JOULUKUU 2001

---

Johtajan joulutervehdys

Kulunut vuosi oli… näinhän se yleensä aloitetaan. Sellainenhan se oli tämäkin vuosi, mutta kukapa sitä muistaa oikein tarkkaan selailematta lehtiä ja erilaisia asiakirjoja. Katselin omaa kalenteriani ja huomasin olleeni paljon menossa erilaisissa tärkeissä kokouksissa, tietenkin. Aikaa oli kulunut myös poikkeuksellisen runsaasti tiedematkailuun. Talon opetussuunnitelmaa on kehitetty intensiivisesti ja luotu suotuisaa ilmapiiriä tulosneuvotteluille. Mitä kaikesta häärimisestä on jäänyt jäljelle? Diplomaattisesti voisi vastata, että aika näyttää.

Yliopistojen kehittämisväline ja tulosneuvottelukone muodostavat raskaan mekanismin, joka saavutettuihin laihoihin tuloksiin nähden kaipaa remonttia, opettajankoulutuksen näkökulmasta erityisesti: opettajapula uhkaa ja resurssit vähenevät. Opetussuunnitelman uudistus kuitenkin saatiin tehtyä ja myös perusta virtuaalisen opetuksen aloittamiselle.

Monia uusia projekteja on virinnyt ja jo aloitettu. Kehittämiskeskuksen womenIT ja Kokyn liikuntaprojekteille toivotan onnea ja menestystä, kuten monille muillekin. Kampuksen yhteistyö on tiivistynyt ja yhteinen hallinto kehittyy. On päästy yksimielisyyteen logosta ja nimestä. Monet uudet koulutusalat tulevat Kainuuseen kehittämiskeskuksen kautta. Onko pian aika monitieteisen tiedekunnan perustamiselle? IS-Center on aloittanut tv-toiminnan ja opiskelijamme ovat mukana tuottamassa ohjelmia. Venäjän kulttuurin ja kielen opetusprojekti luo uusia näkymiä pohjoiseen ulottuvuuteen ja tulossa on myös kulttuuriteollisuuden maisteriohjelma. Virt@@ tulee Helsingistä ja kaikki on valtakunnassa ensi vuonna paremmin.

Vuoden 2002 alusta otamme hieman rauhallisemmin ja yritämme kehittää erityisesti tieteellisen toiminnan puolta yksikössä. Moni asia jäi sanomatta ja useiden asioiden kohdalla saattaa olla että hyvä niin. Siispä hyvää joulua ja onnekkaampaa uutta vuotta kaikille, jotka ovat puurtaneet yksikköjemme eteen. Kainuun tulevaisuutta rakentamaan siis myös ensi vuonna.

Juhani Suortti

"Nyt vihdoin päättyy koulu, tää lukupäiv' on viimeinen, ja
kohta meill' on joulu. Maa peittyy alle nietosten." Martti Hela

 

Suomen Tammi Plus versoo

Suomen Tammi –projekti on saanut tänä vuonna peräänsä lisäyksen Plus. Tämä kertoo, että Opetushallituksen ja Museoviraston rinnalle on tullut myös Ympäristöministeriö toteuttamaan yhteistä kulttuuriperintöopetuksen kehittämishanketta. Muistutukseksi mainittakoon, että mukaan voivat ilmoittautua kaikki koulut, museot ja järjestöt, joiden toimintaan kulttuuriperintöopetus kuuluu. Varmaankin virkamiehiltä edellä mainituista yhteistyötahoista ovat unohtuneet vahingossa päiväkodit, sillä ainakin Kajaanin tapaamisessa päiväkodit olivat upeasti mukana omine kulttuuriperintöopetushankkeineen.

Kulttuuri kantaa mukanaan yhteisön arvoperustaa sekä antaa mallia ja mahdollisuuksia hyvälle elämälle. Kulttuurimme muuttuu jatkuvasti ja huomisen kulttuuriperintö rakentuu tämän päivän eletystä elämästä ja tavoitteista. Kulttuuriperintöopetuksen tavoitteena on tukea myönteisen kulttuuri-identiteetin muodostumista sekä vahvistaa yksilön mahdollisuuksia kokea kuuluvansa niin omaan lähiympäristöönsä kuin maahan, maanosaan ja koko ihmiskuntaan. Paikallisen identiteetin ja maailman tiedostamisen välillä ei ole ristiriitaa, vaan päinvastoin, mielen avartuminen edellyttää voimakasta identiteetti.

Suomen Tammi Plus asettaa tavoitteekseen muun muassa lisätä olennaisesti suomalaisten tietoutta omasta kulttuuriperinnöstään ja vahvistaa kulttuuriperinnön asemaa opetuksessa. Ohjata arvostamaan kulttuuriympäristöä ja muuta kulttuuriperintöä ja hahmottamaan itsensä osana kulttuurista jatkumoa. Kehittää oppilaiden taitoa vaalia ja elävöittää kulttuuriperintöä. Antaa aineksia tutkivalle kulttuuriperintöön liittyville työmuodoille useampien oppiaineiden yhteistyönä.

Oulun Pikisaaren Mallassaunassa – joka muuten taidettiin nimetä uudelleen kulttuuriperintötapaamisen ansiosta – kohtasivat opettajat eri puolilta Pohjois-Suomea kulttuuriperinnön tutkijoita sekä museoalan ihmisiä. Oulun maakunta-arkiston johtaja Samuli Onnela kysyi: Mikä on paikan henki? Onnelan mielestä juuri se on saatava opetuksessa esille, sillä se on tärkein. Omalla käyttäytymisellä teemme, luomme ja muokkaamme sitä kulttuurimaisemaa, jossa elämme. Ympäristöstä syntyvät mielikuvat rakentuvat monien aistien kautta, ne ovat myös viestejä menneestä. (JV)

 

 

Kavereita etsimässä!

Kajaanista suunnisti marraskuun puolivälissä joukko yliopiston henkilökuntaa ja opiskelijoita Ouluun. Tarkoitus oli hakea pidempiaikaista seuraa tuleville vuosille. Mistään joukkohysteriasta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan kyseinen joukko edusti Kajaanin opettajankoulutusyksikköä Oulun perinteisillä abi-päivillä. Koko joukon tarkoituksena oli saada mahdollisimman moni abiturientti kiinnostumaan Kajaanin yksiköstä, jotta voisimme yhdessä tulevana syksynä toivottaa heidät avosylin tervetulleeksi kampuksellemme.

Ennen matkan alkua olimme monta kertaa pähkäilleet, miten abien huomio saadaan kiinnitettyä juuri meidän pöytäämme. Niinpä pieniä etukäteisvalmisteluja pitikin tehdä. Myönnettäköön, että poikien panos oli hivenen pienempi naiskauneuden uurastamaan työmäärään verrattuna. Lähtiessä kaikki sovittu oli kuitenkin valmiina, ja matkaan päästiin hyvillä mielin. Omien matkatavaroiden lisäksi mukana oli tietenkin erilaisia esitteitä opiskelukaupungistamme ja yksiköstä, pöydät ja sermit sekä opiskelijoiden ja henkilökunnan päähän päntätty tietomäärä, esimerkiksi tulevista opiskelijavalinnoista.

Keskiviikkoaamuna 14.11.2001 ständimme oli pystytetty ja esitteet valmiina abeja varten. Seuraavat kaksi päivää esittelimme Kajaanin yksikköä erilaisissa infotilaisuuksissa ja Oulun yliopiston käytävillä. Esittelijöiden päissä keikkuvat OPE - Kajaani-lippikset näki lähes viisi tuhatta abia, ja vaikka jokaisen kanssa ei ehtinyt jutella, niin juttu-seuraa riitti. Moni abeista tutustui info-tilaisuuksissa laatikko-Ville leikkiin, jollain tavallahan meidän pitää erottua eduksemme muiden esittelijöiden seasta. Päivät olivat meidän kannaltamme onnistuneet, torstaina pakkasimme kimpsumme ja kampsumme tyytyväisinä kotiin paluuta varten. Ja eiköhän sieltä taas tule ensi syksynä muutama abikin jälkijunassa tänne Kajaaniin.

T: abi-päivillä mukana hyörineet opiskelijat (SR)

 

 

Harjoittelukokemuksia Pohjois-Norjasta

Bussi kohti Lakselviä starttasi Rovaniemeltä elokuun 19. päivä 2001. Mieli avoinna ja odotukset korkealla vietimme linja-autossa 8 tuntia ja saavuimme Lakselviin sunnuntai-iltana. Paikka näytti oudon hiljaiselta, ja hetken odoteltuamme kysyimme, olemmehan varmasti linja-autoasemalla, josta meidät oli määrä hakea. Ensimmäisen norjankielisen kommunikointiyrityksen seurauksena lähdimme marssimaan kilometrin päässä sijaitsevalle linja-autoasemalle painavia laukkuja raahaten. Lopulta parin tunnin odottelun ja muutaman puhelun jälkeen selvisi, että meidät oltiin yksinkertaisesti vain unohdettu hakea bussilta, ja lopulta pääsimme majoituspaikkaamme.

Lakselvissä meidät otettiin hyvin vastaan. Saimme tutustua Finnmarkin kauniiseen ja maagiseen luontoon (menomatkat kestävät tuplasti niin kauan kuin paluumatkat, ja mennessä havaitut talot ja järvet voivat mystisesti kadota). Lainasimme polkupyörät kahdelta opettajalta ja pääsimme näin tutustumaan laajemmin nähtävyyksiin ja ympäristöön. 150 pyöräilykilometriä antoi unohtumattomia elämyksiä muun muassa Stabbursdalenin luonnonpuistosta, Trollholmssundin peikoista. Hovikuskimme Almar vei meidät myös Hammerfestiin ja Borselviin. Näimme monia maailman pohjoisimpia asioita, kuten maailman pohjoisimman kaupungin, maailman pohjoisimman mäntymetsän sekä toisenkin maailman pohjoisimman mäntymetsän. Koimme myös luonnon vaarallisen puolen – koulun retkipäivä päättyi ikävästi, kun kaksi oppilasta upposi merenrannan mutaan vyötäröään myöten. Pojat saatiin pelastettua kolmen aikuisen voimin. Kokemuksesta oppii!

 
Trollholmssund

Harjoittelukoulumme oli Lakselv Barneskole, jossa oppilaita oli 320 ja opettajia noin 40. Joka luokassa oli kaksi opettajaa ja korkeintaan 28 oppilasta. Norjalainen koulukulttuuri poikkeaa suomalaisesta monin tavoin. Opettajan työ erosi suomalaisen opettajan työhön verrattuna esimerkiksi työmäärässä (joka luokassa kaksi opettajaa) ja palkkauksessa (jo alkupalkka lähes 20000 mk/kk!!!). Eli puolella työmäärällä kaksinkertainen palkka.

Norja on kallis maa, mutta omin eväin (Maxi-makasiinista kannetut purkkiruuat, hapankorput ja keksit) pärjää mainiosti. Kieliongelmia ei tarvitse pelätä, riittää, kun hallitsee elekielen ja pari yksinkertaista fraasia (Va sa du? Kan du säga det en gång till!) Suosittelemme Norjan harjoittelua kaikille! (Jenni Järvinen & Kaisa Mustonen)

 
Silfar Canyon

 

 

Studia 2001 -messut Helsingissä

Syksyisin oppilaitokset hyökkäävät päästään pyörällä olevien abi-parkojen kimppuun. Näin kävi myös Helsingissä 30.10 - 1.11. järjestetyillä Studia 2001-messuilla. Niinpä mekin täältä Kajaanista lähdimme kertomaan opettajankoulutusyksiköstämme eteläsuomalaisille abeille, jotka eivät edes tienneet, missä koko Kajaani sijaitsee. Meitä oli matkassa kolme reipasta naista. Anna Määttä edusti kielikylpykoulutusta, Heini Holmberg varhaiskasvatusta ja Liisa Keränen luokanopettajakoulutusta. Harva abi tässä vaiheessa elämäänsä tietää vielä mitä tulevaisuudessa ryhtyisi tekemään, joten meillä oli otollinen maaperä ristiretkellemme. Yritimme kovasti mainostaa tulevaisuuden alaa – opettajuutta.

Kajaanilaisopiskelijat Anna, Heini ja Liisa, takana vasemmalla
HUTK:n opintopäällikkö Kari Kaskela Oulusta.

Oulun yliopiston osastolla jaoimme arvokasta tietoa kaikille kiinnostuneille ja myös vähemmän kiinnostuneille. Yritimme antaa abeille hyvin kokonaisvaltaisen kuvan tämänhetkisestä opettajankoulutuksesta, opettajan ammatista ja myös muista alaan liittyvistä mahdollisuuksista. Mainostimme Kajaanin opettajankoulutusyksikön monipuolista koulutustarjontaa ja sen erityispiirteitä. Varsinkin mahdollisuus pätevöityä liikunnanopettajaksi kiinnosti, nimenomaan juuri poikia. Useat urheilijanuorukaiset kiinnostuivat tätä kautta myös opettajankoulutuksesta ja kertoivat harkitsevansa mahdollisuutta hakea Kajaaniin. Toinen valttikortti meillä oli ruotsin kielen kielikylpyopettajankoulutus, josta kovin moni ei ollut ennen kuullutkaan. Pääkaupunkiseudulla on paljon kaksikielistä väestöä, joten uskoisimme, että tämä herätti osaltaan myös kiinnostusta kielikylpyopettajuutta kohtaan.

Kolmen päivän aikana kohtasimme tuhansia abeja ja paljon muita mielenkiintoisia ihmisiä. Päivät olivat todella raskaita mutta hyvin antoisia. Kyllä pieni ihminen väsyy kahdeksan tunnin seisomisesta suunnattoman ihmismassan vyöryessä ohi. Täytyypä sanoa, että Kajaani veti pisteet kotiin tältä reissulta. Sen lisäksi, että mainostimme Kajaanin opettajankoulutusyksikköä, jouduimme kertomaan myös muista Oulun yliopiston tiedekunnista ja niiden tarjonnasta, vaikka meillä ei juuri tietoa ollutkaan. Olemme kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että reissu oli kannattava, saimme tehtyä sen mitä lähdimme tekemäänkin. (HeH)

 

 

Raajatonta rakkautta eli suomen kieli ja musiikki

Kansallisoopperan Almin salissa pidettiin Suomalaisen lauluakatemian toimesta mielenkiintoinen seminaari, jossa pohdittiin muun muassa miten hyvin suomen kieli taipuu säveltäjien käsissä vai pitäisikö säveltäjien huomioida säveltäessään paremmin suomen kielen ominaisuudet.

Suomen kielen ominaispiirteitä esitteli Helsingin yliopiston suomen kielen professori Auli Hakulinen. Hakulinen muistutti kielen äännejärjestelmän olevan jokaisen kielen kivijalka, joka on vaikeasti muuttuva perusta. Muutokset ovat hitaita ja johtuvat useimmin laajasta kaksikielisyydestä. Mielenkiintoinen kielihistoriallinen tieto musiikin parissa työskenteleville lienee ollut se, ettei esimerkiksi ö-äännettä alun perin ollut suomen kielessä, mutta kielen pyrkimys symmetriaan tuppasi sen e:n ja o:n väliin. Symmetrian vaikutus Hakulisen mukaan näkyy yhä siinä, ettei ö-äänne ole päässyt suomen kielessä kovin vakavaan käyttöön; se esiintyy lähinnä "hölmöissä", värittyneissä, kuvailevissa sanoissa.

Myös sanahahmot tuovat mahdollisuuksia mutta myös rajoituksia yhdistellä äänteitä sanoiksi. "Kielemme juuret ovat idässä ja lehvät lännessä" Hakulisen mukaan pidämme kiinni foneemisysteemistä, mutta muoto-opissa tapahtuu muutoksia koko ajan.

Kirjallisuuden professori Auli Viikarin mielenkiinnon kohteena on jo pitkään ollut laulettavuuden ja rytmin ongelma. Viikarin mukaan Eino Leinon työ on tärkeä asia, sillä Leino ei ollut ainoastaan kirjailija ja runoilija - hän oli myös kielestä tietoinen runoilija. Leino ajatteli niin konkreettisesti runoa myöten, että hän pystyi kehittämään sellaisia runousopillisia ohjeita, joita hänen mielestään runokielen vapautuakseen tuli noudattaa.

Viikarin mukaan Leino korosti puhutun kielen mallia. "Tavoitteena tuli olla pois tylsästä kirjoitetusta kielestä". Ympäröivä kieli oli lähtökohtana Leinon runousopin pohdiskelussa. Leino otti Elias Lönnrotin periaatteet ja levitti runokielen prosodiseen rakenteeseen. Leinon mielestä suomen runomittaa tuli laajentaa. Hän Viikarin mukaan ikään kuin juotti näitä muutoksia suomalaiseen runokieleen. Aikalaiset huomauttelivat kritiikeissään Leinon suoltamista. Viikari toteaa, että "Leinon satojen ja satojen runojen koulu oli erityisesti suomalaisen runon laulettavuuden koulu".

Myös säveltäjät ja laulutaiteilijat esittivät omia näkemyksiänsä ja kokemuksiansa aiheeseen liittyen, mutta varsinaista lopullista ratkaisua ei seminaarin aiheeseen tietenkään löytynyt. Kuuntelijalle jäi sellainen vaikutelma, että seminaarissa mitään ykseyttä ei edes pyritty löytämään. Ehkäpä tarvitaan aikaa ja monitieteistä tutkimusta, jotta osattaisiin kohdentaa, mihin todella halutaan löytää vastaus. Tästäkin huolimatta seminaari oli erittäin mielenkiintoinen ja toi paljon mielenkiintoista tietoa osanottajilleen. (JV)

 

 

Valokuvataulu lahjoituksena

Vaalalainen Kajaanin seminaarista valmistunut opettaja Simo Mäkelä on lahjoittanut yksikölle arvokkaan valokuvataulun. Kuvassa on Kajaanin Seminaarin Kalevala-kuoro vuosina 1958 - 1959. Valokuvassa on myös luetteloitu laulajien nimet, kotipaikat, vuosiluokat sekä kuoroäänet. Tunnistajina ovat toimineet Mauno Lyijynen Porvoosta, Esa Malkamäki Seinäjoelta, Heikki Rimpiläinen Vaalasta sekä Simo Mäkelä itse. Valokuvan on ottanut Valokuvausliike Hynninen Kajaanista. Kuva on sijoitettu Intellin Eero Sipilän salin seinälle. Lämmin kiitos lahjoittajalle! (AT)

 

 

Kuukauden henkilökuvassa kaksi kampuslaista

Liisa Saukkonen-Heino
Liikunta- ja terveyskasvatuksen assistentti
Terveystieteen maisteri, fysioterapeutti
Tohtorikoulussa; jatko-opintoja psykosomatiikan alueelta, Kuopion yliopisto

Edellisen työn lisäksi fysioterapia-alan yrittäjänä Kajaanissa 15 v.
Hän on kolmen reippaan lapsen äiti; Soja (13 v.), Andreas (9 v.), Elisabet (4 v.)
Puoliso rakennusinsinööri (AMK) piirtää ja suunnittelee taloja ym. ja vapaa-aikana hoitaa ortodoksisen kirkon diakonin tehtäviä. Ortodoksiperhe, juuret Karjalassa ja Savossa, Turussa ja Kainuussa. Harrastukset perheen lisäksi taide, kirjallisuus ja musiikki, tanssi.

 

Kysymykset resurssirepun korttipakasta: 40 hauskaa kysymystä ryhmille työskentelyn alkuun

1. Miten esittelisit itseäsi jos kirjoittaisit ystävää etsitään -palstalle?
Jos arvostat ystävässäsi sitä, että voi olla yhtä aikaa vahva ja heikko, ota yhteyttä!

2. Mikä liikuntamuoto tuottaa sinulle suurinta nautintoa?
Metsässä samoilu

3. Millaiseen maisemaan rakentaisit punaisen tupasi?
Kuusien keskelle, järven rannalle, etelärinteelle..

4. Kuka on vaikuttanut eniten tapaasi tehdä työtä?
Vanhempani ovat antaneet innostusta ja luovuutta.

5. Mitä voisit oppia työtovereiltasi?
Opin jatkuvasti uutta itsestäni toisten kautta…

6. Mistä viimeksi luopuisit jos pitäisi vähentää työtehtäviä?
Draamasta..

7.Mitä tekisi mieli pyytää työtovereilta jos uskaltaisi?
Rohkeutta ottaa yhteyttä ja ylittää se kynnys että yhteistyö voisi olla hauskaa...

8. Minne haluaisit tehdä tutkimusmatkan?
Olen matkalla koko ajan…

9. Millaiseksi haluaisit tulla isona?
Kokonaisuuksia ymmärtäväksi ja tietoiseksi..

10. Millainen olet parhaimmillasi?
Sydämellä kuunteleva portin aukaisija!

Uutta voimaa ja taitotietoa Kajaanin kampuksella.
Assistentti Liisa ja lehtori Katri.

Katri Takala toimii varhaiskasvatuksen liikunta- ja terveyskasvatuksen lehtorina

1. Miten esittelisit itseäsi jos kirjoittaisit ystävää etsitään -palstalle?
Täällä liikkumaan ja liikuttamaan innostunut "parikymppinen" haluaa ystäväseuraa... Nimimerk. Tositarkoituksella...

2. Mikä liikuntamuoto tuottaa sinulle suurinta nautintoa?
Kyllä se taitaa golf olla. Silloin, kun on siedettävää peliä!

3. Millaiseen maisemaan rakentaisit punaisen tupasi?
Juuri lähelle Katinkultaa Vuokatin maisemiin, minne kotimme vasta valmistuikin.

4. Kuka on vaikuttanut eniten tapaasi tehdä työtä?
Monet liikunnasta innostuneet ihmiset matkan varrella; he, joilta olen saanut hyviä vinkkejä ja jotka persoonalllaan ovat "valloittaneet".

5. Mitä voisit oppia työtovereiltasi?
Ihan mitä vaan! Kaikki uusi kiinnostaa.

6. Mistä viimeksi luopuisit jos pitäisi vähentää työtehtäviä?
Voimistelu- ja musiikkiliikunnasta...ne ovat lähellä sydäntä.

7.Mitä tekisi mieli pyytää työtovereilta jos uskaltaisi?
Jos jotain pyydettävää tulisi, pyytäisin vaan!

8. Minne haluaisit tehdä tutkimusmatkan?
Omaan lapsuuteeni! Olisi kiva piipahtaa siellä...

9. Millaiseksi haluaisit tulla isona?
Ihan tavalliseksi, elämäänsä tyytyväiseksi ihmiseksi.

10. Millainen olet parhaimmillasi?
Mukaansatempaava ja innostunut ihminen.

(LSH & KT)

Kampuksen toimitus toivottaa kaikille lukijoilleen
Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta

Lauri Sonny, 

Sivut päivitetty 08.09.2003