HELMIKUU 2011
AIKOPA koordinoi kuntien yhteistä opetusalan kehittämishanketta
Kainuussa on alkanut kuntien yhteinen kehittämishanke Kainuun Osaajat 2010–2011 -hanke, jota rahoittaa Pohjois-Suomen aluehallintovirasto OKM:n Osaava-rahoituksesta. Mukana toiminnassa ovat kaikkien Kainuun kuntien perusopetus, lukiokoulutus ja vapaa sivistystyö. AIKOPA koordinoi hanketta ja sen projekteja. Hankkeessa järjestetään kolme kehittämisprojektia: Voimaa vertaistuesta-, Laatuverstas- ja Vaisuus vai tulevaisuus -projektit.
Voimaa vertaistuesta -projektissa järjestetään perusopetuksen ja vapaan sivistystyön opetushenkilöstölle yhteisiä tapaamisia eli Voimaantumisverstaita, harjoitellaan pari- ja tiimityöskentelyä sekä saadaan työnohjausta. Vetäjinä toimivat EO Simo Rönty ja psykologi, psykoterapeutti Risto Lappeteläinen.
Laatuverstaassa Kainuun lukioiden ja vapaan sivistystyön oppilaitosten henkilöstö kehittää yhteistyössä omien oppilaitostensa laatutyötä. Hankkeessa järjestetään koulutustilaisuuksia ja koulutuspäivien välissä työskennellään sekä yksin että pienryhmissä. Laatutyötä koko projektin ajan ohjaa laatutyön asiantuntija opetusneuvos Martti Markkanen.
Työskentely aloitettiin yhteisellä koulutuspäivällä 28.1.2011 Kaukametsässä ja koulutuspäivät jatkuvat kuukausittain vuoden loppuun saakka. Mukana on 57 lukiokoulutuksen ja vapaan sivistystyön edustajaa Kainuusta.
Opetusneuvos Martti Markkanen kertoi, että yhteisen arvioinnin kautta
päästään laatuun. Kuva: Kai NurmiMartti Markkanen huomautti, että ”suuri osa meidän työajastamme kuluu niihin asioihin, jotka eivät ole kunnossa. Sisäistä ja ulkoista arviointi tekemällä tehdään laatutyötä”. Osallistujat tekivätkin heti ensimmäisessä tapaamisessa pika-arvion oman oppilaitoksensa toiminnasta. Markkanen kertoi, että ”lähtökohtana arvioinnissa on, että opettaja on arviointityön ammattilainen. Arviointi oppilaitoksissa on laajentunut oppilaan arvioinnista toiminnan arviointiin. Arviointi perustuu tosiasioihin eikä mielikuviin tai huhupuheisiin.” EFQM-mallin mukaisesti Laatuverstaassa haetaan yhteinen näkemys oman oppilaitoksen tilasta. Koska kaikkea toimintaa ei voida parantaa yhdellä kertaa, arvioinnin pohjalta valitaan kohteet, joita ryhdytään yhdessä kehittämään.
Oman oppilaitoksen pika-arvio EFQM-mallin mukaista
arviointilomaketta hyödyntäen. Kuva: Kai NurmiVaisuus vai tulevaisuus? -projektissa kysytään oppilaitos- ja sivistysjohtajilta: Mikä on meidän suunta ja mihin olemme menossa? Tyydymmekö siihen, mitä meillä on vai tavoittelemmeko jotakin lisää tai jotakin tilalle? Projektissa kainuulaiset oppilaitos- ja sivistysjohtajat lähtevät etsimään onnistuneita ratkaisuja oppilaitoksista ympäri Suomen. Projektin aikana tehdään kuusi vierailumatkaa, jotka suunnataan aina eri teemoihin, esimerkiksi työhyvinvointiin, johtamiseen tai monikulttuurisuuteen.
Ensimmäinen opintomatka Ouluun
Vaisuus vai tulevaisuus? -projektin ensimmäinen opintomatka tehtiin 9.–10.2.2011 Ouluun. Teemana oli onnistunut oppilaitosrakentaminen ja –korjaaminen ja mukana oli kaksikymmentä kainuulaista oppilaitos- ja sivistysjohtajaa. Kohteina olivat Ritaharjun monitoimitalo, Pohjankartanon koulu sekä Tervaväylän koulun Lohipadon yksikkö. Uusi koulu tai perusteellinen remontti on lähitulevaisuudessa edessä monessa kainuulaisessa koulussa. Matkalta saatiin hyviä neuvoja uudistusten suunnitteluun ja toteutukseen.
Ritaharjun monitoimitalon johtaja Pertti Parpala tutustutti oppimiseen
Ritaharjun koulussa. Kuva: Kaisa Ottavainen-NurkkalaLisätiedot: suunnittelija Kaisa Ottavainen-Nurkkala (040 540 0809, kaisa.ottavainen-nurkkala(at)aikopa.fi)
Kainuun päivähoitohenkilöstö haki iloa työhönsä
Päivähoitohenkilöstön työ on tänä päivänä hyvin haasteellista. Aina ei ole kyse pelkästään lapsista ja lasten kasvatuksesta. Arjen työhön haasteellisuutta lisäävät muuttuva maailma, monikulttuurisuus, sosiaalinen ja taloudellinen erilaisuus ja erilaiset oppijat. Huolena on, kuinka henkilöstö jaksaa arkisessa aherruksessaan ja mistä löytyy iloa työn tekemiseen.
Helmikuun ensimmäisenä lauantaina kokoontui Vuokatissa 67 kainuulaista varhaiskasvattajaa etsimään iloa arjen työhön ja miettimään keinoja, miten kohdata haastava asiakas.
Päivän aikana kouluttaja Olavi Haataja ohjasi osallistujia pohtimaan mm. tunnetiloja, jonka vallassa työtämme teemme ja elämme. Haataja puhui myös työn imusta sekä vuorovaikutuksesta työpaikalla, ilmapiiristä, työssä jaksamisesta ja työhyvinvoinnista.
–Lähden siitä ajatuksesta, että tunnetila on työssä ratkaiseva. Työ sujuu ihan eri tavalla, jos ihminen tuntee innostusta tympääntyneisyyden sijaan, kuvailee psykologi Olavi Haataja. Ilon ja arvostetuksi tulemisen tunne ovat tärkeimmät tunnetilat työssä. Ne syntyvät vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Monesti esitetään vaatimus, että työnantajan täytyy kantaa vastuu työilmapiiristä. Kuitenkin on niin, että jokainen työyhteisön jäsen kantaa vastuuta omalta osaltaan, Haataja muistuttaa.
Koulutuspäivän järjesti Aikuis- ja täydennyskoulutuspalvelut AIKOPA yhteistyössä Kainuun kuntien kanssa.
Akava muistuttaa etätyön hyödyistä paukkupakkasissa
Akava toivoo työnantajien huomaavan etätyön hyödyt pakkasaikoina. Lisäämällä etätyömahdollisuutta voidaan vaikuttaa myönteisesti ilmastoon ja ilman laatuun sekä työn tehokkuuteen puhumattakaan perhe- ja työelämän yhteensovittamisesta.
– Jos jokainen autoileva työntekijä jäisi kotiin tekemään etätyötä yhtenä päivänä viikossa, syntyisi heti 20 prosentin vähennys päästöissä ja polttoaineiden kulutuksessa. Hyöty olisi vieläkin suurempi kylmän sään aikana, sillä kova pakkanen lisää merkittävästi autoilun päästöjä. Kaikkien työyhteisöjen on syytä miettiä hiilijalanjälkeään, muistuttaa elinkeinopoliittinen asiamies Mats Nyman.
Asiantuntijatyö vaatii keskittymistä, jotta se olisi tuloksellista. Etätyön suurin hyöty tuleekin siitä, että työntekijä voi keskittyä työtehtäviinsä. Erityisesti perheellisten arkea helpottaa se, ettei työmatkoihin kulu aikaa ja työllä on joustavat alkamis- ja päättymisajat.
– Etätyöpäivä on ympäristöteko, mutta myös loistava keino tukea työmotivaatiota ja työssä uusiutumista. Etätyö sopii erinomaisesti asiantuntijatyöhön.
Etätyön mahdollisuuksia hyödynnetään Suomessa vieläkin hyvin vähän. Akavassa uskotaan tämän johtuvan jämähtäneistä työskentelykulttuureista.
– Suomalaisen työelämään kuuluu, että työpaikalla on oltava läsnä, vaikka itse työ ei sitä edellytä. Valvonnan sijaan tulisi siirtyä kohti tehokkaampaa ja luovempaa työskentelykulttuuria.
Lisätietoja: elinkeinopoliittinen asiamies Mats Nyman, puh. 050 328 1236
Talviuniversiadit Turkin tapaan
Kansainvälisen opiskelijaurheiluliitto FISU:n alaiset 25. talviuniversiadit järjestettiin Turkin Erzurumissa 27.1.–6.2.2011. Olympialaisten jälkeen maailman suurimpiin kisoihin osallistui tänä vuonna yli 1500 opiskelijaurheilijaa 52 eri maasta ja he kilpailivat 11 eri lajissa. Turkki voi sinällään kuulostaa eksoottiselta maalta muun muassa mäkihyppyä, hiihtoa, jääkiekkoa ja lumilautailua varten, mutta 1850 km korkeudessa riitti lunta ja pakkasta ainakin suurimmaksi osaksi aikaa. Välillä lunta tuli niin paljon, että emme meinanneet päästä bussilla ylös vuorille hotellillemme. Turkin itäosassa sijaitsevassa Erzurumissa puitteet olivat muutenkin huikeat ja vastarakennetuilla urheilupaikoilla kelpasi esiintyä yleisön edessä.
Tuomarit valmiina otteluun.Itse pääsin ihastelemaan opiskelijoiden olympialaisia aitiopaikalta. Sain syksyllä jääkiekkoliitosta kutsun osallistua Erzurumin universiadeihin jääkiekkotuomarina, enkä olisi mistään hinnasta luopunut kisapassistani. 36 jääkiekkotuomarista viisi oli suomalaisia, kaksi naistuomaria ja kolme miestuomaria.
Vaikka kotijoukkue Turkki ei pärjännytkään naisten tai miesten jääkiekossa muille maille, katsomot olivat täpötäynnä yleisöä kannustamassa kovaan ääneen paitsi omiaan, mutta myös muita maita. Välillä kannustus hallissa oli niin äänekästä, että pelaajat eivät kuulleet edes pillin ääntä kentällä. Kiekkokulttuuri ei Turkissa ole Suomen tasolla ymmärrettävistä syistä, mutta silti katsojat, toimitsijat ja vapaaehtoiset olivat innokkaasti mukana kisoissa. Jäähallin käytävillä, kauppakeskuksessa ja kaduilla ihmiset tulivat pyytelemään meitä yhteisvalokuviin ja muutamat nimikirjoituksetkin ottelulippuihin sai kirjoittaa. Minä annoin jopa pari televisiohaastatteluakin paikalliseen televisioon tulkin avustuksella.
Erzurumin kaupunki sijaitsee Turkin itäosassa Anatolian ylängöllä.Naiskiekkotuomareilla oli enemmän vapaapäiviä kuin miehillä, joten meillä oli aikaa myös kierrellä Erzurumin kaupungissa ja nähdä muutakin kuin hotellia tai jäähallia. Pääsin näkemään ensimmäistä kertaa mäkihyppyä livenä ja varsinkin pohjoisamerikkalaiset tuomariystävämme olivat lajista ihmeissään. Kävimme katsomassa myös miesten taitoluistelua, ski crossia sekä half pipea. Yhtenä iltana kävimme laskemassa liukureilla pitkin Palandökenin rinteitä ja sen jälkeen rentouduimme turkkilaisessa saunassa eli hamamissa. Erzurumin ainoa ostoskeskus tuli myös tutuksi ja viimeisenä päivänä kävimme syömässä cagkebabia.
Urheilijat vannomassa valaa talviuniversiadien avajaisissa.Ihmiset Turkissa olivat erittäin ystävällisiä, ja palvelu hotellilla ja ravintoloissa oli ensiluokkaista. Pikkolot olisivat varmaan kantaneet laukkumme jäähallille asti, jos emme väkisin olisi ottaneet laukkujamme heiltä pois. Ainoa huono puoli turkkilaisessa kulttuurissa oli kuitenkin aikataulujen pettäminen, sillä jokaista sovittuakin matkaa varten sai varata 10–45 minuuttia kyydin odottamiseen.
Erzurumin keskustassa.Suomen reilu satapäinen joukkue sai kotiintuomisiksi kolme mitalia: Rockettes ja Marigold IceUnity ottivat kaksoisvoiton muodostelmaluistelusta ja naisten joukkue tuli toiseksi jääkiekossa. Suomalaisväriä näkyi muutenkin jääkiekon loppuotteluissa, sillä Masi Puolakka oli linjatuomarina miesten pronssiottelussa ja Kaisa Ketonen ja minä pääsimme viheltämään naisten pronssiottelua. Opiskelijoiden olympialaisissa kaikkein parhaiten pärjäsi naapurimaamme Venäjä, joka voitti yhteensä 39 mitalia!
Naisten jääkiekko-ottelu CAN-SVK.Kisat olivat aivan huikea kokemus; maisemat Anatolian ylängöllä olivat sanoinkuvaamattomia, järjestelyt toimivat pääosin moitteettomasti, avajaiset olivat upeat turkkilaisine kansantansseineen ja lauluesityksineen, urheilutapahtumissa tunnelma oli katossa ja ennen kaikkea – sain uusia ystäviä ympäri maailmaa. (Jenni Herranen)
Lisää ihasteltavaa:
http://www.universiadeerzurum.org/ ja http://www.fisu.net/en/
Virpin kakkukahvit
Maanantaina 28.2. kahvittelimme kakun kera lehtori Virpi Rönkön 37-vuotista taipaletta Kajaanin opettajankoulutuksen parissa. Virpi vetäytyy ansaituille eläkepäiville 1.3. alkaen. Nyt kun kelit ovat vihdoin lauhtuneet niin olosuhteet ja aikataulut ovat mitä mainioimmat päivittäisille hiihtoretkille!
Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) maaliskuun 2011
lehteen 28.3. mennessä osoitteeseen
kampuslehti(at)oulu.fi.
|
Sivut päivitetty 28.2.2011 |