Ristijärvi – portti Ylä-Kainuuseen
 

Ristijärven matkailu- ja luontokohteita

Saukkovaarasta matkailukeskus

Ristijärvi muistuttaa pinnanmuodoiltaan allasta, sillä maasto kohoaa kunnan keskiosista reunoille päin. Seutu on vaarojen, mäkien ja suopainanteiden kirjomaa. Ristijärven suurin järvi on kunnan keskiosissa sijaitseva Iijärvi, joka on noin 133 metrin korkeudella merenpinnan yläpuolella. Ristijärven vaaroista korkein on Saukkovaara, joka kohoaa 324 metrin korkeuteen. Se sijaitsee kunnan eteläosassa, lähellä Paltamon rajaa.


Saukkovaaran rinteiltä on puusto poistettu laskettelun tarpeisiin.

Saukkovaara on vanhastaan ollut Ristijärven maamerkki. Vanha tarina kertoo, kuinka entisaikoina liminkalaiset kävivät vaaralla halmetta ruukaamassa eli kaskeamassa. Kun he kerran taas matkasivat huhtaansa polttamaan, entinen palopohja kuumotti mustana aina Oulujärvelle asti. “Niin paistaa mustana kuin saukonselkä”, ihastelivat lakeuksien miehet kättensä töitä. Niin sai vaara nimekseen Saukkovaara.


Näkymä Saukkovaaralta.

Saukkovaaran laelta avautuvat komeat näköalat. Sen luoteispuolella levittäytyy Ristijärven hiljainen kirkonkylä Emäjoen suistossa Iijärveen pistävällä niemellä. Kirkonkylän suurimpina rakennuksina männiköiden keskellä näkyvät vaalea kirkonkylän peruskoulu ja vanha Ristijärven kirkko. Lännessä väikkyy kirkasvetinen Iijärvi, jota myöten tervansoutajat matkasivat entisaikaan tynnyreineen kohti Kiehimää. Lännessä siintävät Paltamon Kiehimän- ja Kivesvaarat. Ristijärveläiset ryhtyivät 1970-luvulla hyödyntämään komeaa Saukkovaaraansa. Sen laelle rakennettiin hotelli ja Saukkovaaran rinteet parturoitiin lasketteluun sopiviksi. Tämä matkailuhanke ei kuitenkaan menestynyt toivotulla tavalla ja niinpä kunta on joutunut toistuvasti tukemaan hotellia ja rinneyritystä.

Hiisijärven vedenlasku

Hiisijärven hiekat on myös kuuluisa Ristijärven matkailunähtävyys. Se sijaitsee kunnan kaakkoisosassa noin 35 kilometriä 5-tieltä Kostamusradan eteläpuolella.


Tänä päivänä Hiisijärvi on kirkasvetinen mökkiläisten paratiisi.

Nykyisin paikalle on pystytetty tapahtumasta kertova muistomerkki. Laajan hiekkakentän syntyhistoria on mielenkiintoinen. Se syntyi toukokuussa 1761, jolloin Hiisijärven rantamilla asuneet talonpojat ryhtyivät kaivamaan kanavaa johtaakseen järven vedet toiseen suuntaan ja saadakseen siten lisättyä peltoalaansa. Tuhotulva vyöryi Isoon Pyhäntäjärveen rikkoen rantamilla olleita rakennuksia ja laitteita. Pyhännänjärvestä tulva syöksyi sitten Kiehimänjokea myöten Oulujärveen, jonka rantamilla on edelleen nähtävissä tulvan merkkejä. Järvenlaskun riistäytyminen isäntien käsistä synnytti Kainuun Rivieraksi kutsutun rantapaikan.


Seikkaperäinen opaste kertoo Hiisijärven tragediasta toukokuussa 1761.

Hiisijärven väkivaltainen ryöstäytyminen puhututti melkoisesti Kajaanin läänin asukkaita jälkeenpäin. Vuosien saatossa tapahtumaan liittyvät taru ja todellisuus sekoittuivat ja synnyttivät mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita. Oulun maakunta-arkiston Paltamon seurakunnan väkilukutaulukosta löytyy luonnonkatastrofia käsittelevä ensimmäinen kirjallinen kertomus. Tuohon aikaan papeilla oli nimittäin tapana merkitä kunkin vuoden väkilukutauluihin tietoja seudun tapahtumista ja muista ajankohtaisista asioista. Ohessa otteita kertomuksesta:

”Kevättulvan aikaan toukokuussa ovat Paltamon pitäjässä vedet laskeneet noin kaksi peninkulmaa (10 km) Pyhännän talojen yläpuolelta sijaitsevista järvistä, nimeltään Hiisijärvi, Suovesi ja Pitkänperänjärvet, ja kiivaasti syöksyessään ja virratessaan Pyhäntäjärveen ja alas Pyhäntäkoskea ne ovat murtaneet ja vieneet mukanaan korkeita mäenkumpareita ja joenpenkereitä, edenneet vauhdilla metsien, maiden, soiden ja pienempien suolampien kautta mukanaan multaa, hiekkaa, kivisoraa, mäntyjä ja muita ryöstöjä, suurempia ja pienempiä kiviä ja murskautuneita kallionkappaleita sekä ei ainoastaan täten täyttäneet soita ja pienempiä metsälampia vaan myös perusteellisesti tuhonneet ja vieneet muassaan kaksi vesimyllyä myllyportteineen ja saunoineen, tervahaudan sekä 13 syltä (23 m) pilkottuja tervaksia ja 33 kappaletta uusia tervatynnyreitä sekä osittain joko pirstoneet ja tyhjentäneet ne tai heittäneet aivan ylösalaisin.


Ristijärven kotiseutuihmiset pystyttivät vuonna 1962 muistokiven
Hiisijärven purkaukselle.

Osittain myös siepanneet mukaansa hiekkaa, soraa ja alasvirranneita suuria honkia ja muita ryöstöjä ja peittäneet ja perin pohjin turmelleet Hiisijärven ja Pyhännän järvien välillä sekä Pyhännän kosken alapuolella sijaitsevat niityt niin että Pyhännän talot Ristijärven kylässä ja Hiisijärven talot Mieslahden kylässä ovat täten menettäneet yhteensä 194 heinäkuormaa. Jos vedet Pyhännän kosken alapuolella eivät olisi laskeneet ja virranneet pitkin laajaa suota puolen peninkulman (2.5 km) pituudelta ja leveydeltä erämaassa, olisivat kaikki seitsemän Ristijärven rannoilla sijainnutta taloa voineet niiden runsauden ja nopeuden takia turmeltua perin pohjin.

Tyhjentyneestä järvestä, joka kyllä on ollut kalaisa, ovat enimmät kalat ja vedet virranneet pois ja levittäytyneet alas metsiin sekä peittyneet siellä suurimmaksi osaksi maalla, osittain myös lintujen ja petoeläinten osingoksi ja saaliiksi.” (Hiltunen et al. 1978)

Tekstissä ei ilmoiteta tapahtuman syitä. Syynä voidaan ainakin osittain pitää sitä, että edellinen talvi oli ollut runsasluminen, mikä lisäsi kevättulvan voimakkuutta. Ristijärvellä on säilynyt myös perimätietoa vedenlaskun ryöstäytymisen syistä. Aikakauden tapaan Hiisijärven isännät olivat ryhtyneet laskemaan järven pintaa saadakseen käyttöönsä enemmän rantaniittyjä. He olivat kaivaneet vähäisen ojan hiekkaharjun läpi. Ojan avulla oli tarkoitus laskea Hiisijärven vettä vähitellen alempana sijaitsevaan Tenkalampeen. Harju oli kuitenkin veden voimasta alkanut syöpyä ja kun lampi oli ollut huomattavasti järven pintaa alempana, ei valtoimenaan virranneen veden voimaa pidätellyt mikään. Runsaiden kevättulvien aikana vesivirrat raivasivat itselleen syvän lasku-uoman, minkä tuloksena Hiisijärven pinta putosi jopa 14 metriä.

Aikaisemmin Hiisijärvi oli ollut kymmenen kilometriä pitkä, kristallinkirkas harjujärvi. Sen syvänteissä oli runsaasti kalaa, mm. siikaa, ja järven rantamilla olleita jäkälikköjä kansoittivat runsaat peuralaumat.

Katastrofin jälkeen Hiisijärven näkymät olivat varsin lohduttomat. Runsaskalainen ja syvä järvi oli kadonnut. Samoin oli käynyt järven tärkeimmälle leivän jatkeelle kalalle. Viljan jauhaminen oli myös mahdotonta, koska myllyt olivat jääneet kuiville. Kun rantaniityt kuivuivat, rehustakin tuli pulaa.


Hiisijärven hiekkojen reunamille on rakennettu kunnon lankkupolut
matkailijoille.

Luonnonmullistus ei aiheuttanut vain menetyksiä, sillä tapahtumassa oli myös valoisat puolensa. Järven pohjasta löytyi nimittäin järvimalmia, mm. Rautalahdesta jopa puolen hehtaarin suuruinen järvimalmialue. Järvihölmää löytyi niin paljon, että sitä riitti Hiisijärvellä kahden rautahytin tarpeisiin. Jalostetusta järvimalmista paikalliset kyläsepät takoivat ahkerasti viikatteita ja muita tarvekaluja. Myönteisten seikkojen vaakakuppiin kuuluu myös se, että järven laskusta paikalliset talokkaat saivat runsaasti viljelymaata. Ristijärvelle tavallisen kokoisia maatiloja olisi paljastuneelle ja runsasravinteiselle vesijättömaalle mahtunut ainakin 65.


Hiisijärven hiekka on puuterimaista ja pöllyää herkästi kesätuulessa.

Hyödyistä huolimatta vedenlaskun tuhot muodostuivat niin suuriksi, ettei käräjiltä vältytty. Pääsyytettyinä olivat talolliset Heikki, Paavali ja Pentti Härkönen, joiden asema oli perin tukala. Hiisijärven ranta-asukkaat olivat erityisen äkeissään sen vuoksi, että Hiisijärven maukkaat siiat mätänivät pitkin metsiä, kaunis kotijärvi oli muuttunut hyllyväksi mutalammeksi ja rantaniityt olivat jääneet hiekkamassojen alle. Lisäksi pyhäntäläisten mylly, arvokkaat tervatynnyrit sisältöineen ja tervaspuut olivat hävinneet tulvan mukana ties minne. Tuhotulva oli tuhonnut tervametsiäkin melkoiset alat. Ei siis ihme, että tappioita kärsineet isännät olivat äkeissään.


Hiisijärven hiekkojen tuntumaan on rakennettu uimaranta
uimakoppeineen.

Oikeus oli suhtautui kuitenkin armollisesti uutteriin pellonraivaajiin eikä Hiisijärven ryöstäytymistä laskettu kokonaan heidän viakseen. Korvattavaksi jäivät vain pyhäntäläisten mylly ja kadonneet tervatynnyrit. Syytettyinä olleet Härköset saattoivat huokaista helpotuksesta, sillä oikeudessa olisi voinut käydä pahemminkin. Oikeusistunnossa pohdittiin nimittäin pitkään, olivatko uuttaa viljelymaata hamunneet Härköset syyllistyneet ankarasti rangaistavaan sapattirikokseen ahkeroidessaan helatorstaina lapion varressa. He välttivät häpeällisen jalkapuun vain siksi, että oikeus katsoi kaivamisen tapahtuneen vasta helatorstai-iltana.

Nähtävyyksiä


Ristijärven kirkko 1807 ( G. af Sillén)


Hiisijärven hiekat

- Karppaskosken partaalla oleva vanha mylly ja paja
- Möykkysenjoen vanha maantiesilta
- Kalliokosken näköalapaikka

Tapahtumia
Hölösenviikko
Veisuuvestivaali elokussa

Ristijärven kirkko

Kuvagalleria

Lähteet
· Heikkinen Reijo – Jorma Komulainen, Kainuu. Elämyksiä, historiaa, nykyisyyttä. Helsinki 1999.
· Hiltunen Mauno–Pekka Oikarinen–Simo Turunen, Pienen pitäjän omakuva. Oulu 1978.
· Turpeinen Oiva–Kaarlo Arffman–Eero Oikarinen, Ristijärven historia. Jyväskylä 2004.

Ristijärvi-aiheisia linkkejä
http://www.ristijarvi.fi
http://www.rekrykainuu.com
http://www.evl.fi/srk/ristijarvi

 
© Reijo Heikkinen 2005