HUHTIKUU 2004

---

Yliopistokeskus – mahdollisuus ja näytön paikka

 Vuoden alusta toimintansa aloittivat maan kuusi yliopistokeskusta Lahdessa, Porissa, Mikkelissä, Seinäjoella, Kokkolassa ja Kajaanissa. Niiden avulla on helppo lähteä toteuttamaan yhteiskunnallista vuorovaikutusta, sillä edessä aukeavat myönteiset taloudelliset näkymät. Oulun yliopistolle uusi keskus Kajaanissa voi luoda tiiviin kontaktin toimintaympäristöönsä. 

Yliopistokeskusten kehittämisessä toimitaan kolmikantaperiaatteella: rahoitukseen osallistuvat alue, yliopistot ja valtio yhdessä. Tämä yhteistyö on luonut aiempaa paremmat edellytykset koulutuksen ja tutkimuksen toteuttamiselle. Toiminnan elinehto on osapuolten sitoutuminen.

Valtiovallan taholta Kajaanin yliopistokeskus on varsin tervetullut toimenpide maakunnalle, josta puuttuu oma varsinainen yliopisto. Se palvelee lähes 150 000 asukasta Kainuun ja Ylä-Savon talousalueilla. Myös Kainuun ainutlaatuinen maakuntakokeilu saa tukea ja voi hyötyä yliopistokeskuksesta, jolla on suora yhteys monen alan huippuosaamiseen. 

Kajaanin yliopistokeskus etenee vauhdikkaasti. Parhaillaan luodaan uudenlaista, vähemmän byrokraattista yliopistokulttuuria. Tavoitteena on mahdollisimman kevyt organisaatio. Rajalliset resurssit ohjataan tehokkaasti opetukseen, tutkimukseen ja alueen kehittämiseen. Yliopistokeskuksen yksiköiden profiileja ja yhteistyötä hiotaan. Jokainen kuudesta yliopistokeskuksesta on hallinnoltaan yksilöllinen. 

Kajaanin yliopistokeskuksen toimintaan tulevat johtavan Oulun yliopiston lisäksi Jyväskylän, Joensuun, Kuopion ja Lapin yliopistot. Toivottavasti näin saadaan alueen kannalta merkittäviä kehittämishankkeita. Sopimusneuvottelut on käyty jo kolmen yliopiston kanssa ja Kuopion yliopiston neuvottelut ovat toukokuussa.

Verkottumisen kautta avautuu mahdollisuus joustaviin maisteritutkintoihin, joita toteutetaan konsortioon kuuluvien yliopistojen kanssa. Tästä esimerkkinä tänä keväänä ESR-rahoituksen turvin Vuokatissa aloitettu Jyväskylän yliopiston vetämä liikuntateknologian koulutus. Tähän koulutukseen toivotaan panosta myös bio- ja mittalaitelaboratorioilta. 

Alueen tulee suunnata resursseja maisteriohjelmien vaatimien professuurien rahoitukseen. Kajaanin yliopistokeskukseen on jo saatu alueen teollisuuden lahjoittama optisen mittaustekniikan professuuri. Lähivuosina uusia professuureja ja tutkijanvirkoja tarvitaan edelleen vahvistamaan teknistä osaamista sekä lisäksi liikunta- ja erityispedagogiikkaan. Yliopistokeskus virkistää myös Kainuun opiskelijaelämää, koska vuosittaiset sisäänotot kasvavat merkittävästi. 

Suomen hallitusohjelmassa tuetaan yliopistokeskusten kehittämistä. Tämän vuoden valtion lisäbudjettiin on hyväksytty kolmen miljoonan euron määräraha niiden toiminnan aloituksen varmistamiseen ja kehittämiseen. Toivottavasti Kajaanin yliopistokeskus pystyy auttamaan Oulu–Kajaani-kehittämisvyöhykkeen ja myös yliopiston Venäjä-yhteistyön vahvistumista. 

Juhani Suortti

 

 

Voivatko pelit kuulua yliopisto-opintoihin?

Kyllä voivat! Helmikuussa Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitokselta väitellyt pelitohtori Tony Manninen sai Linnan lukiolla monet hämmästymään kertoessaan johtamansa pelitutkimusyksikkö LudoCraftin tutkimuksista ja toiminnasta akateemisessa maailmassa.

Manninen oli yksi Vaikea valinta? -messujen pääesiintyjistä. Messut järjesti nyt ensimmäisen kerran Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksen Kajaanin yksikkö yhdessä Intoakatemia-opintoja suorittavan Intonic-tiimin ja Momentti Oy:n kanssa.

Opettajankoulutusyksikön messuosasto

Useat nuoret painivat parhaillaankin vaikeiden valintojen edessä: koulu loppui – mitä seuraavaksi? Mallimaailmastakin tuttu Saimi Nousiainen kehotti nuoria kuuntelemaan tarkasti lavalla ja ständeillä annettavaa informaatiota. Nousiainen juonsi Vaikea valinta? -messutapahtuman, missä esiteltiin Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen Kajaanin yksikön uuden koulutusmahdollisuuden lisäksi myös muuta Kajaanin yliopistokeskuksen tarjontaa tulevaksi opiskelupaikaksi. Salissa oli mukana myös kaupungin sekä yritysten edustajia ständeineen.

Messuilla haluttiin tuoda esille erityisesti syksyllä 2004 Kajaanissa käynnistettävää Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden perustutkintokoulutusta. Kyseessä on uusi koulutusavaus Kajaanissa, joka tuo tietojenkäsittelytieteiden lisäksi myös taloustieteiden opinnot Kajaaniin: ohjelmistoliiketoiminnan suuntautumisvaihtoehdossa sivuaineena luetaan 35 opintoviikkoa taloustieteiden opintoja. Toinen syksyllä käynnistyvä suuntautumisvaihto on ohjelmistotuotanto.

Messuilla vierailevat tytöt saivat myös erityishuomiota. Girls Cornerissa tytöt pääsivät pelaamaan Pop Idols -peliä ja kokeilemaan sisustussuunnittelijan töitä. Hiusmalliohjelma sai monen suun hymyyn, kun omaan päähän kokeiltiin mitä erilaisempia kampauksia. Tanssimatto puolestaan sai niin tytöt kuin uskaliaat pojatkin liikkumaan musiikin mukaan. Nettihakukisassa pääsi moni tyttö osoittamaan todellista asiantuntemusta Internetin maailmassa.

Vaikea valinta? -rekrytointitapahtuma oli viihteellä sävytetty; asiapitoisten puheenvuorojen välissä dj soitti taustamusiikkia rennon ilmapiirin varmistamiseksi. Mukana oli myös Tilt.tv:n tuottaja-käsikirjoittaja-toimittaja Kari Koivistoinen, joka sai paljon materiaalia tulevia ohjelmia varten niin Girls Cornerista kuin pelitohtori Mannisen haastattelustakin. Messut houkuttelivat paikalle satoja nuoria, joille tarjottiin viihteellisen ohjelman lisäksi arvokasta tietoa ja vaihtoehtoja vaikeisiin valintoihin. Varteenotettavan vaihtoehdon tulevaisuuteen tuo tietojenkäsittelytieteen koulutusmahdollisuus Kajaanissa. (JK)

 

Saimi Nousiainen kilpailutti tyttöjä Girls Cornerissa Linnan
lukiolla 14.4.2004 järjestetyillä Vaikea valinta? -messuilla

 

 

Taiteen ja kulttuurin senioriakatemia

Intellissä 14. huhtikuuta järjestettyyn Seniorioakatemia -seminaariin osallistui kuutisenkymmentä ikääntyvien yliopistotoiminnasta kiinnostunutta. Kyseessä on Ristijärven kunnan ikäihmisten asumiseen, hoitamiseen ja palvelemiseen suuntautuvan strategian osasta, johon sisältyy seniorien ja muidenkin kansalaisten tarpeisiin suunnitteilla oleva laaja-alainen yliopistotasoinen taiteen ja kulttuurin virtuaaliyliopisto. Senioriakatemian on määrä aloittaa toimintansa vuoteen 2006 mennessä. Kajaanin yliopistokeskuksella on hankkeessa opetusta koordinoiva ja tieto- ja verkkoteknisestä toteutuksesta vastaava tehtävä. Hankkeen esiselvitys on parhaillaan tekeillä. Sitä valmistelee Ristijärvellä kehitysjohtaja Lasse Lyytikäinen.

”Maailma on täynnä yksinäisiä senioreita, jotka kaipaavat elämäänsä sisältöä ja rikkautta, jota on mahdollista saada esimerkiksi opiskelemalla vielä vanhoilla päivillään.”, totesi Kajaanin kaupungin sivistyspalvelukeskuksen johtaja Risto Brunou seniorikansalaisia arvostaneessa avauspuheenvuorossaan.

Kajaanin kaupungin sivistyspalvelukeskuksen johtaja Risto Brunou.

Lapin yliopiston rehtori Esko Riepula valotti hallinnon uudistamisen näkökulmaa aluekehityksen instrumenttina. Kainuun hallintomallissa aluekehittäminen on Riepulan mielestä pidemmällä kuin muualla maassa tapahtuva kehittäminen, mutta ne kulkevat osittain limittäin. Riepula kuvasi valaisevasti kahden mm. hallinnon kahden pilarin järjestelmää, jossa toisaalla valtakunnan tasolla valtio ja ministeriöt ja toisaalla kunnat käyttävät resursseja, ja jossa ei ole yrityksistä huolimatta vielä päästy aluetason (TE-keskukset ja maakuntien liitot) välitykselläkään kunnolliseen aluehallintoon. Jatkossa yhä enemmän vastuuta siirretään alueille ja paikallisille ihmisille. ”Olennaista on, vahvistetaanko hallintoa alueilla vai alueita hallinnon avulla. Toiminnan kehittämisen tulisi tapahtua olemassa olevissa rakenteissa ja voimavaroja yhteen saattamalla eikä rakenteita rukkaamalla”, totesi Riepula.

"Tarpeen ovat innovatiiviset ajatukset alueiden kehittämiseksi. Näkyvyys ja erilaisuus ovat alueellisen ja paikallisen kehittämisen valtteja. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee sosiaalisia innovaatioita, kuten hallittua maahanmuuttopolitiikkaa ja omilla toimenpiteillä syntyvää väestön aktiivitoiminnan ajan pidentämistä tukevaa toimintaa", totesi aluehallinnon selvityshenkilön näkökulmasta puhunut rehtori Riepula. Hän piti Ristijärven seniorimallia uskaliaana innovaationa. Ikäihmisten yliopistohanke toimii yhtenä hyvänä yhteistyömuotona Kajaanin yliopistokeskuksen ja Lapin yliopiston välillä.

Lapin yliopiston rehtori Esko Riepula.

Ikääntyvien yliopistotoiminnan valtakunnallista strategiaa vuosille 2003–2010 avasi seminaarissa valtakunnallisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, professori Simo Koskinen Lapin yliopistosta. Suomessa noin 7000 ikäihmistä opiskelee eri yliopistojen avoimen yliopistotoiminnan yhteyteen muodostetuissa ikäihmisten yliopistoissa. Opiskelijoiden keski-ikä on noin 70 vuotta. Opiskelijakunta on naisvoittoista. Opiskelu tapahtuu luentojen, kurssien ja yliopistollisten arvosanaopintojen muodossa lähi- ja etäopetuksena. Tulevaisuudessa suuntaudutaan luultavasti yhä enemmän myös tutkintotavoitteisiin opintoihin, mm. maisteriopintoihin ja akateemisiin jatko-opintoihin, mistä on jo näyttöä. "Opiskelu antaa ikääntyville mm. tietoa oman elämän arvioimiseksi ja hallitsemiseksi. Opiskelulla on todettu ikääntymisen gerontologian tutkimuksissa olevan vanhuuden raihnaisuuden oireita ehkäisevää merkitystä ja siten vanhusten terveet vuodet voisivat lisääntyä opiskelevilla vähintään 2-3 vuodella. Ikäihmisten yliopistotoiminnan avulla voidaan jatkossa vielä nykyistä enemmän hyödyntää ikäihmisten erilaisia voimavaroja yhteisöjen ja yhteiskunnan hyväksi", totesi professori Koskinen.

Dosentti Ilkka Huovio Lapin yliopistosta on taiteen ja kulttuurin senioriakatemian idean isä. Hän esitteli ajatuksiaan seminaariväelle etäluennon avulla. Senioriyliopistohankkeesta on hänen visioissaan syntymässä lähi- ja verkko-opetukseen pohjautuva, paikallista ja alueellista vuorovaikutusta hyödyntävä kansainväliseksi laajentuva hanke, joka voisi hyödyntää esimerkiksi Kuhmon kamarimusiikin tai Päätalo-instituutin osaamista. Huovion mukaan senioriakatemian taiteen ja kulttuurin opiskelualoja voivat olla mm. piirustus ja maalaus, kuvanveisto, elokuva, myös digitekniikkaa hyödyntäen, muotoilu, valokuvaus hyödyttämällä mm. ympäristön toimivuuden parantamista, paikallishistoria, paikallinen ja laajempikin kulttuurihistoria jne. Laajakantoisesta ideasta huolimatta tarkoitus on edetä hitaasti, hyödyntää paikallisia ja eri yliopistojen välisiä yhteyksiä. Opintojen aloittaminen virtuaalipohjaisen aineiston turvin olisi mahdollista jo hyvinkin nopeasti, totesi Huovio.

Kehitysjohtaja Pentti Malinen esitteli Kajaanin yliopistokeskuksen toiminnan muotoutumista ja senioriakatemian yhteyksiä siihen. Malinen toi esille yliopistokeskuksessa ja maakunnassa olevaa monipuolista senioriakatemiaa hyödyttävää osaamista ja verkostoja, kuten kuntien kansalaisopistot, sekä yhteistyöyliopistojen mukaantuloa käynnissä olevien sopimusneuvottelujen myötä. Kajaanin yliopistokeskuksen roolina senioriyliopistossa on toimia opetuksen koordinoijana ja sekä teknisten, mm. monikanava-viestintäjärjestelmän ja verkkoratkaisujen toteuttajana. Myös yliopistokeskuksen tietohallinto on valmis vahvistamaan senioriyliopistotoiminnan teknistä onnistumista. Seminaarissa em. ratkaisuja toivat esille IS-Centerin tuottaja Veli-Matti Karppinen ja kehityspäällikkö Risto Hyvönen.

Yleisöä kiinnosti mm. aiheuttaako senioriyliopisto ristiriidan nuorten ia ikääntyvien opiskelun välille ja viekö se opiskelijat ja resurssit muilta kunnissa olevilta aikuisten opinnoilta, kuten kansalaisopistojen opinnoilta. Kiinnostusta herätti myös hankkeen rahoitus, josta yliopistot vastaavat opetuksen osalta, kunnat ja maakuntahallinto osittain, ja opiskelijat omalta osaltaan osallistujamaksuina. Yhteenvedossaan seminaarin puheenjohtajana toiminut rehtori Riepula mainitsi kansakunnan ikääntymisen olevan sitä kokonaisyhteiskunnallista muutosta, jonka mukaisesti on nyt elettävä. Ristijärvi-projekti on hyvä innovaatio, joka tulisi saada sisällytetyksi koko maakunnan suunnitelmiin, ja jonka tulisi voida vaikuttaa pilottina myönteisesti valtakunnallisiin toimijoihin.

Kajaanin yliopistokeskuksen johtaja Juhani Suortti totesi päätöspuheenvuorossaan, että Kajaanin yliopistokeskus toimii mielellään seniorikansalaisten elämänlaatua parantavan yliopistohankkeen tyyssijana. (ST)

 

 

Professori Oiva Turpeinen Vuoden Eliakseksi

Professori Oiva Turpeinen on syntynyt Ristijärven Jokikylässä 20.7.1942. Oppikoulunsa hän kävi Kajaanin Lyseossa ja valmistui ylioppilaaksi 1962. Sen jälkeen hän aloitti historian opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1963. Hän opiskeli stipendiaattina myös silloisessa Neuvostoliitossa ja hankki tuolloin erinomaisen venäjän kielen taidon. Turpeinen työskenteli myöhemmin Helsingin yliopiston historian laitoksella mm. assistenttina ja tutkijana. Viimeiset parikymmentä vuotta hän on toiminut vapaana tutkijana.

Oiva Turpeinen väitteli vuonna 1986 väestöhistoriallisella tutkimuksellaan Nälkä vai tauti tappoi? Kauhunvuodet 1866–1868. Väitöskirjassaan hän selvitti perusteellisesti suurten nälkävuosien väestökatastrofin syitä ja katastrofin kehitystä eri puolilla maata. Noina Suomen kansan kollektiiviseen muistiin pysyvästi jääneiden vuosien aikana Suomessa kuoli kaikkiaan 270 000 ihmistä nälkään ja sairauksiin. Turpeisen tutkimus sai runsaasti julkista huomiota ja kiitosta, mm. akateemikko Eino Jutikkalalta, joka piti sitä merkittävänä panoksena kansainväliseen väestöhistorialliseen keskusteluun. 

Väestöhistorioitsijana, kuolleisuuden ja syntyvyyden asiantuntijana Oiva Turpeinen onkin kansainvälisesti hyvin arvostettu. Hän on julkaissut tältä alalta lukuisia tutkimuksia sekä kotimaassa että ulkomailla. Professori Turpeinen ei ole kuitenkaan keskittynyt pelkästään väestöhistoriaan vaan hänen tutkimusintressinsä ovat suuntautuneet hyvin monille alueille.

Ennen muuta on mainittava hänen kotimaakuntaansa Kainuuseen kohdistunut historiallinen tutkimus. Ensimmäisiä Oiva Turpeisen Kainuuta käsitteleviä tutkimuksia oli vuonna 1967 Jouko-vuosikirjassa 1967 julkaistu Kainuun väestökehitykseen vaikuttaneista tekijöistä 1891–1910. Siinä on jo selvästi nähtävissä tulevan väestöhistorioitsijan vankka ote.

Vuonna 1968 hän julkaisi Suomussalmen kotiseututeoksessa laajan esityksen Suomussalmen historiasta. Myös siinä on nähtävissä väestöhistoriallinen painotus ja vankka tutkimuksellinen ote, mutta myös jouheva esitystapa, joka on ollut leimallista koko Oiva Turpeisen kirjalliselle tuotannolle. Häntä ei voi missään tapauksessa pitää kuivakiskoisena kamarioppineena vaan faktat perusteellisesti tuntevana historioitsijana, joka kykenee vangitsemaan lukijansa mielenkiinnon paitsi asiaosaamisellaan myös lennokkaalla tyylillään.

Vuosien saatossa Oiva Turpeinen on julkaissut lukuisia Kainuun historiaa käsitteleviä tutkimuksia. Hän kuului vankkana lenkkinä Kainuun maakuntahistoriaa 1980-luvun puolivälissä kirjoittaneeseen työryhmään, jossa olivat hänen lisäkseen mukana arkeologi Matti Huurre, filosofian tohtori Jorma Keränen ja professori Antero Heikkinen. Ryhmä julkaisi tunnustusta saaneen kolmiosaisen Kainuun maakuntahistorian, joka loi vankan perustan myöhemmälle tätä maakuntaa koskevalle historiantutkimukselle. Oiva Turpeinen julkaisi vuonna 1985 maakuntahistorian II osan nimeltään Väestö ja talous 1721–1982. Siinä hän tarkasteli maakunnan väestökehitystä ja taloudellista toimintaa isovihan jälkeisenä aikana. Käsitellessään moruvuosia 1832–1833 hän sivusi myös Kajaanin piirilääkärinä olleen Elias Lönnrotin toimia nälkä- ja tautikatastrofin torjumiseksi. Teoksen sivulla 67 hän julkaisi myös tunnetun diagramminsa, jossa hän taitavasti nivoi samaan kuvioon kuolleisuuden kehityksen ja Lönnrotin vaiheet Kainuussa moruvuosien aikana. Tätä ansiokasta diagrammia on käytetty monissa yhteyksissä havaintoesimerkkinä tilastollisen ja laadullisen aineiston hedelmällisestä symbioosista.

Oiva Turpeinen kirjoitti vuonna 1988 yhdessä Matti Huurteen ja Jorma Keräsen kanssa myös massiivisen Hyrynsalmen historian. Hänen osuutenaan oli hallinto ja kulttuuri. Vuonna 1992 hän julkaisi yhdessä Matti Huurteen kanssa myös Suomussalmen historian Leipä luonnosta. Suomussalmen historian kymmenen vuosituhatta, joka seikkaperäisesti ja monipuolisesti valottaa tämän korpipitäjän vaiheita. Suomen paikallishistorioiden valiojoukkoon kuuluu myös Oiva Turpeisen ja kajaanilaissyntyisen Panu Pulman yhteisvoimin vuonna 1994 julkaisema Kajaanin kaupungin historia Pikkukaupungin unelmia. Kajaani 1906–1976. Oiva Turpeinen vastasi teoksessa kaupungin väestökehitystä, sairauksia, kuolinsyitä ja muuttoliikettä käsittelevästä luvusta. Teos valittiin ilmestymisensä jälkeen vuoden parhaaksi kaupunkihistoriaksi. Hänen muu paikallishistoriallinen tutkimuksensa on kohdistunut Lahteen ja Helsinkiin, joista hän on kirjoittanut useissa teoksissa.

Professori Oiva Turpeisen poikkeuksellisen laajaan kirjalliseen tuotantoon kuuluu myös tekniikan historiaa käsitteleviä tutkimuksia. Kainuulaiset eivät taida tietääkään, että häntä pidetään myös maamme johtavana teletoiminnan historian asiantuntijana. Hän on nimittäin julkaissut tähän mennessä lukuisia laajoja Suomen puhelinlaitosten vaiheita käsitteleviä historiateoksia, mm.  Helsingin seudun puhelinlaitos 1882–1982. Turku 1981,   Puhelintoiminnan synty Suomessa. Teoksessa Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa 1877–1977. Turku 1977,  Salon seudun puhelinlaitos 1887–1987. Sine loco sine anno, Yhdistämme. 200 vuotta historiaa – haasteena tulevaisuus. Lennätinlaitoksesta Telecom Finland Oy:ksi. 1–2. Helsinki 1996.

Lisäksi hän on kirjoittanut maamme lastensuojelun historian yhdessä Panu Pulman kanssa sekä syöpätautien torjuntatyötä käsittelevän teoksen Syöpä voidaan voittaa yhdessä Beatrice Moringin ja Alexandra Ramsayn kanssa. Myös lehdistöhistoriasta hän on kirjoittanut, mm. vuonna 2000 hän julkaisi teoksen Sata vuotta sanomia Päijät-Hämeessä. Etelä-Suomen Sanomat ja Esa-konserni 1900-2000.

Oiva Turpeisen monipuoliseen tuotantoon kuuluu myös jääkäriliikettä ja Venäjän historiaa käsitteleviä tutkimuksia. Hän on niitä harvoja suomalaisia historiantutkijoita, jotka osaavat venäjän kieltä ja sen vuoksi hän voi hyödyntää meillä melko vähän käytettyjä Venäjän vallan aikaisia lähteitä. Viime aikoina hän onkin tutkinut mm. kenraalikuvernöörin arkistoa ja on kirjoittanut äskettäin massiivisen viisiosaisen teossarjan Suuriruhtinaan Suomi 1-5. Teossarjasta ilmestyi viime vuonna Kustannusosakeyhtiö Tammen ja Oy Amanita  Ltd:n julkaisema Oolannin sota. Itämainen sota Suomessa -niminen historia, joka herätti laajaa huomiota.  Lähiaikoina häneltä pitäisi ilmestyä samaan teossarjaan kuuluva Suomen rautatielaitoksen varhaisvaiheita käsittelevä teos.

Kaiken kaikkiaan professori Oiva Turpeisen kirjallinen tuotanto on poikkeuksellisen laaja ja massiivinen, konkreettisesti alun toista hyllymetriä. Hän on julkaissut yksinään enemmän kuin suurehko yliopistollinen tutkimusryhmä. Me kainuulaiset olemme saaneet tutustua hänen kirjalliseen toimintaansa myös Kainuun Sanomissa, jossa on julkaistu tähän mennessä varmaan satoja hänen historia-aiheisia artikkeleitaan ja kirja-arvostelujaan. Hänen täyttäessään pari vuotta sitten 60 vuotta Suomussalmen sivistyslautakunta julkaisi kokoelman Kun kahvi tuli Kainuuseen, jossa on runsaasti hänen vuosina 1969–1970 Kainuun Sanomissa julkaisemiaan lehtikirjoituksia.    

Oiva Turpeinen on ollut viimeiset pari kymmentä vuotta vapaana tutkijana, mikä osaltaan selittänee hänen poikkeuksellisen mittavan julkaisutoimintansa. Hänelle myönnettiin tutkimuksellista ansioista professorin arvonimi viime vuonna. Arvonimeä puolsivat useat historia-alan järjestöt samoin kuin arvovaltainen joukko professoreja akateemikko Eino Jutikkalasta alkaen. Professori Oiva Turpeinen on ollut Kainuussa myös suosittu luennoitsija, joka on esitelmöinyt värikkäästi monista Kainuun historiaan vaikuttaneista tapahtumista ja ilmiöistä. Hän ei ole unohtanut kainuulaisia juuriaan vaan on säilyttänyt vankan yhteyden kotiseutuunsa, jossa hän myös viettää kesiään. Useassa yhteydessä hän on tuonut ylpeänä esille kotiseutunsa ja kiintymyksensä kotikontuihinsa.

Professori Oiva Turpeinen on erinomainen esimerkki kainuulaisesta oppineesta, joka ei ole unohtanut juuriaan ja joka on hellittämättömällä työllään ja monipuolisella tutkimustoiminnallaan noussut maamme historiantutkijoiden valiosarjaan. Hänessä ilmenevät monet kainuulaiset perushyveet kuten ahkeruus, tunnollisuus ja vaatimattomuus sekä jouheva seurallisuus myönteisellä tavalla. Monipuolisista ansioistaan historiantutkijana, Kainuun menneisyyden, väestöhistorian, lääketieteen historian ja Elias Lönnrotin lääketieteellisen toiminnan tutkijana ja tuntijana Elias Lönnrot -seura on päättänyt valita hänet Vuoden Eliakseksi. 

Kajaanissa 4. huhtikuuta 2004
Elias Lönnrot -seura  

 

 

Kuvataiteen sivuaineopiskelijat Helsingissä 10.–12.3.

1.      päivä

Perinteinen kuvataiteen sivuaineopiskelijoiden opintomatka Helsinkiin tehtiin 10. - 12. maaliskuuta yhdessä suomen kielen opiskelijoiden kanssa. Kevättalven aamu oli kauneimmillaan kun starttasimme KOKY:n pihasta kohti Helsinkiä. Matkan varrella ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Varkauden mekaanisen musiikin "museo". Museoon oli koottu erilaisia mekaanisia soittimia, joista vanhimmat olivat 1800-luvulta. Mieleenpainuvan shown jälkeen matka jatkui rattoisasti kohti pääkaupunkia. Perillä Helsingissä olimme kuuden aikoihin illalla ja hajaannuimme majapaikkoihimme valmistautumaan seuraavan päivän seikkailuihin.

 

Automaattipiano

2.      päivä

Torstaipäivän ensimmäinen vierailukohde oli Arabian tehtaat, jossa tutustuimme suomalaisen taide- ja käyttökeramiikan tuotantoon. Tehdaskierroksella tutustuimme käyttökeramiikan valmistukseen savimassasta aina valmiiksi tuotteeksi asti. Pääsimme vierailemaan myös tehtaan museossa sekä taideosastolla, jossa tapasimme mm. Heljä Liukko-Sundströmin. Taideosastolla saimme kurkistaa taiteilijoiden työpajoihin sekä jututtaa taiteilijoita heidän työstään.

 

Heljä ja kollegat eli Arabian taideosasto

 

Ateneum

Yhteisten tutustumiskohteiden jälkeen ryhmämme hajaantui vaihtoehtoisiin kohteisiin. Suosituimmat olivat Sinebrychoffin taidemuseo sekä Didrichsenin taidemuseo. Sinebrychoffin taidemuseo on erikoistunut vanhaan eurooppalaiseen taiteeseen ja sen kokoelmiin kuuluvat maamme arvokkaimmat ja kansainvälisesti merkittävimmät vanhojen mestareiden maalaukset. Vierailumme aikana Sinebrychoffin taidemuseossa oli meneillään "Magiasta lääketieteeseen" -suurnäyttely. Näyttely esitteli lääketieteen historiaa ja kehitystä kansanparantajista tieteentekijöihin 1500-luvulta aina 1800-luvulle saakka. Näyttelyyn oli koottu neljäkymmentä merkittävää maalausta Italian taidemuseoista sekä lääketieteen instrumentteja, lääkkeiden valmistukseen käytettyjä välineitä ja kirjaharvinaisuuksia suomalaisista kokoelmista. Varsinaisen näyttelyn lisäksi tutustuimme myös Sinebrychoffin suvun alkuperäiseen kotimiljööseen museorakennuksen toisessa kerroksessa.

Ateneum on se paikka on se paikka maailmassa, jonne voisi leiriytyä asumaan pariksi kuukaudeksi nauttimaan sellaisesta intuitiivisesta kokemisesta, jollaista ei muualla koe. Osa opiskelijoista halusikin palata Ateneumiin vielä seuraavana päivänä syventämään ensimmäisen visiitin jättämiä taidekokemuksia. Ensimmäistä käyntiämmme voisi kuvata hienovaraisesti kokemukselliseksi ”pyyhkäisyksi” ja toista käyntiä syvälliseksi intuition herättämiseksi: eihän lyhyessä ajassa ehdi tulla kuin paha mieli ja paljon hajanaisia muistoja.

Toisen kerroksen pääsali on kuin illuusio: sen tietää olevan olemassa kirjoista ja kuvista lukemalla, mutta kun sinne pääsee on pinnisteltävä vakuuttaakseen itselleen, että tämä totta. Tämä oli ensi kokemus salista, joka esitteli Suomen taiteen kulta-ajan huipputeokset. Pohjakerroksen Lillen taidemuseon vieraileva näyttely oli myös vakuuttava. Ranskalaisten mestarien näyttelyn lähtökohtana oli, kuinka taidetta on tehty 1880-luvulla. Aiheiden kirjo ulottui aistillisesta naiskauneudesta muotokuviin ja karun arjen kuvauksiin. Ateneum esitteli tuttujen teosten lisäksi myös mm. Lea Ignatiuksen grafiikkaa ja J. L. Runebergin juhlavuoden kunniaksi koottuja teoksia.

 

Didrichsenin taidemuseo

Käynti tässä museossa oli odotettu, minkä vuoksi aikaisempi perehtyminen tuttuihin suomalaisiin taiteilijoihin oli nyt hyödynnettävissä. Laps` Suomen - näyttelyyn oli koottu Suomen taiteen lapsiaiheita 1800-luvun lopulta nykypäivään saakka, joten luvassa oli paljon tuttuja ja tuntemattomia taiteilijoita. Erityisesti ajatuksia herätti Rauni Liukon tilataideteos Isi lähtee töihin ja Lahja yhteiskunnalle, koska niissä tuotiin suoraan ja kaunistelematta esille se mikä yhteiskunnassa taiteilijan mielestä mättää. Sanoma kuuluu lyhyesti näin: Älkäämme unohtako lapsiamme! Paperimassasta ja maalaamalla tehdyt lapsihahmot ovat rykelmänä huoneen nurkassa yksin ja unohdettuina omaan maailmaansa. Lapset ovat nousseet Liukon teoksessa kapinaan aikuisten maailmaa vastaan.

Perinteisempää ja tunnetumpaa linjaa 1900-luvun alusta edusti näyttelyssä mm. W. Thomén ja H. Schjerfbeckin työt monien muiden tuttujen taitelijoiden joukossa.Voi hyvin kuvitella, että lapset jäävät mielellään tarkastelemaan näitä maalauksia ja lapsia niissä, niin helppo hyviin taidekuviin on samaistua.

 

3.      päivä

Kiasma

Viimeisenä Helsingissä olo päivänä ohjelmassa oli ainoastaan tutustuminen Kiasmaan, mutta osa opiskelijoista kävi uudelleen myös Ateneumissa. Nykytaiteen museo tarjosi annoksen 1960-luvulta lähtien olevaa taidetta, vaikka suurin osa teoksista on uusia. Erityisesti olisimme odottaneet pääsyä kokoelmiin, mutta ne olivat käyntimme aikaan suljettu uuden näyttelyn valmistelujen takia. Mielenkiintoisia taiteiljoita oli kuitenkin myös Historiaa nopeammin- näyttelyssä, jonka ajankohtaisen ytimen muodosti 20 taiteilijan näkemykset taiteesta ja  yhteiskunnasta niiden laajamittaisten muutosten keskellä Baltian maiden ja entisen Neuvostoliiton alueilla.

Vaikka näyttely tarjosi paljon katsottavaa ja ihmeteltävää, parhaiten mieleen jäänyt teos näyttelyssä oli kaikilla varmasti Mart Viljuksen TM, joka leikitteli brändien merkityksestä ihmisten ostoskäyttäytymiselle. Tarjolla oli niin Marlboro shampoota, Omo mysliä kuin Tampax hiutaleitakin. Ideana teoksessa oli brändien tuttuuden merkitys rajojen aukeamisen jälkeen venäläisille, mikä ei aina niin itsestäänselvä asia. (Mari Repo ja Marika Kanervo)

M. Viljus. TM

 

 

Kainuun murretaituri 2004

Moksi sinä paltamoksi – minä moksin sotkamoksi

Elias Lönnrot -seura ry. ja Kainuun Lausujat ry. järjestävät toisen Kainuun murretaituri -kisan Kajaanissa Runoviikon oheistapahtumana torstaina 1.7.2004 kello 18 Kaukametsän kulttuuri- ja kongressikeskuksessa.  Kolme parasta murretaituria lähtevät lauantaina 3.7. Merikarvialla pidettävään Murteella puhumisen SM -kilpailuun.

Viime vuonna pidettyihin ensimmäisiin Kainuun murretaituri -kisoihin osallistui 6 henkilöä. Neljä parasta edusti Kainuuta Isossakyrössä. Kainuulaiset menestyivät hyvin valtakunnallisessa kisassa.  

Tämänvuotisen valtakunnallisen murrekisan aihetta ei ole määritelty etukäteen. Kainuun murretaituri -kisan mottona on Moksi sinä paltamoksi, minä moksin sotkamoksi – Kainuun monet murteet.  Toivomus on, että esitettävä teksti on uutta ja tuoretta. Tänä vuonna Kainuun murretaiturikisaan odotetaan erikoisesti nuoria murteentaitajia.

Osallistujien esiintymisvuorot määritetään etukäteen arpomalla. Kukin kilpailija esittää ensin murrepuheenvuoron 3–4 minuuttia riippuen kilpailijamäärästä ja vastaa omalla murteellaan haastattelijan kysymyksiin. Ilmoittautumiset Kainuussa Mira Haapalalle puhelin 040-5059973. (AHo)

 

 

Kevään viimeinen kv-vaihtojen haku

Olemme aukaisseet tämän kevään viimeisen kahdenvälisten vaihtojen haun, mukana kohteita USA:sta, Australiasta ja Saksasta. Tarkat tiedot löytyvät kansainvälisten suhteiden (International Relations) sivuiltamme www.oulu.fi/intl/vaihtopaikat. Sivuilta voi myös tulostaa hakukaavakkeet. Haku päättyy 29.4.2004. (Tytti Hatunen)

International Relations: http://www.oulu.fi/intl
Consortium Universities of Finland: http://www.oulu.fi/intl/consortiu

 

 

Kevätkahvit

Valmistujien kevätkahvit pidetään Pedaköökissä 5.5.2004 kello 14.15. Merkitkää kalentereihinne! (AHo)

 

 

Onnea 50-vuotispäivänäsi
Eila Ilkko

 Kesän valo  houkuttelee värikylläisen kukkameren
tanssimaan kiitoksen tahdissa elämälle.
Vuosien myötä värimaailma syvenee.
Vahvistuu mielen elementtien salainen järjestys,
joka rytmittää aikaamme ja matkaamme.

Lea Suopelto

 

 

Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) toukokuun numeroon 23.5. mennessä mieluiten sähköisesti tänne.