HELMIKUU 2008

---

Kunniamerkkejä yliopiston kajaanilaisille työntekijöille

Kajaanilaisille Oulun yliopiston työntekijöille ropisi kunniamerkkejä Oulun yliopiston aloittaessa 50-vuotisjuhlavuoden viettoaan henkilöstön omalla juhlalla Saalastinsalissa Oulussa torstaina 31. tammikuuta. Sali täyttyi ääriään myöten yli 600 yliopistolaisesta.

Rehtori Lauri Lajunen kiitti avaussanoissaan henkilöstöä hyvästä työpanoksesta, tuloksesta ja sitoutuneisuudesta. ”Henkilöstö on yliopiston suurin voimavara ja pääosassa juhlavuonna.” Lajusen mukaan menestyjien takana on aina tutkimusryhmä ja monien henkilöiden työpanos. ”Meidän tulee kunnioittaa toisen työtä ja osoittaa se myös. Tarvitsemme hyviä kumppaneita”, hän sanoi.

Yliopiston kajaanilaisilla työntekijöillä on juhlavuotena ilonaihetta, sillä yliopisto juhlii merkkivuottaan Kajaanissa sekä keväällä että syksyllä. Flooran päivän juhlassa 13. toukokuuta kokoontuvat Kainuun akateemiset juhlistamaan Oulun yliopiston 34-vuotista alueellista vaikuttavuutta Kainuussa ja Ylä-Savossa opettajankoulutusyksikön Martti Helan saliin. Ohjelmassa on keväisiä maljapuheita, musiikkia ja vapaata viihtymistä akateemisessa seurassa sekä ansiomerkkien jako.

Oulun yliopiston 50-vuotismerkkivuoden syksyn juhlaviikko päättyy Kajaanissa, jossa yliopistokeskuksen juhlalliset avajaiset pidetään 12. syyskuuta. Edeltävänä päivänä on yliopistokeskuksen tiedepäivän seminaari ja näyttelyt. Kainuun kesäyliopisto viettää 40-vuotisjuhlaansa 12.11. Oulun yliopiston toiminta laajeni Kajaaniin vuonna 1974, kun vuonna 1900 perustettu Kajaanin seminaari liitettiin yliopistoon Kajaanin opettajankoulutuslaitoksena. Kajaanin yliopistokeskukseen yliopistolliset toiminnot yhdistettiin 2004. Kajaanin yliopistokeskuksessa on opiskelijoita tuhatkunta ja henkilökuntaa lähes 250. Yliopistokeskus toimii Kajaanin lisäksi Sotkamossa. (Juha Vartiainen)

Kajaanilaisille myönnetyt kunniamerkit:

Suomen Valkoisen Ruusun ansiomerkki:
Hongisto Anja, amanuenssi

Valtion virka-ansiomerkit:
Kallio Candice, lehtori
Tuovinen Anja, lehtori

Ansiomerkkejä vastaanottamassa Saalastinsalissa olivat amanuenssi
Anja Hongisto ja lehtori Anja Tuovinen Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä.
(Kuva: Vuokko Tolonen-Junttila)

 

 

Oulun yliopiston toimintoja Kainuussa kehitettävä

Kainuun maakuntavaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Timo Korhonen vaatii Oulun yliopiston toimintojen kehittämistä Kainuussa. ”Kainuussa väestön koulutustaso on maan alhaisimpia. Lisäksi korkea-asteen aloituspaikkojen määrä maakunnassa on jatkuvasti ollut alle maan keskitason. Emme siis mitenkään voi hyväksyä sitä, että tänne kohdistettaisiin enää uusia aloituspaikkojen leikkauksia”, toteaa Korhonen Sotkamo-lehden koulutusliitteessä.

Korhonen mainitsee nostaneensa eduskuntatyönsä ensimmäisenä vuotena ehkä eniten koulutukseen liittyviä kysymyksiä esille, koska koulutuksen merkitys on jatkuvasti kasvanut kansainvälistyvässä maailmassa. ”Kansainvälistymisen ei tarvitse, eikä saakaan merkitä meille kainuulaisille kotiseudun autioitumista, vaan päinvastoin kansainvälistymisen tulee edesauttaa elämisen edellytyksiä myös maakunnissa. Tämän vuoksi meidän on Suomessa pystyttävä takaamaan kaikille asuinpaikasta riippumattomat laadukkaat kouluttautumismahdollisuudet”, painottaa Korhonen kirjoituksessaan.

Parhaillaan käytävässä laajassa keskustelussa maamme korkeakoulukentän kehittämisestä, on Korhosen mukaan muistettava, että Pohjois- ja Itä-Suomessa on oltava mahdollisuus korkeakouluopintoihin ja -tutkimukseen. Oman ammattikorkeakoulun lisäksi Korhosen mielestä on Kainuussa kehitettävä Oulun yliopiston toimintoja. ”Maakunnallisten korkeakoulujen, yliopistokeskusten ja ammattikorkeakoulujen merkitys aluekehitykselle on erittäin suuri. Korkeakoulutus säteilee alueiden elinkeinoelämään ja hyvinvointiin monin eri tavoin”, toteaa Korhonen. (Juha Vartiainen)

 

 

Milda Bredikytelle rehtorin kansainvälisen tutkimustyön raha

Kajaanin opettajankoulutusyksikön varhaiskasvatuksen assistentti Bilda Bredikyte on saanut Oulun yliopiston rehtorin myöntämän 8848 euron määrärahan tutkimustyöhön Yhdysvalloissa. Rahoituksella katetaan yliopiston tutkijoiden tutkijavierailujen matka- ja majoituskustannuksia sekä päivärahoja ulkomailla työskentelyä käsittelevän ohjeen mukaan. Rahoitus on tarkoitettu käytettäväksi 31.12.2008 mennessä. Bredikyten lisäksi 22 muuta yliopiston tutkijaa sai kansainväliseen tutkimustyöhön tarkoitetun määrärahan. (Timo Mauno)

 

 

Kaarina Pirilä väitteli 

Kasvatustieteen lisensiaatti Kaarina Pirilä väitteli aiheenaan Interaction, Motivation, and Student Learning Outcomes in E-Learning – Do Personal Differences Matter?– Interaktio, motivaatio ja oppimistulokset verkko-opiskelussa yksilöllisten ominaisuuksien kautta tarkasteltuna Kajaanin opettajankoulutusyksikön Martti Helan salissa torstaina 14.2.2008 kello 12.00. Vastaväittäjinä toimivat professorit Tapio Varis Tampereen yliopistosta ja Pertti Väisänen Joensuun yliopistosta. Tilaisuuden kustoksena toimi professori Pertti Yli-Luoma Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä.

Interaktio, motivaatio ja opiskelijoiden oppimistulokset verkko-opiskelussa
Väitöskirjatyö liittyy verkko-oppimiseen ja erityisesti aikaisemmissa tutkimuksissa paljolti huomiotta jääneeseen oppimiseen suotuisasti vaikuttavaan tekijään eli interaktioon verkko-opiskelussa. Väitöstyössä tutkittiin yksilöiden välisten erojen (oppimistyyli, episteeminen tyyli ja persoonallisuus) vaikutusta opiskelijan oppimistilanteessa kokemaan interaktioon, motivaatioon, tyytyväisyyteen ja lopuksi oppimistuloksiin. Tutkimus tehtiin opetuskokeilussa, jossa opiskelijat opiskelivat yliopistokurssin kolmella eri tavalla: a) perinteisesti luokkaopetuksessa, b) verkon välityksellä reaaliaikaisesti interaktiivista ohjelmaa käyttäen ja c) itsenäisesti tallennettua versiota käyttäen.

Yksilöiden välisten erojen vaikutusta oppimiseen on tutkittu perinteisessä luokkaopetustilanteessa runsaastikin, mutta verkko-oppimisympäristössä tapahtuvaan opiskeluun liittyviä tutkimuksia yksilöllisten erojen vaikutuksista on hyvin vähän. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli rakentaa struktuurimalli sekä testata tämä malli LISREL-menetelmällä. LISREL on tietokoneohjelma, joka operoi lineaarisilla malleilla, sisältäen useita ominaisuuksia, mm. mallien rakentamisen ja testaamisen sekä teoreettisen mallin modifioinnin.

Tutkimustulosten mukaan oppikurssin itsenäisesti opiskelleiden opiskelijoiden ryhmässä kokemukset olivat negatiivisimmat: tämän ryhmän opiskelijat kaipasivat lisää interaktiota, lisäksi heidän motivaationsa ja tyytyväisyytensä opiskeluun oli alhaisinta. Opiskelu interaktiivista reaaliaikaista ohjelmaa käyttäen lisäsi opiskelijoiden kokemaa interaktiota sekä motivaatiota ja tyytyväisyyttä. Luokkaopetuksessa olleiden opiskelijoiden ryhmä oli tyytyväisin. Eri ryhmien oppimistuloksia analysoitaessa todettiin, että luokkaopetuksessa ollut ryhmä menestyi parhaiten ja kaksi muuta ryhmää hiukan huonommin, mutta samantasoisesti keskenään. Nämä erot oppimistuloksissa eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkittäviä. Tutkimustuloksista voitiin lisäksi todeta, että opiskelijoiden yksilölliset ominaisuudet ennustivat paremmin opiskelijan motivaation, tyytyväisyyden ja oppimistulokset kuin se, millaisessa oppimisympäristössä hän opiskeli. LISREL-analyysit vahvistivat näitä tuloksia.

Tutkimuksen tulokset ovat helposti siirrettävissä käytännön opetustyöhön ja opiskeluun. Koska verkon välityksellä tapahtuva opiskelu lisääntyy edelleen, on opiskelijoiden yksilöllisten ominaisuuksien huomioiminen tärkeää. Erilaisten opiskelijoiden tarpeita näissä uudenlaisissa oppimisympäristöissä ei riittävästi vielä huomioida ja tutkita. Tämä parantaisi opiskelijoiden motivaatiota, tyytyväisyyttä ja myös opiskelutuloksia. Lisäksi sosiaaliset ympäristöt eroavat erilaisissa oppimisympäristöissä ja siten myös interaktiot oppijan, opettajan ja muiden opiskelijoiden välillä ovat erilaisia. Kun verrataan opiskelua perinteisessä luokkahuoneessa, reaaliaikaisessa verkko-oppimistilanteessa tai itsenäistä työskentelyä verkossa, suurimmat erot voidaankin ilmeisesti löytää juuri sosiaalisen interaktion määrässä ja tyypissä. Opiskelijoiden (sekä aikaisemmat että tässä tutkimuksessa koetut) kokemukset verkko-opiskelusta olivat hyvin negatiivisia, joten uusia ratkaisuja opettamiseen ja oppimiseen on kehiteltävä. Uudet interaktiiviset teknologiset ratkaisut näyttäisivät olevan hyvä lisä ja vaihtoehto verkko-opiskelumenetelmiin.

 

 

Oletkos nähnyt bangladeshilaista tiikerintaljaa?

Syksyn aherrus palkittiin vihdoin, kun käsityön sivuaineopiskelijat pystyttivät syksyn töistä koostuvan näyttelynsä päärakennuksen toiseen kerrokseen. Näyttelyssä on esillä lanka- ja kudontatöitä. Jos mielit näyttelyn nähdä, olethan nopea, sillä näyttely puretaan jo 2.3.

Lukuvuoden pisin ja työläin, mutta opiskelijoiden erittäin huolella työstämä jakso, kankaankudonta, poiki näyttelyyn ryijymetsän, luonnonkehyksiin tehtyjä kudontatöitä, sidoskokeiluja, pajutöitä sekä päätyönä työstetyt Satumaiset matot. Matoista löytyy mm. pupuja, maisemia, laivoja, pianon koskettimet ja Lystikki-lehmä. Onpa siellä yksi satumainen matokin.

Anja Rissasen toteuttama Tiikerintalja suorastaan kutsuu pientä leikkijää vetelemään poskikarvoistaan. Tiikerin silmät ovat myös Anjan muotoilun tulosta ja lisäksi Anja on viimeistellyt hienon työnsä riimittelemällä tiikerin tarinan kiinnostavaksi loruksi.

Sermin toiselta puolelta löytyy Minerva Kallion mielikuvituksen tuotos, Sammakkolampi. Minerva on tehnyt 3-ulotteisen mattonsa sukunsa vanhoista vaatteista leikatuista kuteista. Tämä lisää tunnearvoa tekijälleen entisestään, löytyväthän sieltä hänen omat potkuhousunsakin! Sammakkolammen ympärillä olevasta kaislikosta voi löytää pieniä ötököitä, jos oikein tarkkaan katsoo. Ja mitäpä olisi sammakkolampi ilman leppoisaa sammakkoa, joka köllöttelee lumpeenlehdellä kalan hyppiessä vieressä. Tämä matto on jo Minervan kummitytön testaama ja hyväksi todettu.

Näyttelyn jälkeen matot hajaantuvat ympäri Oulun lääniä. Osa saa kodin pienten prinsessojen ja prinssien huoneista ja osa pääsee suuremman lapsijoukon ihasteltavaksi koululuokkaan. Muutama matto on suunniteltu yhteistyössä oppilaiden kanssa. (Minna Vastimo)

 

 

Laura aktivoi opiskelijatoimintaa Linnalla

Tervolalainen Laura Kokkonen muutti toissa syksynä Kajaaniin opiskelemaan tietojenkäsittelytieteitä, mikä osoittautuikin oivaksi valinnaksi, sillä Kajaanin kokoiselle paikkakunnalle on helppo kotiutua, se ei ole liian pieni eikä suuri. Kajaanin tietojenkäsittelytieteen yksikkö on muutenkin pienuudessaan kodikas paikka, jossa opiskelija saa Lauran mukaan hyvin henkilökohtaista opetusta. Linnan nimellä kulkeva entinen lukiorakennus on muutenkin remontoiduilta puitteiltaan hieno. Toiminta Linnalla ei ole sellaista massakoulutusta, kuin suuremmalla laitoksella helposti olisi. Mikäli ongelmatilanteita sattuisi kuitenkin esiintymään, niihin löytää nopeasti ratkaisun opettajan tai opiskelutoverin avustuksella.

Laura on aina ollut aktiivinen järjestötoimija, joten hän on innostunut aktivoimaan tietojenkäsittelytieteen Kajaanin yksikön hieman vaisuhkoa opiskelijatoimintaa. Laura onkin päätynyt tietojenkäsittelytieteen opiskelijoiden ainejärjestön hallituksen Blankon ainoaksi kajaanilaisjäseneksi ja luontevasti toimii hallituksessa Kajaani-vastaavana. Uudeksi opiskelijatoiminnan muodoksi ovat ovat syntyneet muun muassa noin kerran kuukaudessa järjestettävät peli-illat, joita on järjestetty myös yhdessä opettajankoulutusyksikön opiskelijoiden kanssa. Tulevaisuudessa yhteistyötä on Lauran mukaan tarkoitus kehittää yhä enemmän. (Perttu Brännare)

 

 

Helminukkavillakot ja aaroninpartarönsyt huopuvat yhteistyössä pikkuoppijoiden kanssa

Huovutetut helminukkavillakot ja aaroninpartarönsyt laskeutuvat kauniisti fanttilangasta ommellusta kukkaruukusta Kajaanin opettajankoulutusyksikön artefaktistudiosalissa 320.   Esi- ja alkuopetukseen suuntautuvat opettajaopiskelijat ja varhaiskasvattajat eläytyivät kampuksellamme pieniksi oppijoiksi.  He opettelivat huovuttamaan yhteistoimin. Opintojen myötä pienipalloiset helminukkavillakot (Senecio Herreanukset) ja aaroninpartaruusukeryppäät (Saxifraga Stoloniferat) kasvoivat kasvamistaan. Yleensä nämä pääosin viheriöinä tunnetut kasvit kasvattavat pitkät rönsytaimet, jotka lisäävät kasvin koristeellisuutta ja käyttöarvoa. Tämänkaltaiset ominaisuudet  olivat kaappauksen kohteina myös esi- ja alkuopetuksen opiskelijoiden käsityöoppimisessa.  Yhteistyö ankkuroitui ilmaisemaan voimaa ja vaikuttavuutta myös tässä tapauksessa.

Iänmukaisiksi oppimisympäristö- ja luokka-astetöiksi kehittämäni huopahelminen helminukkavillakko on olemukseltaan eloisan visuaalinen ja laskeutuvuudessaan suorastaan linjakkaan kaunis. Erehdyttävästi se muistuttaa ihka aitoa Senecio Herreanusta. Huovutettuna se ilmaisee kunnioitusta ensiksi valitulle villahahtuvamateriaalille, se kasvaa terhakasti esiin huovutetusta kukkaruukusta.  Olemukseltaan rönsyilevänä se on valloittava, ja sopii sekä ekologiseksi koristeeksi että käyttöesineeksi. Sitä voi käyttää vaatetuksen somisteena tai vaikka pukineeksi kuvaelmaan.

Huovutetut aaroninpartaruusukkeet ja helminukkavillakkoversot saivat yhteisen kasvualustan. Aaroninparran pyöreät  nukkapintaiset lehdet ovat väriltään tummanvihreät ja vaaleanvihreänkirjavat. Tämä itäaasialainen kukka sopii amppeli- ja maanpeitekasviksi. Prosessoinnin vaiheissa jotkut esi- ja alkuopetuksen opiskelijat luonnehtivat puolestaan huovutettua helminukkavillakkoa seuraavasti:

Se miellyttää silmää, sen linjakkuus syntyy poikkilinjattomasta alaspäin kauniisti laskeutuvasta vaikutelmasta.  Tavoitteeksi asetettu harmoninen kokonaisuus toteutuu,  silmä lepää helminukkavillakkoasetelmaa katsellessa.

Linjakkuus syntyi pellavalangassa riippuvista huovutetuista palloista. Myös aitous korostui tässä työssä, koska pellava ja villa ovat materiaaleina laadukkaita luonnonmateriaaleja.  

Aito villahuopamateriaali on itsessään jo kaunis, mikäli sitä ei pilata ylimääräisillä koristeilla ja materiaaleilla. Huolelliset viimeistely- ja valmistustekniikat lisäävät tuotteen arvoa ja kauneutta. Ne kertovat myös tekijänsä ammattitaidosta ja kiinnostuksesta. 

Lapset saavat pieniäkin huopapalloja huovuttaessaan tärkeitä materiaalienkoskettelukokemuksia. Kosketustunto on tärkeää meille kaikille maailmassa, jossa käsin tekeminen vähenee jatkuvasti. Kosketus ja lopputuotteen valmistumisen seuraaminen ovat ihmiselle tarpeellinen kokemus, johon on hyvä upota. Villan pehmeys ja materiaalin antamat vaikutelmat tuntuvat pienen harjoittelun jälkeen kaikkien sormissa.  Yhteistoiminnallisuutta on syytä suosia etenkin tekstiilityössä. Ihminen saa monipuolisempia ja jaettuja oppimiskokemuksia, jolloin kongnitiot ja emootiot tallentuvat syvämuistiin.

Helminukkavillakon värivalinta ts. kahden vihreän yhdistäminen oli mielestäni onnistunut.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Hienostuneisuus ja kaunis muotokieli kertovat tekijänsä tyyli- ja muototajusta. Tämäkin taito on toisilla synnynnäisempää, mutta harjoitus parantaa näitä taitoja. Meillä kaikilla on pyrkimys esteettiseen kauneuteen, jota jokaisen tulisi henkilökohtaisessa elämässään kunnioittaa. Ihmisen mieli lepää ja virkistyy, kun ympäristöön kiinnitetään huomiota. Elämänlaadun parantamiseksi voisimme kiinnittää enemmän huomiota muotoiluun, sommitteluun ja asetteluun.

Yhteistoiminnallinen helminukkavillakon ja aaroninparran huovuttamisen oppiminen avasi tietä vuorovaikutteiselle käsityöoppimiselle. Näin ollen materiaalien, värien, mallien, muotojen, työtapojen ja tekemisen kohteiden muotokieli asetettiin interaktioon yhdessä oppijaryhmän jäsenten kanssa. (Eeva-Maija Lappalainen)

 

 

Huovutettu posliinikukka ystävänpäiväkukaksi helmikuussa 2008

Muottihuovutus on yksi huovutuksen laji. Vähättelyistä huolimatta pienille esi- ja alkuopetuksen oppijoille on riittävästi oppimista yhdessäkin muottihuovutuksella toteutetussa aihemotiivissa. Siksi on suorastaan tarpeetonta päätellä ja sanoa, että yksittäinen muottihuovutusaihemotiivi on riittämätön ja mitätön luokka-astetyö.

Sen sijaan kehittynyt pedagogiikan sisältöosaaminen ilmaisee opettajan työssä materiaalien käyttötaitoa. Myös värien yhdistämisen taju ja muodonantotaju ovat käsityöoppimisen taitolajeja. Valitettavan usein nämä tärkeät taito-oppimisen osatekijät joutuvat väistymään pelkästään taidoksi miellettyjen työtapojen ts. työtekniikoiden oppimisen tieltä. Siksi on tärkeää korostaa, että vaikkapa yksittäisen sydämen muotoisen piparkakkumuotin avulla voi toisilleen likeisistä vihreistä villahahtuvista huovutuksen avulla muotoutua  posliinikukan (Hoya Kerrii) kaltainen lehdykkä.

Tämän kokivat todeksi myös esi- ja alkuopetuksen opiskelijat. He opettelivat huovuttamaan makkaratekniikalla kukkaruukun. Ommeltuaan kukkaruukkuun he ”istuttivat” siihen vihreyttä hehkuvista villahahtuvista huovutetun sydämenmuotoisen posliinikukan pistokkaan. Sen ehyttä ja kompaktia kokonaisuutta katsellessa dynaamisuus saa lisää elintilaa.

Huovutetusta posliinikukasta voidaan ensi alkuun poimia yhtymäkohtia Tittamari Marttisen (2007) kirjoittamaan runo- ja lorukirjaan Maailmanpyörässä. (Helsinki: Kirjapaja). ”Kohta alkaa vihertää, hehkuu täynnä elämää. Auringolle ystäväksi, kukinnoksi virkeäksi, kanna paikkaan valoisaan iloisesti kasvamaan. Nyt se venyy korkeaksi, kasvaa vielä vahvemmaksi, hyvän mielen sulle tuottaa.”  Mielestäni runokielen mahdollistama poettisuus antaa alkusysäyksen entistä dynaamisemmalle ja kiintoisammalle huovutetun posliinikukan ominaisuuksien tulkinnalle. Pelkän tekemisen lisäksi käsityömuotoilun luokka-astetyöksi tai/ja ystävänpäiväkukiksi helmikuussa 2008 syntyneet Hoya Keriit tarvitsevat laadukasta analyysiä ja erittelyä käsityöoppimisesta. (Eeva-Maija Lappalainen)

 

 

 

 

Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) maaliskuun 2008 numeroon 25.3. mennessä mieluiten sähköisesti osoitteeseen  kampuslehti(at)oulu.fi.