ELOKUU 2009
Opetusministeri Henna Virkkunen vieraili Kajaanin yliopistokeskuksessa
Opetusministeri Henna Virkkunen tutustui Kajaanin yliopistokeskukseen maanantaina 17. elokuuta. – Todella upea rakennus, totesi ministeri Virkkunen opettajankoulutusyksikön päärakennuksen Martti Helan salissa.
Opettajankoulutuksen tilaa esitteli johtaja, professori Juhani Suortti. Hänen mukaansa Pohjois-Suomen erityisopettajien koulutus on saatava alkuun ja liikuntaopetuksen opettajankoulutusta jatkettava Jyväskylän yliopiston kanssa. Myös ruotsin kielen kielikylpykoulutus Vaasan yliopiston kanssa pitäisi saada vakinaistettua.
Erityispedagogiikan professori Raija Pirttimaa korosti erityispedagogiikan tutkimuksen hyvin solahtavan Kajaanin aiempaa kasvatusalan tutkimukseen. Yhteisiä tavoitteita on sekä varhaiskasvatuksen, kouluopetuksen että kasvatuspsykologian tutkimuksessa.
Yrittäjyyskasvatusta opettajankoulutuksessa esitteli yliopisto-opettaja Juha-Matti Turpeinen. Harjoittelukoulun rehtori Seija Blomberg totesi tukevansa kaikkia Kajaanin opettajankoulutusyksikön linjauksia. Esiin keskustelussa nousi myös hyvä paikallinen yhteistyöverkosto koulujen ja päiväkotien kanssa.
Yliopistokeskuksen esimiehet esittelivät yksikköjensä toimintaa päärakennuksen opettajainhuoneessa. Oulun yliopiston viides sisäinen palvelupiste Kajaanissa osoittaa yliopiston halua toimia Kajaanissa. Keskusteluissa tulivat esille myös tärkeät yhteydet Venäjälle ja Kiinaan. Ministeri Virkkusen mukaan tutkittavaa tietoa tarvitaan päätösten teon pohjaksi, sillä sykli kiihtyy koko ajan.
– Kajaanissa ollaan ajan hermolla, totesi ministeri Virkkunen. Vahva opettajankoulutuksen osuus ja pitkä koulutuksen perinne luovat Kajaanin yliopistokeskukselle omaleimaisen profiilin. – Kyllä teillä on upeaa täällä, totesi ministeri vierailunsa lopuksi. (Juha Vartiainen)
Ildar Safarov väitteli Kajaanin yliopistokeskuksessa
Filosofian kandidaatti Ildar Safarov väitteli kasvatustieteessä Kajaanin opettajankoulutusyksikössä keskiviikkona 20.8. Väitöstilaisuus pidettiin Eero Sipilän salissa. Väitöksen aihe oli Towards modelling of human relationships. Nonlinear dynamical systems in relationships – Inhimillisten suhteiden mallittamisesta – ei-lineaariset dynaamiset systeemit.
Vastaväittäjinä toimivat professori professori Alexander Poddiakov, State University – Higher School of Economics, Moskova, Venäjältä sekä professori Wolfgang Tschacher, University of Bern, Sveitsistä. Tilaisuuden kustoksena oli professori Pentti Hakkarainen Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä.
Inhimillisten suhteiden mallittamisesta – ei-lineaariset dynaamiset systeemit
Väitöstutkimus pyrki vastaamaan kysymykseen miten inhimilliset suhteet voivat johtaa laadullisiin muutoksiin. Työssä paneuduttiin ihmisten välisten suhteiden psykologisiin perusteisiin. Siinä kehitellään ihmisten välisten suhteiden ei-lineaarinen dynaaminen malli käyttäen kehityspsykologian ja auttamissuhteiden teorioita. Analyysi pohjautuu Kurt Lewinin ja hahmoterapian teoreettisiin oivalluksiin. Kehitellyn mallin selitysvoiman ja laadullisen analyysin mahdollisuuksien osoittamiseksi mallia sovelletaan lasten juonellisen roolileikin erittelyyn.
Ensimmäisessä luvussa pohdittiin esimerkkien avulla ihmisten välisten kontaktien perusluonnetta. Erityisesti keskityttiin suhteiden teorioihin ja niiden sovelluksiin suhteiden jatkumon rakentamiseksi. Toinen luku paneutui näiden teorioiden kuvaamien suhteiden dynaamisten piirteiden yksityiskohtaiseen tarkasteluun ja Kurt Lewinin ”tension system” -käsitteeseen. Siinä esiteltiin myös lyhyesti suhteiden yksilökehityksen filosofiaa. Tältä pohjalta muotoiltiin tutkimuksen pääongelma: Kuinka inhimillisten suhteiden ei-lineaarinen fenomenologinen malli on mahdollinen? Kolmannessa luvussa kehiteltiin uusi ei-lineaarinen inhimillisten suhteiden malli. Mallissa on kehitelty ja annettu uusi tulkinta useille Lewinin dynaamisen psykologian ja hahmoterapian käsitteille. Kehittelyä on tuettu käytännön esimerkein. Neljännessä luvussa on analysoitu lasten juonellisen roolileikin videotallenteita mallia käyttäen. Pohdinta toi esille joitakin uuden mallin etuja ja jatkokehittelyn tarpeita. (Juha Vartiainen)
Italialaisyhteistyön jatkoa
Biotekniikan laboratoriolla on ollut jo muutaman vuoden ajan aktiivinen yhteistyö bioanalytiikan ja siellä erityisesti immunologisten biosensoreiden tutkimuksen alueella Rooman yliopiston Tor Vergatan analyyttisen kemian laitoksen kanssa. Tutkijavierailuita on ollut molempiin suuntiin, joskin selkeästi painottuen italialaiskollegojen tuloon Suomeen ja Sotkamoon. Myös itse analyyttisen kemian laitoksen johtava professori Guiseppe Palleschi ja professori Daniela Moscone ovat vierailleet laboratoriossa. Tänä kesänä oli biotekniikan laboratoriossa vierailulla projektitutkijana yksikön tutkimushankkeessa 2 kuukauden ajan vanhempi tutkija /apulaisprofessori Ph.D. Laura Micheli. Tämä oli jo kolmas kerta kun Laura vieraili Sotkamossa työn merkeissä.
Kuuntelijat esityksen lumoissa. Kuva: M. MahosenahoMaanantaina 14.8.2009 Laura Micheli piti esitelmän aiheesta: Disposable Electrochemical Immunosensors for algal, mycotoxin and pathogenic bacteria detection in food and beverages. Seminaarissa oli läsnä 30 tutkijaa KYKin eri yksiköistä, mukaan lukien Jyväskylän yliopisto. Lauran esitys käsitteli sensoritutkimuksen periaatteet ja vaatimukset. Italialaisryhmän tuloksia aihealueelta tuli selkeästi esille. Aihealueista esim. myrkyllisten ja patogeenisten bakteerien määrittäminen on EU:n laajuinen huolenaihe etenkin kun ravinnosta on kyse.
Ph.D. Laura Micheli pitämässä esitystään biotekniikan laboratoriossa. Kuva: M. MahosenahoYhteistyöhön liittyen Ph.D. Micheli esitteli kortisolin määritykseen liittyvää aineistoa. Kortisoli on hormooni, joka esiintyy meidän ihmisten kehoissa vaihtelevalla pitoisuudella. Kortisolia kutsutaan “stressihormooniksi”, koska se on aiheuttamassa osaltaan stressiin liittyviä muutoksia kehossamme. Olemme kehittämässä biosensoria jolla pystymme mittaamaan tämän stressihormoonin pitoisuutta kehossamme sylkinäytteestä. (VesaVirtanen)
Kajaanin yliopisto-opiskelijoiden aloitus 12. kertaa Rehjansaaressa
Kajaanin yliopistokeskuksen opettajankoulutusyksikön opiskelijat aloittavat yliopisto-opintonsa perinteikkäästi Elias Lönnrotin Polvilan maatilaan kuuluneessa Rehjansaaressa jo kahdennettatoista kertaa. Päärakennuksen Martti Helan salissa tapahtuvan nimenhuudon jälkeen 70 yliopisto-opintonsa aloittavan opiskelijan joukko tutoreineen lähtee suunnittelija Anja Hongiston johdolla kulttuurikävelylle kampukselta jokirannan patsaiden kautta Petäisenniskan satamaan.
Matka Petäisenniskan satamasta jatkuu kirkkoveneillä Rehjansaareen, jossa tulokahvien kyytipoikana on lanttupiirakka. Perinne alkoi syksyllä 1998 varhaiskasvatuksen uusien opiskelijoiden vastaanotolla. Hyvät palautteet vuosien varrelta ovat innostaneet henkilökuntaa kehittämään opintojen aloitustapahtumaa. Uusien opiskelijoiden mielestä yliopiston hallinto-, opetus- ja tutkimushenkilökuntaan saa Rehjansaaressa läheisen ja tuttavallisen otteen. Opintojen aloitukseen liittyvä jännitys katoaa saaressa ja yliopisto-opinnot lähtevät letkeästi käyntiin.
Uusien opiskelijoiden sekä henkilökunnan palautteissa korostuu ensikohtaamisen tärkeys viiden vuoden opintojatkumossa. Luonnon keskellä kainuulaiseen kulttuuriin tutustumisessa ei titteleillä ole merkitystä ja tiedeyhteisöön ottamisen kastajaiset opintolupauksineen antavat leikkimielisyyttä akateemiseen opiskeluun.
Kaksipäiväiseen yliopisto-opiskelun aloitustapahtumaan osallistuvat sekä luokanopettaja- että ruotsinkielikylpykoulutuksen opiskelijat opiskelija- ja opettajatutoreineen sekä opettajankoulutusyksiköön syyslukukaudeksi Erasmus-vaihtoon tulleet opiskelijat. (Juha Vartiainen)
Elintarvikebiotekniikan maisteriohjelma hyvässä vauhdissa
Kuopion yliopisto ja Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskuksen biotekniikanlaboratorio ovat valmistelleet elintarvikebiotekniikan maisteriohjelmaa vuoden 2007 alusta saakka. Opiskelijavalinnat on suoritettu ja Sotkamon uudet opetus- ja tutkimustilat on testattu. Lisäksi opiskelijoiden opinnot ovat edenneet aikataulussa. Kainuulaiset ja savolaiset elintarvikeyrittäjät ovat olleet tyytyväisiä, koska yritysten t&k -toiminta ja alan kilpailukykyä voidaan alueella tehostaa.
Maisteriksi Sotkamossa
Hankeen tavoitteena on antaa yliopistotasoista elintarvikebiotekniikan koulutusta pääasiassa työssä oleville henkilöille, joilla on ylempi korkeakoulututkinto, (FM, filosofian maisteri tai ETM, elintarviketieteiden maisteri), alempi korkeakoulututkinto (Luonnontieteiden kandidaatti, LuK-tutkinto), ammattikorkeakoulututkinto (amk) soveltuvilta aloilta tai muut soveltuvat opinnot. Hankkeen kokonaisbudjetti on 701 100 €. Lisäksi uuden opetus- ja tutkimuslaboratorion varustamikseen on käytetty yli 400 000 €. Tilat ja laitteet on testattu.
Maisterivaiheen opinnot kestävät noin 2,5 vuotta. Opintojen suorituspaikka on Sotkamo. Tutkinnot myöntää Kuopion yliopisto (vuoden 2010 alusta Itä-Suomen yliopisto). Opiskelijoiden sisäänotto on 20 henkilöä. Opiskelijavalinnan yhteydessä kartoitettiin myös halukkuus tohtorivaiheen opintoihin, jotta jatko-opintoihin suuntatuville opiskelijoille voidaan opinto-ohjaus ja tieteellinen tuki suunnata oikein.
Osaamispääomaa elintarvikeyrityksille
Hanke hyödyttää erityisesti Kainuun alueen elintarvikeyritysten t&k-toimintaa , erityisesti erilaisten projektitöiden ja -raporttien sekä pro gradu -töiden ansiosta. Toisaalta opiskelijoiden yrittäjyysvalmiuksia nostetaan koulutuksen aikana. Hanke on myös osa Kainuun elintarvikestrategiaa. Osa luennoista on hoidettu etäluentona Kuopiosta web-yhteyden kautta, suurin osa luennoista on pidetty Sotkamossa. Laboratorioharjoitukset on pidetty Sotkamon tiloissa.
Maisteriohjelman ohjausryhmän kokoonpano on seuraava: Kehityspäällikkö, Jouko Käsmä, OY (pj.), projektipäällikkö, Jenni Korhonen, KY (siht.), professori, Atte von Wright, KY, tutkimusjohtaja, Vesa Virtanen, OY, linjajohtaja, Pasi Laajala, Snowpolis, aluekehitysasiantuntija, Helena Aaltonen, Maakunta kuntayhtymä ja ammattikasvatustarkastaja, Paula Lohikoski, Oulun lääninhallitus. Maisteriohjelman projektipäällikkönä toimii Jenni Korhonen, tutkija-opettajana Piia Pajarinen ja projektitutkijana / opettajana Tiina Tolonen. Hankkeen yhteistyötahot ovat: Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskus, biotekniikan laboratorio (hankkeen koordinointi ja toteutus), Kuopion yliopiston soveltavan biotekniikan instituutti, elintarvikkeiden terveysvaikutusten tutkimuskeskus ja kliinisen ravitsemustieteen laitos. (Jouko Käsmä)
61 vuotta sitten valmistuneet opettajat koolla Kajaanissa
Vuonna 1948 Kajaanin seminaarista valmistunut luokka tapasivat toisensa Kajaanin opettajankoulutusyksikössä perjantaina 3.7.2009. Kokoontumiseen osallistui yhteensä 22 henkilöä puolisot mukaan lukien. Opettajat saapuivat Kajaaniin edellisenä päivänä ja tutustuivat kaupunkiin.
Kurssikokousta pitämässä Kajaanissa 28.7.2009
Vuosi 85, kauan on aikaa siis… siitä, kun meidän poppoo aloitti opiskelut Kajaanissa.
Ja 20 vuotta tuli täyteen jo siitäkin, kun pääsimme toteuttamaan saatuja oppeja kentälle.Tuskinpa sään suhteen olisimme voineet toivoa enempää – heinäkuun helle antoi parastaan koko pitkän päivän. Aurinko jaksoi paistaa vielä myöhään illalla, kun istuskelimme Pyörteen tilan laiturilla fiilistelemässä nuoruusmuistoja ja hauskuttamassa toisiamme sattumuksilla oppilaiden parissa nyt jo melko pitkän työuramme varrelta.
Kampuksen esittelijä meillä on omasta takaa: lehtori Juha Vartiainen on yksi meistä. Juha kertoi meille kuulumiset kampukselta sekä yleisellä tasolla opettajainkoulutuksesta tänä päivänä. Erityisen uteliaita oltiin tietysti kuulemaan ketkä aikamme lehtoreista ja didaktikoista ovat vielä ns. puikoissa. Kuten oppilaille yleensä, meillekin on jäänyt hyvin mieleen opettajien pienet toilailut ja myös kannustavat sanat. Kaiken kaikkeaan tietysti aineellista kehitystä näytti Kampuksella tapahtuneen sitten meidän päiviemme: päärakennus oli hienosti saneerattu ja tietysti esim. tietotekninen puoli oli kehittynyt valtavasti. Juhan puheesta päätellen opetuksen sisältökin oli mielestämme kehittynyt oikeaan suuntaan.
Me olemme sitä opiskelijasukupolvea, jonka aikana opiskelijavalinnoissa oli vielä käytössä sukupuolikiintiöt. Kurssillemme valittiin 40 tyttöä ja 24 poikaa. Totesimme Kajaanin luokanopettajakoulutuksen saaneen erinomaisesti miesopiskelijoita nykyäänkin moneen muuhun laitokseen verrattuna. On monessa mielessä huono asia, jos ala naisvaltaistuu liikaa. Itse asiassa, opiskelu olisi ollut aika tylsää, jos olisimme olleet pelkästään tyttöporukalla. Ja monta perhettä olisi jäänyt perustamatta…Mattilat, Partaset, Hemmingit, Mäkeläiset …ja otetaanko mukaan vielä vuosikurssien väliset pariskunnat… – lista on loputon.
Paljon on kouluttauduttu. Monet ovat nousseet opetuspuolen kiikkerillä tikkailla hyvin ylöskin: on rehtoreita, sivistysjohtajia, jopa yksi opetusneuvos. Suosituinta tuntui olleen erityisopettajaksi opiskelu. Mutta ei pidä aliarvioita ihan tavanomaista luokanopettajan työtä. Kiireen ja väsymyksen keskellä ruoho saattaa tuntua vihreämmältä jossain muualla, mutta mikä muu työ tarjoaa samalla tavoin mahdollisuuden toteuttaa työtään yhtä luovasti, itsenäisesti, vapaasti, vuorovaikutuksellisesti, rehellisesti…Opettaminen on taidetta.
“Fred gave a party, but nobody came. Nobody came, but Tom…” Kuka muistaa? Meidän vuosikurssimme englantiin erikoistujat muistivat hyvin ja kajauttivat lorun kuuluvasti Candy Kalliolle, joka kävi tervehtimässä meitä Hilkka Koivistoisen kanssa Pyörteen tilalla.
Vuosikurssillamme on ollut tapana kokoontua Kajaaniin viiden vuoden välein. Nyt paikalle saapui lähes kolmasosa kurssista, mikä lienee ennätys tähän mennessä. Jutut ja hupatus jatkuivat siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin. Jälleen oli tunne, ettei vuosia välissä olisi ollutkaan. Todennäköisesti tapaamme seuraavan kerran jo syksyllä 2010 laitoksen 110-vuotis juhlien yhteydessä. Toivottavasti saamme silloin paikalle myös niitä opiskelukamuja, jotka eivät ole tähän astisissa tapaamisissa käyneet. Erityiskiitos Karkaman Markulle, joka ikuisti hienolla kamerallaan päivän tapahtumat ja laittoi ne jakoon Maikkarin Kuvaboxin kautta. (Liisa Halonen)
Matka on aina seikkailu – vaikka mukaan mahtuu kulttuuriakin
Seikkailua lomamatka voi olla kirjaimellisesti jo alusta lähtien, kuten kävi Juhalle ja Vuokolle toukokuun lopulla. Matkalla lentokentälle he vain totesivat, että siellä se Finnair jo nousee kohti Helsinkiä! Alkuvaikeuksista huolimatta paljon odotettu ja huolella talven aikana valmisteltu Unkarin ja Romanian Transilvanian matka kuitenkin pääsi alkuun junakyydillä Helsinkiin ja seuraavan päivän lennolla Budapestiin. Siellä Juha ja Vuokko saivat alleen Europcarin komean, mutta laiskahkon Skoda Oktavian. Urheasti kajaanilaiset matkasivat läpi Budapestin liikennekaaoksen kohti etelää ja Balaton-järven maisemia. No, täytyy paljastaa, että taisivat tehdä muutaman ylimääräisen sightseeing-kierroksen kaupungissa…
Me matkakumppanit Irene ja Jari olimme vielä tuolloin Kajaanissa pakkaamassa matkalaukkuja, kun kännykkä illalla pärähti ja Juhalta tuli viesti Balatonilta: ”Villasucca on paikallisen suomalaisen perheen ylläpitämä majapaikka. Että silleen…” Onneksi – teemaan liittyen – Juhalla oli villasukat mukana eikä loppujen lopuksi edes siitä ollut kysymys. Balatonin maisematkin olivat kaiken seikkailun arvoiset.
Balaton-järven kauniita maisemia.Päivää myöhemmin mekin suuntasimme Finnairin sinivalkoisin siivin kohti Helsinkiä – joskin 4 tuntia myöhässä. Onneksi aikaa oli reilusti jatkolennolle ja Malévin kone laskeutui ajallaan Budapestin kentälle, mutta matkalaukkumme olivat jääneet jonnekin Kajaani–Budapest-välille. Että silleen… Eipä auttanut muu kuin jatkaa matkaa Nyíregyházaan lähes 30 asteen helteessä ilman vaihtovaatteita.
Uudistunutta Nyíregyházan keskustaa.Nyíregyháza oli yhteisen seikkailumatkamme kohtaamispaikka. Vuokko ja Juha onnistuivat ilman suurempia kommelluksia ajamaan Balatonilta jälleen Budapestin kautta Koillis-Unkariin Nyíregyházaan, josta lepopäivän jälkeen lähdimme vuokratulla Skodallamme Romanian puolelle. Kadonneet matkalaukutkin löytyivät ja ehtivät mukaan – kiitos ripeiden unkarilaisten lentokenttävirkailijoiden!
Tavoitteenamme oli iltaan mennessä päästä Karpaattien vuoristoon Transilvanian itäiseen osaan, joka on tärkeintä unkarilaisten asuttamaa aluetta Romaniassa. Transilvaniahan kuului yli tuhannen vuoden ajan Unkariin, kunnes se Trianonin rauhassa vuonna 1920 pakkoluovutettiin Romanialle. Alueella asuu edelleen noin 1,5 miljoonan asukkaan unkarilaisvähemmistö.
Karpaattien maisemia.Jo ensimmäisenä matkapäivänä pääsimme ihastelemaan idyllisen kauniita Karpaattien maisemia. Paimenet lampaineen ja lehmineen vaelsivat vuoristoniityille, elämä vaikutti kiireettömältä pienissä kylissä. Kaikkialla oli hevoskärryjä menossa tai tulossa liikenteen seassa. Mummot ja papat istuivat talojen portin pielessä katselemassa maailman menoa ja päivittämässä viimeisimpiä uutisia. Tuntui kuin olisimme siirtyneet 100 vuotta ajassa taaksepäin!
Lehmipaimen viemässä karjaa laitumille.
Vauhdikasta kyytiä hevospelillä.Karpaattien vuoriston itäosassa kävimme kauniissa ja historiallisesti merkittävässä Gyímesin laaksossa, jossa sijaitsi Unkarin itäisin raja ennen vuotta 1920. Alueella asuu muinaista unkaria puhuvia csángója, jotka ovat yksi tämän päivän unohdetuimmista vähemmistöistä Euroopassa. Tämä pieni n. 200 000 asukkaan kansa kamppailee oman kulttuurinsa eloonjäämisen puolesta. Erityispiirteitä on säilynyt varsinkin csángójen hää- ja tanssimusiikissa. Heidän oma kielensä on kuitenkin häviämässä Romanian vuosikymmeniä jatkuneiden sulauttamistoimien vuoksi.
Irene, Endre Mathé ja Vuokko Karpaattien maisemissa entisen Suur-Unkarin rajalla.Lomaohjelmaamme kuului myös vierailu pienessä Csíksomlyón kylässä, joka on tärkeä katolisille unkarilaisille. Kylä sijaitsee székely-kansan asuttamalla alueella itäisten Karpaattien ylätasangolla. Alueen pienet kylät ovat miltei täysin unkarilaisia. Székelyt ovat onnistuneet hyvin säilyttämään unkarilaisen perinteensä ja kulttuurinsa. Talojen taidokkain puukaiverruksin koristellut portit ovat paikallisen käsityön taidonnäytteitä. Mitä komeampi portti, sen arvostetummassa asemassa on omistaja. Katettuun porttiin kuuluu ajoaukko hevosten vetämää heinäkuormaa varten – ehkäpä nykyisin myös autoa varten – ja pienempi portti jalankulkijoille. Portin ylälaidasta löytää usein tervehdyslauseita kuten "Béke a bejövore, áldás a kimenore" eli "Rauha tulijalle, siunaus lähtijälle". Székely-kansan kulttuuriin kuuluu myös riimukirjoitus, jota luetaan oikealta vasemmalle. Kirjoitusta näkee varsinkin kirkoissa ja hautausmailla.
Perinteinen székely-portti.Csíksomlyó on ollut tärkeä unkarilaisten helluntaipäivän pyhiinvaelluskohde aina vuodesta 1444 lähtien. Yksi matkamme tarkoituksista oli osallistua tähän vuosittain järjestettävään pyhiinvaellukseen. Kun Kajaanissa nautittiin helluntain helteestä, me kävelimme pyhiinvaelluskulkueessa kilometrikaupalla urhoollisesti vesisateessa heilutellen Suomen lippuja ja Székely-lippuja. Suomen liput erottuivat hyvin satojen tuhansien pyhiienvaeltajien joukosta. Emme eksyneet toisistamme, mutta myös Unkarin televion toimittajat huomasivat meidät ja jouduin televiouutisissa selittelemään mukanaoloamme.
Pyhiinvaelluskulkue lippuineen nousemassa Csíksomlyón vuorelle.Unkarilaisille messu on katolisen uskon tunnustuksen lisäksi ennen kaikkea vahvan kansallistunteen osoitus. Perinteisesti ristisaaton järjestys on tarkasti määrätty ja arvostetut csángót tulevat pyhiinvaeltajien viimeisenä ryhmänä. Monet pukeutuvat kauniisiin oman alueensa kansallispukuihin. Säästä riippumatta niin nuoret kuin vanhat vaeltavat kilometrien pituisina jonoina laulaen ja soittaen. Useimmilla on kädessään Unkarin lippu sekä kukin ja oksin koristellut oman heimonsa ja kirkkonsa liput. Tunteja kestävä messu alkaa Neitsyt Mariaa ylistävällä hymnillä ja päättyy Unkarin kansallishymniin ja Székely-hymniin.
Helluntain messu Csíksomlyóssa keräsi ainakin parisataa tuhatta osallistujaa.
Juha ehtoollisella, mutta mikä unohtui...Vaikka olimme ulkopuolisina ja ulkomaalaisina mukana pyhiinvaelluksessa, oli koskettavaa huomata kuinka tärkeä messu oli unkarilaisille. Monet ryhmät tulivat paikalle pitkiä matkoja jopa kävellen tai hevoskyydillä. Unohtumaton kokemus oli paluumatkalla, kun näimme messusta palaavan husaariasuihin pukeutuneen ryhmän komeine ratsuineen ylittämässä Karpaattien vuoristoa. Ulkopuolisten on vaikea ymmärtää Transilvanian merkitystä unkarilaisille, mutta kansallistunne on helposti ulkomaalaistenkin aistittavissa.
Husaarit ratsuineen Karpaattien vuoristossa paluumatkalla messusta.Matkailukohteena Transilvania on hyvin mielenkiintoinen ja maisevat ovat välillä henkeäsalpaavat. Matkamme sisälsi sekä seikkailua että kulttuuria. Matkalta jäi myös paljon unohtumattomia muistoja ja ilmeteltävää kuten kymmenet romanien palatsit Koloszvárin eteläpuolella lähellä Turdan kaupunkia. Myytäviäkin taloja löytyy vaikkapa loma-asunnoksi; useimmat niiistä kaipaavat enemmän tai vähemmän remonttia, mutta naapuriapu toimii – tai ainakin kirjaimellisesti omaisuudestasi kannetaan huolta!
Paikallisten romanien palatseja.
Tästä kuvasta piti maksaa kaksi tikkaria ja 10 leitä.Kiitokset matkamme seikkailuista ja elämyksistä Transilvaniassa isäntäperheenä ja oppaina toimineille Katalin ja Endre Mathélle sekä heidän tyttärellensä Annalle! Kiitokset mainiosta matkaseurasta Vuokolle ja erityisesti Juhalle, joka hoiti autokuskin virkaa matkan ajan, käänteli rattia serpentiiniteiden mutkissa, kirosi romanialaisia autoilijoita ja säilytti näköetäisyyden edellä ajaneeseen isäntäperheeseemme – ja kaikesta huolimatta ehti vielä ihailemaan maisemia ja romanialaisia lehmiä!
Transilvanialainen mineraalivesi maistui – ainakin Juhalla on tyhjä pullo kädessään...
Transilvanian mineraaliveden koostumus selviää tästä.Ehkä raikas mädäntyneelle kananmunalle haiseva Transilvanian mineraalivesi auttoi kuskiamme. Vai oliko se sittenkin ”mofetta”, Hell Mud, eli kaasukammio, jonne muutamat meistä uskaltautuivat ”terveyskylpyyn”. Lopuksi muutama kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa…
Kaasukylpyä kokeilemassa – ihan varmasti auttaa kaikkiin vaivoihin. Kuskillemme tämä jo oli liikaa.
Kuin kaksi marjaa.
Endre Mathé ja perinteiseen asuun pukeutunut csangó-rouva.
Kerjäläinen siellä ja täällä.
Transilvanialaista käsityötä.
Transilvaniassa kirkkoon pukeudutaan usein kansallispukuun.
Karpaateilla oli luntakin.(Irene Salomäki & matkakumppanit)
Ajetaanpas sisään A:sta
Kajaanin kaupunginkirjaston vitriineissä syyskuun ajan näytteillä aapisia Kajaanin yliopistokeskuksen kirjaston kokoelmista. Näytteillä on aapisia 1900-luvun alusta aina tähän päivään.
Tutustuminen Eino Leinon Synnyinkotiin
Kainuun Eino Leino -seuran johtokunnan jäsenet kävivät tiistaina 18.8. tutustumassa runoilijamestari Eino Leinon synnyinkotiin ja lapsuusmaisemiin Paltaniemen Hövelön tilalla. Paikkaa esitteli tilan nykyinen isäntä Martti Tuhkanen.
Pihalla seisoo muistokivi kertomassa, että Leino syntyi ja vietti varhaislapsuutensa sillä paikalla. Vanha Hövelö on purettu ja siitä on jäljellä vain yksi hirsipilari nykyisessä Eino Leinon talossa, joka on rakennettu 1978 Hövelön mallin mukaisesti. Pihapiirissä on säilynyt Leinon aikaisia rakennuksia mm. hirsirakenteinen palvelusväen talo. Rannasta avautui kaunis näkymä Hövelönlahdelle. Tulee mieleen Aurinkolaulun sanat:
Oi, katsokaa miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa miten lintuset
ikikauniisti lehdossa laulaa?Oi, ootteko menneet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi väkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä sousiko seijastuin
sadun saaret, niemet, ne terheniset?
Sitä utua unhota et.Oliko sadun saari se Pikkusaari (Thauvon saari), joka näkyi rannalta? Aurinko paistoi ja linnut, etenkin pääskyset liversivät tuonakin käyntimme iltana. Uimakoppia ei tietenkään enää näkynyt, mutta senkin voin kuvitella rannan siimekseen. Kävimme vuosisataisten mäntyjen juurella. Ne voisivat kertoa monta tarinaa. Kuin itsestään huomasimme laulavamme Nocturnen säveliä. Sen jälkeen ei sanoja tarvittu.
Nostalgisin mielin lähdimme pitämään kokousta Kirsi Kilpeläisen emännöimälle Eino Leino -talolle. Onneksi meillä on tällainen upea talo, jonka puitteissa tehdään aktiivisesti tunnetuksi ja eläväksi Leinon elämää ja tuotantoa, eikä vähiten talon emännän ansiosta! Toivon hartaasti, että myös Kajaanin kaupungin päättäjät tajuaisivat Eino Leinon merkityksen Kajaanille ja koko Kainuulle ja että he konkreettisesti myös näyttäisivät sen! (Heljä Pylvänäinen)
Aisti kuvailu -kirja ilmestyi
Perjantaina vietettiin Aisti kuvailu -kirjan esittelyä Jyväskylän näkövammaisten koululla. Vieraita oli paikalla yli 50 ja tunnelma mukavan leppoisa. Kirjan tekijät Riitta Lahtinen, Merja Lahtinen sekä Russ Palmer kertoivat omista näkökulmistaan kirjan synnystä ja Russ esitti kitaralla säestäen kaksi omaa kappalettaan. Riitta ja Merja Lahtinen opiskelivat Kajaanin opettajankoulutuslaitoksessa vuosina 1985–1989 ja suorittivat luokanopettajan tutkinnot. Hauskat kirjakakut – päällisissä oli kirjan kansien kuvat – kahvien kera oli rentouttava päätös tilaisuudelle. Aisti kuvailu -kirjaa voi tilata osoitteesta merjahlahtinen(at)gmail.com (kirjan hinta 30 € + postitusmaksu). (Juha Vartiainen)
Virkistyspäivä Hiidenportilla 23.9.2009
Virkistyspäiviä aloitetaan kokoontumalla Palolammen opastuskatoksella, jossa odottaa nuotiokahvit. Kahvituksen jälkeen tehdään Hiidenportin rotkolaakson alueella n. 5 km:n patikkaretki. Retkellä tutustutaan Hiidenportin rotkolaaksoon käyden Porttilammen laavulla rotkon toisessa päässä mutka ja paluumatka tehdään Kovasinvaaran, vanhan erämaatilan, kautta. Matkan varrella on pieniä tehtäviä, jotka tehdään ryhmissä. Ne vaativat pientä aivovoimisteluakin patikoinnin lomaan. Tehtävät pisteytetään, joten voittajaryhmä saadaan selville ja se palkitaan ruokailun yhteydessä. Patikoinnin jälkeen ruokaillaan kahdessa kodassa Palolammen lähtöpaikalla, jonka jälkeen alkaa kotimatka.
Ilmoittautumiset viimeistään 14.9.2009 Seija Pyykköselle puh. 08 632 4802, 040 568 3807 tai seija.pyykkonen(at)oulu.fi
Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) syyskuun 2009 numeroon 21.9.
mennessä mieluiten sähköisesti osoitteeseen
kampuslehti(at)oulu.fi.
|
Sivut päivitetty 31.8.2009 |