HUHTIKUU 2007

---

Kajaanin kampus -lehteä kymmenen vuotta

Aika on mitattavissa, mutta vasta jälkeenpäin. Kajaanin kampus -lehden huhtikuun numero aloittaa toisen vuosikymmenen kyseistä lehteä. Alusta saakka lehteä on toimittanut lehtori Juha Vartiainen Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä ja teknisestä toteutuksesta on vastannut ATK-suunnittelija Lauri Sonny Lönnrot-instituutista.

Vuosien myötä on syntynyt merkittävä dokumenttiaineisto, joka valottaa yleisesti kainuulaista yliopistotoimintaa sekä erityisesti kasvatus- ja opetusalan tutkimusta ja koulutusta. Lehti on moniin paperijulkaisuihin verrattuna helposti löydettävissä ja sitä on helppo katsoa vaikkapa kotikoneelta. Lehden voi myös tulostaa värillisenä versiona.

Kajaanin kampus -lehti on kaikkien helposti saatavissa milloin tahansa. Lehti sisältää runsaasti kuvia ja tekstiä, jotka ovat kertomassa omasta ajastaan. Lehden arkistosta löytyvät aiemmat numerot. Toivottavasti arkistot ovat hyvässä tallessa ja varmistettuina. Vertailtaessa lehteä muiden vastaavien laitosten lehtiin voi todeta, että usealta puuttuu tällainen lehti. Lehti on selkeästi suunnattu Kajaanin yliopistokeskuksen henkilökunnalle ja opiskelijoille, jotka ovat olleet aktiivisesti mukana sitä toteuttamassa. Verkkovierailuiskujen määrät ovat merkittäviä ja siitä voi tehdä johtopäätöksen, että lehteä luetaan myös kampuksen ulkopuolella. Alumnit ovat antaneet palautetta siitä kuinka helppoa on seurata entisen opinahjon tapahtumia.

Historian tutkijan ominaisuudessa Kajaanin kampus -lehti on erinomainen dokumentti kainuulaisesta yliopistollisesta tutkimus- ja koulutustoiminnasta. Arvokas monien ihmisten luoma kokonaisuus ei saisi hävitä bittiavaruuteen formaattien muuttuessa. Tuhansia sivuja paksu kokonaisuus vastannee volyymiltaan Suomen Kuvalehteä.

Millainen käyttöarvo lehdellä on 50 vuoden kuluttua? Paperikopioitakin on hyvä ottaa arkistointia varten. Värikuvat ovat havainnollisia ja eläviä verrattuna mustavalkojulkaisuihin. Lehteen kirjoittavan kannalta reaaliaikainen tuotantotapa mahdollistaa sen, että tekstistä on voitu virheitä korjata ja muokata luetettavampaan muotoon. Kerran painettua on vaikea korjata.

Kajaanin kampus -lehti osoittaa, ettei täällä ole parkkiinnuttu mihinkään nurkkapatriotismiin. Lehden jutut ovat laidasta laitaan yliopistomaailmaan liittyviä uutisia. Myös kansainvälistä aineistoa on tarttunut lehteen usean ulkomaisen vierailijan tai vaihto-opiskelijan näkökulmasta. Hyvää on myös lehden kieli verrattuna moniin yliopistomaailman julkaisuihin. Julkaisua on miellyttävä lukea, kun sen kieli on huollettua. (Reijo Heikkinen)

 

 

Alueellisen kulttuuritoiminnan mahdollisuudet -seminaari

Yliopistokeskuksella järjestettiin keskiviikkona 18.4. Alueellisen kulttuuritoiminnan mahdollisuudet -seminaari, joka täytti Eero Sipilän salin kiinnostuneilla kuulijoilla. Yleisöä oli paikalla noin 40 henkeä. Seminaarissa käsiteltiin alueellisen kulttuuritoiminnan vahvuuksia ja kehitysnäkymiä. Samassa yhteydessä onniteltiin 60-vuotta täyttänyttä projektipäällikkö Lasse Lyytikäistä. Lyytikäisen panosta alueellisen kulttuurielämän veturina kiittelivät mm. yliopistokeskuksen johtaja Juhani Suortti ja Ristijärven kunnanjohtaja Reijo Fredrikson.

Seminaariyleisössä oli yliopistokeskuksen väen lisäksi alueellisia
ja kansallisia kulttuurivaikuttajia.

Alueellisen kulttuuritoiminnan mahdollisuuksista Kainuussa puhui maakuntasihteeri Helena Aaltonen Kainuun maakunta -kuntayhtymästä. Lapin yliopiston rehtori Mauri Ylä-Kotola puolestaan osoitti alueellisen kulttuuriteollisuuden yhteydet kansainväliseen kulttuuriteolliseen paradigmaan. Amanuenssi ja kaupingin kulttuurineuvoston puheenjohtaja Anja Hongisto pohti puheessaan kulttuuriin liittyviä käsityksiä. Hongiston mukaan kulttuuri voidaan kokea jopa uhkana, niin vaarattomalta kuin kulttuuri kuulostaakaan.

Suorapuheisuudestaan tunnettu dosentti Ilkka Huovio jätti tällä kertaa tervatynnyrit rauhaan, mutta patisteli puheessaan siirtymään sanoista tekoihin EU- ja Venäjä-yhteistyössä. Huovion näkemys on, että kun puhutaan riittävän pitkään, ei paukkuja enää riitä toteutuksiin. YLE:n päätuottaja Hannu Kahakorpi esitteli puheessaan "kotikylän" ideaa, jossa kulttuuriperinnön siirtäminen sukupolvelta toiselle ja yli maantieteellisten rajoitusten tehtäisiin luontevaksi ja helpoksi. Kahakorpi, jonka tunnetuin työ television alalla on vuosikausia pyörinyt Kotikatu-sarja, toivoo että kulttuuri käsitettäisiin inhimillisesti läheiseksi asiaksi; ei pelkästään teolliseksi, taiteelliseksi tai museaaliseksi. Kahakorven kulttuurikäsityksen arkipäiväisyys onkin selkeästi nähtävissä nykyisessä "Youtube-kulttuurissa".

Juhani Suortti esitti Lasse Lyytikäiselle onnittelut yliopistokeskusväen puolesta.

Seminaarin johtaja, dosentti Reijo Heikkinen esitteli puheessaan alueellisen kulttuuriperinnön taltioimista ja hyödyntämistä. Ristijärven kunnanjohtaja Reijo Fredriksson puolestaan toi esille Taiteen ja kulttuurin senioriakatemian toimintaa. Lapin yliopiston kehittämispäällikkö Anne Ihalmo esitteli seminaarin lopuksi visioita kulttuuriperinnön digitalisointiprojekteista. (Marko Vähäkangas)

 

 

Kajaanin yliopistokeskuksen opiskelijat tekivät kunniakäynnin veteraanipatsaalla

Huhtikuun 27. päivää on vuodesta 1987 lähtien vietetty kansallisena veteraanipäivänä. Rehtori, liikuntaneuvos Mauri Kataviston aloitteesta on Kajaanin oppilaitoksissa kunnioitettu veteraanipäivää oppilaitoksen kunniakäynnillä veteraanipatsaalla Sammon puistossa.

Kajaanin yliopistokeskus laski kajaanilaisten oppilaitosten yhteisen seppeleen tänä keväänä. Tilaisuudessa esiintyivät Kainuun sotilassoittokunta ja Kajaanin Mieslaulajat. Kajaanin sotilassoittokunta soitti Kothen hymnin ja Suomen sotilaan hymnin. Kajaanin Mieslaulajat esittivät Taneli Kuusiston Suomalainen rukous ja Jean Sibeliuksen Finlandia-hymnin. Airueina toimivat Kajaanin opettajankoulutusyksikön opiskelijat Johanna Pyhtilä ja Arto Moilanen. Havuseppeleen veteraanipatsaalla laskivat Kajaanin normaalikoulun oppilaat opettajansa Jyrki Komulaisen johdolla.

 

Ensi vuonna järjestelyvastuussa on Kajaanin ammattikorkeakoulu, seuraavina vuosina Kajaanin lyseo, Keskuskoulu, Kätönlahden koulu, Hauholan koulu, Kajaanin lukio ja Kainuun ammattiopisto. Tämän kierron mukaan Kajaanin yliopistokeskus on seuraavaksi vuorossa vuonna 2015. (Anja Hongisto)

 

 

Lönnrot-instituutissa vieraita Ruotsista ja Norjasta

Lönnrot-instituutti isännöi Ruotsista ja Norjasta tulleiden vieraiden käyntiä Kainuussa 15.–18.4.2007. Vierailun koordinoinnista vastasivat projektipäällikkö Andra Aldea-Partanen sekä projektisihteeri Pirjo Moilanen. Vieraat olivat maaseudun kehittäjiä, yrittäjiä, kuntien viranhaltijoita, jotka olivat tutustumassa Kainuun maaseutualueiden tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Vierailu liittyi Nothern Periphery -ohjelmasta rahoitettuun Bottom Rules -hankkeeseen, joka on kansainvälisen Deserve-hankeen rinnakkaishanke. Deserven tavoitteena siirtää toimintamalleja ja kokemuksia maasta toiseen. Lönnrot-instituutin isännöimä vierailu oli konkreettisesti tämän tavoitteen toteuttamista.  (Jouni Ponnikas)

Vieraat kuuntelevat kiinnostuneina esimies Jouni Ponnikkaan
esitystä Lönnrot-instituutin toiminnasta.

 

 

Oulun yliopiston lehtorit saivat uuden hallituksen

Oulun yliopiston lehtorit ry – Uleåborgs universitets lektorer rf. valitsi sääntömääräisessä vuosikokouksessaan yhdistykselle uuden hallituksen. Yhdistyksen hallitukseen alkavaksi toimikaudeksi valittiin Terttu Kortelainen (HuTK) rahastonhoitajaksi, Seppo Pahnila (TOL) varapuheenjohtajaksi, Gordon Roberts (KASOPE), Vesa-Matti Sarenius (KASOPE) puheenjohtajaksi, Pekka Tuisku (LuTK) ja Juha Vartiainen (KYK) sihteeriksi sekä varajäseniksi Eila Jeronen (KTK) ja Marketta Harju-Autti (HuTK). (Birgitta Tamminen)

Lehtoriyhdistys järjestää jäsentilaisuuden 7.5. kello 16.00 ravintola Kastarissa Linnanmaan hallintorakennuksessa. Tilaisuudessa rehtori Lauri Lajunen, hallintojohtaja Hannu Pietilä ja henkilöstöpäällikkö Liisa Rossi vastailevat jäsenistön kysymyksiin erityisesti UPJ:stä.

Tilaisuuden tarkoituksena on kertoa lehtorikunnan tuntemuksia myös yliopistomme korkeimmalle johdolle ja toivon mukaan saada heiltä lupauksia paremmasta lähitulevaisuudesta. Erittäin tärkeää on ainakin kertoa mahdollisimman monella suulla, että emme ole tapahtuneeseen lainkaan tyytyväisiä ja että se näkyy esimerkiksi työmotivaatiossa ja sitä myötä tietysti Oulun yliopiston opetuksen laadussa.

Koska yliopiston korkein johto on suostunut tulemaan keskustelemaan kanssamme, toivon myös todella, että jäseninämme aktivoidutte ja tulette keskustelemaan ja kuuntelemaan, nauttimaan kahvia ja pikkunaposteltavaa. Samalla on oiva tilaisuus tavata myös yhdistyksen toimihenkilöitä ja luottamusmiehiä ja tietysti lehtori- ja opettajakollegoita ympäri yliopistoa. (Vesa-Matti Sarenius)

 

 

Opettajankouluttajat valintakoulutuksessa

Valintakoulutusta Heikkilän luomutilalla Vuokatissa
Opettajankoulutusyksikön ja normaalikoulun opettajille pidettiin valintakokeisiin liittyvää koulutusta maaliskuun aurinkoisena iltapäivänä Heikkilän luomutilalla Vuokatissa. Tunnelma oli iloinen ja hilpeä, kun nousimme yhden aikaan bussiin norssin kulmalta. Tuntui kuin olisimme luokkaretkelle lähteneet! Kouluttajamme Pekka Kosonen noukittiin kyytiin Kajaanin linja-autoasemalta, jonne hän oli hetkeä aiemmin saapunut Jyväskylästä.

Perillä juotiin isännän tervehdyksen jälkeen tietysti ensimmäisenä kahvit ja syötiin karjalanpiirakat. Satoja vuosia vanhassa pirtissä oli oikein levollinen ja rauhallinen tunnelma siitäkin huolimatta, että noin 40 opettajasta lähtee ihan mallikkaasti ääntä aina kun on tilaisuus keskustella.

Koulutusta ensi kesän opiskelijavalintoihin tarvitaankin, sillä valinnat muuttuvat rajusti. Ennenhän pääsykokeisiin saapuvat hakijat valittiin ylioppilaskirjoituksissa menestymisen ja lisäansioiden perusteella. Lisäansioina ovat käyneet opettajakokemus, kouluavustajana toimiminen, varusmiespalvelus ja siviilipalvelus sekä suoritetut opintosuoritukset. Nyt valintakokeisiin kutsutaan valtakunnallisessa VAKAVA-kokeessa parhaiten menestyneet. Se on kirjallinen koe, johon osallistuvat kaikki korkeakoulukelpoiset hakijat. Aineistona kokeeseen on Hillilän ja Räihän (toim.) Samalta viivalta. Siihen voi tutustua osoitteessa http://www.helsinki.fi/behav/vakava/. Kokeen perusteella arvioidaan kasvatustieteellisessä koulutuksessa tarvittavia akateemisia opiskelutaitoja. Millaisia opiskelijoita VAKAVA-kokeen perusteella pääsee seuraavaan valintavaiheeseen, on vielä arvoitus. Ainakin internetin keskustelupalstoilla uudistus on herättänyt kovasti keskustelua.

VAKAVA-koe järjestetään samanaikaisesti kaikissa valtakunnalliseen kasvatusalan valintahankkeeseen osallistuvissa yliopistoissa 7.5.2007 klo 14–16. Hakija osallistuu siinä yliopistossa, jonka luokanopettajakoulutukseen hän on hakenut ensisijaisesti. Kajaaniin odotamme kirjatenttiin toukokuussa melkoista määrää hakijoita, joista sitten kutsutaan soveltuvuuskokeeseen 180 pyrkijää. Toisen vaiheen valinnat järjestetään Kajaanissa 5.–6.6.2007, jolloin hakija käy haastattelussa ja antaa vapaaehtoisen matematiikan tai liikunnan näytteen. Lopullinen valinta tehdään VAKAVA-kokeessa, haastattelussa ja vapaaehtoisessa näytteessä saatujen pistemäärien perusteella.

Valintakokeiden muuttuminen oli yleinen keskustelunaihe valintakoulutuksessa kuin myös se millaisia opettajaopiskelijoita ja tulevia opettajia haluamme opettajankoulutusyksikössämme kouluttaa. Joukossamme syntyi mielenkiintoisia keskusteluja ja välillä kouluttajan oli keskeytettävä, että päästiin asioissa eteenpäin.

Kouluttajamme KT, PsL Pekka Kosonen on toiminut pitkään opiskelijavalinnan asiantuntijana muun muassa eri yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa sekä julkaissut aihetta koskevia tutkimuksia. Hän on väitellyt vuonna 2005 aiheesta ”Sosiaalialan ja hoitotyön asiantuntijuuden kehitysehdot ja opiskelijavalinta”. Opiskelijavalinnan alueella Pekka on paljon käytetty asiantuntija ja tähän liittyy hänen nykyinen päätyönsä (Tmi PSK-Konsultointi). Julkaistut tutkimukset ja artikkelit koskevat mm. työvoimaa, nuorten uranvalintaa ja ohjausta, lukio-opiskelua ja korkeakouluopetusta sekä opiskelijavalinnan kysymyksiä. (Väitöstiedote 2005.) Hänellä on siis valtavasti tuntemusta valintakokeista niin teoreettisesti kuin käytännön tasolla, mikä näkyi koulutuksessamme. Iltapäivämme oli hyvin onnistunut ja herätti keskusteluja paikanpäällä, mutta viritti pohtimaan asioita pidempäänkin.

Koulutusaika oli kuitenkin hyvin lyhyt, sillä jo viideltä olikin sitten tarjolla Heikkilän lohikeittoa, salaatteja, monenlaisia paikanpäällä leivottuja leipiä ja marjasoppaa. Viimeiseksi talon emäntä piti tilan historiaan ja nykypäivään liittyvän puheen, joka oli mielenkiintoista kuultavaa. Koulutus, tilat ja tarjoilut olivat erinomaiset ja toivotaan, että nämä virittävät myös onnistuneisiin pääsykokeisiin ja siihen, että saadaan valiojoukko opettajaopiskelijoita aloittamaan opintonsa meillä myös ensi syksyllä. (Kaisa Ottavainen-Nurkkala)

 

 

Kieli se on, joka maan leikkaa

Vanhat ihmiset puhuivat, että kieli leikkaa maan. Tuolla sanonnalla he tarkoittivat asioiden selviävän kysymällä. Kieli leikkaa maan -ajatus korostuu maahanmuuttajien koulutuksessa. Maahanmuuttajien oppimisympäristöissä kaivataan suomen kielen oppimista helpottavia oppimismenetelmiä ja -tyylejä. Siellä missä ongelmat ovat suurimmat, on apu lähellä. Väitöstutkimukseni synnytti tätä tarkoitusta varten käsityön, kielen ja kulttuurin oppimisen yhdistämisen pedagogiikan. Se on toiselta nimeltään Kä-Ki-Ku-oppimistyyli.

Käsityöoppimisen syklit ja sensitiivinen kulttuuritietoisuus kielen oppimisen välineinä osoittavat,
että monien käsityömuotojen opiskelussa voidaan poimia runsaastiverbejä ja adjektiiveja.
Myös adverbit ovat kiintoisia. Käsityöoppimisen kiellellistämistulokset välittyvät kirjan
kuvagallerioista ja taulukoista. Artikkelini kuviot osoittavat, että kulttuurien kohtauttamiseen
sopiva etninen kulttuuriorientaatio teorialähtöisyys syveni enetisestään.

Puolestaan käsityö, kieli ja kulttuuri; Monikulttuurisuus taito- ja taideaineissa kielen oppimisen apuvälineenä on maaliskuussa ilmestynyt Kajaanin kaupungin, Kaukametsän opiston ja Opetushallituksen kustantama julkaisu. Se on jatkoa aiemmin mainitsemalleni väitöstyössäni syntyneelle Kä-Ki-Ku-oppimistyylille ts. käsityön, kielen ja kulttuurin oppimisen integraatiolle. Tuoreimmat tutkimustulokseni osoittivat, että käsityöoppimisen syklit ja sensitiivinen kulttuuritietoisuus toteutuvat sekä käsityö- että monikulttuurisuuspedagogiikan käytössä. Julkaisuun kirjoittamani artikkeli valottaa havaintojani Kä-Ki-Ku-oppimistyylin käytöstä. Sitä on sovellettu käsityöoppimisen monialaisissa opinnoissa KOKY:ssa. Monikulttuurisuuspedagogiikan yhdistämistä luomaani Kä-Ki-Ku-oppimistyyliä on käytetty myös Kaukametsän opiston kahdessa maahanmuuttajakoulutuksessa.

Kulttuurien kohtautumiseen suuntautuminen maahanmuuttajin kouluttamiseksi tarvitsee käytännöllistä, teoreettista ja tutkimussuuntautunutta ymmärrystä.. On tärkeää, että opettaja oppii limittämään toisiinsa käsityön, kielen ja kulttuurin oppimisen yhdistämisen. Sitä joudutaan Kä-Ku-Ku-oppimistyylin käytössä myös opiskelemaan. Se toimii, kun käsityötä ja suomen kieltä vuorovaikutteisesti ja saumattomasti. Kaukametsän opisto sai teoriani ja käytäntöjeni pohjalta kimmokkeen kahden pilottikoulutuksen hakemiseen. Opetushallitus tuki kehittämishanketta. Kaukametsän opistossa kaksi käsityönopettajaa harjoitteli oppimistyylin käyttöä. Heistä Heli Karppinen toimi kirjan toimittajana ja Sirpa Mikkonen julkaisi käyttämäänsä oppimateriaalia.

Mielestäni olemme monikulttuurisuuden kohtaajina ja kulttuurien kohtauttajina jatkuvan kasvun prosessissa. Ajattelen, että otamme Suomessa vielä kulttuurien kohtautumisen ensi askeleita. Havainnollistan sitä kulttuurien kohtautumisen portaina nyt julkistettavassa kirjassa. Kulttuurien kohtautumisen ensimmäisellä portaalla on tärkeää hahmottaa, kartoittaa, rakentaa ja syventää kulttuurien kohtautumiseen suuntautumista kulttuurisella herkkyydellä. Kulttuurien kohtautumisen portaat johtavat askel askelmalta kohti uutta luovaa monikulttuurisuuspedagogiikka yli oppilaitosrajojen.

Pelkistetysti sanoen käsityön, kielen ja kulttuurin oppimisen yhdistäminen tarkoittaa sitä, että käsityöoppimisen prosessiin sisällytetään harkitun tietoisesti kielen oppimista. Koulutus eroaa tavanomaisesta käsityönoppimisympäristöstä ja käsityön opettamisesta vieraalla kielellä. On tärkeää muistaa pelisääntöjä. Mielivaltaisuuden tai arvauksen sijaan Kä-Ki-Ku-oppimistyylin käytössä poimitaan tilannekohtaisesta yhteydestä tietoisesti suomen kielen oppimista palvelevaa sanastoa, ääntämistä ja kielen rakenteita. Samalla käsityönopetuksessa huolehditaan vastuullisesti, että valmista käsityötä on mahdollista käyttää jossakin. Kä-Ki-Ku-oppimistyyli tukee maahanmuuttajien oppimista ja rakentaa silti monikulttuurista suomalaista yhteiskuntaa. Se luo syvyyttä myös käsityöoppimisen pedagogiikalle. Sen ovat monet ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijat yhdestä suusta todenneet. (Eeva-Maija Lappalainen)

 

 

Opiskelijoiden puheenvuoro

Hyvät opettajat, koulun henkilökunta sekä opiskelutoverit

Tässä teille hieman esimakua siitä minkä vuoksi olemme uurastaneet nämä neljä vuotta. Luen teille katkelman Timo Parvelan kirjasta Varokaa lapsia! Katkelmassa toimittaja on tullut haastattelemaan opettajaa hänen virkapuvustaan.

–Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että opettajilla ei ole virka-asua, vaikka papeilla, poliiseilla, lentäjillä, lääkäreillä ja jopa tontuillakin on omansa. Saamamme vihjeen mukaan tältä idylliseltä pieneltä koululta löytyy kuitenkin opettaja, joka on kehittänyt oman ehdotuksensa opettajien virka-asuksi.

Toimittaja siirsi mikrofonin opettajan eteen. Opettaja tuijotti sitä vähän aikaa hölmistyneenä.

Voisitko kertoa meille jotain tuosta asusta? Kuuluvatko esimerkiksi nuo tahrat jotenkin asiaan? toimittaja kysyi ja osoitti vesiväriläikkiä opettajan hihoissa. Opettaja nosti kättään ja tuijotti hihaansa kuin näkisi sen nyt vasta ensimmäisen kerran.

–Nämäkö? Nämä ovat arvomerkkejä, opettaja aloitti hitaasti, mutta virkistyi sitten.

–Sinisen läiskän saa, kun on selvinnyt hengissä ensimmäisen luokan kanssa tehdystä uimahallireissusta. Ruskea täplä kertoo siitä, että olen syönyt koulun ruokalassa jo yli tuhat tilliliha-annosta porkkana-rusinaraasteen kera. Tämä keltainen tuhru minulle myönnettiin ansioistani välituntilumisotien rauhanturvajoukkojen veteraanina. Punainen juova roiskereunoin tuli vanhempainillasta, jossa yksinäni torjuin kuudentoista vanhemman ehdottaman vessapaperin myyntiprojektin. Musta piste epämääräisen värisellä pohjalla annettiin minulle silkasta säälistä.

–Entäs tuo vihreä läikkä?

–Se tuli vesiväripensselistäkuvaamataidon tunnilla.

–Mielenkiintoista.

–Lisäksi tähän asuun kuuluu intiaanipäähine.

–Kuuluuko?

–Kyllä. Se vastaa jääkiekkoilijoiden käyttämää kultakypärää. Sitä saa pitää vuorollaan se opettaja, jolla on eniten oppilaita ja kuluneimmat oppikirjat.

Porkkana-rusinaraaste odottaa kulman takana ja on aika hieman muistella tätä unohtumatonta, mutta jokseenkin valitettavasti unohtunuttakin aikaa. 

Vaikka meidät kaikki nyt julistetaan opettajaksi, joukkoomme kuuluu niitäkin, jotka eivät koe kohtalokseen porkkanarusinaraastetta. Vuosien aikana on huomannut, että ryhmämme on hyvin erilainen. Joukkoon kuuluu kutsumusopettajia ja kasvattajia, mutta myös niitä, joiden työ tulee olemaan jotain muuta. Kiitos laaja-alaisen koulutuksen, meillä on mahdollisuudet haaveilla muustakin. Koulummehan on antanut monenlaisia valmiuksia pärjätä usealla alalla. Valmiuksia olemme saaneet mm. eräoppaana toimimiseen, kiitos Pöllyvaaran kartoituksen, jota edelleen kaiholla muistelemme. Huhujen mukaan Pöllyvaara-projekti harvensi joukkojamme ja muutamaa opiskelijaa etsitään yhä. Olemme saaneet lisäksi valmiuksia puutarhurin ammattiin eli kasvattaa osataan, ainakin hernettä. Myös arkeologia on tullut tieteenalana tutuksi tulkitessamme esihistoriallisia kasvi- ja eläinnäytteitä lajintuntemustentissä. Kielitaitomme on karttunut peruskielien lisäksi sujuvalla norjan kielellä, jota kävimme opiskelemassa aivan jäämerellä asti. 

Yleissivistyksemme on siis taatusti huipussaan, eikä suunta ole kuin alaspäin.

Opiskelun lisäksi olemme kuulleet huhuja myös muista opiskelijoiden ajanviettotavoista. Empiiristä tutkimusta emme ole tästä ehtineet juurikaan suorittaa, joten perustamme väitteemme kuulopuheisiin. Jotkut opiskelijat ovat kuulemma kuluttaneet parina ensimmäisenä opiskeluvuotena enemmän montun baarilattiaa kuin luentosalin parkettia. Mutta tämä onkin viivyttänyt heidän pro gradu -tutkielmansa valmistumista, heille kannustukseksi voimme todeta että hyvin suunnitellun sanotaan olevan puoliksi tehty. 

Ahkerien bilehileiden joukkoon on myös mahtunut erityisen aktiivisia ja opiskelulle omistautuneita opiskelijoita. Eräskin herrashenkilö on todistettavasti herätetty Kajaanihallin pukuhuoneesta, jonne hän oli saapunut suoraan ravintolasta, ettei vain myöhästyisi kahdeksalta alkavalta liikuntatunnilta. 

Nyt opiskeluaika lähenee loppuaan ja aika on kulunut nopeasti. Myös muistot ovat muuttuneet kullaksi, mutta jotain kehittämisehdotuksia meillä myös on. On varsin erikoista, että kirjoittaessasi 20 sivun esseen, observoidessasi luontoliikuntaa 15 tuntia ja tehdessäsi siitä loppuraportin 10 sivua, opintorekisteriisi kilahtaa kultaiset yksi opintopistettä. Toisella kurssilla käyt istumassa yhden pakollisen luennon ja piirrät vihkon sivun täyteen kiemuroita ja rekisteriisi tupsahtaa vaikka ne 10 opintopistettä. Esimerkki on hieman liioiteltu, mutta sen takana piilee totuus. Kurssivaatimukset ovat niin epätasaisia, että ehkä opettajien olisi vihdoinkin aika kokoontua saman pöydän ääreen ja päättää, mitä yksi opintopiste oikeastaan tarkoittaa. 

Toinen pohdintamme alla oleva kysymys on kuinka käytämme sitä fenomenografis-hermeneuttista kehää 1b-luokassa ongelmatilanteen sattuessa? 

Lopuksi voisimme todeta, että tämä neljä vuotta tulee jäämään mieliimme ystävyyden aikana. Olemme solmineet suhteita, jotka varmasti tulevat kantamaan jopa läpi elämän. Nyt onkin aika tehdä pieni kartoitus siitä ovatko opiskelijatoverimme samaa mieltä. Eli aiotaanko me pitää yhteyttä? Käyttäkäämme selkeitä samaa mieltä, eri mieltä merkkejä. Kaikilla kädet ilmaan! Nopean laskutoimituksen jälkeen näyttäisi että yhteydenpito tulee jatkumaan.

Koko vuosikurssimme puolesta haluamme kiittää koko Kajaanin opettajankoulutusyksikköä sen tekemästä työstä valmistumisemme eteen.

Puheen aikana teille on saattanut herätä kysymys, eivätkö nuo kaksi voi olla edes puheen aikana erillään. Kyllä me voimme, mutta me emme vain halua. Majakka ja perävaunu kuittaa ja lähtee viimeistelemään pro gradu -tutkielmaa. Heps. (Ulla Aho-Pynttäri ja Sanna Hemminki)

 

 

Mielenrauhaa, voimaa ja tyytyväisyyttä työhösi

Oletko uupunut? Jos ärsyynnyt edellisestä kysymyksestä, sinun on syytä miettiä, miksi se herättää mielessäsi sellaisia tunteita. Näkeekö joku muu väsymyksesi, jota et itse osaa tai halua tunnistaa? Koetko onnistumisen elämyksiä työssäsi? Onko sinulla vaikeuksia viihtyä siellä? Haittaavatko ongelmat tai keskeneräiset asiat keskittymistäsi työtehtäviisi? Stressaatko? Mietitkö työasioita aina myös vapaa-ajallasi? Kaipaatko uusia näkökulmia työhösi ja ihmisenä kasvamiseesi?

Muun muassa näihin kysymyksiin paneudutaan vastikään alkaneessa yliopistokeskuksemme työnohjausryhmässä. KAIKU-rahoitteinen ryhmä on tarkoitettu opettajankoulutusyksikön opetushenkilöstölle, ja se kokoontuu tämän kevään ja syksyn 2007 aikana yhdeksän kertaa. Työnohjaus on osa yliopistokeskuksen työnhyvinvointitoimintaa. Kahdeksan naisen ryhmää ohjaa työnohjaaja Matti-Pekka Virtaniemi.

–Matti-Pekka, mikä on mielestäsi työnohjauksen keskeinen tavoite?

–Tärkeää on auttaa ihmisiä löytämään oma tapansa tehdä työtään. Kysymys on persoonan ja työn yhteensovittamisesta. Erityisesti ryhmäohjauksessa tavoitteina ovat myös työn laadun takaaminen, työssä jaksamisen tukeminen, toisilta oppiminen ja yhteisön solmukohtien purkaminen. Ohjauksessa on luvallista käsitellä tunteitaan ja vapautua siten työn aiheuttamasta tunnekuormasta.

Matti-Pekka Virtaniemi kuuntelee tarkasti työnohjattaviaan.

Lyhyesti määriteltynä työnohjaus on oman työn ja työyhteisön kehittämisen muoto, jossa ryhmäkeskusteluissa pohditaan työhön liittyviä kysymyksiä, tilanteita, ongelmia ja kehittämisvaihtoehtoja. Ryhmäläiset voivat luottamuksellisesti yhdessä hahmotella itselleen rajansa tiedostavaa työminää ja itsetuntemusta, jotka parhaimmillaan auttavat koko työyhteisön toimintaa.

–Hyvä työyhteisö tukee työntekijöitään niin, että he voivat antaa parhaan mahdollisen työpanoksensa työn hyväksi. Rakenteiden pitäisi mahdollistaa työtä hankaloittavien asioiden käsittely yhdessä, mutta valitettavan usein hektinen työtahti ei mahdollista sellaista työskentelyä. Siksi tarvitaan työnohjausta, jossa yhdessä pohditaan, mille asioille voidaan tehdä jotain ja mitkä taas ovat sellaisia tekijöitä, joihin ei voida vaikuttaa.

Matti-Pekka Virtaniemellä onkin pitkän linjan kokemusta työnohjauksen merkityksestä. Hän on tehnyt työnohjausta ja toiminut työnohjauskurssien kouluttajana 1970-luvulta lähtien: ensin työssään sairaalapastorina, myöhemmin kirkon koulutuskeskuksessa ja Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskuksessa Palmeniassa.

–Työni on mielekästä, koska siinä on mahdollista nähdä ihmisten kehitystä ja kasvua. Työnohjaus mahdollistaa henkilökohtaisen kehityksen ja omien onnistumistensa näkemisen. Pyrin tukemaan ohjattavieni itsekseen tulemista, persoonallisen ja ammatillisen minän integroitumista.

Jotta yksikkömme pysyy jatkossa vireessä, voimissaan ja kehittyvänä työyhteisönä, ei voi muuta kuin toivoa, että työnohjauksesta tulisi kampuksellemme pysyvä toimintatapa. Siihen nivoutuvat monet ihmisyyden kysymykset ja myös yliopistomaailman muutoksissa mukana pysyminen. Ajatukset ja uudet mahdollisuudet löytyvät monesti helpommin yhdessä etsien kuin yksin samoillen. (Teija Rääpysjärvi)

 

 

Kainuun äidinkielenopettajat ry:n uusi hallitus

Hotel Scandic Kajanukseen oli kutsuttu kainuulaisia äidinkielen opettajia aloittamaan viisi vuotta uinunutta Kainuun äidinkielenopettajien maakunnallista yhdistystä. Äidinkielenopettajain liitosta paikalla oli toiminnanjohtaja Anne Helttunen, joka kertoi sukujuuriensa yltävän Kainuuseen. Kustannusosakeyhtiö Tammi sponsoroi tilaisuuden.

ÄOL:n tilaisuuteen osallistui äidinkielenopettajia sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseen suuntautuneita luokanopettajia Kajaanista, Sotkamosta ja Kuhmosta. Tilaisuudessa muisteltiin yhdistyksen pitkää historiaa ja saavutuksia. Oululaisesta sisaryhdistyksestä tilaisuuteen osallistui sihteeri Tuula Hopeavuori. Yhdistyksen sääntöjen mukaan kokous valitsi yhdistyksen hallituksen seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.

Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin lehtori Juha Vartiainen (Kajaanin yliopistokeskus), varapuheenjohtajaksi lehtori Pirkko Vepsä (Kajaanin lukio), sihteeriksi lehtori Pirjo Hämäläinen-Eerola (Kätönlahden koulu), rahastonhoitajaksi luokanopettaja Tuula Löhönen (Keskuskoulu) ja varsinaisiksi jäseniksi lehtori Marjatta Sonninen (Sotkamon lukio) ja lehtori Marja-Stiina Suihko (Tuupalan koulu). Lisäksi ÄOL:n neuvottelukunnan edustajaksi valittiin Juha Vartiainen. (Pirjo Hämäläinen-Eerola)

 

 

Mummo kanasensa niitylle ajoi, ja pienet kanaset ne hyppeli!

Materiaali- ja väri-ilmaisu tekstiilien pintarakenteissa, kuvioinneissa ja lankatöissä valottaa käsityön oppimisen haasteisiin vastaamista ja dialogin käymistä. On tarpeen kysyä, mistä on laadukkaat oppimisympäristö- ja luokka-astetyöt päiväkodissa ja peruskoulussa tehty? Olen vakuuttunut siitä, että peruskoulun luokka-astetyön valinta on käsityönopettajilta omaksuttavaa sisältöosaamista. Mummo kanasensa niitylle ajoi -näyttely kuvastaa yliopistokeskuksemme tekstiilityön monialaisten opintojen antia. Se viestittää siitä, että materiaalien, muotojen, värien, mallien, työtapojen ja luokka-astetöiden harmonia toteutuu materiaali- ja ilmaisuvoimaisten elementtien myötä.

Valovärjätyillä alustoilla tepastelevat huovutetut kanat ja tiput ovat huovutettujen kukkien, pääsiäismunien ja käsissä kehrättyjen huopalankojen lisäksi näyttelyn aihemotiiveja. Ohikulkijat ovat kommentoineet interaktiivista näyttelyä muun muassa seuraavasti:

–Hauska, veikeä ja lämmin! Työt ovat esillä mukavan kolmiulotteisesti. Kanat näyttävät siltä, että ne tosiaan on ajettu niitylle!
–Ihanat värit kukissa

–Tosi mukavan näköisiä töitä. Tiput ovat hellyttävän söpöläisiä
–Hieno idea! Näyttävä kokonaisuus!

Ihanan piristävä näyttely! Hymy nousi kasvoille, kun huomasin, todella hienoja

Näyttely varsinaisesti pysäytti minut! Ihana!
Hieno homma! taitavaa työtä (Eeva-Maija Lappalainen)

 

 

Hakuaika jatkuu

Lastentarhanopettajan tutkinnon tai LTO-kelpoisuuden sisältävän kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon suorittaneiden hakuaikaa varhaiskasvatuksen koulutukseen Kajaanin opettajankoulutusyksikköön jatketaan. Koulutus johtaa kasvatustieteen maisterin tutkintoon (ylempi korkeakoulututkinto, 120 op). Pääaineen kasvatustieteen opinnot painottuvat varhaiskasvatukseen, jossa koulutuksen ja tutkimuksen kohteena ovat erityisesti varhainen vuorovaikutus sekä mielekäs oppiminen juonellisissa, leikkitoimintaan perustuvissa ympäristöissä. Tutkinto antaa jatkokelpoisuuden tohtorin tutkintoon.

Hakuaika päättyy 21.5.2007 kello 16.15, jolloin myös postitse lähetettyjen hakemusten tulee olla perillä. Toisen vaiheen valintojen esseet palautetaan 14.6.2007 kello 16.15 mennessä. Esseiden tehtävänanto on osoitteessa http://wwwedu.oulu.fi/vakalto/

Aloituspaikkoja on 15. Aikaisemmat hakemukset otetaan opiskelijavalinnassa huomioon. Hakemukset lähetetään Kajaanin opettajankoulutusyksikköön. 

Lisätietoja sekä hakulomakkeita saa Kajaanista osoitteesta PL 51, 87101 Kajaani ja puhelimesta (08) 632 4611 (vaihde), (08) 632 4731 (opintotoimisto), http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi, kasvatustieteiden tiedekunnan kansliasta (08) 553 3601 ja verkosta osoitteesta http://wwwedu.oulu.fi/ktk/valinta/pdf-lomakkeet/ 

 

 

Kajaanilaisopiskelijat lakittavat Elias Lönnrotin patsaan

Kajaanin yliopistokeskuksen opiskelijat lakittavat Elias Lönnrotin patsaan perinteisin menoin maanantaina 30.4. Kulkue lähtee kampuksen päärakennuksen edestä kello 12.00 kohti Lönnrotin patsasta. Vappupuheen pitää ainejärjestö Opela ry:n varapuheenjohtaja Arto Moilanen. Eliaksen läkittaa matematiikan opettajakoulutuskokeilun opiskelija Johanna Mahosenaho.

Eliaksen lakituksen jälkeen yhdistyneet kajaanilaisopiskelijavoimat siirtyvät Kruununpuodin mäelle noin kello 12.30, jossa on opiskelijoiden piknikki. Ohjelmassa on vapaata seurustelua ja pieniä kilpailuja. Ohjelma jatkuu illalla, jolloin Vesibussi liikennöi kello 17–20 välisenä aikana. Kuljetus lähtee tasatunnein Kauppakadulta kaupunginteatterin edestä. Kahdella eurolla pääsee tunniksi nauttimaan loistavasta vapunaaton tunnelmasta. Kuljetus kiertää ympäri kaunista kaupunkimaisemaa ja kyytiin voi hypätä myös matkan varrelta. Bussiin mahtuu kerrallaan 40 ensiksi kyytiin ehtinyttä.

Illan päättää vaahtobileet ravintola Bepopissa. Tiistaina opiskelijat kokoontuvat jälleen kello 12.00 Kruununpuodinmäelle vappubrunssille. Kajaanilaisopiskelijavapun järjestelyyn osallistuvat yliopistokeskuksen ainejärjestöt Opela ry ja Blanko ry sekä ammattikorkeakoululta Kamo, Kaato ja Kaio. (Sohvi Sundqvist)

 

 

Työhyvinvointia Kajaanin yliopistokeskukseen

Kainuun Soutu 30.6.2007
Kainuun Soutu täyttää kesällä 2007 jo 10 vuotta! Kesän hauskimmassa kunto- ja virkistystapahtumassa, tarvitaan reipasta huumorimieltä ja hyvää yhteishenkeä. Kirkkoveneillä soudettavassa Kainuun Soudussa on kuntosarja sekä hulvattoman hauska huviretkisarja, jossa palkitaan parhaat asusteet, paras tiimiesiintyminen sekä hauskin venekunta. Perinteisesti Kainuun Soudussa Nuasjärven aalloilla on soudellut vuosittain noin 1200 soutajaa. Olemme osallistuneet kaikkina kymmenenä vuotena kunto- tai hupi-sarjaan, joskus molempiin!

Lisätietoa ilmoittautumisesta: Kainuun soutu -esite

 

 

Sydämelliset onnittelumme 60-vuotiaalle Lasse Lyytikäiselle 10.4.2007

Pohjoisen vihmovat tuulet
aistikkaat paikat ja ihmiset
unohduksissa olevat tarinat
narisevat lankkulattiat.
Punaisissa paidoissaan kävelevät
isännät - vaimot teillä ja turuilla
etsimässä etelän leveämpää leipää;
pihtiä, josta pitää kiinni.
Kainuun vetonaulat pystyssä
odottavat takojaa, 
pannu kuumana odottaa jo
pastori paidassaan
toimitusta alkavaa
uusia avauksia 
uusia vetoja
kantavampia astioita,
jotka läikkymättä
pitävät sisältönsä
aromisoiden ja
makunautintoja tuoden
lumoten tämän maakunnan
rikkauksista ja mahdollisuuksista.
Lea Suopelto

Kampuslehden toimitus toivottaa hyvää vappua

Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) toukokuun 2007 numeroon 22.5. mennessä mieluiten sähköisesti osoitteeseen  kampuslehti(at)oulu.fi.