HUHTIKUU 2006

---

Mitä Lönnrot meille merkitsee?

Elias Lönnrot -seuran juhlavuosi 2006

Tämä 1802 Sammatissa syntynyt mies, filosofian maisteri ja lääkäri Elias Lönnrot, innostui jo opiskeluaikoinaan suomenkielisen sivistyksen ja kirjallisuuden edistämisestä sekä kansanrunoudesta.

Elinaikanaan hän teki suuren työn Suomen kansan eteen. Koko elämänsä ajan hän hoiti sairaita hyvällä ja suurella sydämellä ja valisti ihmisiä terveelliseen elämään heitä neuvoen ja auttaen. Eikä siinä vielä kaikki. Leipätyönsä ohessa hän keräsi kokoon Suomen historiaa ja kansanrunoutta, ja jätti jälkeensä Suomen kansalle perinnöksi kansallistuntoa kohottavan laajan eepoksen, Kalevalan.

Kansanrunouden tallentamisen tähden hän taivalsi toista tuhatta kilometriä jalan, suksilla, soutaen, pakkasessa reessä istuen ja laivassa laineiden keinuttamana. Hän keräsi runoja, satuja, arvoituksia, sananlaskuja, kansanlauluja ja kaikkea, mikä vain kansan muistista esiin kumpusi.

Reijo Heikkinen ja vuoden Elias Jorma Rantanen. Opettajankoulutusyksikön
Kulttuuriteollisuuden maisteriohjelma osallistui seminaarin valmisteluun,
seminaari oli itse asiassa samalla osa opiskelijoidemme koulutusta. Kuvat:
Lasse Lyytikäinen.

Miten paljon hän meille jättikään. Lönnrotin toimeliaisuus on ollut arvostettavan tarpeellista. Ajatellaanpa, olisiko meillä ilman Lönnrotia tällä hetkellä paljon mitään, joka muistuttaisi meitä esi-isiemme mietteistä ja suvuissa kulkeneista niin monista ylöskirjaamattomista runoista, sananlaskuista ja laulelmista? Elias kokosi niistä suuren osan, ja ilman sitä osaa kulttuuristamme puuttuisi paljon olennaista.

Lönnrotin vaivannäkö on aikojen saatossa ollut kohottamassa suomalaisten isänmaantuntoa. Vaikka nykyaikamme on muuttunut paljon verraten Eliaksen aikaan, emme unohda Lönnrotin työtä ja tuotantoa. Suomi kansainvälistyy ja suomalaisuuden omat piirteet hiipuvat, mutta toivottavasti suomalaiset tulevaisuudessakin muistavat arvostaa historiaansa ja kansallista kulttuuriperintöään, sillä siitähän suomalaisuutemme rakentuu.

Seminaarin tauolla Lapin yliopiston uusi rehtori Mauri Ylä-Kotola,
professori Ilkka Huovio, amanuenssi Anja Hongisto ja projektisihteeri
Mervi Tolonen.

Jotta Elias Lönnrot säilyisi kansan mielessä, on hänen elämäntyötään ja historiaansa koottu ja laitettu nähtäville eri muodoissa. Hänen jalanjälkiään ja työtään tutkitaan tänäkin päivänä ja uudet tiedot saatetaan päivänvaloon.

Valtakunnallinen Elias Lönnrot -seura tekee tunnetuksi Lönnrotin elämäntyötä Kalevalan luojana. Seuran kotipaikkakunta on Kajaani, jossa Elias suurimman osan elämästään vietti ja lääkärin ammattiaan harjoitti.

Lönnrot-seminaarissa oli yleisöä yli sata henkeä.

Tänä vuonna 2006 Elias Lönnrot -seura juhlii 10. ikävuottaan. Juhlaseminaari pidettiin lauantaina 8.4.2006 Kajaanin yliopistokeskuksella. Paikalla oli seuran jäseniä, kaikki seuran vuosittain valitsemat vuoden Eliakset, sekä muita kuulijoita, nuorempia ja vanhempia. Me varhaiskasvatuksen opiskelijat olimme kaikkein nuorimpia ja tunsimme alussa vähän joukkoon kuulumattomuutta, kunnes huomasimme, ettei seminaari olekaan tarkoitettu Lönnrot-asiantuntijoille vaan kaikille suomalaisille: ihmisille, jotka halusivat palautella mieleen kulttuurimme tärkeän henkilön.

Tutkija Senni Timonen ja Lönnrotin seksiruno.

Yksi Elias Lönnrot -seuran tehtävä on herättää suomalaisten Kalevala-harrastusta. Se on tärkeää kotiseutukasvatusta ja tarpeellista, sillä tämän päivän ihminen on jo vieraantunut Kalevalan kielestä. Varsinkin nuorten ikäryhmien mielenkiinto ja harrastuneisuus Kalevalaan on kovin vähäistä. On kuitenkin huomattavissa piirteitä siitä, että aletaan jälleen enemmän arvostaa kulttuurihistoriaa. Muun muassa talouden piirissä on jo havaittavissa kulttuurin merkityksen laajenemista.

Mitä globaalimmaksi aikamme muuttuu, sitä tärkeämpää on nostaa esille suomalaisuutta. Suomi on pieni maa, mutta meillä on muista maista kovasti poikkeava kulttuurinen historia. Ja mikä olisi sen parempaa suomalaisuutta kuin aito Kalevala. Kalevalan tapahtumat ja henkilöt kuvaavat suomalaisuuden piirteitä, niitä piirteitä, joita tänäkin päivänä meistä löytyy.

Eliakset vasemmalta oikealle: Jorma Rantanen, Senni Timonen,
Oiva Turpeinen, Anja Hongisto, Tuulikki Yli-Lonttinen, Raija Majamaa,
Helinä Romppainen, Pekka Laaksonen ja Heikki Rytkölä.

Elias Lönnrotia muistutetaan mieliimme suomalaisen kulttuurin päivinä, Kalevalan päivänä 28.2. sekä Suomen kielen päivänä 9.4. Tulevina aikuisina, vanhempina ja kasvattajina voimme kertoa lapsille ja nuorille suomalaisuus-eepoksen tekijästä ja näin saattaa tietämystä omalta osaltamme jälkipolville. (Marja Pellonpää ja Laura Vilponen)

 

 

Publiikki 21.4.

Kajaanin yliopistokeskuksen opettajankoulutusyksikössä vietettiin 21.4. kolmatta kertaa publiikkia. 27 tänä keväänä valmistuvaa kandidaattia tai maisteria oli ilmoittautunut Martti Helan salissa pidettävään juhlavaan tilaisuuteen. Ohjelma alkoi musiikin sivuaineryhmän kuoroesityksellä, jota säestivät opettajakunnasta Heljä Tervo ja Anja Tuovinen. Kauniit keväiset laulut herättivät mieliin opiskeluajan tapahtumia.

Varadekaani, professori Pentti Hakkarainen piti puheen maistereille ja kandidaateille. Professori Hakkarainen kiinnitti huomiota ajankohtaiseen varhaiskasvatuksen vertailevaan tutkimukseen, jonka OECD-maille oli tehnyt John Bennet. Tutkimuksessa suomalainen varhaiskasvatus todetaan erinomaiseksi. Verrokkimaihin Irlantiin ja Ranskaan verrattuna Suomessa investoinnit ovat suurimmat. Varhaiskasvatuksen koulutus on paremmin suunnattua ja osuvampaa, menetelmät ovat lapsilähtöisempiä, suunnitelmat kokonaisvaltaisempia ja niissä korostetaan lasten aktiivisuutta sekä vanhempia kumppaneina. Ainoa ongelma Hakkaraisen mukaan on se, että lapset eivät näyttäisi osallistuvan näiden palvelujen nauttimiseen. Vain alle puolet kuusivuotiaiden ikäluokasta on mukana organisoidussa päivähoidossa.

Hakkaraisen mukaan Suomessa menee kouluissa ja varhaiskasvatuksessa paremmin kuin hyvin. John Bennettin uusimpaan vertailuun oli tosin pujahtanut arveluttava toteamus. Vaikka olemmekin lapsilähtöisempiä kuin kollegat Ranskassa ja Irlannissa, nostaa arvioitsija esille kysymyksen siitä, miten meillä hyväksytään lapset ihmisinä, joilla on oma ihmisarvonsa, erilaiset tarpeet ja lahjakkuus kuin aikuisilla.

Hakkarainen kohdisti puheensa valmistuville maistereille: – Teidän tehtävänänne ja velvollisuutenanne on pitää huolta siitä, että lasten lahjakkuus ja mielikuvitus saa kehittyä. Olette varmaan kuulleet, että suomalaisten lasten leikit päättyvät keskimäärin kaksi vuotta aikaisemmin kuin muissa Pohjoismaissa. Tätä voinee tulkita siten, että meillä pyritään eri keinoin tekemään lapsista nopeammin aikuisia, eikä anneta tilaa lasten yhteisleikkien jatkumiselle. Koulu katkaisee suunnitelmissaan lasten leikkiperinteen ensimmäiseen luokkaan. Esiopetus saa olla leikinomaista ja leikki on keskeinen tapa toimia alle kuusivuotiaiden ryhmissä, mutta suunnitelmien mukaan leikki ei kuulu koulun toimintamuotoihin muutoin kuin vain lasten omana välituntipuuhana.

Hakkarainen piti mielenkiintoisena tietona myös sitä, että kansainvälisissä vertailuissa Suomi on kouluviihtyvyydessä kolmen viimeisen maan joukossa ja samanaikaisesti olemme maailman huippuja äidinkielen ja matematiikan koulusaavutuksissa. – Onneksi asia on voitu kuitata olankohautuksella ja leimaamalla kouluviihtyvyyden vertailu kehnosti toteutetuksi ja epätieteelliseksi. Menestyminen on herättänyt maailmalla paljon enemmän huomiota ja kouluviihtyvyys on voitu unohtaa, toteaa Hakkarainen.

– Hyvät maisterit, teidän vastuullanne on tulevaisuuden tekijöiden kohtalo. Te voitte vaikuttaa enemmän kuin uskottekaan, mutta se edellyttää sitä, että opettelette näkemään lapsen turhan täyteen pakattujen oppiennätysten takaa ja hyväksytte lapsen erityislaadun. Lasten uteliaisuus, mielikuvitus ja luovuus ovat monin verroin arvokkaampia kuin kirjojen faktat. Kehittäkää niitä yhdessä lasten kanssa.

Juhla jatkui kanteleen soitolla. Sanna Hemminki esitti sovittamansa kappaleet Karjalan kunnailla ja Yhtenä iltana. Vastavalmistuneen puheenvuoron piti Maisa Niemiaho: – Rakkaat opiskelutoverit, hyvä juhlaväki! Viimeisen neljän vuoden ajan olemme ponnistelleet saavuttaaksemme tärkeän etapin elämässämme: korkeakoulututkinnon, kasvatustieteen maisterin paperit. Nyt hetki on käsillä. Kuulostaa kliseeltä, mutta aika todellakin on kulunut yhdessä hujauksessa.

Kun minua pyydettiin pitämään tämä puhe toissapäivänä, tulvi mieleeni muistoja, jotka kirvoittivat haikeuden kyyneleet silmiini ajatellessani tästä kaikesta luopumista. Ensimmäinen opiskeluvuosi vietettiin lähinnä yliopisto-opiskeluun, toisimme sekä uuteen kaupunkiin tutustuessa. Parhaiten keskinäiseen tutustumiseen ohjasi viestinnän kurssi. Hymynkare hiipii suupieliin muistellessani "hohhoijjaa"-huutojen raikumista jokirannassa ja voinpa sieluni silmin nähdä lenkkeilijöiden myötähäpeän täyttämät katseetkin.

Toinen vuosi hurahti tiiviisti opiskelun parissa. Milloin rämmittiin metsikössä mittaamassa lumen syvyyttä, milloin taas tuskailtiin kvanttijohtamisen kiemuroita tai pohdittiin oppimispsykologisia näkökulmia pedagogiikassa.

Sivuaineet toivat mukavan lisävärin opiskelun arkeen kolmantena opiskeluvuonna. Vaikka tuttu porukka hajaantui, on lukuisat yhteiset virkistymistapahtumamme ja ihana Kahvikolomme turvannut suhteiden säilymisen ja syvenemisen.

Vaikka me opettajaopiskelijat olemme hyvinkin erilaisia, on kaikilla aina yksi yhteinen asia. Se ei olekaan ihan mitätön juttu. raha. Opiskelijan oletetaan tulevan toimeen mitättömällä rahasummalla. Voi ainakin sanoa, että kekseliäisyys on joutunut koetukselle viime vuosina. Tyhjentyneitä pulloja ei siis kannata viedä kauppaan ennen äärimmäistä hätää, ikkunaverhojen saumat voi mainiosti liimata ja pelkkä makaroni on hyvää. Ainakin voimme ohjata oppilaitamme säästäväisyyteen ja kannustaa uskomaan positiivisen asenteen voimaan.

Tänä vuonna aikamme on kulunut pääosin gradun ja päättöharjoittelun tiimellyksessä. Kampuksen atk-tilat täyttyivät ahkerista (tai vähemmän ahkerista) tutkijoista. Kuulumisia on vaihdettu mennen tullen. Yhdessä on synkistelty kadonnutta muistitikkua graduineen, potkittu toisiamme eteenpäin heikkoina hetkinä ja oltu ihan avoimen kateellisiakin, kun joku on lyönyt pöytään vihreäkantisen tuotoksensa.

Olemme pohtineet näitä lopun aikoja viettäen yhdessä kaikki mahdolliset hetket. Jokaisiin kemuihin on tultava, koska "kohta ei kuitenkaan nähdä enää pitkään aikaan". Ja tottahan se on. Niin rakkaiksi tulleita ystäviä ei voi enää pian tavata päivittäin. Täytyy sanoa, että opiskeluajoista Kajaanissa jää mahtavat muistot, joista riittää ammennettavaa tuleviin vuosiin. Tänä iltana nuoremmat tieteenharjoittajat järjestävät meille potkiaiset, joiden seurauksena ripustamme niin rakkaiksi tulleet haalarimme naulaan jälkipolvien ihmettelyä varten.

Mieleni on kuitenkin iloinen. Olemme saaneet opiskella itsellemme arvostetun ammattitutkinnon ja tutustuneet moniin ystäviin. Omasta, ja toivottavasti muidenkin, puolesta voin sanoa, että kasvatustieteen ohella olen oppinut elämää.

Täältä osa jatkaa opintojaan, toiset vaihtavat jopa ammattia ja usea lähtee kokeilemaan siipiään opettajan tehtävissä. Haluan kiittää Kajaanin opettajankoulutusyksikön opettajia ja henkilökuntaa. Olemme saaneet täältä hyvän pohjan tulevaa varten. Emme voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta haluan toivottaa teille, valmistuville, onnea ja menestystä valitsemallanne polulla. On ollut ilo ja kunnia saada viettää neljä vaihderikasta vuotta kanssanne. Lopetan Eleanor Rooseveltin sanoin: "Tulevaisuus kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen."

Publiikissa opiskelijajärjestön puheenvuoron piti Sohvi Sundqvist. Linjanjohtaja, lehtori Juha Turpeinen ja professori Pentti Hakkarainen jakoivat stipendejä. Tilaisuuden päätteeksi tarjoiltiin onnittelumalja- ja kahvitarjoilu Martti Helan salin aulassa.

 

 

CREATOL-PROJEKTILABORATORIO – luova ja yrittäjämäinen tapa oppia ja opettaa

Oulun yliopiston Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen Kajaanin yksikössä järjestettiin kiirastorstaina tiedotustilaisuus yksikön opiskelijoille uuden CreaTol-projektilaboratorion toiminnasta. Projektilaboratorio tulee olemaan kiinteä osa Kajaanin yksikön opetusta ensi lukuvuodesta lähtien. Tilaisuuden tarkoituksena oli herättää keskustelua uuden oppimisympäristön vaikutuksista opetukseen ja oppimiseen.

CreaTol:n ideoija ja hankkeen tieteellinen johtaja professori Vesa Puhakka herätteli keskustelua opetuksen ja opettajan roolista sekä niissä tapahtuvasta muutoksesta. Uudenlaisten oppimismetodien myötä opetustapahtuma on tulevaisuudessa entistä luovempi ja demokraattisempi. Opettaja ei ole tiedonjakaja, vaan ilmiöiden ja tiedon tutkija yhdessä opiskelijoiden kanssa.

Kiirastorstaina CreaTol:n ideoija ja hankkeen tieteellinen johtaja professori
 Vesa Puhakka keskusteli opiskelijoiden kanssa uudesta oppimisympäristön
 vaikutuksesta oppimiseen ja opettamiseen.

CreaTol-laboratorion ajatus oppimisesta lähteekin oletuksesta, ettei yrittäjyyttä voi kenellekään opettaa luennoimalla. Yrittäjyys on ennen kaikkea uusien liiketoimintamahdollisuuksien havaitsemista ja toteuttamista. Kyvykkyys lähtee opiskelijan omasta luovuudesta ja oivaltamisesta.

Projektilaboratoriossa toteutettavat ohjelmistoliiketoiminnan kurssit noudattavat kolmiportaista oppimismallia. Sosiaalisessa vaiheessa opiskelijat saatetaan yhteyteen reaalimaailman ilmiöiden kanssa, joista he voivat tehdä omia havaintojaan. Kognitiivisessa vaiheessa opiskelijat perehdytetään aiheesta saatuun tutkimukselliseen tietoon ja projektivaiheessa he saavat itse soveltaa hankittua tietoa käytännön projektityössä.

CreaTol on EU-rahoitteisella hankkeella luotu projektioppimiseen ja yrittäjämäiseen toimintatapaan perustuva oppimisympäristö sekä käytettävyyslaboratorio. Projektilaboratorio palvelee sekä laitoksen opiskelijoita että alueen yrityksiä. (Sari Laari)

 

 

Jokainen opettaja on myös kansalaiskasvattaja

Antaako koulu lapselle osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia? Millä tavalla opettaja voi olla tukemassa lapsen kasvua vastuulliseksi ja aktiiviseksi kansalaiseksi? Tukeeko koulun toimintakulttuuri osallistuvaa kansalaisuutta? Millä tavalla koulun pitäisi ottaa huomioon ympärillä oleva yhteiskunta? Mitä pitää sisällään opetussuunnitelman aihekokonaisuus osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys?

Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin maaliskuussa Kajaanin normaalikoululla kaksipäiväisessä Opettaja kansalaiskasvattajana -seminaarissa. Se oli suunnattu luokanopettajaopintojen päättöharjoittelijoille, muille opiskelijoille, normaalikoulun lehtoreille ja KOKY:n opetushenkilökunnalle. Asiaa avaamassa olivat erikoistutkija Sakari Suutarinen Jyväskylän yliopistosta, lehtori Tomi Kiilakoski Tornion humanistisesta ammattikorkeakoulusta, tutkija Anu Gretschel ja Hauholan koulun rehtori Arto Koskivirta Kajaanista. Kajaanin normaalikoulun teemana on ensi vuonna osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys -aihekokonaisuus. Seminaari toimi ponnahduslautana aiheeseen. 

Opiskelija Anna-Kaarina Uusitalo vaihtoi ajatuksia
seminaarin aiheesta Tomi Kiilakosken kanssa.

Paikalla huippuluennoitsijoita
Sakari Suutarinen lateli lukuja, jotka eivät mairitelleet suomalaisen koululaisten yhteiskuntatietoutta. Peruskoulun päättövaiheessa olevat nuoret ovat eurooppalaisessa vertailussa häntäpäässä erityisesti asenteissaan yhteiskuntaa kohtaan. Tiedot ja taidot ovat kohdallaan, mutta asenteissa on paljon parannettavaa. Tomi Kiilakoski puhui yhteisöllisyyden merkityksestä. Yhteisöllisen toimintakulttuurin luominen on avain muutokseen.

Anu Gretschel kertoi Kainuun tilanteesta ja tiedotti projekteista ja hankkeista, jotka ovat ajankohtaisia nyt Kainuussa. Keskusteluissa heräsi esiin mm. äänestysiän laskeminen 16 vuoteen.

Arto Koskivirta pääsi omassa puheenvuorossaan lähimmäksi käytäntöä omilla esimerkeillään luoda koulun kulttuurista osallistavampaa, vastuullisempaa ja koulun ulkopuolelle, lähiympäristöön suuntautuvaa.

Aikapula ainainen selitys
Kansalaiskasvatus koulussa vaatii toimintakulttuurin ja työskentelytapojen muuttamista. Lapsen tukeminen aktiivisuuteen ja osallistumiseen lähtee pienistä asioista. Moniin koululuokkiin onkin jo juurtunut demokraattisia käytäntöjä. Jotkut osallistujat kokivat uudenlaisen toimintakulttuurin luomista rajoittavana tekijänä aikapulan. Opettaja ei yksinkertaisesti repeä kaikkeen. Seminaarissa huomautettiin kuitenkin, että aikapulan taaksekaan ei voi aina verhoutua. Opettajan tulee tarjota lapsille mahdollisuuksia yhteiselle äimistelylle, argumentoinnille ja väittelylle. Seminaarissa tuli esille  myös se, että monelta opettajalta puuttuu välineet käydä aitoa dialogia ja pohdintaa.

Yleisö sai sanoa mielipiteensä äänestämällä.

Kansalaiskasvatusta käytännössä
Keskustelulle, pohdinnalle ja väittelylle on annettava tilaa. Kokoustaitoja voidaan treenata roolileikkien avulla. Osallistavassa koulukulttuurissa sanomalehden ja muiden medioiden seuraaminen tiedonvälittäjinä on arkipäivää. Esimerkiksi järjestäjäparin tehtävänä voisi olla vuoroviikoin seurata mediaa.  Koululla tai luokalla voi olla kummiyritys, jonka kanssa tehdään yhteistyötä ja harjoitellaan niitä taitoja, joita koulussa ei ole mahdollista harjoitella. Kyläyhteisöt ja asukasyhdistykset ovat oivallisia yhteisöjä toimimaan koulun kanssa. Yhteinen projekti koulun ympäristön parantamiseksi olisi molempia hyödyttävä. Erilaiset vierailut ja vierailijat ovat aina tervetullut tuulahdus luokassa. Näissä kannattaa hyödyntää lasten vanhempia. Joku sähköalan asiantuntija voi käydä kertomassa sähköturvallisuudesta tai luokka voi vierailla esim. kirjapainossa, jossa esittelijänä voi toimia siellä työskentelevä oppilaan vanhempi. Vain opettajan mielikuvitus on rajana toimintakulttuurin kehittämiselle.

Täällä oppilas – kuuleeko koulu?
Koulu on eräänlainen pienoisyhteiskunta ja oppilas sen jäsen. Kun oppilasta koskevista asioista ollaan päättämässä, on oppilaalle annettava mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Asioista tulee tiedottaa hyvissä ajoin, eri vaihtoehdoista tulee keskustella ja tarvittaessa järjestetään äänestys, jossa jokaisella oppilaalla on yksi ääni. Voidaan äänestää taksvärkin tuoton kohteesta tai luokkien seinämaalien väristä. Kun oppilas saa tunteen siitä, että häntä kuullaan ja hänen mielipiteellään on merkitystä, hän aktivoituu ja haluaa olla osa yhteiskuntaa. 

Sakari Suutarisen esittämät IEA Cicicd-tutkimuksen
tulokset hämmensivät kuulijoita.

Oppilaskunta osana osallistavaa kulttuuria
Oppilaskunta on olennainen osa osallistavaa koulukulttuuria. Mutta senkin toiminnassa riittää kehitettävää. Miten huolehditaan, että jokainen oppilas voi kokea olevansa osa oppilaskuntaa ja saa näin ollen osallistumisen ja vaikuttamisen kokemuksia. Kajaanin normaalikoululla oppilaskunnan toimintaa vetää Mervi Kemppainen ja oppilaskunnan puheenjohtajana on viidesluokkalainen Elli Tervo. Mervi Kemppainen on parhaillaan opetusministeriön koulutuksessa, joka tähtää oppilaskunnan kehittämiseen. Uusia tuulia on siis odotettavissa Kajaanissakin.

Opettajankoulutus avain muutokseen
Seminaarissa nähtiin opettajankoulutus avaimena koulun muutokseen. Myös opettajankoulutuksen toimintakulttuurin pitäisi olla aktiivisuutta ruokkiva ja tukeva. Kuten luokanopettaja on malli ja esimerkki aktiivisesta kansalaisesta oppilaalle, tulisi opettajankouluttajan olla sellainen opettajaopiskelijalle. Yhteiskunnallista opetusta lienee syytä lisätä, sillä moni opettajaopiskelija ja opettaja kokee, että heidän omat tiedot yhteiskunnallisista asioista ovat heikot. Seminaarissa tuli esille myös se, että opettajankoulutuksessa pitäisi olla enemmän tilaa aidolle dialogille ja pohdinnalle. (EK ja A-K.U.)

 

 

Avantoon MARS!

"Kukaan ei uskalla kuitenkaan lähteä uimaan". Siitä se sitten lähti Biotekniikan laboratorion lokakuisessa kahvipöydässä heitetystä lauseesta. Muutama hurjapää-työkaveri jäi syöttiin kiinni eikä allekirjoittanutkaan pystynyt enää perumaan sanomisiaan. Pakkohan se oli mukaan lähteä pulahtamaan mustana liplattavaan Pirttijärveen. Tarkoituksena jatkaa järveen pulahtamista läpi talven kolme kertaa viikossa.

Sotkamossa Salmelantie 24:ssä on yksityisen omistama rantatontti, jossa on jo useana talvena saanut harrastaa avannossa pulahtamista pientä rahallista korvausta vastaan. Vaatteiden vaihtoon sopii mainiosta pieni saunakamari, joka aluksi tuntuu kylmältä, mutta avantokeikan jälkeen jo hurjan lämpöiseltä.

Ensimmäisenä uinti-aamuna mielessäni manasin miksi en hengitä nenän kautta, niin suustani ei lipsahtelisi ihan mitä tahansa sammakoita. Aamu-unisena ihmisenä sängyn suloisen lämmön vaihtaminen hyiseen veteen ei juurikaan houkutellut, mutta eihän siinä itku auttanut eikä työkavereillekaan voinut heikkouttaan näyttää. Kerta avantouinnin on todettu edistävän yleistä hyvinvointia, laskevan verenpainetta, lisäävän kylmän sietokykyä, parantavan vastustuskykyä ym. kaikkea hyvää, niin eiköhän sitä kärsi paremman elämän puolesta mitä vain.

Kun järvi vihdoin jäätyi ja sai päällensä kauniin lumivaipan tuntui, että vesikin olisi muuttunut lämpöisemmäksi. Laiturin päähän asennetulla pumpulla alkoi työkausi ja velvollisuus pitää meille hulluille avantoa auki. Lumen tultua alkoi myös varpaita palella ja sormetkin menivät kohmeiksi. Ratkaisu tähän löytyi paikallisesta kenkäkaupasta. Neobreeni kengät ja hanskat suovat lisänautintoa pitämällä kyseiset raajat suht lämpiminä hyisessä vedessä uiskennellessa.

Räpylät rivissä.

Aluksi avannossa käynti oli vain kastautumista ja itsensä voittamista; tein jotain sellaista mihin luulin etten vapaaehtoisesti kykene. Kylmäähän se on sitä en voi kieltää, mutta on vaikea pukea sanoiksi miksi uinnin jälkeen on niin mielettömän hyvä olo. Näin jopa unta, että uiskentelen avannossa kuten helteisenä kesäpäivänä. Tein myös mielikuvaharjoittelua, mutta seuraavana päivänä, kun avanto ammotti kylmän näköisenä edessäni kaikki kesäiset mielikuvat murenivat sen sileän tien. Mutta pihi luonne pakottaa nauttimaan jokaisesta maksetusta sekunnista ja samalla on aikaa kuulostella miltä kehossa tuntuu. Ensin iskee pakokauhu, kun tajuaa olevansa jääkylmässä vedessä. Mutta kun malttaa mielensä ja taistelee kylmyyttä vastaan, niin kohta kipu häviää ja pystyy aistimaan veden nautinnollisen läheisyyden. Kylmyys häviää kun on vedessä tarpeeksi kauan (noin minuutin). Pikkuhiljaa voi tuntea kuinka jäsenten liikkuminen hidastuu. Pahin (tai paras) vaihe lienee vedestä ylösnousu, varsinkin jos pakkasta on rapiat 20 ja navakka pohjoistuuli. Mutta se jos mikä kasvattaa entistäkin sisukkaampaa luonnetta!

Juuriltani olen hämäläinen ja näin ollen perin hitaasti syttyvää tyyppiä. Avantouinnin SM-kisat olivat ja menivät, mutta mitäpäs niistä. Suoraan vain MM-kisoihin, jotka tänä vuonna järjestettiin Oulussa 3.–5.3. Väliin jääneiden SM-kisojen vuoksi emme voineet osallistua varsinaiseen kilpasarjaan vaan oli tyydyttävä Norppa- ja Kuutti- sarjaan. Norppa-sarjalaiset uivat 25 m:ä ilman ajanottoa ja Kuutti-sarjalaiset saivat näyttää rohkeutensa kastautumalla 2x2m olevassa avannossa. Kovan urheilusuorituksen jälkeen tarjolla oli eksoottinen iglu- ja bussisauna. Ja lempeät löylyt niistä saikin! Avantouinnin MM-kisoista voi lukea lisää osoitteesta http://www.ouka.fi/iceswim2006/

Iklusaunan lempeät löylyt.

Lopuksi herää sitten kysymys onko tästä itsensä kiduttamisesta ollut mitään sanottava hyötyä. Vuoden aikana yleensä sairastan pari flunssaa. Puuta koputtaen on todettava, että viime syksystä tähän päivään saakka olen selvinnyt sen suuremmilta flunssilta. Liekö avannon vai valkosipulin ansiota, en tiedä, mutta vilpittömästi suosittelen avantouintia ihan kenelle tahansa kuka vain hiukankin tuntee sisällään pientä masokistin poikasta. Jos olosi tuntuu väsyneeltä ja nuutuneelta, niin avannossa käynnin jälkeen olet kuin uusi ihminen! (TJ)

Biotekniikan laboratorion avantouimarit jäissä.

 

 

Avoimen yliopiston rooli yliopistokeskuksessa, kandidaattiopinnot mahdollisuutena

Yliopistokeskusten työseminaarissa Lahdessa 6.4.–7.4.2006, yhtenä paljon keskustelua aiheuttavana aiheena, oli kandidaattiopinnot avoimessa yliopistossa. Keskustelu workshopeissa oli hyvin värikästä, ja se, mikä pitää todeta ikäväkseni, ainakin näin avoimen yliopiston toimijana, johtopuolella tällaiseen ei nähdä mitään tarvetta, eikä siihen haluttaisi ryhtyä.

Yliopistokeskusten työseminaariin Lahdessa osallistujia oli
Kajaanin, Kokkolan, Seinäjoen, Porin, Mikkelin sekä
Lahden yliopistokeskuksista.

Onko yksi syy yliopistojen ja tiedekuntien haluttomuuteen lähteä tällaiseen uuteen toimintamalliin mukaan kenties raha. Eli kandidaatintutkinnosta ei tiedekunnat hyödy rahallisesti. Ei ole mitään porkkanaa sille, miksi tällaiseen tutkintojen antamiseen pitäisi lähteä.

Avoimen yliopiston tarkoitus ei ole missään vaiheessa ollut anoa itselle oikeutta antaa tutkintoja, vaan opiskelijat suorittaisivat kaikki kandidaatintutkintoon vaadittavat opinnot avoimen yliopiston kautta ja heillä olisi näiden opintojen suorittamisen jälkeen oikeus saada tiedekunnalta kandidaatintutkinto. Kyse ei olisi mistään helposta tiestä, sillä avoimen yliopiston kautta suoritettuna vaadittavan opintomäärän kasaaminen veisi useita vuosia. Tosin jo tänä päivänä, useita opiskelijoita pääsee yliopistoon suoritettuaan niin paljon opintoja, että kandidaatintutkinnon saamiseen ei mene juuri ollenkaan aikaa. Myös lähes valmiita maistereita siirtyy avoimen väylää pitkin yliopistoon. Esimerkiksi Kajaanissa on useita vuosia pyörinyt kasvatustieteen ja hoitotieteen laudatur sekä uutena alkaa syksyllä 2006 kirjallisuuden sivuainelaudatur. Vielä jos kieli- ja viestintäopinnot on kasassa, tutkinnon saaminen voi tapahtua jo saman vuoden aikana.

Professori Heli Hookana Porin yliopistokeskuksesta kertoi
kokemuksiaan yliopistokeskusten vaikuttavuuden mittaamisesta.

Kajaanilaisia ja kainuulaisia on siirtynyt viime vuosina yliopistoon väylää pitkin suhteellisen suuri joukko. Hoitotieteen avoimen yliopiston opiskelijoista suurin osa haki ja on päässytkin Oulun yliopistoon, kasvatustieteilijät Joensuuhun ja tulevat kirjallisuuden opiskelijat toivon mukaan Ouluun. Kandidaatinopintojen suorittaminen avoimessa yliopistossa lisäisi jonkin verran avoimen opiskelijoita maakunnassamme ja tämä takaisi myös sen, että yhä monipuolisemmin kykenisimme tarjoamaan kaikille halukkaille avoimen yliopiston opintoja. Hyöty olisi suuri niin opettajankoulutusyksikön opiskelijoille kuin kaikille muille avoimen yliopiston opinnoista kiinnostuneille. Laaja ja kattava sivuainetarjonta tekee kaiken lisäksi Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä haluttavan opiskelupaikan. Myös tällaiset argumentit pitäisi huomioida, kun tällaisesta asiasta lähdetään keskustelemaan.

Hengenravinnon lisäksi työseminaarissa tarjoiltiin
paikallisia erikoisuuksia kahvin kera.

Mikä on ero avoimen väylää pitkin tutkintoon tähtäävillä ja avoimen kautta kandidaatinopintoihin osallistuvilla? Vastaus on varmuus opiskelupaikasta ja tutkinnosta. Eli avoimeen yliopistoon tullessa opiskelijalla olisi varmuus siitä, että kun hän suorittaa tietyn määrän opintoja tietyillä arvosanoilla, hän varmasti saa tutkinnon tiedekunnalta. Muuten tätä lupausta ei ole, jos tähtää yliopistoon väylän kautta. Varmuudella ei voi koskaan sanoa, milloin väylän kautta pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan ja miten paljon siihen vaaditaan valmiita opintoja. Suuntaa antavia lukuja on, mutta ne eivät ole ehdottomia. (JA)

 

 

Ilmaisuvoimainen räsymatto semioottinen merkki vai mikä tahansa matto?

Lähes sata kämmenenkokoista räsymattoa esittäytyy yliopistokampuksen päärakennuksen ensimmäisen kerroksen aulassa. Ne ovat A4 kokoisten huoneratkaisujen lattioilla. Näyttelyyn tutustuja voi kuvitella itsensä kulkijaksi, joka on päässyt katselemaan kerrostalon huoneistojen mattojen laatuominaisuuksia.

Tulevat varhaiskasvattajat ja luokanopettajat perehtyivät perusteknologiaan. Yksi opintotehtävä liittyi sen yhteydessä pienoisräsymaton värin hehkun aikaansaamiseen! Toisena tehtävänä oli käyttää asiantuntijatietoa suunnitteluun, toteutukseen ja analysointiin: Miten räsymatosta saadaan sisustuksen sydän ja kodin voimakenttä?

Opintotehtävissä valovärjäyksellä tavoiteltiin kierrätyksen mukanaan tuomaa vaikutelmaa satojen samansävyisten vaatekappaleiden yhdistämisestä. Samalla opeteltiin värisävyrinnastusta. Oli erittäin tärkeää havaita, että väri on aina, jonkun sävyinen. Väri tarvitsee toteutuakseen materiaalin. Se kuului myös kämmenenkokoisen räsymaton oppimisen vaiheissa tunnistettaviin asioihin. Värin sävyt ja vivahteet löytyvät väriympyrästä. Se on looginen värikello, se kehittää ihmisen silmän värien erottelukykyä. Löytyikö sitä semioottisena merkkinä kämmenenkokoisesta räsymatosta?

Perusteknologiaopinnoissa pohjustuksen, suunnittelun, toteutuksen ja analysoinnin tehtävät korostuivat. Niistä välittyi intensiivisen, innovoivan ja ilmaisullisen käsityöllisen toiminnan oppimisen tavoite! Värin olemusta ja materiaalin käyttöä pohdittaessa on muistettava, että vain ilmakehässä sateenkaarella väri toteutuu ilman materiaalia. Sateenkaari on väriympyrä, jossa värit liittyvät kauniisti toisiinsa. Sateenkaarta pidetään suomen kielen kauneimpana sanana. Käsityöhönkin se yhdistetään jo Kalevalan runoissa: Ilman kaarella kajotti, kultakangasta kutovi… On havaittavissa, miten kuvaamataidon, äidinkielen ja käsityöllisen toiminnan oppiminen limittyivät toisiinsa jo silloin.

Koulu voi opettaa käsityöllisen toiminnan oppimisen yhteydessä myös työnjakoa! Kämmenenkokoisen räsymaton toteutuksen vaiheistukseen sisältyy hitauden, tuskan ja ahdistuksenkin sietämistä! Maton valmistusprosessi ja valmis tuote toimii semioottisena merkkinä. Se viittaa johonkin asiaan. Tuotteista voi päätellä jotain niistä käyttävistä ihmisistä, heidän tavoistaan, ajatuksistaan ja tunnelmistaan.

Pienen räsymaton ja yleisemminkin käsityöllisen toiminnan oppimisen koulukulttuurissa on tarpeen kouluttaa tiedostamaan ja tulkitsemaan monia asioita. Tärkeää on oppia tunnistamaan mistä lähtöisin tai kotoisin olevaa ajattelua on käytetty? Keneltä sitä on lainattu, mitä, mistä ja miten sitä on siirretty, sovellettu jne. Näitä ilmiöitä sisältyy perusteknologiaan ja monitieteiseen käsityöllisen toiminnan oppimiseen.

Perusteknologian opinnoissa toteutettu räsymatto on silmien edessä katseltavana ja kosketeltavana. Se on sijoitettu sille varattuun tilaan. Mitä se viestii, kielii, kertoo ja kuvastaa?

Tuotteen kuten esimerkiksi räsymaton semioottisista ominaisuuksista puhumista on vältetty ja vähätelty. Kuitenkin käsityön kulttuuritietoisuus paljastuu jokaisesta ihmiskädentyöstä. Se ilmenee materiaalinkäyttönä, värien valintana, valmistustapojen ja työteknisten ominaisuuksien käyttönä ja lainalaisuuksien tunnistamisena. Prosessoinnissa ja tulkinnassa auttaa akateemisen käsityöasiantuntijuuden siteeraaminen. Sitä on tarpeen sisällyttää käsityön oppimisympäristöihin jo varhaiskasvatuksesta ja peruskoulun alemmilta luokka-asteilta saakka.

Keltainen on väriympyrän puhtain väri ja violetti tummin väri. Satunnaisista esineistä kaksi yhtä tummaa ja kaksi yhtä vaaleaa alkavat soida, kun sama tummuusaste löytyy. Ne värähtelevät keskenään, ja värähtely voi olla erittäin voimakasta. (E-M.L.)

 

 

A week in Kajaani

Kind people, the country of thousands of lakes with beautiful landscapes, Aurora Borealis, sauna, reindeers, Santa Clause and Rudolph: These things occur to Hungarian people's mind if they think about Finland.

We were very lucky to get an opportunity in the framework of Erasmus Programme to go to Finland, to lecture in the Kajaani University Consortium and to get to know another nice, related culture.

We have obtained very pleasant experience being received by sincerely kind and friendly people who have been as direct as if we have known each other for many years. The country is beautiful. Although our hunting for Aurora Borealis was not successful, the fascinating land and the huge trees thickly covered by snow compensated us. Reindeers are special animals for Hungarians so the visiting of a real reindeer farm was really an unforgettable adventure for us.

Thanks to our host family we could see not only the landscapes and the nature but we could get a taste of Finnish culture, customs and eating habits. We have taken the Lakka jam and Lakka liqueur among our favourite meals. We have known how important the coffee and tea break is for Finnish people.

Thanks for the numerous pleasant experience what has enriched us and thanks for the people who helped us we had a really enjoyable trip in Finland.

We hope the lectures on wines and sparkling wines were interesting and useful for every participants and we hope we will have opportunities in the future to return all the kindness and help what we got during a week in Kajaani. (Zoltán Szakál ja Judit Kövári)

 

 

Kelionė į Laplandiją

Laplandijos sostinė ir Santa Klauso gimtasis miestas Rovaniemis įsikūręs prie pat poliarinio rato. Šis miestas yra pelnęs vieno geriausių Suomijos žiemos poilsio centro vardą. Planuodamos kelionę, tikėjomės kuo geriau susipažinti su šio šiaurės regiono kultūra ir buitimi, turiningai praleisti savaitgalį, bei puikiai papramogauti. Ir galime teigti, jog nuobodžiauti šiame mieste mums tikrai neteko, veikiau nustebome, kad laikas prabėgo taip greitai. Čia siūloma gausybė įvairiausių pramogų: galima gėrėtis poliarine naktimi ir garsiąja šiaurės pašvaiste (deja mums nepavyko jos pamatyti), aplankyti muziejus, Santa Klauso miestelį ir panašiai. Džiaugiamės, kad turėjome galimybę aplankyti didžiausią Rovaniemio įžymybę, tai 1992 m. nt Ounasjorkio upės kranto įkurtas Arkties centras "Arktikumas". Tai pastatas, kuriame įsikūrę muziejai, rengiamos parodos, pasakojančios apie Laplandiją ir Arktį. Buvo įdomu susipažinti su šiaurės tautų kultūra, pamatyti jų gyvenimo sąlygas, būstus statomus ant sniego, medžioklės ypatumus. Taip pat lakėmės Santa Klauso kaime, šalia kurio 1998 m. buvo atidarytaas Santa Klauso parkas, tapęs viena išpopuliariausių ir patraukliausių pramogų vieta visoje Suomijoje. Štai čia ir yra įsikūrusios Santa Klauso dirbtuvės. Turėjome galimybę pasišnekučiuoti su pačiu Kalėdų seneliu jo namuose ir išsakyti savo norus. Šio susitikimo mes nepamiršime, vėl pasijutome vaikais, ir viskas buvo tarsi pasakoje. Be to nepamirštama kelionė buvo į Ranua zoologijos sodą, kuriame susipažinome su Laplandijos ir Arkties regiono fauna, sužinojome daug naujų dalykų apie šiaurės gamtą. Įdomiaisia buvo pamatyti arktinius gyvūnus, kurių nėra mūsų šalyje. Mums labiausiai patiko baltoji meška, pelėdos, lūšys, elniai, briedžiai ir kiti gyvūnai. Mums netgi teko paglostyti briedį, su juo nusifotografuoti iš arčiau. Ranua zooparką mes apžiūrėjome net du kartus - nes labai patiko.

Summary We visited Lapland - Rovaniemi, Ranua and Santa's village. It was very interesting and exciting trip. That was so nice to see real Santa, talk with him and to say our wishes for the next Christmas. We were happy as children. This moment we will remember all our life with photo's help. Also we visited "Arktikum" museum in Rovaniemi. Now we know a lot about Lapland's people culture. It was very interesting to see where people lived long time before and now, hunting and history. We so beautiful ice sculptures in Rovaniemi too. Ranua zoo were so interesting that we wanted to see it two times. The most we wanted to see polar animals, because there are no these animals in our country. We were happy that we had opportunity to smooth real moose.

    

 

 

Flooran päivän juhla

AKAVA Kainuu, Kajaanin ammattikorkeakoulu sekä Kajaanin yliopistokeskus järjestävät Kainuun akavalaisille sekä korkeakoulujen henkilökunnalle keväisen Flooran päivän juhlan perjantaina 12.5. kello 17.00–19.00 Oulun yliopiston Kajaanin kampuksella, päärakennuksen Martti Helan salissa. Ohjelmassa keväisiä maljapuheita, musiikkia ja vapaata viihtymistä akateemisessa seurassa sekä ansiomerkkien jako. Ilmoittautumiset amanuenssi Anja Hongistolle 8.5. kello 12.00 mennessä sähköpostilla anja.hongisto(at)oulu.fi. Tervetuloa! (AHo)

 

 

Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) toukokuun numeroon 16.5. mennessä mieluiten sähköisesti tänne.