TOUKOKUU 2009


Vienan ja Venäjän Karjalan samoojan jäähyväisluento

Vienankarjalaisen kulttuurin ja Elias Lönnrotin elämäntyön ansiokas tutkija Heikki Rytkölä piti jäähyväisluentonsa perjantaina 15.5.2009 Kajaanin opettajankoulutusyksikön Martti Helan salissa. Luentoa oli kerääntynyt kuuntelemaan täysi salillinen yleisöä.

Heikki Rytkölä on lähtöisin Suomenlahden rannikolta Loviisasta, jossa hän kävi koulunsa. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen laivastossa palvelleen nuorukaisen tie vei Jyväskylän yliopistoon, jossa hän ryhtyi opiskelemaan historiaa. Opiskeluaikana hän tapasi myös tulevan vaimonsa Liisan. Valmistumisen jälkeen nuori perhe muutti Pulkkilaan, jonka lukiosta historian maisteri sai viran. Historian lehtorina Rytkölä toimi vuoteen 1977, jolloin hänet valittiin Kainuun Museon ensimmäiseksi museonjohtajaksi.

Kajaanissa työskennellessään Rytkölä perehtyi perusteellisesti Kainuun kuntiin, mutta erityisesti Suomussalmen rajamailla sijaitseviin Kuivajärven ja Hietajärven ortodoksikyliin. Niiden luonto ja muusta Kainuusta poikkeava karjalainen kulttuuri kiehtoivat häntä ja niinpä mies ryhtyi tutkimaan näiden kylien kiinnostavia vaiheita ja ortodoksisia juuria. Myös maamme itärajan muutokset aikojen saatossa ja rajaamme liittyvät rajamerkit tulivat tutuiksi. Vuonna 1994 Rytkölä siirtyi päätoimiseksi tutkijaksi Oulun yliopistoon aluksi projektiluonteisena toimintansa aloittaneeseen Lönnrot-instituuttiin ja myöhemmin sen työtä jatkaneeseen Kajaanin yliopistokeskuksen yhteydessä toimivaan Lönnrot-instituuttiin.

Heikki Rytkölä julkaisi joulukuussa 1998 Joensuun yliopistossa Suomen historian väitöskirjansa Kainuun ja Karjalan parantaja. Elias Lönnrotin Kajaanin-aika. Hän tarkasteli väitöskirjassaan Kajaanin piirilääkäri Elias Lönnrotin monipuolista lääkärin työtä Kainuussa ja Karjalassa ja toi runsaasti esille uusia, aikaisemmin tuntemattomia seikkoja Kalevalan isästä. Kajaanissa toimiva Elias Lönnrot -seura valitsi Rytkölän monista ansioistaan myös ensimmäiseksi Vuoden Eliakseksi.

Vuosien saatossa Heikki Rytkölän tutkimuksellinen mielenkiinto on kohdistunut mm. itärajaan, Kainuun vienalaiskyliin, Vienan Karjalaan, ortodoksiseen kirkkoon, tsasouniin, ikoneihin ja Kainuun sotahistoriaan. Jäähyväisluentopäivän yhteydessä julkistettiin myös hänen viimeisin tutkimuksensa, 349-sivuinen teos Viimeinen koti. Venäjän Pohjois-Karjalan kyläkalmistojen kuva.

Jäähyväisluennollaan FT Heikki Rytkölä käsitteli kolmea aihetta: Claes Claesonin vuonna 1650 laatimaa Kainuun ensimmäistä karttaa, Elias Lönnrotia hiihtäjänä käsittelevää pilakuvaa ja kenttätyömatkaansa Vienanmerelle kesällä 2006.

Claes Claessonin eli Klaus Klaunpojan vuonna 1650 laatima kartta on tiettävästi ensimmäinen Kainuuta käsittelevä yleiskartta, jossa on runsaasti tietoja seutukunnan kylistä ja varsinkin rajaseudusta. Claesson oli kreivi Pietari Brahen hovikartoittaja, joka liikkui laajalti Kainuussa. Matkojensa tuloksena hän julkaisi mainitun kartan, josta on säilynyt kaksi alkuperäistä versiota, joista toinen on Tukholmassa ja toinen Helsingin Kansallisarkistossa. Jokin aika sitten Kainuun maakunta -kuntayhtymä teetti tästä kartasta näköispainoksen.

Elias Lönnrotia esittävä pilakuva kuvaa Kajaanin piirilääkäri Elias Lönnrotia sivakoimassa Kajaanista Tampereelle. Rytkölän mukaan pilakuvan tekijä on tuntematon. Lönnrot liikkui parhaina miehuusvuosinaan jalkapatikassa tai hiihtämällä tuhansia kilometrejä ja ylsi moniin liikuntasuorituksiin, jotka jäisivät monelta tämän päivän urheilijaltakin tekemättä. Lönnrotin tiedetään hiihtäneen satojen kilometrien taipaleen Kajaanista Tampereelle. Tuon ajan hiihtovälineet olivat aivan toista luokkaa kuin tänään, mikä vielä nostaa suorituksen tasoa.

Luennon mielenkiintoista antia oli Rytkölän kuvaus kesällä 2006 suorittamastaan kenttätyömatkasta Vienanmerelle. Mainittu kesä oli poikkeuksellisen sateinen, joka teki tutkijan retkestä paitsi märän myös perin työlään. Matkan aikana hänen apunaan ja oppaanaan oli paikallinen venäläinen kalastaja, jonka veneellä retki tehtiin aavan Vienanmeren luoteisrannikolla. Avoveneessä oli kuuden seitsemän hevosvoiman moottori, jonka avulla liikuttiin vaikeissakin sääoloissa Vienanmeren aallokoissa.

Tutkijan tie vei aluksi Sorokasta Kalgalaksiin. Hiljentyneestä kalastajakylästä löytyi kirkko. Rytkölällä oli mukanaan kamera, jonka avulla hän tallensi matkan aikana kohtaamiaan kirkkoja, kalmistoja, kylämiljöitä ja ihmisiä. Kalgalaksissa retkikunta piti tukikohtanaan vehreää Peurasaarta. Seuraava kohde oli Hautasaari, jossa oli runsaasti jopa 1400-luvulta peräisin olevia hautoja. Näiden rantakallioilla sijanneiden leposijojen päällä oli tuhteja paaseja.

Vienanmeren Kriitinässä sijaitsi tsaouna, jonka kello oli kuitenkin viety neuvostovuosien aikana Vienan Kemiin. Myös Kriitinässä Rytkölä tutustui paikalliseen kyläkalmistoon ja sen hautoihin, joiden koristelussa oli usein käytetty sinistä väriä. Majoituspaikka löytyi paikallisesta yksityiskodista, jonka emäntä teki oivallisia vienalaisia leipomuksia. Seudun asukkaiden elämä oli karua. Ihmiset, pääasiassa iäkkäät naiset, joutuivat tulemaan toimeen omillaan, sillä keskusvalta oli jättänyt heidät omilleen. Tutkijan mukaan seudun miespuolista väestöä oli vähänlaisesti, sillä tuoni oli niittänyt miehet ennenaikaiseen hautaan. Miesten kuolleisuutta lisäsi ennen muuta halpa venäläinen vodka.

Matka jatkui Suonsaareen, josta oli myös kyläkalmisto. Sieltä löytyi mm. 8-päinen risti. Seudulla oli myös erikoista simpukanviljelyä, jolla paikalliset asukkaat pyrkivät hankkimaan itselleen lisätuloja. Retken aikana Rytkölä tutustui myös Kierettiin, jossa jo Elias Lönnrot oli aikoinaan käynyt. Kierettijoki on tärkeä lohijoki, josta arvokaloja saa vielä runsaasti. Kieretissä oli aikaisemmin ollut iso kirkko, jonka rapistuttua seudulle oli myöhemmin rakennettu pienempi pyhättö. Rytkölä kävi kylässä jo vuonna 1992, joten hän saattoi havaita kylässä tapahtuneen muutoksen. Kiertti oli aikaisemmasta selvästi hiljennyt ja rapistunut.

Kieretin jälkeen kohteena oli Ylä-Puulonki, jonka hautausmaalla oli nähtävissä myös uudenlaista hautauskulttuuria. Kalmistosta löytyi ilmeisesti Venäjän erikoisjoukkojen nuoren sotilaan hauta, jonka päällä oli sotilaan muotokuvalla varustettu kivipaasi.

Rytkölän kesän 2006 kenttätyömatka päättyi Tsupaan. Siellä tutkija ikuisti jo harmaantuneen ranta-aitan, jonka seinästä oli nähtävissä vanha haalistunut purjehduskuva. Kylän kirkon rakennustyö oli kyllä aloitettu, mutta työ oli jäänyt kesken eikä kirkon lopullisesta valmistumisesta ollut tietoa. Tsupan rannalla keinahteli Pietarin yliopiston merentutkimusalus, jonka avulla tutkijat tutkivat kesäisin Vienanmerta.

Martti Helan saliin kokoontunut yleisö kuunteli intensiivisesti Rytkölän luentoa naapurimaan eksoottisista luonto- ja kalmistokohteista, jotka nykypolven kainuulaisille ovat melko tuntemattomia. Tämä siitä huolimatta, että täältä ei ole linnuntietä kovin pitkä matka Vienanmeren rantamille. Vaikka Venäjän Karjala ei maantieteellisesti ole kovin kaukana Kainuusta, se on mentaalisesti ja kulttuurisesti lähes yhtä kaukana kuin Siperian sydänmailla sijaitsevat kaukaiset kylät.

FT Heikki Rytkölä on tehnyt ansiokkaan päivätyön rajantakaisen Venäjän Karjalan ja Vienan historian ja sen kohteiden tunnetuksi tekemisessä. Miehen eläkevuosien uusiksi tutkimuskohteiksi ovat nousemassa itäisen Suomenlahden kallioluodot ja ennen muuta Seiskari, josta hänen sukunsa on lähtöisin. (Reijo Heikkinen)

 

 

LiikuntaVasu-tutkimus- ja kehittämishanke palkittiin

Kajaanin LiikuntaVasu – tutkimus- ja kehittämishanke palkittiin TERVE-SOS-tapahtuman yhteydessä Helsingissä 14.5.2009. Kaksipäiväisen tapahtuman järjestivät Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Helsingin kaupunki. TERVE-SOS-palkinto on THL:n tunnustus poikkeuksellisen onnistuneelle, esimerkilliselle tai valtakunnallisesti merkittävälle, innovatiiviselle sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus-, kehittämis- tai kokeiluhankkeelle. Palkittavaksi haettiin uudenlaisia terveelliseen ja turvalliseen kuntalaisen hyvään arkeen kohdistuvien toimintatapojen, palvelujen ja palvelurakenteiden kehittämistä.

LiikuntaVasu-tutkimus- ja kehittämishankkeen tavoitteena oli lisätä Kajaanin kaupungin varhais-kasvatuksen ammattihenkilöstön valmiuksia, motivaatiota ja sitoutumista kehittää lasten päivittäisen liikkumisen mahdollisuuksia ja liikuntaa varhaiskasvatustoiminnassa. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositusten (STM 2005) tulee toteutua jokaisessa varhaiskasvatusyksikössä, perhepäivähoidossa ja jokaisen lapsen arkipäivässä. Suositusten mukaan lapsi tarvitsee joka päivä vähintään kaksi tuntia reipasta liikuntaa ja hänen tulee saada päivittäin harjoitella motorisia perustaitoja monipuolisesti eri ympäristöissä. Tiedon liikunnan tärkeydestä tulee välittyä myös vanhemmille. Tavoitteena oli myös rakentaa pysyvä liikunnan vastuuhenkilöverkosto päiväkoteihin ja perhepäivähoitoon jatkuvan kehittämisen varmistamiseksi.

Laaja LiikuntaVasu-kehittämisprosessi (2006–2008) oli tavoitteinen ja vaiheittain etenevä koko-naisuus. Kuntaorganisaation mukanaolo tavoitteiden asettamisessa sekä toimenpiteiden suunnittelussa ja toteuttamisessa oli tärkeää. Tämä tarkoitti varhaiskasvatuksen esimiesten ja yksiköiden johtajien koulutusta sekä tahtoa ja sitoutumista muutokseen ja sen vaatimiin tukitoimenpiteisiin. Tuki-toimenpiteitä olivat mm. mentoritoiminta, työvuoro- ja sijaisjärjestelyt sekä materiaalihankinnat. Esimiehen rooli kehittämistyössä on merkittävä.

Kehittämistyössä edettiin työyhteisölähtöisesti. Koko päiväkotien henkilöstö osallistui toimintavuoden ohjattuun koulutus- ja kehittämisinteventioon. Kehittämistavoitteiden saavuttaminen edellytti jokaiselta tietoiseksi tulemista ja asian tärkeäksi kokemista, motivoitumista ja aktiivista osallistumista sekä kehittämiseen sitoutumista. Jokainen päiväkotiyksikkö tuotti yhteisen keskustelun ja suunnittelun avulla oman LiikuntaVasu-suunnitelman keväällä 2007. Perhepäivähoitajien kehittämisprosessi painottui toimintavuoteen 2007–2008, jonka kuluessa myös he yksin tai alueittain laativat LiikuntaVasu-suunnitelman.



Tilaukset: Kajaanin opettajankoulutusyksikön taloustoimisto (08) 632 4623 Maire Säkkinen
ja Mervi Tolonen 040 568 2678, mervi.tolonen(at)oulu.fi. Julkaisun hinta on 8.90 euoa.


LiikuntaVasu-suunnitelmat ovat erilaisia ja omaleimaisia, mutta kaikki ne osoittavat yksikön sitoutumista toteuttaa Varhaiskasvatuksen liikunnan suosituksia päivittäin lasten arjessa. Päivittäinen liikunta toteutuu ohjattuna ja omatoimisena, monipuolisena ja tavoitteisena toimintana erilaisissa ympäristöissä. Liikunta tukee lapsen tervettä kehitystä ja motoristen perustaitojen oppimista. Koko henkilöstö hyväksyy suunnitelman ja sitoutuu sen toteuttamiseen. Suunnitelman pohjalta on helppo keskustella asiasta myös vanhempien kanssa, sillä vanhemmat ovat tärkeässä roolissa pyrittäessä lisäämään lapsen päivittäistä fyysistä aktiivisuutta. LiikuntaVasu-suunnitelma on päiväkodin käyntikortti.

Hankkeessa kehitetty ja mallinnettu LiikuntaVasu-toimintamalli koostuu esimiesten ja henkilöstön koulutuksesta, toimivien käytäntöjen kehittämisestä, prosessin monitahoisesta arvioinnista ja tutkimuksesta sekä viestinnästä. Toiminnan tukemiseksi myös henkilöstön omaehtoista liikunnan harrastamista pyrittiin edistämään lajitutustumisilla. Kehittämisprosessin lähtökohtien, etenemisen ja tulosten dokumentointi ja arviointi mahdollistavat kehittämistyön onnistumisen ja vaikuttavuuden arvioinnin. Hankkeesta on valmistunut kolme pro gradu -tutkielmaa, kaksi valmistuu tänä vuonna. Kehittämistulosten seuranta ja arviointi jatkuu. LiikuntaVasu-toimintamallia voidaan räätälöitynä käyttää vastaavan toiminnan runkona myös muissa kuin varhaiskasvatuksen organisaatioissa.

LiikuntaVasu-kehittämis- ja tutkimusprojekti toteutettiin Kajaanin kaupungin varhaiskasvatuksessa 2006–2008 yhteistyössä Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskuksen opettajankoulutusyksikön Lasten liikunta- ja terveyskasvatuksen keskuksen ja Kainuun Liikunta ry:n kanssa. (Anneli Pönkkö)

 

 

Kampuksella soi kevät!

Kevät luo ilmoille laulua. Tätä toteuttivat myös musiikin sivuaineopiskelijat kampuksella Hela-salissa 23.4. järjestetyssä laulukonsertissa ”Kevät soikoon!”. Reilu kaksituntinen tapahtuma sisälsi monipuolisen ohjelmiston, joka oli koottu esittäjien mieltymysten pohjalta. Ilmoille kajahtivatkin niin kevätlintujen riemu kuin oman rakkaan ylistäminen. Myös luonnon kauneutta ihasteltiin useassa laulussa, eikä ihmiskohtaloitakaan unohdettu.


Johanna Pyhtilä (kesk.) ja Anne Kivimäki lauloivat duettona laulun ”Oi katsohan lintua oksalla puun”
(säv. J. Andersson, san. S.C. Dick). Pianistina oli Heikki Saukko. Pyhtilä toimi myös laulukonsertin juontajana.


Emma Heittokangas ja Petri Suojoki ihastuttivat yleisön, jota oli salin täydeltä, laulamalla
Oskar Merikannon säveltämän laulun ”Soi vienosti murheeni soitto” (san. Heikki Ansa)
sekä suomalaisen kansansävelmän ”Tuuli se taivutti”.

Konsertissa yhdistyi musiikkiin erikoistuvien karttuneet ja hioutuneet musisoinnin taidot. Monet opiskelijat paitsi lauloivat tulkiten, myös osallistuivat säestystehtäviin pianoa, viulua tai kitaraa soittaen. Konsertin alkajaisiksi sivuaineryhmän kuoro esitti ahvenanmaalaisen kansansävelmän ”Vem kan segla förutan vind” (sov. Vesa Pentti). Pienempien esiintymiskokoonpanojen jälkeen kuoro palasi vielä lavalle kannustaen kaikkia iloitsemaan laulamisesta. Laulun nimi oli tällöin ”Singing all together” (Thord Gummesson). Runsaan ohjelman täydensi väliajalla nautittu kahvi.


Musiikin sivuaineryhmän kuoro esitti Kevät soikoon! -konsertissa kaksi laulua.
Pianistina tällä kertaa kuoroa harjoituttanut opettaja Anja Tuovinen.

Ohjelmiston harjoittelemisessa opettajat antoivat laulajille ja soittajille arvokkaan ohjauksen. Projektin aikana koetuista onnistumisen elämyksistä ja tuesta kiitollisina opiskelijat ojensivat kukkasia opettajilleen Eija-Riitta Airo-Karttuselle, Heljä Tervolle sekä Anja Tuoviselle. Sekä yleisölle että esiintyjille mieleen jäi valoisa ajatus: kevät soi! (Aki Lohi)

 

 

Yliopistokeskuksia kehitettiin Porissa 16.–17.4.

Porin yliopistokeskuksella kokoontui liki 50 yliopistokeskusten avainhenkilöä 16.–17.4. Yliopistokeskusten kehittämispäivä oli kokoontumisen ”virallinen” syy. Päivillä pohditut ajankohtaiset aiheet liittyivät mm. yliopistokeskusten arviointiin ja sen tulosten hyödyntämiseen, jatko-opiskelun kehittämiseen yliopistokeskusten yhteistyönä sekä yliopistojen tulevaan rahoitusmalliin. Päivien annista ei sovi unohtaa porilaisten järjestämää erinomaista vapaa-ajan ohjelmaa, joka sisälsi nopea tiiviin ja intensiivisen katsauksen Porin historiaan ja paikkoihin mm. Kirjurinluotoon ja Reposaaren kalastajakaupunkiin, jonka ainutkertaisessa miljöössä saimme myös nauttia maukkaan kalaillallisen.

Kajaanin yliopistokeskus oli edustettuna kuuden hengen joukolla. Mukana olleiden puolesta kirjaan tähän ”raporttiin” keskeisimpiä asioita päivien annista. Suosittelen kuitenkin tutustumaan Porin tilaisuuden materiaaleihin verkko-osoitteesta: http://www.ucpori.fi/sivu.aspx?taso=3&id=768.

Yliopistokeskukset olivat 14.4. Eduskunnan sivistysvaliokunnan kuultavana yliopistolakiesityksen johdosta. Porin keskuksen johtaja Harri Peltoniemi on esittänyt yhteiset näkemyksemme ja esityksemme yliopistokeskusten rahoituksellisen aseman selkeyttämiseksi. Tämä ajankohtainen teema sisältyi toisen päivän puheenvuoroihin ja keskusteluihin.

Opetusneuvos Jorma Karhu antoi seikkaperäisen katsauksen yliopistolain muutoksen mukanaan tuomiin muutoksiin yliopistojen rahoituksessa – valtaosinhan valtio huolehtii yliopistojen perusrahoituksesta jatkossakin. Neuvottelusyklin harveneminen, asioiden yksityiskohtaisuuden väheneminen ja vastuun siirtyminen entistä enemmän yliopistoille tulivat esityksen viestinä esille. Allekirjoittaneen tehtävä oli kommentoida ministeriön näkemyksiä yliopistokeskusten vinkkelistä. Perusviestinä oli yhteinen huolemme siitä, että yliopistojen yhteistyö ml yliopistokeskukset, yliopistojen alueellinen toiminta ja aikuiskoulutus näkyvät yliopistoille tarjottavassa rahoitusmallissa liian heikosti. Yliopistoja pitää kannustaa näille sektoreille sekä mitata yliopistojen ja yliopistokeskusten onnistumista myös näissä tehtävissä.

Yliopistokeskusten yhteisistä hankkeista voimakkaimmin esille nousi loppukeskustelussa jatko-opintojen kehittäminen yliopistokeskusten yhteistyönä. Ensimmäisen päivän alustajana tästä teemasta toimi dosentti Jari Palomäki. Porissa on hänen johdollaan toteutettu varsin tuloksekasta toimintamallia, jossa mentoroidaan jatko-opiskelijoiden väitöskirjaprosessia – sen lisäksi, että kukin jatko-opiskelija saa omaa substanssiohjausta ainelaitokseltaan. Tämän mallin katsottiin sopivan erityisen hyvin toteutettavaksi yliopistokeskuksissa mukaan lukien työelämälähtöiset jatko-opiskelijat, joille kaikilla yliopistokeskuksilla on jo nyt erilaisia opintoja tukevia palveluja.

Yliopistokeskusten keskinäinen yhteistyö ja edunvalvonta toiminta alkoi samalla kun yliopistokeskukset aloittivat toimintansa vuoden 2004 alussa. Yhteistyön vetovastuu vaihtuu vuosittain ja tänä vuonna Pori toimii tässä tehtävässä. Yliopistokeskusten ns. koordinaattorit hoitavat keskinäistä yhteydenpitoa jatkuvasti. Tämän lisäksi on vakiintunut ainakin kaksi merkittävää yhteistoiminnan muotoa: yliopistokeskuspäivät ja yliopistokeskusten kehittämispäivät. Nyt siis oltiin koolla kehittämisen merkeissä ja laajempi ja laajemmalle joukolle tarkoitettu foorumi eli yliopistokeskuspäivät ovat Porissa lokakuun 7.–8. päivinä. Toivottavasti sinne meiltä lähtee vielä tämänkertaista runsaslukuisempi joukko. (Pentti Malinen)


Vienan ja Venäjän Pohjois-Karjalan kalmistot kansissa

Kajaanin yliopistokeskuksessa julkistettiin perjantaina 15.5. Lönnrot-instituutin tutkijan, filosofian tohtori Heikki Rytkölän uusin teos Viimeinen koti. Venäjän Pohjois-Karjalan kyläkalmistojen kuva. (349 s.) Teos on jatkoa kirjoittajan monille aikaisemmille Kainuun ja Vienan Karjalan kalmistotutkimuksille. Heikki Rytkölä on tehnyt lukuisia Venäjän Karjalaan kohdistuvia tutkimusmatkoja, joiden aikana hän on perehtynyt yksityiskohtaisesti suomalaisille melko tuntemattomiin karjalaisiin kalmistoihin. Ensimmäiset tutkimusmatkansa hän teki jo noin 30 vuotta sitten, joten tutkimusaineistoa on vuosikymmenten aikana kertynyt runsaasti.

Rajantakainen Karjala on kiehtonut suomalaisia jo 1800-luvulta lähtien, jolloin mm. Elias Lönnrot vaelteli Vienan laululailla runoaarteita metsästämässä. Sen jälkeen hänen jalanjäljillään ovat matkanneet mm. kirjailija ja valokuvaaja I. K. Inha ja kirjailija Samuli Paulaharju sekä professori Pertti Virtaranta. Tohtori Rytkölä on jatkanut ansiokkaasti tuota kulttuurihistoriallisesti merkittävää tutkimustraditiota, jolla on todella kunnioitettavat meriitit suomalaisen kielitieteen, kansanrunouden ja historiatieteen saroilla. Rytkölä on valinnut tutkimuskohteekseen meillä vähän tutkitun aiheen, karjalaiset kalmistot, joista suomalaisilla on vain satunnaista pirstaletietoa. Hän lisää uudella teoksellaan huomattavasti tietämystä karjalaisten kyläkalmistoista.

Lukuisilla rajantakaisilla tutkimusmatkoillaan hän on nähnyt Vienan ja Venäjän Pohjois-Karjalan kylien vähittäisen näivettymisen ja hiljenemisen. Neuvostovallan aikana Suomen rajan pinnassa sijainneet kylät tyhjennettiin Moskovan määräyksestä. Vain joissakin kylissä elämä sai jatkua vuosisataiseen tapaansa. Vuosien saatossa myös aikaisemmin vilkkaatkin kylät ovat hiljenneet, kun väki on muuttanut asutuskeskuksiin, kuten Suomessakin on tapahtunut. Erämaakylissä asuu nykyisin yleensä vain iäkkäitä naisia, joiden miehet ovat kuolleet ennenaikaisesti joko erilaisiin sairauksiin tai viinan liikakäyttöön. Prosessin tuloksena kokonaiset kyläkunnat ovat näivettyneet ja rapistuneet peruuttamattomasti.

Karjalaiset kalmistot muodostavat mystisen, meille luterilaisille tuntemattoman maailman. Kun luterilaisilla hautausmailla matkalaukkua muistuttavat hautapaadet ovat viivasuorissa riveissä hautaistutukset siististi suittuina, Karjalan kalmistoissa puiset ristit ja hautakatokset maatuvat hiljalleen kuin kaiken katoavuuden symboleina. Kyläkalmistossa mihinkään ei kosketa eikä hautausmaita haravoida oksista ja neulasista vaan hautaristien annetaan kaatua ja maatua ja luonnon tehdä tehtävänsä.

Rytkölä tarkastelee syvällisesti ja asiantuntevasti karjalaista kuolemankulttuuria monine symboleineen ja riitteineen. Hän on jakanut laajan tutkimuskohteensa neljään kulttuurialueeseen: Pohjois-Vienan asutusalueeseen, Länsi-Vienan asutusalueeseen, Keski-Vienan asutussaarekkeisiin ja Itä-Vienan asutusalueeseen. Niiden välillä on monia kulttuurisia eroja hautaustavoissa ja kalmistoissa. Haudoilla voi olla ortodoksiristejä, venäläisiä ristejä tai suomalaisille vieraita lankkumaisia pylväitä, jotka on koristeltu ja maalattu luonnon väreillä.

Uudessa teoksessa on poikkeuksellisen monipuolinen kuvitus. Mustavalkoiset valokuvat ovat joko Museoviraston tai Kainuun Museon kokoelmista. Myös havainnollisia värikuvia on runsaasti. Ne ovat Heikki Rytkölän itsensä ottamia. Teoksen kuvitus on kautta linjan onnistunut ja havainnollistaa monipuolisesti aiheen käsittelyä. Teoksen havainnollisuutta lisäävät myös lukuisat tutkimusaluetta esittävät kartat ja piirrokset. Heikki Rytkölän teos on merkittävä lisä Venäjän Karjalaa koskevaan tutkimukseemme.

Teoksen taitosta vastaa yliopistokeskuksessa työskentelevä atk-suunnittelija Lauri Sonny, jonka kädenjälki on ammattimiehen työtä. Kirjan on kustantanut Oulun yliopiston Lönnrot-instituutti ja painotyön on hoitanut Gummerus Kirjapaino Oy. Teoksesta on otettu 500 kappaleen painos. (Reijo Heikkinen)

 

Merkkejä puissa ja kallioissa

Metsässä ja vainioilla kulkiessa törmää tuon tuostakin merkkeihin, joiden sanoma saattaa olla kulkijalle arvoitus. Tämän päivän tilapyykit lienevät useimmille tuttuja, mutta esimerkiksi metsien puissa olevat pilkat numeroineen ja kirjaimineen jäävät usein tuntemattomiksi. Seuraavassa esittelen muutamia esimerkkejä. Kainuusta niitä voi tavata paljonkin keskiaikaisia merkkejä lukuun ottamatta.

Keskiaikaiset maanlait määräsivät merkitsemään maa-alueiden rajat omistusten selkiyttämiseksi. Niillä vahvistettiin esimerkiksi talon maiden rajat. Tuolloin tulivat käyttöön neljä kulmakiveä ja ns. silmäkivi, johon on myöhemmin hakattu numeroita.

Etupiiriraja. Esimerkiksi Pähkinäsaaren rauhan raja 1323 on keskiaikaisen Ruotsin ja Novgorodin välinen väljä etupiiriraja, joka ei estänyt paikallisia asukkaita liikkumasta vapaasti. Se vedettiinkin pääasiassa vanhaa kulkureittiä pitkin Suomenlahdelta Pohjanlahdelle. Rajan kulku on tieteellinen ongelma.

Valtion raja. Nykyaikaiset territoriaaliset valtiot alkoivat hahmottua uudella ajalla. Ne pyrkivät määrittelemään alueensa tarkasti. Tätä pyrkimystä edustaa Täyssinän rauhan raja 1596. Sen linjaa Kainuun itäraja noudattelee. Se on vanhin voimassa oleva Suomen valtiollisen rajan osa. Ruotsi merkitsi omistuksensa kolmella kruunulla. Moskovan Venäjän merkki oli kahdeksanpäinen vinoristi Golgata-jalustoineen. Myöhemmin Ruotsi tyytyi yhteen kruunuun ja Venäjä hyvin pelkistettyyn kreikkalaiseen ristiin. Kainuun alueella tunnetut merkit on hakattu kiviin maanselän yli johtavien kulkuväylien kohdalle.

Täyssinän rauhan linja kulki Kainuun eteläosassa nykyistä lääninrajaa pohjoisempana. Tarkkasilmäinen kulkija voi löytää tuon ajan merkkejä kivistä, kallioista ja jopa ikikeloista. Myös Kainuun itärajalla moni unohtunut Täyssinän merkki odottaa löytäjäänsä.


Merkkikivien sijainti Kainuussa (karttapohja 1950-luvun alusta).

Karsikko. Ikivanha tapa merkitä vainajan lepopaikka on puun kylkeen lyöty pilkka, johon on saatettu veistää puukolla risti, vuosiluku ja vainajan nimikirjaimet. Karsikkopuusta oli tapana katkoa oksia. Joskus vain puun latvaan jäi pieni tupsu. Erityisesti Karjalasta tunnetaan myös hää- ja saaliskarsikoita. Kainuun vanhoilla hautausmailla näkee edelleenkin karsikkopuita. Esimerkkinä voin mainita Paltaniemen vanhimman kalmiston.

Kasken- ja tervanpoltto. Kruunun virkamiehet osoittivat alueen, jossa sai polttaa. Alue rajattiin puihin lyödyillä pilkoilla. Niihin uurrettiin kruunu valtion merkkinä sekä virkamiehen ja luvan saajan nimikirjaimet tai puumerkit. Merkkipuita voi löytää vielä kaikkialta Kainuusta kangasmailta sekä rehevämmiltä kaskeksi sopivilta mailta.

Kulkuväylät. Ennen maanteitä on Kainuussa kuljettu vesiä, polkuja ja talviteitä pitkin. Lukuisat risteilevät polut saattoivat eksyttää kokemattoman kulkijan. Pilkat ja ”viisaritikut” puiden kyljissä olivat tärkeitä oppaita. Jäätiet merkittiin esimerkiksi kuusen vesoilla. Pimeällä ja lumituiskussa ne olivat välttämätön apu.

Kiintopisteet. 375-vuotisjuhlaansa viettävän Suomen maanmittauksen apuna on käytetty kiintopisteitä, jotka on merkitty maastoon eri tavoin. Helposti silmään pistävä on tasaiseen kiveen tai kallioon uurrettu noin kymmenen senttimetriä halkaisijaltaan oleva ympyrä. Kaunein näkemäni paikka on Tornionkosken niskassa Yli-Vuokissa, jossa väylän keskiuomasta hieman sivummalla oleva pöytämäinen kivi on ollut helposti ympäristöstään erottuva kohde. (Heikki Rytkölä)



Suolammen rajakivi Kuhmon kaakkoisosassa Saunajärven eteläpuolella (kiven merkinnät vuosilta 1596 ja 1621).


Rajakankaan kiven ruotsalaisia merkkejä. Kivi sijaitsee nykyisellä valtakunnan rajalla
Kuhmon kaakkoisosassa. Merkkien selitykset: Kolme kruunua kuvaa Ruotsin omistusta,
IHS= Jeesus, CHS= Kristus, SRS= Sigismund Ruotsin kuningas,
1596= Rajasuon sopimuksen solmimisajankohta.

 

 


Puha isänmaalle – Oulun yliopiston 8. tohtoripromootio

Promootiopäivälliset 16.5.2009 klo 19.00
Kasvatustieteen tohtori Kaarina Pirilä

Arvoisa herra rehtori, arvoisat kunniatohtorit ja tänään vihityt tohtorit, arvoisa juhlaväki! Usein kun puhutaan isänmaan itsenäisyydestä, puhutaan historiasta. Onkin niin, että kun tuntee oman maan historian, oman tarinan, on helpompi ymmärtää nykypäivää ja katsoa tulevaisuuteen.

Jokaisella itsenäisellä valtiolla on oman lipun ja vaakunan lisäksi myös kansallislaulu. Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu, jonka säveltäjän Fredrik Paciuksen – Suomen musiikin isän - syntymän 200-vuotisjuhlavuotta tänä vuonna vietetään.

Maamme-laulun ensiesitys oli Kumtähden kentällä Kumpulan kartanon mailla Helsingissä Kukanpäivänä 13.5.1848. Kun ylioppilaat olivat saaneet luvan 12 vuoden odottamisen jälkeen järjestää suuren keväisen ulkoilmajuhlan, pyysivät he Paciusta säveltämään Runebergin runon ”Vårt Land” tilaisuudessa esitettäväksi. Pacius sävelsi Maamme-laulun ajatuksella, että se esitetään vain kerran. Kansallislauluksi Maamme-laulu vakiintui 1900-luvun alkupuolella.

Ylioppilaiden tuolloin viettämää kevätjuhlaa pidetään merkkipäivänä kulttuurihistoriassamme. Topelius julkaisi juhlan jälkeen runon ”Finlands Namn”, ”Suomen Nimi”. Runo, joka kertoo tuosta ylioppilaiden kevätjuhlasta, on Topeliuksen arvostetuimpia kansallisaiheisia runoja. Päivämäärä 13.5.1848 on jäänyt historiaan päivänä, jolloin Suomen idea, lisääntyvä kansallistunne, Suomen kansan oma identiteetti ja Suomi syntyivät.

”Tääll´olo meill on verraton ja kaikki suotuisaa, vaikk onni mikä tulkohon, maa isänmaa se meillä on. Mi maailmass on armaampaa ja mikä kallimpaa?” Johan Ludvig Runebergin v. 1846 sanoittamasta ja Kajanderin sekä Krohnin suomentamasta yksitoistasäkeistöisestä Maamme-runosta äsken lukemani oli 7. säkeistö.

Unelmani nuorena oli, että joskus Maamme-laulu soisi vain minulle. Tein työtä tuon päämäärän eteen. Edelleen, kun kuulen oman kansallishymnimme soivan, niin sydämeni pakahtuu rakkaudesta tähän maahan, minun itsenäiseen isänmaahani. Vaikka kansallislaulumme on jo 161 vuotta vanha teos, antaa sen sanoma paljon nykyaikaankin. Maailmanlaajuisen taloudellisen taantuman aika, useat ulkoiset uhkat - mikä on tärkeintä? Koti, rakkaus ja kaunis isänmaa.

Kohottakaamme malja vapaalle isänmaallemme!
Let's toast for the fatherland and our freedom! (Kaarina Pirilä)

 

 

Trips in Finland

In February I had some very nice excursions. The first one was a Husky Safari trip to Vuokatti, with the other exchange students from Polytechnic (special thanks to the French girls for giving me the information). The dog-sled was a huge experience. Those dogs were so excited of working, all they wanted just to run. All the time I was afraid that we can overturn. The sled was so fast, and the dogs always wanted to go faster and faster. Once they decided to go home instead of following the others, well the dog is not a horse to do what I want, they have their own personality and own will. Since I am here, I realized that Finland is under the snow in the half of the year, and the Finns are really ingenious in creating sports in the snow. This dog-sled trip was really exciting.

Our next trip was the one I really wanted to have. We went to Rovaniemi, to see Santa Clause. We started early in the morning, with the bus of the Polytechnic, and the other exchange students. The way to Rovaniemi was very long, but we met reindeers on the road. I thought before, that this animal is much bigger. It could never come into my mind, that it is just a bit bigger than a goat. When we arrived to Rovaniemi, we went to Arktikum, and after that we had lunch. I thought, at the Arctic Circle, the weather is much colder, but it was warmer than in Kajaani, but much windier. It was snowing, perfect weather to see Santa. The Santa Claus Village is a fabulous place, where every day is Christmas. This place is the dream of all the kids, and maybe of most of the grown-ups (mine is absolutely).

We Hungarians have a special relation with Santa, we celebrate him at the 6 of December, and there is only one plane in the year directly from Rovaniemi to Budapest, and that is Santa’s plane. He comes to us on 5 of December, to see the Hungarian children. I was really excited of meeting him, he is a fabulous man, and speaks most of the languages. I enjoyed this trip so much. My last trip in the month was the course “Art trip”. We went with some of my group-mates to Helsinki and Tallinn. I have never spent so much time on a train in my whole life. The way to Helsinki is so long that I thought it will never end. I can say that most of the Hungarian trains look much worse, but they go much faster, and they don’t spend a lot of time on the stations. There are much more trains in Hungary to travel from A to B, and the Intercity stops only a few places, not on all stations.

After 6 and half hours on the train, we arrived to Helsinki. It took more than 15 minutes for me to realize that there is no snow. Well the snow arrived next day, to show, we are still in Finland. We went to Tallinn with the Viking line (it looks like a swimming skyscraper). The see was frozen, and it was snowing, it was amazing. When we arrived to Tallinn, we went to the KUMU, and after a coffee in an exquisite little cafeteria, we went to see the main square. Unfortunately we were in a rush all the time.

Next day we went to the Ateneum in Helsinki, (I wonder why it is called like that, at home the national museum is called National Museum) to see the Kalevala exhibition. I liked it so much, Finnish art is very interesting. After lunch we went to the Kiasma, the museum of modern art. And after that we went to the railway station to have a nice 6 and a half hour trip to home.
February was a nice and eventful month for me. (Fonagy Judit)

 

University of ICELAND - School of Education - Reykjavik - Online education course

Hei! Nordplus yhteistyöverkosto järjestää viikolla 13 verkko-opetusta käsittelevän koulutuksen. Kajaanista matkaa lähti Sohvi Sundqvist, Hanna Moilanen ja Antti-Jussi Valkama. Tällä porukalla opiskelemme täällä ja yritämme päivittäin pitää tätä blogia ihan näin kurssin tavoitteiden mukaan. Kerromme linkissä mitä tapahtuu ja mitä olemme oppineet. LINKKI

 

 

Lea Suopelto tutustui koulutusmatkallaan Toronton kansainväliseen yliopistoon

Toronton yliopisto on maailmalla hyvin arvostettu yliopisto. Se sijoittuu Shanghain listalla 24. sijalle. Toronton yliopistossa opiskelee n. 70.000 opiskelijaa kolmella kampuksella. Ulkomaalaisia opiskelijoita heistä on n. 9.000. Oulun yliopistolla ei ole kahdenvälistä vaihtosopimusta Toronton yliopiston kanssa, mutta edellytyksiä sopimukselle voi syntyä, mikäli painetta sisällöllisiin yhteistyömuotoihin herää. Postdoc-järjestelmä ei toki edellytä kahdenvälistä sopimusta, vaan tohtori voi hakeutua kv-tutkimustyöhön parhaiten hänen urakehitystään edistävään laitokseen. Matkakertomuksessa on kuvattu Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkijatohtori Marja Tiilikaisen työskentelyä Toronton yliopiston antropologian laitoksella lukuvuonna 2008–09. Ryersonin yliopisto tekee paikallista ammattikorkeakouluyhteistyötä George Brown Collegen kanssa ja heillä on kahdenvälinen vaihtosopimus Skandinaviaan Umeån yliopiston kanssa. (Lea Suopelto) http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/henkilokunnalle/LeanVierailuUoT130409.PDF

 

 

Kuvataiteen sivuaineopiskelijat laittoivat työnsä näyttelyyn

Kuvataiteen sivuaineen opiskelijat , Mosaic, toivottivat yliopistokeskuslaiset tervetulleeksi tutustumaan taidenäyttelyynsä. Näyttely oli koottu Plastinen sommittelu -kurssin aikana tehdyistä töistä. Savireliefeissä ja paperinaamioissa lähtökohtana on ollut ulkoeurooppalainen taide. Paperista rakennetuissa pienoismaailmoissa opiskelijat ovat tulkinneet heitä puhutelleita taideteoksia. Kuvantulkintaan liittyy myös valokuvista muokatut triptyykit.


Näyttely oli esillä 21.–29.4. päärakennuksen toisen kerroksen aulassa. (Matti Lukkari)


 

Neulokseksi profiloitunut punajuurikas

Kaikki tietävät, että punajuurikas (Beta vulgaris) on maukas juures. Näin kevään kunniaksi voimme kysyä, mitä tehtävää koulussa on neulokseksi profiloituneella punajuurikkaalla? Vastauksena kerrottakoon, että se voi yhtäältä olla neulatyyny. Toisaalta se sopii myös keittiöön moniaistimelliseksi sisustuselementiksi. Nämä neulotun punajuurikkaan tarkoitukset toteutuvat myös peruskoulussa luokka-astetyöksi neulotussa punajuurikkaassa.



Hyvälaatuinen villalanka materiaalina miellyttävää käsitellä. Se mukailee myötäkielisesti
neulokseksi profiloituneen punajuurikkaan olemusta. Oppilaitoksessamme on syksyn
punajuurisatoa jäljellä nahistumattomana vielä näin keväälläkin kuten
kuvasta näkyy. (Eeva-Maija Lappalainen)


Vikkelikuvioinen neulottu kurpitsa

Kurpitsa (Cururbita pepo) on köynnöskasvi. Erityisesti Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa kurpitsaa käytetään syksyn Halloween-juhlissa lyhtyjen ja naamioiden tekemiseen. Esimerkiksi Afrikassa voi nähdä koverrettuja ja kaiverrettuja kurpitsoja moniaistimellisina ruokailutilan kattauselementteinä. Myös meidän oloissamme neulottu kurpitsa sopii peruskoulun luokka-astetyöksi. Kuitenkin on kysyttävä mikä kummajainen on vikkelikuvioinen neulottu kurpitsa? Vastauksena kerrottakoon, että sen pintarakenteessa on osia, jotka koostuvat oikeiden ja ns. nurjien neulossilmukoiden avulla neulotusta kuvioneuloksesta.


Käytössä olevasta kulttuuriperinnöstä ja -perinteestä syntyy laadukkaan käsityömuotoiluopin
ammattiosaamisen avulla innovaatioita uudistuneiksi peruskoulun luokka-astetöiksi.
(Eeva-Maija Lappalainen)

Hei kaikki Hemmoilijat!

HEMMO – lasten ja nuorten kulttuuriviikko 2009 on ohi. Suuri kiitos kaikille toimijoille!!! Saimme taas aikaiseksi hienon ohjelmakokonaisuuden lapsille ja nuorille.

Tietojeni mukaan HEMMOon osallistui tänä vuonna n. 4200 lasta, nuorta ja aikuista. Mielestäni tämä on hieno saavutus, sillä ohjelmaa oli viime vuoteen verrattuna huomattavasti vähemmän. Puolanka ja Hyrynsalmi olivat erityisen aktiivisia, sillä kävijöitä oli molemmissa paikoissa suurin piirtein saman verran kuin Kajaanissa, eli noin 1000.

Laittakaa palautetta, kokemuksianne, risuja ja ruusuja joko pelkästään minulle sähköpostiin, tai vastaa kaikille toiminnolla koko porukalle. Sähköpostilistalla on henkilöitä jotka eivät tänä vuonna osalistuneet tapahtumaan, mutta jotka jatkossa mahdollisesti haluavat olla mukana. Kokemukset kiinnostavat varmasti kaikkia. Tai minulle voi toki soittaakin!

Kajaanin opettajankoulutusyksikön ensinnäisen vuosikurssin luokanopettajaopiskelijat järjesti Hemmo-viikolla satutunteja kaupunkialueen kirjastoissa ja Kainuun keskussairaalan lastenosastolla.
Ensi vuonna HEMMOa koordinoi taas Satu Hiltunen.

Kiitos vielä kaikille ja mukavaa kesän odotusta! (Sara Saxholm)
Hemmo-viikko-ohjelma

 

 

Kummikyyttöterveisiä kirjeen muodossa

Paljon on aikaa vierähtänyt siitä, kun edellisen kerran saitte postia ja kuulitte kummivasikoistanne. Seppälän koulutilalla eletään vuoden kierron mukaan ja talviaikana rauhoitutaan peltotyökiireistä. Kiireisen kesän jälkeen sekä ihmisillä että eläimillä onkin aikaa huokaista ja silloin on oiva hetki ottaa kynä käteen ja kirjoittaa kuulumisia. Viimesyksyn hiehot ja vasikat ovatkin kasvaneet hurjasti ja uusia kummeja on löytynyt pikkuvasikoille ilahduttavan paljon. Kajaanin opettajankoulutusyksikön kummikyyttö on Äpyli ja normaalikoulun 4b-luokan kummikyyttö on Aava.(Riitta Alasalmi) Kummikirje PDF-tiedostona


Äpyli kuvassa keskimmäisenä.

 

 

 

 

Opettajankoulutusyksikön kuvataiteenopettaja Eeva-Maija Penttilän kuvataidenäyttely Stoassa

 

 

 

 

 


Aineisto (kirjoitukset ja kuvat) kesän 2009 numeroon 23.6.
mennessä mieluiten sähköisesti osoitteeseen
 kampuslehti(at)oulu.fi.


Sivut päivitetty 19.5.2009