TAMMI-HELMIKUU 2001

---

Asiantuntijakeskustelua opettajien täydennyskoulutuksesta

Kainuulaisten koulutoimenjohtajien toiveesta Kajaanin opettajankoulutusyksikkö järjesti opetusministeriön kanssa alueellisen asiantuntijakeskustelun opettajien täydennyskoulutuksesta Kajaanin kampuksella Martti Helan salissa tiistaina 13. helmikuuta.

Opetusministeriön edustajana aloituspuheenvuorossa opetusneuvos Armi Mikkola toi esille opettajanammatissa olevat kolme opetussuunnitelmaa, jotka ovat kirjoitettu ja eletty sekä piilo-opetussuunnitelma. Mikkola painotti opettajankoulutuksen aukeavan arkipäivässä. Kulttuurin ja yhteisön merkitys tukevina tekijöinä ovat opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa oleellisia. On uskallettava jättää opettajien täydennyskouluksenkin varaan; muuten liian suuret odotukset peruskoulutuksen kaikkivoipaisuudesta johtavat opettajien peruskoulutuksen pirstaloitumiseen. Kaikkea ei tarvitse eikä voi opettaa opettajien peruskoulutuksen aikana, vaan myös täydennyskoulutukselle on jätettävä mahdollisuus. Opettajan työssä tärkeää on juuri tietojen ja taitojen päivittäminen. Mitään hallinnollisia esteitä tai kehysehtoja Mikkola ei näe täydennyskoulutuksen uudelleen organisoimiselle.

Mikkolan mukaan on huolehdittava siitä, että opettajilla on mahdollisuudet osallistua täydennyskoulutukseen. Alueellista eriarvoisuutta ei saisi olla tarjonnasta tai sen puutteesta johtuen. Koulutusta tulee suunnitella eri ryhmien tarpeista, jolla tuetaan ammattiuran eri vaiheissa olevia. Täydennyskoulutuksen tulee myös jalkautua aiempaa paremmin. Myös opettajien peruskoulutuksessa tulee huomioida Mikkolan mukaan perus- ja täydennyskoulutuksen jatkumoajattelu: mitä halutaan opettajille opettaa ja missä vaiheessa. Mikkola korosti opettajankoulutuksen sisällä tehtävien painotusten mahdollisuutta ja niiden merkitystä opettajan ammattiudelle.

Opetushallituksen edustajan Olli Luukkaisen mukaan tällä hetkellä opettajatilanne on hyvä, mutta huolena on ikärakenne, opettajien kelpoisuuden takaaminen sekä valmistuneiden opettajien rekrytoituminen kasvukeskuksiin. Kainuun osalta haaste on vaativin. Luukkaisen mukaan kuntien tulisi entistä paremmin tuoda esille myönteistä mielikuvaa kunnasta työpaikkana.

Lääninhallituksen edustaja Pertti Kokkonen totesi, että kunnille on turvattava tasavertaiset mahdollisuudet toimia. Pelkästään Oulun läänin sisällä kuntien satsaus päätoimisen opettajan täydennyskoulutusrahaan vaihtelee 149–2800 markkaa vuodessa. Pohjois-Suomea on ajateltava kokonaisuutena, selvä ongelma tulee Kokkosen mukaan olemaan pätevien matematiikan, englannin ja äidinkielen opettajien saaminen tälle alueelle.

Kajaanin opettajankoulutusyksikön johtaja, professori Juhani Suortti kertoi Kajaanin opetussuunnitelmauudistuksesta, jossa opiskelija saa kaksoispätevyyden yhden maisteritutkinnon osana. Luokanopettaja voi saada 20 opintoviikon lisäopinnoilla varhaiskasvattajan pätevyyden ja päinvastoin. Suorttin mukaan aineenopettajaelementtejä on saatava mukaan luokanopettajien ja varhaiskasvatuksen koulutukseen ja siihen tarvitaan yhteistyötä ainelaitosten kanssa. Esimerkkinä Suortti mainitsi Kajaanin ja Jyväskylän yliopiston liikunnan aineopettajien koulutusyhteistyön.

Monessa puheenvuorossa tuli esille erityisesti Kainuussa tarvittavan laaja-alaisen opettajapätevyyden omaavien moniosaajien kouluttamista. Pienet kunnat ja koulut tarvitsevat opettajia, joiden pätevyys riittää koko peruskouluun. Kainuun kuntien edustajana Esko Pesonen korosti, että olisi turvattava opettajien saatavuus erityisesti pienten koulujen opettajiksi sekä vieraiden kielten, matematiikan että äidinkielen osalta. Joustava opettajavaranto eli liukumat luokanopettajasta aineenopettajaksi ja toisinpäin tulisi huomioida myös täydennyskoulutuksessa. (EH)

 

 

Vakinaistetun Lönnrot-instituutin ensimmäinen johtokunta

Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen on 15.2.2001 tekemällään päätöksellä nimennyt seuraavan Lönnrot-instituutin johtokunnan 31.12.2003 päättyväksi toimikaudeksi:

	Varsinainen jäsen	Henkilökohtainen varajäsen
Humanistinen tiedekunta	dekaani Liisi Huhtala	assistentti Anneli Meriläinen
Kajaanin opettajankoulutusyksikkö	dosentti Reijo Heikkinen	opettaja Juha Vartiainen
Kajaanin kaupunki	museonjohtaja Antti Mäkinen	taidemuseonjohtaja Heikki Aranne
Kajaanin kehittämiskeskus	johtaja Pentti Malinen	erikoistutkija Sakari Virtanen
Elias Lönnrot -seura ry	puheenjohtaja Tuulikki Yli-Lonttinen	hallituksen jäsen Jouko Siivola.

Virka-asemansa puolesta johtokuntaan kuuluu Lönnrot-instituutin johtaja Juhani Suortti. Johtokunnan puheenjohtajaksi rehtori on valinnut dekaani Liisi Huhtalan.

  

 

Pertti Yli-Luoma kasvatustieteen professoriksi

Filosofian tohtori, kasvatustieteiden tohtori Pertti Yli-Luoma on 31.1.2001 nimitetty Oulun yliopiston kasvatustieteen professorin virkaan, jonka alaksi on täsmennetty erityisesti oppimisen ja opetuksen empiirinen tutkimus, 1.2.2001 alkaen. Virka on sijoitettu Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksikköön.

Pertti Yli-Luoma on suorittanut filosofian tohtorin tutkinnon Upsalan yliopistossa Ruotsissa 1990. Kasvatustieteiden tohtoriksi hän väitteli Helsingin yliopistossa 1992. Sekä Helsingin että Turun yliopiston kasvatustieteen dosentiksi hänet nimitettiin 1994.

Yli-Luoma toimi kasvatustieteen apulaisprofessorina Joensuun yliopistossa 1990–93. Vuonna 1993 hän oli myös vierailevana professorina University of Notre Damessa Indianassa Yhdysvalloissa. Edelleen samana vuonna hänet nimitettiin Helsingin yliopiston kasvatustieteen lehtorin virkaan.

1994–97 Yli-Luoma toimi kasvatustieteen apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa aloinaan erityisesti empiirinen kasvatustiede ja etäopetus. 1998–99 hän hoiti etäopetuksen professuuria Helsingin yliopistossa. Sen jälkeen hän on työskennellyt Helsingin yliopiston kasvatustieteen lehtorina.

Pertti Yli-Luoman tutkimusalueita ovat mm. empiiriset ja tilastolliset menetelmät kasvatustieteissä, matemaattisten aineiden ja tietotekniikan opetus ja oppiminen sekä uskonnon ja moraalisen ajattelun opetus ja omaksuminen.

 

 

Satujen saarille fääriä oppimaan

Meillä kahdella Kajaanin opettajankoulutusyksikön opiskelijalla oli ainutlaatuinen tilaisuus päästä tutustumaan Färsaarten kieleen, kulttuuriin ja luonnonoloihin viikon mittaisella intensiivikurssilla. Kurssin järjestäjänä toimi "Jäiset opettajankoulutusyksiköt" -Nordplus-rengas, jonka perustajajäsen Kajaanin opettajankoulutusyksikkö on. Kurssille osallistui yli 20 kasvatusalan opiskelijaa ja opettajaa Norjasta, Tanskasta, Ruotsista, Islannista, Grönlannista, Färsaarilta ja Suomesta.

Lentäen varmasti perille
Matkareittimme kulki Helsingistä Kööpenhaminaan ja sieltä edelleen Färsaarille, joka kuuluu Tanskaan autonomisena alueena. Lentokoneen laskeutuessa tähyilimme kiinnostuneina ikkunasta ulos, mutta emme nähneet muuta kuin pelkkää pilveä. Yhtäkkiä näkyi muutama vuorenseinämä ja sitten töks! Färsaarten lentokenttä osoittautui todella lyhyeksi ja syy selvisi melko pian. Tässä puuttomassa vuoristoisessa maassa tasaisesta maasta ei ole juuri tietoakaan. Astuttuamme ulos koneesta oli enää turha huolehtia kampauksesta, sillä tuuli oli viedä meidät vierailijat matkatavaroineen mennessään. Färsaarille onkin ominaista nopeasti vaihtelevat sääolosuhteet. Lämpötila tosin tuntuu melkein vakiolta Suomen pakkasiin tottuneella, sillä se on kesällä keskimäärin +11° C ja talvellakin peräti +6° C.

Kurssilaisten vapaa-ajan kohtauspaikkana toimi
Cafe Natur

Pääkaupunkina Tór-jumalalle omistettu satama – Tórshavn
Lentokentältä matkamme jatkui linja-autolla kohti pääkaupunki Tórshavnia. Tórshavn sijaitsee Streymoyn saarella – kaiken kaikkiaan Färsaaret koostuvat 18 eri saaresta. Asukkaita saarilla on lähes 50 000, joista kolmannes asuu pääkaupungissa. Siellä ohjelmaamme kuului käynnit museoissa, taidenäyttelyssä ja elokuvissa. Taidenäyttelyssä tutustuimme Färsaarten merkittävimmän taiteilijan Sámal Joensen-Mikinesin (1906–1979) töihin. Prix Føroyar -konsertissa saimme tuntumaa paikalliseen nuorisomusiikkiin ja nuorisoon, joka tuli avoimesti juttelemaan kanssamme.

Vaellus Kirjubøuriin
Erityisen vaikutuksen meihin teki noin 12 kilometrin vaellus jyrkillä rinteillä Färsaarten vanhaan hengelliseen keskukseen Kirkjubøuriin, jossa toimi myös piispanistuin muutamia satoja vuosia. Vaeltaessamme säät vaihtelivat minuuteissa laidasta laitaan ja näköalat olivat tosi huikeita, varsinkin sellaiselle, joka on koko ikänsä asunut alavilla seuduilla. Tällä vaelluksella totesimme myös, että vuorissa on särmää! Kirkjubøurista mieleen jäi erityisesti tositarina saksalaisesta sotilaasta, joka oli haaksirikkoutunut ja pelastautunut sinne pöydän päällä. Tästä pelastumisesta muistona on jäljellä sama pöytä, jonka mekin saimme nähdä. Samaisessa paikassa maistelimme ensikertaa myös kuivattua valaan lihaa ja ihraa, joka ei suonut ainakaan meille tottumattomille suomalaisille makunautintoa, mutta tulipahan maistettua!

Eiðissä lupsakoita paikallisia
Kolmantena päivänä matkamme jatkui pieneen Eiðin kylään, joka sijaitsee Eysturoyn saarella. Täällä saimme tutustua esimerkiksi Färsaarten kieleen – fääriin, joka on islannin ja länsinorjan murteiden väliltä oleva sukulaiskieli. Fääriä puhuu yli 50 000 ihmistä, tosin 10 000 färsaarelaista asuu alueen ulkopuolella, Tanskassa ja muualla Euroopassa. Kylähotellissa ohjelmassa oli myös luentoja perinteisistä färsaarelaisista käsitöistä, joissa materiaalina käytetään lampaan villaa. Lampaankasvatus onkin yksi Färsaarten elinkeinoista ja tuntureilla vaeltaakin noin 80 000 lammasta. Pääelinkeino on kuitenkin kalastus, toiseksi merkittävin on turismi ja sen myötä villatuotteet.

Maisema kylähotellin ikkunasta Eiðissä

Ihmiset vaikuttivat todella sydämellisiltä ja halaukset kuuluivat normaaliin kanssakäymiseen. Paikallisiin ihmisiin tutustuimme esimerkiksi kylähotellimme lähistöllä sijaitsevassa kylätalossa, jossa perinneseuralaisten opastuksella opettelimme färsaarelaista ketjutanssia. Tällä reissulla meille selvisi myös se, miten suurta apua ruotsin kielestä on skandinaaviskan ymmärtämisessä, joka oli koko intensiivikurssin käyttökieli.

Takaisin fääriä oppimaan?
Kokonaisuudessaan reissu oli mieleenpainuva. Saimme uusia kokemuksia ja uusia ystäviä pohjoismaista aina Grönlantia myöten. Jossain mielensyövereissä kytee myös pieni ajatus siitä, miten mukavaa olisikaan nähdä Färsaaret myös kesällä! Esimerkiksi meistä niin oudot talojen ruohokatot voisivat näyttää kukkaloistossaan kesäkuukausina aika hyvältä! Myös Färsaarilla kesäisin majailevat lunnit jäivät meiltä näkemättä. (AU&RK)

Kurssilaiset tutustuivat myös Tórshavnin historialliseen
keskustaan.

 

 

Euroopan kielten teemavuosi 2001

Tänä vuonna vietettävä Euroopan kielten teemavuosi on Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston yhteinen hanke, jota tukee myös UNESCO. Teemavuosi koskee kaikkia Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston jäsenvaltioita. Teemavuoden Suomen avajaistilaisuutta vietettiin 28. helmikuuta.

Teemavuoden vieton tarkoituksena on juhlia kielellistä moninaisuutta ja lisätä monikielisyyden ja -kulttuurisuuden arvostusta Euroopassa sekä innostaa eurooppalaisia opiskelemaan entistä paremmin ja entistä useampia myös vähemmän puhuttavia ja opetettavia kieliä. Elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti teemavuosi rohkaiseen myös kielten opiskelua luomalla tietoisuutta kielten opiskelun tarpeellisuudesta sekä tarjoamalla riittävästi tietoa opiskelumahdollisuuksista.

 

Vähemmistökielet elävät Pajalassa

Seitsemästä eri yliopistosta kokoontui 12 pienen vähemmistökielen tutkijoita ja kouluttajia Ruotsin Pajalaan 22.–25.2.2001. Tutkijoiden mielenkiinnonkohteina ovat sellaiset suomalais-ugrilaiset vähemmistökielet, joiden kirjakielenkehitys ja kouluopetus ovat vasta saamassa vakiintuneet muotonsa. Meänkieltä, kveeniä, vienaa, aunusta, vepsää, võrua ja liiviä kehitetään koko ajan. Lähes kaikkia opetetaan myös vähemmistökielialueiden kouluissa. Professori Helena Sulkala Oulun yliopiston suomen ja saamen kielen laitoksesta toimii tämän vähemmistökielen tutkijoiden verkoston koordinaattorina.

Pajalan kunta ja pajalalaiset osallistuivat seminaariin aktiivisesti ja tarjosivat vähemmistökieliseminaarilaisille myös
poronlihakeittoa.

Ongelmat yhteiset
Seminaarissa olleiden vähemmistökielten ongelmat ovat yhteiset: valtiot eivät tue riittävästi vähemmistökielen ja sen opetuksen kehittämistä ja oppimateriaalien tekemistä. Myös omakielinen tiedonvälitys ja kulttuuritoiminta tarvitsisi enemmän valtioiden tukea. Muutaman minuutin radio-ohjelma viikossa ja harvakseltaan ilmestyvä oma sanomalehti eivät ole riittävät tyydyttämään vähemmistökielisten tarpeita. Myös kouluopetus saattaa pysähtyä vain yhteen tuntiin viikossa. Esimerkiksi Venäjän Karjalassa koulujen johtajilla on suuri määräysvalta vähemmistökielen opetuksen järjestämisessä.

Vähemmistön oma toiminta kaiken alku ja perusta
Tornionjokilaakson eli väylänvarren asukkaat – niin sanotut meän kielen puhujat – Pohjois-Ruotsissa tietävät, mitä on ollut olla sorrettu vähemmistö ja kuinka nihkeästi Tukholman päässä on ymmärretty alkuperäisväestön sivistyksellisiä tarpeita. Vihdoin meänkieli on saanut vähemmistökielen aseman Ruotsin viiden vähemmistökielen joukossa. Se tarkoittaa, että kieltä käyttävät voivat saada päivittäiset asiansa myös viranomaisten kanssa hoidettua omalla kielellään.

Kielletty kieli
Pitkään meänkieli eli tornionlaaksonsuomi oli kielletty kieli koulussa kuten kveenin kielikin Norjan Ruijassa. Oppilaita kiellettiin puhumasta koulussa äidinkieltään ja kielen käyttämisestä saattoi saada jopa rangaistuksen. Pohjois-Norjassa kveenit ovat tällaisen politiikan takia voimakkaasti norjalaistuneet kieleltään. Kouluopetuksesta saa puhtia kielen ja kulttuurin säilyttämiseen. Sekä torniolaaksolaiset että kveeniopettajat pitävät tärkeänä, että kieli ja kulttuuri saadaan säilymään, vaikka paikoin kieli on saattanutkin jo kadota.

Kangoksen kulttuuri- ja ekologiakoulu
Kangoksen koulu on vapaakoulu, jonka kyläläiset ovat itse perustaneet ja se toimii yhdistysperiaatteella. Kunta maksaa jokaisesta oppilaasta saman verran kuin kunnankin kouluissa, mutta opetuksen järjestäjänä toimii kyläyhdistys.

Meänkielen tunti 3–4-luokassa

Kangoksen koulun tavoitteina ovat muun muassa me-hengen luominen, jotta koko kylä tuntisi olevansa tärkeä osa koulun ja yhteisön toimintaa. Koko toiminnan lähtökohtana on meänkielinen kulttuuri. Koulussa työskennellään siten, että lapset oppivat ja käyttävät meän kieltä.

Vähemmistökielten opettajien koulutus vielä hajanaista
Etelä-Virossa Võrun instituutti on järjestänyt võron kielen opettajille kursseja. Meänkieliset opettajat odottavat innolla myös mahdollisuutta päästä kouluttamaan itseään. Myös Norjassa vasta suunnitellaan kveenin kielen opettajille mahdollista täydennyskoulutusta. (JV)

 

 

Helmikuun henkilökuvassa

Kuukauden kasvo Mira Haapala

Kasvatustieteiden maisteri, draamapedagogi Mira Haapalan iloinen ja intoa pursuava hymy on tullut Kajaanin kampuksella tutuksi viimeisen puolen vuoden aikana. Mira edustaakin koko kampuksen nuorinta opettajakuntaa. Äidinkieleen ja erityispedagogiikkaan erikoistunut luokanopettaja on ollut ahkera omissa yliopisto-opinnoissaan, sillä hän on suorittanut luokanopettajatutkinnon lisäksi myös draamapedagogin ja ilmaisukasvattajan pätevyyden.

Mira on syntyjään kainuulaisia Vuolijoen Otanmäestä. Lukion ja vuoden kouluavustajan työn jälkeen hänen opintiensä kulki Jyväskylään. Kaupunki kerää opiskelijoita ympäri Suomea, joten Jyväskylän kampuksella voi törmätä lähes kehen tahansa. Lentopalloharrastus ja kuuron naisen henkilökohtaisena avustajana työskentely veivät tosi paljon energiaa. Opiskeluja se ei kuitenkaan hidastunut, sillä Mira valmistui aivan normaalissa viiden vuoden opiskeluajassa reilun kahden sadan opintoviikon suorittaneena.

Gradussa kuntoa kerrakseen
Kasvatustieteen gradunsa Mira teki yhdessä ystävänsä kanssa tilaustyönä Kuortaneen urheiluopistolle. Tutkimuksen aiheena oli lasten kunto ja kuntotietoisuus. Kolme kuukauden välein tutkijat ja lapset kohtasivat Hipposhallilla, jossa 11–12-vuotiaitten kuntoa tutkittiin palloradan, nopeustestin, kestävyysjuoksun ja lihaskuntotestien avulla. Jokainen 110 koehenkilöstä sai testien jälkeen henkilökohtaista numeerista sekä sanallista palautetta. Lapset kokivat – tutkijoiden ensiodotuksista huolimatta – kuntotestit mielekkäinä. Gradun kautta Miran mielestä pystyy hyvin tutustumaan myös sellaiseen aiheeseen, jota ei ole varsinaisesti opiskellut sivuaineena. Mira suosittelee tällaista menetelmään luokanopettaja- ja varhaiskasvatusopintojen taitotiedon lisäämiseksi.

Lyhyehköjen sijaisuuksien jälkeen Mira toimi harjaantumisluokanopettajana Lapinlahdella. Tämä työ oli mielekästä ja opettavaista erityisesti vuorovaikutuksen sekä oppimisen idean ja filosofian kannalta. Miran mielestä luokanopettajakoulutus ei vieläkään anna riittäviä valmiuksia kohdata moniammatillista työyhteisöä. Suurin anti tässä työssä olivatkin suurenmoiset koulunkäyntiavustajat ja oppilaiden henkilökohtaiset avustajat, joiden kanssa jokainen uusi työpäivä oli kokemisen arvoinen. Miran vastuulla enimmillään Lapinlahdella oli yksitoista oppilasta ja neljä päätoimista avustajaa.

Kajjjaaniin, Kajjaaniin, Kajaaniin
Kajaaniin Miran toi omakulta Matti. Syntyperäisenä kainuulaisena oma kotimaakunta kutsui ja houkutteli. Kajaani on sopivan pieni kaupunki, vaikka välillä Jyväskylästä ikävöikin kunnon elokuvateatteria ja siistiä uimahallia. Tällä hetkellä Miraa kiinnostaa Harry Potter -kirjat sekä uudelleen viritetty hevosharrastus Kuluntalahden ratsastuskoulussa.

Kajaanin kampus on työpaikkana haastava ja Intellin kolmannen kerroksen väki pitää yhdessä huolta korkeasta työmoraalista. Tämä vaikuttaa myönteisesti myös omassa työssä viihtymiseen. Syksyllä Mira aloitti työskentelynsä kirjallisen ja puheviestinnän sekä lastenkirjallisuuden kursseilla. Kevättalvella varsinaisena urakkana on ollut äidinkielen perusopintojen (VAKA + LUKO) suomen kielen rakenteen kurssi. Opettajankoulutusyksikössä työ tarjoaa tilaisuuksia tutustua uusiin ihmisiin ja tilanteisiin – keväällä 2001 harjoittelujen ohjaus sekä päiväkodeissa että normaalikoulussa tuo oman mielenkiintoisen lisänsä.

Mira ja opiskelija Juha Arkkukangas keskustelevat juuri pidetystä satutunnista Kuurnan kirjastossa.

Suunnitelmia
Kesän suunnitelmiin Miralla kuuluvat pitkät pyöräilylenkit Pappilanniemeen, Hannusrantaan sekä Kajaani–Otanmäki maantieajo. Hyvät kirjat tuovat laadukkuutta aurinkoiseenkin päivään. Kesällä on levättävä, jotta jaksaa ottaa vastaa syksyn haasteet. Mira jatkaa Vartiaisen Juhan äidinkielen ja viestintäkasvatuksen opettajan pestiä vielä syyslukukauden. Parasta opettajankouluttajan työssä Miran mielestä ovat opiskelijat: "Hävyttömintä tässä työssä on se, miten paljon siitä saa itselleen". Kolmen–neljän erilaisen ryhmän tapaaminen yhden päivän aikana antaa mahdollisuuden tarkastella koulutuksessa saatua teoreettista tietoa. "Jokaisesta ryhmästä tulevat esiin ryhmän omat jutut, jotka nousevat opiskelijoiden omista lähtökohdista; se antaa kouluttajalle uusia näkökulmia ja ulottuvuuksia opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen."(JV)

 

Taide- ja taitokasvatuksen tulevaisuus -seminaari Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikössä 23.–24.2.2001

Taide- ja taitoaineiden opettajat Pohjois- ja Etelä-Suomen yliopistoista tapaavat toisiaan säännöllisesti. Tänä vuonna Oulun yliopiston opettajankoulutuksen henkilökunta lähetti seminaarikutsun, jonka vastaanotti lähes 30 taide- tai taitoaineen edustajaa. Jokavuotiset tapaamiset koetaan tärkeinä, sillä informaatioteknologian valtakautena moni taidekasvatuksen ammattilainen ei välttämättä näe edustamansa aineen tulevaisuutta kovin ruusuisena. Oulussa järjestetyn seminaarin kaltaisissa keskustelufoorumeissa on mahdollista tavata vanhoja tuttuja, ystäviä sekä kollegoita, vaihtaa kuulumisia ja mielipiteitä siitä, mihin ollaan menossa ja mitä nämä muutokset edellyttävät taide- ja taitoaineiden kouluttajilta.

Seminaarin avauspuheenvuorossa Leena Hyvönen Oulun yliopistosta muistutti siitä, etteivät taideaineet välttämättä selviydy enää yksin. Tämän lyhyen puheenvuoron sisältö kuvasi hyvin sitä integraatio- ja muutosvalmiutta, joka seminaariin osallistujilla oli. Mistään ei tarvitse luopua eikä taideaineiden suinkaan pidä antautua teknologian tai luonnontieteiden edessä. Kuitenkin on hyväksyttävä se, että tarvitaan yhteistyötä yliopiston ulkopuolisten instanssien ja integraatiota muiden aineiden kanssa.

Kahden päivän aikana seminaarilaiset kuulivat useita puheenvuoroja suomalaisen ja eurooppalaisen taidekasvatuksen nykytilasta. Omista tutkimuksistaan ja kokemuksistaan kertoivat mm. Arja Puurula Helsingin yliopistosta (aiheena Arts Education in Future – some European scenarios and trends compared), Liisa Piironen taideteollisesta korkeakoulusta (Tutkiva oppiminen ja kokonaisvaltainen opetus taide- ja kulttuurikasvatuksen näkökulmasta), Wolf-Dieter Kohlberg Saksan Osnabrueckin yliopistosta (European Reform Pedagogies and the "Kunsterziehungsbewegung") ja Raili Kärkkäinen Helsingin yliopistosta (Taito- ja taideaineet koulussa ja opettajankoulutuksessa). Kärkkäinen painotti sitä, että taide on toimintaa, itse tekemistä. Opetussuunnitelmissa korostetaan kyllä koulujen toiminnallisia opetusmenetelmiä, mutta Kärkkäinen uskoo, että yhä edelleen lapset istuvat valtaosan oppitunnista hiljaa oman pulpettinsa ääressä. Oppiminen on luonteeltaan toistavaa, vastaanottavaa ja paikalleen sidottua. Kärkkäisen mielestä saattaa olla, että ehkä juuri taidekasvatuksellisiin tilanteisiin liittyvä liike on yksi niistä syistä, miksi taidekasvatus saa taistella olemassaolostaan. Oulussa oli hyvin edustettuna myös Kajaanin opettajankoulutusyksikkö, sillä lehtori Eeva-Maija Lappalainen luennoi otsikolla "Kankaankudonnan ja puikoilla neulonnan oppimisen ulottuvuuksia pohjoisamerikkalaisten kokemana Suomessa."

Useat luennoitsijat ja mielenkiintoiset aiheet rikastuttivat seminaaria, mutta runsauden takia seminaarilaiset siirtyivät kiireellä paikasta toiseen minuuttiaikataulun tarkkuudella. Yhteisille keskusteluille jäi valitettavan vähän aikaa – toisaalta ensimmäisen päivän antia ruodittiin vielä myöhään illalla saunan lauteilla. Seminaariin ei sisältynyt vain ja ainoastaan luentoja ja paperisessioita; vierailimme Oulun taidemuseossa ja näimme lasten ja nuorten teatteripäivillä koskettavan teatteriesityksen Hyppää pois!. Teatterin jälkeen matkasimme Perämeren biologiselle tutkimusasemalle Hailuotoon, jossa saunoimme ja yövyimme. Lauantaina, paluumatkalla Oulun keskustaan, autolautalla käytiin vielä viimeiset kiihkeät keskustelut, sillä seuraava taide- ja taitoaineiden opettajien tapaaminen järjestetään vasta vuonna 2002 – toivottavasti! Kutsua odotellessa… (MH)

 

 

Havainnollista opetusta

Kuinkahan monelta jäi käymättä Kainuun museon Havainnollista opetusta -näyttelyssä? Itselläni käynti jäi aivan viimeiseen näyttelypäivään. Kainuun museo juhlisti 8.11.–29.12.2000 välisenä aikana Kajaanin opettajankoulutuksen 100-vuotistaivalta esittelemällä varsin näyttävästi Kajaanin seminaarin ja opettajankoulutuslaitoksen aikaisia vanhoja opetusvälineitä – näyttelytilana oli koko museon toinen kerros. Näyttelyssä käymättömille tallensin muutamia kuvia kyseisestä näyttelystä näin kajaanilaisen opettajankoulutuksen 100. toimintavuoden kevätpuoliskon ensimmäiseen kampuslehteen. Katsokaas tuleeko tuttua vastaan! (JV)

Tämän yksilön löydät myös Kajaanin opettajankoulutusyksikön käytävältä.	Kartta ajalta, jolloin uskottiin ihmisten jakautuvan eri rotuihin. Huomaa karttaan tehty muutos, jossa suomalaiset on merkitty eurooppalaisiksi.
Havainnollisia malleja ihmisen elimistöstä.	Maa ja kuu viime vuosisadan alun huippuopetusvälineellä esitettynä.

 

Kajaanin korkeakouluyksiköiden strategiatyöryhmän loppuraportti

Korkeakoulustrategiatyöryhmä tekee tässä raportissa saamansa toimeksiannon mukaisesti ehdotuksia Kajaanissa lähivuosina mahdollisiksi uusiksi koulutuksen, tutkimuksen ja kehitystoiminnan avauksiksi. Ehdotukset perustuvat Kajaanin korkeakouluyksiköiden nykytilan analyysiin, kasvavien toimialojen avainyritysten ja yrityspoolien kannanottoihin, strategiatyöryhmän ja sen työvaliokunnan työhön sekä tutkimusyhteistyöryhmän ja sen työvaliokunnan työhön.

Työryhmän näkemyksen mukaan kolmen tämän raportin sisältämän toimenpide-ehdotuksen toteuttaminen on Kajaanin ja Kainuun tulevaisuuden myönteisen kehityksen kannalta ensisijaisen tärkeää. Ensisijaisesti toteutettavat toimenpide-ehdotukset: sähkötekniikan tarkoituksenmukaisen laajuisen DI-koulutuksen, tietojenkäsittelytieteiden FM-koulutuksen ja VTT Elektroniikan tutkimustoiminnan aloittaminen.

Työryhmän esittämät toimenpide-ehdotukset ovat

Uudet koulutusalat ja  -linjat:

1. Selvitetään reunaehdot ja luodaan edellytykset vuosina 2001–2003 a) sulautettujen järjestelmien ja b) mittaustekniikan tarkoituksenmukaisen laajuisen DI-koulutuksen aloittamiseen Kajaanissa yhteensä noin 20–30 aloituspaikan laajuudessa.
2. Selvitetään reunaehdot ja luodaan edellytykset vuosina 2001–2003 a) digitaalisen median ja b) ohjelmistotuotannon tietojenkäsittelytieteiden FM-koulutuksen aloittamiseen Kajaanissa yhteensä noin 30–50 aloituspaikan laajuudessa.
3. Selvitetään reunaehdot ja luodaan edellytykset digitaalisen median ja ohjelmistotuotannon tietojenkäsittelytieteiden FM-koulutusta tukevan tietoteollisuuden liiketoiminnan opetuksen aloittamiseen Kajaanissa.
4. Ammattikorkeakoulun alueellisen vaikuttavuuden parantamiseksi informaatioteknologian alan (tietotekniikka, tietojenkäsittely ja elektroniikan tuotantotekniikka) aloituspaikat lisätään tasoon 170–190 ja matkailualan koulutuksen aloituspaikat tasoon 70 vuoteen 2003 mennessä. Sosiaali- ja terveysalan työvoimatarpeita seurataan ja ennakoidaan tarvittavat muutokset.
5. Erikoislääkäreiden saatavuuden varmistamiseksi tehostetaan yhteistyössä lääketieteellisen tiedekunnan Synopsis-projektin tavoitteiden mukaisesti erikoislääkäreiden koulutusta siten, että erikoislääkäreiden virat on täytetty vuoteen 2005 mennessä pätevillä viranhaltijoilla.

 

Kehitys- ja tutkimustoiminta:

1. Alueen yritysten uusien alojen teknologiansiirtotarpeiden täyttämiseksi käynnistetään Kajaanissa VTT Elektroniikan hallinnoima tutkimushankekokonaisuus vuonna 2001 sekä selvitetään reunaehdot ja luodaan edellytykset VTT Elektroniikan toimipisteen perustamiselle Kajaaniin.
2. Oulun yliopiston Kajaanin mittalaitelaboratorion perusohjelman mukainen toiminnan laajentuminen toteutetaan ja turvataan sen resurssit. Mittalaitelaboratorion teknologiansiirtotoimintaa kehitetään yhteistyössä ammattikorkeakoulun kanssa.
3. Oulun yliopiston Kajaanin kehittämiskeskuksen aluekehitys- ja aikuiskoulutusyksiköt yhdistetään ja toimintaa suunnataan Kajaanin seudun elinkeinostrategian ja kasvavien toimialojen tarpeisiin.
4. Biotekniikan laboratorion perustoimintaohjelman Biopolis Sotkamo 1 toteutuminen turvataan.
5. 5. Selvitetään mahdollisuudet, reunaehdot ja edellytykset sotilaslääketieteen, kliinisen lääketieteen, arktisen lääketieteen ja urheilulääketieteen tutkimushankkeiden aloittamiseen Kajaanin seudulla.
6. Ammattikorkeakoulun työ- ja elinkeinoelämän kanssa yhteistyössä tehtävää soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä vahvistetaan varmistamalla suunniteltujen laboratorioiden ja henkilöstörekrytointien toteutuminen sekä yrityshautomotoiminnan vakiinnuttaminen viimeistään vuonna 2002.
7. Uusien koulutusalojen ja -linjojen toteuttamisen yhteydessä selvitetään, miten Kajaanissa suoritettavaa tieteellistä jatkokoulutusta voidaan tukea ja lisätä olemassa olevien tutkijakoulujen hyödyntämisellä ja paikallisilla toimenpiteillä.
8. Oulun yliopisto ja Kajaanin ammattikorkeakoulu ovat mukana ja tuottavat sisältöä valtakunnallisiin virtuaaliyliopisto- ja virtuaaliammattikorkeakouluhankkeisiin.

 

Morenopäivät Kajaanissa 23.–25.3.2001

Lauantai-iltapäivän 24.3. luento-ohjelma kello 13.00–17.00
Dosentti Martti Lindqvist

Luovuus ja elämän rajat:
Inhimillisyyden ehdot suoritusyhteiskunnassa

Morenopäiviin liittyvässä koulutustilaisuudessa Martti Lindqvist pohtii sitä, miten elämän rajallisuus on sekä yksilön että yhteisön kannalta myös voimavara. Kasvu ja elämän uusiutuminen perustuvat kykyyn luopua vanhan toistamisesta ja kohdata oma varjonsa. Myös suru on sisäisesti uudistava matka muutokseen.

Eettisesti elämän rajallisuus merkitsee haastetta etsiä uutta yhteisöllisyyttä ja välittämisen kulttuuria. Martti Lindqvist tarkastelee myös sitä, miten suorittamiseen ja menestymiseen tähtäävä elämäntapa tuottaa yksinäisyyttä ja piittaamattomuutta.

Martti Lindqvist on teologi, eetikko, kirjailija ja sosiodraamakouluttaja. Hän on myös Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja.

Martti Lindqvistin kirjoja:
–Hyvä elämä 1984
–Auttajan varjo 1990
–Unelma rohkeasta elämästä 1992
–Kuolemaa väkevämpi 1993
–Keskeneräisyyden puolustus 1999
–Tässä seison 2000

Paikka: Kaukametsän kongressi- ja kulttuurikeskus, Koskikatu 2
Lisätietoja: http://www.kake.oulu.fi/koulutus/seminaarit/mpmoreno.htm
Koulutukseen osallistumisen hinta 200 mk
Ilmoittautuminen: http://www.kake.oulu.fi/koulutus/seminaarit/mpmorenilm.htm   www-lomakkeella tai
Seija Pyykkönen Seminaarinkatu 2, PL 51 87101 KAJAANI puh. 08-632 4802 tai 040-568 3807 fax: 08-632 4820 e-mail: seija.pyykkonen@oulu.fi  

 

 

Kaunistu hengittämällä!

Method Putkisto -peruskurssi

Tervetuloa notkistumaan, virkistymään, rentoutumaan, kaunistumaan!

Kainuun kesäyliopisto järjestää lauantaina 31.3..2001 kello 10–14 Method Putkisto -syvävenytysohjelman, joka tarjoaa uuden vaihtoehtoisen tavan huoltaa kehoa. Ohjelmassa rakennetaan kehon kannatus, voima ja notkeus rentoutuksen, hengityksen ja keskittymisen kautta. Lisäksi metodi opettaa käyttäjäänsä tuntemaan oman kehonsa. Tulokset ovat metodin paras mainos; voit todella nähdä, mitata ja tuntea ne kehossasi.

Kurssin tunneilla syvennytään hengityksen ja hengityslihaksiston harjoittamiseen ja vahvistamiseen. Paljon aikaa käytetään lyhyiden ja kireiden lihasten venyttelyyn sekä ryhtiä ylläpitävien lihasten vahvistamiseen. Kouluttajana toimii Method Putkisto -ohjaaja Auli Gaugneur. Kurssille otetaan enintään 15 osallistujaa. Kurssin hinta on 600 markkaa. Sitovat ilmoittautumiset 19.3.2001 mennessä kesäyliopiston toimistoon puhelin (08) 6133 058 tai telekopio (08) 6133 050. (EH)

 

---

 

17.–18.7.2001

 

 

Säveltäjä Giuseppe Verdin kuolemasta tulee kuluneeksi 100 vuotta. Savonlinnan Oopperajuhlat kunnioittaa italialaisen mestarin muistoa esittämällä kesän uutuusopperana Verdin Rigoletton. Rigolettossa Verdion saavuttanut täyden mestaruutensa erilaisten henkilöhahmojen kuvaajana. Rigolettoon liittyy kenties maailman tunnetuin aaria naisen häilyvyydestä: "La donna è mobile." Rigolettoa on esitetty kerran aikaisemmin Savonlinnan Oopperajuhlilla, vuonna 1972.

Libretto: Francesco Maria Piave
Musiikin johto: Paolo Carignani
Ohjaus: Ralf Långbacka
Lavastus ja puvut: Lennart Mörk
Valaistuksen suunn: Kimmo Ruskela
Kuoron valmennus : Kyösti Haatanen

 

Henkilöt

Herttua: Jae-Chul Bae
Rigoletto: Franz Grundheber
Gilda: Anna-Maria Jurvelin
Monterone: Esa Ruuttunen
Ceprano: Jukka Romu
Contessa: Helena Juntunen
Marullo: Tommi Hakala
Borsa : Juha Riihimäki
Sparafucile: Gleb Nikolsky
Maddalena: Elina Garanca
Giovanna: Taru Valjakka
Oikeudenpalvelija: kuorosta
Paashi: Tiina Vahevaara

 

Tapahtumat

Mantovan herttuan hovissa vietetään juhlia. Herttua viettelee hoviväkensä vaimoja ja tyttäriä. Herttuan rujo hovinarri Rigoletto on ivaamassa ja pilkaamassa muita, hänen terävä kielensä on pelottava eikä hänestä pidetä hovissa.

Hovimiehet purkavat vihansa Rigolettoon, kun eivät voi käydä herttuan kimppuun. He ryöstävät Rigoletton "rakastajattaren" ja vievät tämän herttuan palatsiin tietämättä, että herttua ja Gilda ovat ihastuneet toisiinsa. Rigoletto kertoo hovimiehille, ettei Gilda ole hänen rakastajattarensa vaan tyttärensä. Gilda on isälleen kaikki kaikessa.

Gildasta on tullut herttuan uusi uhri ja Rigoletto vannoo kostoa. Hän maksaa palkkamurhaaja Sparafucilelle, jonka sisaren Maddalenan on tarkoitus houkutella herttua heidän taloonsa, jossa Sparafucile tappaisi hänet. Talon ulkopuolella Rigoletto pyytää Gildaa kuuntelemaan kuinka herttua kuhertelee Maddalenan kanssa ja toivoo, että Gilda paranisi onnettomasta rakastumisestaan.

Maddalena on mieltynyt kauniiseen vieraaseen ja koettaa saada veljensä luopumaan tämän surmaamisesta. Sparafucile on jo saanut osan palkkiostaan Rigolettolta eikä halua pettää tätä. Hän lupaa kuitenkin sisarelleen, että jos joku vielä tänä iltana kolkuttaa ovelle ja pyrkii sisään, hän surmaa tämän herttuan sijasta ja antaa ruumiin Rigolettolle.

Gildan rakkaus herttuaa kohtaan ei kuitenkaan horju, hän pyrkii taloon ja kuolee Sparafucilen tikarin iskusta. Kun Rigoletto raahaa vahingoniloisena ruumiin sisältävää säkkiä, hän kuulee herttuan äänen ja huomaa säkkiä avatessaan, että siinä onkin hänen oma tyttärensä.

 

 

Tiistai 17.7.2001

  8.00 Lähtö Savonlinnaan Kajaanin linja-autoasemalta
12.30 Lounas
13.30 Majoittuminen kesähotelli Vuorilinnaan Savonlinnan keskustassa
15.00 Tutustuminen Savonlinnaan
18.00 Rigoletto -oopperan esittely

Oopperalaulaja Taru Valjakka
Savonlinnan kaupungin valtuustosali
20.00 - 23.15 Oopperailta Olavinlinnassa
Giuseppe Verdi: Rigoletto
Esityksessä on kaksi väliaikaa
Esityskieli italia, tekstitys suomeksi

 

Keskiviikko 18.7.2001

Aamiainen
Lähtö Heinävedelle
11.00 Valamon luostari
Opastettu tutustuminen
12.00 Lounas Valamossa
Vapaata tutustumista Valamon alueeseen esim:
kesänäyttely
museohuone
viinitila
14.00 Lähtö Lintulaan laivalla
15.30 Lintulan luostari
Opastettu tutustuminen
n. 21.00 Saapuminen Kajaanin linja-autoasemalle

Oopperamatka toteutetaan yhteistyössä Savonlinnan kesäyliopiston kanssa.

Hinta 1 400 mk
Hintaan sisältyy matkat, majoittuminen, ohjelmaan merkityt ateriat, pääsyliput oopperaan (520 mk) ja esittelyt sekä liput ohjelmassa mainittuihin kohteisiin.

Tiedustelut Kainuun kesäyliopisto rehtori Seija Karjalainen p. 08–-632 4687 tai kesäyliopiston toimisto p. 08–613 3058

Ilmoittautuminen Alustavat ilmoittautumiset 15.3.2001 mennessä Kainuun kesäyliopiston toimistoon puh. 08–-613 3058 sekä maksamalla ennakkomaksu 500 mk Kainuun kesäyliopiston tilille.