehdä lähdeluetteloita eri aiheista, poimia viitetietoja eri tietokannoista ja muotoilla viitetietoja automaattisesti eri kriteereiden mukaan.

 

EU-tiedonlähteet

Informaatikko Outi Klintrup antoi oivallista perustietoa Euroopan unionista tietoa tarvitseville. Oulun yliopiston kirjasto on yksi Suomen kymmenestä EU-tallekirjastosta ja saa näin ollen vapaakappaleena kokoelmiinsa EU:n viralliset julkaisut. Kaikki paperimuotoiset EU-julkaisut ovat haettavissa OULA-tietokannasta (Vinkki: hakusanana kannattaa käyttää Euroopan unionin lisäksi myös Euroopan yhteisöä jos haluaa löytää aineistoa myös yhteisön ajalta)

Elektronisiin EU-tiedonlähteisiin pääsee kirjaston kotisivulta > Tietokannat > Monialaiset tietokannat > EU-tietokannat. Perustietoa tarvitsevalle Outi Klintrup suosittelee EUROPA-tietokantaa, joka on useiden muiden EU-tietokantojen tapaan saatavissa myös suomeksi. Perustiedot EU:sta helpottavat myös tiedonhakua muista EU-tietokannoista, esimerkiksi lainsäädäntötietokanta EUR-Lexistä joka on sulauttamassa itseensä CELEX-tietokantaa. Outi K:n mukaan on esimerkiksi hyvä tietää hakeeko säädöksiä vai direktiivejä. Outi vinkkasi myös, että koska EU-tietokannat ovat kaikkien vapaasti käytettävissä, myös Google-haun kautta löytää näppärästi EU-tietoa, joskus Google voi löytää sellaistakin aineistoa mitä ei ole EU-tietokantojen omilla hakumenetelmillä helposti löydettävissä.

 

Tiedonhankinnan verkkokurssit ja -materiaalit

Informaatikko Virpi Pietikäinen kertoi lopuksi Avoimen yliopiston kautta saatavissa olevasta Akateemiset opiskelutaidot -verkkokurssista joka on toteutettu Optima-ympäristöön sekä Oulun yliopiston kirjaston sivuilla olevista TalDot (taloustieteiden tiedonlähteet) ja TohDot (jatko-opiskelijoiden tiedonlähteet) verkkomateriaaleista. Tästä aiheesta pyritään kirjoittamaan tarkemmin tammikuun Kampus-lehteen. (OV)

 

 

UPJ ja pidot paranee vai paraneeko?

Yliopiston lehtorien liiton edustaja Tiina Saali Kuopion yliopistosta vieraili Kajaanissa keskiviikkona 8.12. kertomassa uuteen palkkajärjestelmään siirtymisestä (UPJ). Heti esityksensä aluksi Saali totesi, ettei UPJ tuo varsinaisesti mitään suurta keikausta yliopiston nykyisten työntekijöiden palkkoihin, mutta maltillista korjausta palkkaukseen sillä toki tavoitellaan.

UPJ:n kohteena ovat erityisesti uudet, nuoret työntekijät, jotka ikälisäjärjestelmän poistuessa tulevat saamaan työuransa alussa aiempaan verrattuna parempaa palkkaa. Opetushenkilökunnan palkanmääräytymisen perusteina tulevat olemaan työn vaativuus ja suoriutuminen siinä – ei siis enää nimike. Vaativuustasoryhmä löytyy arvioinnin tuloksena ja arviointi tulee tehdä huhtikuun loppuun mennessä. Henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuvan palkanosan suuruus on sovittava %-osuus vaativuuden mukaisesta palkasta.

Selkeä parannus jo yliopiston palveluksessa olevista saattaa osua päätoimisille tuntiopettajille. Nimikkeestä riippumatta opetushenkilökunnan vaativuustasokartasta löytyy kullekin tehtävälle ryhmä 1–10, joista 5–7 kuulunevat lehtorien, yliassistenttien ja päätoimisten tuntiopettajien tehtävät. Tasot 5–6 on jaettu vaativuustasokartan fraaseissa erikseen opetus- ja tutkimuspainotteisiin tehtäviin.

Saali painotti vaativuusarvioinnin koskevan tehtävää eikä sen tämänhetkistä tekijää. Työntekijä kuvaa oman tehtävänsä tarkoituksena osoittaa vaativuutta parhaiten vastaava taso vaativuuskartasta ja käy kuvauksen läpi esimiehensä kanssa, minkä jälkeen esimies tekee ehdotuksen vaativuustasosta. Jos yhteistä näkemystä ei tavoiteta vaativuustasosta, joutuu esimies perustelemaan eroavan arvionsa. Yksikön johtaja kokoaa ja esittää kokonaisnäkemyksensä. Arviointiryhmä käsittelee ja lopuksi työnantaja vahvistaa vaativuustason.

 

Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointi

Suoriutuminen arvioidaan suhteessa virkatehtäviin ja työsuunnitelmaan. Suoriutumisen pääkriteerit ovat ammatinhallinta sekä laatu ja tuloksellisuus. Ammatinhallinta on osaamista ja sitä osoittavat esim. suoritetut tutkinnot sekä yliopistopedagogiset opinnot. Laatu ja tuloksellisuus tulee virkatehtävistä, joista sopimisen keskeinen väline on vuosittain tehtävä 1600 tunnin työsuunnitelma. Arviointi perustuu työsuunnitelman mukaisiin asetettuihin tavoitteisiin. Arvioinnissa voidaan käyttää hyväksi soveltuvin osin aiempia malleja ja käytäntöjä, kuten yliopistoportfoliota, jossa voidaan osoittaa ammatinhallintaa ja työssä kehittymistä.

Uuteen järjestelmään siirtyminen edellyttää uutta sopimusta. Vanha sopimus on voimassa 15.2.2005 saakka ja todennäköisesti uuteen palkkausjärjestelmään siirrytään joulukuussa 2005 tai tammikuussa 2006. Uudet sopimukset sisältävät muun muassa takuupalkkalausekkeen, jossa todetaan: nykyisen työntekijän palkka ei laske. Arvioinnit tulee tehdä yliopistoissa kevään 2005 aikana. (JV)

 

 

Kaksi tikkiä taakse ja kolme eteenpäin! Uudistuva ompelukoneen ajokortti ja luokka-astetyöt joulun kynnyksellä

Ompelukoneen ajokortin ompelu voi toteutua esimerkiksi peruskoulun kolmasluokkalaisten kouluvuoden opetussuunnitelmassa vaikkapa ennen joulua. Silloin joulun aihemotiivit ovat hyödynnettävissä ajokorttikokeeseen luokka-astetöinä tekstiilityössä. Muina vuodenaikoina ajokortin ompelua palvelevat toiset teemat. Ompelukoneen ajokortti puhutti toisen vuosikurssin opiskelijoita seuraavasti:

 

Suunnittelimme mustalle villasekoitekankaalle ”ompelukoneajoreitin”. Sitä tehdessään oppilas oppii käyttämään ompelukoneen perustoimintoja: suoraa ommelta, sik-sak -ommelta, taaksepäin ja kaarevien muotojen ompelua. Näin luokka-astetyöksi muuntuneessa ompelukoneen ajokortin ompelussa päästään edistämään käsityöhön kuuluvaa ajattelua.

 

Ompeluajokortin läpäisemistä tai/ja saamista varten peruskoulun oppilas tekee luokka-astetyönä korkkipohjalle taulun. Valitsimme jouluaiheen, kun ajattelimme sen motivoivan lapsia. Yritimme ottaa huomioon myös monikulttuurista näkökulmaa, kun otimme aihemotiiviksi kynttilän. Se liittyy, mutta sen ei tarvitse ajatella kuuluvan yksinomaan jouluun. Tosin ei voida olla varmoja siitä minkälaisia assosiaatioita kynttilä antaa erilaisista kielellisistä ja kulttuurisista taustoista kotoisin oleville lapsille. Materiaaleina ovat paksut villalangat, höyhenet, villahahtuva ja säielanka. Työn voi materiaalikustannuksia säästäen tehdä tähteeksi jääneistä kankaista ja langanpätkistä. Lisäksi voidaan ottaa kierrätys ja ympäristöystävällisyys huomioon.

 

Ajoreitin korkkipohjalle ja villakankaalle ommeltuaan ompelukoneajokorttia ompeleva oppija etenee ”ompelukokeessa” seuraavaan ja vaativampaan vaiheeseen. Ajattelimme, että tällöin hän hahmottelee korkkipohjalle jouluaiheisen enkelin. Tehtävänä on harjoitella eri materiaalien käyttöä ja taaksepäin ompelua suoralla ompeleella. Enkelin siivet on tehty höyhenistä ja vartalo avatusta paperinarusta. Nämä osat ommellaan korkkipohjaan kiinni. Pellavatappurasta letitetään hiukset, ne kiinnittyvät eteen- ja taaksepäin ompelukoneella ommellen. Myös enkelin silmät ommellaan samalla tavalla. Enkeli saa lopuksi sädekehän, se kiinnitetään sik-sak -ompeleella.

 

Suunnittelimme ja toteutimme ompelukoneen ajokortin siten, että siitä tulisi mahdollisimman yksinkertainen ja jouluaiheinen. Teimme tonttutytön korkki- ja villakangaspohjalle. Valmistimme tontulle hameen ja tonttulakin leveästä paperinarusta. Jalat, kädet ja kasvot ovat paksua villalankaa. Letitimme hiukset valkoisesta villalangasta ja teimme rusetit avatusta, ohuesta paperinarusta Käytimme työssä suoraa ommelta ja sik-sak -ommelta.

Ompelukoneen käytön harjoittelua on tarpeen sijoittaa moniin pieniin luokka-astetöihin ennen kuin siirrytään vaativampien töiden ompeluun. (E-ML)

 

 

Sotavuodet Suomussalmella

Sotavuosina Suomussalmi joutui ankarasti kokemaan rajan kirot.  Mainilan laukausten jälkeen neuvostojoukot, joiden vahvuus sodan alussa oli 450 000 miestä ja sen lopulla toista miljoonaa miestä, ylittivät rajan koko pituudelta 30.11.1939. Suomussalmen ja Kuhmon suunnalla joukoilla oli tavoitteena katkaista Suomi kahtia.

Neuvostoliiton 9. armeijan joukot ryhmittyivät kolmeen pääkiilaan, joiden tavoitteena oli Oulu. Kuhmoon tunkeutui 54. divisioona Repolan suunnasta, Suomussalmelle työntyi pääasiassa ukrainalaisista joukoista koottu 44. divisioona ja Suomussalmen pohjoisosiin 163. divisioona.  Neuvostojoukkoja vastassa olivat Kuhmon suunnalla Er.P. 14 ja Suomussalmella Er.P. 15. Suomalaiset yrittivät viivytystaistelujen avulla saada lisäaikaa siviiliväestön evakuoimiseksi.


Suomussalmen Raatteentien Talvisotamuseon yhteydessä on myös 13.3.2003 paljastettu Erkki Pullisen suunnittelema Talvisodan Monumentti. Sen pinta-ala on noin kolme hehtaaria ja alueella on eräiden arvioiden mukaan noin 20 000 lohkaretta, jotka symbolisoivat Raatteen tien taisteluissa kuolleita venäläisiä ja suomalaisia sotilaita. Muistomerkin keskellä on myös erillinen veistos Avara syli, jonka yläosassa helisee 105 pientä kelloa muistona 105 päivän mittaisesta talvisodasta. Kajaanin opettajankoulutusyksikön kulttuurimatkalaiset tutustuivat muistomerkkiin 26.11.2004. Kuvat: Reijo Heikkinen.

 

Suomussalmella venäläiset hyökkäsivät raskaalla kalustolla Raatteen tien suunnasta. Toinen hyökkäyskiila työntyi pohjoisempaa Lonkasta Juntusrannan kautta kohti Suomussalmen kirkonkylää. Juntusrannassa venäläisten onnistui vangita lähes koko kylän suomalaisväestö, osan onnistui paeta yötä myöten omien luokse.  Tuohon aikaan Suomussalmen pohjoispuolella ei ollut kuitenkaan kunnon teitä, joten venäläisten oli raivattava kulku-ura itselleen.

Vihollista vastaan suomalaisilla oli aluksi asettaa vain yksittäisiä hiihtopartioita, kunnes joukot saatiin ryhmitettyä torjuntataisteluihin. Suomussalmen kirkonkylän taistelut käytiin 14.–20.12.1939. 

Suomalaisia joukkoja komensi eversti Hjalmar Siilasvuo. Hänen johtamiensa joukkojen onnistui torjua vihollisen eteneminen. Siilasvuon johdossa oli kaksi rykmenttiä JR 64 ja JR 65. Jälkimmäistä johti everstiluutnantti Paavo Susitaival. Suomalaisten vastahyökkäys aiheutti venäläisen 163. divisioonassa paniikin ja venäläiset peräytyivät sekavassa muodostelmassa Kiantajärven jäätä myöten Juntusrantaan. 163. divisioona menetti tuhansia miehiä kaatuneina. Lisäksi materiaalitappiot olivat mittavia. Suomalaiset saivat haltuunsa runsaasti käyttökelpoista kalustoa. 

Koko keskisen rintaman raskaimmat taistelut käytiin kuitenkin Raatteen tiellä, jossa motoroitu Puolasta Suomen rajalle siirretty ukrainalainen 44. divisioona odotti linnoittautuneina. Pääosa venäläisistä oli Haukilan maastossa. Vihollinen ei raskaan kalustonsa vuoksi halunnut poiketa tieuralta ja oli edennyt hitaasti kohti länttä. Suomalaiset toteuttivat kuitenkin venäläisiä vastaan ns. motitustaktiikkaa, jossa viholliskolonnien eteneminen pysäytettiin nopeilla tehokkailla iskuilla ja saarrettiin.

Vihollinen ei päässyt eteen eikä taaksepäin. Se oli sulloutunut hyvin suppealle alueelle. Venäläiset eivät olleet varautuneet Suomussalmen arktisiin oloihin ja noin 40 asteen pakkasiin. Heillä oli kehnot, ankariin pakkasoloihin soveltumattomat vaatteet ja varusteet. Ennätyspakkaset hyydyttivät panssariajoneuvot ja kuorma-autot sekä aseet.

Vihollinen ei uskaltanut poiketa tieuralta, kun taas suomalaiset liikkuivat suksineen nopeasti ja tehokkaasti metsissä ja iskivät yllättävästi ja tuhoisasti kadoten sen jälkeen yön pimeyteen. Aavemaiset iskut ja suomalaisten tarkka-ampujien tuhoisa tulitus aiheutti vihollisen keskuudessa paniikin. Erityisesti pelättiin valkoisiin lumihaalareihin pukeutuneita puihin kiivenneitä tarkka-ampujia, joista venäläiset käyttivät nimeä kukuska eli käki. Kun venäläiskolonnat pysähtyivät, suomalaiset tuhosivat ne yksitellen.

Suomalaisten etuna taisteluissa oli maaston erinomainen tuntemus, hirmupakkasiin soveltuvat varusteet, mahdollisuus kuivata vaatteensa, paremmin järjestetty huolto, maanpuolustustahto, mutta ennen muuta hieman aikaisemmin käyttöön otettu varmatoiminen Suomi-konepistooli, joka lähitaisteluissa oli ylivoimainen venäläisten aseistukseen verrattuna. Se soveltui erinomaisesti metsämaastossa käytäviin taisteluihin. 

44. divisioonan sotilaat yrittivät nukkua nuotioiden ääressä tai lumikuopissa, jotka eivät kuitenkaan tarjonneet suojaa. Kun varusteet kastuivat, ne jäätyivät nopeasti eivätkä kohmeiset miehet kyenneet taistelemaan. Hypotermia teki nopeasti selvää vahvimmistakin miehistä. Jos joku yritti rynnäköiden päästä motista, suomalaiset tuhosivat pakoon pyrkijät tulivoimaisilla konepistooleilla. Vastaavasti venäläiset eivät voineet käyttää raskasta aseistustaan, sillä vihollinen näyttäytyi vain hetkittäin. Epätoivoinen tilanne aiheutti paniikin, jossa sotilaat eivät käyttäytyneet päämäärätietoisesti. Upseerit eivät saaneet miehiään myöskään tottelemaan hyökkäyskäskyjä. 

Raatteen tien taistelut käytiin 4.–7.1.1940. Taisteluissa kuoli arviolta noin 20 000–23 000 Ukrainasta lähtöisin ollutta neuvostosotilasta eli noin 70 prosenttia divisioonan vahvuudesta. Lisäksi suomalaisten vangiksi joutui noin 1200 venäläistä. Suomalaisten tappiot olivat noin 800 kaatunutta ja 1200 haavoittunutta. Raatteen tien moteista suomalaiset saivat runsaasti aseita ja muuta kalustoa. Koko Suomussalmen operaatio päättyi 10.1.1940. Neuvostojoukot eivät päässeet tavoitteeseensa eli Ouluun eikä Suomea saatu katkaistua kahtia.

Taistelut saivat laajalti huomiota ulkomaisissa lehdissä, sillä noihin aikoihin länsirintamalla ei tapahtunut vielä mitään merkittävää. Englantilaisissa ja amerikkalaisissa sanomalehdissä suomalaisten ja venäläisten taistelua verrattiin Davidin ja Goljatin väliseen taisteluun. Venäläiset yrittivät puolestaan vähätellä omissa lehdissään tappioitaan. Krasnaja zvezda –lehti kirjoitti 14. tammikuuta 1940 näin:

”Ulkomaiset tietotoimistot ja ennen kaikkea Gavas-tietotoimisto väittävät, että Suomussalmen taisteluissa 44. divisioona olisi muka ”menettänyt 14 000 henkeä”. Tämä väite on luonnoton mielikuvituksen tuote, jonka ovat sepittäneet sen huono-onniset tekijät. 44. divisioonan miesvahvuus on kaikkiaan ollut noin 10 000 henkeä. Kuinka se olisi voinut menettää 14 000?  Neuvostojoukkojen menetykset ovat todellisuudessa olleet täällä enintään 900 miestä, mikä selittyy ennen kaikkea kovilla pakkasilla, jotka alkoivat odottamatta, kuin suomalaisten joukkojen toimilla. Mutta ulkomaiset huhujen levittäjät ovat kernaasti vaiti siitä, että suomalaiset ovat menettäneet kuolleina ja haavoittuneina vähintään 2000 henkeä, ja suojeluskuntalaiset murhasivat raa’asti omia haavoittuneita, etteivät nämä joutuisi vangeiksi. ”

Raatteen tien tappio oli ankara takaisku venäläisille ja heidän sotilasmaineensa kärsi valtavan arvovaltatappion. Tappion karvasta kalkkia sai maistaa myös 44. divisioonan komentaja A. I. Vinogradov, joka teloitettiin 11.1.1940 Raatteen tien taisteluista hengissä selvinneiden sotilaidensa edessä.

 

44. divisioona, jonka nimi kokonaisuudessaan oli N.A. Tchorsin Punaisen lipun kunniamerkillä palkittu Kiovan vuoristojalkaväkidivisioona, tuhoutui lopullisesti ns. Umanin motissa elokuussa 1941. Divisioonan lippukin vietiin vihollisen selustasta Zaporozhjeen. Tuolloin myös divisioonan silloinen komentaja kenraalimajuri Semjon Akimovich Tkatsenko jäi saksalaisten vangiksi. Raatteen tien taisteluita on käytetty myöhemmin eri maiden sotilasakatemioissa malliesimerkkinä onnistuneista motitustaisteluista.

Talvisota oli hyvin traumaattinen myös paikalliselle siviiliväestölle. Suomussalmelainen opettaja Siiri Luukkonen on elävästi kuvannut sitä epätietoisuutta ja hätää, jonka talvisodan puhkeaminen synnytti. Hän avasi radionsa marraskuun viimeisenä päivänä 1939 ja sai rätisevästä vastaanottimestaan kuulla sodan puhjenneen.  Piispajärven asukkaita neuvottiin pakkaamaan valmiiksi välttämättömimmät tavarat, jotka voitiin nopeasti ottaa mukaan. Jokaisen tuli olla heti valmiina lähtöön, kun käsky kävi. Tieto sodan syttymisestä synnytti ihmisten keskuuteen epätietoisuuden ja huolen tulevasta.

Aamuhämärissä suuri lentokone lensi koulun ylitse.  Lapset luulivat sitä aluksi Punaisen Ristin koneeksi, mutta sen jylistessä ylitse lentokoneen kyljestä paistoi pelätty punainen tähti. Noin 30 kilometrin päässä sijaitsevasta Juntusrannasta ilmaantui Piispajärvelle sotilaspartio, joka hädin tuskin oli päässyt vihollista karkuun. Piispajärven koululle kokoontuneet ihmiset tunsivat olonsa kuitenkin sotilaiden saavuttua hieman turvallisemmaksi ja kävivät levollisin mielin nukkumaan.

Aamuyöstä tuli sitten äkkiherätys: nyt oli lähdettävä. Asuntolan oppilaat olivat kaivaneet sitä ennen opettajan johdolla läheiseen rinteeseen kuopan, johon pantiin puulaatikko ja siihen tungettiin koulun arvotavarat: arkisto ja todistukset, muutama maalaus ja vieraskirja. Ja sitten nopeasti maata päälle.

Siellä tavarat saivat olla tallessa koko sodan ajan. Opettajan ja oppilaiden sekä mukana olleiden muiden siviilien oli noustava pian koululle lähetettyjen kuorma‑autojen lavoille. Yöllisellä pakomatkalla autot oli välillä pysäytettävä ja niiden valot sammutettava, kun taivaalta kuului pahaenteisiä lentokoneiden ääniä. Kun koneiden jylinä viimein vaimeni ja ympäröivä erämaa huokui hiljaisena, kuorma-autot jatkoivat poukkoilevaa matkaansa lavoillaan unisia, puutuneita oppilaita ja kyläläisiä.  Seuraavana päivänä saavuttiin Tyrnävälle, jossa väsyneet evakot pääsivät nukkumaan.

Heti sodan puhjettua kaikista Suomussalmen alueella sijainneista kouluista muodostettiin evakuointikeskuksia ja koulut siirrettiin sotilaskäyttöön. Monet koulut myös tuhottiin, mm. Piispajärven kansakoulu tuhottiin. Venäläiset tulittivat joulukuussa 1939 käydyissä taisteluissa koulun läheisyydessä olevia suomalaisjoukkoja kranaatein. Niitä laskettiin iskeytyneen alueelle yli 2100. Muutama niistä osui myös Piispajärven kansakouluun, joka paloi poroksi. Sen sijaan oppilasasuntola säästyi kuin ihmeen kaupalla. Talvisodan aikana Suomussalmen taisteluissa tuhoutui myös huomattava osa pitäjän taloista. Suomussalmella talvisodan raskaat taistelut päättyivät 13.3.1940.

 

Partisaanien aiheuttamat tuhot

Jatkosodan aikana neuvostopartisaanit tekivät useita iskuja Kainuun rajakyliin ja tappoivat naisia ja lapsia. Suomussalmella desantit ja partisaanit liikkuivat aivan yleisesti linjojen takana ja tekivät yllätysiskujaan. 26.6.1943 Ylivuokissa venäläisten partisaaniosasto hyökkäsi Iisakki Kyllösen taloon ja tappoi kirveellä isännän ja pistimin hänen poikansa Heimon. Toinen Kyllösen pojista, Sulo-nimeltään joutui partisaanien vangiksi eikä hänestä kuulunut mitään sen jälkeen.

Sama osasto jatkoi tuhotekojaan Hyryn kylässä, joka sijaitsi noin puolen kymmenen kilometrin päässä rajasta. Iskussa kuoli kaikkiaan 11 Kyllösen suvun jäsentä. Heistä neljä oli lapsia. Viisi haavoittui. Pakomatkalla suomalainen partio onnistui kuitenkin tuhoamaan osan 60 miehen vahvuisesta partisaaniosastosta.

Partisaanit tappoivat 4.7.1943 Malahvian kylässä neljä saman perheen jäsentä ja samana päivänä Viiangin kyläryhmässä yhteensä 18 saman kylän asukasta, heistä viisi oli lapsia. Vaikka kylää oli puolustamassa 9-miehinen sotilasjoukko, se ei kyennyt estämään noin 30 venäläisen partisaanin yöllistä hyökkäystä, jossa käytettiin raskaita konetuliaseita ja käsikranaatteja.

Poistuessaan venäläiset sytyttivät vielä taloja palamaan, jolloin osa haavoittuneista paloi kuoliaaksi. Venäläisten partisaanien raportissa heidän sanottiin tuhonneen “92 valkosuomalaista, ampumatarvikevaraston, viisi kasarmia ja runsaasti sotamateriaalia”.  Kainuussa partisaanit tekivät vielä yhden iskun elokuun 1. päivänä 1944 Suomussalmen Pirttivaarassa. Siinä sai surmansa perheen isä ja hänen vaimonsa haavoittui vaikeasti.  

Viime sotien muistomerkit Suomussalmella 

Suomussalmella on useita talvi- ja jatkosodasta kertovia muistomerkkejä.  Suomussalmen päämuistomerkki sijaitsee Karhulanvaaralla kirkonkylän läheisyydessä teiden 915 ja 912 risteyksessä. Tämän Liekki-nimisen muistomerkin on veistänyt Alvar Aalto. Muistomerkki paljastettiin vuonna 1959. Siinä on laatta, jossa on teksti: “Tähän päättyi talvisodan aikana 9.12.1939 vihollisen eteneminen.”

Kirkonkylän keskustassa on myös talvisodan muistolaatta, joka on kiinnitetty ainoaan kirkonkylän tuholta säästyneeseen rakennukseen. Se sijaitsee pääkirkon kellotapulin kohdalla Salmentien kevyen liikenteen väylän reunassa.

Kylämäen muistokivi sijaitsee puolestaan valtatie 5:lta Suomussalmen kirkolle johtavan tien länsipuolella. Vuonna 1963 paljastettiin talvisodan ensimmäisten laukausten muistomerkki. Se sijaitsee Ruhtinansalmella Karttimon vartion läheisyydessä, noin viisi kilometriä Suomussalmi–Juntusranta-tietä Lehtovaaraan ajettaessa.  Kuivajärvi– Kuomasjärvi-taistelulinjan muistokivi on Suomussalmi–Kuhmo-tien varrella, noin kymmenen kilometrin päässä Suomussalmelta etelään päin ajettaessa joen rannalla olevalla lepopaikalla.

Purasjokilinjan taistelujen muistomerkki on Raatteen tien varrella noin kahdeksan kilometrin päässä Kuhmo–Lentiira–Suomussalmi-tieltä Likoharjun talon kohdalla. Purasjoen asema on entisöity talvisodan aikaiseen asuunsa.

Raatteen Portti -talvisotamuseo sijaitsee Ämmänsaaresta 24 kilometriä itään, Kuhmon tien ja Raatteen tien risteyksestä. Neuvostosotilaiden muistomerkki on puolestaan noin kilometrin päässä Raatteen Portista.

Raatteen Portin talvisotanäyttelyyn kuuluu myös 13.3.2003 paljastettu suomussalmelaisen Erkki Pullisen suunnittelema Talvisodan monumentti. Siinä noin kolmen hehtaarin alueelle on levitetty tuhansia kiviä, jotka kuvaavat Suomussalmen taisteluissa kaatuneiden määrää. Kivet ovat kuin panssariesteitä. Alueen keskellä on ns. keskusmuistomerkki Avara syli, joka ojentaa kätensä louhikon ylle. Avaran syli yläosassa on 105 vaskikelloa, jotka kilkattavat tuulessa. Ne muistuttavat meitä sodan mielettömyydestä. eskusmuistomerkissä on myös teksti: ”Vaikka ihminen kuolee – niin muisto elää”.  Olemme nyt menossa katsomaan tuota talvisessa asussaan olevaa valtavaa muistomerkkiä. Raatteen tien päässä on myös kesäisin matkailijoille avoinna oleva Vartiomuseo.

 

Suomussalmen huomattavimpia nähtävyyksiä:

  • Domnan pirtti, joka on rakennettu Suomussalmella asuneen karjalaisnaisen, runonlaulaja Domna Huovisen muistoksi vuonna 1963,

  • Ilmari Kiannon Turjanlinna, museo ja  patsas, jonka on veistänyt kuvanveistäjä Kain Tapper vuonna 1974,

  • Niettussaari, jonne Ilmari Kianto on haudattu vuonna 1970,

  • Ilmari Kiannon 110-vuotismuistolaatta Karhulanvaaralla,

  • Karhulanvaaralla on myös Suomen ensimmäisen presidentin K.J. Ståhlbergin syntymäkodin, ns. vanhan pappilan muistolaatta,

  • talvisodan taistelualueet ja muistomerkki Liekki, jonka on veistänyt arkkitehti  ja kuvanveistäjä Alvar Aalto vuonna 1959,

  • Raatteen tien taistelujen muistomerkit vuosilta 1963 ja 2002,

  • talvisodan näyttely Raatteen portti vuodelta 1990,

  • Suomussalmen tiilikirkko, jonka on suunnitellut arkkitehti J. E. Ermala vuonna 1950,

  • Suomussalmen kotiseutumuseo ns. Alanteen pirtti 1700-luvun lopulta,

  • Ämmänsaaren kirkko vuodelta 1967,

  • Vuokin rajaseutukirkko, jonka on suunnitellut arkkitehtitoimisto Lappi‑Setälä &  Martas vuonna 1954,

  • Pyhän Nikolaoksen ja Pyhän Ristin tsasounat,

  • Näljängän ja Juntusrannan kirkot,

  • Ruhtinansalmen kirkko, jonka on suunnitellut arkkitehti Esko Laitinen 1968

  • Hiljainen kansa -tilataideteos 1988

  • Kylpylähotelli Kiannon Kuohut, jonka on suunnitellut arkkitehti M. Hava‑Pietilä vuonna1990,

  • Jaloniemi-talo, jossa pysyvä Suomussalmen luontoa, esihistoriaa ja ekologiaa esittelevä näyttely 1997

  • Hossan retkeilyalue ja Värikallion kivikautiset kalliomaalaukset ja

  • Martinselkosen luonnonsuojelualue.

Monista tapahtumista voidaan mainita mm. Köhäkkä‑kansanjuhla ja Kuivajärven proasniekka. (RH)

 

 

Lumikristallin kirkkautta ja joulun lämpöä yhteisiin tiloihin

Tekstiilityön perusopintojen materiaali- ja väri-ilmaisun harjoitukset lankatöissä ajoittuivat tänä vuonna varhaiskasvatuksen ensimmäisen vuosikurssin opinnoissa marraskuulle. Tupsut, partasutitupsut, huovutustyöt, pirta- ja lautanauhat ovat perusopintojen mallinäytteitä. Väri- ja muotovalinnoiltaan ne ovat muuntelukelpoisia. Variaatioita syntyy, kun esimerkiksi pääsiäisen aikaan voidaan tehdä pääsiäis- ja joulun aikaan joulukoristeita. Nyt tavoitteena oli luoda käsintehdyillä koristeilla joulun lämpöä ja kodikkuutta yhteisiin tiloihin ja avata käsityöhön kuuluvaa ajattelua. Se on tarpeen, kun tulevat varhaiskasvattajat ja opettajat joutuvat miettimään, ohjaamaan ja toteuttamaan päiväkodin ja koulun joulun koristamista juhlakuntoon.

 

Lumihiutaleet leijailevat hiljalleen jouluikkunaan, kun varhaiskasvatuksen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat ripustavat valkoisia villatupsuja koristamaan ruokala Pedaköökkiä. Lumihiutaleiden seurana on partasutitupsutyötapaa mukaillen valmistettuja enkeleitä. Joulukuusesta löytyy samalla työtavalla tehtyjä tonttu-poikia ja -tyttöjä. Erilaisissa piparkakkumuoteissa on huovutettu joulukoristeita. Villakuitua on ikään kuin kehrätty langaksi, kun huovutetut ”papelot” toimivat paperinaruloimeen kudotun pirtanauhan kuteina. Tarpeen tullen ne muuntuvat riippuviksi mobileiksi tai kynäpurkin suojuksiksi. Pääsiäisen aikaan ne voisivat olla vaikkapa kanan tikapuita. Nyt niistä tulee jouluun sopivia kasviaiheisia ikkuna- tai Pedaköökin pylväskoristeita. Verhossa hiljalleen leijuvat olkimobilet on kudottu lautanauhatekniikalla. Variaatioita riittää!

 

Joulun mentyä lumihiutaletupsut voivat toimia yhteisten tilojen talvikoristeina. Luontoaiheet sopivat oppimisympäristö- ja luokka-astetöiksi päiväkotilapsille ja peruskoulun oppijoille jotka eivät halua osallistua jouluaiheisten koristeiden tekemiseen.

 

  

Tästä taitaa tulla koriste ikkunaan, purkin ympärille vai laitettaisiinko tämä tällä kertaa pylväskoristeeksi?

 

Kohta alkaa joululoman aika! (E-ML)

 

 

Venäjän kulttuurin ja kielen koulutushankkeessa tapahtuu:

Projekti jatkuu kesään 2006 asti!

Projektille haettu jatkoaika 30.6.2006 asti hyväksyttiin Oulun lääninhallituksessa lokakuussa. Jatkoajan tarve perustellaan sillä, että 1) projektin käynnistyminen viivästyi 9 kuukautta ja 2) tutkinnon suorittaminen ohjelmassa vaatii ehdottomasti projektisuunnitelmassa mainitut 2,5 vuotta. Opiskelijat aloittivat opintonsa ohjelmassa helmikuussa 2003. Maisterintutkinnon suorittaminen (160 ov) muuntokoulutuksena vaatii realistisesti arvioituna noin 4 vuotta, jos pohjaopintoja on 60–80 ov ja tutkinto suoritetaan työn ohessa. Yleisesti on arvioitu, että työn ohessa opiskeleva suorittaa noin 20 ov vuodessa. Useiden aktiivistenkin opiskelijoiden opinnot ovat siis vielä kovin kesken. Projektille anotaan jatkoaikaa, ei lisärahoitusta. Jatkoajan toiminta rahoitetaan aiemmilta vuosilta säästyneillä varoilla.

Luennot keväällä 2005

Tie vahvaan/hajoavaan Venäjään? Putinin ajan Venäjän talouden, politiikan ja yhteiskunnan näkymiä (1 ov)

Aika:
torstai 13.1.2005 klo 17.00–21.00
perjantai 14.1.2005 klo 17.00–21.00
lauantai 15.1.2005 klo 10.00–16.00

Paikka:
Kajaanin yliopistokampus, sali ilmoitetaan myöhemmin  

Vastuuhenkilö:
TT, dosentti Arto Luukkanen, Renvall-instituutti, Helsingin yliopisto        

Sisältö: Tutustutaan uuden Venäjän historiaan vuosina 1991–2004. Tarkasteltavassa ajanjaksossa – Boris Jeltsinin Venäjästä aina Vladimir Putinin Venäjään – tutkitaan Venäjän talouden, politiikan ja yhteiskunnan kehityslinjoja sekä peilataan niitä suhteessa Venäjän historian pitkiin linjoihin. Samalla tutkitaan Venäjän sisäpoliittisia ongelmia mm. Tshetshenian sotaa ja Venäjän ulkopoliittista aktiivisuutta tänä aikana.   

TERVETULOA!

Lisätietoa luennoista ja koulutushankkeesta: projektikoordinaattori Eveliina Huttunen, puh. (08) 632 4658, eveliina.huttunen@oulu.fi tai kotisivuilta: http://kajaaninkampus.oulu.fi/koky/kokl/venaja/index (EH)

 

 

Pussien taikaa Tukholmassa

Kun lähtee bussilla Kajaanista Turkuun ja Tukholmaan on hyvä olla eväspussi mukana. Matkahan on pitkä… Niin pitkä, että kerrottavaa riittää useampaankin Kampus-lehteen. Tämän tarinan alkuosa on lokakuun numerossa, mutta kerrataan hieman. Lokakuun alkupuolella 13 opettajankoulutusyksikön ja normaalikoulun opettajaa tekivät opintomatkan Turkuun ja Tukholmaan. Turussa opintopäivän aiheina olivat maahanmuuttajat ja oppimisen vaikeuksien tutkiminen. Oppimisen tutkimuskeskuksessa leijaili tutkimuksen henki ja into. Sitä kun olisi saanut hyppysellisen pussin pohjalle kotikonnuille viemisiksi.

Illansuussa astuimme laivaan noin 1200 suunnistajan kanssa, jotka reppuinensa olivat menossa kisaamaan ruotsalaismaastoihin. Olo tuntui turvalliselta (kotoisaltakin), kartalla tultaisiin pysymään. Viimeistään aamiaisella tajusi liikunnan ja ravinnon yhteispelin. Varhainen lauantaiaamu Tukholmassa oli milteipä hiljaisempi kuin Kajaanissa. Autokuskimme oli tottunut ratinvääntäjä ja järjesti meille omatoimisen bussikierroksen kuninkaan linnoineen kaikkineen. Ryhmämme kierrellessä suuressa kauppakeskuksessa tuli mieleen joko a) hankkia lisää kokemusta sokkeloissa liikkumisesta tai b) pysytellä kotikulmilla.  Eksymisen vaara on olemassa muuallakin kuin metsässä.  

Tutustumiskohteemme oli Hallundan päiväkoti, jossa Marie-Luis Nyberg ja kollegansa Susanne toivottivat meidät tervetulleiksi.  Päiväkoti tarjoaa hoitoa ja opetusta noin sadalle lapselle, joiden etninen tausta ja kotikieli vaihtelevat suuresti. Noin 20 lapsen ryhmässä voi kuulla 17 eri kieltä. Tämän vuoksi yhteisen kielen (ruotsi) oppiminen on tärkeää. Oppimisen välineeksi Marie-Luis on kehittänyt pussipedagogiikan, jossa eri aihealueisiin kuuluvia pikkuesineitä taiotaan mitä erilaisimmista kangaspusseista (magiska påssar).

Idea itsessään on tuttu suomalaisessakin varhaiskasvatuksessa, mutta aikuisten valtava innostuneisuus ja eläytyminen tekivät vaikutuksen. Videolta näemme ”livenä” pikkuisten tyttöjen ja poikien jännityksen open työntäessä kätensä maagiseen pussiin, ohi kiitävän hetken kestävän odotuksen ja viimein esille tuli… en katt!!!. Pussit innostavat lapsia oppimaan sanoja ja uuden yhteisen kielen. Marie-Luisen mukaan pussit ovat ahkerassa käytössä, mutta eläytyminen ottaa voimille ja ”esityksen” jälkeen open voimat ovat vähissä.  Tuli vain mieleen, että Suomessa open on jaksettava kahdeksan tunnin työpäivä lasten kanssa ja yritettävä jakaa voimansa tasaisesti koko ajalle. Asiastaan innostunut Marie-Luis reissaa pusseinensa kouluttamassa sekä Ruotsissa että Suomessa.  

Iltapäivällä meillä oli mahdollisuus tutustua kaupunkiin omatoimisesti. Itse kukin suunnisti taitonsa mukaan tavaratalokierrokselle, vanhaan kaupunkiin, nuoruuttaan muistelemaan. Jotain kummaa pussimagiikkaa Tukholmassa täytyy olla, sillä yhdeltä seurueemme jäseneltä hävisi rahapussi käsiveskasta keskellä vilkasta katua. Vikkelä sorminen ei tiettävästi löytänyt tästä pussista kattia, vaan aiheutti pikaisia soittoja kotimaahan. Illan hämärtyessä kuskimme luotsasi bussin satamaan, ja laivaan astellessa yhden jos toisenkin käsipuolessa keikkui ostospussi. Seuralaisemme suunnistajatkin olivat rastinsa löytäneet ja kotimatka voi alkaa. Tukevan iltapalan jälkeen syksyinen meri keinutti sikeään uneen. Seuraavana aamuna varhainen laiva-aamiainen ja sitten nokka kohti Kajaania. Bussin ikkunasta syksyn kirkkautta katsellessa oli mukava rapistella tuliaispusseja. (LP)   

 

 

Lastentarhanopettajat kunniaan!

Mikäköhän on arvostetuin ammatti? Mihin ammattiin vanhemmat toivovat lastensa valmistuvan? Lääkärin ammatti on kautta aikojen ollut statushierarkian huipulla, myös lainoppineita, tuomareita ja asianajajia, pidetään suuressa arvossa. Entisaikoina myös opettajan ammatti on ollut arvostettu, ja onhan se sitä jossain määrin myös nykyäänkin. Mutta miten on lastentarhanopettajan ammatin laita? Mihin se sijoittuu tässä statushierarkiassa?

Yleensä ihmiset arvostavat opettajan ammattia, mutteivät juurikaan lastentarhanopettajia. Miksi näin? Monet kai pitävät lastenhoitoa ja kasvatusta arkisena ja helppona työnä, jota kuka tahansa osaa tehdä ilman varsinaista koulutustakin. Itseäni alalle kouluttautumassa olevana opiskelijana ärsyttää harhakuva, joka monilla on tästä alasta. Tämäkö muka niin yksinkertaista, että siihen kuka tahansa kykenee!

Itselläni lastentarhanopettajan ammatin ja yleensäkin tämän alan arvostus vain kasvoi oltuani kaksi viikkoa päiväkodilla harjoittelussa. Siellä näki käytännössä, mitä todella on olla lastentarhanopettaja ja voin kyllä vakuuttaa sen olevan työtä isolla t:llä. Lasten kasvattaminen, hoitaminen, ohjaaminen ja opettaminen vaatii todellista intensiivisyyttä ja itsensä likoon panemista. Se on työtä, jossa vaaditaan monenlaisia taitoja ja monipuolista osaamista sekä kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Lastentarhanopettaja voi joutua olemaan välillä tilapäisesti erotuomarina, rauhoittelijana, nukkumattina ja aika usein psykologinakin. Ennen kaikkea hänen on oltava se tukipylväs ja luottohenkilö, joka luo ympärilleen lämpöä ja turvallisuutta. Tämän kaiken sain havaita tarkkaillessani päiväkodin henkilökunnan päivittäistä toimintaa ja ihaillessani heidän ammattimaisia otteitaan.

Empaattinen ja lasten parasta ajatteleva lastentarhanopettaja jaksaa tehdä tätä välillä henkisesti hyvin raskastakin työtä, koska kokee sen tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Onneksi lapsissa on se ihana piirre, että heiltä tuleva palaute on aitoa ja avointa. He sanovat asian niin kuin he sen sillä hetkellä kokevat. Kai lapsilta tuleva palaute onkin yksi tämän ammatin henkirei'istä: Kummasti synkkäkin päivä muuttuu hieman valoisammaksi, kun lapsi katsoo silmiin ja sanoo jotain yksinkertaista, mutta niin mieltä lämmittävää? ja mikä parasta, lapsi useimmiten todella tarkoittaa sitä, mitä sanoo. Se voi olla jokin pieni lause, kuten toteamus "sinun sylissä on hyvä olla", mutta se riittää kertomaan, ettemme ole turhaan olemassa.

Vaikka sanotaankin, että kissa kiitoksella elää, niin silti toivoisin todella lastentarhanopettajan ammatin arvostuksen kasvavan ja päättäjienkin ymmärtävän, miten tärkeää työtä nämä opettajat lasten parissa tekevät. On ikävää lukea tilastoja, joiden mukaan lastentarhanopettajat ovat nykyisin korkeasti koulutettuja, mutta selvästi alipalkattuja. Tuskin kukaan tätä alaa suuren palkkapussin toivossa lähteekään opiskelemaan, vaan pikemminkin kutsumuksesta. Kai se on niin, että vain me "alalla" tavalla tai toisella olevat tiedämme, mitä tämä ammatti todella vaatii, ja ettei se ole niin helppoa kuin monet luulevat.

Jaksan kuitenkin uskoa, että jos me alaa opiskelevat ja lastentarhanopettajina työskentelevät itse arvostamme ammattiamme ja olemme siitä ylpeitä, niin vähitellen ammatin yleinen arvostuskin kasvaa, ehkäpä joskus jopa saadaan palkkauskin sille tasolle, jolle se todella kuuluu. (HH)

 

 

Organisaatioiden ja yritysten menestyminen yhä enemmän sidoksissa luovuuteen

Taiteen maisteri Maisa Huuhka esitti väitöskirjakäsikirjoituksensa 1.12. Kajaanin opettajankoulutusyksikön Martti Helan salissa. Väitöskirjan aiheena on johtaminen luovassa asiantuntijaorganisaatiossa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimi professori Pekka Ruohotie Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Pertti Yli-Luoma Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä.

Huuhkan mukaan organisaatioiden ja yritysten menestyminen on nykyään yhä enemmän sidoksissa niiden luovuuteen. Kovenevassa kilpailussa ja nopeiden muutosten keskellä tarvitaan innovatiivisuutta, luovia ratkaisuja ja joustavuutta, joilla esimerkiksi käytössä olevia resursseja voidaan parantaa ja hyödyntää tehokkaammin. Luova asiantuntijaorganisaatio toimii luovien osaajiensa lahjakkuuden varassa: nämä yksilöt ovat organisaation tärkein omaisuus, sen menestymisen edellytys ja ehto. Organisaation ydinosaaminen samoin kuin osaamisen luova kehittäminen on riippuvainen henkilöstön panoksesta ja sitoutumisen asteesta. Luovaa organisaatiota ei johdeta menestykseen hallinnoimalla – sen menestyminen edellyttää aivan toisella tavoin painottunutta johtajuutta.

Organisaatio saa käyttöönsä luovien lahjakkuuksiensa parhaan osaamisen vain, jos nämä itse haluavat antaa sen organisaation käyttöön. Tämän motivaation synnyttäminen ja säilyttäminen on johtajan keskeinen, jatkuva haaste. Hänen on toiminnallaan luotava sellaiset edellytykset ja sellainen organisaatiokulttuuri, että luovat osaajat kokevat voivansa toimia täysipainoisesti ja kokevat viihtyvänsä työyhteisössä. Tässä tutkimuksessa luovan organisaation johtamista ja sen olennaisia piirteitä lähestyttiin kahdesta suunnasta. Johtajalta edellytettäviä ominaisuuksia koottiin ensinnäkin laajalla otoksella alan tutkimuksista ja kirjallisuudesta ja rakennettiin tältä pohjalta teoreettinen "hyvän johtajuuden" malli.

Toiseksi Suomen taideyliopistojen rehtorit ja kahden suuren kulttuurialan ammattikorkeakoulun johtajat haastateltiin ja rakennettiin malli kunkin johtamiskäsityksestä. Malleja vertailtiin sitten newtonilaisen ja kvanttijohtamisen johtamiskäsityksiin sekä tutkimusta varten rakennettuun teoreettiseen "hyvän johtajuuden" malliin. Haastateltujen johtamiskäsityksissä painottui kvanttijohtajuuden kaltainen filosofia. Sen mukaan ihanteellisessa luovassa asiantuntijaorganisaatiossa korostuu yhteistyö kilpailun sijaan, vuoropuhelu konfliktin ja kontrollin sijaan. Toiminta voi tarvittaessa olla kokeilevaa ja jäykkien rajojen ja sääntösidonnaisuuden sijaan on käytössä joustavat rajat. Diktatorisen johdon sijaan luovan asiantuntijaorganisaation johto turvautuu luottamukseen ja tilannetajuun. Eri yksiköissä ja eri tasoilla työskentelevät ihmiset ovat yhteistoiminnallisia partnereita ja kanssaihmisiä, eivät johtajia ja alaisia – tai tuotannon passiivisia osia. Hierarkian sijaan toimivat epähierarkkiset verkostot ja asioita tarkastellaan laajasti. Tehokkuuden sijaan korostuu mielekäs työ ja työyhteisössä toimivien hyvät suhteet.

Hyvän johtajuuden mallissa korostuvat tunneäly ja ihmissuhdetaidot, visionäärisyys, fokusointikyky, toimialaosaaminen ja intensiivisyys. Vaikuttaa siltä, että luovan asiantuntijaorganisaation johtajalle ne ovat jo lähtökohtaisesti välttämättömiä ominaisuuksia.

 

Avoin ikkuna tunteisiin

Avoin ikkuna - löytölauluja esityksen esitysajat vuodelle 2005 ovat varmistuneet, tervetuloa nauttimaan teatterista!

5.12.2004 sai Generaattorin näyttämöllä Kajaanissa ensi-iltansa laulelmailta AVOIN IKKUNA – löytölauluja. Paula Tapionmäki on työstänyt laulelmaillan pitkän ajan kuluessa lauluista, joiden tekstit ovat puhutelleet tarinallaan. Laulelmailta on yhteinen matka tunteisiin ja elämän tapahtumiin, kaikilla erilaisiin ja toisaalta niin samanlaisiin.

Avoimen ikkunan esitykset Generaattorilla 5.12.04, 12.12.04, 29.1.05, 17.2.05 ja 20.2.05 klo 19, Esityksen kesto 50 min. Käsikirjoitus ja laulu Paula Tapionmäki, sovitus ja säestys Marika Mustajärvi. Esityksen on ohjannut Lassi Alhorinne. Liput 7 / 5 eur, lippuvaraukset Generaatorilta, p. 08-6155 2250.

Taustaa:
Paula Tapionmäki on vuolijokelainen paluumuuttaja, aikaisemmin pitkään erityislastentarhanopettajana Espoossa työskennellyt. Hän on pitkän linjan laulun- ja teatteri-ilmaisun harrastaja ja on monipuolisesti opiskellut draamaa, improvisaatiota, tarinateatteria ja teatteri-ilmaisun pedagogiikkaa Teatterikorkeakoulun avoimella puolella Helsingissä. Edellisen kerran Paulaa on nähty estradeilla kesällä Kajaanin runoviikon 2004 aikana. Hän esiintyi yhdessä Sisko Ojanperän kanssa esityksessä Kotona jälleen - muistoja Eino Leinon elämästä runoin ja lauluin. Nyt nähtävä Avoin ikkuna – löytölauluja -esitys on aiemmin nähty mm. Vuolijoella, Kajaanissa ja Tuusulan Rantatiellä. (AP)

 

 

Tragikoominen kuva tämän päivän Suomesta

Kajaanin Harrastajateatterin syksyn kolmas näytelmä, Isä Pirunsilmä, saa ensi-iltansa la 11.12. klo 19 Generaattorilla. Esitys on tragikoominen kuva tämän päivän Suomesta ja siitä, kuinka televisioon voi tulla riippuvaiseksi. Isä Pirunsilmä kertoo nuoresta miehestä, joka addiktoituu televisioon sairaalloisesti ja romuttaa samalla kaikki sosiaaliset suhteensa. Se on myös näytelmä nuorista ihmisistä, jotka yrittävät olla muuta kuin ovat. Kuinka kuva elämästä muuttuu, kun kukaan ei enää tunne toisiaan eikä kukaan osaa tehdä asialle mitään? Miksi pidämme itsellämme salaisuuksia, typeriäkin, joita hävettää sanoa toiselle?

Vaikka näytelmä käsittelee riippuvuutta, se on myös hirtehisen koominen tutkielma ajan hengestä, sukupuolirooleista ja nykynuorten vitsauksista. Kukaan meistä ei selviä tästä elämästä läpi kokematta voimakkaita, ristiriitaisiakin tunteita. Ilo ja suru, rakkaus ja pelko kulkevat käsi kädessä. Elämä on komediaa kaukaa katsottuna ja tragediaa lähikuvassa.

Mies: ”Huolettaa.”
Nainen: ”Mikä nyt?”
Mies: ”Bonus ei tullut nauhalle.”

Isä Pirunsilmä on Jonne Putkosen esikoiskäsikirjoitus ja -ohjaus. Esitys on osa Kajaanin Harrastajateatterin ja Generaattorin pitkäaikaista yhteistä pyrkimystä antaa lahjakkaille kajaanilaisnuorille mahdollisuus kokeilla rajojaan ja kouluttaa itseään teatteritaiteen joka saralla.   Näytelmässä esiintyvät Riku Nieminen, Laura Pollari, Lauri Niskanen ja Ella Kiviniemi. Tunnin mittaisen esityksen on lavastanut ja puvustanut Miika Kemppainen ja valosuunnittelijana toimii Marko Moilanen. Esityksiä on kaiken kaikkiaan yhdeksän joulu–tammikuussa. Katsomoon mahtuu vain neljäkymmentä ihmistä, joten liput kannattaa ostaa ajoissa Kajaani Infosta tai varata Generaattorilta numerosta (08) 6155 2250.

Työryhmä:
Käsikirjoitus ja ohjaus: Jonne Putkonen
Lavastus ja puvustus: Miika Kemppainen
Valosuunnittelu: Marko Moilanen
Esiintyjät: Ella Kiviniemi, Riku Nieminen, Lauri Niskanen, Laura Pollari
Tuottaja: Eino Saari
Tuotanto: Kajaanin Harrastajateatteri – Generaattori

Isä Pirunsilmän ensi-ilta la 11.12. klo 19. Muut esitykset 14 / 15 / 17 / 18.12. sekä 15 / 16 / 19 / 21.1. Kaikki esitykset alkavat klo 19. Lue lisää! www.kajaani.fi/generaattori

 

 

Itä-Suomen Psykoterapiayhdistys järjestää 4-vuotisen
Ylemmän erityistason psykoterapiakoulutuksen (YET)

Koulutus antaa valmiudet itsenäiseen työskentelyyn psykoanalyyttisesti suuntautuneessa yksilöpsykoterapiassa sekä psykoterapiasuhteiden työnohjaukseen kliinisessä työssä. Koulutus alkaa Kuopiossa syksyllä 2005 ja muodostuu säännöllisistä seminaaripäivistä, yhdistyksen koulutuspäivistä sekä henkilökohtaisista työnohjauksista. Koulutukseen hyväksyttäviltä edellytetään lääkärin, psykologin, sosiaalityöntekijän tai sairaanhoitajan pätevyyttä, omaa psykoanalyysiä tai psykoterapiaa sekä soveltuvuutta psykoterapeuttiseen työskentelyyn. Hakemukseen tulee liittää vapaamuotoinen selostus hakijasta, koulutuksesta, työkokemuksesta, omasta hoidosta ja motivaatiosta osallistua koulutukseen. Valinta tehdään hakemusten ja soveltuvuushaastattelujen perusteella.

Hakemukset osoitetaan yhdistyksen koulutustoimikunnalle ja postitetaan koulutustoimikunnan sihteerille Anneli Heikkiselle, os. Särkiniementie 19 C 12, 70700 Kuopio. Tiedusteluihin vastaavat Anne Tuohimaa p. 017-283 2523, sposti anne.tuohimaa@dnainternet.net ja Anneli Heikkinen p. 040-588 7810, sposti annelihe@dnainternet.net.

 

 

Jouluporsaitako yhtä kaikki?

Porsas on suosittu eläin joulun aikaan. Se on ollut aihemotiivina myös tekstiilityön sivuaineopinnoissa. Tekstiilityön luokka-astetöitä peruskouluun mietittäessä porsaastakin on ollut moneksi. Siitä muistuttavat matto kuin possu, kännykkäkotelo Pontus Possu Poppanainen, virkattu possupatalappu, neulottu possumaskotti ja possuksi kantattu pirtanauhasta tehty kirjanmerkki.

Samasta asiasta kertoo huoliteltu ja viimeistelty possuksi ommeltu poppanatyyny, johon on yhdistetty kankaankudontaa ja koneompelua. Kaikki possut vakuuttavat olevansa porsaita yhtä kaikki ja sopivansa hyvin käsityöhön kuuluvaa ajattelua edistäviksi luokka-astetöiksi. Ne toivottavat hyvää joulunaikaa ja onnea tulevalle vuodelle 2005. (E-ML)

 

 

Kesäyliopiston toimisto suljettuna väliviikon

Kesäyliopiston toimisto on kiinni 24.12.2004–2.1.2005

 

 

Joulun avoin ikkuna:
maa valkoisenaan lumitähtiä.
Varvut, puut ja pensaat
talvilevossa.
Oksat toinen toistaan tukien,
limittäin, poikittain ja
päällekkäin
Joululahjaa mukaellen.

Lea Suopelto

 

 


Kajaanin yliopistokeskuksen pikkujoulut
perjantaina 10.12. kello 19 alkaen
päärakennuksen Martti Helan salissa.

 


Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) tammikuun numeroon 17.1.
mennessä mieluiten sähköisesti tänne.

Sivut päivitetty 13.12.2004