TAMMIKUU-HELMIKUU 2000

---

Uutena vuosituhantena uusin elkein

Tässä se vihdoin ja viimein on – tämän vuosituhannen ensimmäinen Kajaanin kampus -lehti. Lehden koko on muuttunut. Nyt siihen mahtuu entistä enemmän ja monipuolisemmin juttuja. Kaikki siis innolla tekemään!

Satavuotisjuhlavuosikin lähti kuin huomaamatta liikkeelle. Kalevalan juhlavuoden päätösseminaari – Kalevala 2000-seminaari toimi hienona aloituksena kajaanilaisen opettajankoulutuksen 100-vuotistaipaleelle. Seminaarissa pystyi omin silmin, korvin näkemään, kuulemaan ja kokemaan kansallisen kulttuuriperintömme moninaisuus, sen ajattomuus sekä erilaiset käyttömahdollisuudet nykypäivän ihmiselle.

Mielenkiintoista oli todeta, että myös paljon puhuttu kansainvälinen mielenkiinto kansalliseen kulttuuriimme on todella aitoa ja se syntyy jopa henkilökohtaisista tarpeista. Kalevala kielenä ja eepoksena on tämänkin päivän taiteilijoille, tutkijoille ja innostuneille ehtymätön sampo – kansallisuudesta riippumatta. Itämerensuomalainen kestoviestin ja suomalainen eepos löytävät yhä useampia kiinnostuneita myös sähköisten viestimien ansiosta. Hyvä tutustumiskohde on cd-romppu HyperKalevala, joka löytyy opettajankoulutusyksikkömme kirjastosta. Tietoja löytyy myös internetosoitteesta: www.edita.fi/kustannus/kalevala/paasivu.htm.

 

Millainen juhlavuosi 2000 tulossa?

Näyttäisi siltä, että juhlavuosi keskittyy syksyyn lokakuulle. Varsinaisesti mitään erillisrahaa juhlavuoden järjestämiseen emme ole saaneet, mutta vuosittaistapahtumiahan meillä on toki paljon, jotka jo sinänsä luovat kuvaa aktiivisesta ja eteenpäin pyrkivästä yksiköstä. Tapahtumakirjoon vaikuttaa jokaisen ihmisen panos.

Myös itsenäiseksi tulosyksiköksi siirtyminen lisää odotuksia yksikköämme kohtaan erityisesti vaikutusalueemme maakunnissa – Kainuussa ja Ylä-Savossa. Koulutus-, tutkimus- ja julkaisutoiminnan pitäisi entistä enemmän olla herkkänä yhteistyötarjouksille. Meiltä odotetaan entistä parempaa palvelua. Maakunnan korkeimman opetuksen tyyssijana tärkeää on myös laatu; kuinka pidämme sitä yllä ja millaiset mahdollisuudet henkilökunnalla on itseään kehittäen vastata yhä kasvaviin odotuksiin ja tarpeisiin. Kaikki mitä teemme tai jätämme tekemättä kyllä näkyy ja kuuluu.

Tokihan juhlavuosi voi onnistua nollabudjetillakin, jos niin sanotut oman toimen ohella tehtävät työt eivät kasaannu liiaksi yksien ihmisten tehtäväksi. Perusratkaisuiltaan juhlavuosi vuotuistapahtumineen ja pääjuhlineen on varmasti hyvä; uskoisin yhteistyökumppaneiden ja alumnien innolla osallistuvan 100-vuotistapahtumiin.

 

Kampuslehti ja sen tulevaisuus

Kampuslehden perusidea on ollut tiedotuksen lisääminen Kajaanin kampuksen tapahtumista niin etu- kuin jälkikäteenkin. Toiveena on ollut, että kampuslaiset vapaaehtoisesti kirjoittavat kokemuksistaan, matkoistaan ja kaikesta kiinnostavasta. Tehtäväni on ollut myös innostaa ihmisiä kirjoittamaan ja samalla varmistaa, että joka kuukausi on kuvien ja piirrosten lisäksi myös kirjallisia tuotteita. Arviolta neljä kymmenestä on näiden kohta kahden vuoden aikana ottanut haasteen vastaan ja kirjoittanut. Siitä kiitos vaivaa nähneille.

Toivottavasti saamme juttuja enenevässä määrin, julkaisukynnys ei ole ollut korkea ja pyrimme pitämäänkin sen alhaalla. Kampuslehti on harrastustoimintaa, johon jokaisen kampuslaisen panos vaikuttaa. Hyvä olisi muistaa, että toimituskunta ei ole toimittajakunta. Juttujen pitäisi tulla valmiina, sillä niihin tehdään korkeintaan kielenhuolto ja sekin vain tarvittaessa. Nyt vain kynät sauhuamaan ja kirjoittamaan kuulumisia! Jokainen kampuslehti on aina kirjoittajiensa näköinen. (JV)

 

Lönnrot-instituutista perustamispäätös

Oulun yliopiston hallitus teki 2.2.2000 päätöksen Lönnrot-instituutin perustamisesta Kajaaniin 1.3.2000 alkaen. Instituutti on yhteistyöelin, jonka taustalla ovat Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksikkö, Kajaanin kehittämiskeskus, humanistinen tiedekunta ja Kajaanin kaupunki. Samalla yliopiston hallitus päätti 200 000 markan vuotuisesta tuesta instituutille vuosina 2001–2003. Myös Kajaanin kaupunki on tehnyt periaatepäätöksen vastaavasta tuesta.

Lönnrot-instituutin perustehtävä on tutkimus, opetus, julkaisutoiminta sekä verkottuminen ja yhteistyö itärajan yli. Opetussuunnitelmissa korostetaan kansallista kulttuuriperintöä. Painopiste on humanistisissa tieteissä, mutta instituutti pyrkii vaikuttamaan kaikilla niillä aloilla, joilla Elias Lönnrot toimi. Kajaanin opettajankoulutusyksikön johtaja, professori Juhani Suortti toimii instituutin johtajana.

Lönnrot-instituutin käynnistämisprojekti on toiminut vuosina 1997–1999. Projektin aikana on valmistunut muun muassa yksi väitöskirja ja toinen on valmistumassa.

 

Kalevalan juhlavuoden päätösseminaari Kajaanissa 28.–29.1.2000 – Kalevala 2000 -seminaarin antia

Kalevala suomalaisuuden välittäjänä Saksassa

Professori Ingrid Schellbach-Kopra Münchenin yliopistosta luennoi saksalaisten suhteesta Kalevalaan – vieläpä selvällä suomen kielellä. Hänellä itsellään oli halu opiskella vieraita kieliä ja hän ikään kuin ajautui opiskelemaan ensin unkaria ja sitten suomea. Merkittävä osa opiskelusta oli tutustumista suomalaiseen kulttuuriin, jonka kautta Kalevala tuli hänelle läheiseksi. Sananlaskut ovat Schellbach-Kopran erikoisalaa, joten Kalevalassakin häntä erityisesti kiehtoo kieli ja kielikuvat eikä niinkään sen mitta.

Suomitietous leviää Saksassa urheilun, kirjallisuuden ja tekniikan kautta, jotka ovat kuitenkin pintailmiöitä Kalevalaan verrattuna. Suomalainen kulttuuri ja Kalevala kiinnostaa pääasiassa kahta erilaista pääryhmää. Toisen ryhmän muodostavat tieteilijät, etenkin kielten opiskelijat ja toisen ihmiset, joilla on jonkinlainen yhteys Suomeen. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi Saksassa asuvat suomalaiset perheet, Suomessa käyneet tai ihmiset, joilla on ystäviä Suomessa. Saksa–Suomi-seura onkin suomalaisen kulttuuriperinnön tärkein välittäjä. Saksa–Suomi-seura on Saksan toiseksi suurin ystävyysseura heti Saksa–USA-seuran jälkeen.

 

Kieli uudistuu – käännös vanhenee, mutta alkuperäisteos pitää arvonsa!

Kalevalan ensimmäinen saksankielinen käännös ilmestyi vuonna 1852. Käännös aikansa tuotteena vanhenee, mutta alkuperäinen teos ei. Kieli ei välttämättä ole kääntämisessä vaikeinta, vaan kääntäjän on tunnettava kulttuuritausta hyvin. Kalevalan kääntämisessä esimerkiksi on tärkeää tietää kaskenpoltosta, kasvatuksesta ja ruokaperinteestä. Kääntäminen vaatii myös itsekritiikkiä, jotta käännöksestä tulee korkeatasoinen.

Saksalaisia Kalevalassa kiinnostaa sen maagisuus, sadunomaisuus, myyttisyys ja jännittävyys. Kalevala käsittelee myös ihmisiä mietityttäviä peruskysymyksiä, kuten rakkautta, äiti–lapsi-suhdetta sekä hyvän ja pahan taistelua. Saksalaisia viehättää Suomen Lappi ja siihen liittyvät ilmiöt, joka saa heidät ottamaan Kalevalankin kritiikittömästi vastaan.

Suomen kieltä voi Saksassa opiskella neljässä yliopistossa ja näihin opinto-ohjelmiin liittyy myös kulttuuriopintoja. Schellbach-Kopra kertoo, että monet opiskelijat tulisivat Suomeen jatko-opintoihin, jos heille löytyisi opettajia ja opinto-ohjelmia. Münchenin yliopistossa suomen kielen opiskelijoita on sata ja muissa neljäkymmentä kussakin. Opiskelijoista suurimman osan äidinkieli kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään, joka tuo Kalevalan käsittelyyn useita näkökulmia. Kalevala innoittaa myös opinnäytetöiden tekemiseen.

 

Niebelungenlied ja Kalevala

Saksan kansalliseepoksen, Niebelungenliedin, ja Kalevalan välillä on paljon yhtäläisyyksiä, mutta myös eroja. Kun Niebelungenliedissä on ritareita, hoveja ja loistetta, on Kalevalassa talonpoikia, joiden suhde luontoon on läheinen. Niebelungenlied ei ole koskaan toiminut Saksassa kansallisen yhtenäisyyden välittäjänä, niin kuin Kalevala Suomessa, ja siksi sitä ei opeteta kouluissa.

Antroposofia puolestaan näkee Kalevalassa mahdollisuuden kasvatuksellisessa mielessä ja sen kannattajat ovatkin kustantaneet ja levittäneet Kalevalan saksannoksia eniten. Heille se on kuin "pyhä sana", joka tarjoaa vaihtoehtoa teknologistuvalle maailmalle. Antroposofian luojan Rudolf Steinerin mielestä Kalevalan loppu on vaikuttava kristinuskon kuvaus. Steiner-kouluissa käsitelläänkin Kalevalaa erittäin korkeatasoisesti, erityisesti maailmankatsomuksellisista syistä.

 
Professorit Ingrid Schellbach-Kopra Münchenin yliopistosta ja Thomas DuBois Washingtonin
yliopistosta vaihtoivat mielipiteitä Kalevala 2000 -seminaarista.

Kalevala kiinnostaa myös rapakon takana

Thomas DuBois, professori Washingtonin yliopistosta, oli Schellbach-Kopran tavoin kiinnostunut vieraista kielistä. Hän teki opiskeluaikoinaan Kajaanista kotoisin olevan opiskelijakaverinsa kanssa sopimuksen, että jos tämä opettaisi hänelle Suomea, hän puolestaan opettaisi ranskaa. DuBois kertoi sen olleen itselleenkin aikamoinen yllätys, että päätyi Kalevala-asiantuntijaksi. Nykyään hän pitää yliopistolla fennistiikan opiskelijoille poikkitieteellistä Kalevala-kurssia.

Washingtonin yliopiston lisäksi fennistiikan opintoja voi suorittaa neljässä muussa yliopistossa. Opinto-ohjelmat niissä vaihtelevat paikan ja kulttuurin mukaan. Washingtonissa painotetaan kieltä ja kulttuuria. Opiskelijat ovat amerikansuomalaisia, ulkosuomalaisia tai heillä on muuten suhteita Suomeen. DuBois’n mukaan peruskurssilla on noin kaksikymmentä opiskelijaa, joista osa jatkaa jatko-opintoihin.

 

Kalevala vaikutti ja vaikuttaa yhä amerikkalaiseen kirjallisuuteen

DuBois esitteli kaksi amerikkalaista teosta, jotka ovat saaneet vaikutteita Kalevalasta. Henry W. Longfellow vuonna 1855 kirjoittama The Song of Hiawatha on ottanut Kalevalasta sen runomitan. Kuten Kalevala, se on eepos kansan ja maan symbolina. Sillä on myös eepokselle sopivia yksityiskohtia. Viime vuonna ilmestynyt Nick Di Martinon näytelmä The Sampo on täynnä Kalevalan mystiikkaa ja epäonnistuneita suhteita sekä hahmoja, jotka huoltavat omia sisäisiä lapsiaan. Nick Di Martino tuo näkökulman, jossa naisella on oikeus muuttaa mielensä, joka tekee The Samposta nykyaikaiselta tuntuvan eepoksen.

DuBois oli erittäin innokas kertomaan yliopistollaan annettavasta fennistiikan opetuksesta ja Kalevalasta osana sitä. Hän kehotti kiinnostuneita vierailemaan heidän www-sivuillaan. (Hyperlinkki http://depts.washington.edu/scand).

 

Kalevalan opettaminen helmien jakamista sioille?

Dosentti Reijo Heikkinen aloitti luentonsa pahoittelemalla väsynyttä olemustaan. Hän oli edellisenä iltana harjoitellut kalevalaista kilpalaulantaa vaimonsa kanssa Iki-Turson innoittamina. Varhaisina aamuyön tunteina hän oli joutunut toteamaan vaimonsa paremmaksi.

Heikkinen haki vauhtia Kalevala opetuksessa -aiheeseen antiikin Kreikasta ja Roomasta. Jo silloin oli ongelmana se, ettei nuoria kiinnostanut isiensä opit. Kalevalakaan ei ole innostanut suomalaisia nuoria, etenkään 1960-luvulla, jolloin Kalevala-kiinnostus oli aallonpohjassa. Heikkisen mielestä Kalevala silloin esiteltiin kouluissa hyvin korkealentoisesti ja sen kieli jäi avautumatta nuorille. Hänen mukaansa opettajat olivat turhautuneita "jakaessaan helmiä sioille" ja he olivat opettavinaan kuin myös oppilaat opiskelevinaan. Antiikin ajoista lähtien eepoksella on täytynyt olla annettavanaan elämänviisauksia ja moraalisia ohjeita, jotta niitä on käytetty opetuksessa.

Helmiä sioille jaettiin jo antiikissa oli dosentti Reijo Heikkisen helpottava
viesti nykypäivän opettajille.

 

Elias Lönnrotin vuonna 1835 julkaisema Vanha Kalevala muodostui tärkeäksi kansallisen identiteettimme rakennusaineeksi. Kuitenkin meni vuosia, ennen kuin sitä systemaattisesti opetettiin kouluissa. Fennomaanit vaikuttivat Kalevalan opetukseen koulussa, sillä sitä pidettiin hyvänä suomalaisuusaatteen välittäjänä. Kalevalan 100- ja 150-vuotisjuhlavuodet ovat innostaneet opettajat käsittelemään sitä yhä monipuolisemmin.

Viime aikoina Kalevala ei ole saanut juhlavuosien kaltaista suosiota opetuksessa. Se ei tarkoita, että opetuksessa olisi epäonnistuttu tai nykyaikaista materiaalia ei löytyisi. Esimerkiksi internet ja sarjakuvat tarjoavat useita uusia mahdollisuuksia Kalevalan käsittelyyn, eivätkä ne Heikkisen mielestä vähennä Kalevalan arvoa. Heikkisen mielipide on, että vaikka tähän liittyykin epäilyksen siemeniä, kannattaa populaarikulttuurin tuotteita käyttää opetuksen apuna. Kalevala on kuitenkin suomalaisuuden keskeisimpiä symboleja, jolla on jatkuvasti annettavaa kouluopetukselle.

 

Kalevala ei kiinnosta nuoria?

Opiskelija Riikka Alanen toi seminaarissa esille nuorten näkökulmaa aiheeseen. Hänen kokemustensa mukaan Kalevala on kaukana nuorten maailmasta. Nuoret pitävät Kalevalaa arvokkaana osana suomalaista kulttuuria, mutta siihen ei oma-aloitteisesti tutustuta. Oma joululahjaksi saatu Kalevalakin oli Alasella vielä lukematta.

Alasen opettajat eivät ole saaneet hänessä heräämään kiinnostusta Kalevalaa kohtaan. Nyt Kalevala 2000-juhlavuoden aikana hän osallistui kuitenkin pyynnöstä Kalevala-maratoniin Iisalmessa. Tapahtumassa osallistujat lukivat vuorotellen lukuja Kalevalasta. Osallistujat tilaisuudessa olivat keski-ikäisiä tai sitä vanhempia ja Alanen kuvasi tunnelmaa tylsäksi. Tarkkaillessaan paikallaolijoita ja lähistöllä juhlineita nuoria hän koki ryhmien välisen välimatkan suureksi ja tunsi itsensä ulkopuoliseksi kummastakin. Tulevana opettajana Alanen toivoo onnistuvansa Kalevalan välittämisessä omia opettajiaan paremmin.

Alanen ehdotti, että Kalevalaa voisi tuoda lähelle nuoria eri medioiden avulla. Esimerkiksi sarjakuvat ja internet vetoavat nuoriin. Alanen vertasi tätä tutuksitekemisprosessia kierrätysinnon lisääntymiseen. Muutamia vuosia sitten kierrätys oli vielä vähäistä, mutta kun sitä on tuotu enemmän esille, siitä on tullut osa nuorten arkipäivää. Toisaalta hän pohti kärsiikö Kalevalan arvo, jos se tuodaan aamukahvipöytään sanomalehdessä.

Kalevalan välittämisen joukkoviestimien kautta Alanen näki enemmän mahdollisuutena kuin uhkana sen arvon suhteen. Hänellä oli myös kolme visiota Kalevalan asemasta viidenkymmenen vuoden kuluttua. "Silloin Kalevala on joko unohdettu, sen asema on sama kuin nyt tai siitä on tullut kansanliike tai uskonto". Alanen lupasi itse tulla puhumaan silloin järjestettävään juhlaseminaariin kriittisenä eläkeläisenä ja toivoi, että olisi siihen mennessä lukenut teoksen.

Alasen puheenvuoro herätti runsasta keskustelua. Oululaisen suomen kielen opiskelijan kokemukset olivat päinvastaisia Alasen mietteisiin. Erilaisia työskentelymuotoja käyttäen jopa yläasteikäiset saadaan innostumaan Kalevalasta. Helsingin yliopiston professori Anna-Leena Siikala puolestaan kertoi, kuinka Kalevala-aiheiset luennot saavat salit täyteen monien eri tieteenalojen opiskelijoita. (Mietteitä Kalevala-seminaarista kokosivat Riikka Hyle ja Sanna Partanen)

 

Riikka Alasen esittämä opiskelijan mielipide Kalevalasta herätti vilkkaan
keskustelun sekä seminaarisalissa että sen ulkopuolella.

 

Kajaanin opettajankoulutusyksikön yksikköneuvoston lopullinen kokoonpano

Kajaanin opettajankoulutusyksikön neuvostossa on varsinaisia jäseniä kymmenen, joista kolme edustaa professorikuntaa, neljä keskiryhmää ja kolme opiskelijoita. Suluissa mainitut ovat neuvoston jäsenten henkilökohtaisia varajäseniä: Juhani Suortti, professori, johtaja (Reijo Heikkinen, lehtori, dosentti), Pentti Hakkarainen, professori, varapuheenjohtaja (Anneli Pönkkö, lehtori, LiTT), Esko Kalaoja, professori (Seppo Kinnunen, lehtori, FT), Päivi Atjonen, lehtori/ma. professori (Lauri Oikarinen, lehtori, TT), Kari Lehikoinen, lehtori, FM (Hilkka Koivistoinen, lehtori, KM), Maire Säkkinen, toimistosihteeri, yo-merk. (Anja Hongisto, amanuenssi, KM), Tuula Tervo-Määttä, lehtori, KL (Juha Vartiainen, opettaja, KM) sekä opiskelijat Riikka Alanen (Johanna Paloaro), Sami Varis (Antti-Jussi Pölkki) ja Minna Martikainen (Marika Viiri).

 

Markku Karkama väitteli Oulussa 21.1.2000

Kajaanin opettajankoulutuslaitoksesta vuonna 1989 kasvatustieteen maisteriksi valmistunut alumni Markku Karkama väitteli perjantaina 21. tammikuuta Oulussa aiheesta Merille kouluun. Meripalvelus ja koululaivat kansipäällystön koulutuksessa vuodesta 1874 toiseen maailmansotaan.

Laivanpäällystön eli kauppalaivojen perämiesten ja päälliköiden koulutus alkoi maamme ensimmäisissä merikouluissa jo 1810-luvulla. Suomalaisen laivanpäällystökoulutuksen vaiheita on tutkittu tähän mennessä lähinnä kulttuurihistorian ja historian opinnäytteissä. Karkaman tutkimuksessa selvitetään aikaisemmissa tutkimuksissa korkeintaan sivujuonteeksi jäänyttä työssä oppimisen merkitystä laivanpäällystökoulutukselle. Koulutukseen pääsemiseksi sekä laivanpäällystötehtäviin pätevöitymiseksi on lähes aina vaadittu meripalvelusta, joka tarkoittaa tietyt ehdot täyttävää työkokemusta tavallisilla kauppalaivoilla. Suomalaisilla on ollut useita purjealuksia koululaivoina, jotta tulevalle laivanpäällystölle saataisiin kasvatuksellisesti ja koulutuksellisesti mielekästä meripalvelusta.

 

Kajaanin opettajankoulutusyksikön alumni Markku Karkama
väitteli 100-vuotisjuhlavuoden alkajaisiksi Oulussa.

Ensimmäiset koululaivakokeilumme alkoivat Karkaman mukaan vaatimattomin tuloksin 1890-luvun puolivälissä Raumalla ja Helsingissä. Koululaivajärjestelmämme huipentuma ajoittui vuosille 1907–1909. Koululaivavarustamo Finska Rederi ja Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön toimitusjohtaja Lars Krogius kehittivät lupaavaa koulutusjärjestelmää, joka oli samalla valtiovallan ja merenkuluntarkastaja Teodor Hjeltin suojeluksessa ja valvonnassa. Finska Rederi sovelsi englantilaisperäistä niin sanottua apprentice-järjestelmää muodossa, jossa laivoille otettiin muusta miehistöstä erillisiä oppilaita. Järjestelmää sovellettiin myös kahdella raumalaisella purjelaivalla, joilla koulutuksen toteuttaminen osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi. Finska Rederi -varustamo kaatui rahoitusvaikeuksiin ja rahoituspyrkimyksestä aiheutuneeseen väittelyyn. Osa laivanpäällystöä koki oppilasjärjestelmän kalliiksi ja eriarvoistavaksi. Suomen itsenäisyyden aikaa leimaa tietty taantuminen kahden arvosteluakin herättäneen koululaivavarustamon, Suomen Koululaivavarustamon ja Gustaf Eriksonin varustamon toimintaan.

Koululaivat antoivat nuorille mahdollisuuden oppia merimiehen perustaitoja sekä toissijaisesti lavanpäällystökoulutuksessa tarvittavia tietoja ja taitoja. Samalla nuoret saivat purjelaivapalvelusta, joka oli välttämätöntä laivanpäällystökoulutukseen pääsemiseksi ja ammattipätevyyden saavuttamiseksi. Koululaivoilla riitti paikkoja vain pienelle osalle tulevaa laivanpäällystöä. Koululaivajärjestelmä suosi varakkaampien kotien kasvatteja, koska oppilaspaikoista perittiin yleensä maksu.

Työssä oppiminen on saanut yhä keskeisemmän ja elimellisemmän aseman nykyaikaisessa ammatillisessa koulutuksessa. Uusimuotoiseen merenkulkualan koulutukseen sisältyy merkittävä jakso laivoilla toteutettavaa niin sanottua ohjattua harjoittelua. Karkaman tutkimuksessa tulee esiin lukuisia ongelmia, jotka ovat ominaisia myös nykyajan pyrkimyksille edistää työelämässä ja laivoilla tapahtuvaa ammatin oppimista.

Karkaman väitöskirja todettiin väitöstilaisuudessa uusia ja ennen tutkimattomia uria luotaavaksi ja tekijä on onnistunut tehtävässään varsin hyvin Helsingin yliopistosta vastaväittäjä Martti T. Kuikan mukaan. Kustoksena tilaisuudessa toimi professori Leena Syrjälä Oulun yliopistosta.

Kajaanista valmistumisen jälkeen Markku Karkama on toiminut luokanopettajana Oulussa sekä kasvatustieteellisen tiedekunnan tutkimusapulaisena. Viimeiset viisi vuotta Karkaman työpaikkana on ollut Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus, jossa hän on ollut järjestelemässä ja suunnittelemassa merenkulkijoiden lyhytkursseja.

Väitöstilaisuuden jälkeen Markku lähetti terveisiä entiseen opinahjoonsa Kajaaniin entisille kouluttajilleen ja kiitti erityisesti dosentti Reijo Heikkistä väitöskirjaa varten saamastaan tuesta. (JV)

 

 

Emeritadekaani Pirkko Saarinen osallistui muotokuvansa paljastustilaisuuteen.

 

 

Emeritadekaani Pirkko Saarisen muotokuva paljastettiin

Kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaanina vuosina 1975–1981 toimineen emeritaprofessori Pirkko Saarisen muotokuva paljastettiin tiedekunnan kahvilassa perjantaina 21. tammikuuta. Paikalla tilaisuutta Kajaanista olivat juhlistamassa Hilkka Karttunen, Maila Rättyä ja Juha Vartiainen. (JV)

 

Veteraaniopettajat Maila Rättyä ja Hilkka Karttunen osallistuivat juhlallisuuksiin.

 

 

Satutuntikoulutusta lääninhallituksella 20.1.2000

Oulun lääninhallitus järjesti satutuntikoulutusta kirjastojen ja päiväkotien henkilökunnalle lääninhallituksen tiloissa Oulussa. Kouluttajana Satutunnit eläviksi II –tilaisuudessa toimi lastentarhanopettaja, maisteri Pirjo Suvilehto. Koulutuksessa korostui satujen kerrontatapa. Satutunteja pidetään varsin runsaasti eri puolilla Oulun lääniä Koillismaalta Kainuuseen ja Keski-Pohjanmaalle. Satutuntien pitäjinä kirjastoissa toimivat kirjaston henkilökunta tai vapaaehtoiset asiasta kiinnostuneet.

 

Satutuntikoulutus järjestettiin lääninhallituksen tiloissa.

Satutuntiperinne on vahva ja Kainuun kunnista ainakin Vuolijoella on myös kirjallista dokumentoitia aina 1960-luvun alkupuolelta pidetyistä satutunneista. Niihin kannattaa tutustua! (JV)

 

Kajaanissa satutunnit alkoivat

Jo perinteeksi muodostuneet varhaiskasvatuksen opiskelijoiden satutunnit alkoivat keskiviikkona 12. tammikuuta jälleen Kajaanin kirjastoissa, satutunnit jatkuvat keväällä aina 10. toukokuuta saakka. Keväällä kajaanilaislapset pääsevät seuraamaan 90 satutuntia. Opettajankoulutusta Kajaanissa 100-vuotisjuhlavuonna satutunteja on luvassa kaikkiaan 165. Satutunnit alkavat pääkirjaston Mielikki-salissa, KAKS:in lastenosastolla sekä Kuurnan kirjastossa kello 10.00, Lehtikankaan ja Lohtajan kirjastoissa kello 10.15. (JV)

 

Ensimmäinen satutuntimme

Jännittää! Sydämen tykytystä. Hikoilua. Edessä ihka ensimmäinen satutuntimme. Olimme valmistautuneet huolella, mutta silti epävarmuus kaiversi otsaohimon vasemmassa takalohkossa. Tulevat kasvattajat ja jännitys on tätä luokkaa – voiko tämä olla totta? Kun ensimmäinen lapsi astui Mielikki-salin ovesta sisään, saimme mielenrauhan, ja tärinä oli tipotiessään.

 

Opiskelija Piia Hänninen odottelee lisää satutuntilaisia.

Lapsia saapui paikalle kolme. Hiljaisuuden muuri rikkoutui, kun ennen varsinaista koitosta istuskelimme matolla jutellen aamun touhuista ja kuulumisista. Johdattelimme jutustelun metsän eläimiin ja niin diasatumme Missä kettu asuu? Oli valmis alkamaan. Satu kiinnosti ja lapset kuuntelivat innostuneina. Valitsimme diasadun, koska emme tienneet, tuleeko satutunnille kaksi vai peräti neljäkymmentäkaksi lasta. Sellainenkin määrä lapsia on joskus satutunnille pääkirjastoon saapunut.

Seuraavaksi päästimme irti luovan puolemme; leikimme ja lauloimme eläinaiheista. Luovuus ei suinkaan loppunut tähän, vaan piirsimme vielä metsän asukkeja lasten kanssa. Samassa pölähti sisään kouluttajamme hivenen myöhässä, sillä olimme jo lopettelemassa satutuntiamme.

Uskomatonta – mutta totta, mielialamme olivat korkealla alun täysin turhan panikoinnin jälkeen. Opimme, että seuraavalle satutunnille voimme mennä ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Lapsilta saamamme palaute rohkaisi ja kannustaa eteenpäin. Kaikin puolin mukava kokemus! (Piia Hänninen & Soili Karjalainen VAKA 1A)

 

 

Irma Vornanen kiittää kaikkia onnittelijoita vuoden kesäyliopisto-opettaja tunnustuksesta

KIITOS! Irma

 

 

Professori Pekka Zaikov lahjoitti Lönnrot-instituutille painotuoreen vienankarjalan kieliopin

 

 

 

Kesäyliopisto on muuttanut uusiin tiloihin

Kainuun kesäyliopiston toimisto on muuttanut ruokalarakennuksen remontin alta pois väliaikaisiin tiloihin. Uusi osoitteemme on: Kauppakatu 25 A (4. krs). Tilat sijaitsevat vain kivenheiton päässä kampusalueelta, joten tervetuloa tutustumaan tiloihimme! (ES)

 

Toimistosihteeri Eija Säkkinen palvelee työkavereineen
kesäyliopiston väliaikaisissa tiloissa.

 

KKK:n nykyiset osoitteet

Kajaanin kehittämiskeskuksen aikuiskoulutuksen toimisto on muuttanut tilapäisesti remontin vuoksi uusiin tiloihin. Palvelemme asiakkaitamme osoitteissa: Välikatu 21 B (avoin yliopisto, kasvatus, hyvinvointi ja kulttuuri, elinkeinojen ja maaseudun kehittäminen) sekä Kauppakatu 25 A (työyhteisöjen ja organisaatioiden kehittämispalvelut, POHERIKA-hanke).

Puhelinnumerot pysyvät ennallaan ja postiosoitteena säilyy Kajaanin kehittämiskeskus, PL 51, 87101 Kajaani. (AL)

 

 

The Kalevala – an Epic of Finland

The Kalevala – an Epic of Finland -näyttely suunniteltiin Vanhan Kalevalan 160-vuotisjuhlan kunniaksi. Sen tuottivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkisto ja Jerusalem-instituutti viimeksi mainitun avajaisiin, jotka pidettiin Jerusalemissa lokakuussa 1995. Näyttelyn toteuttamisessa otettiin Välimeren kulttuuripiiri ja erityisesti Lähi-idän kohteet tarkoin huomioon. Tekstisisällöt ja kuvitus pyrittiin laatimaan sellaisiksi, ettei paikallisen väestön keskuudessa aiheutettaisi uskonnollisia, kielellisiä tai rodullisia ristiriitoja. Näyttely on ollut esillä muutamissa Israelin naapurivaltioissa, mutta myös Ukrainassa ja Moldovassa. Uuden Kalevalan juhlavuonna 1999 näyttelyyn saattoi tutustua muutamilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea. Näyttelyn ovat suunnitelleet erikoistutkija Raija Majamaa (SKS) ja graafikko Maarit Inbar.

Kajaanissa näyttelyyn voi tutustua helmikuun loppuun asti opettajankoulutusyksikön päärakennuksen toisessa kerroksessa. (HH)

 

Väriä kevättalveen

Näytteillä päärakennuksen 1. kerroksen vitriinissä on savitöitä, joiden käyttötarkoitus avautuu pienen tarkastelun jälkeen.

 

Arvaatko paprikan käyttötarkoituksen?

 

Hyvät ex-kollegani!

Olen syvästi pahoillani siitä, että kirjoitukseni edellisessä Kampus-lehdessä koskien musiikin erikoistujien konserttia aiheutti niin suurta hämminkiä ja suorastaan suuttumusta. Mielestäni se oli tavallinen arvostelu, joita olen kohtalaisen usein esimerkiksi Kainuun Sanomiin kirjoitellut. Yritin panna paperille sen, miltä minusta tuntui, koskapa minulta pyydettiin arviointia. – Kuitenkin totesin joitain asioita liian räikeästi. Pyydän sydämestäni anteeksi! – Eihän puolessatoista vuodessa kovin merkittäviä tuloksia voida saada aikaan, mutta uskon kuitenkin kehitystä tapahtuneen. Epäonnistumiset saattoivat johtua ramppikuumeesta. Sehän se yleensä tekee tepposiaan. Ymmärrettävä on luonnollisesti sekin seikka, etteivät esiintyjät suinkaan opiskele pelkästään musiikkia.

Sinänsä illan kokonaistunnelma oli lämmin, joten kiitoksen kaikille sen järjestäjille ja esiintyjille, jotka saivat ohjelman kokoon kaiken muun tiiviin opiskelun ohella. – Toivotan Teille mitä parhainta työintoa alkavalle vuosituhannelle ja riemuvuodelle 2000. (Eija Korhonen)

 

 

Konsertteja kampuksella

Maaliskuun 1. päivänä kello 12.00 konsertoivat Martti Helan salissa Sakari, Valtteri ja Heljä Tervo soittiminaan viulu, pasuuna ja piano. Maaliskuun lopulla laitoksessa on lupautunut vierailemaan Kaukametsä Sinfonietta. Huhtikuun alussa esiintyy kamarimusiikkikonsertissa Tiia Seppänen (Luko IV, alttoviulu), Yrjö Seppänen (klarinetti) ja Anja Tuovinen (piano). Kaikki konsertit ovat päiväsaikaan. (AT)

 

 

 

Taidekasvatuksen arkea ja juhlaa

Muistammeko oman esiintymisemme joskus kauan sitten koulun juhlassa? Kenties sitä edelsi koko perheeseen levinnyt odotus, esiintymisen harjoittelu myös kotona, huolellinen pukeutuminen, matka koululle varmasti hyvissä ajoin, opettajan viimehetken neuvot ja kannustavat sanat, vanhempien jännittynyt esityksen seuraaminen ja jopa liikutuksen kyyneleet. Sitten helpotuksen tunne kun asia oli saatu päätökseen; oli uskallettu yksin ja yhdessä. Usein sekä lapsi, että vanhemmat muistavat nämä tapahtumat läpi elämänsä. Olimme iloisia siitä, että saimme olla mukana vaikka emme olleetkaan valmiita " tenavatähtiä".

Kokemuksen rohkaisemana uskalsimme ehkä esiintyä toisenkin kerran ja kenties ihan toisenlaisessa tilanteessa. Oliko näin vai saimmeko moitteita, jolloin kokemus oli niin lannistava että päätimme olla koskaan joutumatta vastaavaan tilanteeseen?

Lienee usein niin, että osuus esiintymisessä, oli se sitten itse tehty työ näytteillä, rooli koulun näytelmässä, laulaminen, soittaminen tai tanssiminen koulun juhlissa liikuttaa ihmisen syvimpiä tunteita.

Näyttelyt, juhlat ja konsertit luovat juhlan koulun arkeen. Siinä riittää monenlaista työsarkaa opettajille. Siksi on tärkeää, että niiden järjestelyä ja toteuttamista voidaan harjoitella tulevien opettajien koulutuksessa.

Taidekasvatuksen moninaisiin sisältöihin ja pedagogisiin tavoitteisiin kuuluu yhtenä tärkeänä osana oppilaiden töiden ja tuotosten esille tuominen, uskaltautuminen vuorovaikutukseen muiden katsojien ja kuuntelijoiden kanssa.

Opiskelijoiden näyttelyiden rakentamisessa ja konserteissa ei ole kysymys vain tuotosten esittelystä, niin kuin ei myöskään töitä valmistettaessa ole kysymys niiden tekemisestä näyttelyä varten. Toki sekin on tärkeää, mutta asia on moninaisempi. Näyttelyt ja konsertit edellyttävät yhteistä suunnittelua, yhteiseen tavoitteeseen pyrkimistä, töiden jakamista ja sitoutumista. Itse kukin joutuu ottamaan vastuuta erilaisista tehtävistä samalla kun opettelee luottamaan siihen, että muut hoitavat oman osuutensa. Tällainen yhteistoiminnallisuus ja sen opetteleminen on hyvin tärkeää opiskelussa ja tulevassa opettajan ammatissa. Kun arvioidaan opiskelijoiden töitä ei saisi unohtaa, että prosessin kuluessa on opittu monenlaisia sosiaalisia taitoja. Pelkästään esim. näyttelyiden perusteella ei voi missään tapauksessa tehdä arviota opetuksen laadusta. Jos laatuarviointia tehdään, niin se onkin jo sitten isompi asia. Tulee huolella pohtia tavoitteita, mitä arvioidaan, miksi sitä tehdään ja kuka tai mitkä tahot sitä tekevät.

Ihmisen kyvyt kehittyvät toiminnassa. Paneutuminen työhön, oman työn loppuunsaattaminen, joskus kivulloistenkin vaiheiden kautta opettavat oman työn arvostamista. Omat ponnistelut - onnistumiset ja epäonnistumiset ovat edellytys myös toisten työn arvostamiselle.

Tänä päivänä media- ja viestintämaailma tarjoaa ammattilaisten huipputekniikalla tuottamaa kuvan ja äänen elämysmaailmaa. Näyttää siltä, että ihmiselle kuin ihmiselle on hyvin tärkeää ja arvokasta se, mitä hän on ihan itse tehnyt ja aikaansaanut. Valmiina saatu ei anna sitä, mikä syntyy omakohtaisten oivallusten ja ponnistelujen tuloksena.

Tiukalla kritiikillä voi olla kova hinta mutta, kannustaminen ja rohkaisu eivät maksa mitään, sen sijaan niiden avulla saavutetaan paljon. Lukon kuvaamataidonopettajien puolesta (E-MP)

 

 

Pöydän kulmalta

Kampus-lehden toimituskunta pahoittelee joulukuun numerossa olleen opiskelijoiden konsertin arvioinnin aiheuttamaa mielipahaa. Arvioinnissa oli kannustava, rakentava kritiikki jäänyt liian vähälle. Toimituskunta kokoaa lehteä kaiken muun työn ohessa eikä tähän asti ole harrastanut kirjoitusten sensurointia. Toivomme, että kirjoitukset olisivat edelleen sävyltään rakentavia ja sisällöltään informatiivisia.

Ikävän asian positiivinen puoli on, että lehteä siis luetaan ja sen sisällöstä ollaan kiinnostuneita. Toivottavasti se koskee lehden muutakin sisältöä. Olemme toivoneetkin, että lehteen syntyisi keskustelupalsta ajankohtaisista tai ammattiin liittyvistä aiheista.

Lehden toimitusperusteista ja tavoitteista toivotaan keskustelua. Kajaanin yksiköiden yhteistyöryhmä on myös keskustellut siitä ja antanut 18.1.2000 tutkija Sakari Virtaselle tehtäväksi valmistella yhteistä viestinnän kehittämissuunnitelmaa. Se tulee käsittelyyn yhteistyöryhmän maaliskuun kokoukseen.

 

 

 

 

 

Messujen ja työpajojen aikataulut ja sisällöt 26.2.2000

9.00 – 9.15	Messujen avaus rehtori Seija Blomberg
9.15 – 10.00	Luento projektipäällikkö Olli Luukkainen, OPEPRO-hanke: Opettaja uuden ja tuntemattoman rajatilassa
10.00 – 10.10	Kahvitauko
	I TYÖSKENTELYJAKSO / I JAKSON PAJAT JA TEEMARYHMÄT
10.10 – 10.55	Vaihtoehtoiset pajat A - E Toiminnallinen matematiikka: Anne Heikkilä klo 10.10-10.55 Musiikki: Paula Nikkilä-Rautajoki ja Jukka Karppinen klo 10.10-10.55 Filosofiaa lapsille: Hannu Juuso klo 10.10-10.55 Työnohjaus: Hannu Komulainen ja Timo Palmu, klo 10.10-10.55 Työyhteisön ihmissuhteet: Matti Pasanen, klo 10.10-10.55
10.55 – 11.40	II TYÖSKENTELYJAKSO Vaihtoehtoiset pajat A -E Toiminnallinen matematiikka: Anne Heikkilä klo 10.55-11.40 Musiikki: Paula Nikkilä-Rautajoki ja Jukka Karppinen klo 10.55-11.40 Filosofiaa lapsille: Hannu Juuso klo 10.55-11.40 Työnohjaus: Hannu Komulainen ja Timo Palmu klo 10.55-11.40 Työyhteisön ihmissuhteet: Matti Pasanen klo 10.55-11.40
11.40 – 12.25	Lounas
	III TYÖSKENTELYJAKSO / III JAKSON PAJAT JA TEEMARYHMÄT
12.25 – 13.10	Vaihtoehtoiset pajat A - E Toiminnallinen matematiikka: Anne Heikkilä klo 12.25 – 13.10 Musiikki: Paula Nikkilä-Rautajoki ja Jukka Karppinen klo 12.25 – 13.10 Filosofiaa lapsille: Hannu Juuso klo 12.25 – 13.10 Työnohjaus: Hannu Komulainen ja Timo Palmu klo 12.25 – 13.10 Työyhteisön ihmissuhteet: Matti Pasanen klo 12.25 – 13.10
13.10 – 13.55	IV TYÖSKENTELYJAKSO Vaihtoehtoiset pajat A -E Toiminnallinen matematiikka: Anne Heikkilä klo 13.10-13.55 Musiikki: Paula Nikkilä-Rautajoki ja Jukka Karppinen klo 13.10-13.55 Filosofiaa lapsille: Hannu Juuso klo 13.10-13.55 Työnohjaus: Hannu Komulainen ja Timo Palmu klo 13.10-13.55 Työyhteisön ihmissuhteet: Matti Pasanen klo 13.10-13.55
13.55 – 14.05	Kahvitauko
14.05 – 14.50	Luento dosentti Päivi Atjonen: Rakastaa, ei rakasta… Kasvamisen terälehtiä nyppimässä
14.50 - 15.00	Metodimessujen päätös vararehtori Matti Pasanen

 

Osallistumismaksu messuille on 300 mk/hlö (sisältää lounaan), josta lasku lähetetään ilmoittautumisen jälkeen. Tiedustelut vararehtori Matti Pasanen puh. 08-6324697 e-mail: mpasanen@kokl.oulu.fi Ilmoittautumiset 18.2.2000 mennessä toimistosihteeri Senja Vakkuri Seminaarinkatu 2, 87100 KAJAANI puh. 08-6324692 e-mail: svakkuri@kokl.oulu.fi fax 08-6324702

---

Seuraava Kampus-lehti ilmestyy maaliskuussa 2000,
aineisto tähän numeroon on jätettävä 13.3.2000 mennessä

---