HELMIKUU 2002

---

Lasten ja nuorten valtakunnalliset sanataidepäivät Oulussa

Kaksi suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijaa – Tuutikki Tolonen Kainuusta ja Outi-Maria "Tiiti" Takkinen Lapista – aloittivat yhteisen sanataidetoimintansa vuonna 1995 Lintulammen lorukerho Lorkassa. Toissa vuonna toiminta laajeni entisestään ja he aloittivat Nukun sanataidekoulun. Tolosen ja Takkisen yhteistyö on tuottanut tulosta ja heidät on myös huomioitu: he saivat viime vuonna lastenkulttuurin valtionpalkinnon 50 000 markkaa. Myös Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahasto myönsi heille 17 000 euron (101 000 markan) apurahan.

Ensimmäisten valtakunnallisten lasten ja nuorten sanataidepäivien ideana oli koota eri puolilla Suomea sanataidetyötä tekevät yhteen, jotta tiedettäisiin keitä kentällä toimii. Tolosen ja Takkisen lisäksi aktiivisia sanataideyksiköitä löytyy myös Turusta, Tampereelta ja Helsingistä. Sanataidepäivät vedettiin läpi talkootöillä sekä erittäin pienellä budjetilla.

 
Iisalmelaissyntyinen kirjailija Eppu Nuotio toi lastenkirjailijan näkö-
kulman sanataiteenpäiville.

Yleensäkin suhtautuminen sanataiteen opetukseen on nihkeämpää kuin jo vakiinnuttaneisiin musiikkiin ja kuvataiteisiin. Tarvetta olisi mutta rahaa ei tahdo löytyä. Eri puolilta Suomea paikalle kokoontuneet sanataiteen pioneerit totesivatkin keskusteluissa, että heidän odotetaan tekevän työtä kutsumuksesta ilman resursseja.

Mihin tarvitaan vapaata sanataiteen opetusta?
Koulujen äidinkielen opetuksessa korostuu kielellisen ilmaisun ja kielen ymmärtämisen kehittäminen. Koulun tehtävänä on opettaa käyttämään korrektia kirjoitettua kieltä, luomaan ja tulkitsemaan erityyppisiä tekstejä. Työelämässä ja yhteiskunnassa selviämisen kannalta on opittava hallitsemaan kirjoitetun kielen konventiot. Niiden opettaminen on koulun tehtävä. Oppilaille annetaan työelämässä välttämättömiä taitoja ja samalla tasoitetaan heidän välisiään sosiaalisia kuiluja.

Koulun ulkopuolisen vapaan sanataideopetuksessa on tärkeää kehittää lapsen orastavaa lahjakkuutta, kiinnostusta kieleen ja kirjallisuuteen, sanoilla tehtävään taiteeseen. Sanataidekasvatus tarkoittaa sanoilla tehtyä taidetta, kirjoittamisen ja lukemisen eri tapoja, puhumisen eri muotoja ja kuuntelemisen taitoa. Sanataidekasvatus voi auttaa myös selviämään nykymaailman informaatiotulvassa.

Sanataide on yksi yhdeksästä taidekasvatuslain piiriin kuuluvasta taiteenalasta, jotka kuuluvat taiteen perusopetuksen lakiin. Koulujen tarkoitus on antaa yleissivistävää taidekasvatusta. Tämän lisäksi on tarvetta myös koulun ulkopuoliseen taidekasvatukseen, josta vakiintuneimpina esimerkkeinä ovat musiikkiopistot ja kuvataidekoulut. Muita päätoimisia sanataideopettajia ei Suomessa vielä ole Tuutikki Tolosen lisäksi.

Lappilaiset ja itäsuomalaiset yhä heikkoja lukijoita
Oulun yliopiston kirjallisuuden professori Liisi Huhtalan mukaan viime vuosina on kiinnitetty varsin paljon huomiota lukemisen tutkimukseen ja saatu hieman ristikkäisiä tietoja. Viimeisimmän eurooppalaisen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat huippulukijoita. Huhtala muistutti mekaanisen lukutaidon olevan suomalaisilla hyvän, mutta heikkoudet alkavat heti kun on kyse luetun ymmärtämisestä sekä omasta kirjoittamisesta. Lukeminenkin kasautuu – kuten hyvinvointikin – Itä-Suomi ja Lappi ovat heikkoja alueita.

Huhtala innostaa lukemaan ja jopa samoja kirjoja uudelleen, sillä eri lukukerroilla löytää aina erilaisia asioita samasta kirjasta. Ei ole olemassa niin huonoa kirjaa, etteikö siitä olisi oppimista. Lukeminen on tärkeä kirjoittamiselle, sillä se on luovuuden lähde. Mitä enemmän luemme, sitä paremmin kirjoitamme. Siinäpä vinkkiä kerrakseen myös koulun puolella työskenteleville. (JV)

 

 

Kuukauden henkilökuvassa Minna Härkönen

Kajaanin kampuksen tiimi vahvistuu
Opettajankoulutusyksikön avoimen yliopiston amanuenssin virkaan on nimitetty Minna Härkönen 6.2. alkaen. Hänen erikoisalaansa on juuri Oulun yliopiston avoimen opetuksen järjestäminen Kainuun alueella.

Niin naama, virka kuin tilanne on uusi: Minna Härkönen on amanuenssina Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksikön työntekijä, jonka löytää työskentelemästä Kainuun kesäyliopistosta. Härköstä ei ole nähty näillä main kymmeneen vuoteen. Hän katselee Kajaania ja kampusta vain kolmen viikon kokemuksella.

Kulttuurivaihtoon Saksaan
–Päätä ei palellut, kun nuorra naisna lähdin Kuhmosta kulttuurivaihtoon Saksaan. Vuosi villissä idässä Leipzigissa, Berliinissä ja sitten elintasopakolaisena Kasselissa hämmensi sen verran, että päädyin opiskelemaan germaanista filologiaa.

Härkönen valmistui filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta 1998. Kun ei opettajaksi aikonut suuntautua, vaan kielen käyttöön ja tutkimukseen, humanistilla oli edessään uusi ihmetys: saksan ja suomen kielillä, kääntämisellä ja kirjallisuudella piti leipänsä ansaitseman.

–Olosuhteiden oikusta päädyin viestiväksi virkamieheksi eli tiedottajaksi Pohjois-Pohjanmaan TE-keskukseen. Sain perehtyä valtionhallinnon alueviranomaisena pohjoispohjanmaalaiseen työvoimapolitiikkaan, maaseudun kehittämiseen ja pk-yrittämiseen. Yritysviestinnän opinnot antoivat oivan tuen työlle.

Viestintätaitoja jäsenlehden toimittamisessa
Kokemus viestintätyöstä näköalapaikalla näytti ladulla selvää suuntaa. Saksan sijaan suussa sorisi suomi. Se siivitti Härkösen tiedottajaksi Lihastautiliittoon. Valtakunnallisen vammaisjärjestön jäsenlehden toimittaminen kävikin työstä ja taidot karttuivat kirjoittaen, taittaen, kuvaten ja visuaalista viestintää kehittäen.

–Työskenteleminen ihmisten kanssa, jotka sinnittelivät harvinaisen ja parantumattoman sairauden kanssa, liikutti elämänarvoja niin, että halusin toteuttaa yhden unelmani ennen eläkeikää: palata elämään sinne, missä olen kotonani.

Amanuenssina Härkönen vastaa Oulun yliopiston ja Kajaanin opettajankoulutusyksikön tarjoamasta avoimesta korkeakouluopetuksesta. Työ käsittää jokapaikanhöylyyttä koulutuksen suunnittelusta ja markkinoinnista käytännön järjestelyihin.

–Minulta saa vaikkapa rekisteriotteen opinnoista, jotka on suorittanut Oulun yliopiston ja Kajaanin opettajankoulutusyksikön tutkintovaatimusten mukaisesti.

Kainuun kesäyliopistossa on ilo työskennellä. Kun asiakkaina on hyvin motivoituneita kainuulaisia opiskelijoita, yhteistyökumppaneina kirjo moniosaajia ja työkavereina sitkeitä tyyppejä myönteisellä asenteella, niin onni ohi kiitävänä hetkenä on helppo huomata.

Härkösen taustajoukkoihin kuuluu karkeakarvainen maatiaiskissa Ruukista ja entinen villikissa Liedon Shelliltä. He asuvat Kajaanissa Onnelan vastarannalla. (MH)

 

 

Kajaani – yliopistokaupunki

Kampus keskellä kaupunkia!
Kajaanin yliopistoalue eli kampus sijaitsee aivan ydinkeskustassa – kaikkialle on lyhyt matka eikä rahaa tärväänny kaupungissa liikkumiseen. Asuntojen vuokrat ovat edulliset ja jopa yksiöitä on helposti saatavilla keskustasta. Kuudensadan yliopisto-opiskelijan lisäksi 37 000 asukkaan kaupungissa ahertaa 1500 ammattikorkeakoulun sekä muutama tuhat muuta opiskelijaa. Opiskelijoiden lisäksi kaupunkikuvaa värittää Suomen suurin varuskunta.

Opiskelun ohessa voi nauttia kaupunkia ympäröivästä puhtaasta luonnosta. Talvella lumi on hohtavan valkoista eikä harmaata kuten useimmissa Suomen kaupungeissa. Kesällä on parasta kaupungin läpivirtaava joki vihreine rantapuistoineen. Kajaani tarjoaa monipuoliset liikuntamahdollisuudet ja Vuokatin urheilukeskus sijaitsee vain 30 kilometrin etäisyydellä. Teatteri, tanssi ja musiikki ovat osa kajaanilaista kulttuurimaisemaa. Maakunnan ruokakulttuuri on myös kokemisen arvoinen.

Kasva vahvaksi ja osaavaksi opettajaksi!
Arvostettu, yli satavuotias, Kajaanin opettajankoulutusyksikkö on Oulun yliopiston vanhin oppimiskeskus, joka kouluttaa kasvatusalanammattilaisia – laaja-alaisia luokanopettajia, varhaiskasvattajia, liikunnanopettajia sekä kielikylpypedagogeja – tulevaisuuden haasteisiin. Nykyaikainen opetusteknologia yhdistettynä tehostettuun viestintäkasvatukseen heti opintojen alussa helpottaa opiskelijan akateemista taivalta.

Yksikössä voi opiskella monia eri sivuaineita ja oman kiinnostuksen mukaan laajentaa pätevyyttään kasvatusalalla muun muassa aineopettajaksi. Erikoisuutena Kajaanissa voi suorittaa liikunnan opettajan pätevyyden. Vuosittain Kajaanin opettajankoulutukseen valitaan 121 uutta opiskelijaa.

Pieni on suurta
Opettajankoulutusyksikön opiskelijat ja henkilökunta muodostavat yhteisön, jossa on oppimiseen motivoiva rento ilmapiiri. Pienessä yksikössä vuorovaikutus on luonnostaan helpompaa ja aloitteleva opiskelija pääsee luontevasti oppimis- ja tutkijayhteisön jäseneksi.

Kajaani kokoaa opiskelijoita ympäri Suomea; murteiden sekamelska takaa monia hauskoja ja mieleenpainuvia hetkiä. Päärakennuksen legendaarisen Kahvikolon tuoksuvat leivonnaiset ja höyryävät juomat kokoavat opiskelijat yhteen tauoilla.

Rentoa meininkiä Kahvikolossa.

Kampuksen opiskelijoiden oma urheiluseura Jyskyt sekä paikallinen ylioppilasteatteri Semppa keräävät melkoisen määrän innokkaita harrastajia. Vuosittaisiin perinteisiin kuuluu turnaukset ja muut yhteiset opiskelijarientoihin kuuluvat hauskanpidot.

Jos kasvatusala ja opettajanammatti tai jokin muu ihmisläheinen ammatti kiinnostaa, kannattaa hakea Kajaaniin. Nähdään pääsykokeissa! (PK, AT & MV).

Ajankohtaista tietoa Kajaanin pääsykokeista http://kajaaninkampus.oulu.fi/koky/kokl/luko/html/Ajankoht.htm

 

 

Itä-Suomi eOppimassa

Kuhmon järjestettiin 20.-21. helmikuuta Itä-Suomen eOppimisseminaari ja –näyttely. Pääteemoina olivat oppiminen, osaaminen ja yrittäminen tietoyhteiskunnassa. Tapahtumassa olivat mukana mm. Itä-Suomen maakuntaliittojen (Kainuu, Pohjois-Savo, Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala), oppilaitosten (Kajaanin ammattikorkeakoulu, Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu, Kuopion ammatillinen aikuiskoulutuskeskus, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu ja Paltamon viestintä lukio), osaamiskeskuksien (Kuopio seudun osaamiskeskus ja Pohjois-Karjalan osaamiskeskus), yliopistojen (Oulun yliopisto, Kuopion yliopisto ja Joensuun yliopisto sekä Kajaanin kehittämiskeskus), kuntien, kaupunkien ja e-yritysten edustajia. Kaksipäiväinen seminaari kahden salin rinnakkaisesitelmineen tarjosi kattavan kuvan siitä mitä Itä-Suomessa tehdään ja aiotaan tehdä tietoyhteiskunnan kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi.

Kajaanin kehittämiskeskuksen johtaja Pentti Malinen osallistui seminaariin luennoitsijana ja hänen teemanaan oli: "Uuden yliopistollisen opetuksen, jatkotutkintojen ja tutkimuksen näkymiä Kainuussa". Kuten jo tapahtuman runsas osanotto, niin vieraiden kuin luennoitsijoiden määrän suhteen, osoitti sen, että eOppiminen on todellakin tämän hetken kiinnostavimpia ja puhutuimpia aiheita koko Suomessa, niin Kainuussakin, jossa Pentti Malisen mielestä tapahtuu paljon. Hän viittasi yliopistokoulutuksen uusiin suunnitelmiin, joihin kuuluivat Kajaanin korkeakouluyksiköiden toimintastrategia, joka selvitti mahdollisuudet ja keinot, joilla luodaan edellytykset sähkötekniikan DI-koulutukselle, tietojenkäsittelyn FM-koulutukselle ja tietoteollisuuden liiketoiminnan opetukselle Kainuussa. Koulutuksen järjestäminen olisi yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteinen asia, jonka tarkoitus olisi myös olla pysyväluonteista. Rahoituksen järjestäminen on työn alla.

Yliopistokoulutuksen uudet hankkeet ja erityisesti muuntokoulutus olivat toinen tärkeä aihe Malisen luennossa. Kajaanin kehittämiskeskus järjestää monenlaista muuntokoulutusta tänä vuonna ja tulevina vuosina. Muuntokoulutuksen tärkeä rahoittaja on opetusministeriö, jonka kanssa käydään neuvotteluja. Digitaalisen median muuntokoulutus käynnistyi viime keväänä ja siinä oli aloituspaikkoja 20. Ohjelmistotuotannon muuntokoulutus käynnistyy tänä keväänä, aloituspaikkoja on 25. Pysyvän tietojenkäsittelyn FM-koulutuksesta käydään edelleen tulosneuvotteluja. Tämän koulutuksen olisi tarkoitus alkaa ensi vuonna ja aloituspaikkoja on 40. Sähkötekniikan DI-muuntokoulutuksen 3. kurssi alkaa myös ja se olisi pysyvä "maisterikoulu". Kajaanin kaupunki järjestää perusrahoituksen ja on tehnyt myös tarjouksen pysyvän koulutuksen aloittamisesta. Muuntokoulutus on tarkoitus järjestää yhteistyössä IT-poolin, avoimen yliopiston ja ammattikorkeakoulun kanssa. Koulutus järjestetään viiden paikkakunnan hankkeina paikallisina toteutuksina, mutta sisällöstä vastaa Oulun yliopisto.

Pentti Malinen selvitti myös Kajaanin korkeakoulustrategiaa, joka ottaisi mallia ns. Porin mallista, jossa tutorperiaatteella "sparrataan" tohtorin väitöskirjan tekijöitä päämääräänsä saavuttamiseen. Tarkoituksena on hyödyntää tutkijakoulutusta ja ottaa käyttöön paikalliset toimenpiteet. Suunnitelmaan kuuluu saada Kajaaniin monitieteinen tohtori- ja tutkijakoulu, joka antaisi mahdollisuudet opiskella tietojenkäsittelytiedettä, mittaustekniikkaa ja biotekniikkaa, aluekehitystä ja taloustiedettä, kasvatustieteitä ja yhteiskuntatieteitä ja lääketiedettä.

Kajaanin korkeakoulustrategiaan kuuluvat myös VTT Elektroniikan tutkimushankekokonaisuus ja sen järjestäminen omalla toimipisteellä, mittauslaboratorion toiminnan laajentaminen, aikuiskoulutus- ja aluekehitysyksikön yhdistäminen ja suuntaaminen, biotekniikan perustoimintaohjelman jatkaminen, selvitys lääketieteellisen tutkimuksen mahdollisuuksista Kajaanin seudulla ja osallistuminen virtuaaliyliopistohankkeisiin .

Yliopistotutkimuksen uusista hankkeista Pentti Malinen kertoi, että Kajaaniin ollaan perustamassa Tietojenkäsittelytieteen tutkimusyksikkö. Aloite oli tullut IT-poolilta ja hankkeistus on jo käynnissä. Yliopisto rahoittaa yrityslähtöistä hanketta kaksi vuotta ja vetäjäksi tulee määräaikainen tutkimusjohtaja. Yksikön tarkoituksena on käynnistää yrityslähtöisiä tutkimushankkeita ja Kajaanin mahdollisiksi sovellusaloiksi on kaavailtu mm. hyvinvointiteknologian ja paikkatietojen sovellushankkeita.

Viimeisenä aiheena Pentti Malisella oli innovaatiojärjestelmän rakentaminen Kajaaniin, joka pohjautuu korkeakoulujen alueellisen kehittämisen työryhmän joulukuussa 2001 valmistuneeseen mietintöön. Innovaatiojärjestelmän rakentaminen on tarkoitus tehdä yhteistyössä lähiyliopistojen kanssa: Kuopio, Joensuu ja Lappi.

Kaiken kaikkiaan Malisen vakuuttavasta esityksestä sai sellaisen kuvan, että ollaan tosissaan liikkeellä ja esitelmän henki oli vahvasti (tieto)yhteiskunnallinen kehittäminen yhteistyössä muiden korkeakoulujen kanssa. (TS)

Seminaari opettaa.

 

Varhaiskasvattaja, esi- ja alkuopettaja sekä luokanopettaja suomen kielen ammattilaisina

Lapsilla kouluun mennessään on jo jonkinlainen kuva suomen kielestä. Päiväkodissa esimerkiksi satutuntien puitteissa lapset huomaamattaan oppivat puhe- ja kirjakielen rakenteita. Nykyään esiopetuksessa jo otetaan esille kirjaimia ja käydään läpi niiden muotoja yhdistettynä leikkiin. Monet ensimmäiselle luokalle menevät oppilaat osaavat jo lukea tai ainakin osaavat yhdistellä tavuja. Luokanopettajan haltuun jouduttuaan lapset alkavat systemaattisemmin opetella suomen kielen eri osa-alueita.

Sekä luokanopettajan että varhaiskasvatuksen maisterikoulutuksesta valmistunut on saanut vähintään viisi opintoviikon mittaisen perehtymisen äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Suomen kielen rakenne, kirjallisuus ja didaktiikka ovat kaikille pakolliset osiot Kajaanin koulutuksissa. Tämän lisäksi monet valitsevat suomen kielen sivuaineekseen tai toimi8vat joissain kulttuurijärjestöissä. Usein opettajat harrastavat kirjallisuutta, joten voisi olettaa opettajilla olevan keskivertokansalaista paremmat tiedot ja taidot äidinkielestään. Luokanopettaja on siis suomen kielen ammattilainen, mutta ei ainoa ammattilainen lapsen oppimisiässä, sillä ennen häntä varhaiskasvattajat ovat tehneet tärkeää työtä äidinkielen saralla.

Suomen kielen ammattilaisen ote näkyy työssä muun muassa monipuolisena näkemyksenä kielestä ja sen kehittämisestä. Tämän lisäksi lapsen kehityspsykologisen tiedon pitäisi olla hallussa opintojen myötä. Taitava opettaja esimerkiksi kirjallisuuden ohjaajana pystyy syventämään oppilaiden lukuharrastusta ja antamaan vinkkejä oppilaan luku- ja kirjoitustaidon kehittämiseen. Opettajan vastuulle jää myös suunnitella opetus ja oppimisympäristö monipuoliseksi mitään äidinkielen osa-aluetta unohtamatta. (MM)

 

 

Aurora-seura – Suomen musiikin aamunkoitto?

Moni, vähänkin Suomen historiaa opiskellut, muistaa varmaan Aurora-seuran suomen kielen ja kulttuurin uranuurtajana, Suomen ensimmäisen sanomalehden, Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo, julkaisijana. Harvempi varmaan tietää, että Aurora-seura teki tärkeää työtä myös suomalaisen musiikkikulttuurin edelläkävijänä. Seuran perustivat vuonna 1770 Henrik Gabriel Porthan, hänen serkkunsa Per Jusleen sekä Carl Fredrik Mennander, myöhemmin aateloituna Fredenheim. Kaikki olivat suomalaisia, mutta seuran perustamisen aikoihin Jusleen ja Mennander työskentelivät Tukholmassa, mistä idea seuran perustamiseen oli lähtöisin. Jusleen ja Mennander olivat jäseninä neljä vuotta aikaisemmin Tukholmassa perustetussa Utile Dulci-seurassa, minkä sisarseuraksi Aurora sitten perustettiin. Seuran perustamiskirja kirjoitettiin Tukholmassa, ja varsinainen perustamiskokous oli Turussa vuonna 1770.

1700-luvulla oli tullut muotiin salaseurojen eli ordenien perustaminen vapaamuurariseurojen mallin mukaan. Salaseuroille oli tyypillistä se, että ne olivat lähinnä ritarikuntia asteineen ja arvomerkkeineen. Utile Dulci-seurassa asteita oli viisi, Aurorassa kolme. Seuran salaisuudet paljastettiin jäsenille vähitellen, vasta ylimmän asteen jäsenet saivat tietoonsa esimerkiksi jäsenmäärän ja seuran perustamisen idean. Aurorassa ehti olla sen yhdeksän vuoden toiminnan aikana 70 jäsentä, joista ylimmälle astelle pääsi vähän toista kymmentä.

Aurora-seuran perustamisasiakirjan mukaan sen tärkeimmäksi tehtäväksi tuli ruotsin kielen viljely. Elettiin aikaa, jolloin latinan merkitys oppineiden kielenä alkoi vähetä, ja kansan kielet pääsivät esille. Lisäksi sääntöjen mukaan Auroran toiminta tuli suuntautumaan " useimpiin tieteisiin, erityisesti suomen kieleen, ja tämän maan perinteeseen ja historiaan, samoin kuin vapaisiin taiteisiin, erityisesti musiikkiin". Koko toiminnan alueesta käytettiin ruotsalaista sanaa "vitterhet", mikä tarkoittaa oikeastaan kaikkea humanistista sivistystä.

Seuran kolmen ensimmäisen vuoden aikana musiikki ei vielä ollut niin tärkeä osa toimintaa, kuin se myöhemmin tuli olemaan. Näinä vuosina keskityttiin uuden lehden toimittamiseen ja kirjallisuuteen muutenkin. Jokaisen jäsenen piti lahjoittaa seuralle joku kirja. Seuran kokoukset koettiin kuitenkin pitkäveteisiksi ja akateemisen jäykiksi, jäsenmääräkin oli vasta 22. Vuonna 1773 toiminta jaettiinkin kolmeen luokkaa,: tieteelliseen, kirjalliseen ja musiikilliseen. Musiikki oli noussut 1700-luvun lopulla seurapiirien tärkeäksi harrastukseksi. Aiemmin sitä esitettiin vain kirkoissa ja hoveissa, mutta nyt porvaripiiritkin alkoivat yhä enemmän harrastaa musiikkia ja järjestää musiikkitilaisuuksia, myös konsertteja. Aurora-seuran musiikillinen luokka, joka samalla oli seuran orkesteri kokoontui harjoituksiin kerran viikossa. Luokan jäsenten piti lahjoittaa vuodessa yksi nuottijulkaisu. Ne, jotka enemmän esiintyivät seuran tilaisuuksissa saivat helpotusta jäsenmaksuun. Seuran toiminnan aikana Turun kaupunginmuusikkona toiminut Johann Friedrich Jahn ei maksanut jäsenmaksua ollenkaan. Hän toimi seuran kapellimestarina.

Seuran ensimmäinen tärkeä musiikillinen toiminta oli konsertin järjestäminen vuonna 1773. Tämä oli Suomen ensimmäinen musiikin harrastelijoiden järjestämä konsertti. Konsertin ohjelmasta ei paljon tiedetä, mutta ainakin siellä " eräs taitava ääni lauloi tätä tilaisuutta varten sävelletyn aarian". Aurora-seuran musiikkitoiminta tutkineen Einari Marvian mukaan myös seuran orkesteri esiintyi konsertissa. Seura järjesti konsertin myös seuraavana vuonna, mutta nämä kaksi jäivät ainoiksi. Tärkeä tilaisuus seuran ja Turun muusikoille muutenkin oli kuningas Kustaa III:n vierailu vuonna 1775. Tällöin kaikki kaupungin muusikot olivat mukana soittamassa sekä tuomiokirkossa että Turun Akatemiassa. Marvian mukaan Turussa oli 1700-luvun lopulla kaikkiaan 70 soittajaa, joten orkesterimusiikkiakin pystyttiin hyvin esittämään. 1770-luvulla Turussa vaikutti lisäksi Suomen ensimmäinen varteenotettava säveltäjä, Erik Tulindberg. Jäljelle jääneiden nuotistojen mukaan niin Tulindberg kuitenkin Aurora- seuralaisetkin olivat hyvin perillä muun Euroopan säveltäjistä ja musiikin muodeista.

Aurora-seuran toiminta alkoi hiipua 1770-luvun lopulla, ja lopullisen kuoliniskun toi vuonna 1779 Porthanin, seuran sihteerin, lähtö ulkomaille. Samalla lakkasi lehden toimittaminen. Turun musiikkielämässä tuli kymmenen vuoden hiljaisempi kausi. Musiikkia kuitenkin harrastettiin ja esitettiin, ja vuonna 1790 perustettiinkin sitten Turun Soitannollinen seura, mikä oli ensimmäinen pelkästään musiikkikulttuurin vaalimiseen perustettu seura Suomessa. Seura toimii edelleenkin. Yleensä Suomen musiikin historiat kertovat tarkkaan Soitannollisesta seurasta, mutta unohtavat kokonaan, että seura ei syntynyt tyhjästä, vaan sillä oli tärkeä edeltäjä. Aurora-seuran elossa olevista 58:stä jäsenestä 21 liittyi heti Soitannolliseen seuraan, joten yhteys on selvä. Näin ollen voi hyvin pitää Aurora-seuraa myös Suomen musiikkikulttuurin aamunkoittona. (AT)

 

 

Virsiä harpuin, huiluin, kantelein

Tammikuun lopulla pidettiin Helasalissa hieno, erilainen konsertti, jossa esiintyivät Sakari Kukko, huilu, saksofonit ja piano, Eija-Riitta Airo-Karttunen ja Pauli Kukko, laulu sekä Ossi Säily, urut ja piano. Sakari Kukko on kajaanilaissyntyinen muusikko, joka yhtyeensä Piirpaukeen on kiertänyt konsertoimassa ympäri maailmaa. Pari vuotta sitten hän palasi asumaan Kajaaniin ja konsertoi ja levyttää täältä käsin. Viime vuonna hän julkaisi oman virsilevynsä Vanhan Virsikirjan 300-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Levyllä kuullaan tuttuja virsimelodioita jazzin keinoin. Itse hän kertoo levyssään näin: " Maailmamme ja arvomaailmamme on näiden virsien syntyajoista muuttunut valtavasti. Uskon, että niillä kuitenkin voi olla paljon annettavaa myös nykyihmiselle. Ehkä jopa valo, autuus." Konsertissa kuultiinkin virsimelodioita monilla eri soitinyhdistelmillä. Soolosoittimina oli huilu sekä saksofonit. Ossi Säily soitti vanhoja, pari vuotta sitten korjattuja, urkuja. Kuultiinpa myös urku-pianoimprovisaatio koraalista Vuodata Sä olentoomme. Eija-Riitta Airo-Karttunen oli laulusolistina Bachin koraalissa kantaatista 147, Sakari Kukko soitti huilulla tutun obligatoäänen. Historian havinaa konserttiin toi Sakari Kukon isä, Pauli Kukko, joka on valmistunut Kajaanin Seminaarista vuonna 1952, ja esiintynyt viimeksi Helasalissa samana vuonna. Konsertissa hän lauloi saman laulun kuin vuonna 1952, Cesar Franckin Panis Angelicus. Ossi Säily säesti pianolla ja Sakari Kukko soitti taas vastaäänen. Konsertti päättyi kiitosvirteen Sinulle kiitos Isä maan ja taivaan, johon yleisökin sai yhtyä. Lämpimät kiitokset esiintyjille keskipäivän kauniista musiikkihetkestä! Yleisöä olisi maailmantähden konsertin luullut houkuttelevan enemmänkin. (AT)

 

 

Jälleen juhlahetki arjen keskellä

Suuret kiitokset aktiivisille musiikinopettajille konsertista, josta opiskelijat ja henkilökunta saivat nauttia tammikuisena pakkaspäivänä. Oli miellyttävää pysähtyä hetkeksi arkisten kiireiden keskellä. Elävän musiikin läsnäolo arjessa on omiaan luomaan helpotusta ja auttaa jaksamaan. Oli kiinnostavaa kohdata jälleen kerran kampuksellamme osaavia musiikin tekijöitä. Kiitos järjestäjille ja esiintyjille musiikillisesta juhlahetkestä. (EMP)

 

 

 

Lauri Sonny, 

Sivut päivitetty 08.09.2003