HUHTIKUU 2011

110 vuotta – eikä suotta

Opettajankoulutusta Kajaanissa 110 vuotta -juhlavuosi alkaa kääntyä jo lopuilleen. Syksyllä juhlittiin opettajankoulutusta yliopistokeskuksen työvuoden avajaisissa Kaukametsän salissa ja samalla luotiin uutta perinnettä Kajaanin yliopistokeskuksen avajaisiin. Näyttelyitä, konsertteja, satutunteja, seminaareja ja monen moista muuta isompaa ja pienempää tapahtumaa on 110. juhlavuosi tuonut tulleessaan ja vienyt mennessään. Kesällä Kajaanin Runoviikolla opiskelijat tempaiset vielä opettajankoulutuksen 110-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kunniakkaan päätöksen.

Annus horibilis
Kaikenlaisen juhlavuositohinan sekä normaalin työvuoden rutiinien kukkuraksi etenkin opettajankoulutusyksikön työntekijät ovat tunteneet nahoissaan uuden yliopistojärjestyksen. Entisen kollegiaalisen työyhteisön tilalle on tullut ylhäältä päin käskyttävä systeemi, jossa suoritustason työntekijän on aika ajoin vaikea löytää aiempaa työn tekemisen iloa. Työtä puserretaan vaikka itku kurkussa. Kampusravintola Pedaköökissä ruokailtaessa ja kahvipausseilla Kahvikolossa tai muissa kampuksen loukoissa, ovat monet kertoneet sairastelleensa ennätysmäisesti tämän ”karmean vuoden” läpi. Työpaikalle on raahauduttu, vaikka järki sanoisi: lepoa. Mutta viimeistä kertaa tiettyjä opintojaksoja järjestettäessä, on opettajankouluttaja valmis uhraamaan tervehtymisensä. Tämä ei ole pitemmän päälle viisasta toimintaa. – Säästetään itseämme myös eläkevuosille, tokaisi joku masentuneimmillaan.

Kainuulaiset menestyivät eduskuntavaaleissa
Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kainuulaiset äänestäjät osasivat kerrankin keskittää ääniään Oulun vaalipiirissä. Tuloksena oli viisi edustajaa parlamenttiin – yksi jokaisesta suuresta puolueesta. Syntyipä valtakunnan hallitus minkä kolmen suuren puoleen kesken tahansa, on varmaa kainuulaisten äänen kuuluminen hallitusohjelmaa kirjoitettaessa.

Nyt kannattaa meidän kainuulaisten vaikuttaa metsähallituksen pääkonttorin Kajaaniin saamiseksi, opettajankoulutuksen erillisratkaisun löytämiseksi sekä Pendolino-junayhteyden järjestämiseksi Kajaanin kautta Kuusamoon. Tuossa taisi ollakin listattuna kansanedustajiksi päässeiden kainuulaisten päällimmäiset vaalilupaukset.Opettajankoulutus näyttää säilyttäneen suosionsa tänäkin keväänä. Esimerkiksi Oulun yliopistossa se oli halutuin hakukohde kähes 2300 hakijallaan.

Työt jatkuvat yliopistossa
Onneksemme joulukuussa varmistui myös pysyvissä työsuhteissa olevan henkilökunnan siirtyminen Oulun yksikköön. Tammikuussa jo ensimmäinen varhaiskasvatuksen kouluttaja siirtyi tekemään opetus- ja tutkimustyötään Ouluun. Kolmen muun opettajankouluttajan työsuorituspaikaksi vaihtuu Oulun 1. elokuuta alkaen. Monet ovat jo allekirjoittaneet uusia työsopimuksiaan kuka minnekin suuren työantajamme monipuolisessa laitosrakenteessa. Tulevina vuosina muutosvauhti kiihtyy töiden siirtyessä kokonaan Ouluun.

Yliopiston hallituksen viimekeväinen päätös luopua perustutkintokoulutusvastuusta Kainuussa avaa varmasti uusia, ennennäkemättömiä mahdollisuuksia yliopistokoulutuksen uudelleen järjestelyissä maassamme. Suurien monitieteisten mammuttiyliopistojen rinnalle syntynee jo kapitalismin periaatteisiin nojautuen pieniä, notkeita ja korkeatasoisia yliopistoyksiköitä, jotka tekevät yhteistyötä maailman suurten yliopistojen kanssa omalla kapealla osaamissektorillaan. Suomalaisessa opettajankoulutusosaamisessa on vientimahdollisuuksia niin suurille kuin pienillekin huippuosaajille. (Juha Vartiainen)

 

 

Kampuslehteä jo toista vuosikymmentä

Kajaanin kampus -lehti aloittaa jo 14. vuosikertansa kuluvana kuukautena. Paljon ovat kampuslaiset (henkilökunta ja opiskelijat) sekä alumnit kirjoitelleet itselleen tärkeistä asioista vuosien varrella. Tässäkin numerossa saamme tietoja koulutusviennistä ja Kajaanin opettajankoulutuksesta valmistuneiden kokemuksista maailman toisella laidalla. Dosentti, lehtori Reijo Heikkinen kuvaili Kajaanin kampus -lehteä huhtikuussa 2007 seuraavasti:

Aika on mitattavissa, mutta vasta jälkeenpäin. Kajaanin kampus -lehden huhtikuun numero aloittaa toisen vuosikymmenen kyseistä lehteä. Alusta saakka lehteä on toimittanut lehtori Juha Vartiainen Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä ja teknisestä toteutuksesta on vastannut ATK-suunnittelija Lauri Sonny Lönnrot-instituutista.

Vuosien myötä on syntynyt merkittävä dokumenttiaineisto, joka valottaa yleisesti kainuulaista yliopistotoimintaa sekä erityisesti kasvatus- ja opetusalan tutkimusta ja koulutusta. Lehti on moniin paperijulkaisuihin verrattuna helposti löydettävissä ja sitä on helppo katsoa vaikkapa kotikoneelta. Lehden voi myös tulostaa värillisenä versiona.

Kajaanin kampus -lehti on kaikkien helposti saatavissa milloin tahansa. Lehti sisältää runsaasti kuvia ja tekstiä, jotka ovat kertomassa omasta ajastaan. Lehden arkistosta löytyvät aiemmat numerot. Toivottavasti arkistot ovat hyvässä tallessa ja varmistettuina. Vertailtaessa lehteä muiden vastaavien laitosten lehtiin voi todeta, että usealta puuttuu tällainen lehti. Lehti on selkeästi suunnattu Kajaanin yliopistokeskuksen henkilökunnalle ja opiskelijoille, jotka ovat olleet aktiivisesti mukana sitä toteuttamassa. Verkkovierailuiskujen määrät ovat merkittäviä ja siitä voi tehdä johtopäätöksen, että lehteä luetaan myös kampuksen ulkopuolella. Alumnit ovat antaneet palautetta siitä kuinka helppoa on seurata entisen opinahjon tapahtumia.
Historian tutkijan ominaisuudessa Kajaanin kampus -lehti on erinomainen dokumentti kainuulaisesta yliopistollisesta tutkimus- ja koulutustoiminnasta. Arvokas monien ihmisten luoma kokonaisuus ei saisi hävitä bittiavaruuteen formaattien muuttuessa. Tuhansia sivuja paksu kokonaisuus vastannee volyymiltaan Suomen Kuvalehteä.

Millainen käyttöarvo lehdellä on 50 vuoden kuluttua? Paperikopioitakin on hyvä ottaa arkistointia varten. Värikuvat ovat havainnollisia ja eläviä verrattuna mustavalkojulkaisuihin. Lehteen kirjoittavan kannalta reaaliaikainen tuotantotapa mahdollistaa sen, että tekstistä on voitu virheitä korjata ja muokata luetettavampaan muotoon. Kerran painettua on vaikea korjata.

Kajaanin kampus -lehti osoittaa, ettei täällä ole parkkiinnuttu mihinkään nurkkapatriotismiin. Lehden jutut ovat laidasta laitaan yliopistomaailmaan liittyviä uutisia. Myös kansainvälistä aineistoa on tarttunut lehteen usean ulkomaisen vierailijan tai vaihto-opiskelijan näkökulmasta. Hyvää on myös lehden kieli verrattuna moniin yliopistomaailman julkaisuihin. Julkaisua on miellyttävä lukea, kun sen kieli on huollettua. (Reijo Heikkinen)

 

 

Kevään 2011 publiikki

Kajaanin opettajankoulutusyksikössä vietettiin 8. huhtikuuta jällen juhlava publiikki. Paikalla oli suurehko joukko opiskelijoita ja heidän omaisiaan sekä henkilökuntaa. Tällä kertaa valmistujien joukossa oli runsaasti varhaiskasvatuksen koulutusohjelman opiskelijoita.

Publiikin aloitti laitoksen musiikin sivuaineryhmä, joka näytti jälleen erinomaiset taitonsa. Johtaja Tuomo Vilppola piti puheen maistereille ja kandidaateille. Hänen mukaansa valmistuvat voivat olla ylpeitä tutkinnostaan, sillä sitä ei voi viedä heiltä pois. Vaikka opiskelijoiden akateemiset opinnot jäivät nyt taakse, tuleva opettajan työ ja elämä vasta opettavat.

Professori Pentti Hakkarainen tarkasteli puheessaan varhaiskasvatuksemme tasoa, joka hänen mielestään on maailman ehdotonta kärkeä. Varhaislapsuus on jokaisen yksilön elämässä merkittävä vaihe, joten alan koulutukseen kannattaa hänen mukaansa panostaa, sillä jokainen rahallinen panostus tuottaa kahden tai kolminkertaisen hyödyn ajan saatossa.

Opiskelija Elina Vidgren esitti taitavasti ja koskettavasti Heino Kasken säveltämän Pankakosken. Kaski toimi Helsingin kansakoulujen laulunopettajana 1928–1950. Säveltäjänä häntä luonnehditaan ennen muuta melodiseksi lyyrikoksi. Heino Kaski oli itse lähtöisin Lieksan Pankakoskelta, joka tuli aikoinaan tunnetuksi mahtavasta, lähes 11 metriä korkeasta Pankakosken putouksesta. Se mainitaan jo Kalevalassa, tosin nimellä Kaatrakoski. Kaski halusi tehdä sävellyksellään tunnetuksi kotiseutunsa tunnetuimman kohteen. Siinä hän onnistuikin, sillä tuota pianopreludia pidetään yhtenä parhaimmista suomalaisen pianomusiikin mestariteoksista. Elina Vidgren taitavassa tulkinnassa Pankakosken kuohupäät täyttivät auditiivisesti opettajankoulutusyksikön juhlasalin.

Vastavalmistuneen puheenvuoron esitti opiskelija Heli Heikkilä, joka kiitti lämpimästi opiskelutovereitaan ja kämppäkavereitaan, joilta hän oli oppinut elämän totuuksia jopa enemmän kuin opiskelustaan. Esityksensä lopuksi hän tervehti valmistuvia laatimallaan runolla. Musiikkiesityksen ja Opelan puheenjohtajan Kaisa Leinosen puheenvuoron jälkeen jaettiin valmistuville opiskelijoille todistukset ja laitoksen muistamiset. Tilaisuuden lopuksi yleisön lauloi kantavasti vanhojen traditioiden mukaisesti Gaudeamus igiturin. (Reijo Heikkinen)

 

 

Oulun yliopisto alkaa kouluttaa erityisopettajia

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt Oulun yliopistolle oikeuden perustaa erityisopettajan kelpoisuuteen tähtäävän koulutusohjelman. Vuonna 2013 käynnistyvään koulutusohjelmaan otetaan vuosittain 20 opiskelijaa. Suomessa erityisopettajia koulutetaan Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän ja Turun yliopistoissa.

Uuden koulutusohjelman avulla on tavoitteena saada päteviä erityisopettajia varsinkin kasvukeskusten ulkopuolisiin kuntiin Pohjois-Suomessa. Tällä hetkellä alueella on 161 erityisopettajan virkaa, joihin ei ole saatu päteviä hakijoita. Samanaikaisesti nuorten syrjäytymistä kuvaavat tunnusluvut ovat nousseet huolestuttavasti. Erityisopetukseen siirrettyjä oppilaita oli Pohjois-Suomessa vuonna 2009 yhteensä 6360. Osa-aikaista erityisopetusta sai 16 462 lasta.

Johtaja Anita Lehikoinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä toteaa, että ratkaisu tarjoaa oivallisen pohjan kehittää laadukasta opettajankoulutusta kokonaisvaltaisesti koko pohjoisen Suomen tarpeisiin.

Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa järjestettävässä erityisopettajien koulutuksessa voidaan hyödyntää yliopiston monitieteisyyttä, mm. logopedian ja lastenpsykiatrian asiantuntijuutta. Samalla on mahdollista käynnistää erityislastentarhanopettajien koulutus.

Oulun yliopistosta valmistuu vuosittain noin 380 luokanopettajaa, musiikinopettajaa ja aineenopettajaa. Lastentarhanopettajia valmistuu vuosittain noin 60.

 

 

Maakuntakuntayhtymä valloittaa yliopistokampusta

Kainuun maakuntakuntayhtymä aloittaa kampuksen valtauksensa Intteristä. Varajohtaja Juha-Matti Turpeisen ilmoituksen mukaan Interiin on tulossa maakunta-kuntayhtymän ihmisiä 37 torstain muuton yhteydessä. Vuosi sitten yliopiston ilmoitettua lopettavansa Kajaanista opettajankoulutuksen sekä tietojenkäsittelytieteiden perustutkintokoulutuksensa, oli seuraavan aamun Kainuun Sanomissa isoja otsikoita keskustassa sijaitsevan yliopistokampuksen rakennusten käytöstä vuoden 2013 jälkeen.

Maakuntajohtaja Alpo Jokelainen suunnitteli opettajankoulutusyksikön päärakennusta maakuntataloksi ja Kajaanin uusi kaupunginjohtaja Jari Tolonen normaalikoulun rakennusta kaupungintaloksi. Varmasti joenrannalla sijaitseva kulttuurihistoriallisesti arvokas alue kaupungin keskustan sydämessä toimii myös virastokokonaisuutena, johon kaupungin ja maakunnan asukkaat mieluusti tekevät toivioretkiä kuin seminaarin alkuaikoina konsanaan. Tuolloin 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä tultiin ihmettelemään keisarikunnan aikaansaannoksia. Ylväät pytingit nostattivat maakunnan rahvaan mielialaa nälkävuosien kärsimykset vielä selkänahoissaan muistaen.

Toivottavasti seminaarialueen rakennukset saavat mielekästä käyttöä ja alueelle saadaan palautettua korjausrakentamisen yhteydessä kaksi ”väliaikaisesti” yksikerroksisiksi korjattua rakennusta alkuperäisasuihinsa. Tämänhetkinen hallintorakennus ja kirjasto tyhjenevät piakkoin, joten rakennusten korjaussuunnitelmia kannattaisi ruveta tekemään jo. Hallintorakennuksesta taitaa ollakin jo uusintapiirustukset valmiina. Kymmenen vuotta sitten rahaa oli rakentamiseen, mutta vuokrarahaa ei yliopistolle herunutkaan. Niin pienestä voi kaikki olla kyseessä.

 

 

Luokanopettajakoulutus edelleen suosituin hakukohde

Oulun yliopiston koulutusaloista luokanopettajakoulutus oli kevään haussa suosituin. Koulutukseen Ouluun haki kaikkiaan 1291 hakijaa. Määrä kasvoi noin 200 hakijalla, mihin vaikutti muun muassa se, ettei Kajaanin opettajankoulutukseen oteta enää uusia opiskelijoita.

Kasvatustieteiden tiedekunnan koulutustarjonnasta myös kasvatustieteiden koulutus ja varhaiskasvatuksen koulutus sijoittuvat suosituimpien hakukohteiden joukkoon. Kaikkiaan Oulun yliopistoon haki 8814 hakijaa. Määrässä oli lisäystä viime keväästä 62 hakijaa.

Muita suosittuja hakukohteita olivat markkinoinnin, johtamisen ja organisaation ja kansainvälisen liiketoiminnan koulutusohjelmat sekä biologia. Määrällisesti eniten suosiotaan kasvatti kansainvälinen liiketoiminta, jossa lisäystä viime vuodesta oli 202 hakijaa. Kestosuosikki lääketieteen hakijamäärä putosi jonkin verran.

Suhteellisesti eniten hakijamääräänsä kasvattivat hoitotieteen tieteenalaohjelma (49 %), kansainvälinen liiketoiminta (46 %), suomen kielen aineenopettajakoulutus (29 %), geotieteiden koulutusohjelma (26 %) ja rahoitus (25 %). Valintakokeet järjestetään touko-kesäkuun aikana.

 

 

Täällä Abu Dhabi

As Salaam Aleikum ystävät! (Rauha olkoon kanssanne)
Viime vuoden elokuun viimeisenä päivänä, aamulla seitsemältä, kolmekymmentä suomalaisen koulutusviennin pioneeria astui ulos koneesta ja vastaan meitä iski lähes neljänkymmenen asteen lämpö ja uskomaton kosteus. Paita liimautui muutamassa minuutissa kiinni ihoon ja hengittäminen tuntui työläältä. Muslimien keskuudessa vietettiin juuri silloin Ramadania, pyhää kuukautta ja sen aikana päiväsaikaan kaikenlaisen ruuan ja juoman nauttiminen julkisilla paikoilla on kielletty, myös ei-muslimeilta. Päivällä lämpötilat nousivat +50 asteen paremmalle puolelle. Kukaan meistä matkaan lähtijöistä, kaikesta hyvästä orientaatiosta ja valmistautumisesta huolimatta, ei voinut aavistaa mihin tulisimme ja miten asiat järjestyisivät. Millaisia ihmisiä emiraatit olisivat ja miten naisena sopeutuisin muslimivaltion tapoihin.


Abu Dhabi maaliskuussa 2011. Kuva: Mipe Kallio

Kolmestakymmenestä koulutusviennin osaajasta seitsemän on Kajaanin OKL:n kasvatteja tai siellä työskennelleitä lehtoreita. Ei siis hullummin pieneltä opettajankoulutusyksiköltä. Toisaalta sieltäpä juuri on ollut hyvä ponnistaa maailmalle monenlaisiin tehtäviin, sillä uskonpa sen tarjonneen erinomaisen pohjan koulutuksen saralle.Alkukuukaudet olivat varsin hektisiä ja hankaliakin, sillä olimmehan muuttaneet maahan, jossa papereiden ja leimojen määrä ratkaisee ja asioiden hoitaminen ei aina suju niin kuin Suomessa on tottunut. Useimmiten asiat täällä tapahtuvat InsAllah, Allahin tahdosta ja by the end of this week, mikä yleensä merkitsi useamman viikon odottelua ja kymmeniä vierailuja eri virastoissa.

Miten pohjalainen, kristillisen kasvatuksen saanut nainen sopeutui maahan? Itseni yllätti, taas ja jälleen kerran, näkökulmien ja perspektiivin muuttuminen, kun asioihin tutustuu niiden omista taustoista käsin. Emiraatit osoittautuivat avoimiksi ja varsin vapaamielisiksi muslimeiksi, jotka kunnioittavat omaa uskontoaan, mutta sallivat muidenkin uskontokuntien harjoittaa täällä menojaan ja perustaa kirkkoja ja temppeleitä. Maahan muuttavan naisen ei ole pakko pukeutua abayaan, eikä peittää kasvojaan ja myös osa paikallisista musliminaisista itse valitsee pukeutuako abayaan vai ei. Useimmat kuitenkin pukeutuvat mustaan abayaan ja peittävät päänsä hijabilla. Säädyllistä pukeutumista odotetaan kuitenkin kaikilta ja erityisesti töissä on suositeltavaa pukeutua pitkähihaisiin paitoihin ja nilkkoihin ulottuvaan hameeeseen tai housuihin.


Kuva: Mipe Kallio

Kaksi viikkoa sitten makasin aavikolla itämaisen maton päällä turisteille rakennetussa beduiinikylässä aavikkosafarin jälkeen. Päivän kuumasti porottaneen auringon lämmittämä hiekka valoi lämpöä ihanasti selkään. Valot sammutettiin ja pääsimme katsomaan Arabian avaraa tähtitaivasta. Aluksi silmät erottivat vain muutaman kirkkaimman tähden, mutta vähitellen alkoi erottaa tuhansia ja taas tuhansia tähtiä. Mietin siinä maatessani, että tässä tämä nyt on, uusi kotini. Siihenkin tutustuessani aluksi erotin vain kaiken äärimmäisen – rikkaudet ja suuruuden sekä äärimmäisen köyhyyden ja toiveikkuuden parantaa omaa elämää.

Työ poikakoulussa on ollut erittäin haastavaa, mutta omalla tavallaan työtä, jota erityisopettajana olen Suomessakin tottunut tekemään. Työt alkavat täällä aamulla klo 7.00 ja joka-aamuinen aamunavaus koulun keskuspihalla sykähdyttää minua joka kerta. Miten upeaa on kuulla innokkaiden ja vilkkaiden, pienten poikien laulavan täysin rinnoin kansallislaulua koulun orkesterin säestämänä, vannovan uskollisuutta omalle maalleen ja lausuvan ääneen Koraanin ensimmäisen Suuran valkoiset ghandourat (valkoinen miesten kansallisasu) yllään.

Pojat tulevat kouluun ensimmäiselle luokalle viisivuotiaina. Poikien koulupäivä on seitsemän perioodin pituinen. Päivät ovat heille todella raskaita. Koulussa opiskellaan englantia, arabiaa, matematiikkaa, luonnontieteitä, islamia, kuvaamataitoa ja liikuntaa sekä meidän kansalaistaitoa vastaavia civic-opintoja. Suomalaiset opettajat opettavat englannin, matematiikan ja luonnontieteet englanniksi, eikä se kaikin puolin ole helppoa. Useimpien lasten kielitaito on olematon sekä omassa äidinkielessään että englannissa. Suurin osa ei osannut sanaakaan englantia syksyllä aloittaessamme. Pojat ovat todella villejä ja paikallaan pysyminen on vaikeaa. Äänenkäyttö on kovaa ja lapset ovat tottuneet mittelemään fyysisesti toistensa kanssa. Muutokset koulussamme, joista suomalaisena opettajana olen erityisen ylpeä, kantavat hyvää hedelmää. Luokanopettajuuden myötä lasten kokonaisvaltainen huolehtiminen, kasvatus ja opetus ovat saaneet nämä pienet emiraattipojat kiintymään ja leimautumaan opettajiinsa todella voimakkaasti. Tällä on myös ollut suuri merkitys koulun yleisen ilmapiirin rauhoittumisena ja tappelunnujakoiden vähentymisenä. Joka päivä pieni joukko poikia juoksee kintereilläni ja huutaa: ”Mr Sato, me, your classroom, today” (pienten oppilaiden puheessa Mr ja Mrs on aivan sama asia, joten kyse ei ole siitä, etteivätkö pojat erottaisi naista miehestä)


Sheikh Zayed Grand Mosque. Kuva: Mipe Kallio

Erityisopetukseen pääseminen on pojista tärkeää ja muutos siinä, että he näkevät itse oppimisen tärkeyden, on ollut valtava voimainponnistus omilta, upeilta ja taitavilta suomikollegoiltani. Myös paikalliset emiraattikollegat ja lasten vanhemmat kiittelevät koulun muutoksia ja meidän paneutumistamme työhön, silloinkin, kun se rehellisesti sanottuna on vaatinut kaiken olemassa olevan sisumme, päättäväisyytemme ja voimavaramme. Koulullamme on hyvä maine ja vetovoimasta kertookin viikoittainen pyrkijäjoukko, joka haluaisi tulla koulumme oppilaiksi. Tällä viikolla todistin upeaa hetkeä, kun meille pyrkivä autistinen poika hieroi neniä Harri-rehtorin kanssa. Miesten kesken nenän antaminen toiselle on suurin kunnianosoitus ja merkki tärkeästä, sukulaissuhteeseen verrattavasta kunnioituksesta toista kohtaan. Näissä tilanteissa voi vain mykän liikuttuneena katsoa vierestä ja iloita näistä hienoista kohtaamisista erilaisten kulttuurien kesken.

Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on valtava ja järjestelmän ja tukitoimien kehittäminen ja rakentaminen on ollut haastavaa. Olemme näissä asioissa vasta pitkän matkan alkutaipaleella, mutta uskon vahvasti, että piskuisen suomijoukkueen myötä olemme päässeet aloittamaan omalta osaltamme parempaa tulevaisuutta emiraattilapsille koulutuksen saralla. Kaupungilla törmään harva se päivä koulun poikiin ja nämä tulevat aina yhtä innokkaina ja iloisina kättelemään Mr. Satoa, vaikka useimpina päivinä olen joutunut heitä kovalla kurilla paimentamaan. Kaunaa ei kanneta ja opettajan kurinpalautus on ilmeisesti koettu kuitenkin oikeudenmukaisena.


Sky Skrapers in Abu Dhabi. Kuva: Mipe Kallio

Palatakseni vielä kysymykseen miten pohjalainen, hieman jääräpäinen nainen on sopeutunut tänne aavikon keskelle rakennettuun, uskomattomaan pilvenpiirtäjien ja futurististen rakennusten kaupunkiin, joka ei nuku koskaan. Tärkein ja upein apu on löytynyt niin omasta suomijoukkueesta kuin paikallisten kollegojen toimesta. Olemme lyhyessä ajassa luoneet syvät ja varmasti elinikäiset ystävyssuhteet joihinkin paikallisista kollegoistamme ja vieraanvaraisempaa ja ystävällisempää ihmistä kuin emiraatinainen, on vaikea löytää maailmasta. Ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa, kun paikalliset naiset ovat kiikuttaneet ruokaa, leivoksia ja yrttejä, jos joku meistä on ollut kipeänä tai allapäin. Lyhyen maassaolon aikana olen päässyt kokemaan monia unohtumattomia hetkiä: aavikkosafareilla, kameliraveissa, vierailemaan paikallisten kodeissa, kuninkaallisissa häissä ja kuulemaan kymmeniä tarinoita naisten omasta elämästään, kulttuurista ja islamin uskosta. Niin kuin elämässä yleensäkin, on hyvä nähdä asioita niiden omissa taustoissaan ja oppia ymmärtämään ja laajentamaan omaa, helposti yksipuoliseksi jäänyttä näkemystään asioista. Asioita, joista ei ole kokemusta, on helppo pelätä ja antaa muiden määrittää puolestamme millaiselta erilaiset kulttuurit, kansat ja uskonnot meille näyttäytyvät. Lähempää katsottuna meissä kaikissa on paljon samaa. Samat ilot ja surut kätkeytyvät niin ghandourien ja abayojen sisään kuin meillä kotona villapuseron ja toppatakin uumeniinkin. Hymy ja avoin katse avaa ovia maailmassa. Niin täälläkin.

Ja jos pilvenpiirtäjien korkeus alkaa ahdistaa tai kaupungin vilinästä haluaa hetken hengähdystauon, on hyvä palata takaisin aavikolle. Korkean dyynin päälle noustua eteen avautuu kymmenien kilometrien laajuinen aavikko, kumpuilevine ja alati tuulen voimasta muuttuvine hiekkadyyneineen. Siinä on pohjalaiseen lakeuteen tottuvankin hyvä hengittää. (Satu Jokinen ent.Koutonen, erityisopettaja Al Ameen Primary School for Boys, Abu Dhabi)

 

Lentopallon SM-kisat

Keväisenä huhtikuun perjantaina joukko Kajaanin kampuksen opiskelijoita lähti kohti Tampereella pelattavia Opiskelijoiden lentopallon SM-kisoja. Turnaus järjestettiin 9.–10.4. Tampereen Teknillisen yliopiston Tamppi-areenalla yhteistyössä Lentopalloliiton ja Tampereen Teekkarien lentopallokerhon toimesta.

Joukkue osallistui turnauksen sekasarjaan, jossa taso oli varsin kova. Olipa mukana pari liigatason pelaajaakin. Itse turnaukseen osallistui joukkueita ympäri Suomea eri korkea-asteen oppilaitoksista. Kokyn joukkueessa oli pelaajia lähes kaikilta vuosikursseilta, mikä osaltaan osoittaa hienosti pienen kampuksemme vuosikurssien välisten rajojen häilyvyydestä ja yhteishengestä, jota ei suuremmissa yliopistoissa ole.


Piste! Kuva: Ilkka Jokimaa

Ensimmäisenä kisapäivänä avauspelissä oli havaittavissa vielä pientä kisajännitystä ja ylimääräistä puristusta, jonka takia ottelu hävittiin. Joukkue kuitenkin paransi peliään päivän edetessä kuin se kuuluisa sika juoksuaan ja voitti molemmat seuraavat pelit, jolloin paikka alkulohkosta välieriin oli varmistettu. Toisen kisapäivän välieräpeli oli kovaa taistelua puolin ja toisin. Ompeluhommien, sykähdyttävien tiikerien ja raikuvien kannustusten jälkeen joukkue kärsi kuitenkin niukan tappio jatkoerässä, pudoten näin finaalista.


Pronssituuletus! Kuva: Ilkka Jokimaa

Pronssiottelussa kampuksen joukkue pelasi turnauksen parasta peliään ja onnistui voittamaan äärimmäisen tiukan kamppailun jälkeen SM-pronssia! (Heikki Turpeinen)


Joukkuekuvassa
vasemmalta ylhäällä: Jari Repo, Miika Latvasalo, Aki Niskanen
vasemmalta keskellä: Petri Suojoki, Heikki Turpeinen, Mikko Piirainen
vasemmalta alhaalla: Iida Vikholm, Rosa-Maria Tuisku, Katja Mäkelä
Kuva: Ilkka Jokimaa

 

 

Fenix Collegium-palkinto kritisoi uutta johtamisvaltaista yliopistoa

Rakenneuudistusten myötä yliopistot ovat muuttuneet yhä johtajavaltaisemmiksi, kun johtamisosaamista on alettu pitää keskeisenä tieteellisenä menestystekijänä. Tieteeseen kuuluva vertaisarviointi ja tasa-arvoiseen kollegiaaliseen suhteeseen perustuva tutkimus- ja opetusperinteen asema on heikentymässä. Tutkimus- ja opetusresurssien kiristyessä tutkijoita ja opettajia yllytetään kilpailemaan keskenään, mikä vahvistaa ennestään tieteen yksilökeskeistä suorittamisen kulttuuria.

Tampereen yliopiston tieteentekijät (Tatte) ry:n perustama uusi Fenix Collegium -palkinto haluaa nostaa esiin tieteentekijöitä, jotka ovat omalla toiminnallaan rakentaneet epähierarkkista, kollegiaalista ja paikallista tiedeyhteisöä. Palkinto on saanut nimensä feeniks-linnusta, myyttisestä pyhästä linnusta, joka saapuu aina kun apua kipeimmin tarvitsee. Aikansa tultua täyteen feeniks palaa roihuten tuhkaksi, mutta tuhkasta nousee aina uusi lintu, ja tarina alkaa alusta. Feeniks-linnun nousu tuhkasta on rinnastettu tilanteeseen, jossa surkeassa elämäntilanteessa elävä ihminen raivaa tiensä rikkaaksi ja kuuluisaksi. Tampereen yliopiston tieteentekijöiden palkinnossa feeniks-lintu symboloi tiedeyhteisön itse itseään korjaavaa ja rakentavaa voimaa, joka ei tarvitse uudistuakseen autoritaarista johtamiskulttuuria eikä tieteen tähtikulttia. Tatte haluaa palkinnolla osoittaa arvonantonsa tieteentekijöille, jotka näkevät tasa-arvoisen, kollegiaalisen tiedeyhteisön keskeisenä tieteen tekemisen edellytyksenä ja luovana voimana.

Ensimmäinen Fenix Collegium -palkinto on päätetty myöntää Tampereen yliopiston tutkijalle ja opettajalle, YTT Sanna Raudaskoskelle. Raudaskoski palkitaan erityisesti kyvystään rakentaa tieteellistä yhteisöä. Hänen toimintansa oli keskeistä Rebel Base -nimisen tutkijayhteisön synnyssä vuoden 2006 tienoilla. Raudaskosken ansiosta kasvoi samaan rakennukseen yliopiston eri laitoksilta sijoitetusta hajanaisesta tutkijain joukosta nopeasti erittäin tiivis yhteisö. Yhteisölle oli keskeistä jäsenten välinen vertaistuki sekä tiedollisten ja taidollisten resurssien jakaminen, mikä toteutui Raudaskosken esimerkillisen mallin ohjaamana. Raudaskosken luotsaamana Rebel Base järjesti oppiainerajat ylittäneitä seminaareja, datasessioita, lukupiirejä sekä teoria- ja menetelmäkeskusteluja. Yhteisön jäsenet kokivat olevansa tieteellisessä ja henkisessä kodissaan. Palkitsemalla Raudaskosken Fenix Collegium-palkinnolla Tatte haluaa osoittaa, ettei monitieteisten tutkimusryhmien syntymisen edellytys suinkaan aina perustu autoritaarisesti toimivien, korkeasti palkattujen huippututkijoiden ja johtajien ansioihin vaan ruohonjuuritason tutkijoiden omaehtoiseen, epäviralliseen ja monimuotoiseen yhteistoimintaan.

Fenix Collegium -palkinto on suuruudeltaan tuhat euroa, jonka palkinnon saaja voi käyttää työtovereidensa kesken tavalla, jonka katsoo parhaiten edistävän työyhteisönsä hyvinvointia. Tämän lisäksi luovutetaan palkinnonsaajan tiedeyhteisöön nuoren tamperelaistaiteilijan Mikko Tapion tekemä Fenix Collegium -kiertopalkinto. Palkinto jaetaan Tatten vapputapahtumassa Tampereen yliopistolla 12:00, 29. huhtikuuta.

Haastattelupyynnöt palkitulle: Sanna Raudaskoski, (03) 35517185, sanna.raudaskoski(at)uta.fi

Lisätietoja palkinnosta: Tatten pj Jaana Parviainen, puh. 0505497201, jaana.parviainen(at)uta.fi

Linkki: http://www.tatte.fi

 

 

Opiskelijoiden vappukulkue 30.4.2011

Kajaanin ammattikorkeakoulun opiskelijakunta (KAMO) ja Opela ry järjestävät perinteisen Vappukulkueen lauantaina 30.4.2011. Kajaanin ammattikorkeakoulun opiskelijat järjestäytyvät Kauppatorilla klo 13.30 alkaen. Yliopistokeskuksen opiskelijat järjestäytyvät yliopistokeskuksen Kajaanin kampuksella.

Ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kulkua lähtee liikkeelle Kauppatorilta klo 14.00 ja kulkue suuntaa Kauppakatua pitkin Raatihuoneentorille. Vastaavaan aikaan yliopistokeskuksen opiskelijoiden kulkue lähtee liikkeelle Kajaanin kampukselta ja suuntaa myös Raatihuoneentorille. Siellä kulkueet kohtaavat ja jatkavat matkaa yhtenä kulkueena Elias Lönnrotin patsaalle, jossa molempien korkeakoulujen opiskelijat lakittavat yhdessä Elias Lönnrotin patsaan. Lakituksen jälkeen on vuorossa perinteiset opiskelijajärjestöjen Vappupuheet sekä yhteislaulu Gaudeamus Igitur.

Perjantaina 29.4.2011 opiskelijat kokoontuvat perinteiselle piknikille Kirjastonmäelle. Iloisen iltapäivän kruunaa vesibussiajelu Kajaanin kaupungissa ja lähialueilla.

Tervetuloa seuraamaan opiskelijoiden Vappukulkuetta lauantaina 30.4.2011 ja muuta wappuhumua yllä mainitun aikataulun mukaisesti.

Lisätietoja:
Toiminnanjohtaja Pasi Ahoniemi (KAMO), 044 325 0036 tai pasi.ahoniemi(at)kajak.fi
Hallituksen jäsen Jenni Hanka (Opela ry), 040 839 2382 tai jhanka(at)paju.oulu.fi

 

 

Kampussoutu 2011

Kampussoutuhaaste on otettu vastaan. Kokystä ja normaalikoululta tarvitaan 12 soutajaa ja kaksi varamiestä. Ilmoittautumiset Timo Maunolle. Kaikki mukaan.


Kuvassa vuoden 2010 voittoisa venekunta.

Kajaanin ammattikorkeakoulu ja Kajaanin yliopistokeskus järjestävät jo perinteeksi muodostuneet kampussoudut Kajaanin kauppatorilla torstaina 12.5.2011. Tänä vuonna kisassa on mukana 4 venekuntaa. Tämä tarkoittaa sitä, että AMK:n opettajat haastavat Teidät mukaan soutamaan. Soudut alkavat kello 14.00 ja päättyvät kello 16.00 joukkueiden palkitsemiseen. Ilmoittautuminen päättyy 2.5.2011. (Kampussoututyöryhmä)

 

 

Onnittelut Timolle

Suunnitelija Timo Mauno täytti vuosia. 60-vuotiskakkukahveilla juhlistettiin tapahtumaa hallintorakennuksen keittiössä 19. huhtikuuta. Mauno on työskennellyt lähes koko uransa Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen sekä opettajankoulutusyksikön amanuenssina ja myöhemmin suunnittelijana. Pitkä työura alkoi lastentarhanopettajakoulutuksessa laajeten varhaiskasvatuksen koulutukseen sekä myöhemmin luokanopettajakoulutuksen hallintotehtäviin. Kajaanin opettajankoulutusyksikkö on houkutellut kasvatusalan akateemisia ammattilalaisia Suomen eri yliopistoista. Täällä on ollut ainutlaatuista vuorovaikutusta jo henkilökunnan monitaustaisuuden ansiosta. Ulkomaalaisvahvistukset ovat tuoneet oman kansainvälisen lisänsä opettajankoulutuksen toteutukseen.

Timo kertoo viihtyneensä hyvin Kajaanin kampuksella. Opettajankoulutuksen opiskelijat Kajaanissa ovat olleet ahkeria ja tunnollisia opiskelijoita, joiden opintojen ohjaaminen on ollut mielekästä ja tuottoporosentit ovat olleet aina maan huippuluokkaa. Kajaanista valmistuneet lastentarhanopettajat, varhaiskasvtuksen maisterit, kielikylpyopettajat sekä luokanopettajat ovat päässeet helposti töihin ja neljäsosa valmistuneista viimeisen 30 vuoden aikana ovat sijoittuneet pääkaupunkiseudulle ja Uudellemaalle. Kajaanin opettajankoulutusyksikkö on ollut merkittävä kasvatusalan ammattilaisten kouluttaja myös oman alueensa ulkopuolelle.


Hallintorakennuksen keittiössä 19.4.

 

 


AIKOPAN HUHTIKUUN UUTISKIRJEESEEN

 


Kampuslehti toivottaa lukijoilleen simaisaa vappua!

 

Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) toukokuun 2011
lehteen 23.5. mennessä osoitteeseen
 kampuslehti(at)oulu.fi.

Sivut päivitetty 28.4.2011