Kajaanin
kampus -lehti viisi vuotta
Olet
alkamassa lukemaan Kajaanin kampus -lehden viisivuotisjuhlanumeroa.
Todellakin olemme yhdessä tehneet kampuslehteä jo peräti viisi vuotta.
Selatessasi sähköisen arkiston aiempia numeroita huomaat, että lehti on
muuttanut muotoaan alkuajoista ja erillistä paperiversiota ei ole
taloudellisista syistä voitu julkaista viimeiseen pariin vuoteen - kuten
kolmena ensimmäisenä vuotena. Tästä kärsivät Internet-palveluja
ilman olevat entiset työntekijämme.
Kampuslehti
syntyi halusta tiedottaa Kajaanin kampuksen tapahtumista ja lisätä myös
sisäistä tiedottamista. Alkuperäinen idea on voimassa edelleenkin:
innostaa kampuksen työntekijöitä ja opiskelijoita tiedottamaan ja
kirjoittamaan itselleen tärkeistä asioista. Olemme myös onnistuneet tässä.
Paljon on tullut erilaisia kirjoituksia muun muassa paikallistapahtumista
matkakertomuksiin eri puolilta maailmaa. Niitä on mukava lukea.
Nettijulkaisulla
on myös vaikuttava lukijakunta. Lehtemme sivuilla käyneiden määrä
vaihtelee runsaasta 300-800 lukijaan yksittäisestä numerosta riippuen.
Eniten lukijoita on suurten tapahtumien yhteydessä julkaistuilla lehdillä
- kuten kasvatustieteen päivät ja opettajankoulutuksen 100-vuotisjuhlat.
Se on varsin hyvä määrä kampuslehden kaltaiselle nettijulkaisulle.
Moni entinen kampuksen opiskelija onkin pysäyttänyt - eri puolilla
Suomea kohdatessamme - ja kertonut nettilehteä tärkeäksi
yhteydenpitokanavaksi. Heidän mielestään on mukava seurata entisen
opiskelupaikan kuulumisia. Mielenkiinnolla lukisimme juttuja myös kentänkokemuksista.
Omasta
puolestani haluan kiittää kaikkia lehteen kirjoittaneita ja muuten lehteä
tukeneita. Kertokaa kuulumisistanne entistä innokkaammin ja
oma-aloitteisemmin. Lisätään yhteistä tietämystämme kirjoittamalla
kampuslehteemme! Hauskaa vappua! (JV)
Matkalla -oppaana vaikkapa Elias Lönnrot
Matkat ja matkustaminen ovat muotia. Mielellään omia polkuja ja oikeilla
varustuksilla. Maille, joita turismi ei ole vielä "pilannut". Minä en ole
turisti, mutta ne muut! Monelle tämä on statusta. Elämyksiä Lapissa ja
aurinkorannoilla. Seikkailua opetetaan jo koulussakin. Ota miehestä (naisestakin) mittaa!
Jotkut matkustavat työkseen ja huomaavat, että ajan mittaan se ei ehkä olekaan
hauskaa. Toinen ehkä tyytyy matkakirjoihin. Voit ottaa sen mukaankin -luotettavan oppaan
täynnä faktoja. Mitä silloin näet ja koet? Tuon kirjan vaiko ympärilläsi olevan
toisen maailman. Onnistut kapeuttamaan matkaasi myös kameralla. Muistikuvasi ovat
muutaman millin kokoisia ruutuja paikoista, joita et jälkikäteen pysty palauttamaan
mieleesi. Olikohan tuo se kirkko ---?
Tämä aika haluaa tuotteistaa kaiken. Myös piirilääkäri Elias Lönnrotin matkat.
Hänestä halutaan tehdä myös osa esikuvallisten ihmisten luetteloa. Onko matkustaminen
esikuvallista ? Kenties sekin.
Matkailuelinkeinoa tarjotaan monen syrjäseudun pelastukseksi. Miksipä siis ei
tuotteistettaisi myös Kainuussa, jossa mainittu lääkäri työskenteli kaksi
vuosikymmentä, tosin lähes puolet siitä virkavapaalla "harrastuksensa"
parissa, josta suuri osa oli juuri matkustamista, virassa ja runojen perässä. Monella
matkalla työ ja harrastus olivat yhtä ja samaa. Vaeltaja oli siis myös tehokas. "Matkalla
viihdyn parhaiten." Miksipä mies ei siis olisi vaeltanut? Kirjoistakin hänen
kokemuksiaan voi lukea, mutta aito on aitoa, maitokin.
Kainuun kunnat ovat ryhtyneet yhteistuumin selvittämään Elias Lönnrotin Kajaanin
kauden liittymistä kunkin paikkakunnan menneisyyteen j a maisemaan. Työrukkaseksi on
saatiin taannoin Kainuun opisto, joka palkkasi kulttuurintutkijoiden muodostaman
osuuskunnan käytännön työhön. On tutkittava, ideoitava, tuotteistettava j a
markkinoitava. Joitakin koematkojakin on jo tehty. Ei pidä myöskään unohtaa Kajaanin
oppaiden jo vuosia järjestämiä Lönnrot-kierroksia kaupungissa ja lähimaisemissa.
Niissä, joissa Kajaanin piirilääkäri eli ja asui, hoiti potilaitaan ja meni viimein
naimisiinkin.
Kalevalan uudemman laitoksen 150-vuotisjuhla tuli ja meni. Kaiken piti olla silloin
kulttuurimatkailijan nähtävissä ja koettavissa. Maisemia, makuja, elämyksiä sopivasti
historiatiedoilla maustettuna. Valmista ei tullut. Kaikki vaatii aikansa kypsyäkseen.
Vakka-Suomessa voidaan rypistellä otsaa. Miten tässä nyt näin kävi? Ei syytä
huoleen. Lönnrotista oli moneksi ja monelle. Kalevala syntyi hänen työpöydällään,
jonka fyysinen sijainti tunnetusti vaihtui usein. Runot kerättiin pääasiassa Venäjän
Karjalasta. Eepoksen ensimmäiseen laitokseen tulivat ratkaisevat ainekset Vienasta.
Missä ja milloin runot syntyivät? Sitä tutkijat selvittäkööt, mikäli Matti
Kuusenjäljiltä vielä jotain jäi avoimeksi. Elias Lönnrotin elämäntyö on niin
ylivoimainen, että siitä riittää kaikille. Tutkijoille ja tuotteistajille.
Mutta ne matkat? Lapsena Elias tottui vaeltamaan koulumatkoilla j a vielä
vanhuksenakin hiihti ahkerasti. Vältti kuitenkin suurimpia mäkiä omaisten hartaista
pyynnöistä heltyneenä. Aarne Anttila luettelee massiivisessa elämänkertateoksessa 11
suurta keruu ja tutkimusmatkaa. Raija Majamaa on Elias Lönnrotin Valittuja teoksia
toimittaessaan laskenut myös virkamatkoilla kertyneitä virstoja. Käsittämätön
määrä kilometrejä kumpaakin. Kävellen, hiihtäen, soutaen, hevosen reessä j a poron
pulkassa. Ehti hän tosin nauttia höyrylaivan ja junankin kyydistä, mutta kävely ja
hiihtoa olivat omimpia "lajeja". Joskus oli pakko ryhtyä uimasilleenkin.
Harrastuksena se oli hänen mieluisimpiaan.
Ensimmäinen varsinainen keruumatka toteutui kesällä 1828. Savo, Laatokan seutu j a
Pohjois-Karjala tulivat tutuiksi, mutta tavoiteltu Vienajäi saavuttamatta. Sinne hän
pääsi ensimmäisen kerran vasta kesällä 1831. Tutkimusmatkoista viimeinen, Viroon
tehty, päättyi joulun alla 1844.
Kajaanin kihlakunnassa piirilääkäri noudatti luontaisia teitä, vesireittejä.
Yöpyi säätyläisten luona ja kievareissa. Kaikkeen sopeutuvana pirttien penkitkään
eivät olleet hänelle outoja nukkuma-alustoja. M. A. Castrenin kanssa oli joskus pakko
yöpyä Lapissa lumeen kaivautuneena. Matkatavarat kulkivat usein repussa, mutta pitkillä
tutkimusmatkoilla tarvittiin monenlaista. Hukkareissuksi osoittautuneella Petroskoin
matkalla oli laukuissa pienoinen kirjastokin. Ajan kuluksi tehty luettelo kertoo kaikesta
muusta matkalla tarvittavasta.
Reissussa rähjääntyy. Matkalla oli teetettävä uusia saappaita. Pietarissa vaatteet
eivät olleet siinä kunnossa, että olisi voinut tehdä pakolliset vierailut korkeiden
viranomaisten luokse. Ikävä joulun viettoon kotiin taisi olla yhtä tärkeä selitys
tälle laiminlyönnille.
Venäjän Karjalan lisäksi hän vaelsi Arkangelin seudut, vepsäläisten asuinsijat,
Viron ja Inkerin. Pistäytyipä pikimmiten Norjassakin. Ruotsiin hän ehti vain
Haaparantaan ja suunniteltu matka Saksassakin jäi tekemättä. Kajaanin piirilääkäri
oli sopuisa vaeltaja. Castrenin kanssa pidettiin muutama päivä mykkäkoulua, mutta se
oli harmiton poikkeus. Vaeltajat olivat väsyneitä ja vastuksista tuskaantuneita .
Martti Haavion mukaan Elias Lönnrot oli ikuinen vaeltaja, jota vaivasi alituinen
koti-ikävä. Siitä on jälkipolville jäänyt tunnettu elegia armaista tähdistä, jotka
vieraalla maalla näyttivät peräti oudoilta. Kaipaaja toivoi siipiä selkään kotiin
päästäkseen. Miksi siis lähteä matkaan? Velvollisuudentunto ennen kaikkea. Yrjö
Hirnin mukaan hän oli lisäksi yksi niitä armoitettuja, joka pystyi kokemaan matkaajan
riemun ja syvimmän ahdistuksen tunnot. Ne houkuttelevat yhä uudestaan.
Miten tuotteistetaan koti-ikävä, hyttyset turvattomuuden tunne ja kuolemakin, jotka
olivat vaeltajan alituisia seuralaisia. Ei tietä eikä karttaa. Kompassi oli ja oppaat
tarvittaessa. Saattoiko heihin aina luottaa?
Valmis idea tuntuu helpolta ja itsestään selvältä. Sen keksimisessä se vaikeus
piilee. Kulttuurimatkailijan turvallisuus on yrittäjän vastuulla ja yksi matkan
keskeisimpiä tekijöitä. Se häivyttää yhden keskeisimmistä 1800-luvun alkupuolen
matkaamisen elementeistä. Jokainen hyvästijättö saattoi todella ja kirjaimellisesti
olla viimeinen. Jo Elias Lönnrotin muutto Kajaaniin synnytti omaisissa murheellisia
tuntemuksia. Vieläkö me joskus tapaamme?
Kaikesta huolimatta! Matkaan Elias Lönnrotin jalanjäljille. Mennyttä me emme voi
tavoittaa, mutta ehkä hienoisia aavistuksia vaeltamisen hienoimmista ominaisuuksista.
Jotain ainutkertaista on tässäkin päivässä, sen kulttuurimatkoissa. Sitä tulevat
polvet yrittävät aikanaan tuotteineen tavoitella. (HR)
Opettajia
Unkarin ystävyyskorkeakoulusta
Kajaanissa vierailivat huhtikuussa
viikon ajan Kajaanin unkarilaisen ystävyyskaupungin Nyíregyházan
korkeakoulun vararehtori Gábor Szekely, joka oli Suomessa ensimmäistä
kertaa ja unkarin kielen lehtori Károly Minya, joka on vieraillut
Suomessa useasti, Kajaanissakin, ja joka puhui erinomaista suomea ja toimi
tarvittaessa tulkkina. Yksiköllämme on ollut lähes 20 vuotta yhteistyötä
Nyíregyházassa sijaitsevan opettajakorkeakoulun kanssa. Yhteistyö oli
pitkään epävirallista, mutta muutama vuosi sitten solmittiin
korkeakoulujen välille Sokrates Erasmus –sopimus.
Nyíregyházan korkeakoulu on kokenut
suuria muutoksia viime vuosina, kuten koko Unkarin yliopisto- ja
korkeakoulumaailma. Nyíregyházassa yhdistettiin vuoden 2000 alussa
opettajakorkeakoulu ja maataloudellinen korkeakoulu ja näin syntyi
Unkarin suurin korkeakoulu, n. 8000 opiskelijaa (Debrecenissä on suurin
yliopisto). Yksikkömme on ollut vuosina 2000-2002 mukana partnerina
korkeakoulun hallinnon kehittämisen Tempus-ohjelmassa.
Károly Minya ja Gábor Szekely.
Vierailevat opettajat olivat Kajaanissa
liikkeellä Erasmus -sopimuksen puitteissa. Heidän ohjelmaansa kuului myös
opetusta, mm. vararehtori Szekely piti yksikköneuvoston jäsenille
esitelmän korkeakoulunsa kehittämisestä ja lehtori Minya luennoi sekä
Kajaanin suomen kielen opiskelijoille että Oulussa suomen ja unkarin
kielen opiskelijoille unkarin kielen kehittymisestä. Vararehtori Szekely
oli läsnä kummassakin Minyan luentotilaisuudessa vastaamassa
opiskelijoiden korkeakoulua koskeviin kysymyksiin.
Vieraat tutustuivat matkallaan
opettajankoulutusyksikköön ja sen harjoittelukouluun, Kajaanin kehittämiskeskukseen
ja Kajaanin ammattikorkeakouluun. Yhden päivän he viettivät myös
Oulussa, jossa em. luennon lisäksi oli tapaaminen vararehtori Vilho
Myllylän, suunnittelupäällikkö Olavi Jakkulan, kansainvälisten asiain
päällikön Terhi Törmäsen ja EU-koordinaattori Hanna Honkamäkilän
kanssa. He tapasivat myös tiedekuntamme dekaanin Maija Fredriksonin ja
suomen kielen professorin Harri Mantilan, joka tunsi Károly Minyan ennestään.
Matkan ohjelmaan mahtui myös yksi heidän Suomen matkansa päätavoitteista:
neuvottelu professori Terttu Kortelaisen kanssa uudesta
Erasmus-sopimuksesta, joka koskisi kirjastoalan opiskelija- ja
opettajavaihtoa.
Oulun matkalla olivat mukana Kajaanista
johtaja Juhani Suortti ja unkarin kielen taitoinen kirjastoamanuenssimme
Irene Karppanen. Irene Karppanen vei heidät lauantaina tutustumaan myös
Sotkamoon. Sunnuntain vapaa-ajan ohjelmaa heille järjesti Esko Piippo,
joka on Kajaanin Suomi-Unkari-seuran puheenjohtaja. (KI)
Kaija Itkonen (vas.), Gábor Szekely, Károly Minya,
Ritva Pentikäinen ja Seija Blomberg.
Unkarilaisvahvistukset
Bernadett Gyula (23v.) ja Laszlo Huszti (21v.) saapuivat väsyneinä matkasta 10.
helmikuuta monien mutkien jälkeen tänne Kajaaniin ja yliopistollemme. He opiskelevat
molemmat Nyiregyházan yliopistossa liikuntakasvatusta ja biologiaa. Kuten emme me
suomalaiset opiskelijakollegatkaan, eivät myöskään Detti ja Laci vielä tiedä
varmaksi, mikä heistä tulee isona. Laci toteaa hymy huulessa, että hän tähtää
kuitenkin vähintäänkin ministeritasolle!
Meitä kaikkia tietenkin ihmetyttää, miksi juuri Kajaaniin. Kajaanilla ja heidän
opiskelukaupungillaan Nyiregyházalla on pitkät ystävyys- ja yhteistyöperinteet.
Heidän yliopistonsa lehtorit olivat kertoneet opiskelijoille tällaisesta kolmen
kuukauden vaihto-opiskelumahdollisuudesta, ja kokonaista kolme opiskelijaa osoitti
kiinnostusta. Detti ja Laci lunastivat paikkansa hyvien kouluarvosanojensa perusteella.
Ennen Suomeen tuloaan he tiesivät jo, että suomen kieli ja suomalaiset muistuttavat
hyvin paljon unkarin kieltä ja unkarilaisia. He halusivat päästä myös tutustumaan
Suomen luontoon, kulttuuriin ja tietysti meihin suomalaisiinkin.
Näiden kuluneiden kevätkuukausien aikana Detti (´Deitti`) ja Laci (´Lasse
kakkonen´) ovat pyörineet enimmäkseen liikunnan erikoistujien tunneilla, käyneet
muutamilla englannin tunneilla ja tutustuneet myös Kajaanin ammattikorkeakoulun
kansainväliseen linjaan. Opintojen lisäksi unkarilaiset ovat päässeet saunomaan
muutaman kerran, pilkkineet, hiihtäneet murtsikkaa, vierailleet Vuokatin rinteillä,
luistelleet ja pulahtaneet jopa avantoonkin. Lacin olet saattanut tavata juoksemasta
Kajaanin kaduilla. Hän on järjestänyt itselleen yksityisen 20 kilometrin
turistikierroksen joka ikinen päivä. Myös Detti on ollut aktiivinen tutkimaan
ympäristöään ja aloittanut päivänsä viiden kilometrin lenkillä ja kiiruhtanut
vielä iltaisin aerobic-tunneille.
Meistä suomalaisista heillä on ehkä hieman yllättäviäkin mielipiteitä. Heidän
mukaansa suomalaiset ovat urheilullisempia ja elävät terveellisemmin kuin ihmiset
Unkarissa. On kuulemma erikoista, että ihmiset ajavat pyörällä myös talvipakkasilla
ja syövät paljon salaattia!!! (Eivät kaiketi ole vielä tutustuneet Suomalaisiin
tosimiehiin, jotka grillaavat salaattinsa saunan kiukaalla ja kulauttavat palan
painikkeeksi ohraista.) Tutustuttuaan opiskelijaelämän kaikkiin ulottuvuuksiin, he ovat
yhä sitä mieltä, että unkarilaiset opiskelijat peittoaisivat suomalaiset kirkkaasti
"nesteytyksessä". Tuokoon tämä toteamus lohtua suomalaiselle urheilukansalle,
joka yhä haukkoo henkeään dopingin käryssä, luullen olevansa jotain ainutlaatuisen
omalaatuista muiden Eurooppalaisten joukossa tapoineen ja tottumuksineen. Muita huomioita
unkarilaiset ystävämme ovat tehneet liikennekulttuuristamme, jota he kiittelevät
varovaiseksi ja toiset huomioon ottavaksi. Ikävämmät kommentit liittyvät Suomen
korkeaan hintatasoon, joka on kolme kertaa korkeampi kuin kotipuolessa Unkarissa. Vaikka
ruoka, asuminen ja harrastaminen ovatkin täällä heidän mittapuunsa mukaan hurjan
kalliita, eivät he ole omasta mielestään kuitenkaan joutuneet riutumaan, sillä
suomalaiset ystävät ovat pitäneet heistä hyvää huolta.
Toukokuun alussa on aika jättää yskien Kajaanin katupölyt taakse ja käydä
yläilmoihin haukkaamaan ohuempaa ilmaa Finnairin lennolla Budabestiin. Detti epäilee,
ettei pölystä eroon pääseminen paranna yhtään ahdistusta – hengenahdistus
vaihtuu vain ikäväahdistukseen…Vaikka koko vaihto-opiskeluajan koti-ikävä onkin
aina välillä kalvanut mieltä, niin ikävä tulee kuulema myös Kajaania ja uusia
ystäviä. Ainahan sitä toki pääsee takaisin. Jäädään tässä siis vain
odottelemaan jatko-osaa!!! Siihen meille antavat aihetta ystäviemme lausahdukset:
Detti: "Finnorszaig a legjobb hely ahol valaha ja´stam!"
Laci: "Legyetek jók, még találkozuuk!"
Artikkelin sisältö puristettiin vieraistamme irti tutorkolmikon voimin. Detin ja
Lacin lähdettyä Jaana, Taija ja Markku jäävät kaiketi aivan toimettomiksi…
Voit kirjoittaa Heille osoitteeseen:
Detti: deeco@freemail.hu
Laci: husztilaci@yahoo.com
Ja käy myös tutustumassa Nyiregyházan yliopistoon www.nyf.hu
Tapahtuipa kerran satutunnilla
Satutunti alkaa, ollaan kaikki hiljaa, ettei satu karkaa.
Nyt saa satu alkaa…
Olipa kerran satutunti, jonka pidimme Lohtajan kirjastossa. Lasten saavuttua
paikalle menimme istumaan, ja kaikki 18 lasta sekä me ohjaajat esittäydyimme. Sen
jälkeen jutustelimme seuraavana päivänä olevasta Kalevalan päivästä. Tähän
liittyen satutuntimme teemana oli suomalainen kulttuuriperinne.
Satuna luimme Martti Sirolan kirjaa Hölmölässä. Sirola oli kuvittanut ja
muokannut alunperin Eero Salolan kirjoittamat hölmöläistarinat tämän päivän
lapsille ymmärrettävämpään muotoon. Satuja ei ole kuitenkaan muutettu liikaa, vaan
niissä vilisee edelleen runsaasti perinteikkäitä sanoja, jotka kuulostavat lapsista
hauskoilta. Oli mielenkiintoista seurata lasten ilmeitä ja huomata, kuinka voimakkaasti
he eläytyivät näihin tarinoihin ja nauroivat hölmöläisten toilailuille.
Palattuamme Hölmölän kylän satumaailmasta aloimme musisoida. Meillä oli mukanamme
pari kanteletta, joita aluksi ihmettelimme ja tutkiskelimme yhdessä lasten kanssa.
Perinneteemaan liittyen opettelimme kalevalamittaisen laulun Sorsa soitti kanteleella
ja näytimme, miten kanteleella soitetaan tässä laulussa. Sitten kaikki lapset, jotka
halusivat kokeilla, saivat soittaa kanteletta meidän muiden laulaessa. Lapset oppivat
laulun nopeasti, ja osallistuivat innokkaasti.
Ennen kotiinlähtöä leikimme muutamaan kertaan vanhan laululeikin Isäntä teki
talon. Leikki oli osalle lapsista jo ennestään tuttu, ja he tiesivät myös
leikissä esiintyvien sanojen isäntä, emäntä, piika ja renki merkityksen. Ilahduimme
huomatessamme, että leikkiperinne on yhä edelleen voimissaan ja siirtyy sukupolvelta
toiselle.
Mielestämme satutunnit ovat piristysruiske ja kohottavat opiskelumotivaatiota.
Lisäksi ne antavat mahdollisuuden kokeilla erilaisia tuokioiden toteutustapoja, ja sitä
kautta hyödyntää opiskeltuja asioita. Satutuntien suunnitteluun kuluu tosin aikaa ja
välillä hermojakin, mutta touhutessaan lasten kanssa ja nähdessään lasten riemun
sitä innostuu itsekin täysillä mukaan.
Suljen ihanan soittorasian, kierrän lauluni kippuraan.
Muiston mukavan taskuun taputan, pian taas yhdessä lauletaan.
(Vaka I –opiskelijat Kati ja Henriikka)
Kampus-iltamat 25.1.2002
Iltamien aloitus ei ollut lupaava sillä koko talven pahin lumimyrsky oli tosiasia
juuri Kampus-Iltamapäivänä ja suurin osa ilmoittautuneista oli katsonut parhaaksi
jäädä kotiin. Onneksi kuitenkin muutama oli uskaltautunut mukaan ja olipa mukana
ulkomaalaisiakin normaalikoulun vieraita.
Illan ohjelmassa saimme kuitenkin nauttia aluksi Kokyn opettajien musisoinnista, sen
jälkeen ohjelmassa oli hupailua noin tunnin verran Vuottolahden nuorisoseuran
esittämänä ja lopuksi iltamatanssit Duo Antti Leinosen ja haitarin tahdissa.
SEMPPAORKESTERI: Marka Koskivirta, Paula Rönkkö,
Heljä Tervo, Anja Tuovinen ja Ossi Säily
Yleisö yhteisleikissä
Vanhukset (ohjelmakuva)
