HELMIKUU 2005

---

Maahanmuuttajien opettajan on tunnettava oma kulttuurinsa suuntautuessaan vieraiden kulttuurien kohtaamisen edistäjäksi

Suuntautuessaan maahanmuuttajien opettajaksi ja vieraiden kulttuurien kohtaamisen edistäjäksi opettajan on tunnettava ennen kaikkea oma kulttuurinsa. Se on perusta, jonka pohjalta opettaja voi rakentaa työssään kulttuuritietoisuutta myös muista kulttuureista. Maahanmuuttajat tulevat hyvin erilaisista kielellisistä ja kulttuurisista taustoista opetustilanteeseen. Muun muassa nämä näkökulmat korostuvat Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksikössä tarkastetusta kasvatustieteiden lisensiaatti ja filosofian maisteri Eeva-Maija Lappalaisen Kulttuurisesti sensitiivinen opettajuus: Käden, kielen ja kulttuurin oppimisen yhdistäminen maahanmuuttajien koulutuksessa ja opettajan kasvupolulla -aiheisesta väitöstutkimuksesta. Lappalainen on yliopistonlehtori Kajaanin yliopistokeskuksessa.

Lappalaisen tutkimus oli toimintatutkimuksellinen ja elämäkerrallinen tapaustutkimus. Sen kohteena oli tekijän oma työ maahanmuuttajien opettajana. Bosnia-Hertzegovinasta, Somaliasta ja Venäjältä kotoisin olevien maahanmuuttajien samoin kuin yhteiskunnan toimijoiden ja päätöksentekijöiden ”äänet” kaikuivat tutkimuksessa välillisinä. Lappalainen tuotti työstään kerätyn aineiston meditatiivisella ääneen ajattelun menetelmällä. Tutkimuksen aineistossa oli erilaista oppimateriaalia, valokuvia ja käsityön mallinäytteistä otettuja digikuvia. Ne oli koottu pohjoiskarjalaisessa kunnassa 1990-luvulla pidetyltä maahanmuuttajien alkuopetuskurssilta.

Tutkimus osoittaa, että kulttuuritietoisuuden ja -mieltymysten pohjalta opettaja voi tulla tutkivaksi opettajaksi ja voi tutkimuksen avulla luoda ja kehittää omaa käyttöteoriaa. Sitä tarvitaan koulu- ja oppilaitosmuodosta huolimatta jokaisen maahanmuuttajan opettajan työssä kulttuurien kohtaamisessa, kohtaamisen edistämisessä ja kulttuurien kohtauttamisessa. Käyttöteoria on pohja, jolta opettaja pystyy edelleen luomaan kouluoloissa kulttuurien kohtaamiseen sopivia pedagogiikan sisältöjä ja menetelmiä. Ne ovat tarpeen, kun Suomeen tulee maahanmuuttajia, jotka opiskelevat vierasta kieltä ja kulttuuria elämässään ensimmäistä kertaa. Tällainen opettajan omaa kulttuuritietoisuutta ilmentävä osa-alue voi olla käden, ts. käsityöllisen toiminnan, kielen ja kulttuurin oppimisen yhdistäminen. Käsityön oppiminen voi hahmottua tyystin uudella tavalla palvelemaan kielen ja kulttuurin oppimista toteaa Eeva-Maija Lappalainen.

Väitöstilaisuus pidettiin Kajaanin yliopistokeskuksen päärakennuksen
Martti Helan salissa perjantaina 4. helmikuuta. Vastaväittäjänä
tilaisuudessa toimi emeritusprofessori Pertti Toukomaa Oulun
yliopistosta ja väitöstilaisuuden kustoksena oli yliopistokeskuksen
johtaja, professori Juhani Suortti Kajaanista.

Kulttuurien kohtaaminen on opettajalle vieraaseen kulttuuriin suuntautumisprosessi, kuten se on maahanmuuttajallekin omansa. Se on osa elämäkerrallisuutta, ja voi alkaa opettajan elämässä ennen maahanmuuttajien kohtaamista. Oppimispolkuna se voi olla pituudeltaan vuosien ja jopa vuosikymmenten mittainen. Kasvatustieteiden lisensiaatti ja filosofian maisteri Eeva-Maija Lappalaisen elämässä se alkoi ulkomaalaisten opettamisesta sisäoppilaitoksessa 1980-luvulla. Se eteni kohti ”muukalaisten kohtaamista” päätyen kulttuurisesti herkäksi maahanmuuttajien opettajaksi. Näin opettaja kohtasi omalla kasvu- ja kulttuuriin suuntautumispolullaan monia vaiheita ja kehityshaasteita. (AHo)

 

 

Suomi on kylmä maa… 

Mikä saa 20-vuotiaan unkarilaisen nuoren tulemaan Suomeen? Vaihto-opiskelija Hunor László Vass haluaa kylmyydestä huolimatta oppia puhumaan paremmin englantia mutta myös tuntemaan suomalaista kulttuuria. Hän pitää ensisilmäyksellä Suomea kauniina maana, jossa ihmiset vaikuttavat olevan kiireettömiä ja mukavia. Hän kertookin:

 

– Ensimmäinen reaktioni Suomesta oli lentokentällä, että mahtavaa, nyt olen Helsingissä. Parin päivän oleskelun perusteella vaihto-opiskelupaikkana Kajaanin opettajankoulutusyksikkö vaikuttaa vähän pienemmältä kuin Nyiregyházan vastaava mutta ihmiset ovat hyväntuulisilta.

Hunor László Vass opiskelee kotimaassaan Unkarissa opettajaksi Nyiregyházan opettajankoulutuslaitoksessa toista vuotta pääaineinaan liikunta ja maantieto. Vaikka äiti on töissä kaupassa ja isä insinööri valitsi Hunor opettajan uran.

Täällä Kajaanissa Hunor opiskelee oman mielenkiintonsa vuoksi ja kotimaan opintoihin liittyen liikuntaa, englantia sekä tietysti paikalliskulttuuria. Parin vuoden takainen karaten Euroopan mestaruuskisojen nelonen ja Nyiregyházan yliopiston voimistelujoukkueen ”jumppamaisteri” odottaa jo innolla tutustumista maastohiihdon saloihin. Hän kehuukin yliopistoa sanoen:

– Kajaanin kampus ja kaupunki ovat pieniä mutta kaikki tarvittava on lähellä. Esimerkiksi opiskelijaravintola on samassa pihassa, eikä uimahallille tarvitse lähteä linja-autolla, niin kuin kotikaupungissani.

Hunor kehottaa opiskelijoita Kajaanista lähtemään ulkomaille vaihtoon ja suosittelee vaihtopaikaksi myös omaa yliopistoaan Nyiregyházan opettajankoulutuslaitosta. Hän haluaa Unkariin tuleville opiskelijoille saman vastaanoton, minkä on itsekin saanut tullessaan tänne.

– Hyvän vastaanoton lisäksi olon tekee kotoisaksi kampuksen kirjastossa unkaria puhuva virkailija ja viikoittain kokoontuva unkarin kielen kurssi. Sunnuntaina 20.2 alkava valtakunnallinen Unkarin kulttuuriviikko Kajaanissa on loistava juttu. (JA)

Lisää tietoa kulttuuriviikon ohjelmasta löytyy
Kajaanin Kaupungin kotisivuilta.

 

 

WomenIT järjesti teemapäivän kasvatuksen tasa-arvoisista käytännöistä 19.1.

WomenIT-hankkeen monipuolinen materiaalintuotanto huipentui 19.1. projektipäällikkö Eija Leinosen toimittamaan ”Opetuksen ja ohjauksen tasa-arvoiset käytännöt – sukupuolen huomioiva opas kasvatuksen arkeen” -oppaan julkaisuun. Julkaisutilaisuuden yhteydessä pidettiin ”Kasvatuksen tasa-arvoiset käytännöt” -teemapäivä Kaukametsässä. Tilaisuus uusittiin seuraavana päivänä Oulussa. Molemmissa tilaisuuksissa oli noin 60 osallistujaa, mukana myös OKY:n opiskelijoita sekä kainuulaisia opettajia.

”Opetuksen ja ohjauksen tasa-arvoiset käytännöt – sukupuolen huomioiva opas kasvatuksen arkeen” -opas on syntynyt sekä WomenIT-projektin parivuotisen kehittämistyön aikana että jo aiemman tasa-arvotyön myötä saaduista kokemuksista ja tehdyistä havainnoista. Vastaavanlaista opasta ei ole Suomessa aiemmin julkaistu ja sille oli selvä tarve. Opas on tarkoitettu käytännön tueksi sille, miten sukupuolen huomioon ottavaa sekä sukupuoliroolimalleja ja epätasa-arvoistavia käytäntöjä purkavaa opetusta ja ohjausta voidaan tehdä. Oppaan toivotaan herättävän ajatuksia ja tuottavan ideoita kasvattajien oman työn kehittämiseen sukupuolen huomioivassa opetuksessa.

Oppaan ensimmäinen osa sisältää kuvauksia projektin aikana havaituista ja esiin nousseista ilmiöistä ja ongelmista, joita on koottu sekä WomenIT-toimijoiden kokemuksista että koulutuksista, käydyistä keskusteluista ja asiantuntijalähteistä. Ensimmäinen osa jakautuu seuraaviin aihealueisiin: varhaiskasvatus, koulut, luonnontieteiden, matematiikan ja tekniikan oppiminen, miehet tasa-arvon edistäjinä WomenIT-hankkeessa, tasa-arvoinen koulu, kodit ja sukupuolikäsityksen muodostuminen.

Oppaan toisessa osassa on WomenIT-hankkeen hyviä käytäntöjä ja alaprojektien kuvauksia ja se jakautuu seuraaviin lukuihin: varhaiskasvatus, esi- ja alkuopetus, peruskoulu, ammatinvalinnan ohjaus, draamakoulutus, muut kasvatus- ja koulutussektorin sekä ohjaus-, yrittäjyys- ja johtajuusteemojen alaprojektit. Oppaan lopussa oleva lisäosa sisältää erilaista materiaalia kasvattajien, opettajien ja ohjaajien työn tueksi.

Teemapäivän pääpuhuja oli islantilainen Hjalli-menetelmän luoja, päiväkodin ja koulun johtaja Margrét Pála Ólafsdóttir, joka kertoi kokemuksia sukupuolen mukaisesta toiminnan ja opetuksen eriyttämisestä Islannissa. Hjalli-menetelmässä tytöt ja pojat eriytetään osaksi päivästä kahdeksanteen ikävuoteen saakka. Menetelmä on levinnyt myös Ruotsiin ja Norjaan.

Ólafsdóttirin kokemusten mukaan tyttöjen itsetunto on kehittynyt positiivisemmaksi esim. tekniikkaa kohtaan, kun toiminta on eriytetty. Vastaavasti poikia on rohkaistu ei-perinteisiin toimintoihin, esimerkiksi hoivaaviin toimintoihin. Selkein tulos Ólafsdottirin tutkimuksen mukaan on tyttöjen ja poikien välisen vuorovaikutuksen parantuminen.

Teemapäivissä kuultiin asiantuntijaluentoja mm. professori Elina Lahelma Helsingin yliopistosta luennoi tytöistä ja pojista suomalaisen koulun arjessa. Professori Aili Helenius Rauman opettajankoulutuslaitoksesta luennoi varhaisista roolimalleista ja niiden merkityksestä. WomenIT-toimijoista kokemuksiaan esittelivät luokanopettajat Raili Tupiini ja Aaro Heikkinen Teppanan koulusta sekä Tapio Suvanne Pietari Brahen koulusta.

Opas, kuten kaikki muukin WomenIT:n tuottama materiaali (esim. kouluaiheinen juliste sekä postikorttisarja) ovat tilaajille maksuttomia. Tervetuloa noutamaan materiaalia WomenIT:n toimistolta, ruokalarakennuksen 2,5. kerroksesta (hissillä –2. kerros). Voit tilata oppaan myös sisäpostissa Anneli Heikkiseltä, puh. 4801. Oppaan sähköinen versio on löydettävissä osoitteessa http://www.womenit.info/opetuksenjaohjauksentasa-arvoisetkaytannot.php. (MRT)

 

 

Tuotekehityskoulutusta biotekniikan laboratoriossa Sotkamossa

Kainuun alueELO, Pro Agria Kainuu ja Kainuun ammattiopisto ovat yhdessä suunnitelleet kainuulaisille elintarvikealan yrittäjille RAAKA-AINEESTA TUOTTEEKSI Maaseutuyrittäjän tuotekehityskoulutuksen. Koulutuksen kesto on suunniteltu puoleksitoista vuodeksi ja koulutuspäiviä on 2–4 kuukaudessa. Jokainen koulutuspäivä on oma kokonaisuutensa, niinpä yrittäjä voi osallistua joko kaikkiin koulutuspäiviin tai vain osaan niistä.

Ensimmäinen koulutuspäivä oli tiistaina 8.2.2005 Sotkamossa biotekniikan laboratoriossa. Opetus koostui luennoista sekä käytännön harjoituksista ja kurssilaiset saivat opiskellessaan käyttää kaikkia aistejaan. Opetusvastuussa olivat tutkijat Tiina Jaakonsaari ja Hanna-Liisa Malinen sekä ELOaluekoordinaattori Leena Heinola biotekniikan laboratoriosta.

Elintarvikkeiden tuotekehityksessä erittäin tärkeinä työkaluina tuotekehittäjällä ovat aina omat aistinsa. Siksi aistinvaraista arviointia opiskeltiin sekä teoriassa että käytännössä.

Hajutestissä ruskeisiin pulloihin oli piilotettuina pumpulin sisään 10 tuttua ruoka-ainetta. Moni opiskelija totesi, että tämä on kyllä tuttu haju, mutta kun ei saa päähänsä, mikä haju on kysymyksessä. Pumpuleiden sisällä oli kanelia, kahvia, valkosipulia, anista, inkivääriä, ym.

Myös perusmakujen maistelu tuotti päänvaivaa. Kaikki näytteet olivat kirkkaita liuoksia ja niiden joukosta piti tunnistaa perusmaut: makea, suolainen, hapan, karvas ja umami. Jälkikäteen oli mahdollisuus maistaa ”puhtaana” (kuivana jauheena) karvasta (kofeiini), hapanta (sitruunahappo) ja umamia (natriumglutamaatti). Kaikki ne maistuivat enemmän tai vähemmän pahalta.

 

Tuotekehitystä opiskeltiin ensin kuuntelemalla luento. Sitten koko joukko jaettiin kolmeen ryhmään. Jokaisen ryhmän tuli kehittää vihannessosekeitolle tarkka ohje ja keittää ohjeen mukainen soppa valmiiksi. Reseptiin tuli tietenkin merkitä tarkoin käytetyt raaka-aineet ja niiden painot sekä laskea tuotteelle kilohinta. 

Kun sosekeitot oli saatu valmiiksi, ne arvioitiin aistinvaraisesti monelta eri kantilta. Keitot piti laittaa myös paremmuusjärjestykseen ja parhaaksi valitsemastaan keitosta jokainen piirsi vielä makuprofiilin eli kuvan siitä, miltä tuote maistui.

Haju- ja makuaisti toimivat parhaiten, kun ihminen on hieman nälkäinen. Kun viimeiset maistelut oli suoritettu, opiskelijat olivat valmiita syömään keittämiään keittoja lounaaksi. Ja hyvältä ne maistuivatkin. Vihannessosekeitto on hyvää!

Opetus tuotekehityksestä jatkui lounaan jälkeen. Täydellä vatsalla ei vain enää voinut maistella, mutta nehän oli jo opiskeltu. Kylläisenä oli helppo kuunnella luentoa tuotekehityksen onnistumiseen ja epäonnistumiseen vaikuttavista tekijöistä. Lopuksi tutustuttiin biotekniikan laboratorioon.

Päivä oli antoisa niin opiskelijoille kuin meille opettajillekin. Toivoipa joku opiskelijoista lisää tuotekehityskoulutusta. Se tietenkin lämmitti meidän sydäntämme. (LH, kuvat Mika Mahosenaho)

 

 

Ensimmäistä kertaa Kajaanin kampuksella – Kansainväliset asiat vaihtoasialla

Kansainvälisten asiain yksikön opiskelijapalvelun ovi käy Oulun Linnamaalla ahkerasti, varsinkin alkukeväästä, jolloin moni opiskelija suunnittelee lähtöä ulkomaille. Yksikön tiloista opiskelija löytää osaavan henkilökunnan sekä käsikirjaston, jotka avustavat kaikkia opiskelijoita vaihto-opiskelun suunnittelussa.

Muistoa maanantisista vaihtopäivistä on päärakennuksen
ala-aulassa pari seinäkettä vaihtoinfoa.

Ystävänpäivän kunniaksi 14.2. kv-yksikön Karoliina Kekki ja Joanna Kumpula matkasivat myös Kajaanin kampukselle pitämään vaihtoinfopistettä. Vaihtoinfopisteen tarkoituksena on vastata kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin mitä opiskelijalla ja yliopiston henkilökunnan jäsenellä voi olla koskien vaihto-opiskelua. Tavoiteena on myös rikkoa niitä harhakäsityksiä, joita joskus syntyy kun puhutaan näinkin laajasta aiheesta. Infopisteet olivat jo Linnanmaan kampuksella saavuttaneet hyvän suosion ja Kajaaninkin infopisteellä, päärakennuksen aulassa, kävi ahkeraan tahtiin opiskelijoita.

Kajaanissa opiskelijat olivat erityisen innostuneita siitä, että heillä on mahdollisuus kysyä myös muiden Oulun yliopiston laitoksien vaihtokohteista. Maat jotka vilisivät opiskelijoiden jutuissa vaihtelivat Australiasta Espanjaan, Saksasta Namibiaan. Vaihtoinfopisteen pääpaino oli juuri silloin avoinna olleissa vaihto-ohjelmissa, niitä olivat esimerkiksi Erasmus-ohjelma ja East Carolina Universityn (ECU) Honors-ohjelman. Opiskelijoiden antaman hyvän palautteen siivittämänä vaihtoinfopiste järjestetään Kajaanissa mahdollisimman pian uudestaan. Sitä ennen tietoa eri vaihtokohteista saa esimerkiksi sivuiltamme www.oulu.fi/intl/ajankohtaista.html

 

 

Elektroninen julkaiseminen Oulun yliopistossa

Kirjasto ja KYK:n viestintäryhmä järjestivät 17.1.2005 tilaisuuden, jossa yliopiston kirjaston ATK-suunnittelija Ville Varjonen kertoi yliopiston elektronisen julkaisemisen käytännöistä ja suosituksista. Paikalla oli 20 innostunutta kuulijaa KYK:n eri yksiköistä.

 

Mitä OY:n julkaisuja on jo saatavissa elektronisessa muodossa?

Vuoden 2000 kesäkuusta lähtien kaikki Acta Universitatis Ouluensis-sarjat (pääasiassa väitöskirjoja) ovat olleet saatavina myös elektronisina ja vapaasti käytettävissä internetin kautta. Väitöskirjat julkaistaan rinnakkain sekä elektronisesti että painettuna. Actoista vastaa yliopiston julkaisutoimikunta ja elektronisen julkaisemisen toteuttaja on yliopiston kirjasto. Myös Oulun yliopiston luettelot henkilökunnan kirjallisesta toiminnasta julkaistaan elektronisesti ja Oulun yliopiston oppimateriaalia-sarjassa on elektronisen julkaisemisen vaihtoehto.

 

Uutta – elektroniset laitossarjat

Vuonna 2004 yliopiston kirjasto alkoi kokeilla laitossarjojen elektronista julkaisemista ja tänä vuonna toiminta on tarkoitus vakiinnuttaa. Taustalla on tarve yhtenäistää yliopiston elektronisen julkaisemisen käytäntöjä ja näin parantaa julkaisujen löytyvyyttä. Yhtenäisiin käytäntöihin pääsemiseksi on julkaistu ohjeet kirjaston www-sivuilla http://www.kirjasto.oulu.fi/julkaisutoiminta/julkaisusarjat/sarjaohje.html ja löytyvyyden takaa julkaisun sijoitus kirjaston palvelimelle. Villen suositus on että laitossarjojen määrä karsittaisiin minimiin ja kysyi riittäisikö KYK:lle peräti yksi sarja. Kajaanin yliopistokeskusta ei kuitenkaan ole vielä vakinaistettu, joten yhteistä sarjaa ei ehkä vielä voida perustaa. Elektronisia oppimateriaaleja varten on jo olemassa yliopiston yhteinen Oulun yliopiston oppimateriaalia/Didascalica Universitatis Ouluensis-sarja, jossa joka tiedekunnalla sekä avoimella yliopistolla ja hallinnolla on oma ala-sarjansa. Ville muistutti, että sarja jossa ilmestyy jatkuvasti uusia julkaisuja houkuttelee kirjoittajia, toisin kuin ”nukkuva” sarja.

 

Mitä hyötyä elektronisesta julkaisemista on?

Elektroninen julkaisu, varsinkin ns. open access –julkaisu (vapaasti käytössä oleva julkaisu), saavuttaa paljon suuremman yleisön kuin yksi paperimuotoinen kirja. Yliopiston kirjaston elektronisten julkaisujen käyttötilasto kertoo, että 200 suosituinta julkaisua on vuonna 2004 ladattu yhteensä 1.5 miljoonaa kertaa. Tavallisesti julkaisut löydetään internetin hakukoneiden avulla (esim. Google) mutta ne löytyvät myös esimerkiksi Oula-tietokannasta. Vanhemmista tilastoista on selvinnyt että hakuja tehdään ympäri maailmaa. Julkaisun huolellinen toteutus tuo aina parhaan tuloksen: yliopiston kirjastossa onkin päätoiminen ATK-suunnittelija elektronista julkaisemista varten ja julkaisut ovat pdf-muodossa kirjaston palvelimella.

 

Ongelmia?

Tilaisuudessa nousi esille kysymys plagioinnin helppoudesta kun elektronisessa muodossa olevaa tekstiä voi kopioida muualta ja liimata omaan työhön. Villen vastaus tähän oli se että jos plagioinnista on epäilys, internetissä oleva alkuperäinen teksti on myös helppo jäljittää.

Elektroninen open access –julkaiseminen ei tuo tuloja julkaisun tekijälle. Villen mukaan se on kuitenkin pieni ongelma, sillä tutkimusteksteillä on useimmiten niin pieni ja valikoitunut lukijakunta, että myyntitulot jäisivät joka tapauksessa olemattomiksi. Tälle valikoituneelle lukijakunnalle, (joka todella voi olla hajallaan ympäri maailmaa), tutkimukset ovat kuitenkin tärkeitä ja elektroninen julkaiseminen antaa mahdollisuuden päästä niihin käsiksi. Jos julkaisun kuitenkin odotetaan myyvän hyvin se yleensä julkaistaan muualla kuin yliopiston sarjoissa.

Lisätietoa julkaisemisesta Oulun yliopistossa http://www.kirjasto.oulu.fi/julkaisutoiminta/ (OV)

 

 

Kirjastoille projektisuunnittelija

Kajaanin ammattikorkeakoulun kirjaston ja Kajaanin yliopistokeskuksen kirjaston yhteiseksi projektisuunnittelijaksi on valittu kirjastoamanuenssi Irene Karppanen. Suunnittelijan tehtävänä on tiedonhankinnan opetuksen suunnittelu ja toteutus (maakuntakorkeakoulu, avoin korkeakoulu/yliopisto, muuntokoulutukset, tohtorikoulu) sekä muut tietopalveluun liittyvät tehtävät.

KYK ja Kajaanin AMK rahoittavat projektin puoliksi (OPM:n korkeakouluyhteistyöraha), joten suunnittelija työskentelee sekä AMK:n kirjastossa että KYK:n kirjastossa. Myös Kajaanin kaupunginkirjasto osallistuu projektiin. Suunnittelijan palvelussuhde on Kajaanin AMK:lla. Projekti kestää vuoden (21.2.2005-22.2.2006). Projektin jatko on mahdollinen, toiseksi vuodeksi on jo osarahoitus (KYK:n osuus). (OV)

 

 

Matematiikan tuutortupa auki

Kajaanin opettajankoulutusyksikössä aloittaa uudenlainen toimintamuoto matematiikkaa opiskeleville. Tarjolla on apua kaikille matematiikkaa suorittaville, ei siis vain koulutushankkeen opiskelijoille vaan myös matematiikkaa muuten opiskeleville. Tuutoreina toimivat matematiikan opettajakoulutushankkeen opiskelijat.

Yliopistokeskuksen päärakennuksen 4. kerroksessa on käytössä tuutortilana ns. pikkuakvaario, johon voi tulla tekemään kotitehtäviä. Avaamme tämän Tuutortuvan vähemmän virallisesti ti 22.2 kello 14 kahvitarjoilulla, mutta tutustumaan kannattaa tulla jo tällä viikolla. (JB)

 

 

Papin pätkä

opiskelija: Tiedätkö, kun tämä elämä meinaa välillä väsyttää ihan tosissaan.
pappi: Mikäs siinä?
opiskelija: Tuntuu, että kiirettä on liikaa. Jatkuvasti pitää miettiä, että mikä homma pitäisi seuraavaksi hoitaa. Mikään ei tule niin valmiiksi, että voisi vaikka kunnolla istahtaa ja nauttia siitä, mitä on saanut aikaan.
pappi: Sellainen vie varmaan voimia.
opiskelija: Joo. Ja se tarttuu muuhunkin elämään. Ei osaa ajatella, että mikään olisi tarpeeksi. Aina pitää saada enemmän. Enemmän tavaraa, lisää rahaa, mielekkäämpää tekemistä. Koko ajan siirtymistä isompaan ja parempaan. Tunteekohan sitä koskaan olevansa perillä?
pappi: Niin, en tiedä.
opiskelija: Nuorempana minä nauroin vanhemmille, kun ne ei osanneet koskaan vaan olla. Kesälläkin piti aina tehdä jotain muka hyödyllistä. Raapia kasvimaata tai kaivaa kantoja. Ja nyt sitä on itse muuttumassa samanlaiseksi.
pappi: Sitä pitäisi varmaan pysähtyä miettimään, mitä elämältä haluaa.
opiskelija: Kyllä. Muuten sitä vaan koko ajan säntää eteenpäin, eikä koskaan saavuta mitään, mihin olisi tyytyväinen. Mikähän tässä elämässä oikein on ideana?

Kimmo
opiskelijapappi
kimmo.nieminen@evl.fi
http://www.kajaaninseurakunta.fi/opiskelijat

 

 

Verkkokysely opettajankoulutuksen kehittämisestä

Verkkokysely opettajankoulutuksen kehittämisestä toteutetaan myös Kajaanin opettajankoulutusyksikössä ajalla 4.4.–18.4.2005. Kyselyyn voivat osallistua opettajat ja opiskelijat. Yksikön yhdyshenkilönä toimii suunnittelija Timo Mauno. Kyselylomakkeen verkko-osoitteet lähetetään kaikille opettajille ja opiskelijoille sähköpostilla 4.4.2005. Kysely pohjautuu opetusministeriön syksyllä 2001 julkaisemaan opettajankoulutuksen kehittämisohjelmaan. Ohjelma on vieläkin ajankohtainen. Nyt kun opetussuunnitelman sisältöjä kehitetään, vihkonen (23 s.) kannattaa kaivaa esille. (TM) Netissä se on myös:

http://www.minedu.fi/julkaisut/pdf/opeko.pdf

Kokonaistutkimuksen toteuttajana on Koulutuksen tutkimuslaitos http://ktl.jyu.fi/.

 

 

Hyvää ystävänpäiväviikkoa!

 

 

 

Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) maaliskuun numeroon 17.3. mennessä mieluiten sähköisesti tänne.