Ristijärven
matkailu- ja luontokohteita
Saukkovaarasta matkailukeskus
Ristijärvi muistuttaa pinnanmuodoiltaan allasta, sillä
maasto kohoaa kunnan keskiosista reunoille päin. Seutu on vaarojen,
mäkien ja suopainanteiden kirjomaa. Ristijärven suurin
järvi on kunnan keskiosissa sijaitseva Iijärvi, joka on
noin 133 metrin korkeudella merenpinnan yläpuolella. Ristijärven
vaaroista korkein on Saukkovaara, joka kohoaa 324 metrin korkeuteen.
Se sijaitsee kunnan eteläosassa, lähellä Paltamon
rajaa.

Saukkovaaran rinteiltä on puusto poistettu
laskettelun tarpeisiin.
Saukkovaara on vanhastaan ollut Ristijärven maamerkki. Vanha
tarina kertoo, kuinka entisaikoina liminkalaiset kävivät
vaaralla halmetta ruukaamassa eli kaskeamassa. Kun he kerran taas
matkasivat huhtaansa polttamaan, entinen palopohja kuumotti mustana
aina Oulujärvelle asti. “Niin paistaa
mustana kuin saukonselkä”, ihastelivat lakeuksien
miehet kättensä töitä. Niin sai vaara nimekseen
Saukkovaara.

Näkymä Saukkovaaralta.
Saukkovaaran laelta avautuvat komeat näköalat. Sen luoteispuolella
levittäytyy Ristijärven hiljainen kirkonkylä Emäjoen
suistossa Iijärveen pistävällä niemellä.
Kirkonkylän suurimpina rakennuksina männiköiden keskellä
näkyvät vaalea kirkonkylän peruskoulu ja vanha Ristijärven
kirkko. Lännessä väikkyy kirkasvetinen Iijärvi,
jota myöten tervansoutajat matkasivat entisaikaan tynnyreineen
kohti Kiehimää. Lännessä siintävät
Paltamon Kiehimän- ja Kivesvaarat. Ristijärveläiset
ryhtyivät 1970-luvulla hyödyntämään komeaa
Saukkovaaraansa. Sen laelle rakennettiin hotelli ja Saukkovaaran
rinteet parturoitiin lasketteluun sopiviksi. Tämä matkailuhanke
ei kuitenkaan menestynyt toivotulla tavalla ja niinpä kunta
on joutunut toistuvasti tukemaan hotellia ja rinneyritystä.
Hiisijärven vedenlasku
Hiisijärven hiekat on myös kuuluisa Ristijärven
matkailunähtävyys. Se sijaitsee kunnan kaakkoisosassa
noin 35 kilometriä 5-tieltä Kostamusradan eteläpuolella.

Tänä päivänä Hiisijärvi
on kirkasvetinen mökkiläisten paratiisi.

Nykyisin paikalle on pystytetty tapahtumasta kertova muistomerkki.
Laajan hiekkakentän syntyhistoria on mielenkiintoinen. Se syntyi
toukokuussa 1761, jolloin Hiisijärven rantamilla asuneet talonpojat
ryhtyivät kaivamaan kanavaa johtaakseen järven vedet toiseen
suuntaan ja saadakseen siten lisättyä peltoalaansa. Tuhotulva
vyöryi Isoon Pyhäntäjärveen rikkoen rantamilla
olleita rakennuksia ja laitteita. Pyhännänjärvestä
tulva syöksyi sitten Kiehimänjokea myöten Oulujärveen,
jonka rantamilla on edelleen nähtävissä tulvan merkkejä.
Järvenlaskun riistäytyminen isäntien käsistä
synnytti Kainuun Rivieraksi kutsutun rantapaikan.

Seikkaperäinen opaste kertoo Hiisijärven
tragediasta toukokuussa 1761.
Hiisijärven väkivaltainen ryöstäytyminen puhututti
melkoisesti Kajaanin läänin asukkaita jälkeenpäin.
Vuosien saatossa tapahtumaan liittyvät taru ja todellisuus
sekoittuivat ja synnyttivät mitä mielikuvituksellisimpia
tarinoita. Oulun maakunta-arkiston Paltamon seurakunnan väkilukutaulukosta
löytyy luonnonkatastrofia käsittelevä ensimmäinen
kirjallinen kertomus. Tuohon aikaan papeilla oli nimittäin
tapana merkitä kunkin vuoden väkilukutauluihin tietoja
seudun tapahtumista ja muista ajankohtaisista asioista. Ohessa otteita
kertomuksesta:
”Kevättulvan aikaan toukokuussa ovat
Paltamon pitäjässä vedet laskeneet noin kaksi peninkulmaa
(10 km) Pyhännän talojen yläpuolelta sijaitsevista
järvistä, nimeltään Hiisijärvi, Suovesi
ja Pitkänperänjärvet, ja kiivaasti syöksyessään
ja virratessaan Pyhäntäjärveen ja alas Pyhäntäkoskea
ne ovat murtaneet ja vieneet mukanaan korkeita mäenkumpareita
ja joenpenkereitä, edenneet vauhdilla metsien, maiden, soiden
ja pienempien suolampien kautta mukanaan multaa, hiekkaa, kivisoraa,
mäntyjä ja muita ryöstöjä, suurempia ja
pienempiä kiviä ja murskautuneita kallionkappaleita sekä
ei ainoastaan täten täyttäneet soita ja pienempiä
metsälampia vaan myös perusteellisesti tuhonneet ja vieneet
muassaan kaksi vesimyllyä myllyportteineen ja saunoineen, tervahaudan
sekä 13 syltä (23 m) pilkottuja tervaksia ja 33 kappaletta
uusia tervatynnyreitä sekä osittain joko pirstoneet ja
tyhjentäneet ne tai heittäneet aivan ylösalaisin.

Ristijärven kotiseutuihmiset pystyttivät
vuonna 1962 muistokiven
Hiisijärven purkaukselle.
Osittain myös siepanneet mukaansa hiekkaa,
soraa ja alasvirranneita suuria honkia ja muita ryöstöjä
ja peittäneet ja perin pohjin turmelleet Hiisijärven ja
Pyhännän järvien välillä sekä Pyhännän
kosken alapuolella sijaitsevat niityt niin että Pyhännän
talot Ristijärven kylässä ja Hiisijärven talot
Mieslahden kylässä ovat täten menettäneet yhteensä
194 heinäkuormaa. Jos vedet Pyhännän kosken alapuolella
eivät olisi laskeneet ja virranneet pitkin laajaa suota puolen
peninkulman (2.5 km) pituudelta ja leveydeltä erämaassa,
olisivat kaikki seitsemän Ristijärven rannoilla sijainnutta
taloa voineet niiden runsauden ja nopeuden takia turmeltua perin
pohjin.
Tyhjentyneestä järvestä, joka
kyllä on ollut kalaisa, ovat enimmät kalat ja vedet virranneet
pois ja levittäytyneet alas metsiin sekä peittyneet siellä
suurimmaksi osaksi maalla, osittain myös lintujen ja petoeläinten
osingoksi ja saaliiksi.” (Hiltunen et al. 1978)
Tekstissä ei ilmoiteta tapahtuman syitä. Syynä voidaan
ainakin osittain pitää sitä, että edellinen
talvi oli ollut runsasluminen, mikä lisäsi kevättulvan
voimakkuutta. Ristijärvellä on säilynyt myös
perimätietoa vedenlaskun ryöstäytymisen syistä.
Aikakauden tapaan Hiisijärven isännät olivat ryhtyneet
laskemaan järven pintaa saadakseen käyttöönsä
enemmän rantaniittyjä. He olivat kaivaneet vähäisen
ojan hiekkaharjun läpi. Ojan avulla oli tarkoitus laskea Hiisijärven
vettä vähitellen alempana sijaitsevaan Tenkalampeen. Harju
oli kuitenkin veden voimasta alkanut syöpyä ja kun lampi
oli ollut huomattavasti järven pintaa alempana, ei valtoimenaan
virranneen veden voimaa pidätellyt mikään. Runsaiden
kevättulvien aikana vesivirrat raivasivat itselleen syvän
lasku-uoman, minkä tuloksena Hiisijärven pinta putosi
jopa 14 metriä.
Aikaisemmin Hiisijärvi oli ollut kymmenen kilometriä
pitkä, kristallinkirkas harjujärvi. Sen syvänteissä
oli runsaasti kalaa, mm. siikaa, ja järven rantamilla olleita
jäkälikköjä kansoittivat runsaat peuralaumat.
Katastrofin jälkeen Hiisijärven näkymät olivat
varsin lohduttomat. Runsaskalainen ja syvä järvi oli kadonnut.
Samoin oli käynyt järven tärkeimmälle leivän
jatkeelle kalalle. Viljan jauhaminen oli myös mahdotonta, koska
myllyt olivat jääneet kuiville. Kun rantaniityt kuivuivat,
rehustakin tuli pulaa.

Hiisijärven hiekkojen reunamille on
rakennettu kunnon lankkupolut
matkailijoille.
Luonnonmullistus ei aiheuttanut vain menetyksiä, sillä
tapahtumassa oli myös valoisat puolensa. Järven pohjasta
löytyi nimittäin järvimalmia, mm. Rautalahdesta jopa
puolen hehtaarin suuruinen järvimalmialue. Järvihölmää
löytyi niin paljon, että sitä riitti Hiisijärvellä
kahden rautahytin tarpeisiin. Jalostetusta järvimalmista paikalliset
kyläsepät takoivat ahkerasti viikatteita ja muita tarvekaluja.
Myönteisten seikkojen vaakakuppiin kuuluu myös se, että
järven laskusta paikalliset talokkaat saivat runsaasti viljelymaata.
Ristijärvelle tavallisen kokoisia maatiloja olisi paljastuneelle
ja runsasravinteiselle vesijättömaalle mahtunut ainakin
65.

Hiisijärven hiekka on puuterimaista
ja pöllyää herkästi kesätuulessa.
Hyödyistä huolimatta vedenlaskun tuhot muodostuivat niin
suuriksi, ettei käräjiltä vältytty. Pääsyytettyinä
olivat talolliset Heikki, Paavali ja Pentti Härkönen,
joiden asema oli perin tukala. Hiisijärven ranta-asukkaat olivat
erityisen äkeissään sen vuoksi, että Hiisijärven
maukkaat siiat mätänivät pitkin metsiä, kaunis
kotijärvi oli muuttunut hyllyväksi mutalammeksi ja rantaniityt
olivat jääneet hiekkamassojen alle. Lisäksi pyhäntäläisten
mylly, arvokkaat tervatynnyrit sisältöineen ja tervaspuut
olivat hävinneet tulvan mukana ties minne. Tuhotulva oli tuhonnut
tervametsiäkin melkoiset alat. Ei siis ihme, että tappioita
kärsineet isännät olivat äkeissään.

Hiisijärven hiekkojen tuntumaan on
rakennettu uimaranta
uimakoppeineen.
Oikeus oli suhtautui kuitenkin armollisesti uutteriin pellonraivaajiin
eikä Hiisijärven ryöstäytymistä laskettu
kokonaan heidän viakseen. Korvattavaksi jäivät vain
pyhäntäläisten mylly ja kadonneet tervatynnyrit.
Syytettyinä olleet Härköset saattoivat huokaista
helpotuksesta, sillä oikeudessa olisi voinut käydä
pahemminkin. Oikeusistunnossa pohdittiin nimittäin pitkään,
olivatko uuttaa viljelymaata hamunneet Härköset syyllistyneet
ankarasti rangaistavaan sapattirikokseen ahkeroidessaan helatorstaina
lapion varressa. He välttivät häpeällisen jalkapuun
vain siksi, että oikeus katsoi kaivamisen tapahtuneen vasta
helatorstai-iltana.
Nähtävyyksiä

Ristijärven kirkko 1807 ( G. af Sillén)
Hiisijärven hiekat
- Karppaskosken partaalla oleva vanha mylly ja paja
- Möykkysenjoen vanha maantiesilta
- Kalliokosken näköalapaikka
Tapahtumia
Hölösenviikko
Veisuuvestivaali elokussa
Ristijärven
kirkko
Kuvagalleria
Lähteet
· Heikkinen Reijo – Jorma Komulainen,
Kainuu. Elämyksiä, historiaa, nykyisyyttä. Helsinki
1999.
· Hiltunen Mauno–Pekka Oikarinen–Simo Turunen,
Pienen pitäjän omakuva. Oulu 1978.
· Turpeinen Oiva–Kaarlo Arffman–Eero Oikarinen,
Ristijärven historia. Jyväskylä 2004.
Ristijärvi-aiheisia linkkejä
http://www.ristijarvi.fi
http://www.rekrykainuu.com
http://www.evl.fi/srk/ristijarvi
|