Kajaanin kampuksen tiedotuslehti

Joulun ihme odottaa taas Kajaanin kampuksenkin väkeä. Opettajankoulutusyksikön vuosi kului satavuotisjuhlia järjestellen ja juhlavuoteen liittyviä erinäisiä pieniä tilaisuuksia viettäen. Suurtapahtumaksi muodostui pääjuhlaviikonloppu 6.–8. lokakuuta, jolloin suurjuhlan tapahtumiin osallistui reilu tuhat kajaanilaisen opettajankoulutuksen entisiä ja nykyisiä opiskelijoita sekä henkilökuntaa.

Kehuja pääjuhlasta saimme opetusministeriltä ja yliopiston rehtorilta sekä juhlavierailta. Voimme olla tyytyväisiä panokseemme. Hyvä yhteistyö ja ennakkosuunnittelu takasi onnistuneen juhlinnan. Kiitos vielä kerran juhlan järjestelyihin osallistuneille. Me onnistuimme!

Vuoden lopulla ilmeni ikäviä uutisia myös meidän yksikkömme kannalta. Yliopistojen jälkeenjääneisyys yhteiskunnan varainhankinnassa aiheuttaa tulevina vuosina myös meidän yksikköömme talousongelmia. Tiukalla taloudella ja tarkalla opetusresurssien suunnittelulla on meidän mahdollista selvitä. Paljon hyviä suunnitelmia jäänee toteutumatta, mutta paljon on toki toteutettavissakin. Opetusteknologian kehittäminen sekä kansainvälinen ja kansallinen yhteistyö ovat tärkeitä kehittämiskohteita niukankin talouden aikaan.

Vuoden 2000 oppilaitos tulee lunastamaan paikkansa yhtenä Suomen omaleimaisimpana ja parhainta koulutusta antavana opettajankoulutusyksikkönä myös tällä vuosituhannella. Yksiköllämme on hyvä ja selkeä profiili, joka on huomattu laajemminkin. Älköön yliopistoja koskeva yleinen taloudellinen lama masentako meitä. Vanha sanontahan kuuluu: "Vastoinkäymisien kautta voittoon!"

Se tapactui sijs nijnä Peiuine, Ette Yxi Käsky wloskeui Keisarild Augustuselda, ette caiki Mailma piti Werolisexi laskettaman. Ja teme weron Laskemus oli ensimeinen, ia silloin tapactui coska Kyrenius oli Waldamies Ylitze Syrian maan. Ja menit itzecukin Caupungihins andaman heidens arwatta. Nin mös Joseph Galileast Nazaretin Caupungist ylesmeni Judeaan Dauidin Caupungin ioca cutzutan Betlehem, Sille ette hen oli Dauidin Honest ia perehest, ette henen piteis mös itzens aruauttaman Marian henen kihilatun Emendens cansa ioca oli rascas.

Nin tapactui heiden sielle ollesans, ette synnyttemisen peiuet tulit teutetyxi. Ja hen synnytti Poian henen Esikoisens, ia kiäri henen capalohin, ia laski henen Seimen, sille ettei ollut heille sija maiasa. Ja Paimenet olit samas Paicakunnas walwadhen Pellola laumans Ylitze, iotca wartioizit öölle heiden Carians. Ja catzo, Herran Engeli seisoi heiden tykenens, ia Herran kircaus heite ymberinswalghisti, ia he peliestyit swrella pelgolla. Ja sanoi heille Engeli, Elkette te pelietkö, Sille catzo mine ilmotan teile swren ilon, ioca tuleua on caikelle Canssalle, Sille ette teille ombi tenepene syndynyt Wapactaija, ioca ombi Herra Christus Dauidin Caupungis. Ja teme on teille mercki. Te leudhet Lapsen Capalohin kiärityn, panduna seimeen. Ja cocta oli Engelin cansa swri Taiualisen sotawägen ioucko, iotca kijtit Jumalata ia sanoit, Cunnia olcon Jumalan corkiuxijs Ja maasa Rauha, Ja inhimisis hyue Tacto. (MH)

Suomalais-ugrilaisten kansojen III maailmankongressi 1.–13.12.2000 Helsingissä

Koolla oli 520 edustajaa yli 20 suomalais-ugrilaisen kieliperheen edustajina. Suomalais-ugrilainen kokoontuminen toi eläviksi ihmisiksi kauniine kansallispukuineen mystiset sanat hantit, mansit, komi-permjakit ja kaikki muut kielisukulaiset. Kokouksen käytetyin kieli tosin oli venäjä, simultaanitulkkaukset hoituivat suomeksi, viroksi, unkariksi ja englanniksi. Kokouksen edustajien puheenvuoroissa suurin huoli oli oman äidinkielen säilyminen. Sitä varten tarvitaan opetusta, oppikirjoja, opettajia – ja lapsia jotka haluavat oppia vähemmistökielen asemassa olevaa mummojensa kieltä.

Yksi vaikuttavimmista puheenvuoroista oli kveenien edustajan Anitta Viinikka-Kallisen kertomus "rikkaan ja demokraattisen" Norjan suhtautumisesta kielivähemmistöönsä. Tätä taustaa vastaan kajaanilaiset opettajaksi opiskelevat tekevät todella arvokasta työtä suomen kielen välitystehtävässään.

Joitakin sitaatteja maailmakongressin konsultatiivisen komitean toimintakertomuksesta 1996–2000, päätöslauselmasta sekä kulttuuri- ja koulutusjaoston loppuraportista:

*Euroopan Neuvoston Parlamentaarikkojen kokouksen kulttuuri - ja opetuskomitean selonteon mukaisesti kielen säilymistä uhkaavan asteikon mukaisesti uralilaiset kielet voidaan jakaa neljään kategoriaan:

*Kokonaisuutena ottaen yleismaailmallinen ja yleiseurooppalainen kehitys kulkee alkuperäiskansojen ja kansallisten vähemmistöjen oikeuksien toteuttamisen kannalta myönteiseen suuntaan. Tässä yhteydessä on huomioitava Kansallisten vähemmistöjen oikeuksia koskeva vuoden 1992 puitesopimus, Euroopan Neuvoston Sopimus alueellisista ja kansallisten vähemmistöjen kielistä (Strasbourg 1992) ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) konventio no 169. Kongressi esittää, että kaikki ne valtiot, joiden alueella perinteisesti asuu suomalais-ugrilaisia kansoja, ratifioisivat nämä asiakirjat. Toisaalta viime vuosina eräillä suomalais-ugrilaisten kansojen asuinalueilla sosiaalis-taloudellinen tilanne on huonontunut. Tämä vaikeuttaa näiden kansojen elinehtoja, uusiutumista ja omaehtoista kehitystä.

*Kieli on kansan identiteetin kannalta olennainen tekijä. Yksilön henkisen kehityksen kannalta hyvä äidinkielen taito on välttämätön. Kieli pysyy elinvoimaisena vain, jos se kelpaa kaiken inhimillisen kommunikaation välineeksi. Kodin vaikutus on keskeinen, mutta kieli ei voi säilyä, ellei sillä ole yhteiskunnassa virallisesti tunnustettua asemaa.

Lönnrot-instituutti on järjestänyt yhden Kielikontaktit-seminaarin. Ensi keväänä, 20.–21.4.2001, on luvassa toinen, KIEKU-projektin järjestämänä. Seminaarin työnimenä on vielä Kieli ja politiikka. Idea sai alkunsa jonkun historiantutkijan havainnosta, että kieli vaikuttaa seurustelusuhteiden syntymiseen ja sitä kautta avioliittoihin ja sitä kautta väestöpolitiikkaan ja edelleen muuhun politiikkaan. Maailmankongressin teemoista jäi päällimmäiseksi tunne, että Lönnrot-instituutissa olemme oikealla tiellä. Sitaattina vielä tämä: Etäisyyksillä ei enää ole merkitystä, nykyihmisen tulee olla valmis monikulttuurisuuteen. Kansainvälistyminen edellyttää kansallisen identiteetin vahvistamista ja uusien kulttuurien kohtaamista. (AHo)

"Ykkönen yksin on paras sekä verraton" alkaa eräs lastenlaulu. Lukon ja Vakan ykkösten järjestämässä joulujuhlassa ykköset eivät suinkaan olleet yksin, sillä Martti Helan saliin jouduttiin kantamaan jopa pari lisäriviä istumapaikkoja joulujuhlaan saapuneille.

Kajaanin opettajankoulutusyksikön perinteinen joulujuhla järjestettiin tällä kertaa jo ennen itsenäisyyspäivää eli maanantaina 4.12. Ensimmäisten vuosikurssien opiskelijat olivat lyöneet ideoivat päänsä yhteen ja suunnitelleet meille kaikille mukavan joulujuhlan.

Juhla alkoi Martti Helan salin aulassa glögin hörppimisellä ja pipareiden mussuttamisella. Karkkiakin saatiin! Jouluiset makuelämykset siivittivät oikeaan aitoon tunnelmaan. Varsinaisen joulujuhlan aloitti Lucia-kulkue, joka oli aikamoinen yllätys, sillä ensimmäisen vuosikurssin kielikylpyopiskelijat räjäyttivät pankin esittäen ohjelman ruotsin kielellä! Taisi olla monelle ensimmäinen kerta yleensä nähdä ja kuulla Lucia-perinnettä ja vieläpä ihka oikeesti på svenska. Saimme kuulla kaksikielisesti Lucia-neidon historiaa ja vaiheita. Hienoa, että kielikylpytoiminta pääsi tällä tapaa esille.

Ykkösistä muodostui varsin näyttävä kuoro, johon kyllä kaipasimme myös mieslaulajia. Tiedämme niitä ykkösilläkin olevan! Evankeliumi oli tällä kertaa perinteisestä hartaasta poiketen hieman huumorilla höystetty – ei ollenkaan hassumpi kokeilu. Esitys laittoi miettimään, tarvitseeko evankeliumin aina ollakaan niin harras ja vakava.

Hyvään joulujuhlaan kuuluu tietysti myös tuttuun tapaan näytelmä, jossa seikkailivat tietenkin pukki, muori ja tontut. Lehdessä luki, että Joulupukinkin pitäisi uudistua EU-direktiivien mukaiseksi, joten tontut pistivät asioihin vauhtia ja hommasivat pukille kokonaan uuden lookin. No kaikkihan sen arvasivat, ettei nuorisorikollisen näköinen pukki kelvannut edes muutosta ehdottaneille ja sen eteen työtä tehneille tontuille. Lopulta pukki kursittiin takaisin suurin piirtein entisensä näköiseksi.

Hauskan piristyksen joulujuhlan ohjelmaan toi tonttuleikki, joka kuvasti joulun mukanaan tuomia kiireitä. Tottahan on, että joulun alla siivotaan ja puunataan kovin paljon. Ihan kiva, ettei ohjelmanumeroa ollut hiottu aivan loppuun asti; pienet kommellukset askelkuvioissa kuuluivat asiaan.

Ohjelman mukaan piti olla jouluruno, mutta se valitettavasti jäi pois! Esityksen paikalla oli – ainakin takapenkkiläisten suurimman suosion saavuttanut, neljännen vuosikurssin musiikin sivuaineopiskelijoiden, joista aika moni näyttää myös pitkäaikaiselta semppalaiselta – Tiernapoikaesitys. Juhla olisi saattanut jäädä joidenkin mielestä hieman kuivaksi ilman tätä tempausta, hurttia huumoriahan kaivataan aina juhlaan kuin juhlaan. Tämäkään esitys ei ollut ihan perinteinen, vaan se oli sovellettu nykyaikaiseen suomalaiseen yhteiskuntaan höystäen kansainvälisillä elementeillä. Sanoma oli kuitenkin aivan sama kuin alkuperäisessä versiossa. Luulenpa, että tällä uudella sovituksella olisi enemmän menestymisen mahdollisuuksia nykyaikana. Pohtimisen arvoista on kuitenkin se, että jos ykköset järjestävät jonkin suuria yhteisiä ponnistuksia vaativan ohjelmakokonaisuuden, onko heidän kannaltaan mielekästä, että jo lähes valmiit opettajat tuovat omaa osaamistaan esille juuri ykkösten ensimmäisessä isossa koko yksikölle tarkoitetussa juhlassa?

Ykkösten valitsemat viisi yhteislaulua olivat onnistuneita! Salintäyteisessä lauluköörissä tunsi lähes olevansa yhteislauluillassa – mikäs siinä oli lauleskellessa! Kainuulaisen säveltäjän Kalervo Halosen Sydämeeni joulun teen sulatti tunnelman jälleen joulunodotukseen johtavaksi. Perheen pienimpiäkään ei ollut unohdettu, sillä juhlan lopuksi Joulupukki saapui paikalle kertomaan kuulumisiaan – kuinka porot joutuvat lentämään lumen puutteen takia – ja jakamaan karkkia lapsille ja lapsenmielisille, joita näkyi löytyvän ainakin henkilökuntamme nuorimmasta päästä! Hyvä niin.

Kiitos Lukon ja Vakan ykkösille upeasta joulujuhlasta! Saitte aikaan joulun ihmeen. (LK)

Kajaanin opettajankoulutusyksikössä toimivan jatko-opiskelijoiden tohtorikoulun toiminnassa on mukana kolmisenkymmentä opiskelijaa. Heistä puolenkymmenen tutkimusaihe sijoittuu varhaiskasvatuksen alueelle, viitisentoista perusopetuksen alueelle ja kymmenkunta ammatillisen koulutuksen tai aikuiskoulutuksen alueelle. Omana ryhmänään perusopetuksen alueelta voisi mainita maaseudun pienten koulujen tutkimuksen, sillä tästä aihepiiristä tekeillä on kuusi tutkimusta.

Kajaanin tohtorikoulun pääteemat Kulttuuri, oppiminen ja opetus ovat eriytyneet juuri jatkoseminaareja vetävien professoreiden erityisalueittain eli kasvatusfilosofinen tutkimus (Suortti), kehittävän opetuksen ja oppimisen tutkimus (Hakkarainen), maaseuden pienten koulujen tutkimus (Kalaoja) ja oppimis–opetus-prosessin analyysi (Yli-Luoma). Syksyn aikana seminaarilaiset ovatkin kokoontuneet ohjaajiensa johdolla parikymmentä kertaa joko yhteisen aiheen puitteissa, kuulemaan jonkun esitystä omasta työstään tai saamaan ohjausta.

Loka–marraskuussa järjestettiin sitten kaikille tohtorikoululaisille yhteinen kahden viikonlopun kurssi Tieteellisen viestinnän perusteet, jonka pitäjänä toimi Koulutus- ja tutkimuspalvelujen johtaja Leila Risteli Oulusta. Koulutuksen käytännönjärjestelyistä vastasi Kainuun kesäyliopisto, jota kautta kurssi oli avoin myös muille kiinnostuneille. Kurssi antoi erittäin perustavaa laatua olevaa tietoutta tieteellisen viestinnän kriteereistä ja toimintatavoista mm. artikkelien julkaisemisen osalta. Kurssilla käytyä vilkasta keskustelua voisi kutsua vähintäänkin mielenkiintoiseksi ja oman lisävärinsä siihen toi kurssin pitäjän biolääketieteellinen tausta. Kokonaisuutena voisi kai sanoa, että käytiin hedelmällistä poikkitieteellista keskustelua, jota oltiin innokkaita jatkamaan myöhemminkin: esille nousi jo vanha toteuttamaton idea yksikön omasta tiedepäivästä. Tiedepäivä voisi pitää sisällään esimerkiksi luentoja, jatko-opiskelijoiden esitelmiä ja gradujen esittelyä. Päivään voitaisiin lisäksi yhdistää esiintymiskoulutusta ja kirjallisia tehtäviä. Ajatus oli myös tehdä päivästä osa perustutkinto-opiskelijoiden opintoja – näin saataisiin heidätkin oikein konkreettisesti kiskaistua tutkimuksen maailmaan. Ei muuta kuin tuumasta toimeen: alustavasti tiedepäivä on kalenteriin kirjoitettu 25.4.2001 kohdalle. Ideoita vastaanotetaan!

Alkavana vuonna panostamme enemmänkin tällaisiin yhteisiin kokonaisuuksiin ja tulossa on kolme vierailevaa luennoitsijaa:

Tapio Puolimatka (Helsinki) luennoi tieteenfilosofiasta Positivistisen, hemeneuttisen ja kriittisen lähestymistavan filosofiset perusteet (1ov)

Simo Skinnari (Oulu/Turku) luennoi ja demonstroi aiheesta Laadullisuus ihmisen kasvussa, kasvatuksessa ja tutkimuksessa (1ov)

Pe 23.3. klo 16–20
La 24.3. klo 10–16 ja
Pe 30.3. klo 16–20
La 31.3. klo 10–16

Jyrki Hilpelä (Joensuu) luennoi viisi kertaa neljä tuntia aiheesta Tieteenfilosofiaa kasvatustieteilijöille (2ov). Lisänä on harjoitustehtävä. Kesäkuu 2001 viikko 24, ajankohdat tarkemmin lähempänä ajankohtaa.

Myös nämä järjestämme kesäyliopiston kautta ja tervetulleita mukaan ovat siis kaikki kiinnostuneet – myös tutkimuksellisesti orientoituneet perusopiskelijat, sillä yritämme järjestää mahdollisuuden tällaisella kokonaisuudella korvata esim. kasvatustieteen syventävää kirjallisuuutta tai gradun metodiopintoja. (EH)

Vuonna 1998 kylvetty Suomen Tammi, museoiden ja koulujen yhteistyöhanke, järjesti kansallisen päätöstapaamisen uudistetussa Kansallismuseossa Helsingissä.

Tilaisuudessa luotiin katsaus projektin keskeisiin saavutuksiin ja esiteltiin muutamia jo toteutuneita hankkeita. Näimme käytännössä muun muassa lasten ja heidän opettajiensa esittäminä pellavan muodonmuutokset korresta langaksi ja pellavaliinoiksi. Esityksiä täydensi posterinäyttely, jossa oli myös Kajaanin Kampus 2006 esittely ( ks. kuva). Kajaanista tapaamisessa olivat läsnä Juha Vartiainen ja Aili Helenius.

Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen kertoi kansallisen tapaamisen avauspuheessaan, että projekti on ensiarvoisen tärkeä ja merkityksensä vuoksi projektia tulisi jatkaa. Opetushallituksen ylijohtaja Aslak Lindström valotti jatkoa ja totesi Ympäristöministeriön tulevan kolmantena juurena mukaan Suomen Tammen jatkossa. Tämä jatko, Suomen Tammi + , käsittää sisältöinään seuraavat alaverkot, jotka korvaavat entisen aluejaon: 1) Esineellinen kulttuuri, 2) Rakennukset ja 3) Kulttuuriympäristö; kaiken kattavana sidelankana toimii Unescon Maailman perintö -projekti.

Kajaanissakin suunnitellaan lastenkulttuurin alalla jo vuotta 2002. Kajaanin taidemuseon aloitteesta on kutsuttu koolle yhteistyöverkko suunnittelemaan lapsille suunnatun näyttelyn yhteydessä toteutettavia monimuotoisia oheistoimintoja.

Yksikön lastenkulttuuriprofiili terästyy muutoinkin sen ansiosta, että kaupunkikeskustayhdistys luovutti lokakuussa 10000 markkaa opettajankoulutusyksikön varhaiskasvatukselle käytettäväksi tutkimukseen ja kehittelytyöhön, jolla edistetään lasten mahdollisuuksia kokea elämyksiä kaupunkikeskustassa. (AHe)

Abi-päivät Oulussa 15.–16.11.2000 Kajaanin opiskelijoiden standi herätti mielenkiintoa!

Ryntäsimme Ouluun Abi-päiville. Olimme valmistelleet jo pari kuukautta aineyhdistyksen standiä. Mukana oli monenmoista KOKY:stä kertovaa tiedotetta, kalvoa ja seinäjulistetta. Hyvä oli valmistautua opinahjomme esittelyä varten kokeneiden Abi-päiväkonkareiden seurassa – siitä kiitos Annelle, Riitalle ja Terhille!

Meillä oli aivan ammattilaisten meininki! Varusteet huippua ja kaikki mukana. Kajaanin opiskelijoiden esittelypaikka erottui edukseen muista. Konkareiden kokemusten ansiosta osasimme kiinnittää huomiota sellaisiin seikkoihin, jotka saattavat vaikuttaa opiskelijan hakeutumiseen tänne Kajaaniin. Uutena ykköskurssilaisena oli aluksi toki vähän hukassa, mutta aika pian sitä oli sinut tehtävän kanssa. Päämääränämme oli tuoda pohjoissuomalaisille abeille tietoa Kajaanista opiskelukaupunkina ja opettajankoulutusyksiköstä opiskelupaikkana – uskon siinä meidän onnistuneen.

Innokkaina jaoimme lehtisiä ja infotilaisuudetkin vetivät paljon opettajankoulutuksesta kiinnostuneita. Aidosti kiinnostuneita oli mukava jututtaa, kun omasta kokemuksesta tiesi, miten abit ovat sekaisin valintojensa edessä. Itse olin ylpeä tehtävästä ja odotan ensi vuotta innolla, jolloin itse pääsee jo konkarina suunnittelemaan ja toteuttamaan abitiedotteita ja Kajaanin opiskelijoiden standiä. Toivottavasti ensi syksynä päästään myös Kuopioon, sillä Pohjois-Savostahan täällä on jo aika paljon opiskelijoita. (JA)

Olipa upea tapahtuma! Abeja eri puolilta Suomea aina Kalajokea ja Hyrynsalmea myöten vieraili kolmipäiväisessä Studia 2000 -tapahtumassa Helsingin Wanhassa satamassa. Yhteensä osallistujia – opintonsa päättäviä abeja – vieraili lähes 11000.

Meidän yksikön kannalta päivät ovat erittäin tärkeät, sillä siellä saadaan kontakti myös Etelä-Suomen abeihin. Studia-tapahtumassa ikään kuin vahingon kautta moni eteläsuomalainen sai nyt tietoa Kajaanin opettajankoulutusyksikön opiskelumahdollisuuksista! Myös ruotsinkielikylpy herätti suurta mielenkiintoa ja olipa siellä sellaisiakin, jotka huudahtivat: "Tämä on just sitä mitä mä etsin! Saa opiskella luokanopeks ja opiskella ruotsia!" Oppi tästä olkoon, että emme ole ainakaan liikaa kuuluttaneet ja pitäneet ääntä itsestämme, niin moni ei tuntunut tietävän mitään!

Oulun yliopistolla ja Lapin yliopistolla on perinteisesti ollut yhteinen esittelypaikka, jossa rinta rinnan edustamme pohjoisen opiskelumahdollisuuksia. Oulusta edustajia oli kahdeksan opiskelijaa ja neljä henkilökunnan edustajaa. Jos Juha ja minä emme olisi lähteneet paikan päälle ei koko yliopistomme kasvatustieteellistä tiedekuntaa olisi ollut edustamassa kukaan! Siellä joutui kyllä vastailemaan myös toisten tiedekuntien ja opintolinjojen puolesta ruuhkan ollessa pahimmillaan. Studiaan lähtevän onkin hyvä tutustua muuhunkin Oulun yliopiston antamaan koulutukseen.

Monien Etelä-Suomen abien mielestä Rovaniemi ja Oulu tuntuivat kovin pohjoisilta paikkakunnilta, mutta "Kajaanihan on siinä Kuopion lähellä", kuului usean mielipide. Erityisesti pääkaupunkiseudulta tulleet sanoivat hakeutuvansa opiskelemaan muualle, sillä asuntopula, itsenäistyminen ja uuden etsiminen tuntui olevan heidän mieleissään päällimmäisenä. Kajaanin vuokrataso tuntui olevan hunajaa heidän korvilleen!

Kaikesta ruuhkasta ja kiireestä huolimatta Studia 2000 -tapahtuma oli varsin myönteinen kokemus. Opettajankoulutus tuntui olevan yksi kysytyimmistä heti tekniikan jälkeen – ainakin meidän osastolla. Suurin osa abeista tuntui tietävän aika tarkkaan, mitä tietoja haluavat ja niitä aktiivisesti kysyivätkin. Toki matkaan mahtui myös niitä, joilla tuntui olevan orientoitumisvaikeuksia tulevaisuuden suhteen.

Suosittelen lämpimästi myös ensi vuonna Studia-tapahtumaan osallistumista, sillä oman opiskelupaikan esitteleminen on tosi mukavaa ja siinä aina oppii jopa itsekin uutta. Erinomaista olivat KOKY:n väriesitteet. Toivottavasti niitä on ensikin vuonna mahdollista jakaa, sillä siitä saa hyvän kuvan kampuksesta ja sen viihtyvyydestä. (RK)

Yhteistyö on laajentumassa ja syvenemässä. Valtion kouluvirasto on pyytänyt yhteistyöhön Tromssan yliopiston ja Finnmarkun korkeakoulun suomen ja pedagogiikan laitokset. Kajaanin opettajankoulutusyksikkö (KOKY) valittiin tänä vuonna vuoden oppilaitokseksi. Mutta Norjan valtion kouluviraston ja KOKY:n yhteistyö alkoi siis jo kolme vuotta sitten. Syynä oli osin sattuma ja osin jossain määrin tunnettu KOKY:n erityisosaaminen.

Vas. Kajaanin opettajankoulutusyksikön johtaja Juhani Suortti, Tromsan läänin
kouluviraston suomen kielen konsulentti Björnar Seppola ja opettaja Juha Vartiainen

KOKY on erikoistunut pienten koulujen pedagogiikkaan. Pienkoulujen yhdysluokkaopetus poikkeaa opetuksesta isoilla kouluilla, sillä oppiryhmät ovat pieniä ja hyvin heterogeenisiä. Kajaanin opettajankoulutusyksiköllä on myös kokemusta vähemmistökieliopetuksesta, kielikylvyistä ja varhaiskasvatuksesta. Koulussa on sekä luokanopettajan että päiväkodinopettajan koulutusta.

– Se alkoi kehittyä siitä kun kävin Tromssassa kolme vuotta sitten itämerensuomalaisten vähemmistökielten symposiumissa, äidinkielen ja viestintäkasvatuksen opettaja Juha Vartiainen kertoo. Hän oli silloin vielä opiskelija. Hän ja silloin vastanimetty suomen kielen konsulentti Bjørnar Seppola rupesivat ideoimaan suomenopetuksen kehittämistä. – Me ruvettiin heti suoraan toimintaan!, Vartiainen kehuu. Seppola kävi Kajaanissa puhumassa kveeneistä ja suomenopetuksen tilasta. Monet innostuivat tästä.

Opiskelijavaihto on kuulunut ohjelmaan alusta alkaen. Kolmen vuoden aikana kaksikymmentä opiskelijaa on käynyt naapurimaassa: suomalaisia opettajakokelaita Norjassa harjoittelemassa ja norjalaisia Suomessa kielitaitoaan kohentamassa ja muita kursseja suorittamassa.

– Meidän opiskelijamme voivat suorittaa varhaiskasvatuksen harjoittelunsa myös Karjalassa. Meillä on myös kielikylpyopettajan koulutusta sekä päiväkoteja että ala-asteita varten yhdessä Vaasan yliopiston kanssa, yksikön johtaja Juhani Suortti kertoo. – Tutkimme jatkuvasti mahdollisuutta aloittaa kielikylpyjä kveenilapsille, Bjørnar Seppola kertoo.

Kajaanissa on parhaillaan yksi norjalainen suomenopettajaksi opiskeleva nuori nainen puolivuotisvaihdossa. Hänelle oleskelu Suomessa on sinänsä jo "kielikylpyä"; samalla hän voi suorittaa haluamiaan kursseja ja saada monenlaista lisäkompetenssia. Yksi kajaanilainen nuori mies on vaihdossa Norjan Telemarkissa.

– Tällainen vaihtokausi tulee merkitsemään hänen opettajuuteensa koko elämän ajan, Juha Vartiainen toteaa. Hänen mukaansa suomalaiselle opiskelijalle on myös positiivinen yllätys että he pärjäävät kouluruotsilla Norjassa ja he saavat huomata että kouluruotsi ei ole ollut turhaa. – Parhaillaan on menossa myös suomenopetuksen opettajanvaihto- ja etäopetusprojekti Gratangenissa. Siitä tulee gradu aikanaan, Juhani Suortti kertoo.

Suomen kielen konsulentti Seppolan mukaan Norja hyötyy yhteistyöstä monin tavoin. – Paikalliset suomenopettajat saavat Suomesta tulevalta harjoittelijalta monenlaista tukea. Se on heille vähän kuin jatkokoulutusta ja vaihtelua. Lapsille uusi opettaja Suomesta tuo myös vaihtelua ja innostaa heitä, Seppola kertoo.

Jos vakiopettaja ei halua olla mukana seuraamassa opetusta, on myös mahdollista että opettajakokelas ottaa opetusryhmän haltuunsa ja vakiopettaja lähtee kurssille vaikka Kajaaniin. – Toinen hyöty on se että saamme Kajaanista uusinta kielikylpypedagogiikkaa, opetusmenetelmiä ym. Kollmanneksi Tromssassa ja Alattiossa opettajaksi opiskelevat voivat suorittaa osan opiskeluaan Kajaanissa, mikä vahvistaa heidän suomen kielen taitoaan, Seppola sanoo.

Juhani Suorttin mielestä hyöty on molemminpuolinen. – Meidän opiskelijat pääsevät tämän yhteistyön kautta saamaan perspektiiviä Norjaan. Norjalaisille voimme taas tarjota meidän perspektiiviämme, hän toteaa. Suortti ja koko Kajaanin opettajankoulutusyksikkö puhuvat lämpimästi pienkoulujen puolesta. Pienkoulu, jossa on eri-ikäisiä lapsia samassa opetusryhmässä, on erittäin kehittävä kasvuympäristö.

– Nyt on Suomessa todettu että pienten koulujen lakkauttamisesta ei ole tullutkaan niin suuria säästöjä kuin oli odotettu. koulujen lakkauttamisesta on tullut oheiskustannuksia, jotka ovat tulleet kalliiksi, Suortti kertoo.

Unkarilaiset vaihto-opiskelijat Veronika Scheder ja Norbert Röczei saapuivat Kajaaniin lokakuun alussa – sopivasti juuri laitoksen 100-vuotisjuhliin. Näin heillä oli aluksi myös hyvää aikaa tutustua laitokseen ja kaupunkiin sekä osallistua juhlallisuuksiin.

Molemmat opiskelevat Kajaanin ystävyyskaupungin Nyíregyházan korkeakoulussa; Veronika opiskelee unkarin kieltä ja puhuu auttavasti suomeakin, Norbert opiskelee kulttuuria ja on erityisesti kiinnostunut kansainvälisistä asioista ja politiikasta.

Sumuisen marraskuun iltapäivän retkikohteena oli Vuokatti, hiihtoputki ja Katinkulta. Lisäksi vieraat viettivät kaksi päivää Oulussa tutustuen Linnanmaahan ja vaihtoivat ajatuksia toisten yliopistossa opiskelevien ja työskentelevien unkarilaisten kanssa.

Parin kuukauden vierailu päättyi joulukuun alussa, jolloin Veronika ja Norbert pakkasivat laukkunsa monta kokemusta rikkaampana. Vaikka revontulet ja luminen talvi jäivätkin näkemättä, molemmat kertoivat olevansa tyytyväisiä päätökseensä lähteä vaihto-opiskelijoiksi juuri Kajaanin opettajankoulutusyksikköön. Molempien toiveena oli vastaisen varalle, että suomalaiset opiskelijat tutustuisivat kieliongelmista huolimatta rohkeammin ulkomaalaisiin opiskelijoihin.

Nimeni on Veronika Scheder, olen unkarilainen ja asun Länsi-Unkarissa, Györissä. Györ on melko suuri kaupunki ja sijaitsee lähellä Itävallan rajaa. Opiskelen Itä-Unkarissa, Nyíregyházan opettajakorkeakoulussa unkarin kieltä, kirjallisuutta sekä konekirjoitusta ja pikakirjoitusta. Nyíregyháza on Kajaanin ystävyyskaupunki. Olen 21-vuotias ja opiskelen neljännellä vuosikurssilla, suoritan loppututkinnon kesäkuussa.

Perheeni asuu Györin keskustassa kerrostalossa. Isäni on insinööri, äitini on työssä kirjastossa. Nuorempi veljeni on 17-vuotias, hän on opiskelija. Isovanhemmat asuvat maalla, jossa meilläkin on kesämökki. Pidän eläimistä, mutta ikävä kyllä minulla ei ole koiraa eikä kissaa. Ratsastan mielelläni ja otan osaa urheilukilpailuihin. Ratsastus on kiva harrastus, mutta hiihdän ja luistelen myös.

Unkari on pieni maa ja se sijaitsee Keski-Euroopassa. Sen naapurimaat ovat Itävalta, Tsekinmaa, Slovakia, Venäjä, Romania, Kroatia ja Jugoslavia. Unkarin pääkaupunki on Budapest. Hortobágy on Debrecenin kaupungin lähellä oleva pusta, siellä käy paljon ulkomaalaisia turisteja. Pustalla ovat myös kuuluisat "csárdat". Hortobágyin gulašši "gulyás" on maukas unkarilainen ruoka.

Unkarilaiset ovat ratsastajakansaa, meillä ovat kuuluisat hevoslaumat Babolaassa ja Szilvasvaradissa. Kansanmusiikkia opetetaan Nyíregyházan opettajakorkeakoulussa. Kotikaupunkini Györin baletti on maailmakuulu.

Koska opiskelen unkarin kieltä, tunnen unkarin ja suomen sukulaisuuden. Opiskelin jo ennen Kajaaniin tuloa vähän suomen kieltä, se miellytti minua kovin. Tämän tähden halusin täällä opiskella suomea. Mutta tämä kieli on aivan vaikea!

Suomi on kaunis maa, ihmiset ovat ystävälliset. Voin hyvin. kiitos! Toivon, että tämä esittäytyminen oli mielenkiintoinen. Anteeksi, jos minä tein kielioppivirheitä! (VS)

Elektra ei ole tässä tapauksessa kreikkalaiseen tarustoon kuuluva äidinmurhaaja, vaan supisuomalainen tieteellisten aikakauslehtien ja väitöskirjojen tietokanta. Yliopiston verkkoon kytketyistä tietokoneista pääsee Oulun yliopiston kirjaston kotisivun kautta Tietokannat- tai Elektroniset lehdet -linkkiä klikkaamalla ELEKTRA-tietokantaan. Tietokannassa on n. 5000 artikkelia kotimaisista tieteellisistä lehdistä. Lisäksi tietokannasta löytyy useita kymmeniä väitöskirjoja. Tieteenaloista mainittakoon historia, kielitiede, kirjallisuus ja kasvatustiede. Tietokannasta voidaan tehdä viitehakuja, viitteestä päästään suoraan elektronisessa muodossa oleviin dokumentteihin. Elektroniset dokumentit ovat joko HTML- tai PDF-muodossa. Tietokannassa on viitteitä 50:stä kotimaisesta aikakauslehdestä, kasvatustieteellisiä lehtiäkin on mukana mm. Aikuiskasvatus ja Kasvatus. Lehtilistaa voi selailla aineisto-linkistä käsin. Hinnasto-linkin alta löytyy myös lehtilista, mutta on huomattava, että hintatiedot eivät koske tietokannan käyttöä Suomen yliopistojen verkoissa. Käyttöoikeus antaa mahdollisuuden yksittäisten teosten tulostamiseen omaan käyttöön opiskelu- ja tutkimustarkoitusta varten. (HA)

Kajaanin normaalikouluun perustettiin keväällä 1998 työryhmä suunnittelemaan koulun osuutta Kajaanin opettajankoulutusyksikön 100 - vuotisjuhliin. Haaveena oli valmistaa monitaiteellinen näyttämöproduktio, joka toteutettaisiin yhteistyössä normaalikoulun ja opettajankoulutusyksikön kanssa.

Tekstiksi löytyi sotkamolaisen kirjailijan ja opettajan Viena Korhosen ( 1905 - 1992 ) opiskeluaikanaan Kajaanin seminaarissa kirjoittama tosipohjainen tarina " Tervakansan tyttö ". Keväällä 1998 Kainuun Kulttuurirahasto myönsi produktiolle 40 000 mk:n apurahan ja Opetushallitus avusti hanketta 10 000 mk:lla.

Syksy 1999 kului suunnittelun, valmistelun ja pohjatyön merkeissä. Ohjaajaksi ja käsikirjoittajaksi lupautui kajaanilainen teatterintekijä, Tiina Leinonen, joka on myös kahden normaalikoululaisen äiti. Hän muokkasi Korhosen tarinan koulun kulttuurikerhoa varten ja näytelmä sai dramaturgian myötä nimekseen " Tuulen ja tervan maa ".

Kevätlukukaudella aloitettiin oppilaiden kerhotoiminta, johon osallistui 60 lasta vuosiluokilta 2. - 5. Aluksi kaikki kerholaiset tutustuivat musiikkiin, liikuntaan ja tanssiin sekä ilmaisutaitoon erilaisten harjoitusten muodossa. Kukin lapsi sai kokemansa perusteella valita mieluisimman tavan osallistua produktioon.

Näytelmän aikuisrooleihin saatiin mukaan OKY:n liikunnan erikoistujia lehtori Mervi Kemppaisen johdolla sekä normaalikoulun opettajakuntaa. Roolit jaettiin maaliskuussa 2000 ja kevään harjoitukset päättyivät yhteiseen leiripäivään toukokuun alussa.

Näytelmän musiikista vastasi lehtori Marja Koskivirta, joka myös sävelsi tunnusmelodian Tuulityttö. Näytelmä sisälsi myös useita kainuulaisia kansansävelmiä. Säestyksistä vastasi 11- henkinen oppilasorkesteri sekä musiikin didaktiikan lehtori Paula Rönkkö. Taustanauha tilattiin Studio Navetan Matti Oikariselta.

Lehtori Kirsi-Marja Lukkari suunnitteli ja ideoi sekä puvustuksen että lavastuksen. Roolivaatteiden ompelutalkoisiin osallistui oppilaita, opiskelijoita ja opettajia. Lavastus toteutettiin yhteistyössä koulun muun henkilökunnan ja opettajien kesken.

Elokuussa 2000 harjoituskausi käynnistyi heti kouluvuoden alettua. Yhteisten harjoitusten lisäksi erilliset ryhmät ( valo- ja äänitekniikka, musiikki, tanssi ja ilmaisu ) kokoontuivat omiin harjoituksiinsa. Lisäksi talkooväki, joka koostui lähinnä opettajista, valmisti lavasteita ja puvustoa.

Kokonaisuudessaan noin 80 henkilön " tervakansa" kokoontui harjoitusleiriviikonloppuun 30.9. - 1.10. Koulun vanhempainyhdistys avusti leirin järjestelyissä. Juhlaviikonloppua edeltävät arki-illat kuluivat näytelmää hiottaessa.

Näytelmää esitettiin kahdeksan kertaa : kolme koululaisnäytöstä, oma näytös kampusväelle ja kolme esitystä juhlaviikonloppuna 8. - 9.10. Näytelmän näki noin 2000 katsojaa.

" Tuulen ja tervan maa " sai innostuneen vastaanoton. Esitystä kiiteltiin monelta eri taholta ja myös Kainuun Sanomat huomioi produktion näyttävästi.

Muistoksi upeasta kokemuksesta jokainen esiintyjä sai videonauhan näytelmästä ja cd- levyn " Tuulityttö ", joka tallennettiin Intellin studiossa ( IS- Center ). (K-ML ja MK)

Soidinvaaran koulun viidennen ja kuudennen luokan oppilaat ovat pitäneet opettajansa Jani Komulaisen ja Ville Kolehmaisen kiireisinä viimeisten kahden viikon aikana, vaikka opettajat eivät ole edes olleet läsnä koululla. Kyseessä on virtuaaliopetuksen harjoittelujakso, joten opetus on hoidettu etäopetuksena.

Oppilaat ovat tehneet kiperiä kysymyksiä opettajilleen Internetissä olevan keskustelupalstan välityksellä. tietoa oppilaat ovat hankkineet mm. paikallisesta matkatoimistosta sähköpostitse ja Internetin hakupalvelujen avulla kaukaa maailmalta.

Soidinvaaran oppilaiden tehtävänä on suunnitella ja tehdä matka Eurooppaan. Virtuaaliopettajat avustavat oppilaita matkan aikana monella tavoin. Luokan oman opettajan Risto Mitrusen mukaan lasten innostuneisuus tällaiseen opiskeluun on ollut valtavaa. Lapset tuskin malttoivat odottaa ensimmäistä oppituntia. He olivat jo etukäteen etsineet tietoa internetistä tulevaa virtuaalimatkaa varten. Matka sujuu Internetin ja videoneuvottelun tuella, mutta silti opettajien tiukassa ohjauksessa.

Kajaanin opettajankoulutusyksikön opiskelijat ovat tutustuneet etäopetuksen saloihin virtuaaliharjoittelun yhteydessä. kolmen viikon aikana Sotkamon, Paltamon ja Pulkkilan lapsia on opetettu Kajaanista käsin. Niin opettajat kuin oppilaatkin ovat olleet innostuneita uusista kokemuksista. Virtuaaliharjoittelu kuuluu opettajaksi opiskelevien opintoihin.

Virtuaaliharjoitteluun tutustuivat myös norjalaisen kenttäharjoitteluyhteistyökoulun Gratansbotnin koulun opettajat Gudrun Ingebritsen ja Ann-Johanne Berthelsen. Heidän mielestään videoneuvottelun ja opiskelijoiden tekemien www-sivujen käyttö etäopetuksessa on sujunut mallikkaasti. Ingebritsenin mielestä tällainen virtuaaliharjoittelu on onnistunut kokonaisuus niin lasten kuin opettajienkin osalta, mikä voisi toimia mallina heilläkin suomenkielisten oppilaiden etäopetuksessa. Ongelmana Pohjois-Norjassa on pätevien opettajien puute, mihin yhtenä ratkaisuna voisi olla juuri etäopetus.

Virtuaaliharjoittelu herättää useita kysymyksiä jo pelkällä nimellään. opettajan läsnäolo on kuitenkin aina eräs opetuksen perusasioista. Tekniikka tosin tuo jotkut asiat helpommin saataville ja ehkä myös esittää jotkut opetettavat aiheet mielekkäämmällä tavalla. (PM)

Miksi Marin Mörön kirjallinen tuotanto herättelee eli mitä vakatytön mielessä liikkuu?

Lapsen kieli ja kirjallisuus –kurssin tärkein tehtävä on kirjoittaa essee kotimaisesta lastenkirjailijasta. Se on helposti taakka, mutta iloksi se muuttuu kiinnostavan kirjailijan myötä, sen sain itse kokea. Kurssi sijoittuu ensimmäisen opiskeluvuoden keväälle. Vuosi kului hyvinkin erilaisten asioiden parissa, mutta jäin silti kaipaamaan yhteiskunnallista keskustelua. Koen, että kasvatusala on voimakkaasti sidoksissa yhteiskuntaan, eikä sitä voi tutkia tai opiskella huomaamatta tätä.

Mörö vastasi omilla teksteillään tähän kiinnostukseeni. Hän ei halua moralisoida tai saarnata, mutta ottaa tahtomattaan kantaa. Aikalaiskuvaukset paljastavat totuuden aikuisten haavoittuvuudesta ja hapuilusta. Mörö itse on sanonut, että elämä on tragedia niille, jotka tuntevat ja komedia niille, jotka ajattelevat eli aikalaiskertomuksista muodostuu tragikomedioita!

Psykiatri Tuula Tamminen on myös huolissaan, hänen mielestään suurin ongelma on ajantajun puute. Aikuisetkaan eivät halua odottaa ja ponnistella, vaan kaikki on saatava heti, tässä ja nyt. Sehän ei ole mahdollista ja elämästä tulee epärealistista – onko mikään pelottavampaa? Mörön kirjassa Kiltin yön lahjat kuusivuotias Siia yrittää elää tällaisen aikuisen rinnalla, äitinsä Miiman. lapsen selviytymiskamppailu on aluksi lukijalle luovuuden esittelyä, mutta lopulta tajuaa sen vääryyden. Ei näin pienenä näin paljon. Lapsuuteen kuuluu huolettomuus, on luonnotonta pakottaa lasta kantamaan vastuuta esimerkiksi Siian tavoin perheen taloudesta.

Miksi kirjoitan julkisesti tästä aiheesta, miksi olen huolissani? Tulevana varhaiskasvattajana arjessa vastaan tulee kaikenlaisia lapsia, todennäköisesti paljon myös Siioja. toisaalta uskon, että suuri ryhmä lapsista on edelleen pullantuoksuisia ja Tutta-vaatteissa temmeltäviä, joiden elämä on turvattua. Erilaisten lasten tarpeiden tasapainottaminen on itselleni haaste. En halua osoitella sormella tai edes väittää tietäväni, mutta ymmärtämään voin opetella. Mikko Kuustonen laulaa "kun ei tiedä on helpointa olla opettaja".

Nykyajan nuorista väitetään mielestäni ilman katetta, että osaamme ja tiedämme enemmän kuin aiemmat sukupolvet. Osaamme käyttää kännykkää ja tietokonetta, mutta tiedämmekö vasemmiston ja oikeiston eron, miten kansalaissodasta selvittiin ja mitä NATO todella tarkoittaa. Epäilen vahvasti nykyisen yhteiskunnallisen tiedostamisen tasoa. Itsekin olen vasta alussa, mutta olen menossa kohti.

Toivon, että pystyn ja jaksan noudattaa oppejani, olen hereillä keskusteluissa, otan kantaa asioihin. Myös meidänkin yksikkömme tarvitsee ilmaa siipiensä alle, tarvitsee opiskelijoiden tukea ja kritiikkiä. Kehitämme itseämme tulevaisuuden lapsia varten, vai mitä? Yksikkö antaa meille siihen mahdollisuuden, mutta vastuuta on otettava myös itse, oltava aikuinen aidosti. haluan jonain päivänä olla vielä oman lapsuuteni sankari, se vahva ja tietävä täti, johon saattoi luottaa ja olla itse vain sitä, mihin on edellytykset – lapsi. (SM)

Marraskuun lopussa ahersin kuusi päivää Arkangelin alueen valtionarkistossa rippikirjojen kimpussa. Keskityin Kemin kihlakunnan Vuokkiniemen seurakuntaa koskeviin tietoihin. Satunnaisesti silmäilin muutamia muitakin seurakuntia alueella, josta me käytämme nimeä Vienan Karjala.

Olin matkalla yhdessä tutkija Hannu Heinäsen kanssa. Hän paneutui Pohjois-Suomen ja Venäjän Karjalan välisten taloudellisten kysymysten selvittämiseen autonomian aikana. Lisäksi kävimme keskusteluja arkiston edustajien kanssa suomalaisia kiinnostavan aineiston mahdollisesta tallentamisesta mikrofilmille ja niiden kopioiden saamisesta Suomeen. Toinen keskustelun aihe oli historiantutkijoiden kansainvälinen seminaari, joka ajoittuu tulevaan syksyyn. Tätä käsittelimme Pomorin (humanistinen) valtion yliopistossa.

Vienan Karjalan seurakuntien rippikirjat ovat pääasiassa väestöluetteloita ja vastaavat siten lähinnä meidän henkikirjojamme. Valitsin vuosien 1800 ja 1902 väliltä useita esimerkkejä. Apunani oli taitava opiskelija, joka hallitsi erinomaisesti venäjän vanhat käsialat. Kaikki asiakirjat oli kirjoitettu käsin. Persoonalliset erot aiheuttivat joskus ylimääräisiä vaikeuksia. Yllättävän nopeasti asiaan pääsi sisälle. Runsaan työviikon päättyessä saatoin edetä jo koko lailla itsenäisesti joskin hitaasti. Ongelmat ovat siis samoja kuin meille tutummissa kotimaisissa asiakirjoissa. Venäjän kielen vähäinenkin taito riittää. Rippikirjat noudattavat kaavaa, jonka oppii nopeasti. Kunkin vuoden lopussa on yhteenvetoja, joissa on tiivistetysti kiinnostavaa asiaa kustakin seurakunnasta. Siinä kielitaitoa tarvitaan jo enemmin.

Satunnainen otantani tuotti joskus pettymyksen. Vuokkiniemen seurakunnasta ei löytynyt tietoja lainkaan. Yllätyksiin kannattaa siis varautua. Mutta ei hätää! Mikkelin maakunta-arkistosta löytyvät Kemin kihlakunnan metrikat (kastetut, vihityt jne.) mikrofilmeinä. Niitä voi lainata kirjastojen välityksellä.

Monen kainuulaisen suvun juuria löytyy Venäjän Karjalasta, mutta harvoin on tilaisuus matkustaa Arkangeliin saakka niitä etsimään. Toivokaamme, että vireillä oleva kopiointihanke toteutuu. Siitä hyötyisivät niin tutkijat kuin asianharrastajatkin.

Oulun yliopisto juhli vuonna 1998 näyttävästi 40-vuotistaivaltaan. Yliopiston yhteyteen kuuluu kuitenkin yksikkö, joka on sitä huomattavasti vanhempi: Kajaanin opettajankoulutusyksikkö, joka täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Elokuun 21. päivänä 1900 aloitti yhteensä 36 pohjoisen poikaa opiskelunsa juuri avatussa Kajaanin seminaarissa. Opinahjo koulutti tuossa vaiheessa miesopettajia koko Pohjois-Suomen tarpeisiin.

Suomessa nousi 1800-luvun lopulla esille uusien seminaarien perustaminen, sillä varsinkin syrjäseuduilla vallitsi ankara opettajapula ja huomattava osa tuolloin työelämässä olleista opettajista oli epäpäteviä. Kroonisen opettajapulan poistamiseksi Raumalle perustettiin vuonna 1896 mies- ja Raaheen naisseminaari. Laaja sisämaa jäi kuitenkin vielä ilman omaa opinahjoa. Suomen senaatti teki heinäkuun 1. päivänä 1899 päätöksen kahden uuden Seminaarin perustamisesta, toisen mies- ja toisen naisopiskelijoita varten. Naisseminaari sijoitettiin Heinolaan, mutta miesseminaarin sijaintipaikka jäi vielä auki. Kajaanin kaupunki ryhtyi tuossa vaiheessa määrätietoisesti kilpailemaan uudesta miesseminaarista. Se ei aikonut olla yhtään huonompi kuin kilpailijansa Kemi, Tornio, Iisalmi ja Mikkeli. Se lupasi miesseminaarille ilmaisen tonttimaan, viljelysmaata yhden hehtaarin, rakennusmateriaaleja, polttopuut kolmeksi vuodeksi ja kaupungin rahallisena tukena 2000 markkaa vuodessa 10 vuoden ajan. Tämän jälkeen senaatti määräsi kouluylihallituksen selvittämään uudesta seminaarista kilpailevien kaupunkien tarjoukset ja seminaarien sijaintipaikat. Senaatin tarkastajiin teki voimakkaan vaikutuksen Kajaanissa seminaarille aiottu paikka komealla ja historiallisesti arvokkaalla paikalla Kajaaninjoen eteläpuolella Ämmäkosken Lähettyvillä.

Niinpä Suomen senaatti päätti maaliskuun 20. päivänä 1900 sijoittaa uuden miesseminaarin Kajaaniin. Laitoksen sijoituspäätöstä on pidettävä eräällä tavalla oman aikansa aluepoliittisena kannanottona sijoittamalla seminaarin syrjäseudulla sijaitsevaan Kajaaniin senaatti toivoi saatavan enemmän opettajia Itä- ja Pohjois-Suomen tarpeisiin. Toivottiin myös että uuteen opinahjoon hakeutuisi pääasiassa pohjoisen talonpoikaislähtöisiä oppilaita, jotka valmistuttuaan palaisivat kotikonnuilleen opettajiksi. Seminaarin sijaintipaikan valintaan vaikutti nivos sortovuosien nostattama kansallistunto. Suomenmieliset toivoivat, että laitoksesta tuhisi pian suomalaisuusaatteen keskus, jonka vaikutus tuntuisi koko Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Ensimmäisenä konkreettisena merkkinä seminaarin toiminnan a1kamisesta oli laitoksen opettajakunnan valinta. Laitoksen johtajaksi valittiin raumalainen kansakoulujen piiritarkastaja Volter Högman (myöh. Rihtniemi). Opettajakuntaan kuuluivat mm. arkkitehti G. A. Brander, opettaja Kaarlo Kokkonen ja pastori Johannes Väyrynen. Opettajat pelkäsivät, että seminaariin ei saada ensimmäisenä toimintavuonna riittävästi oppilaita, koska Kajaani oli niin hankalien liikenneyhteyksien päässä. Määräajan kuluessa seminaariin haki yhteensä 91 nuorukaista, joista pääsykokeeseen kutsuttiin 79. Heistä Kajaaniin saapui kuitenkin vain 64, joista 36 valittiin sitten koeoppilaiksi. Heistä suurin osa oli Oulun Winisti.

Kajaanin seminaari oli Pohjois-Suomen merkittävin kansakoulunopettajia valmistava laitos aina vuoteen 1953, jolloin Oulussa aloitti toimintansa Oulun opettajakorkeakoulu.

Seminaarin suurin hanke vuosisadan alkupuolella oli omien toimintatilojen saaminen. Opetus kaupungilta saaduissa ahtaissa vuokratiloissa kävi vähitellen vaikeaksi. Valtio ryhtyi Kajaanin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan rakentamaan seminaarille omia toimitiloja. Rakennukset suunnitteli arkkitehti Jac. Ahrenberg, joka loi entiselle Puustin pellolle kainuulaisissa oloissa todella näyttävän rakennuskompleksin. Ensimmäisenä laajasta rakennusohjelmasta valmistui seminaarin harjoituskoulu, jossa opetus alkoi syksyllä 1903. Sen sijaan muiden rakennusten valmistuminen viivästyi monien vaikeuksien vuoksi. Rakennukset saatiin opetuskäyttöön syksyllä 1904. Ne herättivät vuosisadan alkupuolella seudun ihmisten keskuudessa ihmetystä, sillä Kainuussa ei ollut siihen mennessä rakennettu ainuttakaan yhtä suurta julkista rakennuskompleksia.

Kajaanin seminaari kunnostautui alkuvuosista lähtien ennen muuta urheilevien ja musiikillisesti lahjakkaiden opettajien kouluttajana. Laitoksen musiikillinen taso kohosi huippuunsa ennen muuta johtaja Martti Helan aikana 1930-luvulla. Helan toimesta seminaariin perustettiin suuri orkesteri ja Kalevalakuoro, jotka antoivat konsertteja eri puolilla maata. 1930-luvulla laitoksesta valmistui monia musiikin saralla kunnostautuneita. Näistä kasvateista tunnetuin on ollut kansakoulunopettaja, säveltäjä Ahti Sonninen.

Johtaja Martti Helan aikana laitosta kohtasivat monet ankarat vastoinkäymiset. Helmikuun 16. päivänä 1929 seminaarin päärakennus tuhoutui ankarassa tulipalossa, jossa menetettiin arvokkaat, vasta muutaman vuoden käytössä olleet urut, kirjallisuutta, maalauksia ja laitoksen arkisto.

Takaiskusta ei kuitenkaan masennuttu vaan käynnistettiin uuden päärakennuksen rakennustyöt. Se valmistui opetuskäyttöön syksyllä 1930.

Talvisodan puhjettua seminaari suljettiin ja sen tiloihin sijoitettiin sotilassairaala, jossa hoidettiin satoja vaikeasti haavoittuneita sotilaita. Seminaarilaiset ja laitoksen opettajakunta sijoitettiin rintama- ja erilaisiin sotilashallintotehtäviin. Talvisodan aikana Kajaanin seminaari joutui myös ankarien pommitusten kohteeksi. Helmikuun 7. päivänä 1940 laitoksen harjoituskoulu ja johtajan asunto tuhoutuivat venäläisten rajussa ilmapommituksessa. Kampusalueelle osui kaikkiaan 10 järeätä lentopommia ja noin 20 palopommia. Onneksi ihmisuhreilta kuitenkin säästyttiin ja laitoksen päärakennus välttyi nipin napin tuholta.

Kun lukuvuosi syksyllä 1940 päästiin aloittamaan, seminaarin ahtaissa tiloissa tungeksi yhteensä 222 oppilasta. joukon paisuminen johtui siitä, että Kajaanin seminaariin sijoitettiin 86 aiemmin Sortavalan seminaarissa opiskellutta opiskelijaa. Kesällä 1941 puhkesi jatkosota, joka vaikutti jälleen tuntuvasti laitoksen työskentelyyn. Niinpä opinahjo oli jatkosodan aikana jälleen suljettuna ja seminaarirakennuksissa toimi sotilassairaala lukuvuoden 1941–1942. Tohtori Martti Hela luopui johtajan tehtävistä kesällä 1943 ja hänen tilalleen määrättiin P. J. Kiviharju. Kajaanin seminaarista valmistuneet kansakoulunopettajat ja laitoksen kasvatit antoivat myös raskaan uhrin maamme puolustamisessa: 82 miestä kaatui isänmaan puolesta. Suurin osa sotaan osallistuneista seminaarilaisista toimi joukkueenjohtajina tai komppanian päällikköinä.

Sodan jilkeen maassamme kärsittiin ankarasta opettajapulasta. Sen vuoksi Kajaanin seminaarin sisäänottoja lisättiin tuntuvasti. Niinpä 1940- ja 1950-1ukujen vaihteessa oppilasmäärä kasvoi jo yli 300 oppilaan. Tuollaisen joukon ryntääminen asuntopulasta kärsivään Kajaaniin tuotti monenmoisia pulmia. Niinpä oppilaiden oli tyydyttävä ajoittain hyvin puutteellisiin loukkoihin saadakseen edes jonkinlaisen katon päänsä päälle. Joukko oppilaita majoittui kerran jopa seminaarin läheisyyteen kunnostettuun sikalaan, mikä kuitenkin herätti kaupungin terveysviranomaiset ja jyskyt saivat etsiä majapaikan muualta.

Maisteri P. J. Kiviharjun jälkeen Kajaanin seminaarin uudeksi johtajaksi nimitettiin Raahen seminaarin vt. johtaja Paul Sonny. Hän joutui raskaimmin kantamaan opettajankoulutuslaitoksen laajentamisesta aiheutuneet murheet ja säännöstelytaloudesta aiheutuneet paineet.

Seminaarin oppilaskunnan kasvun myötä vahvistuivat myös laitoksen opettajavoimat. Vakituisia ja tilapäisiä opettajia oli seminaarissa 1950-luvun alussa yhteensä 18 ja harjoituskoulussa yhdeksän.

Vuonna 1958 Kajaanin seminaarissa tapahtui historiallinen muutos, kun siitä tuli sekaseminaari ja myös naiset pääsivät opiskelemaan sen suojissa kansakoulunopettajiksi. Muutosta olivat monet miespuoliset oppilaat toivoneet jo vuosikymmenien ajan. Oli seminaarissa toki ollut aikaisemminkin naisopiskelijoita, ns. hospitantteja mm. 1910- ja 1920-luvuilla, mutta he olivat olleet vain satunnaisia vieraita.

Maamme 100-vuotias seminaarilaitos tuli 1960-luvun lopulla tiensä piihin. Se ei enää kyennyt valtiovallan mielestä hoitamaan sille asetettua päätehtävää: opettajien kouluttamista yhteiskunnan tarpeisiin. Niinpä opettajankoulutusta ryhdyttiin uudistamaan. Peruskoulun tultua ajankohtaiseksi katsottiin sen asettavan entistä korkeammat vaatimukset myös opettajien perustaidoille. Opettajien pohjakoulutustasoksi vaadittiin sen vuoksi ylioppilastutkintoa. Pelkän kansakoulun käyneiden mahdollisuudet opettajanuralle katkesivat vuonna 1967 ja keskikoulunkin käyneiltä tie nousi pystyyn vuonna 1968. Sen jälkeen katederille aikovien pohjakouluna on ollut vähintään ylioppilastutkinto.

Kajaanin seminaarikin joutui muutosvyöryyn. Ensimmäisessä uudistusesityksessä uutta kolmivuotista opettajankoulutusta esitettiin vain Savonlinnan, Hämeenlinnan ja Rauman seminaareihin ja silloisiin opettajakorkeakouluihin. Kajaanin seminaaria ei näissä uudistusesityksissä mainittu. Laitoksen asemaa heikensi vielä se, että seminaarin pitkäaikainen rehtori Paul Sonny jäi syksyllä 1968 eläkkeelle. Hänen tilalleen nimitettiin seminaarin silloinen uskonnonlehtori Aarne Röytiö.

Kajaanin seminaari aloitti tuossa vaiheessa vimmatun taistelun olemassaolostaan. Se sai voimakasta tukea Kajaanin kaupungilta ja Kainuun maakuntaliitolta, jotka lähettivät kirjelmiä ja lähetystöjä Helsinkiin laitoksen säilyttämiseksi Oulun yliopiston filiaalina.

Aluksi Oulussa suhtauduttiin Kajaanin seminaariin melko nuivasti. Sillä oli kuitenkin muuan vaikutusvaltainen tukija, silloinen presidentti Urho Kekkonen, jonka taustatuen ansiosta Kajaanin seminaari liitettiin lopulta Oulun yliopiston filiaaliksi. Kajaanin seminaari lakkautettiin heinäkuun viimeisenä päivinä 1974 ja sen työtä jatkoi Oulun yliopiston yhteydessä toimiva Kajaanin opettajankoulutuslaitos. Seminaarin opettajakunta sai jatkaa siirtymäsäännöksin entisissä viroissaan.

Uusi, kasvatustieteiden kandidaatin tutkintoon johtava koulutus aloitettiin Kajaanissa vuonna 1979. Koulutus poiki satoa kesäkuussa 1983, jolloin ensimmäiset kasvatustieteiden kandidaatit valmistuivat. Uuden koulutusohjelman vuoksi ylempiä opettajan ja tutkijan virkoja jouduttiin lisäämään, minkä takia laitoksen tutkimuksellinen panos vahvistui huomattavasti.

Opettajankoulutuslaitoksen ensimmäinen professuuri saatiin vuonna 1983. Sen ensimmäinen hoitaja, professori Juhani Suortti piti virkaanastujaisesitelmänsä tammikuussa 1985. Hän on toiminut laitoksen johtajana vuodesta 1983 lähtien.

Maamme yliopistolaitos joutui ankaran laman jalkoihin 1990-luvun alussa. Säästöjen saamiseksi esille nousi myös ajatus opettajankoulutuksen supistamisesta ja keskittämisestä suurempiin yksiköihin. Tuolloin kaavailtiin myös filiaalien lakkauttamista, minkä vuoksi Kajaanin opettajankoulutuslaitos oli todellisessa vaaravyöhykkeessä.

Tässä ns. toisessa puolustustaistelussa Kajaanin opettajankoulutuslaitos joutui kamppailemaan kynsin hampain olemassaolostaan. Esillä oli mm. luokanopettajakoulutuksen lopettaminen Kajaanissa ja laitoksen muuttaminen pelkästään lastentarhanopettajia kouluttavaksi laitokseksi. Onneksi kesällä 1993 tehdyn valtioneuvoston päätöksen mukaan opettajien koulutuksen supistamisesta luovuttiin ja Kajaanin opettajankoulutuslaitos sai jatkaa pitkää opettajankoulutusperinnettään. Siitä lähtien sen asema on vahvistun sinkin Suomen liityttyä EU:hun, sillä laitoksessa on aloitettu monia koulu kehittämisprojekteja EU:n rahoituksen turvin.

Uudistustoiminnan aikana opettajakunta on pätevöitynyt, mm. useat lehtorit ovat väitelleet. Oulun yliopisto on myös lujittanut otettaan Kainuussa mm. vahvistamalla Kajaanin kehittämiskeskuksen toimintaa.

Kajaanin historiallinen kampus ja piirakennus olivat pääosissa 100-vuotisjuhlan näyttämönä. juhla-asuun remontoitu päärakennus todisti monta lämmintä jälleennäkemistä, kun vanhat opiskelutoverit tapasivat toisensa sen käytävillä. Juhlaviikonloppuna Kajaaniin kokoontui useita satoja entisiä laitoksen kasvatteja.

Ja Kajaanissa riitti tekemistä koko pitkäksi viikonlopuksi. Eri puolilla kaupunkia järjestettiin muun muassa parikymmentä luokkakokousta, ja lauantai-iltana pidetyt iltamat keräsi päärakennukseen kuutisensataa entistä opiskelijaa. Sunnuntain pääjuhla Kajaani-hallissa veti noin tuhat henkeä. Järjestäjät olivatkin tyytyväisiä, kun kymmenen prosenttia laitoksesta valmistuneista 6000 opettajasta otti osaa juhlintaan.

Vilkkaimmin liikkeellä olivat seminaarin seniorit, joista monille juhla oli valmistumisen jälkeen ensimmäinen mahdollisuus tavata joukolla vanhoja kurssikavereita tai kurkistaa muistoja herättäviin luentosaleihin. Myös entisillä opettajilla oli tapaaminen juhlaviikonloppuna.

Lähtölaukauksen juhlinnalle antoi laitoksen historiikin julkistaminen. 500-sivuisen teoksen on kirjoittanut laitoksen oma lehtori, dosentti Reijo Heikkinen. Koulutusta ja kulttuuria Kajaanin kampuksella -teos on järjestyksessään kuudes laitoksesta kirjoitettu historiikki. Laitoksen historia kuultiin Heikkisen esittämänä myös pääjuhlassa.

Opettajat ovat sekä taiteellisesti lahjakasta että urheilullista väkeä. Heikkisen teoksesta selviää, että Kajaanin kampukselta on valmistunut merkittävä joukko kirjailijoita, säveltäjiä, kuvataiteilijoita sekä menestyneitä urheilijoita ja poliitikkoja. Siksipä kaupunginkirjastoon avattiinkin näyttely valottamaan opettajan elämän taiteellista puolta. Opettajan salainen elämä -näyttelyssä oli esillä seminaarista 1955 valmistuneiden opettajien valokuvia, maalauksia, piirroksia ja veistoksia. Seminaarielämää-valokuvakoosteeseen on tallennettu urheilukilpailuja ja muita tapahtumia vuosilta 1950-55. Moni entinen seminaarilainen löysikin itsensä näyttelyn kuvista.

Näyttelyyn oli tutustumassa myös kuhmolainen Mauno Piipponen, jysky 1950-luvulta. Hän löysi näyttelykuvista itsensä aitomassa voittoon seminaarin urheilukilpailuissa. Urheilu ei Piipposelta jäänyt opiskeluvuosiin, vaan viime kesänä hän mm. souti Kuhmosta Ouluun, kaikkiaan 345 kilometriä. Opiskelutovereihin Piipponen on pitänyt tiiviisti yhteyttä, ja Kajaanissakin he tapasivat toisensa. "Nyt suunnitellaan luokkakirjan tekoa", Mauno Piipponen paljasti.

Näyttelyn avajaisia juhlisti Rocinante-yhtyeen tarjoama barokkimusiikkikonsertti.

Opiskelijoiden kuvataidenäyttely Pisarat s'Ateena oli koottu Kajaanin kehittämiskeskukseen. Seminaarilaisten kirjallisia lahjoja saattoi ihastella myös Elämän totuutta etsi -näyttelyssä kaupunginkirjastossa. Toverikunnan ja jyskyjen perinneaineisto oli niinikäin esillä kampuksen kirjastossa.

Perjantain ja lauantain aikana päärakennuksessa järjestettiin kymmenkunta kasvatusaiheista Studia generalia -luentoa sekä esiteltiin yksikön tiloja ja toimintaa. Moni totesikin kampuksen aikojen saatossa uusineen jonkin verran kasvojaan. Ainakin uusi Intelli herätti monen uteliaisuuden.

Kainuun vahva kulttuuriperinne näkyi viikonlopun aikana monin eri tavoin. Kajaanin normaalikoulussa esitettiin seminaarista 1927 valmistuneen Viena Maria Korhosen kirjoittamaa Thulen ja tervan maa -näytelmää. Sen toteutuksessa oli mukana normaalikoulun oppilaita, opettajia ja muuta henkilökuntaa sekä vanhempia, opiskelijoita ja lehtoreita. Esitys pohjasi tosielämään tervaperinteineen ja katovuosineen: se kertoi Katrin tarinan periksi antamattomuudesta, sisukkuudesta ja lujasta uskosta omaan maahan ja mahdollisuuksiin.

Seminaarin johtajana 1927–43 toimineen Martti Helan mukaan nimetyssä salissa vietettiin laitoksen nykyisen johtajan Juhani Suorttin muotokuvan paljastustilaisuutta. Suortti on toiminut yksikön johtajana kolmanneksi pisimpään eli kaikkiaan 17 vuotta. Muotokuvan on maalannut taiteilija Martti Mäki.

Kiitosta entisiltä opiskelijoilta sai erityisesti Jyskyjen Kajaani 100 vuotta -kiertoajelu, jolle lähtijät pääsivät tutustumaan sekä kaupunkiin että sen ympäristöön. Bussit olivatkin kerta kerran jälkeen täynnä nostalgisissa tunnelmissa olevia seminaarilaisia; he pääsivät uudelleen opiskeluajoilta tuttuihin paikkoihin, moni tunnisti bussin ikkunasta entisen vuokrakämppänsä tai vakituisen iltakävelyreitin.

Kotoisa iltajuhla päärakennuksessa alkoi johtaja Juhani Suorttin kohottamalla 100-vuotiaan maljalla. Tuttujen tapaaminen oli illan tärkein ohjelmanumero, mutta myös näyttämöllä tapahtui. Nykyiset opiskelijat eivät jää taiteellisissa lahjoissa jälkeen seminaarilaisista. Sen osoitti opiskelijavoimin koottu iltamaohjelmisto. Mukana oli kuorolaulua, tanssiesityksiä ja keveitä musikaalisävelmiä. Myös Semppateatteri esiintyi; jokainen sai esittää juuri sen roolin, jota oli aina halunnut. Mukana oli morsian, iskelmätähti, nakkikioskin myyjä, laitamyötäisessä keinahteleva varusmies ja kuinka ollakaan, pultsari. Jokainen niin syvällisenä kuin osasi.

Pääjuhlaa vietettiin sunnuntaina Kajaani-hallissa. Juhlapuheiden lisiksi tilaisuudessa esiintyivät omat opiskelijat ja opettajat sekä normaalikoulun oppilaat. 100-vuotisjuhlia varten koottu juhlakuoro esitti seminaarista valmistuneiden opettajien kuten Ahti Sonnisen ja Martti Helan sävellyksiä.

Raikuvat aplodit keräsi opettajankoulutusyksikön opettajien duo: äidinkielen lehtori JuhaVartiainen ja puutöiden opettaja Petri Pussila esittivät dueton oopperasta Helmenkalastajat.

Dosentti Reijo Heikkisen mukana päästiin palaamaan vielä kerran niihin käänteisiin, joiden tuloksena Kajaaniin saatiin opettajanvalmistuslaitos sata vuotta sitten.

Sata vuotta on hänen mielestään ajanjakso, jonka päätyttyä laitoksen merkitystä Pohjois-Suomelle voi hyvin tarkastella. "Historia on kuin pilvi, joka vasta kaukaa tarkasteltuna saa muodon", Heikkinen vertasi humboldtilaisin sanakääntein.

Nykypäivän opetusympäristöt kehittyvät teknologian tulon myötä, mutta pohjoisen Suomen opettajankoulutusfilosofiassa Pätevät vielä samat periaatteet kuin 1900-luvun alussa: tavoitteena on kouluttaa päteviä ja osaavia opettajia Pohjois-Suomen tarpeisiin sekä tuoda tänne hyvinvointia ja sivistystä. (AMR)

Kajaanin opettajankoulutusyksikön 100-vuotispääjuhlassa puhunut opetusministeri Maija Rask (sd.) piti hyvänä Oulun yliopiston esitystä, jonka mukaan yliopistolle tulevista ns. tulevaisuuspaketin aluerahoista suunnataan suurin osa Kajaaniin. Näistä Oulun ulkopuolella käytettävistä 2,5 miljoonasta markasta pääsisivät nauttimaan muun muassa opettajankoulutusyksikkö ja Kajaanin kehittämiskeskus.

Uutinen sai yleisöltä suosionosoitukset, etenkin kun laitoksen johtaja Juhani Suortti ehti avauspuheessaan juuri kritisoida ministeriön laskentamalleihin perustuvia rahoitusleikkauksia. Suorttin mukaan on valitettavaa, että opettajapulan kynnyksellä väihennetdäin koulutuksen rahoitusta.

Rehtori Lauri Lajunen kiitteli aluerahan tulon ajoitusta, sillä tekeillä on esitys Kajaanin korkeakoulustrategiaksi. Strategian valmistuttua niistä valitaan sekä opettajankoulutusyksikön että kehittämiskeskuksen toimintaa tukevat kärkihankkeet.

Lajunen vaati yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön selkeyttämistä mitä pikimmin. "Olen aivan varma, että sekä yliopistolla että ammattikorkeakoululla on selvä tarve Kainuussa ja että molemmille riittää yllin kyllin myös työtä. On kuitenkin muistettava, että päällekkäinen toiminta resurssien niukkuuden vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista."

Kasvatustieteiden tiedekunnan perustaminen muista tiedekunnista poikkeavasti eli Oulun ja Kajaanin opettajankoulutuslaitoksista ei rehtori Lajusen mukaan ollut paras tapa, sillä alkuaikoina se aiheutti yhteistyössä ongelmia. Lajusen mukaan myös historialliset rasitteet tervaporvariajoilta asti ovat aiheuttaneet sen, että Oulun ja Kajaanin opettajankoulutuslaitokset ovat nähneet toisensa välistä pikemminkin kilpailijoina kuin saman tiedekunnan yksikköinä. "Yliopisto on viime vuosina omalta osaltaan tehnyt töitä, että sotakirves Oulun ja Kajaanin välillä lopullisesti haudattaisiin ja että pystyisimme vahvistamaan sellaista yhteistyötä, josta kaikki osapuolet hyötyvät", Lajunen sanoi.

Tähän ministeri Rask sanoi, että jos sopii, hän voi viedä kyseisen sotakirveen mennessään. Rahan lisäksi juhlapuheissa korostettiin myös opettajan työn tärkeyttä ja vastuullisuutta. Juhani Suortti totesi, että Suomessa opettajan työ on aina ollut arvossa. "Opettajuus on osa suomalaista selkärankaa. Nyt jos koskaan kentän opettajat ja koulutus tarvitsevat yhteiskunnan tuen. Tänään opettajan työ on yksi rasittavimmista ammateista."

Ministeri Raskin mukaan jokaisella lapsella on oikeus pätevään opettajaan ja jokaisella opettajalla on oikeus riittävään täydennyskoulutukseen. Rask otti kantaa uhkaavaan opettajapulaan lupaamalla, että opettajankoulutuksen laajennusta jatketaan niin, että oppilaan oikeus opettajaan varmistuu tulevaisuudessakin. Hän muistutti viime keväisestä päätöksestä, jonka mukaan yliopistot ja ammattikorkeakoulut valmistavat tulevina vuosina 3000 uutta opettajaa enemmän kuin ennen.

Opettajat kokevat puutteellisina valmiutensa kohdata erilaiset oppilaat. Kaikille luokanopettajille tulisikin ministerin mielestä antaa paremmat erityisopetuksen valmiudet. "Perinteinen ratkaisu kohdata oppimisvaikeudet ja syrjäytymisen oireet on ollut siirtää ongelmat erityisopetuksen ratkaistaviksi. Tämä malli ei enää toimi", Rask katsoi. Erityisopetusta tulisi lisätä sekä opettajien peruskoulutukseen että täydennyskoulutukseen.

Ministeri oli huolissaan äidinkielen osaamisesta. Laman ja säästöjen syyttämisen asemesta hän kohdisti kritiikin kouluille. "Valtioneuvosto asetti 1993 minimituntimäärän kullekin peruskoulun pakolliselle aineelle. Peräti 90 prosenttia ala- ja yläasteen kouluista on valinnut tuon pienimmän sallitun äidinkielen tuntimäärän. Tämä tosiseikka on vakava. Eikö äidinkieltä arvosteta?" Rask muistutti, että jokainen oppitunti on äidinkielen tunti ja jokainen opettaja on äidinkielen opettaja.

Kaikki puhujat kiittelivät yksimielisesti Kajaanin opettajankoulutusyksikköä ja sen työtä Pohjois-Suomen hyväksi. Lämpimimmin yksikköä kehui oma opiskelija, ainejärjestö Opelan puheenjohtaja Antti-Jussi Pölkki. Hän korosti opettajankoulutusyksikön vahvaa yhteishenkeä ja loistavia ihmisiä. Kehuitta ei jäänyt myöskään kaunis kampusalue.

"Kajaanin opettajankoulutusyksikkö on vertaansa vailla oleva opiskelupaikka. Luonnonkaunis kampusalue ydinkeskustan tuntumassa uusine remontoituine opetustiloineen. Kaikki tarpeellinen löytyy täitä alueelta. Opettajat ovat ammattitaitoisia ja joustavia henkilöitä, jotka antavat eväitä opiskeluun jokainen omalla tavallaan. Opiskelijat tuntevat hyvin toisensa, ja tästä syntyy kuuluisa me-henki, joka kannustaa koko opiskeluiden ajan." (AMR)

Opettajankoulutukseen tulevien odotukset eivät ole vuosikymmenten saatossa muuttuneet. Niin 1950-luvulla kuin 1990-luvullakin opettajan oppinsa ammentaneet pitävät koulutuksen tärkeimpänä antina opettamistaitoa. Vanha seminaari ei jää asiassa nykyajan opettajankoulutuksen jalkoihin, toteaa Kajaanin seminaarista 1954 valmistunut Toivo Lonkila.

Sotien jälkeen seminaarissa aloittanut Lonkila pitää silloista opettajan koulutusta koulumaisena, tulivathan opiskelijatkin suurimmaksi osaksi suoraan kansakoulusta, jolloin kolme ensimmäistä seminaarivuotta opiskeltiin oppikoulun oppimäärää. Kaksi viimeistä opiskeluvuotta oli puhdasta opettajankoulutusta. "Silloin koulutuksessa näkyi Cygnaeuksen idea, joka nykyaikaisesta opettajankoulutuksesta Puuttuu: opettamisen taidon opettaminen. Opettajia johdatettiin kädestä pitäen luokkatilanteeseen. Itse aloitin teroittamalla lyijykyniä luokan perillä", Toivo Lonkila muistelee.

Kajaanissa Nakertajan koulun ykkös- ja kakkosluokkalaisia opettavalla Minna Palokangas-Sirviöllä on kokemusta siitä, kuinka monenlaisissa tilanteissa taidot punnitaan. "Ekaluokkalaisten kanssa solmitaan vielä kengännauhoja." Taitojen kehittäminen on nykyajan opettajan opin saaneelta jäänyt työelämään.

Nykyaikainen koulutus panostaa vankkaan tiedolliseen pohjaan. 50-luvulla teorian puolella etenkin kielissä ja matematiikassa saattoi olla ammottavia puutteita. "Tietäminen on tärkeää, mutta sillä on vähän käyttöä, jos taitaminen puuttuu. Siinä entinen seminaari voittaa nykyisen opettajankoulutuksen", Toivo Lonkila korostaa.

Toivo Lonkilan uravalinta ei ollut sotien jälkeen mitenkään tavanomainen maalaistalon pojalle. Vaihtoehdot olivat vähissä, ellei mielessä ollut maanviljelyksenjatkaminen. Kun toinen kahdesta veljeksistä ilmoitti lähtevänsä seminaariin, pääsi isiltä itku. "Sehän oli kuin maanpetoksen olisi tehnyt", Lonkila sanoo.

Minna Palokangas-Sirviön tietä opettajaksi viitoittivat omat vanhemmat. Opiskelupaikka löytyi kotikaupungin "linnasta", joksi Minna pikkutyttönä opettajankoulutuslaitoksen päärakennusta kutsui. Opettajan ammatti ei hänellä ollut kuitenkaan ensimmäisenä mielessä, sillä veri veti tanssijaksi. "Nykyisin tanssijana ansaitsisi leipänsä siinä kuin opettajanakin, mutta äidin mielestä minun piti hankkia kunnon ammatti. Tanssia voisi harrastusmielessäkin." Hän toimii Kajaanin tanssiteatterin taiteellisena johtajana, mikä merkitsee viikoittain kahden tunnin työpanosta kajaanilaisten tanssivien nuorten parissa.

Minna Palokangas-Sirviö pitää erityisesti opettajan käytännön työstä, sillä hyvässä muistissa ovat vielä väliin puuduttavatkin luennot opiskeluaikana. Mieluusti hänkin olisi opiskellut vaikkapa maatilataloutta, joka kuului 50-luvulla oppiaineisiin, ja tärkeä aine se tuolloin olikin. "50-luvun opiskelijat kantoivat kortensa kekoon puutarhurin apuna huolehtimalla kampuksen siisteydestä, istutuksista ja kasvimaista ja saivat askareisaan merkinnän myös päästötodistukseen", Lonkila muistelee.

Toivo Lonkilan opettajavuodet kuluivat Juankoskella ja lopulta Kajaanissa, missä hän oli 16 vuoden ajan silloisen apukoulun eli erityiskoulun opettajana. Nykyisin hän kantaa huolta erityisopetuksen resursseista, jotka hänen mielestään ovat tarpeeseen nähden liian vähäiset.

Lonkila jäi eläkkeelle 80-luvun lopulla Kajaanin koulutoimenjohtajan tehtävistä. Neljääntoista vuoteen kaupungin hallinnossa mahtuu monenmoisia kädenvääntöjä. Ensimmäiset "kahinat" eli peruskoulujärjestelmään siirtyminen osui juuri virkaansa valitulle 1973. "Silloin tehtiin 16–17-tuntisia työpäiviä seitsemänä päivänä viikossa. Tehtävä opetti ainakin sen, että opetuksen sisällön muuttaminen on paljon vaikeampaa kuin muodollinen muuttaminen."

Seuraavaksi yhdistyivät Kajaanin kaupunki ja maalaiskunta, ja kaksi koululaitosta piti nivoa yhteen. "Siinä kertyi hallinnon oppia kokemattomalle kertaheitolla", Lonkila nauraa. Vieläkin hän ihmettelee, mitä mahtaa tarkoittaa koulun tulosjohtaminen.

Toivo Lonkila ja Minna Palokangas-Sirviö ovat yhtä mieltä siitä, että opettajan kouluttautuminen pitäisi olla jatkuvaa. "Vasta jonkin aikaa tätä työtä tehneenä oivaltaa asioita, vaikka niistä on koulutuksessa puhuttu. Oma kypsyys ei opiskeluaikana ollut ihan paras", Minna Palokangas-Sirvio tunnustaa. (AMR)

Opettajankoulutusyksikkö tekee Kajaanista yliopistokaupungin. Sen opiskelijoihin ja henkilökuntaan kaupunkilaiset suhtautuvat myönteisesti. Yliopistoon kohdistuu odotuksia, jotka tämän syksyn aikana muotoillaan uuteen korkeakoulustrategiaan. Sen kautta halutaan koko Kainuu singauttaa positiiviseen tulevaisuudenkierteeseen.

Kajaanin on aina ollut koulukaupunki. Yliopiston opettajankoulutusyksikön kautta kaupunki on myös maailmalaajuisen akateemisen tiedeyhteisön kartalla. "Kaupungissa toimivan oman tiedeyhteisön osaamispotentiaali heijastuu moniin toiminnan alueisiin", sanoo Kajaanin sivistysjohtaja Risto Brunou.

Opettajankoulutusyksikkö kerää syksyisin 550 nuorta ja runsaat 60 opettajaa kampusalueelle työskentelemään jälleen uudeksi lukuvuodeksi. Opiskelijoista runsaat sata on vuosittain uusia, jotka viipyvät opintojen parissa viisi kuusi talvea ja sitten valmistuvat. Tästä joukosta syntyy vuosittain monia tapahtumia, joita kaupungissa ei muuten olisi.

Osa opiskelijoista harrastaa musiikkia tai muita taidelajeja ja tuovat mukanaan tämän osaamisen kaupunkiin. "Kajaanin muiden opettajaseminaarien tavoin on satavuotisen toimintansa aikana kasvattanut monia sittemmin taiteilijoina toimineita lahjakkuuksia ja esimerkiksi musiikkikasvattajia", jatkaa Brunou.

Risto Brunoun mukaan kaupunkilaisten suhtautuminen yliopisto-opiskelijoihin on aina ollut myönteinen. "Nykyiset keskiviikkoiset opiskelijaillat näkyvät katukuvassa, kun nuoret kohtaavat kadulla. Opiskelijat ovat nuoria aikuisia, joihin suhtaudutaan myönteisesti. Toisin kuin perjanti-iltoihin, jolloin kadulla ovat nuoremmat".

Kajaani ottaa uudet opiskelijat syksyisin vastaan järjestämällä heille perehdyttämistilaisuuden ja opastettuja kierroksia, joilla kaupunkia tehdään tutuksi. Brunoun mukaan Kajaani tarjoaa hyvät mahdollisuudet taide- ja liikuntaharrastuksiin tai illanviettoihin ravintoloissa.

"Ainoana selvänä puutteena on viime aikoina noussut esiin huono elokuvatarjonta. Näyttää siltä, että kaupungin olisi rakennettava nykyvaatimuksia vastaava elokuvateatteri. Muuten siihen ei ole taloudellisia edellytyksiä". Kajaanissa toimii tällä hetkellä yksi vaatimaton elokuvateatteri. Kaupungin mahdollisuudet huolehtia opiskelijoiden viihtyvyydestä olivat Brunoun mukaan viime vuosikymmenen puolivälin lamassa huonot. nyt tilanne on kääntymässä valoisammaksi.

Yksi opettajankoulutuksen vahva vaikutus kaupungissa on ollut, ettei siellä tai koko Kainuussa ole tarvinnut kärsiä pulaa pätevistä luokanopettajista. Kajaanin opettajankoulutusyksikkö on vuosien ajan kouluttanut lähes kaikki Kajaanin opettajat ja valtaosan maakunnassa toimivista. "97–98 prosenttia täällä työskentelevistä luokanopettajista on päteviä. Aineenopettajien kohdalla tilanne on hieman toinen".

Näköpiirissä ei ole opettajankoulutuksen tarpeen vähenemistä, vaikka alueen ikäluokat ovat pienentyneet. Brunou muistuttaa, että seuraavien kymmenen vuoden aikana lähes puolet työssä nyt olevista opettajista siirtyy eläkkeelle. "Tämä tulee päinvastoin taas lisäämään opettajankoulutuksen tarvetta".

Oma vaikutuksensa on silläkin, että yliopiston yksiköiden kautta kaupungissa on pitkälti toista sataa veronmaksajaa. Kaupungissa opiskelleet toimivat myös sen lähettiläinä työskennellessään myöhemmin muualla maassa. "Luokkakokouksiin kokoonnutaan käsitykseni mukaan mielellään, mikä kertoo siitä, että täällä opiskelleiden kiinnostus Kajaania kohtaan säilyy. Varmaankin he myös levittävät omissa piireissään tietoutta Kajaanista".

"Kajaanilla on myös kaikki syyt jatkaa opiskelijoista ja koulutusmahdollisuuksista huolehtimista, sillä kaupungin koko elinkeino nojaa tällä hetkellä koulutukseen", jatkaa Brunou, joka toimii tämän syksyn aikana Kajaanin korkeakoulustrategian muotoilevan työryhmän puheenjohtajana.

Työryhmän on määrä muun muassa tehdä esitys yliopiston ja Kajaanin ammattikorkeakoulun välisestä järkevästä työnjaosta ja toisaalta voimien viisaasta yhdistämisestä siinä, missä yhteisiä tavoitteita ja yhteistoiminnan mahdollisuuksia löytyy.

Kajaanissa keskusteltiin syyskauden alussa siitä, muuttavatko ammattikorkeakouluihin kaavaillut jatkotutkinnot yliopiston toimintaa alueella. Risto Brunou uskoo, että yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä voidaan päästä onnistuneeseen ratkaisuun niin, että molemmat voivat keskittyä siihen, minkä osaavat parhaiten.

"Tilanne, että yliopisto ylipäätään toimii paikkakunnalla, ei ole täysin turvattu. mutta toki mahdollisuutemme ovat paljon paremmat, kun yliopisto jo täällä on verrattuna kaupunkeihin, joihin sitä vasta toivotaan. Täällä jo toteutettu opetus, tutkimus ja muuntokoulutus ovat osoittaneet, että yliopistoa on ollut helppo lähestyä uusilla avauksilla. Uskon, että näin on jatkossakin".

Ammattikorkeakoulun saaminen kaupunkiin muutama vuosi sitten oli Brunoun mukaan Kajaanin tulevaisuutta ajatellen merkittävä kohtalonkysymys. Toisin käydessä olisi voitu nostaa kädet pystyyn. "Ammattikorkeakoulu ei kuitenkaan välttämättä jaksa yksin vetää kehitystä myönteiseen suuntaan, vaan tarvitsee merkittävää tukea tiedekorkeakoululta. Molemmilla voidaan nähdä sama tavoite, alueen hyvinvoinnin tukeminen, joten yhteistyö kannattaa"

Omassa uudessa korkeakoulustrategiassa on Brunoun mukaan tarkoitus vastata kysymykseen, kuinka koulutusta voidaan vahvistaa jo olemassa olevilla alueilla. "Mietimme siis, mikä on yliopiston toivottu rooli alueella ja mikä taas ammattikorkeakoulun. Mitä osaamista meillä jo on ja miten se voidaan saada parhaaseen mahdolliseen käyttöön".

Työryhmä kartoittaakin muun muassa paikkakunnan teknologiainfrastruktuurin eli olemassa olevat tutkimuslaitteet ja -laboratoriot ja miten niitä voivat käyttää sekä yliopisto että ammattikorkeakoulu. "Kaiken kaikkiaan haluamme selkiyttää sen, miten molemmista koulutusmuodoista voidaan saada hyöty alueelle".

Strategiassa tullaan Brunoun mukaan ehdottamaan sekä yliopistolle että ammattikorkeakoululle omia "keihäänkärkiä", aloja, joihin niiden toivotaan erityisesti keskittyvän. "Sellaisiksi on jo nähty sähkö- ja informaatiotekniikka ja matkailu". Yliopistosta alueelle toivottu osaaminen näkyy muun muassa strategiaa valmistelevan työryhmän kokoonpanossa, johon kuuluvat tekniikan lisäksi lääketieteen, taloustieteiden ja tietojenkäsittelytieteen edustajat. "Sähkötekniikassa ja informaationteknologiassa alueella on yli tuhat työpaikkaa. Yritysten viesti rekrytointivaikeuksista ja niiden mahdollisista seurauksista on ollut selvä. Tarvitsemme siis enemmän alan osaajia ja meidän pitää myös pystyä pitämään heidät täällä".

Kaiken kaikkiaan korkeakoulustrategian ja sen toteuttamisen kautta halutaan Brunoun mukaan vahvistaa Kajaanin ja koko Kainuun osaamista. "Kajaanin voi esimerkiksi muuttoliikkeen takia nähdä vielä heilahtelevan positiivisten ja negatiivisten tulevaisuudennäkymien välillä. Kuitenkin yrityksistä tulevien näkymien perusteella meillä on mahdollisuus saada aikaan positiivinen kierre. jos pystymme synnyttämään tänne osaamiskeskuksen, ruokkii ja vetää se muitakin aloja perässään myönteiseen kehitykseen. Ja minulla on sellainen posititiivinen kutkutus, että se on mahdollista. jos mahdollisuuksia ei pyritä tunnistamaan ja käyttämään, voimme saman tien ripustaa hanskat naulaan. Strategialla on nyt kiire. Muuten yritykset alkavat hakeutua muualle".

Kajaanin opettajankoulutusyksikkö on Risto Brunoun mielestä reagoinut jo kiitettävästi korkeakoulustrategian keihäänkärjeksi kaavailtuun informaatioteknologiaan suunnittelemalla tieto- ja viestintätekniikan opintojen lisäämistä. Suunniteltuna on 35 opintoviikon kokonaisuus.

"On erittäin myönteistä, että opettajankoulutusyksikkö on valmis osallistumaan strategian toteuttamiseen tuomalla mukaan sisällöntuottajien koulutuksen. Yksikössä on jo pohdittuna tieteenalat ylittäviä tutkintoja tuottaja- ja viestintäasiantuntijoille. Opettajia onkin aina sijoittunut mitä erilaisimpiin työtehtäviin, osa heistä myös viestintäalalle".

Itsekin kasvatustieteitä Jyväskylässä aikoinaan opiskellut Risto Brunou kuvaa Kajaanin opettajankoulutuksen ominaispiirteeksi, joka erottaa sen muista, tietyn ennakkoluulottomuuden. "Liikuntatieteet ja kielikylpykoulutus ja niissä tehtävä yhteistyö muiden yliopistojen kanssa osoittavat pienen yksikön joustavuutta. Matemaattis-luonnontieteelliset alat ovat nyt samalla tavoin tulossa. Melko pienessä yksikössä opettajat, henkilökunta ja opiskelijat ovat lähellä toisiaan. Pieni ympäristö onkin joustava uusiin avauksiin. Kajaanissa lienevät maan lyhimmät valmistumisajat, mikä puolestaan kertoo sitoutumisesta ja tietynlaisesta vikkelyydestä".

Vaikka uskookin teknologia-alaan Kajaanin ja Kainuun hyvinvoinnin vahvistajana ei Risto Brunou unohda muistuttaa yliopiston roolista myös klassisen laajan yleissivistävän koulutuksen antajana. "Emme elä missään teknologiahuumassa uskoen sen kaikkivoipaisuuteen. Mielestäni tasapaino yleissivistävän koulutuksen ja teknologiaosaamisen välillä on tavoiteltavinta. Eli pitemmällä tähtäimellä yleissivistykselle pohjautuva teknologinen kehitys koituu parhaimmaksi. Kajaanissa on ollut jo kumpaakin. Opettajankoulutus antaa vahvan yleissivistyksen. Sen päälle voidaan nyt lisätä teknologia vahvistukseksi. kun opettajankoulutusperinnettä on sadalta vuodelta, on sen vaikutus jo kumulatiivinen".

Seminaarin tulo Kajaaniin merkitsi huomattavaa piristysruisketta vuosisadan alun Kainuulle, sillä seminaarin parinsadan hengen opettajista ja oppilaista koostuva yhteisö näkyi ja kuului pian monissa asioissa. Kajaanin seminaarin ja sen työtä jatkaneen Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen vaikutus Kainuun sivistys- ja kulttuurihistoriaan on ollut sadan vuoden aikana hyvin merkittävä. Sitä kuvaavan tiiviin listan on koonnut dosentti Reijo Heikkinen.

Monet seminaarin lehtoreista ja opettajakuntaan kuuluneista ovat toimineet aikoinaan mm. Kajaanin ja Kainuun kansakouluntarkastajina yms. tehtävissä. Lisäksi laitos on sadan vuoden aikana kouluttanut huomattavan osan Pohjois-Suomen ja Kainuun kansakoulun- ja peruskoulun ala-asteen opettajista.

Yleinen kansanvalistustoiminta alkoi Kainuussa pääasiassa Kajaanin seminaarin ensimmäisen johtajan Volter Rihtniemen aikana. Monet laitoksen opettajista olivat myös käynnistämässä kansanvalistustoimintaa Kainuun pitäjissä ja toimipaikoillaan eri puolilla Pohjois-Suomea.

Kajaanin seminaarin opettajakunta ja kasvatit olivat aloittamassa myös systemaattista kirjastotoimintaa Pohjois-Suomessa ja Kainuussa perustamalla lukutupia ja kyläkirjastoja sekä antamalla tuleville opettajille kirjastonhoidon opetusta.

Kajaanin seminaarin opettajat olivat käynnistämässä Kainuun museotoimintaa. Myös maakunnan ensimmäinen varsinainen museo sijaitsi Kajaanin seminaarin päärakennuksen alakerrassa. Kainuun museon kehittymiseen 1960-luvulla keskeisesti vaikuttanut lehtori Irma Vartiainen kuului laitoksen opettajakuntaan.

Kajaanin seminaarin oppilaskunta oli 1930-luvulla keskeisesti puuhaamassa Kajaaniin maakunnan ensimmäistä julkista veistosta, piirilääkäri Elias Lönnrotin patsasta. Lisäksi opettajakunta on harrastanut perinteen keruuta ja vaalinut aktiivisesti paikalliskulttuuria.

Kajaanin seminaari ja sen työtä jatkanut opettajankoulutuslaitos ovat olleet aivan avainasemassa Kainuun musiikkielämässä. Seminaarin orkesterista tuli aikoinaan musiikillisesti tasoltaan maakuulu. Se esiintyi Kajaanissa ja eri puolilla Pohjois-Suomea pidetyissä vuosijuhlissa. Laitoksen musiikkivaikuttajista voidaan mainita mm. lehtori Adolf taipale, tohtori Martti Hela ja lehtori Eero Sipilä, jotka kaikki ovat jättäneet pysyvän jäljen Kainuun musiikkihistoriaan erilaisten sävelteosten ansiosta.

Muista musiikkivaikuttajista voidaan mainita mm. laitoksen kasvatit Ahti Sonninen, Jorma Pukkila, Pauli Kukko ja Sakari Jankko. Viime vuosien musiikkivaikuttajista voidaan mainita tenorit Jyrki Anttila ja Juha Vartiainen sekä baritoni Petri Pussila.

Kajaanin seminaari ja sen henkilökunta ovat edistäneet myös teatteritaiteen kehitystä Kainuussa, varsinkin 1920- ja 1930-luvuilla. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana OKL:n Semppa-teatterin esitykset ovat saaneet huomiota osakseen.

Lausunta on kuulunut myös Kajaanin seminaarin vahvuuksiin. Monet laitoksen kasvatit ovat niittäneet myöhemmin laakereita lausuntataiteilijoina. Näistä tunnetuin on ollut kalevalaisen perinnön vaalija Samppa Uimonen. Laitoksen opettajakuntaan on kuulunut myös tunnettu lausuntataiteilija Tuulikki Yli-Lonttinen.

Ehkä merkittävimmin laitoksen kasvatit ovat jättäneet jälkensä Suomen kaunokirjallisuuteen, sillä seminaarista on valmistunut tähän mennessä lähes puolen sataa kirjailijaa, joista tunnetuimpia ovat Heikki Toppila, Onttoni Miihkali, Jonne Piippo, Lauri Leskinen, Hilja Valtonen ja Eino Säisä.

Seminaarivuosina laitoksessa vallitsi kaunokirjallisuutta ja runoutta suosiva ilmapiiri, joka tarjosi hyvät edellytykset kirjallisesti lahjakkaille nuorukaisille kehittää taitojaan. monista opettajista tuli myöhemmin sanomalehden toimittajia ja lehtien avustajia.

Valokuvaus on myös ollut laitoksen vahvuusalueita. Kainuuhan tunnetaan tällä hetkellä luontokuvaajistaan. Heidän varhainen edeltäjänsä oli lehtori Eemeli Sipilä, joka tallensi kainuulaista luontoa, varsinkin vesiluontoa, jo 1920-luvulla taiteellisesti arvokkaisiin kuviinsa. Hänen perintöään ovat vaalineet monet laitoksen kasvatit, joista voidaan mainita mm. luontokuvaajat Pekka Helo ja Lassi Rautiainen sekä Pertti Härkönen, jotka ovat julkaisseet lukuisia luontokuvateoksia Kainuusta. Laitoksen henkilökuntaan on kuulunut myös Veli-Matti Karppinen, joka on kouluttanut arviolta pari tuhatta videokuvaajaa maahamme. Hän on kuvannut ja ohjannut useita televisioelokuvia ja video-ohjelmia 1970-luvulta nykypäiviin.

Kajaanin seminaarista ja opettajankoulutuslaitoksesta on vuosien saatossa valmistunut kymmeniä opettaja-taiteilijoita, joista monet ovat jääneet Suomen taiteen historiaan. Tunnetummista nimistä voidaan mainita mm. Veikko Vilhelm Pälve, tunnettu taiteilijanimellä Veikko Altona, Eero Hyvärinen, Aasno Kellberg (kirjailija-taiteilija), Jorma Kohonen, taiteilijaprofessori Matti koskela, Seppo Könönen, Martti Mertanen, Kai Ovaska, Matti Paavilainen, Jouko Pesola, Paavo Sairo, Samuli Siponmaa, Erkki Toiviainen, Eino Vesalainen, laitoksen lehtorina 1947–1955 toiminut Unto Immonen ja nykyisin opettajakuntaan kuuluva Eeva-Maija Penttilä.

Pysyvimmän jäljen Kajaanin kaupunkikuvaan on jättänyt Kajaanin seminaarin lehtorina 1930-luvulta 1940-luvun lopulle toiminut arkkitehti Eino Pitkänen, jonka kynästä ovat lähteneet monet Kajaanin kaupunkikuvaan tänään oleellisesti kuuluvat rakennukset ja tuotantolaitokset, kuten Koskikara, Koivukosken voimalaitos, Keskuskoulu, Linnan lukio, Tihisenniemen tehtaan hallintorakennus, nykyinen taidemuseo, Heikkisen leipomon talo, ja Oulunkin muutamat rakennukset kuten Valkealinna.

Laitoksen henkilökunta ja oppilaat ovat jättäneet käden jälkensä myös tietokirjallisuuteen ja suomalaiseen tieteeseen. Heidän tutkimuksensa ovat kohdistuneet enne muuta kasvatustieteeseen, josta laitoksen opettajat ja opiskelijat ovat laatineet lähes 20 väitöskirjaa. Muita tieteenaloja ovat olleet historia, luonnontieteet ja matematiikka.

Kajaanin seminaarin ja opettajankoulutuslaitoksen kautta ovat monet urheilumuodot kotiutuneet Kainuuseen. Näistä tärkeimpänä voidaan mainita pesäpallo, joka tuli Kainuuseen jo 1920- ja 1930-luvuilla seminaarista valmistuneiden kansakoulunopettajien ansiosta. Heistä voidaan mainita mm. Toivo Lanamäki, jonka ansiosta Sotkamon Jymystä on tullut yksi maamme parhaimpia pesäpalloseuroja.

Myös yleisurheilun, koripallon, jääkiekon, luistelun ja hiihdon kehittyminen on vuosikymmenten saatossa saanut runsaasti lisävauhtia laitoksen opiskelijoista ja opettajakunnasta. Voimistelun kehittymiseen vaikutti merkittävästi Kajaanin kaupungin ja seminaarin lääkärinä toiminut Heikki Savolainen. Seminaariopiskelijoiden perustama urheiluseura Jyskyt on myös tiettävästi Kainuun vanhin yhä edelleen toimiva urheiluseura.

Kajaanin seminaarin oppilaat ja henkilökunta antoivat raskaan panoksen maamme itsenäisyyden puolustamisessa viime sodissa. Yli 80 laitoksessa opiskellutta ja henkilökuntaa kuulunutta kaatui talvi- jatkossotien taisteluissa. hyvin monet heistä toimivat sodan aikana joukkueenjohtajina ja komppanianpäällikköinä. Lisäksi seminaarilla toimi sodan aikana Sotasairaala 31.

Kainuussa on harjoitettu opettajankoulutusta 100 vuotta. Kajaanin opettajankoulutusyksikkö, Vuoden 2000 oppilaitos, onkin yksi Suomen vanhimmista oppilaitoksista, sillä sen toiminta alkoi Kajaanin seminaarina. Opettajankoulutuslaitoksen liittyminen Oulun yliopistoon 1974 toi uusia kehittämismahdollisuuksia, joita ei vielä 80-luvullakaan osattu hyödyntää. Opettajapulan kohdistuessa massiivisena kaikille koulutustasoille yksikkö on tuiki tarpeellinen Kainuun maakunnalle.

Yksikön yhteistyö Oulun yliopiston Kajaanin kehittämiskeskuksen kanssa on tuonut toimintaan ennakkoluulotonta syvyyttä. Hyvänä apuna yhteistyön luomisessa ovat olleet ne lukuisat projektit, joita on toteutettu unionin aluepoliittisella tuella kuluneiden kolmen vuoden aikana. Suotuisan kehityksen jatko on myös näkyvissä ainakin vuoteen 2006 saakka. Olisi toivottavaa, että näinä yliopistojen perusrahoituksen puutteen vuosina löydettäisiin luovia ratkaisuja Oulun yliopiston aseman vahvistamiseksi Kainuussa.

Paljon toiveita kohdistuu Kajaanin korkeakouluyksiköiden strategiatyöryhmän ja yliopiston alueneuvottelukunnan työskentelylle. Monia käyttökelpoisia ideoita niiden pohdittavaksi löytyykin. ne näyttävät vääjäämättä kietoutuvan Itä- ja Pohjois-Suomen yhteiseen pahenevaan ongelmaan: väestövirtojen suunta on etelään. Ainakaan tässä tapauksessa pidot eivät parane väen vähetessä. Kun kylät tyhjenevät, näkyy vaikutus myös korkeakoulujen opiskelijoiden rekrytoinnissa. Luokanopettajien koulutuksen kannalta rekrytointitilanne on hyvä. On mistä valita, sillä opiskelemaan pääsee vajaat 15 prosenttia pyrkineistä. olisikohan kyseessä ainutlaatuinen tilanne koko Euroopassa?

Aineenopettajakoulutukseen osallistuvat tiedekunnat voisivat käyttää tilannetta hyväkseen. Pula motivoituneista aineenopettajiksi aikovista opiskelijoista saattaisi jopa poistua. Kainuussakin olisi mahdollisuus kantaa osa erityisesti matemaattisten ja luonnontieteellisten aineiden, äidinkielen ja liikunnan opettajien koulutusvastuusta.

Informaatioteknologia ja virtuaalisuus ovat päivän sana yrittäjyyskasvatuksen ohella. Kolme vuotta KYTKE 2005 -projekti teki töitä ja ideat ovat levinneet ympäri maailmaa. Itä-Suomessa kypsyykin laaja-alainen yhteistyöprojekti Kytken viitoittamalla tiellä.

Lönnrot-instituutti on raivannut tiensä sille kuuluvalle paikalle ja noussut akateemisen maailman tietoisuuteen Interreg-rahoituksen turvin. Sen toiminnan kautta kuljetaan Lönnrotin jalanjälkiä kaikkiin ilmasuuntiin. Kajaanin kaupunki ja humanistinen tiedekunta ovat vahvasti mukana toiminnassa. Tieteellistä perustaa luodaan muun muassa kulttuuriteollisuudelle.

Kainuussa toivotaan Kajaanin mittalaitelaboratorion ja Sotkamon biolaboratorion toiminnan vahvistuvan. Syntyisikö tästä koulutuspohja: maisterista tai insinööristä tohtoriksi? Oulun yliopistossa on runsaasti kainuulaisia nuoria. Aloituspaikkojen lisääminen Kainuuseen olisi kannattavaa. Sivutuotteena voisi syntyä jopa riittävän laaja ja konkreettinen virtuaaliyliopiston malli.

Pohjoisen Suomen syöksyminen Euroopan periferian tyhjiöön ei ole yhdenkään suomalaisen etu. Tämän uhan torjumisessa Oulun yliopiston monipuolinen toiminta alueella on tärkeä keino.

TIIJJÄTKÖ SINNÄE? Koonneet Juha Vartiainen, Reijo Heikkinen ja Liisa Salmela

1. 27. syyskuuta 2000 mennessä Kajaanista on valmistunut yhteensä 6062 opettajaa. 2. Ämmäkosken. 3. Kajaanin seminaarissa opiskeli pääasiassa itsenäisyyden alkuvuosina ylioppilasnaisia, ns. hospitantteja, jotka saivat opettajan pätevyyden vuoden opinnoilla – normaali kansakoulunopettajien koulutus kesti 4–5 vuotta. 4. Jyskyiksi kutsuttiin Kajaanin seminaarin miesoppilaita. Kajaanilainen tarina kertoo nimen syntyneen siitä, että seminaarin miesoppilaat opinahjoonsa juostessaan jyskyttivät Kauppakadun lankutettuja käytäviä. Seminaariopiskelijoiden perustama urheiluseura Jyskyt on tiettävästi Kainuun vanhin edelleen toimiva urheiluseura. 5. Kajaanin seminaarialue rakennettiin niin sanotulle Puustin pellolle. 6. Pesäpallossa. Tuolloin Sotkamon Jymyn mestaruusjoukkueessa pelasi useita silloisia opiskelijoita sekä jo valmistuneita. 7. Kajaanin OKL:ssä opiskelleella Risto Antikaisella, joka työskentelee nykyään luokanopettajan Espanjassa. Heiton pituus oli yli 90 metriä ja kananmuna säilyi ehyenä! 8. Kirjailija Eino Säisä. Hän opiskeli Kajaanin seminaarissa ja valmistui opettajaksi keskikoulupohjaiselta kokelasluokalta vuonna 1958. 9. Noin 190 kilometriä. 10. d) 400 kertaa. yhteensä kilometrejä kertyy siis 152 000. Arviolta Kajaani–Oulu–Kajaani-matkan tekemiseen ja autossa istumiseen häneltä on kulunut noin 1,5 työvuotta.

Joulunajan elämänohje (ihan ilimaseksi!):
Elä kiireellä immeinen ihtees pilloo, hermos jos männöö, onko siitä illoo? Elä pikajunan vaahtia hössötä aena, vuan päevälläkii joskus piäs pehkuun paena. Toppuuta joskus tuo tulinen tahti, kokkeile mittee on tuo ruokalevon mahti. Kohta jo huomoot kuinka oes sommoo, katkasta virta, antoo hermoille lommoo!

(Tuntematon savolainen ajattelija)